Leveästi lämpöhaapaa saunaan.

Saunaa paneloitiin jo viime viikolla, sillä se piti valmistella  hyvään malliin tulossa olevia lasiasennuksia varten ennen kuin Jii lähti taas työmatkalle. Saunan paneeleista ja suunnitelmista tarkemmin täällä.  Paneloinnin myötä saatiin sitten pesuhuoneeseen  yhdenlainen saunan tuoksu, lämpökäsitellystä puustahan tulee sellainen jännähkö, etten sanoisi, haju, joka kyllä laimenee ajan myötä. Tai sitten nenä tottuu siihen.

Näissä 190mm leveissä lämpöhaapapaneeleissa on todella pieni tuo rako mutta reuna on hieman pyöristetty, ei niin terävä kuin STS:ssä. Yhdessä edellisessä saunassa meillä oli STS:ää, ja jos ei ole selkänojaa, niin on se profiilin reuna vähän terävä selkää vasten.

Paneelien hankinta oli oma episodinsa. Lämpöhaavasta on tällä hetkellä pulaa, raaka-aine tulee pääosin tuolta itärajan takaa, mikä aiheuttaa omat logistiset haasteensa tänä päivänä, ja sai aikansa etsiä toimittajaa, jolla noita leveitä paneeleja olisi varastossa.  Osa myi ei-oota ilman mitään tietoa hyllyjen täydentymisestä.

Pirkanmaalta sitä kuitenkin löytyi mutta ei ihan sopivan mittaisena, vaan jouduttiin ottamaan ylimittaista, josta jäi ikävästi hukkaa. Se hukka on syvälle kankkulan kaivoon heitettyjä euroja.

Seinä- ja kattopaneelia. Katto jatkuu pesuhuoneen puolelle saman suuntaisesti.

Paneeleiden mitoituksen suunnittelu vaati hieman normaalia enemmän aikaa, koska paneelit tulevat poikittain tilaan nähden. Piti huomioda reunoissa tietenkin saunan eristeellä syvennetty osuus sekä ledlistan päättymiskohta, kuin myös lasilistan oikea sijoituskohta oven saranan leveyden mukaan.

Mustasta peräseinästä tulee kyllä mukava efekti. Paneleeiden ja eristeen pääty pitää vielä peittää jollain listalla. Paksuus on lähes 6 cm, joten normaali n. 4 cm kulmalista ei riitä. 

Lasilista upotettiin kattopaneelien väliin. Seinässä se toki tulee näkymään. Jos kohdan olisi hoksannut suunnitella aiemmin, olisihan sen saanut seinässäkin upotettua laatan päätyyn piiloon. Tai ainakin oletan näin.

Katon koolaukseen kiinnitetty lasilista, joka lähes uppoaa paneeleiden sisään.Se tulee nyt muutamia millejä pintaan.
Näin lasin pitäisi näyttää kauempaa katsottuna lähes uppoavan lasin sisään. Olisi sen varmaan voinut laittaa syvemmällekin kapeammalla koolauksella.

Tarkoitus oli piilonaulata paneelit pontin päältä mutta pontti alkoi halkeilemaan. Piti naulata ne sitten pinnalta. Ei tuo juuri erotu. Ellei tiedä mistä katsoa. Minä tiedän. Ja kamerakuvahan ne paljastaa myös armottomasti.

Panelointi tehtiin lopulta listattomana. Se vaati tietenkin tarkempaa mittailua, ja vei enemmän aikaa. Oli kuitenkin sen arvoista. Seinän ja katon saumaan jätettiin pieni tuuletusrako, kuten muihinkin saumoihin.

Kiuasnurkkaa ja väliseinä pesuhuoneeseen päin. Päälle tulee vielä kirkas lasi.

Ikkunan smyygit vaativat kikkailua, sillä ikkunahan mitoitettiin tosiaan liian leveäksi työkuvissa. Smyygit tehtiin samasta vaneripaneelista kuin peräseinä. Sivusmyygit täytyy asentaa hieman vinoon, jotta saatiin korjattua ikkunan mitoitusvirhe.

Ikkunasta tuleva valo kuitenkin häikäisee silleen sopivasti, että tuskin noihin vinoihin smyygeihin kiinnittää huomiota. Nämä ovat vielä kesken mutta kuvasta näkee haasteen. Smyygit pitää vielä kiinnittää koolausten päälle, ajaa vanerista sivuille päätypala ja käsitellä nuo puupinnalla olevat osat mustalla saunasuojalla.

Hieman haasteelliset ikkunasmyygit vielä työn alla. Sivupala mallailun alla, on siis vielä irti. Ilman listoja olisi tarkoitus selvitä.

Pesuhuoneessa on lednauha-valaistus seinän ja katon rajassa suihkuseinällä ja sen vastakkaisella seinällä. Led-nauhan alumiiniprofiilit kiinnitettiin koolauspuuhun ja ne jäivät nätisti upoksiin. Tätä valaistusta ei olla vielä päästy testaamaan mutta valo tulee kyllä näyttämään seinälaattojen kulmat vähän turhankin hyvin. Se havaittiin jo yläkerran kylpyhuoneessa ja toki siitä laatoittaja varoittelikin. Ei kannata laittaa jos yhtään häiritsee.

Lednauhaprofiili katon rajassa.
Tässä kuvassa näkyy myös hyvin tuon laattasaumavärin värivaihtelu, tietyssä katselekulmassa se on täydellinen ja toisessa aivan liian sinisenharmaa. Opettelen elämään sen kanssa ja odottelen niiden pinttymistä kuranvärisiksi...

