Takka - mitä siitä nyt lopulta oikein tuli?

Takasta on ollut kyselyjä aika ajoin, joten teen vielä lyhyen yhteenvedon aiheesta. Varsinkin kun aihetta tuli käsiteltyä niin maan perusteellisesti suunnitteluvaiheessa.

Kyseessä on kiertoilmatakka, jonka sydän on  hissiluukullinen Piazzetta MA266SL.  Hormi taas on Schiedel Permeter-teräshormi. Se on  osin eristetty ja osin eristämätön.

Takalle on tehty raudoituksella vahvistettu  alue betonilaatalle ja kanto on huomioitu myös ontelolaatoissa eli  kohtaan olisi voinut  tai voi joskus asentaa painavamman varaavankin takan.

Takan syvyys on 60 cm ja leveys 80 cm. Korkeus on n. 3,3 m. Takkasydän on vuorattu Skamotecin silikaattilevyillä lattiasta kattoon ihan täysin ulkonäkösyistä. Emme halunneet hormia näkyville, se olisi ollut aika vallitseva elementti korkeahkossa tilassa. Nyt tuo tiilimuuri on sitä.

Olohuoneen yläkaton ja takan yläosassa on palovälikatto ja kuoreen on tehty kolme tuuletusritilää hormin kuumenemisen estämiseksi. Näistä ritilöistä kaksi tuli mustina erikseen tilattuna ja kolmas, valkoinen tuli takkasydämen mukana. Sen spraymaalasin kuumaa kestävällä maalilla mustaksi.

Muutoinhan tuollaista teräshormia ei saa peittää, ellei tuuletusta varmisteta. Näistä vaatimuksista kirjoittelin myös aiemmin. Direktiiveihin ja muihin määräyksiin kannattaa perehtyä huolella, jos haluaa teräshormin jättää maskin taakse.

Palovälikatto, eristämätön hormi sen alla sekä
 silikaattilevyllä vuorattu peräseinä.

Meillä takan asensi ja kuoren rakensi ammattilainen. Näppärä tekee myös itse mutta hormi on parempi asennuttaa joka tapauksessa ammattimiehellä.  Silikaattilevyn leikkaus on ilmeisesti vähän vistoa puuhaa ja lisäksi ne ovat niin kalliita, että suteen ja sekundaan ei ole varaa.

Rapattua Skamotec-levystä tehtyä kuorta.
Ritilöiden lisäksi tuuletusta varten jätettiin raot katonrajaan.

Niitä kiertoilmatakka-asentajia onkin sitten vähän vaikeampi löytää, ainakin näillä leveyspiireillä.  Löytyi kuitenkin ennen kuin kupsahdin epätoivon alhoon. Kaksi pitkää päivää taisi koko työssä hänellä sitten kulua.

Takkasydämelle tulee takaseinästä tuloilmahormi lattianrajassa. Meillä käytettiin ihan muovista viemäriputkea ja se suljetaan perhospellillä takan sivusta. Vähän se pelti kyllä vetää, täytyy sanoa.  Ei ole ihan tiivis. Siitä ei ole siis erikseen hormia takkasydämeen vaan takka ottaa ympäriltään vapaasti korvausilman. Vetäisee siis varmaan samalla nurkista viimeisetkin rakennuspölyt. Toisissa malleissa korvausilmaputki kytketään suoraan takkasydämeen.

Tuloilmaputki takalle. Tästäkin kuvasta on jo yli vuosi.

Lisäksi iv-koneesta pitäisi löytyää myös takkatoiminto. Ei ole kyllä muistettu testata sitä (tai todentaa koko olemassaoloa), sillä takka on vetänyt oikein hyvin ja meillä on lvi-puolen koneiden koulutukset edelleen saamatta.

Takkasydämessä itsessään on myös savupelti, jota säädetään tulipesän yläpuolisesta valkoisesta säätimestä. Hormissa sitä ei nyt ole. Hormi kun jäi sinne muurin taakse piiloon. Takkasydän itsessään on myös tiivis, joten kylmää ilmaa ei sen kautta puske taloon tai lämmintä karkaa taivaalle. Valkoinen säädin on tarkoitus töpötellä varovaisesti mustaksi jonakin sadepäivänä, kun ei ole enää mitään muutakaan tähdellistä raksahommelia.

