Voilà - keittiökomero!

Keittiökomero, joka oli suunnitelmavaiheessa toivelistalla korkealla valmistui puolisen vuotta muuton jälkeen. Jossain talon ulkomaalauksen ja rimaseinien teon välissä.

Kannatti kuitenkin vitkastella sen kanssa, sillä ruokakomeron käytännön toteutusta ehti pohdiskella rauhassa.

Hyllyjen tekoon asti kärvisteltiinkin muutamalla irtohyllyköllä varustetulla, täyteen tupatulla ahtaalla ruokavarastokopilla, josta ei oikein tuntunut löytävän yhtään mitään.  Siivouskin oli hankalaa, kun tavaraa lojui lattialla. Erittäin mahdollisesti komeroa ei kyllä siivottukaan ennen kuin nyt.

Muodonmuutos olisi siis silminnähtävä, sillä varsin hienohan siitä tulikin. Vaikka ihan itse sanonkin.

Miten se ovi-ongelma ratkaistiin?
Keittiökomeron ovea mietiskeltiin pitkään, täälläkin, ja päädyimme lopulta laittamaan kaikki talon seinän sisään liukuvat ovet mustakehyksisinä, jakolistallisilla peiliovina, toteutuneista sormenjälkiriskeistä huolimatta. Näin myös ruokakomeron ovi.

Peili avartaa tilaa, heijastelee maisemia ja hillitsee jääkaapilla tai ruokakomerossa asioivan henkilön, ainakin allekirjoittaneen mielitekoja.

Hyllystöt suunniteltiin lopulta vanerista mutta nikkaroitiinkin ovilevyistä.
Hyllystöjähän suunniteltiin ensi alkuun kisko-ja hyllyjärjestelmällä, kuten Ikean Algotilla tai arvokkaammilla vaihtoehdoilla.

Kunnes Pinterestissä tuli vastaan kuva vanerisista ruokakomerohyllyistä. Mustana ne kävisivät loistavasti keittiön vanerireunaisten ovien kanssa.

Laminaattipinnoitettuja vanereita ei kuitenkaan ehditty tilata, kun huomasimme että meille jäi (täysin omasta pyynnöstä) käteen reklamoidut, ylimääräiset mustat vanerireunaiset keittiöovet. Päätimme askarrella niistä sitten hyllyt.

Ai että, mojova säästö, sillä tuo siistimpi laminoitu vaneri ei todellakaan ole kovin edullista eikä kovin helposti saatavillakaan, erikoisliikkeistä pitää hakea tai tilata. Löytyi niitä toimittajia kuitenkin vaikka epätoivoiselta välillä tuntuikin.

Sahaushetkeen asti luulimme, että Faneeri-ovet ovat rungoltaan tilausvahvistuksen ja mallistoesitteen mukaisesti 19mm vaneria koivuviilutettuna ja reunanauhoitettuna,  mutta olivatkin vain viilupintaista lastulevyä?  Hämmästys oli erittäin suuri.

No, sai ovilevyistä kuitenkin nikkaroitua hyllystön, ja se kävikin Jiiltä oikein näppärästi.

Seinään ruuvattiin kiinni levyistä pystytuet ja vaakatasoiset levyt tulivat näiden väliin, puuliimalla vahvistettuna. Ruuvinkangat peitin sellaisilla kätevillä pyöreillä tarralapuilla, joita tuli keittiötoimituksen mukana. Väritin ne vain tussilla mustaksi.

Koko hyllystö seisoo siis melko lailla itsensä päällä ja on vain tuettuna  kipsilevyseinään. Lienee silti huomattavasti tukevampi kuin mikään Ikean hökötys tai vain kattokiskosta roikkuva Sovella tai Elfa.

Sellaiseenhan nuorempi muksuista jo kiipesi piiloleikeissä vanhempien valvonnan strategisesti pettäessä ja totesimme, että Sovellan kenkähylly ei kyllä kestä 25 kiloa lasta vaan repsahtaa.

Hyllyjen toteutusta rajoitti nyt ovilevyjen koko ja oma mielikuvitus. Tiheämpi  hyllyväli kuin n. 40cm toimisi ruokakomerossa paremmin, mutta pitkiä ovilevyjä oli rajattu määrä. Siksi välit ovat n. 40 cm ja lisäksi yhdet tasot olivat korkeammalla välillä työtasona aamiaistarvikkeille.

Tästäpä se lähti rakentumaan. Tuohon korkeampaan kohtaan tehdään vielä ylimääräiset lokerikot, niin sai matalampia tarvikkeita kahteen tasoon ja hyödynnettyä parhaimmalla käyttökorkeudella olevan tilan.  

