Hiidenpesän sekalaiset oppitunnit: mitä tekisimme toisin?

"Tikulla silmään, joka vanhoja muistaa" mutta koska myös "sitä kumpaankin silmään, joka unohtaa", joten kirjasinpa ylös mitä opimme kantapään kautta raksaprojektin aikana ja mitä tekisimme toisin.

Jos toisen talon rakentaisimme. Emme rakenna. Koskaan.

Vaikka kai tämä meidän projekti meni melko tavalliseen tapaan ja suuremmilta katastrofeilta vältyttiin. Rahalla ja omalla työllä niistä vaikeuksista selvittiin mutta olisihan ne kaikki pienet ongelmat ja aivan turhat rahanreiät voinut myös välttää. Niitä tuhlattuja toimintatonneja kaipaisi tässä loppuvaiheessa projektia todella kipeästi.

Työelämässä monta projektia molemmat nähneenä tämä rakennusala kun vaan esittäytyy aivan omana ulottuvuutena erilaisine lainalaisuuksineen ja todellisuuksineen, joille ei löydy vertailukohtaa muussa elämässä. Se on ollut hämmentävää. Ja on edelleen hämmentävää.

Osa näistä alla listatuista asioista on yleisrakennuksellisia johtopäätöksiä ja osa varsin sekalainen seurakunta pieniä, vain meidän taloa ja erityisesti osaurakoista koostuvaa projektia koskevia yksityiskohtia. Lähes tajunnanvirtaa siis, ei millään muotoa jäsenneltyä pohdintaa, höystettynä tavanomaiseen tapaan melko laaduttomilla ja aivan satunnaisilla valokuvilla. Varmasti myös osa matkan aikana opituistakin tunneista on jo onnellisesti unohtunut. Se on yksi tapa selvitä järjissään projektista; harmituksen aihe käsitellään loppuun ja jatketaan taas leuka rinnassa eteepäin.

Tätä ennen kannattaakin lukea taustaksi Talo Värjölän yhteenveto siitä mitä kaikkea rakennuttajan pitää osata. Erityisesti osaurakoilla rakennuttavalta tätä tietämystä vaaditaan, ja näinhän ne kivitalot usein rakennutetaan.   Ja kannattaa seurata tarkalla silmällä Kippis ja koolaus-blogia, sieltä olisimme mekin saaneet monta hyvää vinkkiä projektin aloitukseen. Ja erittäin monesta muustakin blogista on tullut ammennettua tietämystä ja kokemusta.

Suunnitteluvaihe huolellisesti

Pitäisi vaan jaksaa suunnitella kaikki aivan loppuun asti. Käytimme pohjasuunnitelman viilauksen paljon aikaa mutta ilmeisesti joko puhti tai aika loppui kuitenkin kesken (rakennuslupahakemus piti saada sisään) ja pieniä mokiahan sinne jäi yksityiskohtiin.

Eli tarkistaisin ja vielä kerran tarkistaisin kaikki mittasuhteet ja tilanjaot, ovien ja ikkunoiden paikat  ja koot, sillä varsinkin kivitalossa muutosten teko jälkeenpäin tai kesken rakentamisen on vaikeaa. Ei kyllä mahdotonta. Tehtiinhän niitäkin.  Esimerkkinä projektistamme:

 
• Keittiön välitilan ja sauna ikkunoiden mitoitushan meni kaikista ohjeista huolimatta pieleen, tarkistaisin nekin vielä itse.
• Keittiössä voisi miettiä ikkunan sijoitusta myös kaapistojen yläpuolella. Sieltä tulisi paremmin valoa tilaan. Toki tuo välitilaikkuna on niin kaukana hanasta, ettei sinne onneksi juuri vettä roisku ja ikkunalla saatiin myös syvennettyä tuo taso 85 cm:iin. 
• Yläkerran vaatehuoneesta  olisi pitänyt ottaa 40 cm lisää tilaa kylpyhuoneelle. Vaatehuone on nyt suhteettoman suuri ja kylppäri vähän turhan nafti. Ollaan kyllä totuttu jo siihenkin. 
• Takalle suunniteltaisiin 100 cm leveä seinä, 80 cm on vähän kapea. Takasta tuli kyllä silti oikein onnistunut mutta leveämpänä olisi ollut mittasuhteiltaan vielä parempi. Tilat pitäisi tehdä osin takan ympärille, eikä toisinpäin eli se pitäisi suunnitella jo arkkitehtikuvavaiheessa hyvin pitkälle valmiiksi.

