torstai 31. toukokuuta 2018

Hiidenpesän sekalaiset oppitunnit: mitä tekisimme toisin?

"Tikulla silmään, joka vanhoja muistaa" mutta koska myös "sitä kumpaankin silmään, joka unohtaa", joten kirjasinpa ylös mitä opimme kantapään kautta raksaprojektin aikana ja mitä tekisimme toisin.

Jos toisen talon rakentaisimme. Emme rakenna. Koskaan.

Vaikka kai tämä meidän projekti meni melko tavalliseen tapaan ja suuremmilta katastrofeilta vältyttiin. Rahalla ja omalla työllä niistä vaikeuksista selvittiin mutta olisihan ne kaikki pienet ongelmat ja aivan turhat rahanreiät voinut myös välttää. Niitä tuhlattuja toimintatonneja kaipaisi tässä loppuvaiheessa projektia todella kipeästi.

Työelämässä monta projektia molemmat nähneenä tämä rakennusala kun vaan esittäytyy aivan omana ulottuvuutena erilaisine lainalaisuuksineen ja todellisuuksineen, joille ei löydy vertailukohtaa muussa elämässä. Se on ollut hämmentävää. Ja on edelleen hämmentävää.

Osa näistä alla listatuista asioista on yleisrakennuksellisia johtopäätöksiä ja osa varsin sekalainen seurakunta pieniä, vain meidän taloa ja erityisesti osaurakoista koostuvaa projektia koskevia yksityiskohtia. Lähes tajunnanvirtaa siis, ei millään muotoa jäsenneltyä pohdintaa, höystettynä tavanomaiseen tapaan melko laaduttomilla ja aivan satunnaisilla valokuvilla. Varmasti myös osa matkan aikana opituistakin tunneista on jo onnellisesti unohtunut. Se on yksi tapa selvitä järjissään projektista; harmituksen aihe käsitellään loppuun ja jatketaan taas leuka rinnassa eteepäin.

Tätä ennen kannattaakin lukea taustaksi Talo Värjölän yhteenveto siitä mitä kaikkea rakennuttajan pitää osata. Erityisesti osaurakoilla rakennuttavalta tätä tietämystä vaaditaan, ja näinhän ne kivitalot usein rakennutetaan.   Ja kannattaa seurata tarkalla silmällä Kippis ja koolaus-blogia, sieltä olisimme mekin saaneet monta hyvää vinkkiä projektin aloitukseen. Ja erittäin monesta muustakin blogista on tullut ammennettua tietämystä ja kokemusta.


Suunnitteluvaihe huolellisesti

Pitäisi vaan jaksaa suunnitella kaikki aivan loppuun asti. Käytimme pohjasuunnitelman viilauksen paljon aikaa mutta ilmeisesti joko puhti tai aika loppui kuitenkin kesken (rakennuslupahakemus piti saada sisään) ja pieniä mokiahan sinne jäi yksityiskohtiin.

Eli tarkistaisin ja vielä kerran tarkistaisin kaikki mittasuhteet ja tilanjaot, ovien ja ikkunoiden paikat  ja koot, sillä varsinkin kivitalossa muutosten teko jälkeenpäin tai kesken rakentamisen on vaikeaa. Ei kyllä mahdotonta. Tehtiinhän niitäkin.  Esimerkkinä projektistamme:
     
