Pienen budjetin kurapiste autotalliin.

Joulukuu ja tammikuu on siis uurastettu vaihtelevalla ahkeruudella vuosi sitten keskeytyneen urakan eli autotallin sisätilojen parissa. Helmikuun alussa homma alkoikin olla listoja ja lattianrajan saumauksia sekä putkarikäyntiä vaille valmis.

Erityisesti tunteja on vietetty pienen budjetin kurapisteen parissa, eikä hämmästyksiltäkään ole säästytty, tässäkään aiheessa.

Mehän emme saaneet alunperin mahtumaan riittävän tilavaa kurapistettä sujuvasti arkieteisen yhteyteen. Pesupiste kuin saisi olla vähintään 100x80cm tai reilusti isompi, ettei joka paikka kastu koiraa puhtaaksi lorotellessa.  Tai olisihan tuo hyvinkin mahtunut, jos olisi uhrattu sitten arkinaulakkotilaa.

Joka siis puuttuu sekin edelleen.

Yksi, varsin rouhea pesupiste tehtiinkin talon ulkopuolelle kesäkäyttöön vesipostin avulla. Sen toteutuksesta ehkäpä myöhemmin kirjoitusta. Mutta sen sanon, että vesiposti ja semmoinen kutistuva vesijohto niin ei ole hyvä yhdistelmä yhtään. Kokeiltiin kyllä.

Betonikäytävään tehtiin upotus valuvaiheessa ja pohjalle tuli ihan hulevesiviemäri.
Päälle nikkaroitiin ylijäämä siperialehtikuusilaudoista ralli, joka on aloittanut ei niin viehkeän harmaantumisprosessinsa. Tähän pitäis ostaa vielä musta lyhyt letku suihkupistooleineen, ja pitkä letku siirretään toiseen vesipostiin. En ole vielä ostanut, kun oli niin hintava.

En edelleenkään ymmärrä vesipostin toimintaa, onko se tarkoitus pitää auki koko kesän? Sillä aina kun suljet hanan, niin posti puskee ne vedet ulos sielä yläosasta tyhjentäessään itsensä. Valistakaa minua. 

Toinen kurapiste tuli sitten lämpimään autotalliin, tämäkin hyviä ystävien kodista kopioituja, nerokkaita ratkaisuja.  Meillähän ei enää ole kurahousukansalaisia, ja koiriakin pestään hiekasta yms. lopulta vain 10-20 kertaa vuoden aikana. Ei siis ole kovin työlästä käydä koiria pesaisemassa tullessa autotallissa, ja sinne voi jättää samalla omat kuraiset kengät ja vaatteet kuivumaan. Ja vaikka ne koiratkin hetkeksi.

Joten tällainen suunnitelma tehtiin talon rakennusvaiheessa. Autotallin nurkkaan asennettiin  jo valun yhteydessä Merikan hiekanerotuskaivo, joka on valmiita kurasyöppöjä selkeästi edullisempi ratkaisu.

Sinne vedettiin myös kylmä vesi, joka oli alunperin tarkoitus lämmittää pienellä varaajalla mutta lvi-urakoitsijallamme oli siihen nyt jokin parempi ratkaisu, joka täytyy käydä läpi. En ensimmäisellä selityksellä sitä oikein nääs ymmärtänyt. Jotenkin se liittyi maalämpöön ja talon lämminvesivaraajaan. Ehkä.

Hiekanerotuskaivon ympärille suunniteltiin lattiasta ja kahdelta seinältä laatoitettu alue, joka rajattiin vielä pienellä betonivalukorokkeella autotallin lattiasta. Tälle olimme jo valaneet harjateräksen pätkät pystyyn vahvikkeeksi lattiavalun yhteydessä.  Valuvaiheessa betoniukot tekivät myös jo pienet kaadot kohti viemäriä, ja alueelle jätettiin laittamatta Mastertopin siroite. Hitusen lisää kaatoa teimme sitten ihan saneerauslaastilla laatoitusvaiheessa.

Valeseinäke asennettuna ja valmiiksi valetetut harjateräkset odottamassa reunuksen betonivalumuotteja. Katkaistiin ne sopivan mittaiseksi, olivat alunperin korkeammat siltä varalta että reunus tehtäisiinkin ylijäämäharkoista. Laitoimme valuun myös poikittain rautoja, kun niitäkin nyt sattui löytymään. 

Autotallimme on puurunkoinen, joten ulkoseinässä on tietenkin höyrynsulku. Ja kipsilevy ei saisi jäädä kahden tiivin pinnan, tässä tapauksessa muovin ja vesieristeen väliin.

Jopa tällaisessa pienessä alassa alkoi tuntua, aikansa asiaa haudottuaan,  riskialttiilta toteutukselta levittää vesieristeet suoraan ulkoseinään tuolla toisella seinäkkeellä.  Edes pienellä alalla. Homehtuisi kuitenkin ja sitten saisi katsoa vaan peiliin syyllistä etsiessä.