Laudesuunnitelmakin valmis. 
Vastakkain olevat lauteet tehdään myös leveästä lämpöhaavasta. Suunnitelma on rakentaa yksinkertaiset penkit laudelaudoista tehdyn lattian päälle.  Se ei ole lattian siivoamisen kannalta yhtään käytännöllistä mutta lasten turvallisuuden näkökulmasta taas seinästä seinään oleva jalkataso on varsin toimiva ratkaisu. Ei tarvitse jännittää, että mukulat tipahtavat jostain välistä lattialle. Jännityksen aiheensa kullakin.

Siivousta helpottamaan ollaan kyllä parissa saunassa jätetty tuo jalkatila/lattia irti rungosta muutamaan osaan jaetuksi kanneksi, jolloin moduleeita voi nostaa tarvittaessa pois. Toisaalta, on siellä lattian alla mahtunut konttailemaan siivoamassakin.

Lattiarunko tulee pääosin seisomaan omien jalkojen varassa. Kiuas upotetaan myös tähän lattiatasoon. Oven edessä taas on leveä jakkara, joka yltää hanalle asti. Hana ei näin ehkä kuumene yhtä paljon, kuin jos se olisi ylempänä.  Se on nyt 80 cm laattalattiapinnasta eli hanan ja jakkaran väliin mahtuu hyvin kiulu.

Tuo kiuasveden hana on siinä rajalla onko se turhake mutta meillähän varauduttiin tosiaan siihen, että tästä saunasta voisi tulla jossain vaiheessa kylpyhuone.

Penkeistä en löytänyt ensin insipiraatiokuvaa vaan päätimme mennä ihan oman suunnitelman mukaan. Päätyihin tulee neliön mallinen jalkakehikko ja samanlainen rakennetaan myös penkin yläosaan käsinojaksi ja niin sisääntulon kuin kiukaan puolella se toimisi myös turvakaiteena.  Laudepenkit voivat tällöin seistä vapaasti eikä niitä ole pakko tukea seiniin.

Mutta olihan tämänkin jo joku keksinyt eli tässä alla löytämäni ja lainaamani kuva vähän vastaavasta ajatuksesta koskien tuota penkin päätyä kiukaan edessä.

 Penkki, jonka päädyssä jalkatuki ja käsinojakehikko. Selkänojaa emme taida laittaa olleenkaan ja se tehdäänkö nuo kehikot kuitenkaan jiiriin, on kysymysmerkki. Ei ole kiva jos ne alkavat vuodessa irvistelemään saunantekijälle.
(Kuva www.puurakennuspaasovaara.fi)

Lauteiden toteutuksesta täytyy tehdä vielä tarkemmat kuvat ja lähteä sen jälkeen metsästämään laudemateriaalia.

Parafiiniöljyä vaiko ei, ihmettelen vain?
Pohdinnassa on vielä lämpökäsiteltyjen lauteiden ja paneeleiden käsittely.

Öljyäminen korostaa noiden paneeleiden kirjavuutta ja tummentaa väriä, mikä ei ole tässä tapauksessa toiveissa. Ne ovat kauniit juuri tuollaisena.

Siitä tulee myös kierre, öljyämisen saa tehdä aika monta kertaa vuodessa, jos sauna on ahkerassa käytössä. Kuten on.

Toisaalta parafiiniöljy suojaa puuta kuivumiselta/halkeilulta ja lialta.

Mutta onko oikeasti tarpeen öljytä paneeleita ja lauteita parafiiniöljyllä?

Tähän ei löydy kyllä oikein yksiselitteistä vastausta mistään lähteestä.  En muista että olisimme kovin monessa edellisessä saunassa lauteita ja paneeleja suojanneet, ellei ole ollut tarkoitus muuttaa niiden väriä. Jättäisikö siis taas tekemättä ja katsoisi miten käy? Harmittaako jälkeenpäin, jos halkeilleissa lauteissa paistaakin laudeliinoista huolimatta hikipersauksien kuva? Se lienee se pahin skenaario?  Vai laittaisiko sitä vain lauteisiin mutta ei paneeleihin?

Raksaaminen on loputonta pienten ja isompien valintojen tekemistä vähäisten faktojen varassa.

Katse pihaan päin.

Armollisesti pihan tilan peittäneen lumen kadottua tuli aika kääntää katse ulkotiloihin. Jotain tarttis tehdä, jos aikoo päästä nauttimaan omakotitalon pääasiallisesta edusta eli ikiomasta kesäisestä pihasta jo tänä vuonna.

Olen kysellyt tarjouksia pihatöistä paikallisilta pihaurakoitsijoilta. Vaikkei tämä tontti kovin iso olekaan (2200 neliötä), on se haastava korkeuseroineen ja rantoineen. Neljäsosa tontista on loivaa rinnettä, missä talokin sijaitsee ja loppuosa viettää vielä hieman rantaa kohti. Lisäksi tontilla on kunnostusta  vaativia vanhoja piharakennuksia, jotka pitää huomioida pihatöissäkin.

Ei voi vain siis pyytää  yksinkertaisesti tasoittamaan maata talon ympäriltä ja kaivamaan reunoille istutusalueet, kuten tasamaan tontilla. Nämä pihatyötkin voivat olla varsin helpot tai sitten vähintäänkin haastavat.