  • Keittiön välitilan ja sauna ikkunoiden mitoitushan meni pieleen, tarkistaisin nekin vielä itse.
  • Keittiössä voisi miettiä ikkunan sijoitusta myös kaapistojen yläpuolella. Sieltä tulisi paremmin valoa tilaan. Toki tuo välitilaikkuna on niin kaukana hanasta, ettei sinne onneksi juuri vettä roisku ja ikkunalla saatiin myös syvennettyä tuo taso 85 cm:iin. 
  • Yläkerran vaatehuoneesta  olisi pitänyt ottaa 40 cm lisää tilaa kylpyhuoneelle. Vaatehuone on nyt suhteettoman suuri ja kylppäri vähän turhan nafti. Ollaan kyllä totuttu jo siihenkin. 
  • Takalle suunniteltaisiin 100 cm leveä seinä, 80 cm on vähän kapea. Takasta tuli kyllä silti oikein onnistunut mutta leveämpänä olisi ollut mittasuhteiltaan vielä parempi. Tilat pitäisi tehdä osin takan ympärille, eikä toisinpäin eli se pitäisi suunnitella jo arkkitehtikuvavaiheessa hyvin pitkälle valmiiksi.
  • Yhdessä vaiheessa pohdittiin saunan siirtoa kodinhoitohuonetta vastapäätä ulko-ovensuuhun ja en vieläkään muista miksi siihen ratkaisuun ei sitten päädytty. Nyt se tuntuisi loogiselta sijaintipaikalta tilalle.  Ei nykyinenkään toimimaton onneksi ole mutta alakerran tilasuunnittelussa olisi voinut käyttää vielä hieman enemmän aikaa ja ajattelua. 
  • On kuitenkin asioita, joita kannattaa jättää päätettäväksi ja toteutettavaksi vasta loppusuoralla, jos rakenteet sen vain sallivat. Lähinnä siis erilaiset pintaratkaisut, jotka eivät vaikuta mitoituksiin. Monen asian oivaltaa paremmin, kun talo on konkretisoitunut seiniksi, lattioiksi ja katoksi ja päätöksentekoa ei kannatta lukita liian varhain.  Voi jäädä muutoin moni ahaa-elämys toteuttamatta. 
Tarkistaisin lvi-suunnitelmat fyysisesti samassa pöydässä pääsuunnittelijan ja lvi-suunnittelijan, sekä erityisesti lvi-urakoitsijan kanssa. Kävimme ne läpi kyllä lvi-suunnittelijan ja vastaavan kanssa naamatusten, ja pääsuunnittelija tarkasti suunnitelmat mutta tärkeintä olisi ollut saada tuo urakoitsija jo samaan pöytään. Käymällä suunnitelmat läpi suunnittelijan ja toteuttajan kanssa tarkasti yhdessä olisi vältytty monelta murheelta ja  erityisesti lisäkustannukselta:
  • Aivan turhaa rahaa paloi, sillä jouduimme muuttamaan suunnitelmia useassa kohtaa työmaalla kalliiseen lisätyöhintaan. Putkia oli tulossa keskelle seinää valkokankaan eteen tai oven taakse, niitä oli alakatossa eikä välikatossa vaikkei alaslaskua ollut suunniteltu, koneet eivät mahtuneet suunnitellusti paikoilleen teknisessä tilassa eikä konvektori sille suunniteltuun ensimmäiseen eikä edes toiseen paikkaan jne. 
  • Ei laitettaisi vesikiertoista rättipatteria. On painava ja pirunmoinen kiinnittää. Turhake.
  • Mietittäisiin liesituuletinvaihtoehdot toiseen kertaan. Tuo tasosta nousevan, hormiin kytketyn liesituulettimen hormiliitäntä oli kerrassaan haastava mutta ratkesi toki sekin lopulta. 
  • Sama koskee varmasti sähkösuunnitelmaa mutta meillä sattui suunnittelija olemaan myös urakoitsija, ja isoimmilta mokilta säästyttiinkin. 
Väliseinät tehtäisiin kaikki valetusta väliseinäkivestä. 
  • Ei muurattuja väliseiniä vaan valettuja:
    • Tästä vaihtoehdosta ei ollut missään suunnitteluvaiheessa puhetta mutta nyt tekisimme ainakin ne seinät, joihin kiinnitetään raskaampaa lastia (khh, sauna) valettuina. Muurattu väliseinäkivi on sekin heppoista - kun siihen poralla vetäisee reiän tuntuu, että kivi murenee ympäriltä. Joutuu käyttämään erikoiskiinnikkeitä normaalien kiviproppujen ja ruuvien sijaan. 
  • Ei kipsilevyseiniä ollenkaan: kantavuussyistä yläkerran seinät tehtiin kipsilevystä
    mutta tutkisin vielä mahdollisuuden tehdä ne kivestä.
    • Seinät ovat sivusta, yläpuolelta tulevassa valossa aivan järkyttävän näköiset. Emme voi kerta kaikkiaan  käyttää eteisen ja porraskuilun yläpuolella olevia valoja, koska noita seiniä ei kestä katsoa. Näkyy koolauspuut ja kaiken maailman möykkyjä. Nämä eivät kuitenkaan näy suoraan edestä 1,5 m päästä päivänvalossa katsottuna, eli ilmeisesti laatustandardit noin niin kuin teoriassa täyttyvät. Sydän itkee silti verta. Tasoittaja jo näistä seinistä huomautti ja ei silti ymmärretty vaikutusta lopputulokseen. 
    • Kipsilevyseiniin kiinnitys on perkeleestä. Pitää tietää koolaukset ja käyttää erikoiskiinnikkeitä. Silti on epäilys pysyykö se naulakko seinässä (no, yksi tipahti silti kahdesti alas...). Seinien rakennusvaiheessa olisi pitänyt muistaa kaikki seinille tulevat tarvikkeet ja tehdä niille lisäkoolaukset. Eli kaapistojen lisäksi myös rättipatterit, naulakot, hyllyt, suihkuovet jne.  Lisäksi niiden sijainti olisi kannattanut ottaa ylös millintarkasti, sillä koolausten etsintä on ollut tuskaista huolimatta valokuvista ja koolaustunnistimesta.
Ulkoverhous: talon pystyverhous on toki komea mutta myös kallis toteuttaa, jos sen ulkopuolisella teettää. Paneloinnissa menee lähes kaksi kertaa kauemmin kuin vaakaverhousta tehdessä. Kustannussyistä mietittäisiin ulkoverhoilun suunta tarkkaan. Olisin toivonut, että tästä olisi ammattilaiset valistaneet päätöksentekovaiheessa, koska budjetti oli kuitenkin yksi vahvasti päätöksentekoamme ohjaava tekijä.  Sitä paikattiin nyt tekemällä työtä pitkälti itse mutta vaakaverhous olisi syntynyt aivan kokonaan ulkopuolisen voimin samoin kustannuksin. 
Sisäpintojen suunnittelusta ja valinnasta: tiedossa oli vanhasta kokemuksesta, että mustissa pinnoissa näkyy kaikki, erityisesti yhdistettynä muuton aikaan vallinneeseen, isoista ikkunoista vaakatasossa porottavaan kevätaurinkoon.  Jos ei ole erityisen siivousintoinen tai ei kestä pieniä sormen ja kuononjälkiä en suosittele seuraavia materiaaleja:

