Hiidenpesän keväisiä pihatöitä, jossa kanttausraudalla on suuri rooli.

Tänä lumettomana vuonna pihan kevättyöt alkoivat varhain.

Ensimmäisenä katse kääntyi soratiealueiden hoitoon. Niille ei ole kahteen vuoteen tehty mitään, mikä on siis virhe, josta maksettiin kovalla työllä. Sorattua aluettahan meillä taitaa olla toista sataa neliötä, jos sekään riittää. Kohtuullinen työmaa siis.

Sorateiden kunnostusta
Sorateitä ei ole rajattu nurmikosta mitenkään (koska ne jossain vaiheessa pääosin kivetään, ja rajaus tehdään silloin), joten nurmikko pyrkii hiipimään reuna-alueilta soralle. Mutta sen lisäksi keskellä soraakin kasvaa siemenrikkakasveja, heinäntöpöistä voikukkaan ja tahmavillakkoon. Itse asiassa jokainen kesä on tuonut tullessaan uuden, toinen toistaan hankalamman rikkakasvilajin esiintulon. Tämän vuoden kasvi näyttää olevan ratamo, tuo meidän kaikkien lapsuudestaan tunnistama laastarikasvi.

Keväällä rikat lähtevät vielä kohtuullisen helposti irti maasta rautaharavalla raivoisasti haraamalla, jolloin ne rikkaruohot joko irtoavat samantien tai ne voi helposti nyppäistä irti. Soratien hoidossa ei ole oikein oikotietä onneen vaan rikkaruohot on poistettava säännöllisesti, mikä ei siis tarkoita kahden vuoden välein. Yksi hyvä apuväline on pitkävartinen rikkaruohorauta.

Pääpuutarhuri on täysin pöyristynyt soratien leväperäisestä hoidosta. 

Kanttasin myös lapiolla nurmen ja soran rajan. En raaskinut tässä käyttää viime kesänä ostamaani Fiskarsin kanttausrautaa, joka on sivummen sanoen loistotuote, vaan käytin tässä vanhaa suoraksi väännettyä ja kärjestä hiottua lapiota. Kanttausraudalla kävin sen sijaan läpi tonttia reunustavien istutusalueiden reunat, joista alla muutamia kuvia heti kanttauksen jälkeen ja kasvien jo päästyä kasvuvauhtiin.

Kantattua istutusaluetta sekä siistittyä soratietä. Seuraavat projektit olivatkin rakentaa paljun ympärille tuleva terassi loppuun sekä tehdä sen eteen uusi istutusalue.  Näistä olikin jo juttua edellisessä paljuaiheisessa postauksessa.
Jos ihmettelette kuvassa näkyvää hopeaista pyörylää, niin on tontin alla kulkevan "lantalinjan" tarkastuskaivon kansi, joka odottaa inspiraatiota naamioimisen suhteen...

Uuden istutusalueen perustaminen.
Vielä sananen istutusalueen teosta nurmikolle. Fiksu olisi perustanut nämäkin alueet kun pihatyöt tehtiin eikä ensin kasvattanut suurella vaivalla nurmikkoa ja sitten kaivanut sitä pois. 

Nurmikon poistossakin kanttausrauta on oiva apuri. Eli kanttasin ensin alueen ulkoreunat hieman kaarevaan malliin, ja sitten sisäänjäävät nurmikon osat sellaisiksi 30x30 cm paloiksi. Nämä  nurmikkotuppaat oli sitten helppo nostella pois juurineen talikolla.  

Näillä välinein ei siis millään muotoa mahdoton projekti mutta muistutteli kyllä iltaisin aina lihaksista, joita ei juuri ollut tullut käytettyä aikoihin. 

Savinen maa käännettiin ja parannettiin sitten turpeella ja kalkilla. Olisin laittanut myös kompostimultaa, sitä parasta maanparannusainetta mutta sen valmistumista saa odotella vielä yhden vuoden.  Lisäksi tein havuille omat poterot havu- ja rhodomullalla.

Kuorittua nurmikkoa. Soran ja mullan rajaan upotin tuollaisen muovisen reunarajausnauhan väliaikaisesti. Myöhemmin se on tarkoitus rajata kivillä. 

Tänne tuli sitten tosiaan aika tiukoilla istutusväleillä Brabant-tuijaaa, sekä hovi- ja kameliajasmike. Väliin tuli pyöreänä kasvavaa Creme Brulee pensashanhikkia. Reunalla on vielä kaksi laikkukirjokanukkaa, jotka lopulta 2,5 m leveinä peittävät sitten myös vähän näkymää taloilta viljelyslaatikoillekin.

Väleihin istutin maanpeitteeksi valkoreunaista Minute Man-kuunliljaa sekä Joan Senior tarhapäivänliljaa. Lisäksi vielä haastavimpiin, kuivumiselle alttiimpiin kohtiin laitoin Nuuk grönlanninhanhikkia ja verhoangervo Lumikkia. 

Nyt kasveja tuntevat hoksaavat, että kaikki kukkivat valkoisin tai vaalein kukin. Tämä on nyt sitten se pihan valkoinen penkki. Muuallahan nuo värit ovat karanneet käsistä vaikka piti alunperin tulla lähinnä valkoisia kukkia. Mutta on violettia ja on vaaleanpunaista, ja sinistäkin iloisessa sekamelskassa. Mutta tässä penkissä sentään kurinalaisuus säilyi.

