Taloprojekti -missä pihistettiin ja missä panostettiin? Osa II.

Kirjoitin edellisessä postauksessa, josta on jo aikaa vierähtänyt, että mihin panostimme rakennusprojektissa ja nyt on sitten aika käsitellä ne pihistys-kohteet. Nämähän ne kiinnostaa ainakin itseä enemmän, koska panostushan ei vaadi mitään taitoja mutta pihistys sen sijaan, se on vallan taidetta. 

Suurin pihistystyö tehdään tietenkin suunnittelupöydällä.

Suunnittelussa lähdettiin liikkeelle talon maltillisesta koosta ja tilojen tehokkaasta käytöstä.   Olen nähnyt kommentteja, että eihän niillä neliöillä ole merkitystä, kun lähdetään rakentamaan, ja kannattaa tehdä kerralla iso. Se on kuulkaas ihan soopaa. Vaikka ne neliöt kohdistaisi ns. halpoihin, kuiviin tiloihin, niin ei ne tuosta vaan ilmaiseksi synny. Ihan kaikkea tarviketta tarvitaan vähän enemmän ja töihin menee kauemmin aikaa. 

Tämä oli se kohta missä piti pitää pää kylmänä. Niin mukava olisi siinä paperilla leventää taloa vähän tuosta ja pidentää vähän tuosta. Ja nostaa vähän vielä kattoa korkeammalle. 

Ja tunnustan, olen minä monta kertaa miettinyt, että oltaisiinpa kuitenkin tehty talosta yhden harkon verran leveämpi, jotta eteinen olisi tilavampi ja oven molemmin puolin olisi ikkuna. Mutta sitten olen aina muistuttanut itseäni, että  mitä se olisi maksanut? Yhden harkon levennys olisi tarkoittanut lopulta tässä kaksikerroksisessa talossa 10 neliötä lisää eli hihasta ravisteltuna 20.000 euroa lisää kustannusta. Aika paljon rahaa vai mitä.  Tyhjä tila on totisesti ylellisyyttä. 

Joten, meillä on talossa neliöitä juuri sen verran, että saatiin riittävän tilava tupakeittiö ja neljä pienehköä makuuhuonetta sekä juuri riittävän kokoiset huoltotilat. Meillä se tarkoittaa noin 170 neliötä, kun lasketaan mukaan nuo ikkunattomatkin tilat kellarissa.  Yhdessä tasossa nuo neliöt olisivat minusta jo enemmän kuin riittävät mutta kahdessa tasossa mm. porraskuilu auloineen tuo hukkaneliöitä.  

Se tarkoitti myös sitä, että meillä on ison kuraeteisen ja kodinhoitohuoneen sijaan pieni pesutupa ja kurapiste autotallissa. Ja että tuo eteinen ei ole hulppea halli. Ei ole kolmea vessaa vaan kaksi. Ja lasten makuuhuoneet ovat 11 neliötä eikä 16 neliötä. Eikä ole erillistä tv-huonetta olohuoneen lisäksi vaan on yksi tehokas harrastehuone, jossa tehdään etätöitä, jumppaillaan, katsotaan leffaa, pelataan lautapelejä sekä majoitetaan vieraat. 

Mutta onhan tässä siltikin neliöitä sopivasti neljälle hengelle mutta vähän kyllä sain työkaverilta vinoilua, että ensin ostetaan kallis tontti ja sitten ei ole enää varaa rakentaa isoa taloa. No, ihan jetsulleen näin. Pienemmällä pytingillä meillä oli varaa unelmien rantatonttiin, ja aikanaan löytyy varmasti useampia ostajia, joilla on varaa ostaa se meiltä pois. 

Rakennesuunnittelussa tehtiin myös kustannussäästöjä, ja suunnittelija ohjeistettiinkin niitä hakemalla hakemaan. Sisäkatto tehtiin suorana eikä kalliimmilla saksiristikolla, mutta kylläkin korotimme huonekorkeutta yläkerrassa 3,3m ja alakerrassakin se on 2,7m. Mutta ei enempää. 

Suora alakatto. Helpottaa lamppujenkin ripustelua, ei roiku silleen vinossa mehiläispesäkään.

Rinteestä huolimatta talossa ei käytetty semmoisia kivoja tasoporrastuksia (vastaava mestari sai ajatuksestakin jo ahdistusta)  vaan runko tehtiin tavanomaisesti kahteen tasoon.  Toisaalta, meidän autotallin perustukset oli kyllä aika infernaaliset, että siinä varmaan menettiin pariin kertaan tuokin kustannussäästö...

Eikä suunniteltu muuten myöskään taloon erkkereitä. Jokainen kulma kuulemma maksaa. Yläkerran väliseinät ovat myös puurunkoisia kiviseinien sijaan, osin kyllä kantavuussyistäkin.   Autotalli tehtiin pääosin myös puurunkoisena ns. pitkästä tavarasta.  Sen kivibunkkeriperustuksen päälle (johon jälkikäteen ajatellen olisi ollut kätevä tehdä jokin pieni kellarivarasto...jollain rahalla.)