  • Mustassa koivuviilupinnassa näkyy sormenjäljet vielä paremmin kuin eläväisemmässä mustassa tammiviilussa.
  • Musta kiiltävä kivitaso on myös varsin armoton pinta.
  • No niin kyllä myös valkoiseksi maalatut seinät, porraskuilun seinä on jo täynnä mustia sormenjälkiä.
  • Luulisi että kuranvärinen, mattapintainen laattalattia olisi taas armollinen vaikkapa kosteille tassunjäljille. No ei ole. Mutta meidän Timberwisen mustanharmaa parketti on mahtava, siinä ei näy mikään ja eikä naarmujakaan tule kovin helposti. 
  • Isot lattiaan asti tulevat lasipinnat näyttävät myös kaiken lian.
  • Myös tuo musta porrasmatto imuroi kaiken sukanpohjista ja portaiden ylä- ja alapäätä on saanut imuroida päivittäin. Aika näyttää helpottaako tilanne, kun viimeisetkin raksapölyt ovat kadonneet imurin kitaan. 
  • En silti muuttaisi näistä valinnoista yhtäkään mutta pohdittavaksi...

Hankinnat ja sopimukset

  • Tarkistaisin jokaisen urakoitsijan referenssit vähintään kahdesta, kolmesta lähteestä. Yhteen ei parane luottaa. Tässä suhdanteessa vaan saa ilmeisesti olla onnellinen, että saa edes jonkun tekijän työlleen ja osa urakoitsijoistamme onneksi sattuikin olemaan melkoisen loistavia. 
  • Jokaisesta urakasta tarkistaisin taas muutamasta lähteestä mitä kokonaisuudesta mahdollisesti puuttuu. Rajapintatyöt ovat hanurista, ja vielä hanurimmasta on huomata, että jokin asia ei toimi, koska ei se kuulu urakkaan... siinä sitten joko maksat karvaan lisätyöhinnan tai etsit sille toista tekijää tai itket ja teet itse, vaikket osaa. Tässä kohtaa kannattaisi konsultoida vastaavan projektin toteuttaneita muita rakentajia heidän kokemuksistaan.  
  • Hankinnat kannattaa suunnitella pitkälle eteenpäin, näin oli meilläkin tarkoitus mutta varsinkin loppupäässä toteuma oli toinen. Tällöin voit kilpailuttaa ja ottaa yhdellä rahdilla ison määrän tavaraa ja säästyt rautakaupassa ravaamiselta tai vastaavasti tuhlaamasta rahaa  turhiin rahteihin. 
  • Tarkistaisin vielä tarkemmin tilausvahvistusten yksityiskohdat, oletimme liikaa (esim. ovikynnykset eivät olleetkaan tammiset, mikä ei käynyt mielessäkään, ikkunoista puuttui karmiruuvitulpat ja kiintokalusteissakin tuli jotain yllätyksiä). Vaikka kuinka väsyttää, niin pitäisi vaan jaksaa tarkistaa ja kysyä ettei tule pettymyksiä. 
    • Aivan hasardi yksityiskohta mutta ehkä voisi ottaa kuitenkin mustat ikkunat etupuolelle, oli nimittäin todella vaikea mätsätä tammiviiluiseen oveen muita puulajeja ja jälkikäteen herää kysymys miksi ihmeessä niitä etupuolen ikkunoita ei otettu tammisena vaan ne tulivat tammenväriseksi petsattuna koivuna. Kuinka paljon se olisi tässä konkurssissa maksanut lisää?
  • Pysyisin vielä tiukempana budjetin kanssa. Pidin kyllä erittäin tarkkaa rullaavaa budjettia ja kuluseurantaa, josta näki melko tarkkaan hetken, jolloin tullaan menemään rahoituksen yli ja loput kulut on maksettava sitten ihan tilipusseista mutta silti olisi voinut olla vielä tarkempana ylimääräisten kulujen kanssa ja yli budjetin menevien valintojen kanssa. Joka ikinen säästetty euro siellä rakentamisen alku- ja puolivaiheissa löytyisi silloin kukkarosta sitten loppuvaiheesta, kun pitäisi ostaa niitä verhoja ja kaihtimia ja sen sellaista yhdelle epämääräiselle budjettiriville merkattua tarviketta.

