Akustiikkapaneelit- vaikeuksien kautta Kontoon

Monitoimihuoneeseen on suunniteltu akustiikkalevyt kattoon. Tässä tehoneliötilassa katsellaan jatkossa leffoja, kuunnellaan musiikkia ja tehdään siellä päivisin etätöitäkin. Ei saa siis kaikua.

Huoneen reunoja kiertää gyprocista tehdyt, valkoisella maalatut alaslaskut, joissa kulkee jos minkälaista putkea: on (kylläkin desibeli)viemäriputkea, on liesituulettimen hormia ja  on sähköjohtoja.  Tämän alaslaskun sisään jäävään, ontelolaatalla olevaan tilaan tulee sitten akustiikkalevyt. 

Alaslaskussa on myös himmennettävät spotit sekä lednauha antamassa epäsuoraa valoa. Ja niitä jakorasioita ja ilmastointiventtiilejä.  Huoneessa on itse asiassa sekä tulo- että poistoilmaventtiilit, koska ovi tulee olemaan tiivistetty ja äänieristetty. Seinätkin ovat paksut, kantavaa, valettua harkkoa.

Huono kuva selventämään  sekavasti kuvailtua asiaa.

Tehtiin kuitenkin alkeellinen suunnitteluvirhe (tai oikeastaan virhe oli jättää asia suunnittelematta) koskien tuon alaslaskutilan sisään jäävän katto-osan mitoitusta. Se olisi pitänyt mitoittaa jaollisena  standardimittaisille akustiikkalevyille, jotka näyttävät olevan pääsääntöisesti 60x60  tai 60x120 cm.  Tila on nyt sitten tietenkin 150x4300 cm... ei millään levyllä suoraan jaollinen.

Tämä  siis siksi ettei tarvitsisi leikkoa paneeleja.  Olimme jo Bauhausista ostamassa etukäteen katsomamme kohtuuhintaiset Koral levyt, kun siellä selvisi ettei heidän palovillasta tehtyjä paneeleja pystykään sahaamaan. Ainakaan siististi, sahatessa jää se palovillareuna siis näkyviin. Varmaan pölisisikin esteettisen haitan lisäksi. Ecophonin vastaavat levyt piti myös hylätä samasta syystä. Täytyi alkaa selvittämään muita vaihtoehtoja.

PlänÖ oli tehdä akustiikkalevyt itse. Eli puusta kehikkoja,  kanaverkon ja vuorivillan avulla pohja, ja päälle nidottaisiin joku tyylikäs, pölyä keräämätön ja varmaan sitten paloturvallinenkin verhoilukangas. Joltain muropalstalta löysin myös asiantuntevia neuvoja millaisia villoja pitäisi käyttää mihinkin tarkoitukseen. Se oli taas" tieto lisää tuskaa"-tavaraa.  Alkoi ahdistamaan kun ei yhtään kiinnostanut asia mutta koin, että pitäisi kiinnostaa. Jossakin se omankin tiedonhalun raja tulee vastaan ja se on aika lailla siinä, kun sanotaan basso, resonointi, taajuus ja diffuusori.

Mutta ei hätää siis, oli tuo yksi itetein-ratkaisu kuitenkin jo olemassa, työläs tosin. Ja vaatisi sitten vähän perehtymistä akustiikka-asiaan mutta onhan talossa myös mies, jota stereotyyppisesti oletan ym. aiheiden kiinnostavan ainakin pakon edessä.

No, Konton turvelevyjä olimme alunperinkin katsoneet mutta olihan niissä sitä hintaeroa noihin yllämainittuihin merkkeihin nähden, DIY-versiosta puhumattakaan. Tuon Bauhaus-takaiskun  jälkeen tarkistin vielä, että Kontoja pystyy varmasti sahaamaaan, ja avot, onnistuu. Ei siinä sitten oikein muita vaihtoehtoja jäänyt. Nämä muutaman neliön levyt maksavat ehkä neljäsosan koko alakerran katon kustannuksesta, joka siis muutoin ruiskumaalattiin.

Konto akustiikkalevy (kuva konto.fi)

Levyt liimataan suoraan Weberin primerilla pölysuljettuun ontelolaattaan.

Akustiikkaa parannellaan tilassa myös villamatolla ja seinäryijyllä (Jii: "seinäryijyllä...?") Ja toki sohvasänkykin varmasti vaimentaa kaikua. 

Hyvä siitä vielä tulee. Vaikkei niiden murolaisten kriteerejä täyttäisikään.

Raksapäiväkirja vko 43: vähän parkettia ja paljon muuta

On mennyt 9 rakennuskuukautta siitä, kun talon anturan teko alkoi.  Sitä jo kuumeisesti toivoisi tämän raksaodotuksen päättyvän ja talon tulevan muuttokuntoon. Elämä saisi jo palata raiteilleen. Myös lasten mielestä.