Nurkkaan jäi kuvassa näkyvä talotekniikkakotelo, ja toisen hyllystön alle lisäksi lattialämmityksen jakotukki. Sille on asennettu rautakaupasta ostettu 400x400 kokoinen tarkistusluukku ja lisäksi  Grohen kosteusanturi valvoo lattialla mahdollista vuotoa.

Anturin pitäisi lähettää tekstiviesti Jiin kännykkään, johon on kyllä ainakin vaimolla melko huonot yhteydet ainakin työpäivän aikaan. Ehkä Grohe saa paremmin yhteyden. Emme itse ainakaan onnistuneet kytkeä siihen toista kännykkänumeroa.

N. 55 cm korkealla työskentelytasolla on kahvinkeittimet ja leivänpaahtimet sekä muut aamiaistarvikkeet. Nämä ja alemmat tasot saumasin seinänrajasta elastisella saumamassalla (antrasiitin värinen Cascon Aquaseal, jota käytin myös mustan kivitason kanssa) kahvinkeittimen falskaamisen varalta. Nuo lastulevythän turpoavat pilalle kostuessaan.

Mikä on siis aivan todellinen riski. Sattui tuossa yhtenä päivänä nimittäin niinkin, että keittelin aamukahvit ihan ilman pannua. Ei menny sekään aamunaloitus niinkuin Strömöössä mutta puolustukseksi voin sanoa, että takana oli  jo melkoisen raskas työviikko. Oli aivot narikassa aamutuimaan.

No, eihän tuo kaunis ole mutta mustempaa sävyä ei ole saatavilla ko. tuotteessa.
Keittiötason kiven kanssa sävy oli ihan ok. 

No mitä täällä keittiökomerossa sitten oikein säilytetään? 
Täällä säilötään aamiaistarvikkeiden lisäksi kaikenlaiset kuivaruoka- ja leivontatarvikkeet. Samoin isommat keittiökoneet, kuten yleiskone, tehosekoittimet ja kaikenlaiset vohveli- ja grillilaudat, mitä nyt on vuosien aikana talouteen kertynyt on nostettu ylähyllyille.

Toki ne mahtuisi keittiön yläkaappeihinkin, mutta sinne on tungettu vielä harvemmin tarvittua tavaraa. Ei ole Konmari käynyt tässä talossa tarpeeksi usein.

Yleiskone oli vanhan kodin keittiössä nurkassa olevassa aamiaiskaapissa, josta se oli helppo vetää suoraan pöydälle. Nyt sen kylläkin joutuu nostamaan keittiön puolelle leipoessa. Mitä tapahtuu noin kaksi kertaa kuukaudessa, maksimissaan. Voisi sitä toki käyttää tuossa keittiökomerossakin mutta en halua että jauhoja yms. pölisee sielläkin. Ne on helpompi siivota tiskipöydältä pois.

Järjestysinspiraatiota odotellessa.

Päivittäin lieden ääressä tarvittavat mausteet, suurusteet, perusriisit ja pastat sekä sauvasekoitin ovat kyllä sitten saarekkeen laatikostossa mutta muut harvemmin tarvittavat ruokatarvikkeet ovat kaikki helposti nähtävillä keittiökomerossa. Nyt näen esimerkiksi yhdellä silmäyksellä, että Teriayaki-kastiketta ei todellakaan tarvitse hamstrata ensi kerralla Liiteristä. Niitä on jo neljä pussia.

Lisäksi siellä on mm. rikkaimuri, koiran kuivaruuat ja ruokakuppi (voi sitä vanhan koiran hätäännystä kun ruoka-astia katosi yhtäkkiä vanhalta paikaltaan tänne), isommat leivontakulhot, lasten välipalat, lehtien kierrätyskori ja jääkaappiin menossa olevat juomapullot, joskus siellä säilyy hetken aikaa pari viinipulloakin.

Tänne saisi myös viinikaapin lattialle, mutta koska asutaan palvelujen äärellä eikä toisaalta reissuilta raahata pulloja, katsottiin että säilytetään ne juomat siellä Alkossa ja ostetaan lähinnä sitä mukaan kuin tarvitsee. Myös tyhjät pullot saisi kerättyä tänne mutta tehdään niille mielummin parvekkeelle säilytys, koska kyllähän ne vähän hajuhaittaa tuottavat.

