Mustaa lauta-aitaa.

Pihatöiden puitteissa nikkaroimme etupihan raja-aidan tässä kevään mittaan. Osa lukijoista muistaneekin epätoivoisia hetkiämme lauta-aitamme perustuksen teossa. Sekään ei mennyt siis ihan helpoimman kautta, eikä erityisesti edullisesti. Voin kertoa, että tälle n. 20 m mittaiselle aidalle tuli melkoisesti metrihintaa.

Rautatolpat juntattiin siis koneellisesti maahan viime kesänä sillä toisella yrityksellä ja vihdoin tänä keväänä pääsimme tekemään aitaa tolppien ympärille betonista valetun pilarijalan varaan. Muovi(ämpäri)muotit jäivät pilareiden ympärille, sillä maa nousee vielä muotin pintaan asti asfaltin myötä. Niiltä joutunee siis ainakin tässä vuoden verran sulkemaan silmänsä.

Aidan toteutustahan mietittiin jo täällä ja päädyttyämme tekemään pelkistetyn lauta-aidan, pohjamaalatut aitalaudatkin saapuivat tontille viime kesänä ulkoverhouspaneelien kera.  Lautojen leveys on 120mm ja johtuen alueella usein vallitsevasta puuskittaisesta tuulesta, teimme aidan selkeillä raoilla. Jospa se vähentäisi aitaan kohdistuvaa tuulikuormaa.

Liekö pitkä säilöntäaika vaiko pohjamaalaus vaikuttanut mutta osa laudoista eli kiertynyt lähes korkkiruuviksi. Saatiin nekin juntattua kuitenkin paikoilleen ärräpäiden ja raa'an voiman saattelemana. Toivotaan ettei puu voita ja sinkoa vielä irti rungosta muutaman naula-ammuksen kera.

Aidan runko rakennettiin laittamalla ensin poikittain lankku aidan pilarijalkojen päälle. Sen päälle tuli pystyyn sitten toiset lankut. Lankut yhdistettiin vaakakoolauksin. Lisäksi laitoimme muutaman tuen jalkojen kohdalle maata vasten viistoon.

Nämä runkorakennelmat jäävät siis meidän suunnasta laudoituksen taakse eli naapurin puolelle, joka katseleekin aitaa melko etäältä ja varjon puolelta. Mutta toisaalta rakenne mahdollistaa sen, että aidan voisi laudoittaa myös toiselta puolelta, jos musta väri sattuisi alkaa tympiä.

Taidamme laittaa lisäksi myös ainakin yhden viistotuen etupuolelle ja lisäksi aitaa tullaan tukevoittamaan jollain istutuslaatikolla, joka rakennetaan aidan kylkeen kiinni.  Vaikka nuo perustuspaalut ovat taatusti syvällä, tuntuu silti tuo tolpan kiinnityskohta siltä heikolta lenkiltä.

Toisekseen etupihamme on tällä haavaa melko karu, se kaipaa jotain vihertävää tuomaan kodikuutta sisäänkäynnin puolellekin. Selviäisiköhän laatikossa jokunen havukasvi, jos laatikon eristäisi styroksilla tai finnfoamilla? Onko kenelläkään kokemusta?

Varsinaiset aitalaudat ammuttiin rullanaulaimella runkoon kiinni ja sitä varten piti käydä hakemassa sopivia 38mm nauloja ihan  naulaimia myyvästä erikoisliikeestä asti. Ei ollut rautakaupassa, ei.

Aitalautoihin ajettiin kevyesti viistot päät eli tippanokat, jotta vesi ei jäisi seisomaan päihin.

Hiidenpesä testaa mustia ulkomaaleja.
Aidan maalaukseen ostin testausmielessä Teknoksen Nordica Matt-ulkomaalia, jota vähän kaavailimme talon lopulliseksi ulkomaaliksi. Nimittäin tuo Nordica Eko, jolla ulkoverhouspaneelit on nyt tehdasmaalattu on mustassa sävyssä vähän turhan kiiltävä ja kimalteleva omaan makuun vaikka se oli jo valikoitumassa myös lopulliseksi pintamaaliksi. 

Vahvimmat suosikit maaliksi ovatkin nyt alkuperäinen Pika-Teho tai sitten tämä Nordica Matt. Pika-Tehollahan maalattiin mm. talon otsalautoja ja sillä maalailin myös aidan rungot sekä laudat toiselta puolelta (kunnes pönttö loppui).