No, muuttopäivä ei lähesty, jos ei jotain tee. Meidänhän piti alunperin vain rakennuttaa talo, käydä vähän siivoilemassa omien töiden ohessa.

Miten kävi?  Nyt töissä on vain laatoittaja, ja paikalle tulevat enää keittiön asentaja sekä tietysti nuo sähkö- ja lvi-alan erikoismiehet, raksa-alan jerrycottonit. Kaikenlaista timpurointia kuitenkin riittää tolkuttomasti mutta ne pitää tehdä laatoitustöiden sallimassa järjestyksessä, välillä vähän jotain alakerrassa ja sitten taas jotain yläkerrassa. Ei siihen voi  oikein työmiestä palkata, kun ei pysty järjestämään riittäviä työpäiviä.

Laattasaumauksia, lattiantasoitusta ja saunan eristyksiä.
Tällä viikolla laatoitustyömiehemme saumasi yläkerran laattalattioiden sekä kylpyhuoneen seinän saumat. Lattia peiteltiin turvaan pahvin alle odottamaan kiintokalusteasennuksia.

Saumavärin valitsin samasta Mapein sarjasta kuin muutkin laastit. Väri on 112 medium grey. Ei se ihan täydellinen sävy ole mutta riittävän hyvä. Hieman harmaampi kuin laatta ja nostaa siitä tuota harmautta esiin. Laatan väri vaihtelee kyllä kovasti valaistuksesta riippuen greigestä melkein sinisenharmaaseen.

Urban Ivory ja Medium grey.

Yläkerran kylppärin lattiaa piti tasoitella erikseen, jotta suihkun kohdalle saadaan parempi kaato ja toisaalta wc:n kotelon alta kaato peräseinästä poispäin. Alunperin lattiassa oli valun yhteydessä tehty 1,5 cm kaato peräseinältä, allaskaappien luota kohti linjakaivoa. Jännityksellä odotan miten nuo 60x60 laatat tuohon lattiaan asettuu.

Kylppärin kaatoja suihkun ja wc-istuimen kohdalla. Ja tässä valossa ruskeahkolta näyttävä laatta. Valitse tuohon nyt sitten oikeanvärinen saumalaasti. 

Alakerrassa vesieristettiin kodinhoitohuoneen ja vessan lattiat sekä seinä-wc:n taustaseinä.  Saunan lattian vesieristäminen edellytti saunan eristeiden laittoa seinille. Jii laitteli Saunasatut paikoilleen parina iltana.

Alakerran wc:n ja kodinhoitohuoneen vesieristyksiä.

Levyt kiinnitettiin uretaanilla seinään, muutamia naulatulppia prikoilla laitettiin lisäksi lisäkiinnikkeeksi. Saumat teipattiin folioteipillä ja levyjen alaosasta leikattiin 20 cm foliota pois. Vesieriste nostetaan n. 20 cm polyuretaanilevyn pintaan, ja sen päälle tulee vielä laatoitus.

Saunan seinät uretoitu.

Sauna jäänee tähän tilaan odottamaan muuton jälkeisiä aikoja. Suunnitelmat alkavat kuitenkin pikkuhiljaa hahmottua ja mahdollisesti tehdään vähän kokeellisia ratkaisujakin. Pystyverhousta ei kuitenkaan nyt tule ettei tarvitse ristikoolata. Se kaventaisi muutenkin kapeaa saunaa vielä viitisen senttiä.

Peltitöitä jälleen.
Vihdoinkin pellitykset pääsivät jatkumaan, eivät tosin vielä valmistuneet. Syöksyjä oli kuitenkin jatkettu. Sahailimme itse sadevesiputket ja suppilot oikeaan korkoon, se olisi tosin kuulunut maanrakennusfirman urakkaan mutta itte piti sekin tehdä. Meni ehkä vartti, joten ei siitä sen enempää. Suppilot aseteltiin suurinpiirtein tulevan maan tasalle.

Ikkunoiden karmien kohdalle oli ruuvattu listoja ja autotallin nosto-oven aukon ympärystä pellitetty. Olimme siihen suunnitelleet alunperin puuta smyygiksi mutta pellitys oli laskettu urakkaan, joten otettiin se.

Ikkunapuitelistaa, peitepelti kiiltää  hieman vähemmän kuin ikkunan karmit.
Hyväksyimme lopulta myös riisinjyvä-kynnyspellit, sillä stucco olisi ollut vielä ohuempaa. Tuo pelti pitäisi tuosta himmetä ajan myötä. Lista vedettiin alareunassa tulevan maan pinnan tasalle, jolloin voimme laittaa pihakivet suoraan peltiä vasten. Tai näin on ainakin suunnitelma...

