Pitäisi tehdä, osa III: kesän muita aikaansaannoksia.

Työ- ja harrastuskiireet ovat alkaneet syksyn myötä painaa päälle, joten pikkuhiljaa aletaan siirtyä isommista ulkotyöurakoista taas pienempien sisätöiden pariin.

Edellinen pitäisi tehdä -lista oli helmikuulta ja vaikka tässä on taas kevät ja kesä raadettu niin ei ole lista juuri lyhentynyt sanottavasti. Ihme homma. Osa töistä on toki voitu viivata yli, mutta jostain on tullut lisää tehtävää. Vaikka asumaan päästiinkin vuoden sisällä aloituksesta, savottaa tuntuu riittävän vielä muutamaksi vuodeksi.

Ainakin itte tehden,  meidän työtahdilla.

Lähtötilanne kevät 2019, parveke ja terassilaudoitukset tekemättä.

Työläiden parveke- ja terassikattojen ja parvekelattian valmistuttua tänä kesänä loput kohteet ovat pääsääntoisesti kuitenkin joko pientä värkkäystä tai muuten mukavaa puuhasteltavaa ja ajanvietettä.

Tai nyt ainakin siltä tuntuu, tässä tietokoneen ääressä kirjoittaessa. Ei varmaan sitten kun pitäisi kiskoa kähmäiset raksavaatteet taas niskaan ja ryhtyä hommaan.

Usea meidän kanssa yhtä aikaa rakentamisen aloittanut on jo pitkään asunut valmiissa talossa sisustukseen ja normaalielämään keskittyen, joten tässäpä siis kummasteltavaa teille avaimet käteen-rakentajille meidän tämän hetkisen työlistan muodossa:

Vuosi 2019

• kiinnittää autotallin pesuallas ja taso, viimeistellä kotelo
• tehdä parvekkeen lattiarunko ja laudoitus 
• viimeistellä laituri, laituriterassi ja asentaa palju
• tehdä koira-aita 
• tilata asfaltointi etupihalle
• asentaa tv-taso ja hyllyt sekä tv-seinäteline 
• laudoittaa terassin ja parvekkeen katot
• kuullottaa sitä varten vielä n. 70 neliötä kattolautaa
• rakentaa roskakatos 
• reunustaa talon eteläsivun sokkeli kivillä
• viimeistellä lautarakenteinen puutarhakomposti
• tehdä pihatyöt viimeiselle rajalle naapureiden aloitettua rakennusurakkansa
• tehdä perustukset ulkovaloille 
• rakentaa portillinen rima-aita (koirat) ja mahdollisesti pyöräkatos toiseen etupihan päätyyn
• rakentaa ajoportti autotallin päätyyn (ne koirat)
• rakentaa rima-aitaportti myös ulkoportaiden yhteyteen
• rakentaa puusta istutusallas etupihan aidan yhteyteen
• rakentaa lastenhuoneiden väliseinä vanerista
• listoittaa autotallin seinät ja ovet sekä saumata loppuun lattianrajat
• tehdä autotallin ja varaston väliin portaat
• kiinnittää loput lednauhojen muovidiffuussorit listoihin yläkerrassa (visto homma)
• laittaa ne lattialistat kahteen huoneeseen   
• listoittaa lasten mh oviaukot sisäpuolelta
• kiinnittää kynnyksiä ja kynnyslistoja, lakata etuoven kynnys
• viimeistellä liukuoviaukkojen listoitus (enää ruokakomeroon yksi lista)
• nikkaroida tai ostaa kuraeteisen naulakko (tarjouspyynnöt tehty)
• ostaa/tehdä ja asentaa liukuovi pesutuvan oviaukkoon kuivausrummun metelin vaimentamiseksi tai vaihtoehtoisesti tehdä lasiseinäke arkieteisen ja aulan väliin (tämä olikin yhdessä arkkitehdin kuvista ja hylättiin se, nyt olen kuitenkin palannut takaisin ajatukseen...)
• rimoittaa pesutuvan peräseinä loppuun sekä levyttää kaapistojen sivut
• tehdä muutama lisähylly ruokakomeroon
• tehdä rimaseinäke arkieteisen eteen ulos (tarvitaanko?)
• rakentaa kasvilavat takapihalle (yksi kolmesta  uupuu, syksy yllätti)

Vuosi 2020

• rakentaa puuterassi alapihan katoksen alle
• kivetä liuskekivillä takapihan kulkuväyliä (tämä jakautuu useammalle kesälle ihan resurssi syistä)
• rakentaa liuskekivistä nuotiopaikka rantaan
• päättää maalataanko pihan mökki vai eristetäänkö ja laudoitetaanko se - ja sitten tehdä se
• kivetä loppuun pohjoisrinteen sokkelit ja istutusalueen reunat, rakentaa porrastasanteet rinteeseen
• metallikierreportaat parvekkeelta takapihalle
• aloittaa ulkosaunan suunnitteluprosessi

Vuosi 2021-

• ulkosauna (nooh, tämä on nyt sitten hieman isompi projekti)
• terassilasitus?
• vaihtoehtoisesti voidaan aloittaa myös pihamökin kunnostus, eikä poissuljettua ole rakentaa siitä sauna. 

Alla ei aikajärjestyksessä oleva kuvakavalkadi osasta jo edistyneistä kohteista, joista ei ole ollut aikaisempia blogikirjoituksia. Instagramissa osa kuvista on kuitenkin vilahtanut. Kuvilla on tarkoitus motivoida itseään, että onhan tässä taas saatu aikaiseksi vaikka ja mitä.  