• Yhdessä vaiheessa pohdittiin saunan siirtoa kodinhoitohuonetta vastapäätä ulko-ovensuuhun ja en vieläkään muista miksi siihen ratkaisuun ei sitten päädytty, kun se vielä oli mahdollista. Nyt se tuntuisi loogiselta sijaintipaikalta tilalle. 
• Ei nykyinenkään toimimaton onneksi ole mutta alakerran tilasuunnittelussa olisi voinut käyttää vielä hieman enemmän omaa aikaa ja ajattelua. 
• Ei liukuovea pesuhuoneeseen: saunan sijainti aiheutti kuitenkin sellaisen ikävän ongelman, että pesuhuoneen oveksi piti laittaa liukuovi (ehdottelin kyllä kovasti normaaliovea) ja mitäs tapahtuu saunasta pesuhuoneeseen karkaavalle höyrylle? No se karkaa seuraavaksi liukuoven raosta aulan seinille ja valuu sieltä sitten alas...penteleen pentele.
• On kuitenkin asioita, joita kannattaa jättää päätettäväksi ja toteutettavaksi vasta loppusuoralla, jos rakenteet sen vain sallivat. 
• Lähinnä siis erilaiset pintaratkaisut, jotka eivät vaikuta mitoituksiin. Monen asian oivaltaa paremmin, kun talo on konkretisoitunut seiniksi, lattioiksi ja katoksi ja päätöksentekoa ei kannatta lukita liian varhain.  Voi jäädä muutoin moni ahaa-elämys toteuttamatta. 

Tarkistaisin lvi-suunnitelmat fyysisesti samassa pöydässä pääsuunnittelijan ja lvi-suunnittelijan, sekä erityisesti lvi-urakoitsijan kanssa. Kävimme ne läpi kyllä lvi-suunnittelijan ja vastaavan kanssa naamatusten, ja pääsuunnittelija tarkasti suunnitelmat mutta tärkeintä olisi ollut saada tuo urakoitsija jo samaan pöytään. Käymällä suunnitelmat läpi suunnittelijan ja toteuttajan kanssa tarkasti yhdessä olisi vältytty monelta murheelta ja  erityisesti lisäkustannukselta:

• Aivan turhaa rahaa paloi, sillä jouduimme muuttamaan suunnitelmia useassa kohtaa työmaalla kalliiseen lisätyöhintaan. Putkia oli tulossa keskelle seinää valkokankaan eteen tai oven taakse, niitä oli alakatossa eikä välikatossa vaikkei alaslaskua ollut suunniteltu, koneet eivät mahtuneet suunnitellusti paikoilleen teknisessä tilassa eikä konvektori sille suunniteltuun ensimmäiseen eikä edes toiseen paikkaan jne. 
• Ei laitettaisi vesikiertoista rättipatteria. On painava ja pirunmoinen kiinnittää. Turhake.
• Mietittäisiin liesituuletinvaihtoehdot toiseen kertaan. Tuo tasosta nousevan, hormiin kytketyn liesituulettimen hormiliitäntä oli kerrassaan haastava mutta ratkesi toki sekin lopulta. 
• Sama koskee varmasti sähkösuunnitelmaa mutta meillä sattui suunnittelija olemaan myös urakoitsija, ja isoimmilta mokilta säästyttiinkin. 

Väliseinät tehtäisiin kaikki valetusta väliseinäkivestä. 

• Ei muurattuja väliseiniä vaan valettuja:
• Tästä vaihtoehdosta ei ollut missään suunnitteluvaiheessa puhetta mutta nyt tekisimme ainakin ne seinät, joihin kiinnitetään raskaampaa lastia (khh, sauna) valettuina. Muurattu väliseinäkivi on sekin heppoista - kun siihen poralla vetäisee reiän tuntuu, että kivi murenee ympäriltä. Joutuu käyttämään erikoiskiinnikkeitä normaalien kiviproppujen ja ruuvien sijaan. 
• Ei kipsilevyseiniä ollenkaan: kantavuussyistä yläkerran seinät tehtiin kipsilevystä
  
  mutta tutkisin vielä mahdollisuuden tehdä ne kivestä.
• Seinät ovat sivusta, yläpuolelta tulevassa valossa aivan järkyttävän näköiset. Emme voi kerta kaikkiaan  käyttää eteisen ja porraskuilun yläpuolella olevia valoja, koska noita seiniä ei kestä katsoa. Näkyy koolauspuut ja kaiken maailman möykkyjä. Nämä eivät kuitenkaan näy suoraan edestä 1,5 m päästä päivänvalossa katsottuna, eli ilmeisesti laatustandardit noin niin kuin teoriassa täyttyvät. Sydän itkee silti verta. Tasoittaja jo näistä seinistä huomautti ja ei silti ymmärretty vaikutusta lopputulokseen. 
• Kipsilevyseiniin kiinnitys on perkeleestä. Pitää tietää koolaukset ja käyttää erikoiskiinnikkeitä. Silti on epäilys pysyykö se naulakko seinässä (no, yksi tipahti silti kahdesti alas...). Seinien rakennusvaiheessa olisi pitänyt muistaa kaikki seinille tulevat tarvikkeet ja tehdä niille lisäkoolaukset. Eli kaapistojen lisäksi myös rättipatterit, naulakot, hyllyt, suihkuovet jne.  Lisäksi niiden sijainti olisi kannattanut ottaa ylös millintarkasti, sillä koolausten etsintä on ollut tuskaista huolimatta valokuvista ja koolaustunnistimesta.