Komeron seinällä on perhekalenteri ja toiselle seinälle tuli vielä magneettitaulu, johon saa tärkeimmät muistilappuset, kuten lasten synttärikutsut yms. esille. Niitä en halua avokeittiöön näkyville eikä ne kalustepeitteisen jääkaapin ovessa pysyisikään mutta täällä komerossa ne ovat sopivasti nähtävillä mutta piilossa.

Kyllähän tämäkin täyteen saatiin keittiön keskimääräistä isommasta kaappitilasta huolimatta. Siinäpä voi sitten pikkuhiljaa alkaa järjestellä noita ruokia sieviin muovi- ja lasipurkkeihin sekä yhtenäistää säilytyskorimaailmaa. Sitten kun koittaa se päivä ettei keksi mitään muutakaan järkevää (?) tekemistä.

Mikä meni sitten pieleen? No sähkösuunnitelma. 
Koska projektissamme kaikki suunnittelu toteutui noin 95% tasolla johtuen ihan raksaväsymyksestä niin puutteita jäi toki tännekin.

Sähkörasioita olisi saanut olla enemmän.

Ensinnäkin rakennusvaiheessa sähkärillä unohtui laittaa ulkoseinälle toinen pistorasia (ja meillä petti siis valvonta, koska tuossa vaiheessa vielä luulin asioita tehtävän orjalllisesti suunnitelmien mukaan.) Joten laitettiin sitten myöhemmin molemmat  suunnitellut pistorasiat kevyelle sisäperäseinälle.

Se nyt taas ei ollut kovin kätevää, koska toisella seinälläkin on sähkölaitteita päivittäisessä käytössä, esim. leivänpaahdin.

Ja se toinenkin rasia tuli turhan lähelle kotelointia, mahtui kuitenkin onneksi. Milleistä oli kiinni saada tuo hyllylevy mahtumaan pystyyn rasian ja kotelon väliin.  Noissa rasioissa on nyt siis neljä paikkaa mutta olisihan tuonne voinut laittaa vain yhden pitkän rasian vaikka viidelle pistokkeelle.

Molemmat rasiat yhdellä seinällä ja tiukka paikka tuossa oikealla. 

Lisäksi itsellämme unohtui suunnitella lattianrajaan pistorasia, mihin saisi esim. rikkaimurin laturin kiinni, ja sen mahdollisen viinikaapin, jos tässä kuitenkin alkaakin keräilemään vuosikertaviinejä jemmaan.

Uskoisin, että rasian saa helposti vielä lisättyä lisätyönä kipsilevyseinän puolelle,  joten kysäisen sitä sähkäriltä, kunhan tulee jatkamaan seuraavan kerran sähkötöitä. Nehän ovat ulkoa vielä aivan kesken, osin kyllä meistä johtuvista syistä.

Muuten olemme kyllä tyytyväisiä tähän tilasuunnitteluun sillä Jiin sanoin, meillähän tuli tänne yksi uusi huone.

Parvekkeen pystyrimaseinäkkeet valmistuvat.

Ulkomaalausurakasta toettuamme päätimme jättää takapihan parvekkeen ja terassin kattolaudoituksen jäähylle, ja tehdä alta pois parvekkeen molempien päätyjen rimaseinät jo ihan turvallisuussyistä. Väliaikaiset kaiteet kun oli jouduttu poistamaan rappauksen vuoksi ja parvekkeen päädyt olivat siis avoimet. Riskialtis skenaario.

Samoin tähän mennessä myös autotallin sisätilojen työt ovat hyvällä mallilla. Siitä lisää, kunhan on muutakin raportoitavaa kuin että seinien tasoituksessa eestään löytää sen minkä taakseen jättää.

Nythän teemme tosiaan raksahommia kahteen pekkaan, eli aikaa on viikonloppuisin sekä jokusena arki-iltana ehtii myös tunnin pari puuhastella jotain. Tämä loppusuora tulee kestämään näemmä kauemmin kuin talon saatto muuttokuntoon. Sanoisin, että voi sitä rahan säästöä mutta ei tässä enää ole rakennusbudjettia, josta säästää vaan itse nyt vaan on tehtävä, jos valmista haluaa.

No, ei jäädä vellomaan siihen epätoivoiseen ajatukseen vaan katsotaan mitä on kuitenkin saatu aikaiseksi loppusyksyllä.

Kakkoskakkosta ja kuullotusta.
Parvekkeiden pystyrimoitus päätettiin tehdä ihan kakkoskakkosesta. Kustannustehokas valinta mutta meni noihin rimoihin silti jokunen satanen.