Nordica Ekon päälle käy siis selvittelyjeni mukaan muutkin vaihtoehdot mutta eihän Tikkurila tietenkään luvannut keston suhteen mitään kun eivät ole testanneet asiaa vaikka arvelivat yhdistelmän kyllä toimivan. Molemmat maalithan ovat vesiohenteisia, tosin Pika-Tehossa sanotaan olevan pieni määrä öljyä.  Teknoksen neuvoja taas kertoi, että Matt käy täysin kyllä Ekon päälle, ovat samaa maalia eri himmeysasteella.

Maalit on sävytetty TVT 564X sävyllä. Tikkurilan maalissa sävy esiintyy hieman harmaampana ja Nordicoissa mustempana. Pika-Teho on tuota Matt maalia hieman kiiltävämpi mutta ei kimaltelevalla tavalla kuten Eko vaan se enemminkin hohtaa kauniisti. Johtuisiko sitten maalin pienestä öljypitoisuudesta.

Tuo Tikkurilan harmaampi sävy voisi käydä paremmin tulevaan rappaukseen, jota ei tunnu tahtovan saada ihan pikimustana vaan tummimmat värit ovat grafiitinharmaata. Minun silmissä. Mutta kuten jo aiemmin todettu, musta on katsojan silmissä. Toisaalta tuo Matt ei myöskään ole aivan niin musta kuin Eko johtuen pinnan eri kiiltoasteesta.

Matt levittyi kevyemmin mutta Pika-Teho tuntui riittoisammalta ja ehkä hieman peittävämmältä. Matt:lla jäi helposti huonosti maalattuja kohtia, joita piti paikkailla, Pika-Teholla taas ei eli tasoittukohan maali vielä levityksen jälkeen itsestään vai levisikö se paremmin, koska maalin levittämisessä piti käyttää hieman enemmän riuskaa rannetta?

Molemmilla sain kuitenkin riittävän peiton lautoihin suoraan pohjamaalin päälle, ja ainakaan peiton vuoksi ei aitaa tarvisi enää maalata toista pintamaalikerrosta. Enkä kyllä ihan heti maalaakaan.

Minulla oli näitä laudanpätkiä hyvässä vertailussa mutta ei niistä eroista järkeviä kuvia onnistu saamaan vaikka silmämääräisesti erot olivat selkeät.  Ehkä ne ovat osin katsojan silmissäkin, joten parempi jokaisen testata itse.

Lopullinen ulkomaalin valinta tehdään nyt sitten Pika-Tehon ja Nordica Mattin välillä ja jälkimmäiseen nyt varmaan kuitenkin kallistutaan ennen kaikkea pohjamaalisysteemin vuoksi. Tärkein kriteeri on nyt siis kestävyys.

Aidan maalaukseen meni parikymmentä litraa maalia eli lähes saman verran kustansi maalit kuin itse aitalaudat. Runkopuut kaivelimme siitä jo kadonneesta puukasasta turvaan.  Itse aidan tekoon meni kaikkinensa myös useampi kymmenen tuntia, ei ihan pikku-urakka.

Lisäksi viimeisen kerroksen maalausurakka venyi todella kauan aurinkoisesta keväästä johtuen. Meidän puolelle aitaa aurinko paistoi käytännössä aamusta iltaan ja ainoa hetki maalata lautoja oli myöhään illalla. Kovin monena iltana siihen ei enää ollut voimia joten sain urakan viimeisteltyä vasta juhannuksena, sään normalisoiduttua tavanomaiseksi kesäkeliksi.


Verkko-aitaus myös suunnittelun alle.
Lauta-aita jatkuu sitten rinnettä alas pitkin kohti rantaa 120 cm korkeana koira-aitana eli mustana kestopuutolppien varaan rakennettuna verkkoaitana, joka jää pikkuhiljaa kasvillisuuden taakse piiloon.  Tämän vuoksi sen ei tarvitse olla kovin kummoisen näköinen.  Lähinnä se on kyllä koirille vain reviirin merkki, sillä ainahan sitä pääsee kiertämään aidan rannan puolelta, jos ei suoraan ponkaise ylitse.

Mietiskelin kyllä olisiko aita hauskemman näköinen, jos tolppien yläosaan, ruuvattavien metallirenkaiden varaan vetäisi tervatun köyden, vähän niin kuin käsijuokseeksi.

Hmmm. Toimisikohan?

Vai olisiko aivan pöljän näköinen?

Tästä se ajatus sitten lähti (kuva kekkilä.fi).