Tämä kuva taisi vilahtaa aikaisemmin blogissa eri yhteydessä, kuvausinto on nääs laantunut.
Eteläpuolen rinteen ja autotallin sokkelikiveys tehtiin seulapääkivillä kokoa 150-450 (hirveitä jöötejä). Puutarhuri suositteli laittamaan kivien väliin vielä maabetonia kivituhka-sementtiseoksesta (1:1). Teemme sen kunhan alamme ensi vuonna kiveämään kulkuväyliä, sillä silloin tarvitaan tuota kivituhkaa joka tapauksessa.

Työpäiväksi valittiin tietenkin kesän ensimmäinen hellepäivä ja homma urakoitiin päivässä valmiiksi auringonpistoksen ja nestehukan uhallakin. 

Samoilla kivillä rajattiin samalla istutusalueen toinen puoli ja väliin jäi sepelipolku. Kivillä yritettiin saada aikaan elegantisti kaareutuva polku mutta totetutus ei kyllä vastannut ihan ajatusta tässäkään asiassa.  Pyrimme rajaamaan tontilla käytettäviä kivimateriaaleja, ja siksi tässä käytettiin luonnonkiviä, joilla on jo pengerretty pihaa. Luonnonkivien kaveriksi tulee sitten tulevaisuudessa myös mustia liueskekiviä.

Samalla tapaa voisimme kivetä ensi kesänä talon toisenkin reunan,  mutta siellä pitää rakentaa portaat tai porratasanteita, sillä maa viettää jyrkemmin talon pohjoispuolella.  Sitä ennen pitäisi myös olla jokin hahmotelma, kuinka portaat parvekkeelta tulevat alas kyseiseen rinteeseen.

Laituriterassi tehtiin kuten laiturikin 120mm siperianlehtikuusilankusta.  Sitä piti porrastaa parilla askelmalla, sillä maa viettää tietenkin kohti rantaa.

Saimme kaivettua 3 vuotta varastossa olleet entisen kodin kesäkeittiön kalusteet esiin. Nämä tehtiin osin itse aikanaan, silloin ei ollut vielä tämäntyylisiä kalusteita saatavilla. Lattaraudasta hitsatut jalat teki paikallinen metallipaja ja sahasimme siperianlehtikuusilankusta pöydän ja penkin kannet. Nämä ovat olleet aikaisemmin katoksen alla, joten väri ei ole vielä harmaantunut mutta epäilemättä harmaantuu talven aikana.

Rantaan saatiin myös erityisesti lasten suuresti arvostama Kiramin palju, ja terassi pitäisi vielä ensi kesänä laajentaa tuohon ympärille. Päädyimme paljuun porealtaan sijaan, sillä voimme käyttää järvivettä ja tästä on hyvä hyppiä jäähdyttelemään järvelle ilman välisuihkutteluja. 

Laituriterassille teimme turvallisuussyistä (lapset, vanhukset tai kännikalat) ruskeista kestopuurimoista kaiteen. Veteen on pieni pudotus ja siellä on isompia kiviä. Rimoitus tehtiin samoin tein säädösten mukaan 1000 mm korkeaksi.  Elän toivossa että tämäkin harmaantuu ensi kesään mennessä. Materiaali valittiin tällä kertaa ihan budjettisyistä kestopuuna. Olisihan rimaa saanut siperianlehtikuusestakin mutta sitä menee vielä paljun ympärille metritolkulla.

Kesällä valmistui sitten myös parvekkeen pohja eli terassin kattolaudoitus, mikä mahdollisti sitten kaikkien ulkovalojen asennuksen. 

Kuten kuvasta näkyy, jouduimme toteuttamaan parvekkeen ja terassin kattolaudoituksen eri tavalla. Terassilla upotimme laudoituksen puumaskin sisään, sillä muutoin katto olisi ollut 2,3m korkeudessa tulevasta terassin lattiasta, ja se on kyllä aika matala väli. Näin se saatiin 10 cm korkeammalle eli kuten se oli suunniteltukin. 

Talomme lattiakorko ei mennyt ihan oikein, toleranssien sisään kuitenkin mutta se virhe kostautui siellä ja täällä tällaisessa rinnetalossa, niin myös tässä terassin korkeudessa.
Noista pylväiden maalauksesta kirjoitinkin erikseen, jotta sain maalit muistiin.   

Alkusyksykstä saimme siten loput ulkovalot käyttöön. Tässä näkyvillä ylös-alasalot eli  Konstmiden Modenat. 

Valon lämpösävyksi valittiin 2800 K, niin ei riitele kynttilänvalon ja sisäpuolen iltavalaistuksen kanssa.  Näissähän on vaihdettavat polttimot, eli voi valita itse taloon sopivan värisävyn ja valovoiman.

Katoksissa on lisäksi edellisesä kuvassa näkyvät perinteiset ritilävalot valaisemassa parveketta, terassia ja käytäviä. 

Käpyvalaisimet valittiin puutarhan puolelle, lopulta kuparinsävyisenä. Kuten Instan puolella päivittelin, niiden punainen pinta aiheutti ensi alkuun hämmennystä mutta hämärän ja pimeän aikaan nämä ovat aivan tavattoman kauniit. Voisi sanoa siis että talon takapihan puolen valaisu onnistui varsin hyvin, vaikka se ei etupuolella ihan nappiin mennytkään. Näistä ehkäpä erikseen vielä postaus. Tai en tiedä, ärsyttää se talon vähän pieleen mennyt etupuolen valaistus.

Syyskuuussa päästiin vielä istutuspuuhiin. Tässä yhteinen raja-aidanne talomme etupuolelle juuri rakentamaan aloittaneen naapurimme kanssa. Heillä olivat varmasti vasta ajatukset talon rakentamisessa mutta nyt on kuitenkin yksi istutusaluekin valmiina ennen taloa. Rajalle tuli 125cm välein Smaragd-tuijaa. Pinta katettiin männynkuorikatteella ja reunustimme asfaltin reunan seulanpääkivillä.  