Ulkoverhous: talon pystyverhous on toki komea mutta myös kallis toteuttaa, jos sen ulkopuolisella teettää. Paneloinnissa menee lähes kaksi kertaa kauemmin kuin vaakaverhousta tehdessä. Kustannussyistä mietittäisiin ulkoverhoilun suunta tarkkaan. Olisin toivonut, että tästä olisi ammattilaiset valistaneet päätöksentekovaiheessa, koska budjetti oli kuitenkin yksi vahvasti päätöksentekoamme ohjaava tekijä.  Sitä paikattiin nyt tekemällä työtä pitkälti itse mutta vaakaverhous olisi syntynyt aivan kokonaan ulkopuolisen voimin samoin kustannuksin. 

Sisäpintojen suunnittelusta ja valinnasta: tiedossa oli vanhasta kokemuksesta, että mustissa pinnoissa näkyy kaikki, erityisesti yhdistettynä muuton aikaan vallinneeseen, isoista ikkunoista vaakatasossa porottavaan kevätaurinkoon.  Jos ei ole erityisen siivousintoinen tai ei kestä pieniä sormen ja kuononjälkiä en suosittele seuraavia materiaaleja:

• Mustassa koivuviilupinnassa näkyy sormenjäljet vielä paremmin kuin eläväisemmässä mustassa tammiviilussa.
• Musta kiiltävä kivitaso on myös varsin armoton pinta.
• No niin kyllä myös valkoiseksi maalatut seinät, porraskuilun seinä on jo täynnä mustia sormenjälkiä.
• Luulisi että kuranvärinen, mattapintainen laattalattia olisi taas armollinen vaikkapa kosteille tassunjäljille. No ei ole. Mutta meidän Timberwisen mustanharmaa parketti on mahtava, siinä ei näy mikään ja eikä naarmujakaan tule kovin helposti. 
• Isot lattiaan asti tulevat lasipinnat näyttävät myös kaiken lian.
• Myös tuo musta porrasmatto imuroi kaiken sukanpohjista ja portaiden ylä- ja alapäätä on saanut imuroida päivittäin. Aika näyttää helpottaako tilanne, kun viimeisetkin raksapölyt ovat kadonneet imurin kitaan. 
• En silti muuttaisi näistä valinnoista yhtäkään mutta pohdittavaksi...

Hankinnat ja sopimukset

• Tarkistaisin jokaisen urakoitsijan referenssit vähintään kahdesta, kolmesta lähteestä. Yhteen ei parane luottaa. Tässä suhdanteessa vaan saa ilmeisesti olla onnellinen, että saa edes jonkun tekijän työlleen ja osa urakoitsijoistamme onneksi sattuikin olemaan melkoisen loistavia. 
• Jokaisesta urakasta tarkistaisin taas muutamasta lähteestä mitä kokonaisuudesta mahdollisesti puuttuu. Rajapintatyöt ovat hanurista, ja vielä hanurimmasta on huomata, että jokin asia ei toimi, koska ei se kuulu urakkaan... siinä sitten joko maksat karvaan lisätyöhinnan tai etsit sille toista tekijää tai itket ja teet itse, vaikket osaa. Tässä kohtaa kannattaisi konsultoida vastaavan projektin toteuttaneita muita rakentajia heidän kokemuksistaan.  
• Hankinnat kannattaa suunnitella pitkälle eteenpäin, näin oli meilläkin tarkoitus mutta varsinkin loppupäässä toteuma oli toinen. Tällöin voit kilpailuttaa ja ottaa yhdellä rahdilla ison määrän tavaraa ja säästyt rautakaupassa ravaamiselta tai vastaavasti tuhlaamasta rahaa  turhiin rahteihin. 
  
