Ulkomaalaus - haasteena musta korkea pystypaneeli.

Kaupallinen yhteistyö*

Päätettyämme käytettävän mustan ulkomaalisävyn (NCS S9000N) ja maalityypin (Teknoksen NORDICA MATT) pääsimme aloittamaan maalauksen. Sen rakennusvaiheessa yleisesti ei niin odotetun työrupeaman, jolle olimme kuitenkin saaneet vuoden aikalisän välimaalattujen paneeleiden avulla.

Maalausurakan edetessä totesimme kuitenkin yhdessä tuumin, että tämähän on yksi mukavimpia vaiheita rakentamisessa. Varmasti tässä auttoi myös se, ettei enää ollut aikataulupaineita saada työtä valmiiksi. Mitä nyt ennen loppusyksyn liian kosteita kelejä.

Mustat puuosathan ovat muutamia osa-alueita lukuun ottamatta selkeitä, erillisiä osioita, joten urakan pystyi aloittelemaan ilman nosturiakin, telineiden ja tikkaiden (noiden ammattilaisten halveksimien amatöörien apuvälineiden) varassa.

Itsehän en nosturiin ajatellut kiikkua, joten osakseni jää kaikki ne maalauskohteet, jonne ylettyy suuremmitta korkeanpaikankammokohtauksitta. Ei kovin korkealle siis. Ehkä sinne kolmeen metriin maksimissaan. Pää siis, ei jalat.

Urakka olisi paperilla tässä.  Joko isoja, selkeitä seinäalueita tai sitten pientä piperrettävää.

Nosturin varassa oli sitten tarkoitus rykäistä hankalimmat kohdat yhdessä viikonlopussa valmiiksi. Aikataulun arvioin näin optimistiseksi todettuani pintamaalauksen olevan varsin reippaasti etenevää puuhaa huolimatta yrityksestä olla huolellinen.

Pohjatöitähän tässä ei tarvinnut tehdä nyt muuta kuin suojata muovilla strategiset paikat sekä harjata pölyt ja irtoliat pois paneeleista. Sitä olikin kertynyt kiitettävästi vaihteleviin kohtiin. Samoin kriittisimmissä paikoissa oli myös välimaali alkanut rapautumaan.

Muutaman viikonlopputunnin sekä jokusen iltatunnin aikana valmistui etupuolelta autotallin ovi- sekä sivuseinä. Rinteessä oleva peräseinä saatiin myös maalattua telineiltä ja tikkailta käsin.

Valmis etupuoli, naulanpäät eivät nyt pistä silmään ja pinta on muuttunut kiiltävähköstä hillityn himmeäksi.

Eihän tästä puutu kuin ulkosähkötyöt ja asfaltti  niin on valmista. 

Iltamaalausta rajoitti ei niinkään maalarin jaksaminen vaan se, että yökosteuden vuoksi maalaus piti lopetella aina hyvissä ajoin, jotta se ehtisi kuivahtaa ennen yön tuloa.
Ilman suhteellinen kosteushan saa olla max. 80% maalatessa, eikä paneelikaan tietenkään saa olla kostea tai märkä. Maali alkaa muutoin valumaan eikä myöskään pääse imeytymään puun syihin. Epäilemättä kalvonmuodostuksessa tapahtuva sideaineen kovettumisprosessi ei mene silloin aivan nappiin, koska vesi ei pääse haihtumaan suunnitellusti maalista.

Mustan maalin haasteet ulkomaalauksessa ja vinkkejä niiden selätykseen. 
Mustalla maalaus on haastavaa ammattilaisellekin, jatkoskohta jää aina helposti näkyviin. Tässä MATT-maalissa mahdollinen jatkoskohta näkyi vähän kiiltävämpänä ja harmaampana kohtana.

Esimerkiksi harkkoulkokuorta rapatessa keskustelimme vielä mahdollisuudesta maalata rapattu pinta mustalla erikoismaalilla ja työtä tekevä ammattimies oli erittäin huolissaan saisiko hän mustalla maalilla kuitenkaan tasaista jälkeä aikaan. Emme sitten ottaneet riskiä sen suhteen.

Mustalla pintamaalilla kiiltävähkön välimaalin päälle maalaaminen on myös hieman hankalaa, sillä märkä maali kiiltää aika samalla lailla kuin tuo välimaali. Ei näe kovin hyvin mihin maalia on tullut levitettyä ja kuinka paljon.