Yritimme myös suunnitella tiloja siten, että vesi- ja viemäriputkia vaativiin paikkoihin ei olisi pitkä matka teknisestä tilasta. Ei se ihan täysin onnistunut, kodinhoitohuone on vähän eri päässä muuta taloa  käytännön syistä mutta muutoin kyllä keittiö, vessat ja kylppäri&sauna ovat aika näppärästi päällekkäin, vierekkäin ja lähellä teknistä tilaa. Nimittäin ne kaikki lisämetrit putkea maksavat nekin. Tiedän sen, koska vesivaraajan siirto teknisen tilan toiselle seinälle maksoi ryöstöhinnan... tämä olisi vältetty tarkemmalla suunnittelulla. Katsokaapas muuten pakettitalojen pohjapiirroksia,  niissä on usein myös kaikki putkitöitä vaativat tilat keskitetty toistensa lähelle. 

Samoin tuo tekninen tila tuli taloon eikä autotalliin, jolla myös saatiin säästöä tarvike- ja työkustannuksissa. 

Kulmakuntiemme lähes ainoaa bitumihuopakattoa emme kuitenkaan valinneet säästösyistä, emmekä todellakaan ulkonäkösyistä vaan ihan käytännön syistä. Se on sateella ja tuulella hiljainen sekä turvallinen kävellä huoltotoimia tehdessä. Ymmärtääkseni hinnat huopa- ja peltikatolla alkavat olla jo lähellä toisiaan mutta saattoihan valinnalla pientä säästöä saada kattoturvatuotteiden osalta ainakin.

Säästöt sisustustöissä.

Seuraavaksi pihistimme kalliissa kosteissa tiloissa, niin koossa kuin kalustemateriaaleissa. Pintamateriaaleissa säästäminen tarkoittaa sitä, että tonnin säästöstä siellä täällä tulee äkkiä kymmenen tai kaksikymmentä tonnia. Koska niitä säästön eli valinnan paikkoja nyt vaan riittää ja kylppärikin voi helposti maksaa kymppitonnin enemmän tai vähemmän. 

Pesuhuone saunoineen ja kodinhoitohuone ovat kompakteja. Kylpyammetta ei enää laitettu tähän kotiin, eikä sille tarvittu näin ollen ylimääräistä tilaa. Sellainen löytyi vanhasta kodista, ja ilahdutti kovasti silloisia pieniä lapsiamme mutta itse taisin käyttää sitä kaksi kertaa 7 vuoden aikana...

Toki meillä on edelleen suunnitelma tehdä tilavalla löylyhuoneella oleva pihasauna, joko pitkästä tavarasta uusi tai pihalla jo olevaan vanhaan kesämökkiin. Ja siksikään ei ollut tarvetta isompaan sisäsaunaan.  Joka toisaalta se kyllä suunniteltiin siihen malliin, että saunan voisi muuttaa kylpyammetilaksi, jos kuitenkin yhtäkkiä tekisikin mieli alkaa kovasti kylpeä. 

4,5 neliön sauna ja 5 neliön kylppäri kahdella suihkulla.

Mutta näin siis, neliöitä/kuutiota vähemmän tarkoittaa vähemmän kaikkia neliöhinnaltaan arvokkaita tarvikkeita ja päivä tai useampi vähemmän töitä työmieheltä. 

Saunan lauteet teimme myös itse pitkästä tavarasta, siinä säästää myös mukavasti valmislauteisiin nähden. Hanat ja suihkut valittiin myös keskihintaisesta valikoimasta, ja kiukaassa säästettiin myös vaikka aina-valmis kiuas otettiinkin. Muttei sitä tonnin kalliimpaa tonttua. 

Sauna, ihan ite tehty.

Kodinhoitohuoneeseen ja alakerran eteiseen ei otettu koivuviiluisia kaapinovia vaan edullisempaa kylläkin jotain sormenjälkivapaata ovilaatua, toki samalla vanerireunanauhalla kuin yläkerrassa yhtenäisyyden nimissä. Samoin alakerran tammitasot haettiin Bauhausista leikkaamon kautta ja öljyttiin ne itse.  

Kodinhoitohuoneen eli pesutuvan kalvopintaiset ovet.
Täällä valkoiset, koska koneetkin ovat valkoiset.

Ylipäänsä alakerran lasten vessa tehtiin melko pienellä budjetilla, esim. seinät maalattiin, ei laatoitettu ja seinävessan kotelo tehtiin tammiliimapuulevystä. Siihen on helppo tehdä sitten aikanaan kasvojenkohotus. 

Keittiössä valitsimme Siemensin ja AEG:n ylemmän hintatason koneet, vaikka pitkään puntaroimme investoimmeko vielä hieman enemmän esim. Mielen koneisiin, sillä ne ovat kyllä meillä kestäneet hienosti muissa laitteissa. Mutta kodinkoneissa on iso hintahaitari ja paljon säästämisen varaa niin halutessaan. Toki köyhän ei kannata halpaa ostaa, ja toistaiseksi nuo kaikki koneet ovatkin hyvin kestäneet. 

