maanantai 9. marraskuuta 2020

Taloprojekti - missä panostettiin, missä pihistettiin? Osa I.


Blogi lähestyy loppuaan.  Ensi kesän pihatöistä kirjailenkin ehkä vielä jotain muistiin, ja samalla teen näitä muutamia tilinpäätöksiä projektiin liittyen ja tälläkin kertaa rahasta. Tämä kirjoitus on itse asiassa roikkunut minulla jo 1,5 vuotta luonnoksissa, joten blogi on kuitenkin elänyt pidempään kuin arvasinkaan.   Ehkä sillä on jotain sen kanssa tekemistä, että rakentaminenkin on kestänyt pidempään kuin arvasinkaan. 

Oma talo on usein merkittävin varallisuuden lähde meillä suomalaisilla. Kaikki aikaisemmat asunnot on hankittu myös tämä mielessä pitäen, ja olemme onnistuneet myymään kolme edellistä kotia niin, että arvonnousua on ollut parhaimmillaan 70%. Remontteihin on toki mennyt rahaa mutta plussalle on jääty.  Omaisuus on karttunut huomaamatta siinä sivussa.

Kaikki nämä omistamamme asunnot ovat olleet sijoitusnäkökulmasta huolimatta myös sen hetkisiä unelmakoteja, jotka ovat palvelleet hyvin myös silloista elämäntilannetta: korkeilla huoneilla varustettu lähes 100 vuotta vanha kerrostaloasunto kaupungin keskustan tuntumassa, tilava 60-luvun rivitaloasunto järven rannalla, kirkonkylän keskustassa sekä haja-asutusalueen järvenrantatalo metsän  ja peltojen keskellä valtavalla tontilla.

Kaikki kodit myytiin hyvin nopeasti, jopa tuo viimeisin silloisessa heikossa suhdannetilanteessa. Niin pankinjohtajan kuin isäni suureksi ihmetykseksi. Pyyntihinnan olemmekin aina pyrkineet asettamaan mahdollisimman oikein emmekä ole lähteneet kalastelemaan myyntiajan kustannuksella preemioita markkinoilta.

Eli ei sitä kalleinta arviota ja eikä halvinta vaan hintapyynti on asettunut sinne väliin, pienen tinkivaran kera. Kohtuullinen hintapyyntö on minusta nopeuttanut aina kaupankäyntiä, ja kauppa ollaankin saatu tehtyä hyvin lähellä pyyntihintaa, eikä asunto ole notkunut kuukausia myymättömänä ja hintapyyntöänsä laskien netissä. Itselläni herää aina epäilys, kun jokin asunto on pitkään myynnissä. Vaikka voihan se  olla, ettei se vaan ole löytänyt sitä sopivaa omistajaa. 

Näinpä oli sitten kuvittelimme, että meillä on varaa, uskallusta ja näkemystäkin ryhtyä tähän henkilökohtaisen elämän kalleimpaan projektiin. Työmme ovat vieneet meitä pitkin Suomea ja olisivat vieneet maailmallekin, ja vaikka ajatus on asua tässä kodissa niin kauan kuin jalat kantavat, tiedostamme sen, että toisinkin voi käydä. Eräässä yhteydessä laskin asuneeni jo 11:lla eri paikkakunnalla ja kolmessa eri maassa, ja 20:ssä eri kodissa. Muutama muutto voi siis tulla vielä eteen ennen sitä lopullista paikkaa hautausmaalla. 

On siis pakko ajatella jälleenmyyntiarvoa. On pakko täysin kylmästi ajatella rahaa, sitä omalla kovalla työllä tienattua pääomaa. Ja toivoisinkin kaikkien sitä omaa kotiaan suunnittelevien miettivän ratkaisujaan potentiaalisen myynnin näkökulmasta eli millä valinnoilla saadaan talon arvo säilymään, miten sille luodaan mahdollisimman pitkä elinkaari ilman mittavia muutostarpeita ja kuinka se voisi palvella hyvin muunkinlaisilla tarpeilla varustettuja perheitä. 

Kun budjetista tekee tiukkaa, täytyy tehdä valintoja mutta millä perustein? 

Olimme asettaneet itsellemme rakennusbudjetin, josta yli kolmasosa oli varattu tontille. Hyvin pian selvisi, ettei omasta mielestämme (kuin myös Talopelien yms. muiden referenssien mukainen) neliöihin erinomaisen hyvin suhteutettu rakennusbudjetti tule kuitenkaan riittämään ja jouduimme korottamaan sitä lisälainalla pankista, tyhjentämällä loputkin säästömme sekä lisäämällä oman työn osuutta.