Pihasuunnitelmanhan meillä tästä syystä tehtiinkin jo samaan aikaan taloa suunnitellessa, ja sitä tullaankin pääasiassa noudattamaan. Se huomioitiin myös jo viime kesänä täyttöjä tehdessä, jolloin tehtiin osin pohjia pihalle.

Tarkoitus on tässä vaiheessa vain taputella takapihan nurmikolle tulevat alueet tasaiseksi sekä kaivaa isoimmat istutusalueet, ja tietenkin samalla levitellään jo pintamullat. Lähinnä työn alle otetaan siis rajoille tulevat ja sivun rinteen istutusvyöhykkeet sekä nurmikon kylvö ja toki ulkovalaistusjohdotukset näille alueille.

Myös takapihan terassin sora-aluetta laajennetaan niin, että talon ympärille pääsee pienellä nosturilla jatkossa. Tehdään sitten vain isompi kiveysalue myöhemmin. Vähemmän ruohonleikkuuta. Tämä urakka kattaa nyt tontista noin 1000 neliön alan.

Nurmikko meillä on pyritty rajaamaan isommaksi selkeäksi alueeksi ja kaikkiin vähääkään haastaviin kohtiin tulee sitten helppohoitoisia istutuksia.  Vanhassa kodissa ajeltiin pelkkää nurmikkoa sellaiset vajaa hehtaari pari kertaa viikossa, ja siihen ei kyllä enää kertakaikkiaan riitä paukut. Mielummin sitä rykäisee pari kertaa kesässä läpi istutusalueiden rikkaruohot ja kanttaukset, jos valita voi.

Muut työt, ml. etupihan ja takapihan terassien kiveykset/asfaltoinnit tehdään sitten seuraavina kesinä. Nyt on tärkeintä saada lapsia varten nurmi kasvamaan sekä hidaskasvuisimmat pensaat ja havut istututettua.

Lisäksi jätämme yhden rajan vielä käsittelemättä, sillä tontilla alkaa rakennusprojekti, ja on parempi käydä uusien naapureiden kanssa läpi ensin rajasuunnitelma.

Samoin tuo ranta-alue jää vielä tuonnemmaksi, mutta valmistellaan sekin niin, että lopuista töistä selviää ihan hartiavoimin sekä terasseja ja laituria rakentelemalla.

Otetaan kuitenkin tämä iso peruskokonaisuus työn alle, ja tehdään se hyvin.

Samaan syssyyn puretaan jalaksilla oleva, katosta vuotava pihasauna. Kaksi vuotta lähes meni pura/remppaa-päätöstä tehdessä. Uutta ei samaan kohtaan, aivan rantaan saa rakentaa mutta remontti olisi ollut isompi duuni. Ja jos rakennamme vielä pihasaunan, olisi meillä lopulta kolme saunaa, ja tuo pikkusauna olisi  jäänyt vähälle käytölle.

Mikä näissä pihatöissä oikein maksaa?
Tarjousten perusteella selvisi, että tämän urakan kallein osio on kalkittu ja lannoitettu multa.

Ei niinkään ne kaivuri- ja lapiotyöt, joissa taksat ovat melko vakiot. Eikä ne perennat ja pensaat ja havut.

Meidänkin pihaan menisi arviolta multaa lähes 300 kuutiota eli aika monta kuormaa, ja sen kun kertoo mullan kuutiohinnalla on luotu jälleen hyvät edellytykset sydämentykytykselle ja päätä kiristävälle vanteelle.

Tyypillisestihän noihin pihatöihin ei juuri budjetoida mitään vaikka pitäisi lisätä sillekin vielä 10% siivu talon rakennuskustannusten päälle.

Kymppitonnilla pääsee siis vasta hyvään alkuun.

Täällä muuten hyvä kustannuslaskuri pihatöille.

Sivutäytöt tehty, vihdoinkin.
Ennen kuin pihatyöt päästään aloittamaan, piti saada viimeisteltyä talon sivutäytöt. Nehän jäivät vähän vajaiksi viime kesänä (taisi painaa loma päälle tekijöillä) ja urakoitsijan kanssa oli sovittu niiden viimeistelystä.

Tällä viikolla ne sitten vihdoin tehtiin ja lisätyönä otettiin vielä talon pohjoispuolelle pihan nosto talon sivulla, niin että siinä saa paremmin käännettyä auton. Tai vaikka peräkärryn parkkiin. Saadaan vihdoin ja viimein siirrettyä rakennustarvikkeita katosten alle ja seinän vierustoille, pois tieltä (ja naapurin mailta).

Kohta ne lankkukasat taas siirrellään toiseen paikkaan rappauksen tieltä. Meidän pihalla on ihmeen vähän hyviä säilytyspaikkoja kokoon nähden.

Mursketta tuli kaksi kasetillista, ja etupihakin tasoittui samalla taas. Kesällä tasoitut sora-alueet olivat päässeet pahan kerran kärsimään mm. maalämpöporavärkin ja rännien asennuksessa tarvitun panssarivaunun telaketjunosturin jäljiltä.

Karkeamman kalliomurskeen päälle tuli vielä puuttuvilta osin 0-16 raekoon mursketta, jota kaivurikuski suositteli muutenkin esim. kivituhkan tilalle. Ei kulkeudu niin paljon hiekkaa sisälle. Se oli aika hyvän sävyistäkin, tuollaista betoninharmaata. Kannattaa huomioida mursketa tilatessa, jos se jää siis näkyviin, että eri soranottopaikoilla on aina vähän omansävyistä mursketta tarjolla.

