Kaupallinen yhteistyö*
Päätettyämme käytettävän mustan ulkomaalisävyn (NCS S9000N) ja maalityypin (Teknoksen NORDICA MATT) pääsimme aloittamaan maalauksen. Sen rakennusvaiheessa yleisesti ei niin odotetun työrupeaman, jolle olimme kuitenkin saaneet vuoden aikalisän välimaalattujen paneeleiden avulla.
Maalausurakan edetessä totesimme kuitenkin yhdessä tuumin, että tämähän on yksi mukavimpia vaiheita rakentamisessa. Varmasti tässä auttoi myös se, ettei enää ollut aikataulupaineita saada työtä valmiiksi. Mitä nyt ennen loppusyksyn liian kosteita kelejä.
Mustat puuosathan ovat muutamia osa-alueita lukuun ottamatta selkeitä, erillisiä osioita, joten urakan pystyi aloittelemaan ilman nosturiakin, telineiden ja tikkaiden (noiden ammattilaisten halveksimien amatöörien apuvälineiden) varassa.
Itsehän en nosturiin ajatellut kiikkua, joten osakseni jää kaikki ne maalauskohteet, jonne ylettyy suuremmitta korkeanpaikankammokohtauksitta. Ei kovin korkealle siis. Ehkä sinne kolmeen metriin maksimissaan. Pää siis, ei jalat.
Urakka olisi paperilla tässä. Joko isoja, selkeitä seinäalueita tai sitten pientä piperrettävää. |
Pohjatöitähän tässä ei tarvinnut tehdä nyt muuta kuin suojata muovilla strategiset paikat sekä harjata pölyt ja irtoliat pois paneeleista. Sitä olikin kertynyt kiitettävästi vaihteleviin kohtiin. Samoin kriittisimmissä paikoissa oli myös välimaali alkanut rapautumaan.
Muutaman viikonlopputunnin sekä jokusen iltatunnin aikana valmistui etupuolelta autotallin ovi- sekä sivuseinä. Rinteessä oleva peräseinä saatiin myös maalattua telineiltä ja tikkailta käsin.
Valmis etupuoli, naulanpäät eivät nyt pistä silmään ja pinta on muuttunut kiiltävähköstä hillityn himmeäksi.
Eihän tästä puutu kuin ulkosähkötyöt ja asfaltti niin on valmista.
|
Ilman suhteellinen kosteushan saa olla max. 80% maalatessa, eikä paneelikaan tietenkään saa olla kostea tai märkä. Maali alkaa muutoin valumaan eikä myöskään pääse imeytymään puun syihin. Epäilemättä kalvonmuodostuksessa tapahtuva sideaineen kovettumisprosessi ei mene silloin aivan nappiin, koska vesi ei pääse haihtumaan suunnitellusti maalista.
Mustan maalin haasteet ulkomaalauksessa ja vinkkejä niiden selätykseen.
Mustalla maalaus on haastavaa ammattilaisellekin, jatkoskohta jää aina helposti näkyviin. Tässä MATT-maalissa mahdollinen jatkoskohta näkyi vähän kiiltävämpänä ja harmaampana kohtana.
Esimerkiksi harkkoulkokuorta rapatessa keskustelimme vielä mahdollisuudesta maalata rapattu pinta mustalla erikoismaalilla ja työtä tekevä ammattimies oli erittäin huolissaan saisiko hän mustalla maalilla kuitenkaan tasaista jälkeä aikaan. Emme sitten ottaneet riskiä sen suhteen.
Mustalla pintamaalilla kiiltävähkön välimaalin päälle maalaaminen on myös hieman hankalaa, sillä märkä maali kiiltää aika samalla lailla kuin tuo välimaali. Ei näe kovin hyvin mihin maalia on tullut levitettyä ja kuinka paljon.
Näihin faktoihin kun yhdistetään nuo paikoin lähes kahdeksan metriä korkeat pystypaneelit, ollaan maalausongelmien ytimessä.
Kysyin varalta myös maalausvinkkejä Teknoksen asiantuntijoilta.
Jatkoskohtia jos joutuu tekemään, niin pitää osata häivyttää loppua kohti, jotta kalvon paksuus olisi suurin piirtein sama koko paneelin matkalta. Pitäisi vetää siis sellainen oheneva häntä loppua kohti. Maalia pitää myös ottaa riittävästi ja aina kun mahdollista vetää vielä viimeinen siveltimen veto ylhäältä alas.
