Arkieteiseen järjestys: osa I lopullinen suunnitelma.

Takapihalle kuljetaan alakerran ovesta, ja tämä arki/urheilu/kuraeteinen on ollut komeroita, tai mitään muutakaan tyylikästä säilytysratkaisua vailla jo kaksi vuotta. Kylläpä aika rientää.

Ei se paljaana ole ollut, vaan sitä ovat kalustaneet irrallinen koulunaulakko, Jyskin metallipenkki sekä vanhasta kodista kuljetettu vanerilevy, jossa on kaikkia kivoja pikku laatikoita, jonne voi kadottaa pieniä, hyvin tärkeitä tavaroita. Se on siis ollut aika lailla kaaoksen pesä, jota olen sormien välistä hieman ahdistuneena vilkuillut.

Koska talon sisällä ei enää oikeastaan muutakaan tekemistä ollut, niin ajattelinpa että saisko tuostakin valmista muutakin kuin ajatuksen asteella. Voisi sitten panna seuraavaksi kaikki paukut taas pihatöihin. Sormet syyhyääkin jo terassin, kiveysten teon sekä parin uuden pensaan istutuksen pariin.

Ei sillä etteikö globaalisti inspiroituneita arki-eteiskalustesuunnitelmia olisi ollut joka lähtöön Pinterestiä hullun kiilto silmissä selanneena, ja tässä niistä muutama esimerkki viime vuosilta:

1. tilataan keittiötoimittajalta jenkkityylin "mudroom closet"

• tarjous 2400 eur, köh, no tuota EI me tilatakaan (mutta nyt ymmärrän miksi Remppa vai muutto Vancouver-ohjelmassa menee 300.000 dollaria ja sillä saadaan silti tehtyä vain yksi vessa ja keittiö. American style maksaa nääs).

2. Tehdään itse tuommoinen samanlainen laminoidusta vanerista, siitä oli vallan suunnitelmakin.

• ei tehdäkään, meni hermot siinä vaiheessa, kun piti alkaa suunnitella millintarkasti paloja sahalle leikattavaksi powerpointissa (koska ei osaa CAD:ä vai mitä se on, käyttää). 
• Ja miten se kokoaminen siististi kun ei ole ihan puusepän varusteita kuitenkaan?

Amerikkalaista mudroom closettia.
En usko että takalistoni mahtuisi kuitenkaan tuohon istuinaukkoon.

3. No tehdäänpä itse ylijäämävanerista ja rimoista yksinkertainen mutta tyrmäävän tyylikäs japanialainen avonaulakko

• ei tehdäkään, varmana tulee kuitenkin ihan kotikutoinen. Sitten pitäisi laittaa blogieetteriin kuva että tällainen siitä piti tulla mutta tällainen siitä tuli. 

Itämaista vibaa.
Jos teillä on pieniä poikia, niin tiedätte kyllä mitä tämä ratkaisu houkuttaa tekemään.
Kiipeämään.
(Kuva maglia.boshdesigns.com)

4. Hmm, no kysytäänpä oman kylän keittiökalusteliikkeeltä vielä tarjous vastaavilla kalusteovilla kuin khh:ssa on ja kallistutaan sittenkin ihan skandinaaviseen, hajuttomaan, mauttomaan ja turvalliseen ratkaisuun.

• No nyt kohtaisi sitten budjetti ja rakennustekniset vaatimukset, jossa meidän kontolle jää vain koottujen kalusteiden roudaus hallilta, niiden asennus paikoilleen sekä vanerin vahaus.  Niitähän me osataan jo kahdenkymmen vuoden kokemuksella. Jotkut ei osaa sitäkään, nih.

Seuraavassa osiossa sitten ne äärimmäisen jännittävät ennen ja jälkeen -kuvat. Kunhan nuo komerot tuosta valmistuvat.

Lopullinen suunnitelma, ovet ovat mattamustaa Feel-ovea, joissa on vanerireunanauha.
Vetimet samat Wood-vetimet kuin kodinhoitohuoneessa ja vessassa (tosin, eivät näytä oikein kestävän kosteutta...)
Puunvärinen kuutio tehdään 18mm vanerista, jonka käsittelemme itse kuten lastenhuoneen seinätkin.
Kenkälokerikon pohjalle suojaksi rapaa vastaan ajattelin kiinnittää Flotex-kokolattiamattoa, jota jäi yli portaiden pinnoituksesta.
Tuohon kuution perälle tulee naulakko, ja olen alustavasti bongannut siihen parin Design House Stockholmin Wave-naulakkoja.
(Toim.huom. oikea ovi on musta ulko-ovi ja vasen valkoinen laakaovi).