Tuija-aita jatkui levenevänä istutusalueena, joka päättyy taustalla näkyvään mustaan puutarhakompostiin. Kolmiosainen kompostikin tehtiin tässä kesän aikana, ja sain ensimmäisen kasan tekeytymään pressun alle talveksi.

Tähän tuli alkuun vielä kaksi n. 180 cm Smaragd-tuijaa, sitten kuutamo-, syys- ja mustilanhortenisiaa. Alemmas rinteeseen tuli vielä kahden ja kolmen ryhmä Fastigiata-pylvästuijaa, pallotuijia, tuivioita, marjakuusi ja alppiruusu. Lisäksi tuijien joukossa on yksi  kapeana kasvava pylväspihlaja sekä parimetriseksi kasvava purppuraheisiangervo väriä tuomassa ja isompien kasvien väliin olen jakanut muualta pihalta punaista amerikankeijunkukkaa sekä kuunliljaa. Istuttelinpa tänne myös sipulikukkia, valkoisia krookuksia ja  kirjopikarinliljoja.

Alueen takana rajan tuntumassa kulkee koira-aita (jota hirvittävän pomppuvoiman omaava pentusemme on vielä kunnioittanut)  ja naapurit pengertävät vielä rajan isoilla maakivillä. Niistä tulee varmasti kiva tausta istutuksille, jahka siihen vaiheeseen päästään.

Koira-aitaus kulkee tällä hetkellä soratien poikki autotalliin kiinni, mutta tien päällä kulkeva aitaus tullaan korvaamaan rima-aitaveräjällä jatkossa. 

Kaksi kasvilavaa jäi nyt syksyllä odottamaan kolmatta kaveriksi keväällä. Sora-alueelle, jota tuli koivujen juurien päälle mullan ja nurmikon sijaan,  tulee sitten liuskekiveä seuraavien kesien aikana. 

Ja lisää seulanpääkiviä. Pihatöiden yhteydessä otettiin sen verran kiviä, että saimme myös maisemoitua asfalttipostauksessa esitellyn ongelmakohdan eli asfaltin ja aidan välisen luiskan. Nyt se on ihan kivannäköinen ja tuonne kivien väliin voidaan harjata ensi kesänä maabetonia, kun joudumme muutenkin tilaamaan kivituhkaa liuskekivien asennusta varten.

Roska-astioille tehtiin keväällä vain aitaus. Alkuperäinen roskakatos oli piirretty sisääntuloväylän toiselle puolelle mutta mieli muuttuu. Tilassa ei olisi mahtunut enää oikein pyöräyttämään autoa. Aitaus tukee samalla pitkää raja-aitaa päästä.
Aitauksen runkona toimii vesivaneri ja se on verhoiltu samoilla rimoilla, joita on käytetty parvekkeen päädyissä. Aitaukseen tehdään vielä mahdollisesti ovet eteen, se on ainakin minun visio vaikka toteuttaja (ja oletettavasti roskakuskikaan) ei ole kovin innostunut asiasta. Nyt se on edestä siis avoin, ja sivuista suljettu.
Samaa rimaa tulee etupihalle viedä mustan lauta-aidan toiseen päätyyn  sulkemaan takapihan koira-aitauksen. Tarkoittaa että rimamaalausurakka autotallissa jatkuu talven mittaan...


Seuraavana vuorossa on lasten huoneiden vanerinen väliseinä. Ehkäpä saadaan samaan syssyyn listoitettua nekin huoneet sitten. 

Spore: päänvaivasta ratkaisuun.

Ovikellon painike oli hankittu erittäin hyvissä ajoin.

Hieno, siro ja musta Spore True-nappi keltaisella valolla. Keltaisella, koska ne tammenväriset tehosteet talossa.

Ovikellopäätöstä ja -hankintaa ei tullut sitten kommunikoitua sähkösuunnitelman ja urakan yhteydessä. Tai jos tulikin ei sitä kukaan osapuoli muista. En edes minä. Pää täyttyy metatöistä.

Niinpä meillä oli sitten lopulta ulkokiviseinässä ovikelloa varten sähkörasian kokoinen reikä. Elikäs hyvin paljon isompi reikä kuin tuo itse ovikello-nappi. Sähkäri oli siihen suunnitellut siis sellaisen valokatkaisimen mallisen ovikellon.

Sporelle taas riittää, että seinästä tulee sähköjohto ulos.
 

Iso reikä näkyy tuossa oikeassa alanurkassa.
Sattuneesta syystä ei tullut otettua siitä lähikuvaa, koska asia sapetti semmoisen vuoden ajan.

Asia ei tullut mieleen viime kesänä ulkorappausvaiheessakaan, jolloin sille reiälle olisi voinut tehdä jotain. Ruutata urtsia täyteen ja rapata muina miehinä pienemmäksi.

Tuli mieleen just sen jälkeen ja itse ei kyllä oikein osattu alkaa korjaamaan asiaa, eikä ollut oikein aineitakaan enää tontilla.

Siitäpä asti olen sitten ihmetellyt mitä tehdä.

Spore oli ostettu ja maksettu, ei sitä kukaan ostaisi pois täyteen eikä edes puoleen hintaan. Jos edes ostaisi tuolla oranssilla valolla, joka ei kovin moneen taloon käy. Mutta meille kävisi niin upeasti.

Laitetaanko sellainen muovinen musta sähköpeitelevy ja Spore siihen? Yöks. Laitetaanko puinen peitelevy ja siihen Spore? Pikkaisen vähemmän yöks.

Vai tunnustetaanko suunnittelu- ja hankintatappio ja laitetetaan se sähkärin suunnittelema valokatkaisimen näköinen ovikello, jota kukaan vieras ei uskalla painaa kun luulee ulkovalojen räpsähtävän päälle?