Alue peitettiin vielä mustalla kuorikatteeella, joka maksoi turkasesti. Alue on kuitenkin koko ajan silmien edessä ja toisekseen, en jaksa enää yhtään uutta kitkettävää aluetta vaikka enemmän pidänkin ajatuksesta että maa peitetetään maanpeitekasveilla kuin katteella, jota täytyy lisäillä joka vuosi. Mutta tässä yhdistettiin nyt molemmat, eli kuorikate laitettiin muutamaksi vuodeksi, ja pian sitten ovatkin nuo kasvit peittäneet niin alueen ettei sille ole enää tarvetta. Tällä tekniikalla ei oikein toki voi harrastaa rönsyillä leviäviä maanpeitekasveja mutta tähän tulikin lähinnä noita pensaita ja kuunliljoja. 

Etupihalle korkea istutuslaatikko ylijäämälaudoista. 

Etupihan aitaan vasten teimme ylijäämäpaneeleista tällaisen korkean istutuslaatikon. Laatikon jalat pultattiin asfalttiin tehtyihin reikiin kiinni, ja pysyvys varmistettiin vielä polymeerimassalla. Laatikko tukee näin samalla tuota korkeahkoa aitaa, joka saa osansa alueen väliin melko kovasta tuulikuormasta. 

Tämän lautakehikon sisälle laitettiin isot, muoviset ja suorakaiteen malliset istutusastiat, joihin istutin kasveiksi rönsyilevää maahumalaa sekä koristekastikka Overdamia. Jostain syystä nuo heinät eivät ole vieläkään lähteneet oikein kasvamaan. Elätän toiveita, että ne ovat keskittyneet nyt sinnikäästi juurtumaan ja kohta röyhähtää hienot heinät tuulessa huojumaan tuota mustaa aitaa vasten.

Säästelin myös etupihan kesäkukkahankintakustannuksissa, ja talon edessä oleviin isompiin thermoruukkuihin tuli monivuotista viiruhelpiä, joka pääsee sitten talvehtimaan maahan. Teoriassa se voisi tässä ruukussakin talvehtia mutta kokeillaan sitä sitten kun kasvi on tarpeeksi iso jaettavaksi pariin osaan, jolloin osa voi jäädä ruukkuun testaamaan talvehtimista ja osa mennä maahan. 

Viiruhelpi kasvaa taas reippaasti, ja sen hainkin paikalliselta taimitarhalta, joka kaivaa taimenet suoraan maasta. Todellakin saa rahoille vastinetta, isoja ja vahvoja taimia, jotka jatkavat häiriöttä kasvua. 

Lumettoman talven jälkeisiä seurauksia pihalla.  
Pahiten meillä kärsi nurmikko tietyiltä osin pihaa, ja sitä ilmastettiin keväällä lainatulla ilmastuskoneella sekä kalkittiin ronskilla otteella. Mittasimme maaperän happamuutta helpoilla (mutta ei niin tarkoilla) liuskatesteillä, ja sen pohjilta tehtiin kalkituskierros. Kalkituksen jälkeen tuli sitten vielä parin viikon päästä Neudorffin nurmikkolannoitus, ja nyt odotellaan toiveikkaana tämän kalliin lannoitteen myyntilupausten toteutumista elikäs onko meillä kohta nurmikko kuin "karhun turkki" -  mikä lienee siis parasta saksilaista myyntiargumentointia.

Nurmikko näyttää kauempaa katsottuna ihan kohtuullisen kuntoiselta mutta ei kestä lähempää tarkastelua.  Alueella on kuivia osia joissa ruoho kasvaa huonosti tai sitten täysin villiintynyttä apilakasvustoa, joka toki parantaa maata ja on pörriäisille hyväksi mutta samasta syystä ei kovin toivottavaa lapsi- ja koiraperheessä. 

Tämä taisto on enemmän Jiin heiniä, ja itse olen kääntänyt katseeni istutusalueisiin.  Alppiruusut näyttivät talven jäljiltä olevan kuolemankielissä mutta kastelulla ja rhodolannoituksella (tai siitä huolimatta) ne päätyivätkin aivan uskomattomaan kukintaan. 

Sen sijaan kolme pikkusyreeniä (Pink Perfume) näiden tulppaanien keskellä eivät selvinneet talvesta. Katselen niitä nyt kesän, ja sitten ei auta kuin kaivaa ne pois, jos ei elpymistä tapahdu. Niillä näyttikin olevan kasvuvyöhykkeenä I-II, ja meidän piha taas taitaa olla järven vuoksi lähempänä nelosta kuin kolmosta. 

Aamuauringossa loistavat myös Tres Chic-tulppaanit, joita istutin lisää viime syksynä mutta näyttäisi osa toissa syksyn sipuleista myös selvinneen. 

Sen sijaan tuo laajalle alueelle maanpeitteeksi aiottu hopeatäpläpeippi on istutettu jo kahteen kertaan ja näyttää jälleen kärsineen tätä reunaa lukuunottamatta. Lisäsinkin pensaiden alle muutaman kuunliljan ja katsotaan josko tämä jäljellejääneet elpyisivät ja alkaisivat peittää taas aluetta.

Vasemman laidan syreeniraja-aita naamioi jo hienosti koira-aidan taakseen, se pilkistää enää vain pensaiden välisistä raoista. Sieltäpä meidän koirat sitten käyvät vaihtamassa naapurin jantterin kanssa päivän kuulumiset.  

Tästä alkoivatkin pihatöissä kiireiset ajat, eli kitkentähommaa riittää kunnes perennat ovat kasvaneet kesän mittoihinsa ja peittäneet paljaan maan. 

Rakennusprojekteista seuraavana olisi tehdä puuterassi parvekkeen alle. Eipä olla tehty edes tarkempaa määrälaskentaa tarvikkeille, joten projekti on taas vain ajatuksen asteella. Rautakaupan nettilaskuri antoi pinta-alan perusteella alustavaksi budjetiksi 2500 eur, että johtuisiko sitten siitä...