Niitäpä sitten (loppumattomalta tuntuvan)  aikani taas pohjustin ja kuullotin Valtin Plus Basella ja Valtti Akvalla Plus:lla. Sävy sama Sora kuin kattolaudoissa, kuten siis ainekin.

Ei mennyt ihan putkeen, kun tuo litku kuullote tuntui aina valuvan ympäri rimoja, jättäen valumajälkiä. Paras lopputulos tuli lopulta 45mm kapealla ja ohuella siveltimellä, jolla laitoin niin ohuen kerroksen kuin mahdollista, ja tietenkin tarkistelin rimat vielä pensselillä ennen maalin kuivumista. Satunnaisia valumajälkiä ei silti pystynyt estämään.

Meni top 3-inhokkihommiin, kunnes tuli se gyprocseinien tasoitus sekä käsinhionta, ja pudotti kuullotuksen pois listalta. Nyt siellä on lisäksi lattiastyroksien asennus sekä betonilattian hinkkaus rahinalla tai ihan millä vaan. Kalkkimaalilla (sillä ihan oikealla) maalaus, tai miksi sitä prosessia sitten nimittäisikään, väijyy myös siinä kärkipaikoilla.

Miten se rimoitus oikein tuetaan?
Rimoitushan on yli 3 m korkeaa, joten tarvittiin tukipuita vaakatasoon rimoituksen varrelle. Emme halunneet kuitenkaan laittaa vaakarimaa näkyviin kummallekaan puolelle. Semmoisena ulokkeena siis. Jos tiedätte mitä tarkoitan, ja tiedättehän te.

Emmekä myöskään uskaltaneet laittaa välitueksi huomaamatonta metalliputkeakaan, ajattelimme ettei se olisi riittävän tukeva.  Täällähän tuulee välillä niin, että siinä ne rimat vaan huojuisi pitkin putkirataa.

Lisäksi toiselle seinäkkeelle tehtiin piilo-ovi, mikä toi omat vaatimuksensa rungolle. Koska sen edestä puuttuu vielä portaat (ja puuttui meiltä saranatkin), ruuvattiin ovi kiinni vielä rimaseinään, eikä sen olemassaoloa nyt todellakaan huomaa.

Parvekkeen leveämmän päädyn seinäke. No, ehkä oikein tarkkasilmäinen näkee sen piilo-oven sauman. 

Jii suunnitteli sitten tekevänsä rimojen väliin rimoista 45 paksut kalikat, kuten jo kuvista näittekin. Näin siitä saatiin tukeva. Ainoa jännä kohta oli tietenkin viimeisen riman kiinnitys mutta jollain mystisellä tavalla sekin ammuttiin paikoilleen. Senco on ollut kyllä joka euron väärti.

Rima on siis 45x45, ja väli samaten 45. Ei ollut tarvetta niinkään näköesteelle, vaan kaiteelle. Muutoinkaan pystyrimoitus ei juuri esim. auringolta suojaakaan. 

 Ja mitä ei voi peittää, sitä täytyy korostaa vai miten se meni.

Rimoituksesta tuli ehkä vähän japanilaishenkinen, vai mitä?  Kai se tänne sopii. Ei ole kuulunut arkkitehtimme suunnalta pöyristynyttä palautetta.

Parvekkeen kapeamman päädyn seinäke loppusyksyn jonain harvinaisena iltaruskohetkenä.
Nuo sinkityt pylväät on päätetty maalata ensi keväänä, maalin irtoamisen uhallakin.

Yksi rimaseinä, jota ei ollut myöskään arkkitehdin suunnitelmissa, tehdään vielä kodinhoitohuoneen lasioven eteen betoniterassin ulkoreunaan. Paikka näkyy tuossa ylemmässä kuvassa.

Ei tarvitse naapureiden pelätä näkevänsä nakupellejä naapureita kirkkaan ledvalon valaisemana matkalla saunaan enää. Samalla se suojaa oven edustaa hieman lumelta, kun sitä joskus vielä tulee. Toisaalta se muuttaa kulkuväylää tietenkin niin, että oven luo pääsee vain kiertämällä seinäkkeen. Tämä varjopuoli on tiedostettu, analysoitu ja hyväksytty.

Seinäkkeen eteen voisi tehdä vielä istutusaltaan, johon saisi jotain hyötykasveja kesällä ja talvella kanervia tai sen sellaista ei-hyödyllistä silmäniloa.

Rimat olisi kuulkaa valmiina kuullotettuna, jos tuo kotitimpuri saisi vaikka yllättävän nikkarointipuuskan kesken autotallin työstämisen.