Rautatolpat juntattiin siis koneellisesti maahan viime kesänä sillä toisella yrityksellä ja vihdoin tänä keväänä pääsimme tekemään aitaa tolppien ympärille betonista valetun pilarijalan varaan. Muovi(ämpäri)muotit jäivät pilareiden ympärille, sillä maa nousee vielä muotin pintaan asti asfaltin myötä. Niiltä joutunee siis ainakin tässä vuoden verran sulkemaan silmänsä.
Aidan toteutustahan mietittiin jo täällä ja päädyttyämme tekemään pelkistetyn lauta-aidan, pohjamaalatut aitalaudatkin saapuivat tontille viime kesänä ulkoverhouspaneelien kera. Lautojen leveys on 120mm ja johtuen alueella usein vallitsevasta puuskittaisesta tuulesta, teimme aidan selkeillä raoilla. Jospa se vähentäisi aitaan kohdistuvaa tuulikuormaa.
Liekö pitkä säilöntäaika vaiko pohjamaalaus vaikuttanut mutta osa laudoista eli kiertynyt lähes korkkiruuviksi. Saatiin nekin juntattua kuitenkin paikoilleen ärräpäiden ja raa'an voiman saattelemana. Toivotaan ettei puu voita ja sinkoa vielä irti rungosta muutaman naula-ammuksen kera.
Aidan runko rakennettiin laittamalla ensin poikittain lankku aidan pilarijalkojen päälle. Sen päälle tuli pystyyn sitten toiset lankut. Lankut yhdistettiin vaakakoolauksin. Lisäksi laitoimme muutaman tuen jalkojen kohdalle maata vasten viistoon.
Nämä runkorakennelmat jäävät siis meidän suunnasta laudoituksen taakse eli naapurin puolelle, joka katseleekin aitaa melko etäältä ja varjon puolelta. Mutta toisaalta rakenne mahdollistaa sen, että aidan voisi laudoittaa myös toiselta puolelta, jos musta väri sattuisi alkaa tympiä.
Taidamme laittaa lisäksi myös ainakin yhden viistotuen etupuolelle ja lisäksi aitaa tullaan tukevoittamaan jollain istutuslaatikolla, joka rakennetaan aidan kylkeen kiinni. Vaikka nuo perustuspaalut ovat taatusti syvällä, tuntuu silti tuo tolpan kiinnityskohta siltä heikolta lenkiltä.
Toisekseen etupihamme on tällä haavaa melko karu, se kaipaa jotain vihertävää tuomaan kodikuutta sisäänkäynnin puolellekin. Selviäisiköhän laatikossa jokunen havukasvi, jos laatikon eristäisi styroksilla tai finnfoamilla? Onko kenelläkään kokemusta?
Varsinaiset aitalaudat ammuttiin rullanaulaimella runkoon kiinni ja sitä varten piti käydä hakemassa sopivia 38mm nauloja ihan naulaimia myyvästä erikoisliikeestä asti. Ei ollut rautakaupassa, ei.
Aitalautoihin ajettiin kevyesti viistot päät eli tippanokat, jotta vesi ei jäisi seisomaan päihin.
Hiidenpesä testaa mustia ulkomaaleja.
Aidan maalaukseen ostin testausmielessä Teknoksen Nordica Matt-ulkomaalia, jota vähän kaavailimme talon lopulliseksi ulkomaaliksi. Nimittäin tuo Nordica Eko, jolla ulkoverhouspaneelit on nyt tehdasmaalattu on mustassa sävyssä vähän turhan kiiltävä ja kimalteleva omaan makuun vaikka se oli jo valikoitumassa myös lopulliseksi pintamaaliksi.
Vahvimmat suosikit maaliksi ovatkin nyt alkuperäinen Pika-Teho tai sitten tämä Nordica Matt. Pika-Tehollahan maalattiin mm. talon otsalautoja ja sillä maalailin myös aidan rungot sekä laudat toiselta puolelta (kunnes pönttö loppui).
Nordica Ekon päälle käy siis selvittelyjeni mukaan muutkin vaihtoehdot mutta eihän Tikkurila tietenkään luvannut keston suhteen mitään kun eivät ole testanneet asiaa vaikka arvelivat yhdistelmän kyllä toimivan. Molemmat maalithan ovat vesiohenteisia, tosin Pika-Tehossa sanotaan olevan pieni määrä öljyä. Teknoksen neuvoja taas kertoi, että Matt käy täysin kyllä Ekon päälle, ovat samaa maalia eri himmeysasteella.
Maalit on sävytetty TVT 564X sävyllä. Tikkurilan maalissa sävy esiintyy hieman harmaampana ja Nordicoissa mustempana. Pika-Teho on tuota Matt maalia hieman kiiltävämpi mutta ei kimaltelevalla tavalla kuten Eko vaan se enemminkin hohtaa kauniisti. Johtuisiko sitten maalin pienestä öljypitoisuudesta.