Ulkoseinää vasten teimmekin pienen valeseinän ihan gyprocista, koska sitäkin sattui löytymään varastosta. Muutoin olisimme ostaneet Kaakelilujan. Olisi sen voinut muuratakin mutta muistan kuitenkin rakennesuunnittelijan sanoneen, että sen on ihan sama mitä siellä takana on, jos päällä on vesieristys, ja tässä tilassa ei muutenkaan ole hirveästi tarkoitus roiskia vettä seinille vaan sohotella suoraan viemärin päällä. Gyproc tuntui ihan riittävältä pohjalta tässä tilassa.

Valeseinä kohotettiin vielä koolausten verran irti ulkoseinästä ja ylös jätettiin tuuletusrako.

Seinän- ja lattianrajat tiivistin Sikan polymeerimassalla (jota sattui olemaan tuolloin vain mustana kotona mutta mitä me siitä) ja ruuvinreiät tasoitin ennen vesieristystä Tikkurila Presto -kostean tilan tasoitteella, kuten myös ympärille maalin alle jääneet kipsilevyjen saumat. Koska sitä nyt sattui olemaan kokonainen purkki ja lisäksi oli kyllä kivempi hioa kuin Presto yleistasoite.
Ja betonilattiahan piti sitten hioa vielä rahinalla, mutta siitähän olikin jo aika reilusti kokemusta. Kädet tuli silti kipeäksi. 

Alue vesieristettiin ympäriinsä ja kaivon kohdalle asennettiin erikseen ostamani Merikan oma kuminen vesieristelaippa, joka oli ihan berberistä. Mittatoleranssit olivat varsin suuret ja kumilaippa oli vaikea saada paikoilleen ilman ruttuja. Olisi voinut saman tehdä helpommin myös vesierityskankailla.

Teinkin  tuon vesieristyksen itse, ei ollut rakettitiedettä kun vaan noudatti ohjeita, joita löytyy netistäkin pilvin pimein kun vain käyttää asiallista lähdekritiikkiä. Siksi en prosessin vaiheita ala tässä käymään tarkemmin läpi.

Weberin vesieristyssysteemi kaikkien vaiheiden tykötarpeineen löytyi myös autotallin nurkasta, sitä oli jäänyt yli sisätöistä ja aineet näyttivät silmämääräisesti ihan hyväkuntoisilta. Sehän on ihan yhtä hyvä arviointikriteeri se kuin mikään muukaan.

Vinkkinä sanon kuitenkin, että sillä telalla on tarkoitus vain nostaa sitä vesieristettä pinnalle eikä yrittääkään telata sitä kuin maalia. Ei tule muuten riittävän paksuja kerroksia.

Alue laatoitettiin sisältä jääneiltä Porcelaingresin betoninvärisillä ylijäämälaatoilta. Täällä ei todellakaan haettu eleetöntä muutaman millin saumaa vaan saumaväli optimoitiin niin, että minimoimme laattojen leikkaustarpeen.
Kuva on rakeinen, sillä tässä vaiheessa meillä puuttui edelleen valot autotallista.

Hyvin mätsää laattavärit lattian natural-värisen Mastertop-sirotteen kanssa. Että jos joku haaveilee betonilattiasta ja siihen sopivista laatoista, niin tuossapa yksi väripari.

Kaivon kanssa tuli toki ongelma, sillä se oli asennettu tuonne betonilattian tasalle mutta saatiin laatoitus jotenkin värkättyä kohtuullisen näköiseksi ja se vesieristelaippa tosiaan vedettiin lattialta kaivon sauman yli kaivon sisälle, eli ratkaisi kyllä omalta osaltaan tätä ongelmaa. Berberistä se oli silti. 

Sitten alkoi mennä vähän pieleen.

Kurapisteen vieressä oli nimittäin taas kerran kaikenlaista jakotukkia ja muuta läpivientiä ja niiden naamioimiseksi suunniteltiin allastaso- ja kaappi peittämään jakotukit.

Halusimme tähän sitten ihan peruswc-hanan ja bideesuihkun termostaattisuihkuhanan (tai mikä se nyt on) sijaan. Sillä on minusta helpoin suihkutella koiraa, koska itse suihkuosa sammuu aina kun päästää  kahvasta irti.  Eli jos lähdet metsästämään paikalta kesken kaiken livennyttä märkää ja kiukkuista piskiä (shelttiä, bordercolliehan kun alistuu kohtaloonsa stoalaisen tyynesti), ei se suihku jää sinkoilemaan ympäriinsä nurkkauksessa.

Suuren hämmästyksen aihe oli kuitenkin se, että pesualtaalta puuttui viemäri. Vaikka allas oli kuvissa selvästi piirretty kurapisteen viereen. Ei päälle.

No, vielä suurempi hämmästyksen aihe olikin, kun lvi-urakoitsija valisti, että pienen vesivaraajan kuva piirustuksissa saattaa näyttää erehdyttävästi pesualtaalta.  Että silleen. Amatöörejä tässä edelleen ollaan siis. Kuka sitä enää muistaa mitä oikein suunniteltiin kaksi vuotta sitten lvi-suunnittelijan kanssa.