Näihin faktoihin kun yhdistetään nuo paikoin lähes kahdeksan metriä korkeat pystypaneelit, ollaan maalausongelmien ytimessä.

Kysyin varalta myös maalausvinkkejä Teknoksen asiantuntijoilta.

Jatkoskohtia jos joutuu tekemään, niin pitää osata häivyttää loppua kohti, jotta kalvon paksuus olisi suurin piirtein sama koko paneelin matkalta. Pitäisi vetää siis sellainen oheneva häntä loppua kohti.   Maalia pitää myös ottaa riittävästi ja aina kun mahdollista vetää vielä viimeinen siveltimen veto ylhäältä alas.

Jatkoskohdat kannattaa  tehdä vaihtelevasti eri kohtiin, ettei seinän keskellä kulje selkeä, hieman kiiltävä raja.  Paras lopputulos tulee, jos vaan jaksaa maalata kaksi-kolme lautaa kerrallaan ylhäältä alas, mutta onhan se melkoinen tikas-kipitys ja telineiden siirtoruljanssi silloin.

Erittäin suuri apuri pystypaneeleiden maalauksessa oli tuhdimpaan maalausharjaan kiinnitettävä jatkovarsi. Sen otin ensimmäisen maalitonkan jälkeen ottaa käyttöön, jolloin alkoi sekä työ edetä toden teolla että maalausjälki parantua.  Jatkovarrella paitsi ylettyi ylemmäs, niin sillä sai vedettyä tasaisia pitkiä vetoja että sutimiseen myös hieman enemmän voimaa. Kahdella kädellä jaksaa myös paremmin hiertää maalia pintaan kuin yhdellä kädellä.

Toimi se muuten erinomaisesti myös vaakapaneelissa, maalasin kertaalleen jonkun mielenvikaisen innostuksen puuskassa vielä venevajan seinätkin. Näissä raksahommissa oma pituus on usein ollut rajoitteena mutta nyt siitä ei ollut mitään haittaa. Kyllä ylettyi.

Lämmin ja kuiva ilma sekä paneeli myös nopeuttaa rajan kuivumista eli subjektiivinen mielipiteeni on, että  paras maalauskeli oli kuitenkin kosteuden hätyytellessä sitä 70-80 %:a.

Huolimatta näistä yllämainituista maalausteknisistä haasteista saatiinkin ihan kelpo lopputulosta aikaan ja ai että tuo mattapinta on vaan niin kaunis.

Mutta joo-o, kyllä se jatkoskohta silti paistaa itsellä silmään muutamissa kohdissa, eritoten suorassa auringonpaisteessa. Ei sitä varmaan kukaan muu huomaa kuin tämä itsekriittinen maalari. En silti suosittele aloittamaan tämänkään tyyppistä urakkaa siitä kaikkein näkyvimmästä kohdasta. Kuten itse tietenkin taas kerran tein. Koska se autotallin matala seinä nyt oli vaan helpoin paikka.

Autotallin ja etuosan jälkeen maalailimme autotallin käytävänpuoleisen seinän sekä parvekejalkojen sisäpuolet ja parvekkeen lattiaa peittävän lyhyen laudoituksen.

Pystyimme maalaamaan tikasviritelmiltä myös pohjoissivun rinteen, sillä sinne ei tullut mahtumaan nosturilla yläpihalta käsin tukittuamme kauaskatseisesti alueen jo kuullotettujen kattolautojen kasalla. Jii maalaili lautoja ylhäältä käsin tikkailta ja minä heti perässä alhaalta päin.

Täällähän oli jo kattolaudoitus valmiina, joten rajakohta maalattiin varovaisesti tarkkuussiveltimellä, mikä tietenkin hieman hidasti tahtia

.

Parvekkeen kattolautoja vasten tuleva paneeli maalattiin tippanokan ohella myös "nurjalta" puolelta, ettei kattolautojen sivusta pilkistäisi puunsävyä. Se oli myös hidasta pipertämistä,  maali piti saada  myös noihin paneelin uriin. 

Viimeisenä nosturilla kahdeksan metrin korkeuteen. 

Nosturilla maalattavaksi jäi lopulta vain pohjoissivun alaosan pätkä sekä takapihan parvekejalat ja parvekkeen yläosat. Varasimme  peräkärryllä kuljetettavan nosturin vuokraamosta jokunen päivä ennen työhön varattua viikonloppua ja pidimme kädet kainaloita myöten ristissä, jotta seinät ehtisivät kuivua alkuviikon sateen jäljiltä eikä vettä myöskään tulisi enää.