• Tarkistaisin vielä tarkemmin tilausvahvistusten yksityiskohdat, oletimme liikaa (esim. ovikynnykset eivät olleetkaan tammiset, mikä ei käynyt mielessäkään, ikkunoista puuttui karmiruuvitulpat ja kiintokalusteissakin tuli jotain yllätyksiä). Vaikka kuinka väsyttää, niin pitäisi vaan jaksaa tarkistaa ja kysyä ettei tule pettymyksiä. 
• Aivan hasardi yksityiskohta mutta ehkä voisi ottaa kuitenkin mustat ikkunat etupuolelle, oli nimittäin todella vaikea mätsätä tammiviiluiseen oveen muita puulajeja ja jälkikäteen herää kysymys miksi ihmeessä niitä etupuolen ikkunoita ei otettu tammisena vaan ne tulivat tammenväriseksi petsattuna koivuna. Kuinka paljon se olisi tässä konkurssissa maksanut lisää?
• Pysyisin vielä tiukempana budjetin kanssa. Pidin kyllä erittäin tarkkaa rullaavaa budjettia ja kuluseurantaa, josta näki melko tarkkaan hetken, jolloin tullaan menemään rahoituksen yli ja loput kulut on maksettava sitten ihan tilipusseista mutta silti olisi voinut olla vielä tarkempana ylimääräisten kulujen kanssa ja yli budjetin menevien valintojen kanssa. Joka ikinen säästetty euro siellä rakentamisen alku- ja puolivaiheissa löytyisi silloin kukkarosta sitten loppuvaiheesta, kun pitäisi ostaa niitä verhoja ja kaihtimia ja sen sellaista yhdelle epämääräiselle budjettiriville merkattua tarviketta.

Toteutus

• Tarkistaisimme jokaisen tehdyn urakkavaiheen tarkasti vastaavan ja urakoitsijan kanssa, ei luotettaisi liikaa vaikka tekijät olisivat kuinka mukavia ja ammattitaitoisia.  
• Työmaalla pitää tehdä nopeaan tahtiin piirustuksissa näkymättömistä asioista päätöksiä, eli kuviin jää paljon ns. työmaalla ratkaistavia asioita. Ongelmana tässä vaiheessa on, että ymmärrys tulee jälkikäteen. Asioita ja ratkaisuja myös tarkistettiinkin mutta ei ymmärretty niiden merkitystä ennen kuin oli liian myöhäistä.  Pitäisi vaan jaksaa jankuttaa ja kysyä kaikki mahdolliset seuraukset ratkaisuille eikä tehdä nopeita päätöksiä edes aikapaineen alla. 
• Rajapintatöiden lisäksi toinen osaurakointiin liittyvä ongelma-alue on se, että edellinen tekijä ei välitä omien ratkaisujen seurauksista seuraavissa vaiheissa, koska puuhastelee jo uudella työmaalla. Monta asiaa, joiden tekemisestä olemme maksaneet, on korjattu omin pikku kätösin omalla vähäisellä vapaa-ajalla.  Että miksi niitä töitä ei tehdä niin että seuraavalla on hyvä jatkaa.
• Tarkistaisin erityisesti kaikki korot moneen kertaan. Niistähän saa lukea rakentamisen yhteydessä mutta merkitys on valjennut tässäkin hitaasti ja karvaasti.
• Esimerkiksi kellarin lattiavalu sekä etupuolen terassin valu ovat selvästi liian korkeat, ja ovat aiheuttaneet ongelmia. Sisäoviaukot olivat liian matalia ja ulko-oviaukoissa ei ole tarpeeksi kynnystä.  
• Putkiläpiviennit varsinkin kaksi-kerroksisessa talossa: vahtisin putkivetojen ja läpivientien paikat ja koot erittäin tarkkaan ja tarkistusmittaisin jäljelle jääneet tilat, jotta sinne mahtuu vielä  seinien ja kotelojen tasoitustenkin jälkeen standardisäilytysratkaisut. Olivat ne sitten kiskojärjestelmiä tai kiintokalusteita. Erikoisratkaisut joko maksavat tai hassaavat hyvää säilytystilaa. 
• Tarkistaisin vielä joka ikisen sähkörasia- ja iv-venttiilipaikan pitäen mielessä tulevan talon sisustuksen. Mahtuuko kaapistot, lipastot, verhot jne.?  Ovatko kaikki johdot siellä missä pitääkin? Voisiko kattoventtiileejä laittaa pikemminkin seiniin, erityisesti rimakaton tapauksessa? Meillä meni muutama pieleen tarkisteluista huolimatta ja yhden sähkörasian sijaintia ei ymmärrä kukaan. Mutta kai jokaisessa talossa pitää se yksi mysteerirasia olla.  
• Vaatisin että jakotukkien, putkien yms. läpivientivalut tehdään FISE:n ohjeen mukaan. Eli niille tehdään lattiavalussa varaus ja jälkivaletaan kolot. Paljon helpompi ja siistimpi ratkaisu kuin jälkikäteen korotuksia. Jos niitä nyt edes tehdään, ei olisi tehty meilläkään ellei itse olisi huomannut kysellä perään.  
• Ylipäänsä ottaisin vielä enemmän valokuvia, ihan kaikista vaiheista. Niitä on otettu satoja mutta silti on jäänyt dokumentoimatta muutamia tärkeitä kohtia. Jos et itse pysty olemaan paikalla kuvaamassa sopisin, että tekijä dokumentoi tietyt vaiheet. No sovittiinhan me näinkin mutta silti puuttuu tärkeitä kuvia esim. maatyövaiheista. Valokuvat ovat myös tärkeitä, mikäli asioita joutuu reklamoimaan jälkikäteen. 

