Spore: päänvaivasta ratkaisuun.

Ovikellon painike oli hankittu erittäin hyvissä ajoin.

Hieno, siro ja musta Spore True-nappi keltaisella valolla. Keltaisella, koska ne tammenväriset tehosteet talossa.

Ovikellopäätöstä ja -hankintaa ei tullut sitten kommunikoitua sähkösuunnitelman ja urakan yhteydessä. Tai jos tulikin ei sitä kukaan osapuoli muista. En edes minä. Pää täyttyy metatöistä.

Niinpä meillä oli sitten lopulta ulkokiviseinässä ovikelloa varten sähkörasian kokoinen reikä. Elikäs hyvin paljon isompi reikä kuin tuo itse ovikello-nappi. Sähkäri oli siihen suunnitellut siis sellaisen valokatkaisimen mallisen ovikellon.

Sporelle taas riittää, että seinästä tulee sähköjohto ulos.
 

Iso reikä näkyy tuossa oikeassa alanurkassa.
Sattuneesta syystä ei tullut otettua siitä lähikuvaa, koska asia sapetti semmoisen vuoden ajan.

Asia ei tullut mieleen viime kesänä ulkorappausvaiheessakaan, jolloin sille reiälle olisi voinut tehdä jotain. Ruutata urtsia täyteen ja rapata muina miehinä pienemmäksi.

Tuli mieleen just sen jälkeen ja itse ei kyllä oikein osattu alkaa korjaamaan asiaa, eikä ollut oikein aineitakaan enää tontilla.

Siitäpä asti olen sitten ihmetellyt mitä tehdä.

Spore oli ostettu ja maksettu, ei sitä kukaan ostaisi pois täyteen eikä edes puoleen hintaan. Jos edes ostaisi tuolla oranssilla valolla, joka ei kovin moneen taloon käy. Mutta meille kävisi niin upeasti.

Laitetaanko sellainen muovinen musta sähköpeitelevy ja Spore siihen? Yöks. Laitetaanko puinen peitelevy ja siihen Spore? Pikkaisen vähemmän yöks.

Vai tunnustetaanko suunnittelu- ja hankintatappio ja laitetetaan se sähkärin suunnittelema valokatkaisimen näköinen ovikello, jota kukaan vieras ei uskalla painaa kun luulee ulkovalojen räpsähtävän päälle?

No, tänä syksynä päästiin sitten tekemään viimeisiä sähkötöitä, ml. ulkovalojen asennusta ja oli aika asentaa tuo ovikellokin sitten. Olin jo taipumassa viimeiseen vaihtoehtoon eli etenemään sähkärin suunnitelman kanssa kun sain hätäpäissäni neronleimauksen. Aikataulupakon edessähän ne parhaat ideat yleensä syntyykin.

Ratkaisu: tilataankin musta, riittävän iso metallinimikyltti ja porataan siihen reikä, johon Spore asennetaan.

Ja näin tehtiin, tilasin ohuen alumiinikyltin meidän nimillä. Sen tultua hienojen kiinnikkeidensä kera (jotka spraymaalasin mustaksi)  Jii porasi siihen isomman reiän sähköjohdolle ja pienemmät ruuveille.

Vaati kyllä uudet metalliterät ja paljon äherrystä sekä asiaankuuluvaa  hiljaista kiroilua mutta kyllähän siitä tuli hieno. Vaikka itse sanonkin.  Ja niin sanoin muuten sähkärikin.

Sotkun alla siis ne nimet, übertyylikkäällä fontilla, jota ette pääse näkemään. Levyn alla se mahdoton reikä.

Illan hämyssä valo päällä, oikeasti kylläkin oranssimpi.

Case closed. Ja taas takki auki kohti uusia ongelmia.

Kuumasinkittyjen pylväiden maalaus.

Parvekkeen lattiaa kannattelee kolme pylvästä, ja sen kattoa kiitos rakennesuunnittelijan hyvän suunnitelman vain yksi pylväs alkuperäisen kolmen sijaan. Säästösyistä ne tulivat kuumasinkittyinä 200mm halkaisijaltaan olevina putkina eikä minään siroina teräspalkkeina tai pylväinä.

Tilausvaiheessa (projektipäällikkö hoiti asian)  sitä ei oikein ajatellut miltä ne näyttävät, ja järkytyksen aste oli korkea kun ne muutama vuosi sitten asennettiin paikoilleen.

On rumat.

Kuva viime kesältä (2018), kun parvekekatto oli vielä tekemättä mutta alaterassi siinä kunnossa, että juuri kehtaa kuvan julkaista. Tämän maalausurakan aikana oli sellainen sotku ettei julennut kuviakaan ottaa vaikka inhrealistista raksaraportointiahan tämä vaan on.
Huomatkaa tuo yksi loistava pylväs, siitä lisää myöhemmin.