Sivutäytöt tehty ja jossain vaihessa mietittävä mitä tuohon porrastasanteen kohdalle oikein tulee.
Monta kertaa sitä on pällistelty mutta hyvää ratkaisua ei ole välähtänyt päähän. Tällaisetkaan asiat eivät rakennuskuvista näy. Vissin niitä "työmaalla ratkottavia".

Muuttoruljanssille piste.
Sisätyöt eivät etene tällä haavaa raportoimisen arvoisesti, mitä nyt saunaa ja pesuhuoneen kattoa on paneloitu ja siitäpä kuvia myöhemmin. Olemme saaneet sen sijaan tyhjennettyä viikonloppujen aikana raksakämpän kaikista tavaroista, minkä seurauksena epämääräisiä nyssäköitä ja laatikoita ajelehtii nyt pitkin taloa odottamassa säilytysjärjestelmien asennusta.  Tähän kun lisätään lasten ja vähän aikuistenkin välikausivaatehärdelli, on katastrofi taattu.

Tämmöinen  tee se itse- muutto oli kyllä vähintäänkin raskas verrattuna muuttomiesten toteuttamaan urakkaan, jossa kaikki tavarat on pakkailtu isoihin muuttolaatikoihin, huonekalut kääritty taiten pahveihin ja suojamuoveihin ja kuorma vain viuhahtaa ensin ulos ja sitten taas sisään. Mutta selvittiin.

Siivosin tänä viikonloppuna myös raksakämpän. Siihen meni ilman ikkunanpesuja 11 tuntia, josta lähes puolet kului keittiön puunauksessa. Eilen illalla särki istumatyöläisen paikkoja taas niin, ettei pystynyt nukkumaan. Sormetkin olivat ihan jumissa. Nostan kyllä hattua ammattisiivoojille, kovaa työtä. Otettiinkin siihen ikkunanpesuun heidät, jännetuppitulehduksen uhatessa amatöörisiivoojaa.

Sen vaan sanon, että tähän muuttovaiheeseen kannattaa ihan kunnolla varata aikaa ja voimia rakennusprojektissa ellei tosiaan muuta listoja myöten valmiiseen taloon ja ota avaimet-käteen muuttoa.

Viime viikot ovat näes menneet vähän kuin tulipaloja sammutellessa: verhokiskot tuohon huoneeseen, säilytysjärjestelmät tähän komeroon, sitten pihan siivousta ja välillä vähän panelointia sekä muuttotavaroiden noutoa ja parin pahvilaatikon purkua. On semmoinen latinohenkinen raksaus menossa, eikä täsmällinen yksi asia kerralla loppuun asti-metodi, kuten ennen muuttoa. Tuntuu ettei mikään etene vaikka kuinka heiluu illat ja viikonloput uuvuksiin asti.

Blogin kirjoittelu hiipunee tässä samaa tahtia lopputöiden vähentyessä (kai ne silti siis etenevät), sillä se alkaa olla täyttänyt tehtävänsä rakennusprojektin dokumentoinnissa. Vielä en kuitenkaan ihan lopullista pistettä laita kirjoituksille, ja jos jokin toteutus erityisesti askarruttaa, laittakaa rohkeasti kommentteja.

Kivitalon langaton sisäverkko- toimiiko?

Toisin kuin aiemmin epäilin, saimme me sitten melko nopeasti nettiyhteyssaatavuuden operaattorin järjestelmiin,  ja sitä myöten yhteyden tilattua ja käyttöön. Alakerrassa.

Langaton nettiyhteys vaati meillä vahvistamista. Yksi valokuidun päässä oleva modeemi-reititin valettujen kiviseinien, ontelolaatan ja äänieristetyn oven takana työhuoneessa ei jaksa kantaa kuin lähialueelle, jos sinnekään. Ei  edes siihen lähivessaan, missä luonnollisesti olisi oleellista, että netti pelittäisi, varsinkin pienempien lasten vanhempien  näkökulmasta.

Entisessä, yksikerroksissa puurunkoisessa talossamme riitti, että laitoimme kaapelin päähän yhden adsl-reitittimen ja lisäksi toiseen päähän taloa toisen reitittimen, joka vahvisti signaalia. Täällä Hiidenpesässä piti tehdä toisenlainen ratkaisu.  Varmasti taas ihan pässinlihaa silloitus-,reititys-,  Ethernet- ja  datasähkötermeineen monelle lukijalle, mutta ei itselle, joten kirjoittelen viritelmästä amatöörin sanankääntein ja termein täällä olettaen rohkeasti, että muitakin nettinoviiseja on lukijakunnassa.

Valokuituyhteys on siis kytketty tekniseen tilaan sähkökaappiin, ja siellä on boksissa nettikaapeleille sähkärin sanoin jatkojohtoyhteydet eri huoneisiin. Nämä on numeroitu, ja vastaavasti rasiat huoneissa.

Sähkäri ehdotti, että modeemi asennettaisiin teknisen tilan sähkökaappiin, ja siitä vedettäisiin piuhat teknisessä tilassa tuohon jakokaappiin eri huoneiden kohdille. Jatkojohdon toisessa päässä eli eri huoneissa kytkettäisiin taas wlan-reititin.

