Tehtyämme päätöksen pintalaudan materiaalista ja lautojen suunnasta, pääsimme vihdoin tekemään itse parvekkeen kantta. Mitään en niin ole tässä kuluneen vuoden aikana odottanut kuin valmista parveketta, ja nyt se saatiin kesäksi käyttöön. Saako taas olla onnellinen raksaaja?
Parvekehan myös näkyi koko ajan talon sisältä, ja muistutti koko ajan olemassaolollaan tekemättömyydestään. Sen lisäksi että olihan se kermipinta melkoisen ruma. Erityisesti sen jälkeen kun koiranpentu pääsi tekemään sinne parit lammikot ja riplat (tietenkin juuri siinä muodossa).
Pieniä muutoksia rakenteisiin.
Rakennekuvat oli alunperin tehty niin, että parvekkeen vesirännit olisivat talon seinää vasten ja leveällä sivulla laudat olisivat poikittain eli kattolaudoituksen suuntaisesti.
Leveä itäpuolen sivu, tästä jäi siis ristikoolaus pois, mikä muutti samalla tietenkin lopullisen korkeuden mitoitusta. |
Tämähän rakenne me tosiaan muutettiin päinvastaiseksi rungon tekovaiheessa, eli rännit siirrettiinkin parvekkeen ulkosyrjälle vesivahinkoriskin minimoimiseksi. Ja leveän sivun lattialaudoituksen suunta muutettiin pitkittäiseksi.
Ja jos joku miettii oliko tämä rännien siirto seinän viereltä ylireagointia, niin voin itseni toistamisen uhallakin kertoa, että tiedossa oli lähipiirissä ihan todellinen tapaus, jossa riski oli realisoitunut. Aika paljon myös moskaa, ennen kaikkea ihan männynneulasia putsattiin ränneistä ennen aloitusta.
Tulvimisvaara on kyllä todellinen.
![]() |
Parvekkeen pellityksiä ja vesiränni. Moskaa löytyy, eikä tämä ollut ollenkaan pahimpia kohtia. |
Se vaati luonnollisesti jälleen kerran varsin korkeamatemaattisia toimenpiteitä ja kestopuustandardikokojen tarkkaa silmäilyä.
Ei kun töihin.
Kyselin kyllä muutamista paikoista saisiko nuo soirot valmiiksi mittaan ajettuna mutta ei löytynyt joko tekijää (koska kestopuuta...) tai hinta kohosi liikaa. Itte piti tämäkin tehdä sitten.
Soirojen ajeluun Jii kehitteli yhdenlaisen työkalun ja alustan, jolla saatiin nuo soirot tehtyä. Siinä rakentaessa meni hetki aikaa mutta nopeutti kovasti sitten itse työntekoa, niin kuin työkalut yleensä.
Sopivasti se isommasta 48x173 palkista ajettu kapea soiro sitten kävi tuonne parvekkeen toiselle sivulle, jonne tarvittiin vain hyvin matala koolaussoiro. Ne tarvitsi sitten vain sirkkelöidä oikean pituiseksi.
Suunnanmuutoskohdan mallailua tuossa aiemman kuvan terassin kulmassa. |
Koolaukset laitettiin 400 mm välein kuvan mukaan vaikka leveämpikin väli olisi välttänyt. Ei nyt ainakaan notku yhtään. Runko tehtiin kelluvana ja puiden alle tuli kuvien mukaisesti myös kermit vesieristeen ja puun väliin.
Käytettiin sokkelikaistaa, jota sattui löytymään varastosta jokunen rulla. Leikkasin ne vaan mattoveitsellä kapeammaksi, niin sai yhdestä rullasta kolme kertaa enemmän soiroja.
Sokkelikaistaa kermin ja kestopuun välissä. |
Käytimme pääsääntöisesti 4,2x55 kokoisia ruskeita rosteriterassiruuveja mutta kapeammalle päädylle meni myös lyhyempiäkin ruuveja.
Jatkoskohdassa keskitettyjä lautoja, toinen on märkä ja toinen vielä märempi. Ero leveydessä n. 5mm. En tunnusta kolhineeni noita reunoja sorkkaraudalla. Varmaan tullut purkaessa pinkkaa pihalle... |
Oli siis turha kovin täsmällisiä rakoja hakea lautojen väliin sillä lopputulosta ei tiedä kukaan kuivumisen jälkeen. Parempi että väli on vähän isompi, niin ei mittaerot milleissä näy, kuin jos laudat olisi kiinnittänyt vaikka toisiinsa kiinni ja toivonut niiden kuivuvan sitten kaikkien samankokoisiksi.
Lähinnä sorkkaraudalla väänsin lautoja suoraan ja leveällä sivulla välit mitoitettiin niin, että saatiin tehtyä lattia kokonaista laudoista. Kapealla oli pakko ajaa reunaan yksi soiro.
Piiloruuvaukseen emme lähteneet, kun mitään pidempiaikaista kokemusta kestopuiden piiloruuvauksista ei löytynyt. Pysyvätkö kiinni vai vääntyvätkö irti? Puun vääntövoima on kuitenkin melkoinen.
![]() |
Pylväspentele siinä odottaa vielä naamiointiratkaisua tai väsytysvoittoa, jolloin jää tuommoiseksi. |
Kysyin muuten rakennesuunnittelijalta mikä tällaisen parvekkeen kuormankesto on.
Ilmeisesti siitäkin jokin pykälä löytyy mutta noin 200 kg/neliö oli vastaus. Itse oletin sen olevan enemmänkin eli ei kannata neljän äijän keräytyä siihen grillin ääreen kuitenkaan.
Jälleennäkeminen kolme vuotta varastossa viettäneen Weberin kanssa oli kuitenkin lämmin.
![]() |
Näkymä sisältä käsin parani merkittävästi lattian myötä. Pennun parvekkeelle kuskaamista leluista huolimatta. |
Pintakäsittely mustaksi jää ensi keväälle.
Pintakäsittelyn voisi tehdä jo syksyllä mutta ehkä odottelen kärsivällisesti vielä talven yli.
Lisäksi pitää päättää öljyääkö puun vaiko käsitteleekö kuullotteella, jolla tulee peittävämpi lopputulos. Öljyllä teenkin koepalan syksyllä, sillä kuullotteesta on jo ihan hyvää kokemusta.
Se on kestänyt hyvin ja käsittelykin on paljon helpompaa kuin öljyllä, joka on kriittinen kerrospaksuuden suhteen. Kuullotteella käsitellystä vanhasta terassista olikin jo kuva edellisessä postauksessa. Öljy vaan taitaisi suojella puuta paremmin kuivumiselta.
Paras tulos voisi tulla petsaamalla ja öljyämällä laudat mutta ainakin valmiilla petsillä alkaa tulla hintaa projektille.
Tässä nyt on lähes vuosi aikaa miettiä parasta ratkaisua, että ehkäpä ensi keväänä tästä lisää, ellei tämä raksablogin pitäminen tässä kohta ala riittää.
![]() |
Parveke käyttökunnossa ja lomaa olisi mutta kesä taisikin jo mennä säiden puolesta? |