No, tänä syksynä päästiin sitten tekemään viimeisiä sähkötöitä, ml. ulkovalojen asennusta ja oli aika asentaa tuo ovikellokin sitten. Olin jo taipumassa viimeiseen vaihtoehtoon eli etenemään sähkärin suunnitelman kanssa kun sain hätäpäissäni neronleimauksen. Aikataulupakon edessähän ne parhaat ideat yleensä syntyykin.

Ratkaisu: tilataankin musta, riittävän iso metallinimikyltti ja porataan siihen reikä, johon Spore asennetaan.

Ja näin tehtiin, tilasin ohuen alumiinikyltin meidän nimillä. Sen tultua hienojen kiinnikkeidensä kera (jotka spraymaalasin mustaksi)  Jii porasi siihen isomman reiän sähköjohdolle ja pienemmät ruuveille.

Vaati kyllä uudet metalliterät ja paljon äherrystä sekä asiaankuuluvaa  hiljaista kiroilua mutta kyllähän siitä tuli hieno. Vaikka itse sanonkin.  Ja niin sanoin muuten sähkärikin.

Sotkun alla siis ne nimet, übertyylikkäällä fontilla, jota ette pääse näkemään. Levyn alla se mahdoton reikä.

Illan hämyssä valo päällä, oikeasti kylläkin oranssimpi.

Case closed. Ja taas takki auki kohti uusia ongelmia.

Kuumasinkittyjen pylväiden maalaus.

Parvekkeen lattiaa kannattelee kolme pylvästä, ja sen kattoa kiitos rakennesuunnittelijan hyvän suunnitelman vain yksi pylväs alkuperäisen kolmen sijaan. Säästösyistä ne tulivat kuumasinkittyinä 200mm halkaisijaltaan olevina putkina eikä minään siroina teräspalkkeina tai pylväinä.

Tilausvaiheessa (projektipäällikkö hoiti asian)  sitä ei oikein ajatellut miltä ne näyttävät, ja järkytyksen aste oli korkea kun ne muutama vuosi sitten asennettiin paikoilleen.

On rumat.

Kuva viime kesältä (2018), kun parvekekatto oli vielä tekemättä mutta alaterassi siinä kunnossa, että juuri kehtaa kuvan julkaista. Tämän maalausurakan aikana oli sellainen sotku ettei julennut kuviakaan ottaa vaikka inhrealistista raksaraportointiahan tämä vaan on.
Huomatkaa tuo yksi loistava pylväs, siitä lisää myöhemmin.

Siitäpä asti olen pohtinut mitä niille tehdä. Tarve tehdä pylväille jotain vain kasvoi, kun saatiin parvekkeen ja terassin katot valmiiksi.

Sinkityssä pinnassa ei maali tunnetusti oikein hyvin pysy ellei sitä maalata heti sinkityksen perään teollisesti. Maalaus-ajatus laitettiin siis taka-alalle.

Mm. arkkitehdin neuvo oli hyväksyä ne sellaisenaan mutta aina ne vaan pisti tosi kipeästi silmään kun taloa katsoi.

Mietiskelin pylväiden pintaan mustaa peltiä mutta saumakohdan siisteys epäilytti. Ja mikä lie olisi hintakin, pellitykset tuli tässä talossa yllättävän kalliiksi, budjetin yli mentiin tuplaten.

Miehelle ehdottelin, että paneloidaan tai rimoitetaan pylväät mustaksi maalatulla puulla. Ei saanut vastakaikua tässä vaiheessa raksailua, kun on kuulemma kaikkea muutakin oleellisempaa tekemistä. Mietin hetken aikaa, että paneloin prkl ne sitten itse ja suunnittelin jo työtapojakin.

Totesin kuitenkin, että kyllä siinä tarvitaan kahden ihmisen käsiparit ja palasin miettimään vaihtoehtoisia, yhden naisen toteutettavissa olevia ratkaisuja.

Eli takaisin alkuperäisen vaihtoehtoon eli pylväiden mustaksi maalaukseen, väliaikaisratkaisuun siis.

Selvittelin asiaa eri lähteistä.

Perussääntö on että sinkitty pinta pitää olla hapettunut ja tämä tapahtuu muutaman vuoden sisällä säärasituksessa. Myöskin valkoruoste on poistettava mekaanisesti.

No, jännästi kaikki muut pylväät olivat parissa vuodessa hapettuneet himmeiksi mutta yksi loisti kirkkaana kuin se kuuluisa Naantalin aurinko. Ei voi mitään, ei sitä maalamatta voinut jättää.

Pesin pylväät ensin painepesurilla, ja hinkkasin sitten laimennetulla Rensa Steelillä ja juuriharjalla. Huuhtelin taas pinnat painepesurilla. Hieman päänvaivaa aiheutti ohje, että aineen pitää vaikuttaa 10 min pinnalla  mutta se ei saa kuivua pintaan. Tietenkin se valui tuollaiselta pystypinnalta nopeasti pois.

Teknoksen tuotteisiin päädyin, koska jotenkin heidän pesuaineen tuoteselostus oli kohteen näkökulmasta vakuuttavampi, ja halusin käyttää sitten samaa systeemiä koko hoidolle. Rensa Steel on siis sitruunahappopohjainen esikäsittelyaine maalaukselle.

Lähtötilanne, pari vuotta hapettunutta sinkittyä pinta. 

Sitten odoteltiin kuivumista, jonka jälkeen pohjustin pinnat ruosteenestomaalilla eli Ferrex Aqualla, tätä löysin vain vaaleanharmaana kaupasta. Sitä oli mukava levitellä, on sellaista emulsiomaista eikä valunut.

Pohjamaalaus kertaalleen ruosteenestomaalilla. Suhteellisen kosteuden pitää olla alle 85% eli näin syksyllä aikaikkuna maalaamisen on melkoisen lyhyt, vielä kun pitää taiteilla auringon porotuksenkin suhteen.