Hetki piti peltisepän kanssa miettiä kuinka yläosa pellitellään, jottei pelti ohjaa mahdollisesti nosto-oven yläosan laudoitusta pitkin valuvia vesiä sisään. Pelti päädyttiin rajaamaan ulkoverhouksen reunaan ja rajakohta jää kyllä vielä siistittäväksi meille, eli jotain saumausmassaa ja maalia sille pitää vielä näyttää. Aukkohan oli vähän kiero, joten peltiäkään ei saanut ihan puuverhouksen takareunaan koko matkalla.

Autotallin nosto-oven aukon pellitystä. Ylhäällä se rajautuu tuohon puuverhoukseen ja sivuilla sen tulee hieman puuverhouksen ylitse.

Rimakatto loppusuoralla.
Pääsimmekin jatkamaan yläkerran rimakattoa laatoitustöiden siirryttyä vaihteeksi alakertaan. Iltaisin ja viikonloppuna Jii saikin yläkerran rimakaton ruokakomeroa vaille valmiiksi, sitä ei voi tehdä ennen kuin lattialaatoitus on saumattu komerossakin.

Eteisen vaatehuone ja kylppäri valmistuivat itse asiassa hyvinkin vaivattomasti, kun oli suht lyhyet rimat kiinnitettäväksi. Kylppärin katossa meni muutama hassu tunti, allekirjoittanut toimi sirkkelöintiasemalla ja Jii ammuskeli rimoja kattoon.

Kylppärin kattoa, perällä lednauhan lista.

Sunnuntaina parketti alkuun ja höyrynsulkupohdintaa.
Koska kattoja ei voinut tehdä pidemmälle aloitettiin sitten sunnuntaina parketin asennus monitoimihuoneeseen. Huoneessa toki vielä tehdään hieman iv- ja sähkötöitä mutta koska oma työaika on rajallinen, on vain edettävä siellä suunnalla missä pystyy ja toivottava vaadittava, että työmiehet ovat sitten varovaisia pintojen kanssa.

Maanvarainen betonilattia siis primeroitiin ja lattianrajat tiivistettiin jo aikaisemmin. Samoin tiivistettiin vesipostin lattialäpivienti radonmassalla. Se onkin mysteeri miten se vesijohto tuosta ulkoseinustalta saadaan siististi läpi seinän...

Parketin alle levitettiin Timberwisen oma 2mm paksuinen alusmateriaali, jossa on höyrynsulkukalvo mukana. Tuo alusmateriaali oli erilaista kuin aikaisemmin käyttämämme Tuplex, eli siinä ei ollut sisällä styroxpalloja vaan se oli kiinteämpää polyetyleenifoamia.

Tästä höyrynsulun käytöstähän (niin kuin monesta muustakin asiasta rakentamisen saralla) on kahta näkemystä, eli pitää laittaa ja ei pidä laittaa. Valmistajat sitä vaativat tuotteensa turvaksi.  Eräät sisäilma-asiantuntijat taas näkevät sen tarpeettomaksi ja jopa riskirakenteeksi, joka kerää kosteutta muovin alle, betonin pintaan. Päästöjäkin voi muovista tulla.  Suosittelevat sen sijaan käyttämään vaikka aaltopahvia.

Eli suo siellä, vetelä täällä. Taas kerran. Voi halvattu.

Me se höyrynsulku nyt laitettiin valmistajan ohjeen mukaisesti, koska lattiasta ei enää rakennusaikaista kosteutta näyttäisi nousevan eikä kapillaarisen kosteuden nousun riskinkään pitäisi olla suuri,  mutta ainahan tuon parketin voi purkaa ja ottaa muovit alta pois, jos alkaa ilmentyä haju-, hengitys- tai muita mikrobiongelmiin viittaavia haittoja. Ei voi oikeastaan kuin tiedostaa asia ja seurata tilannetta  (käydä nuuskimassa seinän vierustoja?) sekä tehdä korjausliikkeitä tarpeen mukaan.  Joka tapauksessa ilmanvaihtoa on tarkoitus pitää ensimmäinen vuosi korotetulla teholla, että saadaan kaikki uusista rakennusmateriaaleista irtautuvat hajut ja kemikaalit tuuletettua tehokkaasti pois.

Mittailtiin sitten viimeisten parkettisoirojen leveyden jäävän järkeväksi ja ei muuta kuin napsauttelemaan parkettia paikoilleen. Parketti on juuri tuotannosta pois jäänyt (ai että, taas ratsastamme trendien aallonharjalla...) Timberwise Handwashed Carbon White; öljyvahattu, harjattu tammiparketti. Siinä on Wiseloc-pontti, jota oli todella nopea asentaa. Ja purkaa, sitäkin piti tehdä kun huomattiin liian myöhään yhdessä laudassa terävä reuna.

Tästä lähti sunnuntaina aamupäivällä.

Viiden tunnin työn tulos. Perällä myös tuon ongelmallinen vesipostin johto...