Siinäpä ne päällimmäiset, mieleen jääneet oppitunnit ja pienet harmituksen aiheet ovat  purettuna ruudulle ja me jatkamme eteenpäin urakassa.

Työmaatahan vielä riittää niin sisällä kuin ulkona kaikenlaisissa viimeistelytöissä, ja monen monta laatikkoakin on vielä purkamatta. Koska ei ole mihin purkaa.   

Keskeneräiseen muutto oli tietoinen päätös ja sitä en vieläkään kadu vaikka sekasorron keskellä asutaan, mutta enpä perfektionisteille kyllä suosittelekaan.

En edellään ole ehtinyt juoda sitä unelmoimaani aamukahvia parvekkeella mutta istuin minä siellä yhtenä iltana vartin kuoharilasin kanssa.  Parvekkeenkin keskeneräisyydeltä silmät sulkien.

Kyllä tässä kotona nyt siis ollaan.

Maakylmää helteen keskellä.

Maalämpöpumpusta saadaan taloon edullisesti ja tehokkaasti myös viilennys, ja se päädyttiinkin ottamaan suunnitteluvaiheessa suosituksien perusteella.

Maakylmällä toimiva viilennyskonvektori (Nibe Fly3 alias Sabiana) on päässyt osoittamaan tehonsa jo kevään helteiden parissa.

Eleltiin tosin ensimmäiset viikot ilman sitä, sillä sähkötöiden yhteydessä kytkentä oli jäänyt tekemättä teknisessä tilassa maalämpöpumpun päässä. Osoiteltiin tuolloin toiveikkaana kaukosäätimellä laitetta ja mietittiin, että mitä hittolaista, ei toimi?

Yläkerta ehtikin lämmetä melko etelä-eurooppalaisiin lukemiin vaikka ikkunat ovatkin parvekkeen suojasssa. Kaihtimethan meiltä edelleen puuttuu. Ovat kai tuotannossa kuitenkin. Tällä viikolla piti tulla.

Kellari/alakerta on pysynyt taas mukavan viileänä eli tuli todennettua, että viilennystarve on tosiaankin vain yläkerrassa, jonne puhallin asennettiin.

Käyttöohjetta ei ole vielä tullut luettua mutta saatiin siitä huolimatta tuohon laitteeseen helposti jo jokin termostaattiperusteinen automaattiohjelma päälle. Aika nopeasti se viilentää sitten yläkerran.  Toimii logiikaltaan vissiin aika lailla samaan tyyliin kuin ilmalämpöpumppu. Eli ei kiirettä lukea käyttöohjeita.

Vehje on muutoin melko hiljainen mitä nyt poistovesiputkissa välillä käy lorina. Nehän meillä on osin koteloimatta, koska tuo laite vaihtoi rakennuttajista johtumattomista syistä kolme kertaa paikkaa ja viimeisellä kerralla ei uskallettu enää koteloida niitä vaan jätetään putket ruokakomeron hyllyn päälle. Uskoakseni eivät sieltä tule näkymään. Hyllyt on vielä tekemättä, niin ei voi vahvistaa päätelmää.

Toisaalta en tiedä olenko paras henkilö ottamaan hiljaisuuteen tai äänekkyyteen kantaa kahden vilkkaan ja äänekkään poikalapsen äitinä. Korvat ovat turtuneet kauan sitten.

Toinen vaihtoehto viilennykselle olisi ollut yhdistää se ilmanvaihtoon mutta teho ei ole yhtä hyvä ja toisekseen arveltiin jo etukäteen viilennystarpeen kohdistuvan vain yläkertaan. Lisäksi se taitaisi syödä sähköäkin enemmän.

Ilmavirtauksenhan tuo laite toki aiheuttaa ja lisäksi se jäähdyttää paikallisesti. Viilennys on kuitenkin riittänyt hyvin makuhuoneeseenkin asti, kun ovi on auki ja lämpimät yöt on saanut nukkua ihan peiton alla.