Tuo Tikkurilan harmaampi sävy voisi käydä paremmin tulevaan rappaukseen, jota ei tunnu tahtovan saada ihan pikimustana vaan tummimmat värit ovat grafiitinharmaata. Minun silmissä. Mutta kuten jo aiemmin todettu, musta on katsojan silmissä. Toisaalta tuo Matt ei myöskään ole aivan niin musta kuin Eko johtuen pinnan eri kiiltoasteesta.
Matt levittyi kevyemmin mutta Pika-Teho tuntui riittoisammalta ja ehkä hieman peittävämmältä. Matt:lla jäi helposti huonosti maalattuja kohtia, joita piti paikkailla, Pika-Teholla taas ei eli tasoittukohan maali vielä levityksen jälkeen itsestään vai levisikö se paremmin, koska maalin levittämisessä piti käyttää hieman enemmän riuskaa rannetta?
Molemmilla sain kuitenkin riittävän peiton lautoihin suoraan pohjamaalin päälle, ja ainakaan peiton vuoksi ei aitaa tarvisi enää maalata toista pintamaalikerrosta. Enkä kyllä ihan heti maalaakaan.
Minulla oli näitä laudanpätkiä hyvässä vertailussa mutta ei niistä eroista järkeviä kuvia onnistu saamaan vaikka silmämääräisesti erot olivat selkeät. Ehkä ne ovat osin katsojan silmissäkin, joten parempi jokaisen testata itse.
Lopullinen ulkomaalin valinta tehdään nyt sitten Pika-Tehon ja Nordica Mattin välillä ja jälkimmäiseen nyt varmaan kuitenkin kallistutaan ennen kaikkea pohjamaalisysteemin vuoksi. Tärkein kriteeri on nyt siis kestävyys.
Aidan maalaukseen meni parikymmentä litraa maalia eli lähes saman verran kustansi maalit kuin itse aitalaudat. Runkopuut kaivelimme siitä jo kadonneesta puukasasta turvaan. Itse aidan tekoon meni kaikkinensa myös useampi kymmenen tuntia, ei ihan pikku-urakka.
Lisäksi viimeisen kerroksen maalausurakka venyi todella kauan aurinkoisesta keväästä johtuen. Meidän puolelle aitaa aurinko paistoi käytännössä aamusta iltaan ja ainoa hetki maalata lautoja oli myöhään illalla. Kovin monena iltana siihen ei enää ollut voimia joten sain urakan viimeisteltyä vasta juhannuksena, sään normalisoiduttua tavanomaiseksi kesäkeliksi.
Verkko-aitaus myös suunnittelun alle.
Lauta-aita jatkuu sitten rinnettä alas pitkin kohti rantaa 120 cm korkeana koira-aitana eli mustana kestopuutolppien varaan rakennettuna verkkoaitana, joka jää pikkuhiljaa kasvillisuuden taakse piiloon. Tämän vuoksi sen ei tarvitse olla kovin kummoisen näköinen. Lähinnä se on kyllä koirille vain reviirin merkki, sillä ainahan sitä pääsee kiertämään aidan rannan puolelta, jos ei suoraan ponkaise ylitse.
Mietiskelin kyllä olisiko aita hauskemman näköinen, jos tolppien yläosaan, ruuvattavien metallirenkaiden varaan vetäisi tervatun köyden, vähän niin kuin käsijuokseeksi.
Hmmm. Toimisikohan?
Vai olisiko aivan pöljän näköinen?
![]() |
Tästä se ajatus sitten lähti (kuva kekkilä.fi). |
Mustaa verkkoaitaa tilaustavarana löysin esim. täältä. Lueskelin myös aiheesta ja silmäkooksi suositeltiin jämäkkyyden vuoksi 5x10 kokoa eikä 10x10:ä. Tässä blogissa oli esimerkiksi hyviä ohjeita.
Pihan toisen puolen aitaus saa jäädä myöhempään vaiheeseen, istustusten kasvettua, sillä tuo meidän 11,5 v. bortsumuori pysyttelee melko hyvin pihallamme, kunhan on ensin saanut kiintiörapsutuksensa naapureilta kerjättyä. Tosin ihan yksin sitä ei enää voi päästää pihalle, ei niinkään karkaamisen vaan katoamisen vuoksi.
Mummelilla näyttää olevan erityisesti heräämisen jälkeisiä dementiakohtauksia aina välillä. Että missä se koti ja ovi nyt oikein olivatkaan.
Suurentunut vanhuusiän dementiariskihän on sitten tutkimusten mukaan varmistettu meille perheen ihmisillekin, kun järjestimme (raksaperäisen) stressin keski-iällä ihan vapaaehtoisesti itse itsellemme.