Loppusanat.

Lopputarkastus on nyt pidetty, joten raksablogin päivitystarve on omalta osaltani loppunut, vaikka toki tämä rakentelu ja sisustus jatkuu vielä pitkään täältä kodista käsin. Useat raksablogit tuntuvat jäävän, hyvin ymmärrettäväksi juuri yllämainitusta syystä johtuen vähän ilmaan roikkumaan, joten päätin itse lopettaa blogin yksiselitteisesti näihin loppusanoihin. 

Kannattiko uhrata aikaa blogin ylläpitoon?
Itselleni blogi on tarjonnut mainion työkalun rakennusprojektin suunnitelmien visuaaliseen hallinnointiin ja seurantaan. Toki tähän rinnalle on tarvittu myös melkoiset excel-taulukot.

Asioiden aukikirjoittaminen on selkeyttänyt suunnitelmia ja jäsentänyt ajatuksia. Puhumattakaan jo viikon päästä nykyään varsin hatarasta muistista muutoin katoavien päätösten tallentamisesta.

Blogiluonnoksiin olen saanut  muistiin päätettäviä asioita, lähteitä sekä tietoja, joista olen sitten sorvannut pääosin julkaisukelpoisia tekstejä päätösten syntyessä. Osa päätöksistä on silti muuttunut vielä rakentamisen edistyessä mutta sekin kehitysprosessi ja vaihtoehtoiset ratkaisut ovat nyt ikuistettu näihin kirjoihin.

Päiväkirjamerkintöihin taas on tallennettu rakennusprojektin edistyminen ja toteutustavat viikkotasolla. Näihin kuviin ja merkintöihin on joutunut itsekin palaamaankin rakentamisen aikana muutaman kerran, on muisteltu lattiavalujen ajankohtaa ja mietitty putkien eristystä.

Niistä on myös ammennettu toivoa, kun tuntuu ettei mikään edisty ja eikä projekti valmistu ikinä. Merkintöjä taaksepäin selatessa käy kuitenkin ilmi millaista vauhtia kivitalon rakentaminenkin todellisuudessa on edennyt.

Teitä lukijoita on ollut tilastojen mukaan käsittämätön määrä vaikka osa varmastikin juuri ystäviä, sukulaisia sekä naapureita  mutta myös kommenttien perusteella paljon muita rakentajia muiden raksabloggaajien lisäksi. Toki viime aikaiset kommentit ovat pitkälti olleet roskapostin lähettäjiä, jotka yrittävät ujuttaa mainoksia tai linkkejään blogiin. Siitä moraalittomasta toiminnasta satikutia heille. 

Oletan siis rohkeasti, että blogimme on löytänyt kohderyhmänsä muiden amatöörirakentajien parissa.

Harvoin rakentamisessa kaikki menee putkeen (koska et itse pysty kaikkea tekemään ja valvomaan etkä aina ihan ymmärrä syy-seuraussuhteita) ja meidän rehellinen kerronta lienee lohduttanut muitakin pikkuvaikeuksissa rypeviä rakentajia omissa projekteissaan.

Toisaalta toivon, että perässä tulevat rakentajat taas oppivat meidän virheistä ja ongelmista, ja välttyvät ainakin niiltä sudenkuopilta. Siitä syystä valitsimme tämän inhorealistisen linjan blogiimme emmekä siitä horjuneet edes pahimman vitutuksen (suokaa anteeksi sanavalinta) kohdalla, siis silloin kun asiat tuntuivat niin sydämeenkäyvän harmillisilta ettei niitä halua edes ajatella, kirjoittamisesta nyt puhumattakaan.

Mutta täytyy tunnustaa, että muutamat reklamaatiot jätin blogissa säädyllisyyden nimissä käsittelemättä, sillä ne hoituivat kuitenkin kivuttomasti toimittajien kanssa enkä nähnyt syytä lähteä niitä julkisesti repostelemaan.  Näitä tuntui kasaantuvan erityisesti loppua kohti niin, että olo oli tällaisella peruspositiivisella ihmiselläkin välillä aivan lyöty ja voimaton. Asia kerrallaan ne kuitenkin ratkesivat ja ovat tässä vaiheessa jo lähes unohtuneet. 

Osa rakennusblogeistahan  jatkojalostuu sujuvasti visuaalisesti upeiksi sisustusblogeiksi tai Instagram-tileiksi mutta minulla ei ole sillä puolella yhtään mitään annettavaa. Tavaroita ostetaan meillä harvakseltaan ja pidetään pitkään, kestävimmät uhataan jopa jättää lapsille perinnöksi. Sohva ei tule liikahtamaan paikaltaan vaihtelunhalun vuoksi ja kotona näkyy elämä pienenä siellä täällä leviävänä sekasortona, joista vilahtaisi kuvissa vähintään koiran puruluu, lasten jalastaan kiskoma märkä sukka tai sohvalta pudonnut tyyny. 

Enkä oikein tiedä mikä on trendikästä enkä tällä hetkellä oikein  edes jaksa selailla sisustuslehtiä tai -someakaan. Ei se oma maku tästä enää mihinkään suuntaan kehity vaikka millä ruokkisi. Muiden kuvien katselu voi aiheuttaa pahimmillaan jopa täysin aiheetonta tyytymättömyydentunnetta omista ratkaisuista, joten lienee parempi ottaa jopa etäisyyttä koko aiheeseen. 

Instassa saatatte jatkossa nähdä siis vain kännykkäräpsäisyjä puutarhasta tai lopuista raksaprojekteista, kuten takapihan kiveyksestä. Omat intressini kun ovat siirtyneet jo pitkälti tuonne pihan puolelle, vaikka muutama alkuperäinen sisustussuunnitelma vielä odottaa toteutusinspiraatiota.

Joten kiitos.
Meille Hiidenpesän, oman kodin rakentaminen oli "kerran elämässä" -projekti ja oli ilo jakaa se teidän kanssanne, olitte sitten suurta hiljaista, tai kommenteilla ja sähköposteilla ilahduttanutta lukijakuntaa. 

Asiallisia kommentteja blogiin voi toki edelleen jättää, tulen niihin kyllä vastaamaan.

So long, and thanks for all the fish.