Taas odoteltiin ja päälle kahteen kertaan himmeä peltimaali Kirjo Aqua mustana. Jälkikäteen tuli mieleen että olishan tuo voinut olla kiiltävääkin, kun kaikki pellitykset kuitenkin olivat enemmän tai vähemmän kiiltäviä.

Kirjo oli myös melko helppo levittää, mitä nyt kuivui kyllä vähän turhan nopeasti eli maali piti kyllä saman tien työstää tasaiseksi. Käytin maalin levityksessä ihan tekokuitusivellintä.

Kestää minkä kestää. Sitten kun maali rapistuu rumaksi, voi Jiikin olla valmis panelointipuuhiin -pakon edessä. Mitä me muutakaan harrastettaisiin vapaa-aikana, rakentamista ja remontointia tietenkin.

Nyt näyttää kuitenkin hyvältä.

Paitsi se pylväs, jonka pinta ei ollut hapettunut. Siihen tuli jokusia ilmakuplia.

Saateri sentään, ottaa pattiin.

Etupiha urbanisoitui - asfaltti asennettu.

Tälle kesälle oli suunnitteilla etupihan päällystys.  Näkemyksemme mukaan ei pitäisi olla enää tarvetta tulla jymistelemään etupihan kautta takapihalle telaketjuilla, joten etupihan viimeistelykin on otettu nyt työn alle.

Pohdimme pintamateriaaleja jo aikaisemmin ja hyvin pian päädyimme laittamaan etupihalle asfalttia kiveyksen tai soran sijaan.

Soralle jättö ei ollut vaihtoehto koirien ja lasten sekä puutteellisen siivousintoilun vuoksi. Tuolla sepelillä koirat näyttivät kävelevän varpaillaan, ja lapset eivät myöskään viitsineet puuhailla siellä mitään. 

Kivituhkan ajo pinnalle taas olisi tuonut ainakin ensimmäiset vuodet hiekkaa myös sisälle. Ja lisäksi, kuten soralle jätetyistä takapihan teistä näkyy, voikukka ja erityisen ikävä kaverinsa tahmavillakko kyllä kansoittavat sora-alueetkin yhdessä kesässä. Soratietä joutuu siis hoitamaan. Ja varsin aktiivisesti. Oma soratien hoito on toistaiseksi ollut passiivis-reaktiivista. Ei millään muotoa proaktiivista.

Vertailin hieman kiveyksen kustannusta asfalttiin, ja itse tehden betonikiveys olisi ollut kilpailukykyinen. Jos ei siis laske työlle ja tuskalle euroakaan hintaa.

Halusimme kuitenkin rajoittaa erilaisten pintamateriaalien määrää pihalla. Takapihalle on jo valikoitunut liuskekivi mutta etupihan 170 neliön alueelle se  alkoi tuntua turhan tyyriiltä vaihtoehdolta noin kertaheitolla tehtynä... betonikiveys oli siis poissuljettu vaihtoehto sekin. 

Liuskekiveys etupihalla olisi kyllä komea mutta ei ehkä niin käytännöllinenkään. Miten siinä koripalloa pomputtelee, sinkoilee joka suuntaan arvaamattomasti. 

Asfalttia taas on talolle tullessa tiellä ja tuntui luontevalta jatkaa se pihalle asti. Jos asuisimme soratien päässä miettisin taas kahdesti urbaanin asfaltin laittoa. 

Lisäksi se toimii hyvänä, tasaisena pintana lasten skuutti-, pallo- yms. touhuille. Ihan hyvä alusta myös treenailla koirien kanssa ja helppo siivota vaikka harjalla ja lehtipuhaltimella. 

Eli hinta ja käytännöllisyys ratkaisivat materiaalivalinnan, ja laitoin tarjouspyynnöt keväällä asfalttifirmoille.  

Tarjouksissa oli iso hintahaitari.

Tarjoukset saatiin neliöhintoina, sisältäen pohjien tiivistyksen, kaatojen teon ja tietyn määrän lisämursketta. Tarvitsimme lisäksi yhden kannen salaojatarkistuskaivolle.  

Hinnoissa oli vaihtelua, kallein oli 40 % arvokkaampi kuin edullisin, samoilla spekseillä. Kallein oli yritys, joka oli lähitiellä muutenkin tekemässä töitä mutta koneet eivät kuulemma käyneet sitten piha-asfaltin tekoon. 

Valitsimme tekijäksi Asfaltti-Vanajan, ja yksi peruste oli heidän nopea reagointi yhteydenottoihin.

Muutama firma kun ei edes tehnyt tarjousta ja muutaman teki vasta kun soitteli perään. Ystävällistä olisi edes sanoa etteivät tarjoa tällä kertaa, sillä mistäpä sen tietää jos ko. omakotitalon piha-asfaltin naispuolinen kyselijä olisi seuraavaksi asfaltoimassa vaikka teollisuushallin valtavan pihan.

Ym. firma näyttää olevan uusi mutta tilaajavastuutietojen ollessa kunnossa otimme riskin ja hyvin projekti menikin. Aikataulut pitivät ja laatu oli hyvää sekä hinta kohdillaan (nykypäivän tasolla, vuosi sitten asfalttiakin sai jokusen euron/neliö edullisemmin).  

Yrityksestä ilmoittivat keväällä, että ovat meilläpäin seuraavan kerran elokuussa, ja sinne asfaltointi sitten tilattiin ja silloin se myös toteuttiin. 

Asfaltti tilattiin AB11/120-laatuna.  