Rinnetontti nosti kustannuksia, samoin talon ulkopuolen arkkitehtuuri. Toki myös kivi itse rakennusmateriaalina. Vaikka itse rakennus on varsin kohtuullisen kokoinen suorakaide, on meillä iso parveke ja terassi, betonikäytäviä ja paljon puun ja rappauksen yhdistelmää ulkopinnassa. Ja ne puutkin olivat työläämpää pystyverhousta ja kaikenmaailman rimoituksia.  

Ehkä jotakin olisi voinut suunnitella toisinkin, ja silti sama yleisvaikutelma olisi säilynyt mutta niitä on nyt turha jossitella. Lopputulema olisi  joka tapauksessa se, että samat neliöt olisi voinut saada varmasti paljonkin edullisemmin. 

Pankista saadun kiinteistön vakuusarvo sekä alueen talokauppojen seuranta kuitenkin vakuutti, että rahat eivät kuitenkaan lennä ihan kankkulan kaivoon. Tämäkin koti tulisi olemaan samalla sijoitus. Ainakin pidemmällä tähtäimellä, jos maailma ei aivan tästä sekoa. Siitä on kyllä totisesti ollut merkkejä viime aikoina.

Yllämainittu näkökulma mielessä, missä asioissa sitten päädyimme pihistämään ja missä panostamaan? Kaikissa näissä valinnoissa vaikuttivat toki omat mieltymykset, joiden suhteen (kuten talon väri ja arkkitehtuuri otimme tietoisia riskejä)  mutta myös mahdollisen jälleenmyyntiarvon pohdinta. 

Yks tykkää, toinen ei. 


Mihin panostimme?

1. Sijainti, sijainti ja sijainti sekä omarantainen tontti



Tontti ostettiin muuttovoittoisesta kunnasta, läheltä peruskoulua sekä lukiota sekä hyvien liikenneyhteyksien varrelta. Sijainti sopii mainiosti tähän elämäntilanteeseen ja vetoaa varmasti myyntivaiheessa ainakin perheellisiin ja työssäkäyviin ostajiin. 

Ympärillä on myös hyvät (ei kuitenkaan koirien kannalta loistavat) ulkoilumaastot, vaikkei nyt hiihtämään pääse suoraan pihasta kuin kunnon pakkastalvina jään jäädyttyä kunnolla eikä metsäpolut ala aivan takapihalta.   

Itse tontti on kohtuullisen kokoinen, sijaiten isomman järven rannalta, josta on veneilymahdolllisuudet isolla veneellä suuntaan jos toiseen. Toisaalta tontilla on oma rauha, naapuritalot sijaitsevat sivuilla, ei suoraan olohuoneen ikkunan edestä. 

Kuivan maankin tontitkin ovat tällä alueella kohtuullisen hintaisia ja omasta rannasta ei kokonaiskustannuksiin nähden joutunut lopulta maksamaan merkittävästi enempää, varsinkin ottaen huomioon, että rantatonttien arvo on pääsääntöisesti aina nousemaan päin. Ja että vastapainoksi teimme niitä pihistä -toimenpiteitä. Mielestäni siis melko turvallinen sijoitus hieman pidemmällä tähtäimellä. 

Tässä vaiheessa emme tienneet kuinka mukava naapurusto lisäksi on, se oli sitten piste iin päälle. Harvoin talon myynti-ilmoituksessa asiasta mainostetaan vaikka mikä voisi pilata elämän pahemmin kuin keljut tai mielipuolet naapurit?

 


2. Ammattilaisten käyttö projektin suunnittelussa ja toteutuksessa

Oman arkkitehdin käyttö  Kokeilimme ensin edetä talotehtaiden arkkitehtien kanssa. Toisesta he tulivat paikallekin ja toinen suunnitteli vain papereiden pohjalta. Huolimatta annetusta budjetista, karkasi kustannustaso aivan käsistä eikä lopputuloskaan oikein miellyttänyt silmää. Propsit Kannustalolle, jonka myyjä pyysi suoraan käyttämään omaa arkkitehtiä sanoen meidän saavan siten parhaan  ja kustannustehokkaimman lopputuloksen tälle haasteellisemmalle tontillemme. Oikeassa oli.

Yhdistetty projektipäällikkö ja vastaava. Vastaavamme toimi myös projektipäällikkönä ja kilpailutti hankinnat ja tilasi oikeat materiaalit tontille oikeaan aikaan. Hänen kauttaan saimme myös hyviä alennuksia sisustuspuolen toimittajilta, jotka kumuloituivat kyllä vastaamaan lähes hänen palkkaansa.   Lisäksi pystyimme keskittymään kuitenkin päivätöihimme muutamaa poikkeuspäivää lukuunottamatta ihan normaalisti, ja niillä tuloillahan tämäkin projekti rahoitetaan. 