Säänjumalat eivät perjantaina ja lauantaina tietenkään meitä suosineet ja jouduimme maalaamaan sunnuntaina sitten yhtä soittoa aamusta iltaan kaikki jäljelle jääneet osat. Maanantaiaamuna tunsi taas tehneensä jotain, kun yritti kammeta itsensä ylös sängystä.

Kysyin Jiiltä mielipidettä tuosta sähkökäyttöisestä Dinosta ja hän sanoi, että "oikein kätevä, maalaushommiin." Mitään isompaa nikkarointia sen varassa ei voisi tehdä, sillä kori oli melko kiikkerä eikä sen kyytiin mahtunut kuin mies ja maalipönttö.

Koneen käytössä ainoa vastuualueeni oli katsella sähköjohdon perään nosturia liikutellessa paikasta toiseen. No, ihan vaan hetkeksi käänsin pääni sähköjohdon alkupäähän niin eiköhän se pentele rullautunut alkupäästä nosturia liikuttavan metallisen hammaspyörän ja renkaan väliin. Hetkellisen panikoinnin  jälkeen saatiin  johto sitten peruuttamalla pois.

Valmista!  Pitäisi kestää nyt sitten vuosikymmenen.

*yhteistyöstä Teknoksen kanssa kiittäen.

Öljyvahatun parketin hoidosta pari sanasta.

Makuuhuoneisiin asennettiin harjattu ja öljyvahattu Timberwisen Carbon White-tammiparketti. Se tuntuu kestävän hyvin elämää. Yksi naarmu on saatu aikaan laahamalla jotain rahia, jonka jalan alle oli jäänyt roska mutta eipä sitäkään naarmua huomaa kuin lattianrajassa. Jossa  satuin jumppailemaan selkää. Muuten olisi varmaan jäänyt huomaamatta.

Parkettia ei muuten enää valmisteta, joten älkää turhaan huokailko ihastuksesta.

Kyselin sitten Timberwiselta vähän ohjeistusta miten tällaista öljyvahattua lattiaa oikein hoidetaan normaalin imuroinnin  ohella. Meillä kun on ollut aikaisemmin vain mattalakattuja parketteja.

Parkettia kannattaa pyyhkäistä lämpimällä laimealla Osmo Colorin (tai vastaavan valmistajan) öljysaippuliuoksella.  Ihan uusi hoitoaine itselleni vaikka luulin siivoustietämykseni olevan varsin kattava. Moppi pitää tietenkin olla vain nihkeä, huoneen toisen pään pitää olla kuiva kun olet ehtinyt ovensuuhun.  Pesuainettakaan ei saa olla liikaa, ettei se ala muodostamaan kalvoa puun pintaan.

Vähemmän on enemmän pätee totisesti parketin kuurauksessa.

Samaisen valmistajan puuvahalla voi myös yrittää paikallisesti paikata naarmuja tai isompia alueitakin. Meillä kun on tuollainen mustavalkoisen kirjava lattia, paras sävy on ihan väritön vaha nro 3062. Vahaa voi levitellä puhtaalle lattialle ihan vaikka vanupuikolla tai nukkamattomalla liinalla paikkauskoon tarpeesta riippuen.

Parketin puuta ja värikäsittelyä suojaa siis tuo öljyvaha, ja vuosien kuluessa voi tulla vastaan koko pinnan uusintavahaus. Saamieni ohjeiden mukaan se kannattaa tehdä koneellisesti, joten täytynee varautua sitten tilamaan työ oikein ammattilaiselta.

Kymmenen vuoden kuluttua taitaa muutoinkin olla jo isompi korjausremontin paikka edessä, joten siinähän se menee samassa konkurssissa. Laitetaan kaikki paikat taas priimakuntoon, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Siihen asti pitänee kestää jo puolen vuoden asumisen aikana kolhiintuneita seiniä. Turha siis harmitella vastamaalattuihin seiniin ennen muuttoa tulleita kolhuja, niitä jälkiä kuulkaa tulee hyvin äkkiä monta lisää.

Timberwisen sivuilta löytyy myös kattavampi ohje öljyvahatun parketin hoidosta.