Vaneriseinistä ja kodin tilojen elinkaarivarauksista.

Alakerrassa sijaitsevat lastenhuoneet suunniteltiin alunperin väliseinälla jaettavaksi suuremmaksi tilaksi, joka voitaisiin lasten kotoa muuton jälkeen ottaa käyttöön taas nykyistä harrastehuonetta isompana vierashuoneena tai vaihtoehtoisesti aikuisten makuuhuoneena. 

Tänne, toisin kuin muualle kellarikerrokseen ei siis suunniteltu ja tehty kiviseinää.

Jätimme muitakin tällaisia elinkaari-tilavarauksia taloon. Kun on muutaman asunnon remontoinut, niin tällaisten varausten teko tuntuu järkeenkäyvältä.

Esimerkiksi yläkerrasta on purettavissa eteisen ja keittiön komerot, jos jossain vaiheessa halutaankin avartaa sisääntuloa, eikä ole enää tarvetta säilöä nykyistä ulkovaatemäärää.

Yläkerran makuuhuoneen voi myös ottaa tv-huone käyttöön, tai seinän voi jopa purkaakin ja laajentaa olohuonetta tähän tilaan.  Tällöin voisi siirtää aikuisten makuuhuoneen tänne alakerran isoon tilaan, jonne saisi sitten mahtumaan myös yhden vaatehuonetilankin.

Tämän kyseisen alakerran ison huoneen käyttötarkoituspäätökseen varmasti vaikuttaa sekin kuinka paljon (enemmän) polvet ja nilkat natisevat portaita kulkiessa tuossa kymmenen vuoden päästä.

Myös kellarin monitoimihuoneeseen mahtuu tarvittaessa juuri ja juuri parisänky, joten talon voi aikanaan myydä myös pienten lasten vanhemmille. Kaikki voivat nukkua sitten alakerrassa ja yläkerran makuuhuone voi toimia vaikka työ- ja vierashuoneena.

Joka tapauksessa, muuton aikaan lapset halusivat nukkua vielä samassa huoneessa, joten alakerran väliseinää ei rakennusvaiheessakaan tehty.

Miksi vaneriseinät?
Puolitoista vuotta tätä välitilaa kesti, ja sitten lapset halusivatkin jo omia huoneita. Tai siis vanhempi heistä. Se, jolla on terveellinen tapa mennä ihmisten ajoissa oma-aloitteisesti nukkumaan. Äitiinsä tullut.

Sillä välin olimme myös päätyneet tekemään huoneen väliseinät vanerista, ei kipsilevystä.  Vanerilevyt toisivat lämpöä huoneeseen, ja niihin voisi myös kiinnitellä huoletta hyllyjä ja tauluja. Ja minun puolestani vihdoin vaikka niitä akuankka-julisteita.

Kipsilevyseinä olisi myös pian naarmuilla ja koloilla, ja voi hemmetti sitä saumojentasoitus- ja hiontaurakkaa, jonka se vaatisi. Yhteistuumin olemme jo päättäneet että koskaan enää ei tehdä kipsilevyseiniä mihinkään mökkiin tai taloon tai mitä sitten ikinä enää raksataankaan.

Eli ei muuta kuin väliseinän suunniteluun ja tekoon. Suunnittelu-ja eritoten käynnistymisvaiheeseen käytimme 4 kuukautta ja itse seinän tekoon pari lauantaipäivää.  Mutta nyt on seinä paikoillaan kuin myös talon viimeiset listatkin. Kah.

Ei ole enää paljon sisällä tehtävää, khh:n ja kuraeteisen viimeistelyn ohella.  Joutuu alkaa sisustamaan seuraavaksi, ja olenkin jo sillä saralla tuhlannut ansiokkaasti alkuvuonna bonuksia ja lomarahoja.

Vanerilaadun valinta ja hankinta.
Päädyimme ensinnäkin sisustusluokan (B/I- luokan) koivuvaneriin, koska lattian mustanharmaa tammiparketti on varsin eläväkuvioinen. Mäntyvanerin elävyys voisi olla liikaa sen kanssa. Muuten se on kyllä kivan näköistä.

Paksuus on 12 mm ja vanerit päätettiin asentaa poikkeuksellisesti vaakaan, koska viilut tulevat silloin myös vaakaan eli parketin viilusuunta jatkuu seinälle samansuuntaisena.