Lueskelin jälkikäteen myös kolmannesta vaihtoehdosta eli viilentävästä lattialämmityksestä, kuulosti paradoksaalisesta nimestä huolimatta mielenkiintoiselta ratkaisulta sekin mutta vaihtoehto tuli liian myöhään vastaan. Liekö sitten uusi ratkaisu, kun ei tullut puheeksikaan suunnitteluvaiheessa.

Helteet saavat siis jatkua sisätilan olojen puolesta mutta tuo meidän työn alla oleva piha nurmikkoineen ja istutusalueineen kaipaisi kyllä kovasti sellaista pitkäkestoista, lämmintä tihkusadetta. Kesäkuun monsuuneja odotellessa, eiköhän tämä sää viimeistään juhannukseen mennessä normalisoidu.

Rakentajan vappuriehaa pihatöiden parissa, osa I.

Pihatyöt alkoivat nopeammin kuin arvattiinkaan, sillä maaurakoitsijalla sattui sopiva sauma töiden tekoon vapun tienoilla ennen toukotöiden aloitusta.

Ja taas raivopäistä raivausta sekä tehotonta sisäistä jätteenkäsittelylogistiikkaa.
Tämähän tarkoitti sitä, että meillä tuli vapun aikaan halvatunmoinen kiire raivata se osa pihaa, jossa oli näitä töitä tarkoitus tehdä. Käytännössä kaikkialla muualla paitsi tontin länsirajalla.

Meillä on vielä pihalla kaikenlaista epämääräistä rakennustavaraa, joille tulee olemaan käyttöä myöhemmin. Niille piti löytää toinen säilytyspaikka tuolla länsirajalla.

Lisäksi siellä on kaatopaikalle lähtevää tavaraa.

Tarpeetonta puutavaraa varten tilattiin ensimmäistä kertaa roskalava tontille, ja käyttökelpoista puuta, ml. kuormalavoja lahjoitettiin myös paikallisille rakentajille.

Olisihan ne laudat ja lankut peräkärrylläkin saatu kuljeteltua, jos olisimme alkaneet työhön hyvissä ajoin. Silloin olisi ehtinyt perata osan myös polttopuuksi mutta eipä tuo parin motillisen tilaaminen koivuklapejakaan nyt konkurssiin aja. Siellä ollaan jo.

Tähän astihan meillä on mennyt jätemaksuihin alle 200 euroa mutta nyt sitten tuplattiin sekin kustannus kertaheitolla. Voin sanoa, että sen järisyttävän lautakasan katselu aiheutti sellaista angstia, että sen häviämisen ilosta oli jo valmista maksamaan vähän enemmän.

Jäteasemalle on menossa kuitenkin vielä erikseen vielä pari peräkärrykuormaa kivijätettä; laattoja ja harkkoja. Jäteasemalle erikseen menevää jätettä ei voinut tietenkään pakata vielä peräkärryyn, koska siellähän odotti Ikean palapeli Pax-kaapeista lastenhuoneisiin. Ne oli haettu Ikean Click and Collect Wait- palvelusta lasten sängyn kera jo aikaisemmin. Ja niitä taas ei ehtinyt kokoamaan näiden pihakiireiden vuoksi mutta ei niillä ollut oikein sopivaa säilytystilaakaan sisällä.

Joten x:ttä kertaa siirrettiin kaatopaikalle menossa olevia harkkoraatoja ynnä muuta jämätavaraa välivarastosta toiseen välivarastoon, tällä kertaa pihatöiden tieltä.

Usein prosessien tehokkutta mitataan kosketuspisteiden määrän perusteella, ja voin sanoa että tässä meidän jätteenkäsittelyssä on kyllä tehottomuus huipussaan.

Ensin on kerätty nuo harkkopalat sieltä täältä maasta kottikärryyn ja viety säilytykseen, sitten ne on taas siirretty kottikärryllä toiseen paikkaan, ja sieltä ne siirrellään vielä kerran peräkärryyn ja jäteasemalle.  Siellä ne taas puretaan käsin jätelavalle. Samaan harkkopalaseen on tullut koskettua ainakin kuusi kertaa. Mutta rakentajan työaikahan on ilmaista...

Miettisin ehkä jatkossa tämän raksajätepolitiikan aivan loppuun asti, ettei tule kovasti tuota turhaa työtä. Parasta olisi viedä koko ajan jätteitä asemalle, sitä mukaan kun niitä syntyy. Toisaalta, aina ei tiedä mitä vielä tarvitsee myöhemmässä vaiheessa johonkin nikkarointiin, ja sitten ottaa pannuun lähteä hakemaan kokonaista eristepakettia peräkärryllä kaupungin kooraudasta, kun olisi tarvinnut vain ihan pienen palasen. Että miksi sekin piti jo heittää roskiin.