Toteutus

  • Tarkistaisimme jokaisen tehdyn urakkavaiheen tarkasti vastaavan ja urakoitsijan kanssa, ei luotettaisi liikaa vaikka tekijät olisivat kuinka mukavia ja ammattitaitoisia.  
    • Työmaalla pitää tehdä nopeaan tahtiin piirustuksissa näkymättömistä asioista päätöksiä, eli kuviin jää paljon ns. työmaalla ratkaistavia asioita. Ongelmana tässä vaiheessa on, että ymmärrys tulee jälkikäteen. Asioita ja ratkaisuja myös tarkistettiinkin mutta ei ymmärretty niiden merkitystä ennen kuin oli liian myöhäistä.  Pitäisi vaan jaksaa jankuttaa ja kysyä kaikki mahdolliset seuraukset ratkaisuille eikä tehdä nopeita päätöksiä edes aikapaineen alla. 
  • Rajapintatöiden lisäksi toinen osaurakointiin liittyvä ongelma-alue on se, että edellinen tekijä ei välitä omien ratkaisujen seurauksista seuraavissa vaiheissa, koska puuhastelee jo uudella työmaalla. Monta asiaa, joiden tekemisestä olemme maksaneet, on korjattu omin pikku kätösin omalla vähäisellä vapaa-ajalla.  Että miksi niitä töitä ei tehdä niin että seuraavalla on hyvä jatkaa.
  • Tarkistaisin erityisesti kaikki korot moneen kertaan. Niistähän saa lukea rakentamisen yhteydessä mutta merkitys on valjennut tässäkin hitaasti ja karvaasti.
    • Esimerkiksi kellarin lattiavalu sekä etupuolen terassin valu ovat selvästi liian korkeat, ja ovat aiheuttaneet ongelmia. Sisäoviaukot olivat liian matalia ja ulko-oviaukoissa ei ole tarpeeksi kynnystä.  
  • Putkiläpiviennit varsinkin kaksi-kerroksisessa talossa: vahtisin putkivetojen ja läpivientien paikat ja koot erittäin tarkkaan ja tarkistusmittaisin jäljelle jääneet tilat, jotta sinne mahtuu vielä  seinien ja kotelojen tasoitustenkin jälkeen standardisäilytysratkaisut. Olivat ne sitten kiskojärjestelmiä tai kiintokalusteita. Erikoisratkaisut joko maksavat tai hassaavat hyvää säilytystilaa. 
  • Tarkistaisin vielä joka ikisen sähkörasia- ja iv-venttiilipaikan pitäen mielessä tulevan talon sisustuksen. Mahtuuko kaapistot, lipastot, verhot jne.?  Ovatko kaikki johdot siellä missä pitääkin? Voisiko kattoventtiileejä laittaa pikemminkin seiniin, erityisesti rimakaton tapauksessa? Meillä meni muutama pieleen tarkisteluista huolimatta ja yhden sähkörasian sijaintia ei ymmärrä kukaan. 
  • Vaatisin että jakotukkien, putkien yms. läpivientivalut tehdään FISE:n ohjeen mukaan. Eli niille tehdään lattiavalussa varaus ja jälkivaletaan kolot. Paljon helpompi ja siistimpi ratkaisu kuin jälkikäteen korotuksia. Jos niitä nyt edes tehdään, ei olisi tehty meilläkään ellei itse olisi huomannut kysellä perään.  
  • Ylipäänsä ottaisin vielä enemmän valokuvia, ihan kaikista vaiheista. Niitä on otettu satoja mutta silti on jäänyt dokumentoimatta muutamia tärkeitä kohtia. Jos et itse pysty olemaan paikalla kuvaamassa sopisin, että tekijä dokumentoi tietyt vaiheet. No sovittiinhan me näinkin mutta silti puuttuu tärkeitä kuvia esim. maatyövaiheista. Valokuvat ovat myös tärkeitä, mikäli asioita joutuu reklamoimaan jälkikäteen. 