Mustaa verkkoaitaa tilaustavarana löysin esim. täältä. Lueskelin myös aiheesta ja silmäkooksi suositeltiin jämäkkyyden vuoksi 5x10 kokoa eikä 10x10:ä.  Tässä blogissa oli esimerkiksi hyviä ohjeita.

Pihan toisen puolen aitaus saa jäädä myöhempään vaiheeseen, istustusten kasvettua,  sillä tuo meidän 11,5 v. bortsumuori pysyttelee melko hyvin pihallamme, kunhan on ensin saanut kiintiörapsutuksensa naapureilta kerjättyä. Tosin ihan yksin sitä ei enää voi päästää pihalle, ei niinkään karkaamisen vaan katoamisen vuoksi.

Mummelilla näyttää olevan erityisesti heräämisen jälkeisiä dementiakohtauksia aina välillä. Että missä se koti ja ovi nyt oikein olivatkaan.

Suurentunut vanhuusiän dementiariskihän on  sitten tutkimusten mukaan varmistettu meille perheen ihmisillekin, kun järjestimme (raksaperäisen) stressin keski-iällä ihan vapaaehtoisesti itse itsellemme.

Ennen ja jälkeen-kuvia eli pihatöitä osa II.

Takapihan isoimpien valmistelevien konetöiden jälkeen alkoivat lapiotyöt ja varsinainen puutarhan perustaminen. Viimeisenä vaiheena tässä meidän urakassa perustettiin siis nurmikko ja istutusalueet.

Meillä oli tässä pääsääntöisesti tekijänä pihatyöfirma mutta jonkun verran, tai itse asiassa aika paljon osallistuttiin itsekin projektin aikana.

Niin paljon, että joka ikistä ruumiinosaa särki muutamana viikonloppuiltana niin sinnikkäästi ettei pystynyt nukkumaan mutta toisaalta väsytti niin paljon, ettei jaksanut kömpiä magnesium- tai särkylääkepurkillekaan. Jotenkin sitä tokeni kuitenkin taas aamuun mennessä ja sama rumba oli taas edessä.

Koneella tuotiin ensin mullat ja tehtiin alustava tasoitus. Nurmialue jyrättiin sitten käsin tasaiseksi, kylvettiin ja harattiin.  Siemenlajike on sekoitus sekä kuivuutta että kulkemista kestävää lajiketta. Viimeiseksi pinta jyrättiin vielä kerran. Jyrä ei ollut  mikään Fiskarsin kevyt muovijyrä vaan tyrän aiheuttava jumalattoman painava, betonilla täytetty rautarumpu. Sen kun sai liikkeelle niin kulki kyllä hyvin, alamäkeen. Ylämäkeen kun kiskoi niin enteilevän tyrän lisäksi tuntui, että nivelsiteetkin repeävät erinäisistä kohdista.

Isoimmat pensaat ja havut laitettiin ennen istutusta astiaan imemään vettä juurillensa. Myös istutuskuoppaan kaadettiin vettä ja vasta sen imeydyttyä istutettiin kasvit. Havualueilla käytettiin hapanta rodomultaa ja muutoin kalkittua ja lannoitettua puutarhamultaa. Mullan laadussa ei kannata säästellä, ellei ole innokas rikkaruohojen kitkijä. En ole.

Perennoille annetaan elokuun alussa syyslannoite ja lisäksi rodoja lannoitetaan muutaman kerran kesän aikana kasteluveteen sekoitettavalla rodolannoitteella.  Havuistutusten joukkoon laitetuille maanpeiteperennoille annetaan myös kalkkia, sillä ne ovat nyt istutettu happamaan rodomultaan. Osassa istutusaluetta taas teimme havuille omia rodomultapesiä puutarhamullan joukkoon.

Istutussuunnitelma toteutettiin pääosin alkuperäisen pihasuunnitelman lajikkeiden  ja suunnitelmien pohjalta, paitsi pohjoisrajalla tehtiin leveämpi monilajivyöhyke tuija-aidan sijaan. Istutusalueet ovat molemmilla rajoilla sekä eteläpuoleen rinteessä, muutoin pinnat ovat joko nurmella tai soralla. Sora-alueet voi sitten jatkossa kattaa joko kivellä tai puulla paikasta riippuen.

Talon ympärys/terassi ja soratiet päällystetään joko vuolukivellä tai betonilaatalla, riippuen ihan mitä kukkaron pohjalta löytyy seuraavina kesinä. 

Ensimmäistä kertaa meillä on nyt ammattilaisen suunnittelemat ja isoin osin toteuttamat istutukset, ja mielenkiinnolla odotan miten lopputulema eroaa omiin vanhojen kotien istutuksiin nähden.