Takan rakentamisesta löytyy lisää tietoa täältä. Takkasydämen ja Skamotec-levyt tilasimme Tulituotteelta ja Schiedelin hormin taas sai edullisimmin paikalliselta rautakaupalta.

Takka pinnoitettiin ihan tiiliä imitoivilla mustilla laatoilla mutta sen olisi voinut myös rapatakin. Silikaattilevyjen pinta ei lämpene yli 60 asteeseen, joten kovin merkittäviä vaatimuksia pinnoitteelle ei ole. Lattian ja laatanraja saumattiin silikonilla.

Tällä, tähän asti siis vähäisellä käyttöasteella olemme tyytyväisiä takkaan. Se ei ole kolmeen suuntaan avautuva mutta tuli näkyy tilassa hyvin ja takka lämmittääkin hyvin. Ja musta, jykevä takka on itsessään sopivaa vastapainoa tilan toisessa päässä olevalle mustalle keittiölle.

Olisi kuitenkin  pitänyt ymmärtää suunnitella heti alussa tilaa takan ympärille mutta tehtiin sitä maisemaikkunoiden ja keittiön ympärille, ja takka pääsi vallan unohtumaan suunnitteluvaiheessa vaikka oli se meidän suunnittelutoivelistalla kyllä.

Takka on siis niitä asioita, jotka on syytä suunnitella heti alussa kaikin puolin valmiiksi. Eikä vähintään siksi, että hormi mahtuisi kulkemaan kattotuolien välistä juuri oikeasta kohdasta.

Parempien kuvien puutteessa yksi kuva takasta käytössä. 

Hiidenpesä testaa: mattamustan eri sävyjä.

Musta lauta on edelleen pinnalla rakennusprojektissamme.  Talon ulkoverhous ja eritoten naulankohdat odottavat toistaiseksi lopullista maalauskerrosta välimaalatun pohjan päälle.

Valmiiksi teollisesti välimaalatulla ulkoverhouspaneelilla saimme aikalisän viime syksynä maalaustöille, ja pystyimme viemään rakennusprojektia eteenpäin muilta osin kohti muuttovalmiutta. Talokin näytti heti jo melkoisen viimeistellyltä, vaikka se viimeinen silaus puuttuikin.

Hintaeroakaan ei juuri tule käsittelemättömiin lautoihin nähden, mikäli paneelit ottaa valmiiksi välimaalattuna -varsinkin jos laskee omalle maalaustyölle osuuden, ulkopuolisesta puhumattakaan.

Välimaalauksen etuna on myös maalatut pontit. Panelointi elää sään mukana, ja jälkikäteen maalattujen paneelien kuivuessa voi tulla maalaamattomat ponttien kohdat kurjasti esiin.

Välimaalaus kestää pintana 12-18 kk mutta tämän kesän loputon auringonporotus yhdistettynä mustaan väriin alkaa tehdä tehtävänsä ja aloittelemmekin lopullisen maalauksen tänä kesänä. Ehkä jopa viimeistelemmekin.

Nordica Ekolla välimaalatut laudat, Caparolin musta rappaus, tammiviiluovi ja Sora-sävyllä kuullotetut katoslaudat (kyllä, 25 neliötä tehty, enää 100 neliötä jäljellä)..
Huomatkaa myös jumalaton kolo ovikellolle, ei tullut kommunikoitua sähkärille, että menimme itse ostamaan urakan ulkopuolelta sellaisen peukalon kokoisen painikkeen siihen.

Koska välimaalaussysteemi on tehty sahalla vesiohenteisella akrylaattipohjaisella Teknoksen Nordica Ekolla päädyimme lopullisessa pintamaalissa myös Nordicaan mutta sarjan Matt-maaliin.  Samassa systeemissä pysyttely takaa paremmat lähtökohdat maalipinnan kestolle.