Pihistelimme erityisesti alakerran sisustuksessa. Täällä ruiskumaalattiin ontelolaattakatto (sitä harrastetilan arvokasta akustiikkakattoa lukuun ottamatta) sekä välioviksi valittiin valkoiset peruslaakaovet (no, poislukien harrastetilan ja teknisen tilan desibeliovet). Yläkerrassa, jossa pääsääntöisesti oleilemme teetimme mustat koivuviiluovet tammikantein, ja yhden teetetyn välioven hinnalla sai alakertaan kolme perusovea.  

Ruiskumaalattu katto alakerrassa. Ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen. 

Rakennusaikaan myös seinän sisään liukuvat ovet olivat arvokkaita, yli 1000 eur/kpl,  joten näissä säästettiin myös todella pitkä penni tee se itse-ratkaisulla asentamalla peililiukuovet puisiin runkoihin. Ihan hyvin ovat toimineet erinäisten komeroiden ja vaatehuoneiden ovina. 

Yksi tee se itse- seinän sisään liukuvista väliovista. Tässä ruokakomerossa.

Säilytysratkaisuissa säästettiin myös pieniä summia. Komeroihin ja vaatehuoneisiin valittiin avojärjestelmät ja olemme käyttäneet kalliimman Elfan sijaan kohtuuhintaista Sovellaa ja edullista Ikeaa. Samoin lastenhuoneiden kaapistot ovat Paxit Ikeasta. 

Portaissa säästettiin useampi tonni,  kun ne tehtiin Ruduksen Elemento-betonielementistä. Ne johtavat olohuoneesta alakertaan ja riittävä näyttävyys saatiin aikaan pinnakaiteilla. Leijuvat yms. portaat ovat kyllä todella upeita mutta tässä kohtaa ne menisivät täysin hukkaan. Kysyin kyllä tarjouksen sellaisista ja meinasin kiljua järkytyksestä. 

Ja se oman työn osuus.

Johtolankana oli saada talo rivakkaan tahtiin eli vuodessa muuttokuntoon ja siinä käytettiin erilaisia urakoitsijoita eri vaiheessa. Itse tehtiin sitten mitä ehdittiin tai niitä rajapintatöitä, joita kukaan ei huolinut omaan urakkaansa. Muuton jälkeen sitten jatkoimme pitkälti omin voimin, koska tässä vaiheessa aika ei enää ole ollut rahaa. 

Tulihan itse tehden säästöä kymmeniä tuhansia euroja mutta lopulta työn osuus on aika pieni projektimme kokonaiskustannuksista, varsinkin jos katsotaan että erikoismiesten työt on tilattava joka tapauksessa ulkopuoliselta tekijältä. Aiemmin esittämässäni kustannusarviossa ne kuuluvatkin omiin osioihinsa (esim. LVIS)  ja varsinaiset rakennustyöt ovat sellaisia, joita olisi voinut mahdollisesti tehdä itsekin näillä taidoin (mutta ei tällä vapaa-ajan määrällä). 

Pihatöissä käytettiin 

urakoitsijaa tekemään kaikki perustukset ja sen jälkeen on jatkettu itse joka kesä vähän eteenpäin noin niin kuin harrastemielessä. Meillä ei ole myöskään (rinnepihan lisäksi...) kalliita ratkaisuja, kuten muurauksia. Toisaalta, pihan kasveihin on uponnut melkoinen summa rahaa mutta ne lasken todellakin harrastukseksi. Ja koronavuosi on saanut monet muutkin varmasti arvostamaan kauniita istutuksia ja niiden hoitamisen tuomaa mielenrauhaa. 

Säästöä tuli myös useampi tonni etupihan asfaltin muodossa verrattuna pihan kiveämiseen. Tai olisihan sen voinut soralle jättää niin olisi tullut vielä enemmän. Tai tehdä ne kiveykset itse, niin olisi mennyt melko lailla saman verran tarvikkeisiin kuin asfalttiin mutta urakassa olisi sitten vierähtänytkin yksi kesä. 

Tiedostan, että talomme on ollut neliöihin nähden kohtuullisen kallis rakentaa. Samalla rahalla olisi saanut tasamaalle selvästi isomman puutalon. Tai samankokoisen, ihan viimeisen päälle sisustetun talon.  Ehkä myös tälle tontille julkisivultaan yksinkertaisemman, isomman kivitalonkin.  Käytettävissä oleva budjetti priorisoitiin kuitenkin näin, eikä juuri kyllä kaduta. 

No, pari pientä juttua kyllä mutta ei niistä sen enempää.  Lopputulema taitaa lähes kaikilla rakentajilla olla kuitenkin se, että kaikki rahat meni ja kyllä tietää miksi sitä käydään töissä jatkossakin. 

Ps. Uups, blogin kuvatila loppui sitten tähän, joten en saanut enää enempää kuvia postaukseen. Olisi pitänyt tallentaa alunperin kaikki kuvat vähemmän tilaa vievässä koossa.