Koska meillä nyt oli muuttovaiheessa käytössä vain yksi Elisalta tullut Zyxelin modeemi-reititin ja yksi vanha Apple Airport reititin, teimme kuitenkin toisen ratkaisun, jotta saimme nettiyhteyden toimimaan yläkerrassakin.

Modeemi kytkettiin normaalisti työ/mediahuoneeseen, ja siitä saa nyt myös piuhayhteyden tarvittaessa.

Sähkökaapissa vedettiin kaapeli huonepaikkojen välillä eli työhuoneesta olohuoneeseen. Olohuoneessa kytkettiin taas sitten reititin seinään.  Tästä saa taas vedettyä johdon tv:eenkin.  Tv toimii meillä myös tuon valokuidun kautta mutta teimme myös varauksen antenniyhteydelle. Just in case.

Johan alkoi netti pelittää.

Ja se nopeus?

88,0 Mbps langattomana. Piisaa. 

Ja onko tämä nyt sitten reititystä vai silloitusta? En tiedä, iso aukko sivistyksessä.

Alakerran aula valmistuu.

Kodinhoitohuoneen säilytysjärjestelmän pääsiäinen asennuspiina sekä porrasmatton liimausta.

Alakerran aula jäi ennen muuttoa vaiheeseen. Aulassa on siis meillä kodinhoitohuoneen jatke. Pesutupa on ovensuussa omassa, jossain vaiheessa myös liukuovilla suljettavassa kopissaan ja loput tilat seinän takana aulassa. Tänne oli suunniteltu jokin seinäkiskojen varassa oleva työskentely-ja säilytystila tilanjakoliukuovien taakse.

Kodinhoidollisiin toimiin varattu tila.

Lattialla vellovaa muuttolaatikko-ja jätesäkkimäärää aikansa katseltuamme päätimme sitten aloittaa säilytysjärjestelmien asennuksen, joka alkoi ihan kalusteiden hankinnasta suuresta sinisestä tavaratalosta.

Peräseinälle suunniteltiin siis Ikean Algot-sarjasta säilytysjärjestelmä.  Sinne tuli 60 cm  syvillä hyllylevyillä pitkä työskentelytaso, jonka toisessa päässä on ompelupiste (luksusta, sanon minä) ja toisessa päässä aina valmis mankelointi- ja silityspiste (jälleen, luksusta). Väliin jää tilaa vaikka viikkailla pyykkiä eli kerätä masentava kasa puhdasta pyykkiä. Tason ylä- ja alapuolella on sitten säilytystilaa korien ja hyllyjen muodossa.

Algotit otettiin nettitilauksena ja noudettiin saman päivän aikana. Oli pääsiäisenä auki sekin talo. Yritin houkutella Jiitä samalla käynnillä vähän keittiötarvikeosastolle. Tuli jo alakertaan sisälle mutta kieltäytyi lamppujen kohdalla etenemästä enää yhtään mihinkään. Ei auttanut järkeily eikä houkuttelu ja kiristystä sekä uhkailua en sitten yrittänytkään perherauhan nimissä. Joutuu käymään sitten itsekseen toisen kerran ostelemassa pikkutarvikkeita.

Tein sitten vähän kiireessä tuolla Ikean suunnitteluohjelmalla (en ymmärrä, kaikki muu toimii heillä kuin junan vessa lukuunottamatta näitä suunnitteluohjelmia, tässä vaiheessa on tosin ollut vielä tapellut Elfan ohjelman kanssa) hyllysuunnitelman tuohon aulaan ja samalla myös yläkerran vaatehuoneen toiselle seinämälle. Toiselle tulee vain vaatetankoja.

Tässä hässäkässä en huomannut tarkistaa, että alakertaan tuli mitoitettua seinäkisko niin, että se rakentui lopulta kolmesta pätkästä yhden noin 2 m pitkän kiskon sijaan, joka olisi vallan hyvin riittänyt. Tämä tarkoitti sitä, että kiinnityskohtia oli noin tuplamäärä.

Meni sitten kokonainen päivä sellaiset 90 ruuvin reikää poratessa kiviseinään. Erinomainen tuuri kävi siinä mielessä, että vain yhdessä kiskonkohdassa osuttiin raudoituksiin.

Suunnitelmassa ei myöskään näy riittävän tarkasti mittoja ja tuli ängettyä hyllyjä liian tiuhaan. Käytännössä jätettiin toteuttamatta sitten yksi syvä hyllyrivi mutta kyllä nuo tarvikkeet saa käytettyä sitten yläkerrassa. Näyttää siltä, että mitoitussyistä eteinenkin pitää mahdollisesti tehdä Algotilla, eikä Sovellalla tai Elftalla kuten  suunnittelin.  Mutta ihan yllättävän tukevat nuo Algotitkin ovat, korien liukumisessa olisi vain vähän parantamisen varaa.

Koko tämä Algot-härdelli jäi sitten tilanjakoliukuovien taakse. Ne asennettiin noin 1300mm päähän peräseinästä, jotta silityslauta voi olla valmiina töihin sivuseinällä. Lisäksi ovien takanakin mahtuu kulkemaan vaikka olisivat osin kiinni.

Liukuovissa panostettiin tällä kertaa ja otimme Inarialta kehyksettömät mdf-taustaiset peiliovet. Erittäin edullinen ratkaisu olisi taas ollut ihan metallikehyksinen liukuovi mutta halusimme tähän vähän jykevämpää tavaraa.

Ja peilit ovat savulasia.