Siinäpä ne päällimmäiset, mieleen jääneet oppitunnit ja pienet harmituksen aiheet ovat  purettuna ruudulle ja me jatkamme eteenpäin urakassa.

Työmaatahan vielä riittää niin sisällä kuin ulkona kaikenlaisissa viimeistelytöissä, ja monen monta laatikkoakin on vielä purkamatta. Koska ei ole mihin purkaa.   

Keskeneräiseen muutto oli tietoinen päätös ja sitä en vieläkään kadu vaikka sekasorron keskellä asutaan, mutta enpä perfektionisteille kyllä suosittelekaan.

En edellään ole ehtinyt juoda sitä unelmoimaani aamukahvia parvekkeella mutta istuin minä siellä yhtenä iltana vartin kuoharilasin kanssa.  Parvekkeenkin keskeneräisyydeltä silmät sulkien.

Kyllä tässä kotona nyt siis ollaan.

6 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus. Onnea teille uuteen kotiin ja ihanaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ja mukavaa syksyn alkua, nyt kun tämä vastaus tulee näin myöhään!

      Poista
  2. Meillä on toinen talo rakenteilla ja silti on asioita, joita ei ole osannut ennakoida tai pähkäillä etukäteen riittävän pitkälle. Onneksi aika pienellä on tähän asti selvitty. Sitä kummasti oppii tällainen perfektionistikin antamaan asioiden olla ja elämään niiden kanssa. Tai oikeastaan on pakko, ellei halua tehdä jotain itse tai maksaa siitä hurjasti jollekin. Ja kaikkea ei kyllä voi edes rahallakaan muuttaa. Olisikohan kolmas talo täydellinen? ;)

    Anni-Maaria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai neljäs tai viides :) Näyttää joka projektissa tulevan sitten omat ongelmat että voisi tehdä pienen kirjasen useamman rakentajan opeista.

      Poista
  3. Vähän myöhäistä lukea näitä ohjeita, mutta luinpa kuitenkin! :D Ihanan perusteellista. Luen sitten uudestaan, kun rakennetaan seuraava talo 20 vuoden kuluttua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuh, siinä vaiheessa me taidetaan muuttaa johonkin keskustan huoltovapaaseen kattohuoneistoon ja unohtaa kaikki rakennusajatuksetkin :)

      Poista

Kommentit otetaan ilolla vastaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...