Kuviin oli siis suunniteltu kuitenkin ihan termostaattihana tuohon kurapisteen kohdalle. No, kun niitä kuvia se ymmärrys mielessään tiirasi, niin näinhän se tietenkin oli. Yksi pieni viiva puuttui siitä ns. altaan kuvasta ja olikin sitten varaaja.

Allas meillä siihen nyt oli silti tulossa eli viemäriputki joudutaan  vetämään pintavetona kura-pisteen puolelle, jonne sitten lorotella vedet. Mikä on siis tosi kiva ratkaisu...

No, päätimme niellä tämän kosmeettisen haitan, sillä onhan se pesuallas kuitenkin eri kätevä siellä autotallissa. Mukavampi pestä likaisia käsiä altaassa kuin suihkutella jollain suihkuhanalla kädet ja samalla housunsa ja puseronsa märäksi.  Mutta jos joskus talon myymme ja tuleva ostaja lukee tätä blogia, niin nytpähän tiedätte miksi se  pesualtaan viemäri oikein menee sinne kura-altaaseen.

Budjettilinja jatkui, sillä Franken upouusi teräsallas tilpehööreineen löytyi Torista työmatkan varrelta 40 eurolla, ja varastosta taas ylijäämä 920 leveä tammitaso, jonka suojasin niin ikään varastosta löytyneellä vesiohenteisella uretaanilakalla. Taso sitten määritti samalla kotelon maksimileveyden.

Sen jälkeen soitin Kalustetukkuun, josta arvelin löytäväni 900 leveän allaskaapin perusovilla reilusti alle satasen mutta erehdyin pahasti.

Koska kaapilla ei muuta funktiota ollut kuin peittää jakotukit ja viemärit, sekä toimia altaan tukena teimme sitten ihan itse ovellisen kotelon varastosta löytyneestä OSB-levyistä, jotka myös lakkasin uretaanilakalla.

Kotelo, allas ja taso on vielä kiinnittämättä tässä vaiheessa ja oville tarvitsee pienen salvan.
Ylijäämä tammilevystä syntyi myös hylly.
Vesipisteen valeseinän kohdalle, laatoituksen sivulle ja päälle tulee vielä pienet listat.
Joskus.  Olemme jo vakavissaan suunnitelleet käyntiä Bauhausissa ja kaikkien  puuttuvien listojen mittojen ottoa kotona. 

Hanoissa ei juuri vaihtoehtoja ollut, lähinnä Orakselta löytyi riittävän luotettavan oloinen, altaalle  tarpeeksi pitkäkaulainen Safira-hana, jossa oli bidesuihku. Yritin sitäkin Torin kautta ostaa, kun joku sattui myymään uutta hanaa mutta eihän tuo myyjä vastannut viesteihin. Se piti sitten tilata ihan uutena.

Hirveen ruma on kyllä, kehoittaisin Orasta panostamaan tämänkin hanan muotoiluun vähän enemmän.

Ihan jees tästä tuli, ajaa oikein hyvin asiansa - autotallissa.

Varmasti samaa mieltä ovat muutkin rakentajat, joiden kukkaro ammottaa tässä vaiheessa tyhjyyttään mielen ollessa avoin luoville ratkaisuille.  Tähän ei tarvinnut investoida lisää kuin altaan ja hanan verran, sekä tuleva putkarin lasku.

Bideesuihku- ja viemäröinti tässä vielä puuttuvat sillä  odotellaan tässä neljättä viikkoa putkimiestä kytkemään meille vesi  (ja nauramaan salaa mielessään meidän toteutuksille).

Kurapiste valmistui juuri ajallaan, sillä meille on varattu upealuonteisista vanhemmista pieni shelttipentu, joka muuttaisi taloon ensi viikolla, jos kaikki menee hyvin. 12-vuotiaan bordercolliemme mielipidettä ei ole kyllä kysytty, voipi närkästyä pahasti totuttuaan vuoden olemaan ainoa koira. Tulee arvattavasti viettämään paljon aikaa sängyssämme mulkoillen pennun kohellusta paheksuvasti.

Johan tässä on kuitenkin aikaa kasvattaa ja kouluttaa yksi koira, kun taloprojekti alkaa olla pikkuhiljaa loppusuoralla (edellisen postauksen työlistasta huolimatta).  Lupaan kyllä, ettei blogi muutu pennunkoulutuspäiväkirjaksi vaikka neljännen koiran kohdalla alkaa olla jo joitain ajatuksia miten se ehkä pitäisi tehdä.

Pentusaastetta 5 1/2 vkoa vanhasta shelttipojasta, olkaa hyvä.

 Shelteistä kiinnostuneille, tämä  veijari on brittityyppiä, jossa on kahdeksasosa jenkkilinjaa ja toivomme näkyvämme tulevaisuudessa ainakin tokokentillä vaikka kaverista olisi varmasti myös aksakoiraksi sekä jo vähän näkyvän luonteen että perimänkin perusteella.