3. Rakenne- ja materiaaliratkaisut


Runkomateriaali 
Runko tehtiin Lammin lämpöharkoista kokonaan. Mahdollisuushan olisi ollut tehdä vain kellari harkoista tai betonielementistä, ja yläosa puuelementtinä tai hirrestä. Päädyttiin kuitenkin rakentamaan kivitalo,  ja vaikka budjetointivaiheessa se näyttikin kilpailukykyiseltä, on minulla epäilys että kalliimmaksi tuli kuitenkin. Ei silti kaduta, ja uskon arvon säilyvän. Myymme tulevaisuudessa siis vahvaa brändiä,  Lammi Kivitaloa, emmekä jonkun talotehtaan puutaloa puolikellarilla.
Julkisivu
Panostimme maisemien maksimointiin isoilla ikkunoilla ja kesällä paljon lisäneliötä tuovilla parvekkeilla ja terasseilla. Terassilasituskin  on suunnitteilla mutta ei ole edennyt koska sille ei vaan ole oikein ollut huutavaa, eikä edes oikein hiljaisempaakaan tarvetta. 

Laitetaanko tähän kohtaan myös autotalli. Alunperin suunniteltu julkisivuun kiinteästi liittyvä katos oli niin jykevä, että siitä tehtiin pienellä lisäpanostuksella autotalli.  Olen siitä onnellinen, mukavasti vetää roinaa ja silti voi (varsinkin talvi-) aamuisin lähteä lämpimästä tallista lämpimällä autolla liikkeelle. Nostanee myös kiinteistön arvoa, ainakin omissa silmissä ostajana nostaisi. 

Näkyvät pinnat, jotka on kallis päivittää  
Totuushan on se, että viimeistään lasten muuttaessa kotoa pois tulemme tekemään jonkun tasoisen pintaremontin, jolla korjataan elämisen jäljet. Olen esimerkiksi jo suunnitellut lasten vessan viisi kertaa uusiksi, ja ehdin vielä muuttamaan mieltä muutamaan kertaan. Mutta sisäpinnoissa on kohteita, joiden remppaus on kallista tai aikaavievää. Ne kannattaa päättää huolella ja tehdä kerralla kunnolla. 
Panostimme siis laattavalintoihin sekä jatkuvasti silmien edessä oleviin keittiökalusteisiin ja sen lähes ikuiseen kivitasoon. 
Valitsimme linjaviemärit (mutta se oli virhe, aina ovat tukossa) ja kotelowc:t sekä räätälöidyn, ei valmistakan. Ikkunoista ja ulko-ovista ei myöskään valittu halvinta vaihtoehtoa. Rimakatto tehtiin myös koko yläkertaan, toki sisäkaton vaihto nyt ei ihan mahdoton urakka ole jälkeenpäinkään. 

Maalämpö
Talo olisi ollut lämmitettävissä ilma- tai ilmavesilämpöpumpuilla kokonsa ja tiiveytensä puolesta mutta päädyimme kuitenkin investoimaan maalämpöön. Uskon sen toimivan myyntivalttina myös jatkossa,  ja hyvinhän tuo on toiminut muutamia sydämentykytyksiä lukuunottamatta, eikä lämmitykseen kulu merkittäviä osuuksia kuukauden talousrahoista. Lainanlyhennyksen muodossa toki sitten tuotakin valintaa maksetaan. 

Joustava pohjaratkaisu
Kirjoitin kodin elinkaariratkaisuista  jo aikaisemmin. Välillä näkee talon pohjapiirroksista, että niissä on ajateltu vain perheen sen hetkisiä tarpeita eikä talon elinkaarta pitkäjänteisemmin. Talolla on kuitenkin aina enemmän ikää, kuin mitä siellä ensimmäiset rakentajat tulevat viettämään. Kävimme tänne nykyiselle paikkakunnalle muuttaessa katsomassa kahtakin erittäin tilavaa, uudehkoa taloa, joissa oli ongelmana vain kaksi tai kolme makuuhuonetta, eikä mitään mahdollisuuksia lisätä niitä. Kyllä niillekin ostajat sitten löytyivät mutta myynti saattoi kestää kauemmin (ja hintapyynnitkin laskivat sen myötä), kun makuuhuoneiden määrä karsi pois tällaiset tavanomaiset kaksi- tai useampilapsiset perheet, joilla on vielä tarvetta etätyö/vierashuoneellekin. 
Tämä on itse asiassa asia, joka ei vaatinut niinkään rahallista panosta vaan ennemminkin vähän ajatustyötä. 
    Seuraavassa osiossa sitten missä päätimme pihistää. Koska sitäkin oli pakko tehdä asetetun budjetin rajallisuuden vuoksi.