• Koodi tarkoittaa purettuna sitä, että se on Asfaltti-Betonia (kiviaineksen, betonin, bitumin ja lisäaineiden seos) ja suurin raekoko on 11 mm. Eli mitä pienempi luku, sen sileämpää asfalttia. Sillä on silloin heikompi kulutuksenkesto mutta toisaalta parempi säänkesto bitumimäärän lisääntyessä. 
• Luku 120 taas kertoo asfaltin tiheyden olevan 120 kg/m2 eli siitä voi laskea paksuudeksi 5 cm.  100 kg/m2 eli 4 cm asfaltti on ilmeisesti tyypillisempi piha-alueille mutta pyysimme tuota paksumpaa juurikin lisäämään kantavuutta.  Pihalle pitää ajaa vielä betoni- yms autoilla ja omatkin autot ovat vähän henkilöautoja painavampia.  Hinnassa se toki sitten näkyi vastaavasti. 

Ensin tehtiin pohjat

Eräänä elokuisena perjantai-aamuna anivarhain paikalle pelmahtivat noin päivän varoitusajalla  pohjatöiden tekijät, kaksi työmiestä koneineen. Katselmoitiin heidän kanssa asfalttialueen rajat, ja aloittivat sitten työt, jotka olivatkin ohi jo lounasaikaan mennessä.

Miehet ajoivat kantavan pohjakerroksen päälle pintakerroksen ja kävivät sokkelinreunat ja kaivojen alueet läpi. Pinta muotoiltiin ja kaadot tehtiin poispäin talosta ja naapurista. Keskellä pihaa on myös yksi jakaja, joka ohjaa sadevedet eri suuntiin. 

Lähtötilanne yläkuvassa koirarekvisiitalla varustettuna: talon ja tallin ympärillä on rinteestä johtuen useampi metri  jyrättyä sepeliä ja muuta kiviainesta. Reunoilla on sitten kangas ja soraa noin 40 cm. Rikkaruohot kukkivat ja ne oli pakko sumuttaa pahanmaineisella, mutta monissa tilanteissa vaihtoehdottomalla Round-upilla ennen pohjatöiden tekoa.

Tämä reunus jännittää nyt asfaltin suhteen, routiiko vaiko ei, ja kuinka paljon? 

Fiksumpi olisi vetänyt koko 170 neliötä täyteen (tai edes nuo reuna-alueet) finnfoamia mutta amatööri ei tällaista hoksannnut silloin pari -kolme vuotta sitten. Siinä myös yksi syy olla laittamatta betonikiveyksiä, ne olisivat kyllä vaatineet täysin routimattoman alustan. 

Pihan jo valmiiksi hyvät kaadot vielä paranneltiin ja sitten sora tiivistettiin jyrällä ja reunoilta tärylätkällä. 

Ei nyt tullut kysyttyä mitä ainesta päälle vielä ajettiin mutta  kuten näkyy raekoko näytti silmämääräisesti alkavan nollasta eli se oli hienompaa kuin pohjalle jäänyt kantavan kerroksen sora.  Asfalttia tulee koko etupiha aina autotallin päätyyn asti. 

Tuohon oikealle reunalle, meidän ja naapurin rajalle tulee tuija-aita. Tähän mietimme ensin reunuskiviä, jotka olisi pitänyt laittaa siis tässä vaiheessa, pohjien teon ja asfaltin välissä. Päädyimme lopulta kuitenkin siihen, että alueen reunalle tulee samoja seulapääkiviä mitä on jo muuallakin pihalla.  Samoin aprikoimme kuinka aluetta voisi enää kaivaa istutuksia varten, jos kivet olisivat paikoillaan. 

Seuraavaksi saapuivat asfalttimiehet.

Asfalttimiehiä tulikin sitten isompi komppania seuraavan viikon keskiviikkoaamuna. Varhain taas mutta ehdimmekin sitten hyvin käymään läpi asfalttien rajat heidän kanssaan ennen työpäivän alkua.

Asfaltti on vedetty suoraan sokkeliin kiinni ja on kyllä ihan siisti, lukuunottamatta noita merkintöjä, jotka pitää käydä putsailemassa pois. 

Toisella puolella asfaltti rajatuu soraan ja tähän tulee siis tuijille istutusalue. Reunoille laitamme sitten niitä seulanpäänkiviä istutusalueen teon yhteydessä.

Asfaltin levitystä, oikealla näkyy sauma-alue, joka huonosti tehtynä voi jäädä ikävästi näkyviin. 

Pinta jyrättiin isommilta alueilta isolla jyrällä ja laitamilta tärylätkällä. 

Autotallista on pieni kaato, ja kaatoa on myös kynnyksessä itsessään mutta pitää seurata sitten kevättalvella, ettei sulamisvesiä vaan pääse autotalliin. Hyvähän tuosta on nyt ajella autotalliin (se yksi auto, joka sinne mahtuu), kun ei tarvitse jyristellä terävän kynnyksen yli.

Sala-ojan tarkistuskaivoon laitettiin muovinen kansi, joka kestää n. 4tn painon ja on siistimmän näköinen kuin ruostuvan rautakansi.

Sadevesisuppilo upotettiin asfaltin pinnalle. Kuten kuvasta näkyy, se on alunperin kohdistettu väärin maatyövaiheessa, ja eihän sitä enää lapiomalla saanut oijottua. Yritimme kyllä. Se on sitten semmoinen. Rumilus.

No sittenhän meillä oli tämä raja-probleema. Eli teimme jo aikaisemmin kuvan lauta-aidan rajalle, kuten tontin ostovaiheessa oli sovittu mutta lopullinen maankorko oli silloin vielä arvailujen varassa. Toisaalta rajalla piti olla meidän puolella myös pieni ojanne ettei sadevedet menisi naapuriin. Nyt asfaltti on sitten korkeammalla kuin tuo ojanteessa oleva aita. 