Ja sitä muuta piperrettävää.
Yläkerran koteloihin ostin avattavia tarkistusluukkuja (mutta unohdin ostaa niiden avaimet...) Toisesta pääsee tarkistamaan ulkovesipostin putken sekä led-nauhojen muuntajat. Toisesta taas lattialämmityksen jakotukin. Sen suhteen tuli raivostuttava moka, joka selvisi heti maanantaiaamun sapetukseksi.

Jakotukin ympärille olisi pitänyt tehdä yläkerrassakin korotusvalu ennen kotelon tekoa. Itse ei tiedetty eikä tajuttu (olisi kai pitänyt) emmekä myöskään saaneet ohjetta asiasta. Nyt se pitää saada jotenkin tehtyä kotelon sisään. Voi jumaleisson.

400x400 tarkistusluukku.

Rimakattoon tulevien venttiilien maalaukset mustaksi ovat vielä kesken. Poistoilmahärpäkkeet on nyt maalattu mutta tuloilmaventtiileistä jouduin poistamaan maalin ja aloittamaan alusta. Jotain kertoo tarttuvuudesta se, että maali lähti kalvona irti... nyt hioin niitä vielä lisää ja puhdistin tärpätillä ja palasin taas spraymaalin käyttöön.
Mitäpä sitä muutakaan tekisi kuin kuin hinkuttaisi yksiä venttiilejä. Eikä tässä muuta kuin että palovaroittimet ja valopistorasiathan jäävät kuitenkin valkoisiksi... Mitähän minä taas ajattelin, jos mitään.

No on se nyt kuitenkin musta eli yksi valkoinen häiriötekijä rimakatossa vähemmän.

Kompostille koti

Suomalainen tuottaa jätettä keskimäärin lähes 500 kg vuodessa. Siinä on omakotitalon asukkaalle mietittävää miten tämän jätemäärän käsittelisi. Ja mietittävää millainen määrä niitä kauppakasseja tulee raahattua vuoden aikana sisään kotiin, jos ulosvirtaava määräkin on lapsiperheessä parin tonnin luokkaa. Että olisiko sille sisäänvirtaavalle määrälle sitten jotain tehtävissä. Rakennusprojektin aikana kyllä valitettavan vähän, kertyvä jätemäärä on suorastaan masentava. Olo on musta, ei vihreä.

Jätehuoltoyhtiön kanssa pitää tehdä sopimus ajoissa ennen muuttoa, havahduin tähänkin tehdessäni to do-listaa muuttovalmiutta varten. Ajattelimmekin hankkia jäteastiankin pienemmille jäte-erille jo tässä vaiheessa, sinne voisi heitellä  noita raksalta aina löytyviä pienempiä roskia.

Meillä on tarkoitus myös kompostoida itse biojätteet. Tuntuu järjettömältä kuljettaa roska-autolla biojätteitä pitkin maakuntaa jäteasemalle, kun ne voidaan käsitellä suoraan tontillakin. Ja saada lopputulemana arvokasta lannoitetta istutuksille.

Kompostori, ainakin edullisempi malli maksaakin itsensä jokusessa vuodessa takaisin, sillä täälläpäin biojäteastian tyhjennysväli on viikko. Pirkanmaan alueella ei tarvitse myöskään erikseen kysellä lupia kompostin perustamiseksi eli mitään hallinnollisia haasteitakaan sen perustamisen esteeksi ei ole asetettu. Kannattavaa puuhaa siis sekä ekologisesta että taloudellisesta näkökulmasta, ja puutarhakin kiittää.

Toisaalta kompostori vaatii kyllä vähän hoitoa ja huolenpitoa toimiakseen. Sitä pitää ruokkia lähes päivittäin, antaa kuiviketta ja möyhiä kerran viikossa. Varmaan sitten myös jutella mukavia. Pitää asennoitua kompostorin ostoon kuin jonkun hamsterin hankintaan. Jotkuthan ovat tiettävästi saaneet kompostin hoidosta aikaan ihan harrastuksenkin. Itse varmaankin saan kompostilta nirrin pois talvipakkasilla.

Katselin hieman vaihtoehtoja talvikelpoisista lämpökompostoreista.
Etsinnässä on malli,

• joka on uretaanilla eristetty, myös pohjasta ja kannesta. 
• Runko ei pitäisi olla kovin monesta osasta tehty, ettei tarvitse pelätä keskeneräisen kompostin leviävän syliin sitä sorkkiessa. 
• Saisi olla  musta tai tummanharmaa väriltään. 

Biolan Pikakompostori 220eco harmaa

Komea mutta kallis: pitkä investoinnin takaisinmaksuaika. Itse asiassa iso osa kompostoreista näyttää olevankin hintatasoltaan tätä 400-500 euron luokkaa. (Kuva biolan.fi)

Ecoteco lämpökompostori 200 l

Samaa hintaluokkaa, ja kätevä pikkuluukku jätteille.