Vanerit tilattiin paikallisesta vaneripajasta suoraan oikeaan kokoon leikattuna, niin saimme siistit saumat eikä tarvinnut alkaa tallissa sen enempää sirkkelöimään. Levyille tuli hintaa leikattuna noin 700 euroa (35 eur/neliö, sis. kyllä reilut hukkapalat, jotka otimme mukaan), eli kyllä tämä kalliimmaksi tulee kuin itse maalattu ja tasoitettu gyproc-seinä tai vaikka puupaneloitu seinä. Varsinkin kun niitä gyproceja jäi aiemmin myytäväksi asti...

Kaikkinensa tuommoisen 2×10  neliön vaneriväliseinän kustannus on siis vajaa 1000 eur, tosin meillä löytyi useimmat kiinnikkeet ja tarvikkeet jo jemmasta.

B/I-luokan koivuvaneria paikalliselta vanerisahalta. 

Runko ja levyjen kiinnitys
Runko tehtiin normaaliin malliin 39x66 kertopuusta. Ja riskillä, vastoin  kaikkia suosituksia runko asennettiin lepäämään vapaasti tuohon parketin päälle.  Siellä ne lepää vaatekaapitkin. Ihan on peestä, jos joskus purat jotain kaappeja ja huomaat ettei siellä ole enää lattiaa ja joudut senkin sitten kokonaan uusimaan. Se on vaan parkettifirmojen vastuuvapautuslauseke se ettei saa asentaa mitään kelluvan lattian päälle. Mutta älkee te muut tietenkään tehkö näin.

Kattoon ja seiniin se runko toki kiinnitettiin, ja lujasti. Nythän katto on siis ruiskumaalattua ontelolaattaa eli kun joskus seinää puretaan, voidaan katto tarvittaessa vaikka koolata ja laittaa kipsilevyt tai nämä vanerit kattoon. Tai sitten miettii jonkun muun keinon peittää reiät.

Rakennekuvien mukaan näytti, että seinä osuisi juuri ontelolaatan raudoitettuun kannakseen mutta siinä olikin sopivasti juuri ontelo. Kiinnitimme yläjuoksun kattoon 6x75 (koska niitä löytyi pari laatikkoa) betoniruuveilla, ja se jäi ontelolaatan painumisvaran verran irti katosta.

Hirvitti silti se ontelolaattaan porailu, pirustako sen tietää jos siinä on juuri jokin kantavuuden kannalta tärkeä kohta ja katto tipahtaa niskaan. Vapautin itseni vastuusta tarkistamalla asian vielä sekä rakennesuunnittelijalta että vastaavalta. Käskivät porata menemään. Jiitä ei asia murehdittanut sen kummemmin. Varmaan huolehdin taas turhaan mutta pitää se jonkun aina vähän panikoida.

Kertopuut kiinnitettiin ontelolaattaan ja seiniin betoniruuveilla, ja toisiinsa kulmaraudoilla. Kolausväli vaihteli 400-600mm. Tuli kyllä erittäin tukeva. Kävin sitä huolissani tönimässä mutta ei inahtanutkaan.  Tähän tulee lisäksi vielä vaakakoolaukset levyjen  kaikkien saumojen kohdille. Yläjuoksu on painumavaran irti katosta.

Seinä myös villoitettiin äänen vaimentamiseksi. Voi sitten toinen lapsi kuunnella poppia ja toinen heviä, vai mitä ne lapset tänä päivänä kuuntelee (itse olen jumittunut sinne 90-luvun äänimaailmaan) ilman että sisarusrauha vallan särkyy. Villaakin löytyi vielä varastosta, ei tarvinnut kaivaa kuvetta sen ostamiseksi. Raksa-aikanahan sitä lenteli kymppitonneja joka viikko sinne, tänne ja tuonne, mutta nyt sitä kyllä risoo, jos pitää maksaa sata euroa joistakin seinävilloista.

Levyt kiinnitettiin n. 15 cm välein viimeistelynaulaimella, koska ne haluttiin saada huomaamattomasti paikoilleen. Levyt kiinnitettiin tiukkaan 1 mm avosaumaan,  ja suositushan on jättää sisälläkin yli 1-3 mm elämisvara saumoihin, sillä vanerin kosteuseläminen on 1 mm/1 m vaneria kohden. Meillä sitä jäi kyllä nyt vähän naftinlaisesti.

Seinä ennen käsittelyä, ylhäällä näkyy lednauhalle varattu lippa. 

Vanerihan tuppaa myös vääntyilemään, joten aion tehdä tarkistuskäyntejä huoneeseen ja jos vääntyilyä ilmenee, niin ei auta kuin juntata levyt sitten vielä ruuveilla kiinni.