Ilmeisesti 80-luvusta alkaa olla kulunut riittävän kauan aikaa, kun savulasi tuntui kerrassaan vetoavalta vaihtoehdolta. Alkuperäinen ajatus oli laittaa samaa mattavalkoista lasia kuin viereisessä vessassakin käytettiin mutta tuli sitten tehtyä tälläinen ad hoc-päätös. Jotenkin tuo tila kaipasi mustien portaiden ja tulevan mustan kuraeteisnaulakon lisäksi vielä vastapainoa kaikelle vaaleudelle.

Asennus aloitettiin lyhentämällä kiskoja 10mm mittavirheen vuoksi. Yläkisko ruuvattiin kattoon ja alakisko liimattiin laattalattiaan. Sitten nostettiin ovet paikoilleen. Jonka jälkeen todettiin, että ne pitää nostaa pois, jos haluaa asentaa magneettihidastimet. Yhdet laitettiin nyt testaukseen, vaikutus on melko vähäinen, joten loput jäivät harkintaan.
Spotit jäivät tilan sisälle ja lednauhalippa ulkopuolelle.

Saavat lapset sitten saman lapsuudenmuiston kuin itsekin värillisten peililasien muodossa. Ja joskus vuonna 2050 voivat sitten todeta, että olihan ne sittenkin ihan kivannäköiset, kun tarkemmin ajattelee.

Porrasmaton asennustyö.

Porrasmattosuunnitelma kehittyi vielä viime tipassa. Pudotinkin sen terenauha-ajatuksen maton rajauksessa pois, kun huomasin, että sivulle näkyviin jäävän kumireunuksen voipi värittää tussilla mustaksi tai kuulemma ihan jopa maalata. Tämä oli se kaikkein huomaamattomin vaihtoehto.

Portaiden reunoja joutuu joka tapauksessa korjausmaalaamaan, sillä kärsivät maton leikkauksen yhteydessä (hieman haastavaa korjata muuten tuota ammattimiesten maalausjälkeä, koska maalia on niin paksu kerros, että irti lähtee ihan sellainen kunnon pintapala).

Asentaja saapui aamulla hommiin ja korjasi vielä muutaman tasoitettavan kohdan Ardexin pikatasoitteella. Sitä ennen laatoittajamme oli tasoittanut Weberin 3400 tasoitteella portaiden nostokohdat ja pahimmat reiät.

Sitten leikeltiin portaan sisäkulmasta seuraavaan sisäkulmaan mitoitettuja  matonpalasia ja liimattiin ne Kiillon kontaktiliimalla suoraan Elementon pintaan. Liima levitettiin laastilla mattoon ja pensselillä portaaseen.  Liimakäry oli sellainen, että hieman hirvitti tehdä yläkerrassa etätöitä. Että millaisessa pöllyssä sitä asiakkaiden kanssa oikein keskustelee. En vastaa mistään mitä sinä päivänä lupasin.

Itse asennustyössä meni lopulta noin kolme tuntia, joten asennushinta oli kyllä siihen nähden aivan erityisen kova. Taidan vaihtaa alaa.

Primereita ei siis käytetty eikä pintaakaan tarvinnut sen kummemmin hioa, mitä nyt laastimöykyt ja maalitahrat poistettiin alta rahinalla. Elementojen pintahan on hyvin sileä ja jos ei olisi noita nostokohtia, olisivat ne tosiaankin olleet hyvin kauniit sellaisenaan  ympäriinsä lakattuina. Tai olisi vaikka jättänyt betonipinnan sivuilta ja takaa näkyviin, ja laittanut betoninharmaan maton. Betonipinnan kanssa olisi käynyt sitten hyvin taas myös lasikaiteet.

Mutta eipä jossitella enää.  Se on nyt musta koko portaikko, ja hyvältä näyttää: 

Tuo Flotex-matto ei ole ihan niin pikimustaa kuin olisin halunnut mutta sen korvaa tuo kitkaisuus ja pehmoisuus. Tuntuu että se suorastaan imaisee sukista kiinni, ja on kiva myös paljaan jalan alla. Selkeästi myös lämpimämpi jalan alla kuin puhdas betoni. Lapsiperheen valinta, ei tarvitse pelätä omien lasten ja erityisesti vielä pienempien vieraiden liukastelun puolesta.

Aula-projektin viimeinen vaihe on eteisnaulakon tekeminen. Se on vielä ajatuksen tasolla. Erittäin hyvällä mallilla siis.

Muuta pientä edistystä.

Säilytysjärjestelmien asennuksen lisäksi aika on kulunut tavaroita purkaessa, ja loppuja kimpsuja raksakämpästä pakatessa ja siirrellessä, sitä mukaa kun tulopäässä on saatu raivattua tilaa. Paljon aikaa on mennyt siivotessa. 

Pölyn määrä on ilmeisesti vakio. Vaikka siivosin muuttoa ennen perusteellisesti seinistä alkaen, on joka aamu sama (betoni?)pölykerros odottamassa kaikilla tasoilla. Erityisen hyvin se näkyy mustilla kivitasoilla ja ikkunapuitteissa. Kauanko tässä joutuu vielä imuroimaan päivittäin? Puoli vuotta, vuoden? Kuukauden..?

 Mutta on tässä kuitenkin raksakin edistynyt:

Ikkunapuitteen ja laatan välinen rako saumattiin antrasiitinvärisellä silikonilla.
Ikkunat ovat siis lattian tasolla mutta sen verran ylempänä, että ikkunapuitteet kiertävät ikkunaa joka puolelta tasaisesti.