Siitäpä asti olen pohtinut mitä niille tehdä. Tarve tehdä pylväille jotain vain kasvoi, kun saatiin parvekkeen ja terassin katot valmiiksi.

Sinkityssä pinnassa ei maali tunnetusti oikein hyvin pysy ellei sitä maalata heti sinkityksen perään teollisesti. Maalaus-ajatus laitettiin siis taka-alalle.

Mm. arkkitehdin neuvo oli hyväksyä ne sellaisenaan mutta aina ne vaan pisti tosi kipeästi silmään kun taloa katsoi.

Mietiskelin pylväiden pintaan mustaa peltiä mutta saumakohdan siisteys epäilytti. Ja mikä lie olisi hintakin, pellitykset tuli tässä talossa yllättävän kalliiksi, budjetin yli mentiin tuplaten.

Miehelle ehdottelin, että paneloidaan tai rimoitetaan pylväät mustaksi maalatulla puulla. Ei saanut vastakaikua tässä vaiheessa raksailua, kun on kuulemma kaikkea muutakin oleellisempaa tekemistä. Mietin hetken aikaa, että paneloin prkl ne sitten itse ja suunnittelin jo työtapojakin.

Totesin kuitenkin, että kyllä siinä tarvitaan kahden ihmisen käsiparit ja palasin miettimään vaihtoehtoisia, yhden naisen toteutettavissa olevia ratkaisuja.

Eli takaisin alkuperäisen vaihtoehtoon eli pylväiden mustaksi maalaukseen, väliaikaisratkaisuun siis.

Selvittelin asiaa eri lähteistä.

Perussääntö on että sinkitty pinta pitää olla hapettunut ja tämä tapahtuu muutaman vuoden sisällä säärasituksessa. Myöskin valkoruoste on poistettava mekaanisesti.

No, jännästi kaikki muut pylväät olivat parissa vuodessa hapettuneet himmeiksi mutta yksi loisti kirkkaana kuin se kuuluisa Naantalin aurinko. Ei voi mitään, ei sitä maalamatta voinut jättää.

Pesin pylväät ensin painepesurilla, ja hinkkasin sitten laimennetulla Rensa Steelillä ja juuriharjalla. Huuhtelin taas pinnat painepesurilla. Hieman päänvaivaa aiheutti ohje, että aineen pitää vaikuttaa 10 min pinnalla  mutta se ei saa kuivua pintaan. Tietenkin se valui tuollaiselta pystypinnalta nopeasti pois.

Teknoksen tuotteisiin päädyin, koska jotenkin heidän pesuaineen tuoteselostus oli kohteen näkökulmasta vakuuttavampi, ja halusin käyttää sitten samaa systeemiä koko hoidolle. Rensa Steel on siis sitruunahappopohjainen esikäsittelyaine maalaukselle.

Lähtötilanne, pari vuotta hapettunutta sinkittyä pinta. 

Sitten odoteltiin kuivumista, jonka jälkeen pohjustin pinnat ruosteenestomaalilla eli Ferrex Aqualla, tätä löysin vain vaaleanharmaana kaupasta. Sitä oli mukava levitellä, on sellaista emulsiomaista eikä valunut.

Pohjamaalaus kertaalleen ruosteenestomaalilla. Suhteellisen kosteuden pitää olla alle 85% eli näin syksyllä aikaikkuna maalaamisen on melkoisen lyhyt, vielä kun pitää taiteilla auringon porotuksenkin suhteen.

Taas odoteltiin ja päälle kahteen kertaan himmeä peltimaali Kirjo Aqua mustana. Jälkikäteen tuli mieleen että olishan tuo voinut olla kiiltävääkin, kun kaikki pellitykset kuitenkin olivat enemmän tai vähemmän kiiltäviä.

Kirjo oli myös melko helppo levittää, mitä nyt kuivui kyllä vähän turhan nopeasti eli maali piti kyllä saman tien työstää tasaiseksi. Käytin maalin levityksessä ihan tekokuitusivellintä.

Kestää minkä kestää. Sitten kun maali rapistuu rumaksi, voi Jiikin olla valmis panelointipuuhiin -pakon edessä. Mitä me muutakaan harrastettaisiin vapaa-aikana, rakentamista ja remontointia tietenkin.

Nyt näyttää kuitenkin hyvältä.

Paitsi se pylväs, jonka pinta ei ollut hapettunut. Siihen tuli jokusia ilmakuplia.

Saateri sentään, ottaa pattiin.