Jatkoskohdat kannattaa tehdä vaihtelevasti eri kohtiin, ettei seinän keskellä kulje selkeä, hieman kiiltävä raja. Paras lopputulos tulee, jos vaan jaksaa maalata kaksi-kolme lautaa kerrallaan ylhäältä alas, mutta onhan se melkoinen tikas-kipitys ja telineiden siirtoruljanssi silloin.
Erittäin suuri apuri pystypaneeleiden maalauksessa oli tuhdimpaan maalausharjaan kiinnitettävä jatkovarsi. Sen otin ensimmäisen maalitonkan jälkeen ottaa käyttöön, jolloin alkoi sekä työ edetä toden teolla että maalausjälki parantua. Jatkovarrella paitsi ylettyi ylemmäs, niin sillä sai vedettyä tasaisia pitkiä vetoja että sutimiseen myös hieman enemmän voimaa. Kahdella kädellä jaksaa myös paremmin hiertää maalia pintaan kuin yhdellä kädellä.
Toimi se muuten erinomaisesti myös vaakapaneelissa, maalasin kertaalleen jonkun mielenvikaisen innostuksen puuskassa vielä venevajan seinätkin. Näissä raksahommissa oma pituus on usein ollut rajoitteena mutta nyt siitä ei ollut mitään haittaa. Kyllä ylettyi.
Lämmin ja kuiva ilma sekä paneeli myös nopeuttaa rajan kuivumista eli subjektiivinen mielipiteeni on, että paras maalauskeli oli kuitenkin kosteuden hätyytellessä sitä 70-80 %:a.
Huolimatta näistä yllämainituista maalausteknisistä haasteista saatiinkin ihan kelpo lopputulosta aikaan ja ai että tuo mattapinta on vaan niin kaunis.
Mutta joo-o, kyllä se jatkoskohta silti paistaa itsellä silmään muutamissa kohdissa, eritoten suorassa auringonpaisteessa. Ei sitä varmaan kukaan muu huomaa kuin tämä itsekriittinen maalari. En silti suosittele aloittamaan tämänkään tyyppistä urakkaa siitä kaikkein näkyvimmästä kohdasta. Kuten itse tietenkin taas kerran tein. Koska se autotallin matala seinä nyt oli vaan helpoin paikka.
Autotallin ja etuosan jälkeen maalailimme autotallin käytävänpuoleisen seinän sekä parvekejalkojen sisäpuolet ja parvekkeen lattiaa peittävän lyhyen laudoituksen.
Pystyimme maalaamaan tikasviritelmiltä myös pohjoissivun rinteen, sillä sinne ei tullut mahtumaan nosturilla yläpihalta käsin tukittuamme kauaskatseisesti alueen jo kuullotettujen kattolautojen kasalla. Jii maalaili lautoja ylhäältä käsin tikkailta ja minä heti perässä alhaalta päin.
Täällähän oli jo kattolaudoitus valmiina, joten rajakohta maalattiin varovaisesti tarkkuussiveltimellä, mikä tietenkin hieman hidasti tahtia |
Säänjumalat eivät perjantaina ja lauantaina tietenkään meitä suosineet ja jouduimme maalaamaan sunnuntaina sitten yhtä soittoa aamusta iltaan kaikki jäljelle jääneet osat. Maanantaiaamuna tunsi taas tehneensä jotain, kun yritti kammeta itsensä ylös sängystä.
Kysyin Jiiltä mielipidettä tuosta sähkökäyttöisestä Dinosta ja hän sanoi, että "oikein kätevä, maalaushommiin." Mitään isompaa nikkarointia sen varassa ei voisi tehdä, sillä kori oli melko kiikkerä eikä sen kyytiin mahtunut kuin mies ja maalipönttö.
Koneen käytössä ainoa vastuualueeni oli katsella sähköjohdon perään nosturia liikutellessa paikasta toiseen. No, ihan vaan hetkeksi käänsin pääni sähköjohdon alkupäähän niin eiköhän se pentele rullautunut alkupäästä nosturia liikuttavan metallisen hammaspyörän ja renkaan väliin. Hetkellisen panikoinnin jälkeen saatiin johto sitten peruuttamalla pois.
Valmista! Pitäisi kestää nyt sitten vuosikymmenen.
![]() |
*yhteistyöstä Teknoksen kanssa kiittäen. |