Täytyy olla erityisen hieno.

Itsellä on ollut nimittäin vähän hankaluuksia hahmottaa niitä oikeita istutusetäisyyksiä sekä kasvien lopullisia korkeuksia ja yhteensopivuutta toisiinsa. On tullut laitettua maanpeitekasvit liian harvaan ja isommat taas liian tiheään. Odotukset ovat nyt siis vähintäänkin korkealla.

Istutukset ovat melko havukasvivoittoisia, joukossa on lisäksi jonkun verran pensaita ja matalia perennoja, lähinnä maanpeitekasveina. Alppiruusuillekin löytyi paikka tontilta. Tosin niistä toinen lajike oli varsin eksoottisen kirsikanpunainen, ja sitä valkoisten ja vaaleiden kukkien ystävänä vielä vähän makustelen.

Rungollinen syreeni, rönsytiarella, se eksoottisen sävyinen alppiruusu sekä valkotäpläpeippi. 

Samat kasvit toistuvat rykelminä siellä täällä. Kasveja tuli lähes kuorma-autolasti, joten enää ei tässä investoida kuin muutamaan pioniin ja kanukkaan (lempipensaani oli unohtunut suunnitelmasta) sekä sipulikukkiin, ja keskitytään pitämään nämä kasvit nyt sitten hengissä. Perennoja voi sitten jo syksyllä hieman jakaa, jos on jäänyt aukkokohtia.

Alkuperäinen ajatukseni oli laittaa kasveja harvaan ja täyttää välit maanpeitekankaalla ja katteella. Tällöin kasvit tulisivat hyvin esiin selkeinä, yksittäisinä istutuksina.

Nyt kuitenkin kaksi ammattilaista on ollut sitä mieltä, että helpommalla pääsee pitkällä aikavälillä tiheään istutettujen maanpeitekasvien kanssa. Joutuu nyt vain muutaman vuoden olemaan ahkerampi rikkaruohorintamalla.  Kuuntelin nyt heitä, sillä aina sitä voi heittää lopulta katteet paikoilleen, jos rikkaruohot vallan riemastuvat laiskan puutarhurin hoivissa. Puutarhanhoidossahan mikään ei ole lopullista.

Istuksia ei rinteitä lukuun ottamatta rajattu mitenkään nurmikosta. Maanpeitekasvit saavat kasvaa rajalle ja niiden päältä voi ajella ruohonleikkurilla. Tarkoitus on kyllä kantata alueet jatkossa. Se on kyllä varsin tyylikkään näköinen ratkaisu ja toiset sanovat myös, että helppoa ja nopeaa. Mene ja tiedä, omat kokemukset ovat toisenlaiset mutta voihan tuo oma rauta vaan olla turhan tylsä tai epäfunktionaalista muotoilua. Tai kanttaustekniikassa parantamisen varaa.

Eteläpuolen rajan istutusalue. Siinä on kartiotuijia, pesäkuusia, pallotuijia,  rungollisisia syreenejä ja hortensioita sekä maanpeitteenä mm. matalia katajia, kuunliljoja, keijunkukkia, jättipoimulehteä ja jaloangervoa sekä kurjenpolvea. Ihan rannassa on vielä mm. hietaliljaa ja perhoangervoa. 

Toisella rajalla vedimme juurikankaan istutusalueen ulkoreunalle vadelmia, tattaria ja koiranputkia vastaan,  ja toisella rajalla taas istutusalue yhdistyi sopivasti naapurin viime kesänä istutettuun pensasaitaan.

Rajalle istuttiin valkokukkaista syreeniä, tuijia, pikkujasmiketta, kotkasiipiä sekä maanpeitteeksi mm. etualan hopeatäpläpeippiä, peittokurjenpolvea, pikkutalviota ja  kuunliljaa. 

Pohjoisen puolen jyrkkään rinteeseen asettelimme mullan ja soran väliin kuitenkin ylijäämä väliseinäharkkoja tukemaan multaa, ja ne korvataan sitten varsinaisilla muurikivillä jahka rinteeseen tehdään joskus portaat.

Pohjoisrinne ylhäältä käsin kuvattuna. Täällä on myös kartiotuijia, alppiruusuja ja kääpiövuorimäntyjä, joiden alla on hopeätäpläpeippiä, kurjenpolvea, kuunliljoja, pikkutalviota, rönsytiarellaa ja taponlehteä.
Taustan juurikangas pitää vielä maisemoida ja kuvan kivet korvata muurikivillä. Taakse, rajalle tulee vielä  mustaa koira/verkkoaitaa.

