Betoni on lohkeillut ja halkeillut sieltä täältä ja tuntui, että jotain tarttis tehdä ennen kuin tilanne pahenee vielä. Tätä tarvetta ennakoitiin jo vuonna 2017, jolloin vaihtoehtoja ensi kerran selvittelin tässä kirjoituksessa.
Päätimme lähteä kemiallisen ratkaisun tielle ja edesauttaa betonin kovettumista litiumsilikaatilla, jota käytetään usein sisäbetonilattian loppukäsittelyssä. Aine tekee betonin pinnasta tiiviin ja kovan reagoimalla betonin kalsiumhydroksidin kanssa.
Olenkin tästä johtuen vähän hämmentyneenä seuraillut Instan puolella sisäbetonilattioiden tekijöitä, jotka jättävät betonin kemiallisen kovettamisen kokonaan tekemättä. Toki sisällä ei tule sään aiheuttamaa rasitusta mutta yllättävän kulumiselle herkkää betoni silti on. Ero autotalliin, jossa on Mastertop-sirote, on aivan merkittävä. Siellä lattia on kivikova ja käytävillä taas huokoinen ja mureneva.
Menikin sitten tämä pari vuotta saada tuota ainetta käsiini. Nettikaupoista sitä etsin ensiksi laiskanlaisesti mutta sitten piti jalkautua liikkeisiin ja erään yksityisen rautakauppaketjun kautta sain ainetta eli tässä tapauksessa Soledon C2 Hard -betonikyllästettä lopulta tilattua tonkan.
Betonin pinta jätettiin lattiantekijöiden toiveesta/vaatimuksesta siis karkeaksi harjatuksi eli pintaa ei päässyt hiomaan mutta toki aika pitkälle tässä parissa vuodessa betoniliimat ovat ravistuneet pinnasta ja se tuntuu imevän vettä. Betoniliimojen peittaus olisi voinut toki olla vaihtoehto mutta se olisi kyllä pitänyt tehdä ennen seinien rappausta. Nyt ei enää uskalla vaarantaa seinäpintaa happoroiskeilla.
Pinta pitäisi kuitenkin olla suht otollinen käsittelylle näinkin. Sitten odoteltiinkin vain riittävän lämpimiä kelejä. Ja kun ne helteet tuli, odoteltiin vähän viileämpiä. Ja kun ne tuli, vähän kuivempia. Ja jossain tässä välissä saatiin sitten työ tehtyä kahdessa eri erässä.
Imuroimme raksaimurilla kaikki roskat pois ja levitimme litiumsilikaatin matalapainesuihkukannulla ohuena sumuna betonin pintaan. Semmoisia kannuja saa esimerkiksi Liiteristä alle kympin (ei mennä siihen, miten tuollainen kustannusrakenne on mahdollista). Ensimmäisen kuvan musta puutarhaletku löytyi muutoin samaisesta ostospaikasta.
Jii suojasi seiniä samaan aikaan, kun suihkuttelin varovaisesti seinän vierustat. Tämä homma olisi ehdottomasti pitänyt tehdä ennen rappauksia mutta minkäs teet, jos saamattomuus ottaa ylivallan. Sen jälkeen sumuttelin aineen tasaisesti muualle pinnoille. Käsittelimme myös portaiden pystypinnat.
Ostimme yhden 5l pönikän, jonka olisi pitänyt riittää 25-50 neliölle mutta se riitti meillä juuri ja juuri säästeliäästi käytettynä. Sitä meni siis todennäköisesti vähemmän kun ohje sanoi (pidä pinta kosteana 20 min) mutta vaikutus näkyi kyllä.
Tällä mennään nyt ja toivotaan, että voimme pitää käytäväpinnat ihan betonilla seuraavat vuosikymmenet. Koska onhan ne vaan juuri sopivan rouheat tähän meidän taloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi ja kysyi vain jos askarruttaa!