Ilmanvaihto otettiin käyttöön loppusiivouksen ja muuton jälkeen.
Alakerran makkareissa käy hurja humina huolimatta iv-kojeen perään asennetuista äänenvaimentimista. Asia vaatii nyt perehtymistä. 

Yksi kuivauspatteri käytössä. Otettaisiinko enää vesikiertoista, sähkövastuksellista rättipatteria? No ei mutta siinä on ja päivittäisessä käytössä kyllä.
Toinen pitäisi saada yläkerran kylppäriin mutta hirvittää laattoihin porailu ja painavan patterin kiinnitys heppoisiin kipsilevyseiniin.

Apu- ja rajapintatyöt - mitä teimme lopulta itse?

Taloprojektimme on toteutettu osa-urakoina, mikä on tällaisen arkkitehdin suunnitteleman paikalla tehdyn rakennuksen toteuttamisen kannalta edullisimpi vaihtoehto kuin avaimet käteen-projekti yhdeltä taholta. Tällöin on mahdollista vinguttaa eri urakoiden hintoja toimittajien kesken.

Rakennusprojektia aloittaessa sovimme vastaavan kanssa, että budjetti lasketaan siten, että meidän omien töiden osuus rajoittuu vain siivoukseen ja satunnaiseen rautakauppa-asiointiin.

Lisäksi sovittiin, että meidän vastuulla oli sisustukseen liittyvien tarvikkeiden hankinta, toisin sanoen maalatuista pinnoista eteenpäin esim. lattiamateriaalit ja kiintokalusteet sekä kiinteät valaisimet.

No, kuinkas sitten kävikään? Mitä kaikkea teimme itse projektin aikana muuttolupaan asti? Ja sen jälkeenkin.

(epätoivoista itkunsekaista naurua)

Osan töistä urakoimme suoraan sanottuna pakon edestä eli nämä ovat niitä surullisen kuuluisia urakkarajapintatöitä. Joita ei pitänyt olla mutta jotka tulivat sitten aivan puuntakaa kiireellisinä töinä.

Semmoiset saa erityisen paljon stressiä aikaan lapsiperheessä, jossa käytännössä jompi kumpi aikuinen on viikolla aina työmatkalla vähintään päivän pari. Lukijat saattavat muistaa mm. allekirjoittaneen yksinäisen autotallin lattiaeristysurakan, siinä ei ollut itku kaukana todellakaan.

Osan töistä taas teimme itse, koska budjettimme tuntui kuitenkin repeävän ihan täysin liitoksistaan.

Nämä olivat lähinnä autotallin rakennustyöt, sillä budjetti laskettiin alunperin autokatoksella ja meillä oli siitäkin johtuen noin 7000 euron ylitys budjetissa lähinnä eristeiden, lattian ja nosto-oven vuoksi.

Lisäksi olimme muutenkin varautuneet esim. parketin ja sisäovien asennukseen itse, ihan huvin ja urheilun vuoksi eli koska osaamme ja pystymme itsekin. Eli rakentamisen kontekstissa olimme varautuneet ns. siisteihin sisätöihin.

Listasin töitä projektin ajan,  ja rajapintatyöt ovat merkitty kursiivilla. Osaurakoilla rakentava voi tuosta poimia itselleen noita tehtäviä tai vaihtoehtoisesti varmistella, että ne kuuluvat joko urakkaan a tai urakkaan b. 

• Tavaroiden ja tarvikkeiden sääsuojaus
• Rakennusjätteiden siivous ja vienti jätekeskukseen peräkärryllä- lukemattomia kertoja
• Rakennustarvikkeiden siirtoa paikasta a paikkaan b ja paikkaan c - lukemattomia tunteja
• Rakennustarvikkeiden hakua kaupungin tai kylän rautakaupoista - lukemattomia kertoja

• Lammitassujen muottien tai muovien poisto anturavaluista 
• Kellarin  ja tallin sokkelin vesieristeen styrox-suojien asennus 
• Autotallin sokkelin eristys  
• Autotallin lattiavalun valmistelut (styrox, raudoitus, sokkelikaista)
• Autotallin rungon tuulensuojalevytys ja villoitus
• Autotallin sisäseinien levytys (katto otettiin timpureilta) 
• Autotallin sähkörasioiden asennus sisä- ja ulkoseiniin
• Autotallin ulkovuoraus
• Autotallin ovien käsittely ja maalaus
• Autotallin ja varaston ovien asennus
• Autotallin oven lukon ja kahvan asennus
• Autotallin väliseinän rakennus (to do)
• Autotallin vesipisteen rungon rakennus
• Teknisen tilan lattian hionta käsin sementtiliimasta
• Teknisen tilan seinien ja lattian pinnoitukset ja lattianrajan tiivistykset
• Teknisen tilan putkien läpivientivalut ja tiivistykset
• Teknisen tilan ontelolaattakaton primerointi
• Ikkunoiden apukarmien asennus
• Ikkunoiden karmien teippaus
• Ikkunoiden karmien ja seinän välinen lisätiivistys
• Yläkerran läpivientien ja jakotukkien kotelointi
• Tarkistusluukkujen asennus
• Muutamien gyproc-levyjen ja sähkörasioiden asennus yläkertaan
• Erilaisten läpivientien äänieristys villalla
• Hormivarauksen teko yläpohjaan
• Tarkistusluukun teko katolle
• Sokkelikaistan poisto seinänrajoista
• Kellarin maanvaraisen laatan ja seinän raon eristys elastisella massalla
• Sadevesiputkien lyhennys ja suppiloiden asennus
• Parkettilattioiden sementtiliiman hionta
• Parketinaluslattian primerointi
• Parvekkeen ja terassin kattojen laudoitus (to do)
• Parvekkeen lattialaudoitus (to do)
• Betonikäytävien ja portaiden muottien purku (yllättävän iso työ, osin to do)
• Wc-koteloiden teko
• Saunan ja pesuhuoneen kattojen alaslaskut  
• Saunan ja pesuhuoneen katon panelointi (to do)
• Sauna ylipäänsä (to do)
• Yläkerran kattosähkörasioiden kiinnitys
• Yläkerran rimakaton asennus (timpurin ohella)
• Akustiikkalevyjen asennus monitoimihuoneen kattoon
• Kiintokalusteiden asennus
• Säilytysjärjestelmien asennus (kesken)
• Sisäovien ja kahvojen asennus
• Parketin asennus
• Laattalattian seinänvierustan sauman massaus ja seinän alaosan uudelleentasoitus ja -maalaus
• Lattia- ja ovilistojen asennus (kesken)
• Lednauhojen asennus
• Betonikäytävien käsittely (to do)