Toinen, eteläpuolen pengermä rakennettiin tontilta löytyneistä kivistä. Sitä pitää vielä tukea hieman, eli joudumme hankkimaan hieman lisää pienempiä luonnonkiviä isojen väliin mullan tukkeeksi ja ehkä hieman täyttämään osaa raoista maakostealla betonillakin.
Odotan toiveikkaina, että naapuritonttien kaivuut alkavat, ja voisimme kerjätä sieltä muutamat kivet.

Eteläpuolen luonnonkivillä pengerretty rinne sekä vielä läpyttelyä odottava soratie.
Kuvaa katsoessa sitä miettii, että miksi tuohon autotallin takaosan rinteeseen ei tullut mitään korkeampaa kasvillisuutta, sillä ei tuo tallin tausta nyt niin kovin kaunis ole? Ehkäpä siihen mahtuisi vielä jokin kapea ja korkea havu, pensas tai pikkupuu. 

Isoilla kivillä rajattiin myös vesiraja. Sinne voi istuttaa myöhemmin sitten kosteikkoperennoja sinne tänne. Tulevan puuterassin kupeeseen jätettiin nyt vesiheinää kasvamaan, nekin ovat ihan kivannäköisiä. 

Tämän jälkeen alkoi vimmattu kastelu, jossa helteet eivät ainakaan edesauttaneet asiaa.  Juurtumisen ja itämisen varmistamiseksi sekä nurmikkopohja että perenna-alueet täytyy pitää kaksi-kolme viikkoa aika lailla märkinä, kuivamaan ne eivät saa päästä.

Tätä varten ostettiin vesipumppu ja sadettimia. Kalliiksi nekin tulivat mutta järvivedellä kastelu maksaa itsensä kuitenkin nopeasti takaisin siihen nähden, että hölvättäisiin puhdasta kraanavettä maastoon.

Kiitos ahkeran kastelun, nurmikko, joka sisälsi nopeakasvuista rairuohosiementä alkoikin vihertää jo viikossa mutta niin vaan sieltä syvältä pohjalta tunki esiin taas paskanmarjanpirulaisia sekä tatarta... taisteluni näitä vieraslajeja vastaan jatkuu.

29.5.2018 myös toinen nurkka alkaa vihertää. Koivujen alle laitettiin vain ohuelti multaa ja pääosin soraa, niiden ympärille rakennetaan myöhemmin puinen terassi. Mäntyjen juurille laitettiin paksummalti uutta multaa. 

4.6.2018: viikkoa myöhemmin on jo kunnolla nurmikonalkua.

Ja lopuksi muutama ennen ja jälkeen kuva:

Kesä 2016: idyllinen kesämökin villiintynyt piha laiturin raatoineen. Tässä vaiheessa hämmennys oli suuri sen suhteen miten tähän tontille oikein saadaan talo aikaiseksi.

Kesä 2017: työmaa, joka alkoi tontin raivauksella ja päätyi autiomaaksi, joka taas muuttui sadekelillä upottavaksi savivellikentäksi.

Sitä savea löytyy edelleen autoista. Koska eihän niitä nyt ole vuoteen ehtinyt siivota.

Kevät 2018: ennen ja jälkeen pihatöiden, vehreyttä taas odotellessa.

Pihatyöt teki meille Pihastamo. Suosittelen. Tästä eteenpäin pihatyöt jatkuvat sitten kiveys-, muuraus-, terassi- ja asfaltointitöinä ajan kanssa.

Pihatöiden lomassa valmistelimme myös talon ulkopintaa rappaukselle. Ikkunoiden uretaanit piti tasata, poistaa kaiken maailman tukilautoja, raivata seinusta ja pahinta kaikesta, leikata ja repiä vääriin paikkoihin tullutta bitumimattoa pois harkoista.

Sisätyöt ovat oman työn osalta seisseet siis kuukauden verran ja sen kyllä huomaa. Koskee siis myös ihan normaalia siivousta ja järjestyksen ylläpitoa.  On meillä tosin käynyt sekä lasi- että kaihdinasentajat, että jotain silmämääräistä edistystä kuitenkin on tapahtunut.

Mutta onhan se vaan kertakaikkisen ihanaa, että meillä on jo täksi kesäksi käyttökelpoinen piha, jossa voi käydä patsastelemassa itsetyytyväisenä urakkaan. 

4.6.2018 kuka hakisi ruohonleikkurin säilöstä...