Kaivurille töitä: maan muokkaus, saunan purku ja venevajan oikaisu
Pihatyöt oli sovittu alkavan  vapun jälkeen torstaina 16 tn kaivurin (ei täällä maalla millään Avantilla hommia tehdä) ja traktorin saapumisella paikalle. Oman jännityksensä tilanteeseen toi sää, sillä taivas repesi tiistain ja keskiviikon välillä ja maa oli aivan kuravelliä keskiviikkona. Mutta sen jälkeen sää kyllä lämpeni nopeasti ja maa kuivuikin muokkauskuntoon.

Urakka alkoi nostamalla se valtava kasa puujätettä lavalle, joka täyttyikin sitten samoin tein, ja tilasinkin sille noudon. Käytettiin Karpin Käsittelyä, se tuli melkein ensimmäisenä netissä vastaan ja ihan hyvin sujui varsinkin tuo hakupuoli.

Kaivurilla nostettiin myös jalaksilla oleva pieni pihasauna traktorin kyytiin. Se pääsi nyt viettämään eläkepäiviä pienen joen rannassa teinien temmellyspaikkana. Hyvä että rakennuksen sai vielä kiertoon.

Työ jatkui venevajan oikaisulla. Se oli painunut osin maahan, ja valahtanut toiselta sivulta. Kattoparkakin on kokenut kovia, kun sitä aiemmin tuulelta suojanneita puita kaadettiin viime keväänä. Halusimme kuitenkin yrittää sen pelastusoperaatiota, sille vajalle olisi kyllä käyttöä pienen korotuksen jälkeen.

Vajaa nostetiin kulma kerrallaan ylös, ja alle laitettiin soritus sekä ylijäämäharkkoja. Samalla runkoa tuettiin ja oikaistiin lankuilla. Tässä oli Jiin ja konekuskin apuna kokenut eläkeläistimpuri. Nehän ne on parhaita, ei pitäisi päästää eläkkeelle ollenkaan. Seuraava vaihe on sitten korjata katto ja maalata vaja mustaksi.

Sähkötyöt eli ulkovalaistutuksen kaapelia maahan.
Samassa yhteydessä vedettiin pihavaloille ja sähköille kaapelit. Johdot kaivettiin 70 cm syvyyteen kiertämään takapihaa rajoilla sekä rannalla. Etupihalle ei erillisiä ulkovaloja tule, vaan luotamme että talon ja tallin valaistus riittäisi. Siitähän ei ole vielä käyttökokemusta.

Ulkovaloja tulee n. 20 m välein eli ei lopulta kovinkaan montaa, itse asiassa 8 kpl. Pistorasioita tulee myös jokuseen ulkovaloon. Niistä saa vedettyä sitten pimeän ajan valaistukset tuijiin. Meillähän nuo toisten jouluvaloiksi kutsumat ulkovalot ovat siis käytössä sellaiset 8 kk vuodessa.

Lisäksi halusimme pistorasian tulevan laiturin läheisyyteen venevajan seinään. Sitä voi käyttää sitten vaikka veneen pesussa sekä saadaan myös kytkettyä vesipumppu rantaan pihan kastelua varten.

Näin istutus- ja juurrutusvaiheessa sitä vettä tarvitsee, ja toki myöhemmin hyötypuutarhassa mutta muutoin olen sitä mieltä perennojen, pensaiden ja havujen pitää pärjätä omillaan veden saannin suhteeen.  Jos eivät pärjää, on väärä kasvi väärässä paikkaa. Mutta tämä on vain laiskan puutarhurin mielipide.

Teimme itse kaapeliveto- ja ojasuunnitelman kun ei sitä tähän hätään sähkäriltäkään saatu. Katselin lähinnä miten matkat minimoidaan ja mistä ojan saa hyvin kaivettua. Yhdessä kohtaa ojan joutui piirtämään kulkemaan pienen pihatien alta. Ojat kaiveltiin sivuilla istutusalueiden kohdalle, jossa muutoinkin joutuu kaivelemaan syvemmin. Näitä kohtia pitää sitten itse osata jatkossa varoa, ettei lyö lapiolla johtoa poikki.

Ja koska pihasuuunnitelmat vaihtuivat sitten lennossa (kylläkin allekirjoittaneen poissaollessa), niin eihän ne kaikki johdot ihan kohdilleen osuneet. Voi katsoa peiliin jos etsii syyllistä.