Listana ei näytä pitkältä 12:lle kuukaudelle mutta kyllähän tässä tunteja meni tahdin kiihtyessä kohti muuttovaihetta. Ja aputöistä näkee, kuinka moni  homma tuli vähän yllättäen omalle kontolle. Siihen nähden lista on julmettu, kun meidän työnosuus piti rajoittua vain kolmeen ensimmäiseen kohtaan.

Toisaalta loppua kohti taas tehtiin jo töitä, joista meillä oli käytännön kokemusta, joten aikaa ei mennyt ihmettelyyn ja työvaiheiden opetteluun.

Teimme töitä pääsääntöisesti viikonloppuna ja viimeisinä kuukausina tunnin - pari lähes joka arki-ilta heti omien töiden perään aina kun se oli mahdollista. Viikonloppuisin meitä oli siis kaksi työntekijää ja arkisin vaihtelevasti yksi tai kaksi.  Vaimoväki yllätti itsensä mm. asentamalla sähkörasioita kipsilevyseiniin, sirkkelöimästä puuta ja sahaamasta alumiinia jollain perkeleen pelottavalla pistosahalla.

Keskimääräinen oma miestyötunti per viikko liikkui noin 30 tunnissa, sisältäen siis molempien työt raksalla.  Jos sen kertoo n. 40 vkolla ja esim. 40 €/h sis. alv saadaan oman työn osuudeksi lähes 50.000€ mutta ammattilainen olisi kai usean vaiheen tehnyt nopeammin eli "edullisemmin" kuin me.

Väsymys olikin enemmän fyysistä kuin henkistä. Paitsi muuttolupaa lähestyessä kyllä molempia.  Suurinta stressiä projektin aikana aiheutti budjetti sekä ne tietyt kiireiset vaiheet, varsinkin jos sattuivat siihen saumaan, että vain toinen meistä oli kotona.

Budjettistressiä helpotti se, että hyväksyttiin lopulta yli 25% ylitys aivan alkuperäiseen kustannuslaskentaan nähden ja järjestettiin tarvittava lisärahoitus.

Henkistä ja fyysistä stressiä taas vähensi se, että pidimme kesällä ja jouluna raksavapaata kaukana työmaasta, kuin myös muutamia viikonloppupäiviä ja useampia iltoja vuoden aikana.

Stressiä aiheutti myös huono omatunto aivan viimeisten raksakuukausien aikana. Lasten kanssa jäivät tänä talvena hyvin vähiin yhteiset hiihtämiset, luistelut, uimahallikäynnit ja sen sellaiset normaalit perhemenot.

Koiraparka sai myös kärsiä virikkeiden puutteesta; harrastuskamat makaavat laatikossa varastossa ja metsälenkkiä ei ole ollut juuri tarjolla sitten joululoman.

Kotona on syöty paljon toisten äitien tekemää ruokaa ja koiralle on tarjottu vain raksuja  tuttujen raakapöperöiden sijaan (voin sanoa, että mieltä on osoitettu tästäkin).

Siivousinnon lasku raksakämpässä korreloi suoraan muuttopäivien vähenemiseen: tiskipöytä oli jatkuvan kaaoksen vallassa ja villakoiralaumat levisivät pitkin nurkkia.

Vaikka elämä on tässä ja nyt, niin kyllä viimeiset kuukaudet kantoivat sillä ajatuksella, että sitten kun ollaan uudessa kodissa, niin...

No, nyt ollaan siellä uudessa kodissa. Voidaan unohtaa viime kuukaudet ja todeta kaikkien selvinneen ilman traumoja. Työtä vielä riittää muutossa ja talossa mutta paluu raksanjälkiseen elämään on nyt aivan käsinkoskeltavan lähellä. Kotoa käsin tehty rakentelu lasketaan jo peruspuuhasteluksi eikä raksalla hikoiluksi.

Tosin muutto vaati kyllä maailman parhaimman kälyn hätiin tulon. Muutoin varmaan täällä olisi pari laatikkoa ja me itse edelleen raksakämpässä.

Yllättikö apu- ja rajapintatöiden määrä ketään muuta rakentajaa?