Peittävä maali valittiin alun perin arkkitehdin suosituksesta ulkoverhouspaneeliin, ja kyllähän se paremmin sopiikin vahvasävyisen mustan rappauspinnan kanssa.

Tämän vuoksi jätimmekin helpommin kuluvat peittosuojat ja kuullotteet kokonaan pois vaihtoehdoista. Niiden aikanaan ränsistyvä ulkonäkö ei sopisi rappauksen kanssa yhteen. Kuten yllä olevasta kuvasta voi jo aavistellakin.

Matt-maalia jo testasinkin aitaan sekä venevajaan ja olimme tyytyväisiä kauniiseen, himmeään pintaan. Se sopisi paremmin himmeän mustan rappauksenkin kanssa kuin kiiltävämpi Eko. Aurinko myös himmentää kiiltoa ajan myötä, joten matta olisi kiitollisempi valinta siinäkin mielessä. Toki kiiltävä maalipinta taas olisi helpompi pitää puhtaana kuin mattapinta. Tämä saattaa käydä myöhemmin kyllä mielessä.

Musta ei ole vain yksi sävy, sehän onkin käynyt jo selväksi.
Välimaalauksessa, aidassa sekä venevajassa käytetty värisävy oli Tikkurilan värikartasta TVT 564X. Sehän esiintyi Tikkurilan ja Teknoksen maaleissa hieman eri sävyisenä.

Päätimmekin vaihtaa mustan sävyn Teknoksen omiin värisekoituksiin, ja testasimme kolmea eri sävyä, joita vertasimme samalla tuohon Tikkurilan sävyyn sekä mustahkoon ulkorappaukseen.

Aluksi ajatus oli ottaa hieman tuota 564X:ää vaaleampi sävy, joka sopisi harmaaseen taittavaan rappaukseen. Rappauksen väri vaihtelee kuitenkin valon ja varjon vaikutuksesta niin voimakkaasti, että totesimmekin, että puuosissa on parasta pitäytyä perusmustassa sävyssä sen sijaan, että yritämme saada kahta eri materiaalia sopimaan toisiinsa värin puolesta täysin.

Testaukseen otin lopulta seuraavat kolmea sävyä:

1) N 9000-S (Ferrex musta)

2) N 8500-S tai T1383 (Falun Svart )

3) Matt-maalin valmismusta  (eli tehdassävy, ei  sävykoodia eikä väriliuskaa)

Näiden lisäksi olisi ollut mustina vaihtoehtoina vielä tuttu koodi RR33 sekä  Teknoksen oman ulkovärikartan tummin sävy T7063, joka puolestaan on sävytettävä, valmismustaa lähellä oleva mutta ei täysin sama sävy.

Arvelimme kuitenkin optimistisesti vaihtoehdon löytyvän jo näiden kolmen sävyn joukosta.

Falun Svart eli N 8500-S osoittautui hitusen liian vaaleaksi. Se edusti tummanharmaiden tumminta päätä testauksessa. Mutta muutoin se on erittäin kaunis, neutraali tummanharmaa, jos joku sellaista taloonsa etsii. Tietyssä valossa lähestulkoon musta sekin.

Se kävisi varmasti hienosti eri valmistajien lato-tyyppisiin valmistaloihin tai tummanpuhuviin hirsitaloihin. Ja siihen valkopuitteiseen mustaan kesämökkiin, joka tuo mieleen Tanskan ja Norjan saaristot. Alkoikin tehdä mieli maalata meidän pohjoisen punamultamökki juuri tällä sävyllä.

Vasemmalla lauta S 8500-N, sitten  Matt valmismusta, keskellä TVT564X ja oikeassa laidassa N 9000-S.

N 9000-S ja valmismusta olivat niin lähellä toisiaan, että ei kyllä silmämääräisesti pystynyt näkemään eroa.

Tirkistelimme kyllä parhaamme mukaan Jiin kanssa koemaalauksia eri kulmista sekä valossa että varjossa.