Ps. pahoittelen että kommenttien julkaisu oli jäänyt pitkäksi aikaa, mutta kaikki on nyt julkaistu jälkikäteen. Jostakin syytä Blogger-ohjelma lakkasi lähettämästä kommenteista sähköpostilla ilmoituksen.

Tammen sävyiseksi kuullotettua ulkokatosta.

Laudoituksen suunta on sama kuin sisäpuolen rimakaton suunta. 

Seinien rappauksen jälkeen pääsimme heinäkuussa aloittelemaan ulkokatosten alakattoja.  Halusimme tehdä ne rappausta vasten, eikä toisinpäin.

Katosta on yhteensä noin 130 neliötä ja ne laudoitetaan 20x95 hienosahatulla laudalla, joka kuului puuvalmiina Lammin toimituspakettiin.

Laudat kuullotetaan tammen sävyiseksi Sora-sävyllä.
Koska uusi lauta vaatii kolme käsittelykertaa pohjuste mukaan lukien on edessä kerrassaan masentava urakka, melkein 400 neliötä lautaa sudittavaksi.

Huomasinkin vasta kuullotusurakkaan ryhtyessä, että autotallissa majaillut järkyttävä kasa eli 1000 jm:ä lautoja oli kaiken lisäksi vajaa. Siitä puuttui toimitussopimuksen mukaiset alaterassikatoksen laudat.

Pino tässä vaiheessa pienentynyt noin puoleen. Tuossa alla lattialla näkyy muuten Mastertopin kuivasirotteen luonnollisen/betoninharmaa sävy kuivuttuaan. Alkujaanhan se oli kosteana aika karmaisevan sävyinen. 

No, asiaa Lammin kanssa setviessä ilmeni sitten, että juurikin nuo alakatoslaudat eivät sopimukseen kuuluneet vaikka teksteistä toisin olisi voinut ymmärtää eikä asia käynyt neuvotteluissakaan ilmi.

Kun ei kysytty, niin ei kerrottu. Tämä oli taas esimerkki siitä, että pitäisi osata kysyä mutta kun et edes tiedä mitä kysyä. Että katoslaudat eivät ole sitten ihan kaikki katoslaudat.

Onneksi tuo hienosahattu lauta ei nyt (ehkä?) niin kovin kallista ole, enemmän rasittaa lähteä sitä peräkärryllä taas kelkkomaan puutavaraliikkeestä. Mutta samalla tulee toki sitten loput katoksen koolauslaudat, sillä nekin ovat vastaavasti vajaat sekä  parvekkeen pystyrimapuut.

Eli ei riitä kilometri lautoja meidän katoksiin. On niin paljon terassia ja parveketta ettei varmaan ehdi yhden kesän aikana joka kohdassa majaillakaan tai kaikkea kalustaakaan. Mutta itsepähän tällaisen rakenteen suunnittelimme ja yleensä se tyhjä tila tuppaa kuitenkin täyttymään.

Se on sitä arjen entropiaa, joka esiintyy erityisen vahvasti lapsiperheessä.

Tikkurilan Valtti-sävyjen käyttö Teknoksen kuultomaalissa.
Räystäslaudat ja etupihan säänsuojassa olevan katoksen laudat käsiteltiin Tikkurilan Valtti Plus-vesiohenteisella kuultomaalilla.  Loput ajattelin käsitellä Teknoksen Woodex  Aqua Classic-kuullotteella, jolla ei tule yhtä muovimaista pintaa kuin Valtilla vaan sellainen luonnollisempi lopputulos.

Testasin ensin miten tuo Sora sävy käyttäytyy Woodexissa. Huolestuin kovin ensimmäisen kerroksen tuloksesta, eritoten märkänä. Näytti pienen possun nahan väriseltä. Ei hienostuneelta tammen sävyltä.  Jotenkin taittoi pinkkiin.

Myös Woodexia testaillut ja käyttänyt Rakentamisen Riemua-bloggari kannusti minua jatkamaan testausta kertoen Woodexin värin muuttuvan voimakkaasti a) kuivuessa ja b) toisen kerroksen jälkeen. Valtillahan sävy ei juuri kuivuessa muutu mutta tummenee toki toisen kerroksen myötä.

Muuttuikin se kyllä parempaan mutta ei kyllä vieläkään täysin toivottuun suuntaan.