Tähän väliin on tarkoitus tunkea niitä samoja seulanpääkiviä noin niin kuin maisemointimielessä,  ja lisäksi tehtiin 2 cm korkea asfalttimakkara ohjaamaan sadevedet kohti rinteen istutuksia, pois naapurista siis. Ruma tämäkin mutta aidan vierustaan tulee vielä puusta pitkä istutuslaatikko, joka ehkä ei voi pahentaa enää tilannetta?

Työ oli jälleen valmis puolen päivän jälkeen.  Autolla olisi saanut ajaa jo illalla asfaltille mutta suosittelivat mielummin odottamaan aamuun asti ja näin teimme. 

Valmista asfalttia, vesisade alkoi pian miesten poistuttua mutta piha oli jo ehtinyt jähmettyä. 

Tuonne vasemmalle talon päätyyn on nyt työn alla tuota samaa rima-aitaa mitä on etualan roska-aitauksessakin. Lisäksi teemme siis autotallia vastapäätä istutuslaatikon raja-aitaa vasten ja sisääntulosta oikealle tulee tuija-aita. Piha on silti hieman karuhko ja tätä olisi kyllä voinut miettiä silloin suunnitteluvaiheessa tarkemmin, hmmm. 

Talven routavaurioita odotellessa...halkeamiin on varauduttu reuna-alueilla ja niiden kanssa sitten kai elellään, raksalaput silmillä.  Koska viime kädessä rakentaja voi katsoa vain peiliin, kun miettii syypäätä mokailuihin.  

Mutta nyt just asfaltti näyttää niin hienolta ja mustalta.

Parveke osa II: noin 1500 terassiruuvia myöhemmin.

Tehtyämme päätöksen pintalaudan materiaalista ja lautojen suunnasta, pääsimme vihdoin tekemään itse parvekkeen kantta. Mitään en niin ole tässä kuluneen vuoden aikana odottanut kuin valmista parveketta, ja nyt se saatiin kesäksi käyttöön. Saako taas olla onnellinen raksaaja?

Parvekehan myös näkyi koko ajan talon sisältä, ja muistutti koko ajan olemassaolollaan tekemättömyydestään. Sen lisäksi että olihan se kermipinta melkoisen ruma. Erityisesti sen jälkeen kun koiranpentu pääsi tekemään sinne parit lammikot ja riplat (tietenkin juuri siinä muodossa).

Pieniä muutoksia rakenteisiin.
Rakennekuvat oli alunperin tehty niin, että parvekkeen vesirännit olisivat talon seinää vasten ja leveällä sivulla laudat olisivat poikittain eli kattolaudoituksen suuntaisesti.

Kapea eteläpuolen sivu. Rännit halusin alunperin piiloon mutta jälkikäteen ajatellen, jos ne tuossa parvekkeen ulkosyrjällä  näkyvillä kulkisivatkin niin kuka niitä oikeasti katsoisi ja huomaisi... tämä oli ehkä turhaa hifistelyä, tunnustan.  Mutta olisi se toki vaikeuttanut taas pinnakaiteiden asennusta. 

Leveä itäpuolen sivu, tästä jäi siis ristikoolaus pois, mikä muutti samalla tietenkin lopullisen korkeuden mitoitusta. 

Tämähän rakenne me tosiaan muutettiin päinvastaiseksi rungon tekovaiheessa, eli rännit siirrettiinkin parvekkeen ulkosyrjälle vesivahinkoriskin minimoimiseksi. Ja leveän sivun lattialaudoituksen suunta muutettiin pitkittäiseksi.

Ja jos joku miettii oliko tämä rännien siirto seinän viereltä ylireagointia, niin voin itseni toistamisen uhallakin kertoa, että tiedossa oli lähipiirissä ihan todellinen tapaus, jossa riski oli realisoitunut. Aika paljon myös moskaa, ennen kaikkea ihan männynneulasia putsattiin ränneistä ennen aloitusta.

Tulvimisvaara on kyllä todellinen.

Parvekkeen pellityksiä ja vesiränni. Moskaa löytyy, eikä tämä ollut ollenkaan pahimpia kohtia. 

No sitten laskeskeltiin noiden lopullisen lattian suoristavien kestopuusoirojen korkeudet molemmissa päissä ottaen huomioon, että lattia tulisi tasalle nurkassa ja suht järkevälle korkeudelle molempien puolien tippapelteihin (ikkunat ja kaidepellitys) nähden.

Se vaati luonnollisesti jälleen kerran varsin korkeamatemaattisia toimenpiteitä ja kestopuustandardikokojen tarkkaa silmäilyä.

Siinäpä suoristettavaa ja tasattavaa aika monesta eri näkökulmasta. Lednauhoille oli varaukset ja niille jätettiin sopiva rako lattialautojen ja ulkoreunan pellitysten väliin. En kyllä tiedä miltä tämä visio epäsuorasta valaistuksesta parvekkeen lattianrajasta sitten toteutuessaan näyttää. Oliko "hitti vai huti"?

Ei kun töihin.
Kyselin kyllä muutamista paikoista saisiko nuo soirot valmiiksi mittaan ajettuna mutta ei löytynyt joko tekijää (koska kestopuuta...) tai hinta kohosi liikaa. Itte piti tämäkin tehdä sitten.

Soirojen ajeluun Jii kehitteli yhdenlaisen työkalun ja alustan, jolla saatiin nuo soirot tehtyä. Siinä rakentaessa meni hetki aikaa mutta nopeutti kovasti sitten itse työntekoa, niin kuin työkalut yleensä. 

Sopivasti se isommasta 48x173 palkista ajettu kapea soiro sitten kävi tuonne parvekkeen toiselle sivulle, jonne tarvittiin vain hyvin matala koolaussoiro. Ne tarvitsi sitten vain sirkkelöidä oikean pituiseksi.

Suunnanmuutoskohdan mallailua tuossa aiemman kuvan terassin kulmassa. 

