Edellisessä postauksessa sepostin arkieteisemme lopullisen, tilaukseen lähteneen kaapistosuunnitelman, ja nyt sitten pääsen näyttämään teille, arvatenkin sietämättömän jännittyneinä odottaneille lukijoille kuinka suunnittelukuvat muutuivat todellisuudeksi. Menivätkö ne nappiin vai taas vain sinnepäin, kuten meillä Hiidenpesän rakennusprojektissa usein on käynyt, kun toteutus ei ole kohdannut visioita. Yläkuvassa esimakua, joka rohkaissee teitä jatkamaan lukemista eteenpäin rauhallisin mielin.
Ennen
Huokaus, alla ensin kaunistelematon lähtötilanne, jonka kanssa siis pari vuotta jo eletty mutta eihän tämä olisi veretseisauttava muutos eikä mikään ilman karmeaa lähtötilannetta. Paljastan sen siis lukijoille realistisen journalismin nimissä.
 |
| Bongaa kuvasta koira, joka esittää ettei ole siellä missä on. |
Huomatkaa kotirakentajien lisähaasteena vesiposti tuolla ulkoseinällä. Se vaati pistosahaa ja kaapinrunkon runtelua. Ja juuri sen takia joudumme laittamaan tuon korkean kaapin oikeaan reunaan, eikä vasempaan mikä olisi käytännöllisempi paikka. Tai ylipäänsä laittamaan korkean kaapin tähän systeemiin. Että kun niitä vesiposteja suunnittelette ulos, niin kannattaa tiedostaa, että niistä on vielä isompi osa siellä sisäseinällä. Meillä se on nyt ängetty kaapin sisään.
Sekä tietenkin katkaisimet ja pistorasiat, jotka vallan hyvin olisi voinut sijoittaa ulko-oven toisellekin puolelle. Oi miksi tässä siis? Niiden vuoksi kaapiston syvyys rajattiin 450mm, mikä on istuinosion suhteen hyvä syvyys mutta hengarikaapin suhteeen vähän kapasiteettia rajoittava.
Katon alaslasku oli myös noin sentin vino, voi timpurit sentään. Sitä illustroidakseni otin tietenkin myös vinon kuvan. Tosin katto on vino toiseen suuntaan.
Ja jälkeen kuvat
 |
| Tadaa, tässä se on. Näyttää ihan niin kuin piirustuksessa. Vanerikuution kokoamisessa oli omat haasteensa mutta selvisimme lopulta siitäkin vain yhdellä perheriidalla koskien eri toteutustapojen riskejä. Kenkäteline tuli siis valmiina mutta tuo yläosa me päädyttiin lopulta rakentamaan lattialla valmiiksi (eli ruuvaamaan levyt toisiinsa kiinni), ja nostamaan sitten sydän pamppaillen paikoilleen. Tämän jälkeen vasta asensimme nuo yläkaapit. |
 |
Tässä nyt niin rauhallinen näkymä yläkerrasta tulevilta portailta.
Täällä on meillä kurastopperina ihan itämainen, vanha villamatto. Ehkä vähän armotonta mutta kerrassaan helppo puhdistaa, sillä villa hylkii itsessään likaa. |
 |
Vanerit ovat B/BB luokan koivuvaneria ja käsittelin ne nyt kerran Osmocolorin puuvahalla, joka oli seos kirkasta sekä tammea (kuten siis lastenhuoneen seinätkin).
Seinien teosta viisastuneena tällä kertaa hioin vanerit ensin käsin 120 hiekkapaperilla ja tähän vedetään vielä kirkasta, vahaa siis, yksi kerros päälle. Tällöin pinnasta tulee kovempi ja kiiltävämpi eli helpommin puhdistettava.
Jahka tuota viitsii ja kehtaa lähteä kaupunkiin asti ostamaan purnukkaa.
Naulakko on Design House Stocholmin Wave, oikeen kätevä ja sievä. |
 |
Tässä uudessa kaapistossa on talon harvoja avonaulakkoja, muutoin meillä on tavaroiden säilytys liukuovien ja vaatehuoneiden takana, myös yläkerran pääsisääntulossa.
Mutta koska tuo alakeran sisääntulo luetaan kodinhoitohuonetilaan, niin päätin hyväksyä toiminallisuuden nimissä, että vaatteet roikkuvat sitten aina näkyvillä naulakossa. |
Puuh, nyt ei tarvitse enää kuin maksaa lasku ja siirtyä sitten niihin pihahommiin. Ajattelin vielä postata juttusen meidän paljusta tälle keväälle. Tänä kesänä oli tarkoitus myös aloitella liuskekiveysten tekoa ulos, mutta ehkä tässä pitää nyt odottaa rauhassa tämän koronaepidemian taloudelliset seuraukset, ennen kuin alkaa hassata rahaa kauniisiin kiviin.