Multa-Max 300l

Vähän edullisempi, tilavampi ja matalampi, ylettyisi paremmin kääntämään kompostia.
Letkusysteemi epäilyttää vaikkei mitään teoreettisia perusteita epäilykselle olekaan.
(Kuva  hankkija.fi)

Muulle jätteelle otetaan iso jäteastia (660 l) ja tyhjennysväliksi sovitaan aluksi 4 vkoa. Näin oli vanhassakin kodissa, jossa oli myös biojätteet eritelty. Siellä tuo aikaväli riitti pääsääntöisesti, ei kyllä ihan aina.  Jos nuo biojätteet eritellään tai kompostoidaan itse, on mahdollista venyttää jätteiden noutoväli 5-6 viikkoon.  Muovit kierrättämällä päästäisiin varmasti jo tuohon 6 viikon tyhjennysväliin ilman että astia tursuilisi yli laitojen. Hajuhaittojahan ei pitäisi juuri tulla pidemmästäkään välistä, kun nuo biojätteet menevät eri käsittelyyn.

L&T Ergobin 660 l (kuva K-Rauta)

Iso jäteastia on kallis, n. 200 euroa mutta vuosittaiset jätemaksut ovat näin pienimmät. Tein näistäkin eri vaihtoehdoista eli astiakoko vs. tyhjennysväli karkean investointilaskelman. En tosin huomioinut isomman jätekatoksen rakennuskustannuksia mutta siitä on joka tapauksessa ajatus tehdä vähän isompi, jotta siinä voidaan säilyttää vaikkapa lumikolat tai puutarhatarvikkeet, miksei jopa pyörät.

Roskakatoksen sijoituksesta on kyllä tehty haastavaa, koska jäteyhtiö tietenkin vaatii sen olevan mahdollisimman lähellä tonttiliittymää. Rakennusmääräykset taas täälläpäin edellyttävät rakennelman olevan vähintään neljä metriä rajasta.

Toisaalta naapuria kuulemalla rakennelman saa sijoittaa lähemmäksi rajaa ja siksipä roskakatos on meillä merkitty rakennuslupaan tieliittymän suuhun rajan tuntumaan. Siinä sen ei pitäisi juuri häiritä joskus takana olevalle tontille rakentavia naapureita ja roskakuskitkin ovat tyytyväisiä. Pyritään integroimaan katos sitten raja-aitaan, johon vielä tarvitsemme luvan tyhjän tontin omistajalta.

Sitä päivää odotellessa, kun on aika rakentaa roskakatos.

Joku tämän tyylinen, umpinainen katos olisi siis ajatuksissa,
mutta yhdistettynä tuo roska- ja pyöräkatos vaikka väliseinällä. 

Ylin kuva pixabay.com

Raksapäiväkirja vko 42: lattialaattaa ja lisää rimakattoa

Olohuone alkaa nyt kuoriutua esiin, on sitä kattoa ja nyt myös lattianaihiota nähtäväksi.

Keittiö on tulossa viikolla 6, joten keittiö-olohuoneen laatoitus piti tehdä alta pois heti kun rimakatto oli valmistunut. Kiinnityslaastin pitää ehtiä kovettua rauhassa vähintään kaksi viikkoa ennen kuin sen päälle voi laskea raskaampia esineitä. Laatat voivat muutoin liikahtaa, ja niistä tulee vielä kopoja.

Tällä viikolla laatoitettiinkin lähes koko yläkerran yleinen tila. Betonilattia primeroitiin Mapein primerilla ennen laatoitusta, joka tehdään joka paikassa 2 mm minimisaumalla. Saumaus on toki vielä tekemättä.

Kiinnityslaastiksi laatoittaja pyysi Mapein Maxi S:ää, jota tilattiin lavallinen mutta ei kuulemma riitä. Laatoittaja tasoittaa lattiaa tuolla kiinnityslaastilla sitä mukaa kuin laatoittaa sitä. Ko. laastia menee näin vähän enemmän mutta työ sujuu joutuisammin kuin jos lattia tasoitettaisiin kokonaan ennen laatoitusta.

Amatööri ihmettelee, että miksi sitä lattiaa ei saa valun yhteydessä jo riittävän suoraksi. Siellä autotallissakin oli 5 m matkalla sentin heitto. Tuntuu isolta toleranssilta. Onko tämä alan käytäntö, kysyn vaan.

Koko avoimeen  tilaan valittiin laatta kahdesta syystä: ei ollut järkevää kohtaa mistä tyylikkäästi vaihtaa materiaali laatasta ruokailutilan jälkeen parkettiin sekä isot ikkunat, jotka armottomasti paljastaisivat koirien kynsien naarmut parketissa.

Urban Ivory 60x60

Lisäksi laattoittaja ehti vesieristämään pesuhuoneen seinät. Vedeneristykset tehdään Weberin Vetonit-systeemillä. Vesieristys tuli myös keittiökaappien alle lattialle ja seinänrajaan.

Keittiön vesieristys kaapistojen alla. Mikä on todistettu.