Whaat??
Vasemmalla Sora-sävy Woodexiin sekoitettuna ja oikealla Valttiin.
Kuvassa näkyy myös ero pinnassa, Valtti on muovisempi ja kiiltävämpi kuin Woodex.  Ei kuitenkaan pahasti mutta miellytti tuo Woodexin pinta kyllä enemmän. Mutta sävy edellä mentiin tällä kertaa. 

Lopputulema oli se, että käsittelemme loputkin laudat Valtilla, sillä harmillisesti Woodexista ei löydy juuri vastaavaa viileää tammensävyä.

Tosiaankaan ilman testauksia ei kannata alkaa sotkea eri valmistajan sävytteitä toisen valmistajan tuotteisiin, sillä ihan samalla lailla ne eivät käyttäydy.

Kuultomaalit soveltuvat ylipäänsä parhaiten höylämäättömille laudoille ja aikaisempien testien mukaan  Sora-sävykin muutti väriään myös höylätyllä laudalla punertavammaksi.

Toisaalta ko. sävyä on myös käytetty ylimmässä kuvassa näkyvissä mattalakatuissa sisäkattorimoissa, joissa se taas esiintyy vähän syvempänä sävynä. Arvelisin sen johtuvan taas pigmentin määrästä, sillä kuultomaaleissahan niitä on vähemmän. Siksi ne antavat myös huonomman suojan UV-säteilyä vastaan. Kuultomaalit ovatkin käytännössä vain ohennettua maalia.*

Meillä kuultomaalia on suunnitteilla vielä pystyrimoihin, jotka ovatkin juuri auringonvalon suhteen aika kriittisessä paikassa. Joutunee varautumaan niiden uusintakäsittelyyn aika usein erittäin hankalasti yletyttävässä paikassa  tai sitten tingitään ulkonäössä ja laitetaaan ne harmaantuvasta siperianlehtikuusesta. Pohdinnan paikka. 

Valmista katosta etupuolella. 
Tässä vaiheessa meillä on valmiina etupuolen katos, ja työt jäivät odottamaan sähkäriä viimeistelemään ulkovalojen sähkövedot myös talon toiselle puolelle. Ne olivatkin jääneet viime keväänä kesken.

Sitä odotellessa aloittelinkin sitten sen ulkomaalausurakan sekä Jii viimeisteli vielä viimeiset parvekepilasterit, jolloin taas katoksen teko jäi kesken.  Etupuolelta talo näyttää nyt kuitenkin jo viimeistellymmältä.

Etupuolen  maalattua käytävää ja autotallin ovi. Johan näyttää paremmalta sisääntulo. 

Jo pintamaalattua pilasteria ja kattolaudoitusta etupuolella. Seinäpaneelin leveydeksi arkkitehtimme on määrittänyt 120 mm kun taas tuo katoslauta on sitä 95 leveää lautaa. Arkkitehti taisi määrittää myös kattolautojen välin mutta siinä nyt käytettiin jotain sopivan paksuista rimanpalasta mittana. 

Välikaton tarkistusluukku piiloutuu hyvin käytävän kattoon. Luukku nostetaan paikoilleen, siinä ei ole siis saranoita. Kattolaudat ammuttiin runkonaulaimella kattoristikoihin kiinni etupuolella. Takapuolella tarvitaan koolauksia.   

Konstsmiden kuparinvärisen ritilävalaisimen mallailua, hyvin uppoaa laudoitukseen. Käytävät ja parvekkeet valaistaan vain kattovaloilla ja niissä ei kovin tehokasta valaistusta kaivata.
Lisäksi parvekkeen lattialaudoituksen lomaan tulee lednauha. Mutta sen tekemiseen päästään vasta myöhemmin. 

Ulkokuoresta on siis kesken vielä  mustien osien loppuunmaalaus, parveke- ja terassikatot talon takapihalla ja parvekelattian laudoitus sekä pystyrimoitukset parvekkeen molemmissa päädyissä.

Kääk...tämä toteutus vielä edessä. 

Huokaus. Koko ajan tehdään mutta loppua ei  vaan näy.

Itseä pitääkin välillä muistuttaa, että onneksi täällä kuitenkin asutaan jo kuudetta kuukautta, ja aamukahvit saa hörpätä näitä verenpaineita laskevia maisemia katsellen. Ei tässä ole kiire enää mihinkään.

Mitä nyt saisi talon puuseinät maalattua tuosta pois talven alta...

*Lähteenä käytetty Hemgren &Wannfors (2012): Uusi pientalon käsikirja