 |
| Koira-aitaa ja kantattua perennapenkkiä huhtikuussa. |
Uuden pennun tultua taloon tuli meillä vauhtia koira-aidan tekoon. Vanhemman koiran vuoksi ei sitä saatu aikaiseksi, sillä se pysytteli pääsääntöisesti omalla pihalla, eikä myöskään muoriimme ihastuneen naapurin nuoren uroskoiran satunnaisista vierailuista ollut harmia meille.
Juostuani kuitenkin eräänä yönä kello kolme muutaman kuukauden ikäisen, itsenäisenluonteisen pennun perässä otsalampun valossa ja pyjamanliepeet viuhuen pitkin naapurin tyhjää tonttia, päätimme aktivoitua aidan rakentamisessa mitä pikimmiten.
Koirallista naapuritonttia vasten teimme korkeamman ja tukevamman raja-aidan, sillä houkutus karata sinne on suurempi. Ei koirallista naapuritonttia vasten taas teimme hyvin kevyen aidan. Molemmat aidat maastoutuvat istutusalueiden väliin tai taakse.
Tyylikkäitä metalliaitojahan on saatavilla esim. Virosta mutta haimme nyt budjettiystävällistä ratkaisua, koska rakentajan kukkarosta paistaa pohja tässä vaiheessa projektia. Vaihtoehdoksi valikoitui siis verkkoaitaratkaisu.
Verkkoaita I
Korkeampaa aitaa varten tilattiin 50x100mm silmäkoolla olevaa mustaa, muovitettua aitaverkkoa rullatavarana, ja 25mm sinkilöitä kiinnitykseen. Niitä sai selvästi edullisemmin verkkokaupasta kivijalkarautakauppaan verrattuna.
Maahan moukaroitiin venähtäneen kyljen uhalla metalliset, teräväkärkiset tolpanjalat ja niihin kiinnitettiin 7x7 kestopuutolpat. Tolpat saavat ajan myötä harmaantua, eli niitä ei käsitellä esim. mustaksi.
Aidan korkeudeksi tuli 120 cm, mikä on ihan riittävä korkeus, 100 cm olisi tainnut riittää hyvinkin pitämään kaksi noin 50 cm korkeaa koiraa omalla puolellaan mutta 120 cm on jo riittävän korkea masentamaan edes yrittämään hyppyä. Riista- tai puolustusviettiselle isommalle koiralla valitsisin kyllä varmuuden vuoksi vielä vähän korkeamman verkon.
Vaikeuskerrointa toi epätasainen maa, raja on rinteessä ja lisäksi se oli vielä osin hieman möykkyistä rajalla. Eli verkkoa ei kyllä täydellisen hienosti saanut vedettyä tolpasta toiseen. Tasamaalla ei varmasti tätä ongelmaa olisi.
 |
| Tämä aita yhtyy ylhäällä puiseen etupihan raja-aitaan, ja siitä 90 asteen kulmaan tullaan tekemään talon seinään yhtyvä ruskea rima-aita portteineen. Näin koirien kulku on sitten kokonaan estetty tältä sivulta. Itse rinne odottaa vielä joko budjettiystävällistä innovaatiota tai sitten lottovoittoa ja liuskekiviportaita ja kivimuureja. |
Verkko saatiin parhaiten kiristettyä niin, että ruuvasimme pylväisiin apuruuvit, jonka varaan verkko vedettiin edellisestä pylväästä, ja sitten paukuteltiin se sinkilöillä kiinni ja poistettiin ruuvit. Sinkilöiden kiinnitykseen on kai olemassa ihan omia pyssyjä mutta hyvin vasaralla napotteli tuon määrän niitä ihan manuaalisestikin. Kunhan ensin oppi tekniikan.
Aita naamioituukin ajan myötä syreeneistä, tuijista ja alppiruusuista muodostuvan korkeamman kasvivyöhykkeen taakse, ja laitan sitä vasten lisäksi vielä köynnöksiä: lumikärhöä, köynnöshortensiaa ja tarhalyhtykärhöä, sekä nyt parina ensimmäisenä vuotena myös jotain yksivuotista köynnöstä.
 |
| Vauvasyreenit tässä rivissä. Jos koirat yrittäisivät kaivaa aidan alta, niin tuohon aidan alareunaan voisi laittaa vielä kestopuulankusta kaivuuesteen tai vaihtoehtoisesti upottaa verkkoa maan sisään. |
Verkkoaita II
Toiselle rajalle tehtiin selvästi kepeämpi aita.
Bauhausista löytyi rullatavarana 50x100mm silmäkoon verkkoa 60cm korkeana, ja verkon kiinnityksen sitä varten omia, harjateräksestä tehtyjä, mustia koukkuja, jotka vain työnnettiin maahan, ja verkko ripustettiin koukkujen varaan.
 |
| Todistettavasti tämä ei kuitenkaaan estä rusakkoja juoksemasta pitkin pihaa mutta meidän koirille se toimii ainakin tietona pysähtyä tähän. |
Tätä aitaa ei juuri huomaa, ellei osaa katsoa ja sen tekemisessä ei kyllä nokka kauan tuhissut Jiillä. Aita kulkee myös tuija-, perenna- ja pensasistutusten välissä, joten parin kesän päästä siitä näkyy tätäkin vähemmän.
Eihän tuollainen aita pidättele oikeasti karkureissulle haluavaa koiraa, mutta näiden paimenkoirien ollessa kyseessä niille riittääkin lähinnä tieto, että tässä menee se kotipihan raja.
Aitoja on nyt kahdella sivulla, ja kolmatta sivua rajaa järvi, jonka rajaava vaikutus on vähän kyseenalainen shelttipentumme osoitettua ei-rodunomaista kiinnostusta käydä vapaaehtoisesti pulikoimassa vedessä tiputtuaan sinne ensin pari kertaa laiturilta vahingossa.
Neljättä sivua rajaa taas isoilta osin talo mutta jossain vaiheessa tullaan aita laittamaan lähes kokonaisuudessaan kiinni tältäkin sivulta. Sitä on vain hidastanut se, että tontti on rakentamaton, myyty kylläkin, ja emme ole vielä selvillä näiden tulevien uusien naapureiden rajasuunnitelmista.
 |
| Huomaatteko edes aitaa? Tämä kuva kesältä 2019, aita rakennettiin keväällä 2019. |
Seuraavaksi sitten työn alle roska-astian aitaus, puutarhakomposti, laituria ja parvekkeen lattian runkoja. Olen myös maalaussilmällä vilkuillut nyt useaan kertaan pihan punaruskeaa hirsimökkiä, josko sen maalaisi nyt ja päättäisi sitten myöhemmin eristetäänkö ja pystylaudoitetaanko se vielä. Ehkä sitä ennen kuitenkin maalaan vielä ne puuttuvat 50 neliötä terassin kattolautaa.
Ei lopu kyllä hommat ihan heti tällä raksalla.