Pesuhuoneen seinien vesieristyksiä. Laatoituksen eli katon korkeus täsmättiin laattajakoon ollen n. 240cm eli liikutaan aika lailla saunan korkeussuositusten äärirajoilla.

Itse primeroin yläkerran makuuhuoneessa ja alakerran monitoimihuoneessa parketin alle jäävän betonilattian. Käytin Weberin Primeria, jonka levittelin telalla. Vaihteeksi sellaista kevyttä kenttäheinää raksahommaksi. Ilahduin. Varsinkin kun tajusin nerokkaasti vielä kiinnittää varren telaan ja loppui se arpominen että konttaisiko, kyykkisikö vai kumartelisiko eli rassaisiko sivusiteen katkaissutta polvea vai rasittaisiko välilevyn repeämästä lähes toipunutta selkää.

Primeri lopetti betonilattian pölyämisen, jota irtosi vielä hionnasta huolimatta. Toisaalta se hidastaa hieman myös lattian kuivumista. Noista huoneista aloitetaan kuitenkin parketin laitto, joten ovatpahan valmiina. Niin kuin ovat ne parketitkin, tulivat perjantaina.

Sillä ehkä tässä laitetaankin jo parkettia sillä välin kun yläkerran kattohommat seisovat lattialaatoitusten vuoksi. Lattiat ovat kuitenkin jo riittävän kuivat jatkotöille, kun valuista on nyt kellarissa 27 ja yläkerrassa 20 viikkoa. Kuivurikin on ollut käytössä tähän asti. Tekisi kovasti mieli tehdä mythbustershengessä sellainen epätieteellinen testi, että teippaa höyrynsulkumuovia betoniin, ja katsoo nouseeko kosteutta vai ei.

Rimakattoa tehnyt timpuri lopetti urakkansa, ja meille jäi siis vielä yläkerran komeroiden ja kylppärin katon rimoitus. Jii laitteli loppuja sähkörasioiden koolauksia ja kiinnityksiä. Piti ostaa korkeammat tikkaat, kun telineet eivät noihin tiloihin mahtuneet ja vanhoilla raksatikkaillakin loppui vertikaalinen ulottuvuus yläkerran katedraalissa. Nyt minäkin ulotun laittamaan sen joulutähden ikkunaan.

Makkarin rimakatto. Palovaroitin ja kattovalorasia siinä harmoniaa hajoittamassa.

Tehtiin muitakin pikkuhommia viikonloppuna. Alakerrassa kiinnitettiin lednauhoja alumiinilistaan ja listoja alaslaskuihin. Suurennettiin ne ledpaneelien reiät ja napsautettiin paneelit kattoon.

Paulmannin ledivalot paikoillaan. 

Itse rohkaisin mieleni  ja maalasin yläkerran valkoiset iv-venttiilit mustiksi. Näin ne ei erottuisi niin hyvin rimakatossa.  Yhden kokeilin maalata spraymaalilla, mutta maali tarttui huonosti. Liukui vaan pinnalta alas. Olisi tarvinnut pohjamaalin.  Tuli siitä kuitenkin siedettävä. Kaukaa katsottuna, niin kuin niitä katsotaankin.

Seuraavien kohdalla ostin Helmi pohja- ja kalustemaalia (koska halusin mattaa, muutoin olisin ottanut aina mahtavaa Miranolia) ja töpöttelin venttiilejä vaahtomuovisiveltimellä. Tarttui yhtä huonosti. Olin kyllä yrittänyt hioa kovaa tehdasmaalattua pintaa mutta eihän se siitä ollut millään, lähinnä vain kiilteli tyytyväisenä enemmän.  Olisi pitänyt hiekkapuhaltaa. Epäilys heräsi myös oliko metallipinnassa tehtaan jäljiltä jotain irroitus- tai suoja-ainetta, eli olisi pitänyt pyyhkiä ne puhdistusaineella ensin.

Tähän vielä iv-asentajan neuvo eli kysy automaalaamosta hiekkapuhallusta ja ruiskumaalausta, älä maalaa itse. Tulee  huono.

Kysyinkin mutta ei kiinnostanut ketään pieni projektini. Siksi aloin itse hommaan, huononkin lopputuleman uhalla. Lupasin kyllä typertyneenä hommaani seuraavalle Jiille ostaa tilalle uudet valkoiset venttiilit, jos sösseröin ne totaalisesti.

Ensi viikolla kuvia paskan pintakäsittelijän pajasta. Keskeneräisiä en kehtaa esitellä.

Alasvaloa katossa

Tuli aika tilata myös loput kiinteät valaisimet.

Lednauhat ja alakerran upotettavat spotit olikin  tilattu jo aikaisemmin, sillä spotteja varten tarvitsi tehdä gyprocista tehtyihin alaslaskuihin oikeankokoiset reiät jo useampi viikko sitten. No, eihän ne reiät sitten putkeen menneet, kuten viime raksapäivityksessä päivittelinkin...  Piti tuolloin kuitenkin tilata valaisimet ettei olisi käynyt niin, ettei niitä saakaan ja reiät ovat katossa jo valmiina. Tilasinkin spotit ja paneelit samasta paikasta kuin nauhat.