Koolaukset laitettiin 400 mm välein kuvan mukaan vaikka leveämpikin väli olisi välttänyt. Ei nyt ainakaan notku yhtään. Runko tehtiin kelluvana ja puiden alle tuli kuvien mukaisesti myös kermit vesieristeen ja puun väliin.

Käytettiin sokkelikaistaa, jota sattui löytymään varastosta jokunen rulla. Leikkasin ne vaan mattoveitsellä kapeammaksi, niin sai yhdestä rullasta kolme kertaa enemmän soiroja.

Sokkelikaistaa kermin ja kestopuun välissä. 

Päätyihin tuli vielä kestopuut, joihin nuo koolaussoirot kiinnitettiin viistoon
ruuveilla tai tarpeen mukaan kulmaraudoilla.
Pentu  äimistelee ovella mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu ja mihin mä nyt käyn salapissaamassa. 

Viimeisenä vaiheena olikin sitten kansilaudoitus ja helvetillinen ruuvausurakka, jonka allekirjoittanut suoritti. Kolme päivää kun vaihtelevasti konttasi, pyllisteli ja istuskeli lattialla ruuvari kädessä niin oli kuulkaa taas toimistotyöntekijällä sekä kädet että selkä että polvet juntturassa. Sellaiset 1500 kpl  terassiruuvia ja aika monta ladattua akkua siinä sitten meni.

Käytimme pääsääntöisesti 4,2x55  kokoisia ruskeita rosteriterassiruuveja mutta kapeammalle päädylle meni myös lyhyempiäkin ruuveja.

Kansilaudoitus on tehty 28x140 ruskeasta kestopuusta, joka tullaan käsittelemään ensi vuonna mustaksi. Tuonne päätyyn,  rimojen alle tuli vielä peitelauta. Päädystä pitäisi tehdä sitten jossain vaiheessa portaat alas pihalle.
Hieman harmillisesti tuo bitumi näkyy tuolla lattian ja seinän rappauksen rajassa jokusia senttejä,  mutta emme halunneet lattiaa ihan oven tasalle, koska viime talvena jo nähtiin että lunta kertyy parvekkeelle ihan riittäviä määriä. Siinä mielessä toki parempi että lumi ei kerry rapattua seinää vasten vaan siinä on tuo bitumi vastassa.
Näin sitä sai tämänkin asian järkeiltyä ei niin harmittavaan muotoon.

Osa laudoista oli märempiä (vesi suorastaan tirskui kun ruuvasi) ja osa kuivempia, osa kierompia ja osa suorempia. Lautojen leveydessä saattoi tuosta turpoamisesta johtuen olla jopa 5 mm eroa.

Jatkoskohdassa keskitettyjä lautoja, toinen on märkä ja toinen vielä märempi. Ero leveydessä n. 5mm. En tunnusta kolhineeni noita reunoja sorkkaraudalla. Varmaan tullut purkaessa pinkkaa pihalle...

Oli siis turha kovin täsmällisiä rakoja hakea lautojen väliin sillä lopputulosta ei tiedä kukaan kuivumisen jälkeen. Parempi että väli on vähän isompi, niin ei mittaerot milleissä näy, kuin jos laudat olisi kiinnittänyt vaikka toisiinsa kiinni ja toivonut niiden kuivuvan sitten kaikkien samankokoisiksi.

Lähinnä sorkkaraudalla väänsin lautoja suoraan ja leveällä sivulla välit mitoitettiin niin, että saatiin tehtyä lattia kokonaista laudoista. Kapealla oli pakko ajaa reunaan yksi soiro.

Piiloruuvaukseen emme lähteneet, kun mitään pidempiaikaista kokemusta kestopuiden piiloruuvauksista ei löytynyt. Pysyvätkö kiinni vai vääntyvätkö irti? Puun vääntövoima on kuitenkin melkoinen.

Pylväspentele siinä odottaa vielä naamiointiratkaisua tai väsytysvoittoa, jolloin jää tuommoiseksi. 

Kysyin muuten rakennesuunnittelijalta mikä tällaisen parvekkeen kuormankesto on.

Ilmeisesti siitäkin jokin pykälä löytyy mutta noin 200 kg/neliö oli vastaus. Itse oletin sen olevan enemmänkin eli ei kannata neljän äijän keräytyä siihen grillin ääreen kuitenkaan.

Jälleennäkeminen kolme vuotta varastossa viettäneen Weberin kanssa oli kuitenkin lämmin.

Näkymä sisältä käsin parani merkittävästi lattian myötä. Pennun parvekkeelle kuskaamista leluista huolimatta.

Pintakäsittely mustaksi jää ensi keväälle.
Pintakäsittelyn voisi tehdä jo syksyllä mutta ehkä odottelen kärsivällisesti vielä talven yli.

Lisäksi pitää päättää öljyääkö puun vaiko käsitteleekö kuullotteella, jolla tulee peittävämpi lopputulos. Öljyllä teenkin koepalan syksyllä, sillä kuullotteesta on jo ihan hyvää kokemusta.

Se on kestänyt hyvin ja käsittelykin on paljon helpompaa kuin öljyllä, joka on kriittinen kerrospaksuuden suhteen.   Kuullotteella käsitellystä vanhasta terassista olikin jo kuva edellisessä postauksessa.  Öljy vaan taitaisi suojella puuta paremmin kuivumiselta.

Paras tulos voisi tulla petsaamalla ja öljyämällä laudat mutta ainakin valmiilla petsillä alkaa tulla hintaa projektille.

Tässä nyt on lähes vuosi aikaa miettiä parasta ratkaisua, että ehkäpä ensi keväänä tästä lisää, ellei tämä raksablogin pitäminen tässä kohta ala riittää.

Parveke käyttökunnossa ja lomaa olisi mutta kesä taisikin jo mennä säiden puolesta?