Jos jotain piti keksiä eroksi, niin valmismusta taittoi ehkä hitusen harmaansiniseen mutta se saattoi johtua katselukulmasta.

Molemmat värit ovat oikein tyylikkäitä perusmustia ja päädyimme sitten valitsemaan N 9000 -S lopulliseksi sävyksi juuri siksi, että tuo valmismusta ehkä, mahdollisesti saattoi taittaa siniharmaaseen.

Voittajaksi selviytyi oikean laidan neljä maalattua lautaa S 9000-N. 

Talomaali kannattaa kyllä ehdottomasti testata suoraan seinään sudittuna vähän isompana pintana. Värisävy voi vaihdella kovasti kun paneeli nostetaan seinälle verrattuna siihen, että sitä tiiraillaan vaikka yläpuolelta.

Lisäksi sitä kannattaa katsella hetken aikaa eri valaistusolosuhteissakin. Nehän vaihtelevat vielä talven ja kesän välilläkin, että jos on aikaa tahi kärsivällisyyttä, kannattaa sävyt testata hyvissä ajoin vuodenkierronkin mukaan.

Mekin olisimme voineet mainiosti tehdä testimaalaukset jo viime syksynä ja pällistellä niitä pitkin vuotta kesään asti. Siinä olisi ehtinyt muuttaa mieltä moneen kertaan sitten.

Sen verran erikoisen värisiä taloja on välillä näkynyt tuolla tien päällä, että epäilys herää onko siellä nyt maalivärejä testailtu huolella, jos ollenkaan.  En ole ainakaan ikänä nähnyt maaleja isompana eränä alennuksessa, että tuskin sitä syreeninviolettia maalia on ostettu, koska 'halavalla saatiin'.

Tai mistä minä tiedän, jos ne näkemäni kovin eksentriset maalivärit onkin testattu huolella ja valittu rakkaudella.

Näin me nyt tehtiin.



* yhteistyössä Teknoksen kanssa.*

Pitäisi...

Kun muuttaa hieman keskeneräiseen taloon, täytyy tehdä -työt kokevat muodonmuutoksen pitäisi tehdä -hommiksi.

Ja jokainen tietää, että pitäisi tehdä -hommeleiden suoritusaikajana voi olla hyvinkin pitkä, riippuen omasta keskeneräisyyden sietokyvystä, joidenkin mielestä ehkä saamattomuudesta ja toisten näkökulmasta elämän priorisointikyvystä.

Kallistun viimeisen kannalle itse.

Siksi ne viimeiset tai kaikki listat voivat olla vuosiakin laittamatta, jopa talon myyntiin asti.

Mitäs meillä pitäisi tehdä?

Pitäisi ainakin

...laittaa ne lattialistat kahteen huoneeseen

... laittaa silikonisaumoja kylppäreihin ja kodinhoitohuoneeseen

... kiinnittää kynnyksiä ja kynnyslistoja

... listoittaa liukuoviaukot

... viimeistellä ulkoverhous

... MAALATA se

... tehdä parveke valmiiksi

... laudoittaa terassin ja parvekkeiden katot

.... kuullottaa sitä varten vielä 100 neliötä kattolautaa

... viimeistellä laituri

.... saumata keittiökaapistojen pari saumaa

... kiinnittää loput  lednauhojen muovidiffuussorit listoihin

... ratkaista vessan lednauhan ongelma ja asentaa nauha

... siirtää mittavirheestä kärsivää kodinhoitohuoneen tasoa

... asentaa khh:n vaatetanko

... kehitellä vaaterekkisysteemi vaatehuoneen toiselle seinälle

... tehdä ruokakomeron hyllyköt

... nikkaroida kuraeteisen naulakko

... RAKENTAA väliseinä autotalliin

... tasoittaa ja maalata autotallin seinät

... maalata varaston katto

... tehdä autotalliin koiranpesupiste

... rakentaa lastenhuoneiden väliseinä


Mitä ihmettä, kuinka voimme edes asua näin keskeneräisessä talossa?

Vieläpä silminnähden tyytyväisenä.