Ontelolaatan painumavaran vuoksi myös vaneri piti jättää irti katosta. Painumavara tukittiin villalla äänen eristämiseksi ja sauman päälle piti laittaa lista. Kyllä ne äänet silti jotain kautta tuntuivat edelleen kulkeutuvan, kun huudeltiin toisillemme eri huoneista: "Jukoliste, älä nyt ammu niitä listoja kiinni samaan aikaan  kun mä oon täällä takana vahaamassa!".

Vaneriseinä ennen käsittelyä. Kyllä on kaunis.
Tavoitteena oli kuitenkin saada tuota tuolia ja ulkokatoksen tammen sävyä lähellä oleva väri sille pintaan. 

Led-nauhalla epäsuoraa valoa.
Sähkörasioita tähän seinään ei suunniteltu mutta lednauhavaraus oli tehty jo valmiiksi. Valoja varteen laitettiin seinän yläosassa, noin 30 cm päähän katosta kahden vanerilevyn väliseen saumaan 3 cm leveä vanerisoiro poikittain, ja sen päälle tuli sitten nauha. Siitä tuli kyllä oikein onnistunut, huoneeseen tulee hyvä epäsuora valo, eikä se korosta silti liikaa ruiskumaalattua ontelolaattaa.

Käsittely
Etsiskelin käyttökokemuksia vanerin käsittelystä, laitettaisiinko pintaan vahaa vai öljyä, vaiko öljyvahaa tai kenties jopa matta- tai petsilakkaa. Toisaalta sisäkäytössä ei myöskään tarvitsi laittaa mitään pintakäsittelyä, ellei sitä ulkonäkösyystä halua. Toki pintakäsittely helpottaa myös siivousta.

Löytyy siis monenlaisia ratkaisuja, joten piti lähteä pohtimaan asiaan siltä näkökulmasta miltä vanerit saisivat näyttää.

No saavat kellastua, ja voivat mielellään olla vaikka tammensävyisiä kuten muukin puumateriaalit tiloissa. Vaalea koivu on kyllä hyvin kaunista mutta kun sitä ei ole muualla.  Pinta saisi olla himmeä, ei kiiltävä.

Olemme vaneria käyttäneet yhdessä kodissa aikaisemminkin, ja silloin seinään laitettiin petsilakkaa. Lakkapintaa olisi kuitenkin hankala tarvittaessa korjata, joten vaha tai öljy valittiin vaihtoehdoksi tällä kertaa.

Osmocolorilta kyselin neuvoa mikä heidän aineista kävisi vaneriseinän käsittelyyn ja suosittelivat joko Uviwaxia tai Puuvahaa, joista jälkimmäisellä riittää yksi käsittely ja sillä voi myös sävyttää vaneria. Puuvahalla tulisi silkinhimmeä pinta.

Päädyimme sitten Osmocolor Puuvahaan, ja yksi 0,75 l purkki ei riittäisi, joten piti ottaa vielä kaveriksi 0,375 l mikä mahdollisti sen, että päätimme sekoittaa kirkkaaseen vahaan tammen sävyä ym. suhteessa.  Kirkas itsessäänhän jo syventää väriä mutta tammi toisi siihen mukanaan oikeaa sävyä.

Levitin vahan sienisiveltimellä, ja hieroin sen sitten rätillä vielä tasaisesti. Vaha levitettiin syyn suuntaisesti mutta lisäksi näppituntumalla huomasin myös, että varmaankin leikkuusuunnasta johtuen toiseen suuntaan pinta oli sileämpi kuin toiseen. Joten vaha kannatti levittää myös sen suuntaisesti.

 Hyvin mätsää ulkokatoksen Sora-sävyyn.

Karvat nousi silti pintaan ja vanerit piti vielä seuraavana päivänä käydä läpi 0000-teräsvillalla. Kai ne olisi ollut hyvä hioa jo ennen vahausta mutta se olisi pitänyt tehdä ennen levyjen asennusta ulkona tai autotallissa pölyn välttämiseksi...

Homma oli kyllä aika työläs, ja erityisesti hionnan jälkeen tuntui että kädestä lähti vallan tunto vähäksi aikaa mutta tulipahan valmiiksi ja lopputulos on varsin kaunis.

Parastahan vaneriseinässä on se, että myös talon rouva saa ruuvattua ihan omin avuin hyllyt ja ryijyt seinille.
Tuo ryijy vaimentaa hyvin kaikua lasten huoneissa, joissa on muutoin kiviseinät, parkettilattia ja betonikatto.  

Mutta, tehdäänkö tulevan saunamökin sisäseinät kokonaan vanerista jää kyllä nyt uudelleen harkittavaksi tuon viimeistelytyömäärän vuoksi. Jos vaikka vaan paneloisi ne.