Tuli tehtyä vähän kiireinen päätös. Unohdin, että halusin spotin olevan upotettuna kehyksessään ja että olin epäluuloinen himmennyksen suhteen.

Nämä Paulmannin ledspotit ja paneelit tulivat mattavalkoisina, katon värisinä siis ja neliskanttisina. Tämä neliskanttisuus on nyt jostain syystä ollut itselle tärkeä kriteria mutta en ole lähtenyt sitä tarkemmin analysoimaan. Kulmikkuus kuitenkin toistuu nyt kaikissa valaisimissa mikä aiheutti myös lisähaasteita etsinnässä.

Pienemmät, alakerran aulaan ja monitoimihuoneen alaslaskuihin tulevat spotit ovat suunnattavia sekä himmennettäviä. Kodinhoitohuoneen ja arkieteisen isommat valaisimet ovat  puolestaan pieniä ledpaneeleja.

Paulmann  Panel ledpaneeli ja Coin alasvalo.

Noh, alasvaloja tarvitsi siis vielä lisää. Pesuhuoneisiin suunniteltiin samantyyliset lasi- tai akryylipintaiset IP44 - luokituksella olevat spotit kuin vanhassa kodissa. En löytänyt läheskään yhtä hienoja kuin ne mutta kylläkin edullisemmat ja kiinteällä ledvalolla varustettuna. En kyllä jaksanut kauheasti etsiäkään, koska olkkarin spottien etsinnässä meni kaikki sisustusasioihin varattu energia.

Aneta Vetro, jota löytyy kahta kokoa.
Hmm, kiinnitystapa ja rimakatto voivat olla mielenkiintoinen yhtälö.
Edit 2020: näitä valaisimia on hajonnut sen verran, etten suosittele ostamaan. Samoja kokemuksia kuulin muiltakin rakentajilta. 

Olohuoneeseen on tulossa himmennettävät tuplaspotit takan kohdevalaisuun sekä portaikon päälle. Niiden piti olla lisäksi mustat ja neliskanttiset. Ja silleen upotetut, että valonlähde on syvennyksessä. Muistin sen taas.

Yritinkin etsiskellä mielummin vaihdettavalla polttimolla olevia spotteja kuin kiinteitä ledvaloja. Epäilyttää se himmennyshomma. Ei kuitenkaan toimi täydellisesti. Muistin senkin.

Nooh, eipä löytynyt ei. Yläkerran kattokoolauksen syvyys on vain n. 8 cm ja nuo vaihdettavalla polttimolla olevat upotettavat valaisimet vaativat usein vähintään 12 cm tilaa, koska niihin voi asentaa lämpenevän halogeenispotinkin.

Piti ottaa kuitenkin kiinteät ledvalaisimet ja lähinnä haluamani näköiset valaisimet löytyivät SLV-merkiltä. Takan päälle tulee tuplaspotti kohdevalaisemaan tiilimuuria, ja porrasaukon päälle kaksi kappaletta kolmen valon settiä lähinnä ilta-aikaan käytettäväksi. Värin lämpötila näissä on siis 2700 K.

Nytpähän pääsee vertailemaan sitä himmennystä sitten spottien ja lednauhojen välillä, niissä kun on nyt eri himmennysperiaatteet. Että nykiikö, suriseeko, vaihteleeko valon voimakkuus.

SLV New Tria 3 DL Square (kuva lumenluxstore.fi)

Lisäksi puuttuivat vielä terassin ja parvekkeen alasvalot. Ei niillä kiirettä kyllä ole mutta otinpahan samaan kuormaan nekin. Osui tosi kivat silmään ja Jiikin tykkäsi. Isäni sattui näkemään valinnan ja sanoi, että älkää noita ainakaan ottako, niitä oli ennen joka talossa ja ristikot hajoilivat käsiin.

Haluttiin tehdä itse omat virheet ja otettiin silti nämä retrovalaisimet. Vähennettiin niiden määrääkin dramaattisesti alkuperäiseen spotteihin perustuvasta suunnitelmasta. Todettiin ettei parvekkeita ja terassia tarvitse kyllä kovin kirkkaasti valaista, mielumminkin tunnelmallisesti.

Konstsmide Basic upotettava kuparinvärinen valaisin tulee  Sora-sävyiseksi käsiteltyyn terassikattoon. Näissä on E27 kanta, ja otimme samaan syssyyn tarjouksessa olleet Airamin pakkasledlamput valaisimiin.
Koko 27x27 (asennusaukko 20x20x18)
(kuva taloon.com)

Tulevan terassikattolaudan vieressä. Malli on hieno mutta juuri niin rämpylä kuin 40 vuotta sittenkin. Kehitys ei aina kehity.