Ojaan vedettiin siis sekä ulkovaloille johto, että sähkörasioille oma johto. Lamppujen kohdalla kaapeli nostettiin ilmaan noin 2 m maanpinnan yläpuolelle. Parasta olisi, jos tässä yhteydessä olisi pystynyt valamaan jo lampuille pilareista jalat, joiden läpi johto olisi suoraan vedetty mutta halusimme päästä maatöissä ripeästi eteenpäin ja lampunjalkojen perustukset tehdään sitten jälkikäteen joutessa. Eli avattiin kaivonto, vedettiin johdot ja kiepit maanpinnalle,  ja suljettiin taas kaivanto. Kuvasin ojien sijainnit vielä vastaisuuden varalle hyvin.

Ei viikkoa ilman takaiskua- puuttuva takaiskuventtiili kaivossa.
Heti maatöiden alkaessa kaivurikuski kurkisti meidän viimeiseen kokoomakaivoon. Erinäisten selvittelyn jälkeen sitten selvisi että sekä hulevedet että salaojakaivon vedet oli johdettu yhteen ja samaan kokoomakaivoon, josta oli vielä purkuputki eteenpäin maastoon.

Ratkaisu oli tehty vastoin LVI-suunnitelmia maanrakentajan toimesta. Yllätys.

Purkuputki oli näiden tuloputkien yläpuolella (ei siis alapuolella) ja lisäksi puuttui takaiskuventtiili tai mikä tahansa ratkaisu estämään, ettei vesi pääse salaojiin takaisin kaivon mahdollisesti tulviessa. Sitä ei oltu laitettu, koska sitä ei ollut kuvissa. Kuvissa ei toisaalta oltu myöskään yhdistetty hulevesi- ja salaojaputkea samaan kaivoon. Että osa ratkaisuista oli siis tehty toisin kuin kuvissa ja osaa taas ei, kun eihän se ollut kuvissa. Villi arvaus, että valinnat on tehty aina helpoimman mukaan.

Rakentamisen tässä vaiheessa sitä kuvitteli vielä, että asiat tehdään automaattisesti suunnitelmien mukaan.
Ja jos ei, niin sovitaan yhdessä toisin, ja mieluiten kirjallisesti. Kuinka väärässä olinkaan. 

Toki tämä kaivo oli jo matalampana kuin talomme mutta kyllähän tämä ratkaisu alkoi silleen potentiaaliselta riskirakenteelta tuntumaan ja LVI-suunnnittelija asian vahvistikin. Jouduimme tämän sitten omalla kustannuksella korjauttamaan kuvien mukaiseksi, se oli edullisempi ratkaisu kuin kaivaa jättiläismäinen vesikaivo jonnekin putkistojen varrelle.

Sanotaanko että kyllä taas kyrsi. Mitä varten niitä suunnitelmia oikein tehdään, jos niitä ei noudateta?  Ja miksi me maksettiin taas tästäkin korjauksesta? No, saatiin me sentään maafirmalta kuitenkin se toinen putki, ettei tarvinnut sitä vielä lähteä metsästämään.

Sitten päästiin vihdoin tekemään istutus- ja nurmialueita. 
Alunperin oli tarkoitus jättää pihalla pötköttänyt ruoppausmassa korkeammaksi kohdaksi tontilla ja pengertää se mutta lopulta massa päädyttiin levittelemään ympäriinsä ja loppu tarjottiin täyttömaana paikallisille rakentajille. Muutenhan se on hyvää, oksatonta maata mutta melkoisen hapanta, eli saa sitten kalkittaa reilulla kädellä.

Tasoitukset alkoivat tontin perimmäisestä nurkasta. Sinne kaiveltiin istusalueet ja tuotiin puutarha- tai rodomultaa tilalle. Nurmikkoalueilla käytettiin alkuperäistä maata tasoitettuna, ja laitettiin n. 20 cm kerros uutta puutarhamultaa pinnalle.  Soritusta lisättiin sekä rannan tuleville terassialueille että talon ympärille, jossa sora-alue laajennettiin niin, että talolla pääsee vielä  nosturilla ulkomaalaushommiiin. Myöhemmin tuo soralue sitten kivetään.

Pihan tasauksessa ja nurmikkoperustuksissa meni (ja menee) näin ollen -eli näistä valmistelutöistä johtuen- odotettua pidempään, ja itse ehdin tekemään tässä pihatöiden välissä viiden päivän reissunkin helatorstain tienoilla palatakseni yökoneella äitienpäiväksi kotiin.

Teenkin vielä erikseen toisen, kuvapainoitteisen postauksen istutusalueista ja ennen/jälkeen kuvista lähipäivinä. Voipi kiinnostaa puutarhaorientoituneita lukijoita enemmän se.

Stay tuned.

Tilanne äitienpäivänä eli n. 1/3 pihasta pintojen osalta valmiina.