Olin kuullut eri tahoilta, että Saksasta saa edullisesti valaisimia. Hintavertailujen jälkeen osan lampuista, kuten nuo Konstsmidet sai edullisimmin Suomesta rautakaupasta samassa rahdissa muiden tarvikkeiden kanssa ja nuo mustat SLV:t  selkeästi halvemmalla Virosta edullisella postimaksulla. Virosta ei ole kyllä lähetystä vaan kuulunut...joutuukohan tässä kohta asioimaan luottokorttiyhtiön kanssa vai tulevatkohan kuitenkin.

Lednauha-ja spottisetin otimme Suomesta ihan vaan asiantuntevan palvelun vuoksi, mutta olivat ne hinnatkin kilpailukykyiset. Kilpailutin useassa paikassa nauhat.

Ei otettu Saksasta ei, postikulut yllättivät esim. Amazonilta tilausta tehdessä. Niiden hinnalla olisi ottanut jo kasan spotteja.  Ehkä suoraan valaisinliikkeestä tilaten lähetyskulut olisivat olleet järkevät mutta yhdestä liikkeestä en kaikkia löytänyt, jolloin lähetyskulut olisivat kuitenkin kasvaneet.

Kiinteä valaistus on yksittäisenä eränä rakennuskustannusseurannassa top 25-kuluna, kun lasketaan mukaan myös ulkopuolen valaistus. Ilman pihavaloja mutta sisältäen julkisivun valot, on valaistukseen tuhraantunut noin 5000 eur, mikä on mielestäni todella merkittävä summa.  Huolimatta siitä, että ensisijaisesti on haettu niitä edullisempia vaihtoehtoja.

Onko tässä siten epäonnistuttu vaiko kustantaanko se valaistus vaan näin paljon. Varmaankin olisimme halvemmallakin päässeet, jos olisimme nauhojen sijaan ottaneet perinteiset lukuisat spottivalot tai vaihtoehtoisesti kiskovalaisimet.

Pääosin valaistus on nyt sitten led-tekniikan varassa eli jos investointilaskelmiin on luottamista ei näistä jatkossa tule juuri käyttö-ja huoltokustannuksia kuin pienen sähkölaskun muodossa.

Raksapäiväkirja vko 41: rimakattoa ja seinälaattoja

Rimakaton teko alkoikin heti maanantaina. Osin se sisälsi kyllä amatöörien tekemien valmistelujen purkamista ja korjaamista, mutta katon teko pääsi silti hyvään vauhtiin jo ensimmäisenäkin päivänä.

Ja se alkoi heti näyttää juuri niin upealta kuin kuvitelmissakin.

Sähköä tulee ihan seinästä.

Maanantaina asennettiin myös pistorasioita, katkaisimia ja alakerran alasvalojakin, eli spotteja ja muutama ledpaneeli.

Ihmeteltiin miksi kodinhoitohuoneen ledpaneelien reikä on liian pieni. En ollut huomannut tilausvahvistuksesta, että vahvistettiin isompi ja tehokkaampi malli kuin pyysin. Sen myötä tuli myös sellainen moka, että nämä paneelit oli suunniteltu sävyltään 2700 K:nä ja nyt ne tulivatkin 4000K:na. Paneelit olivat jo katossa kun tämän huomasin.

Hetken asiaa pohdittuani totesin asian olevan ok. Meillähän on nyt iltavalaistuksessa käytössä tuo pehmeämpi 2700 K ja aamu/päivä/siivousvalona valkoisempi 4000K.

Ehkäpä tuo paneelivalon väri menikin sittenkin vahingossa juuri oikein.  Ja jos yhdistelmä ei toimi, niin ei auta kuin vaihtaa ne myöhemmin...Luultavasti laitetaan arkieteisen avonaulakon yhteyteen jokin verkkovirralla toimiva tunnelmavalo iltoja varten.

Sielujen silmilläni näen kyllä taas itseni kulkemassa rämppäämässä valoja päälle ja pois, kun perhe ei ole oppinut tätä nerokasta valojärjestelmääni ja on laitettu taas ihan väärä valo siihen vuorokauden aikaan päälle. Laitanko miesväelle semmoiset pikkutarrat katkaisimiin päivää ja iltaa varten, että oppivat metodin?  Eli olikohan tämä taas aivan turhaa hifistelyä ja olisi pitänyt ottaa kaikki vaan 2700 K:nä?

Tähän kikkailuun oli kyllä itse asiassa järkevä syy johtuen  IP64 nauhojen värinsävystä. Nauhaa suojaava polymeeripinnoite viilentää väriä n. 800 K:ä ja keltaisempia nauhoja ei saanut riittävällä valovoimalla. Tämä ohjasi sitten muidenkin nauhojen värisävyvalintaa.
 
Ihmeteltiin myös miksi saunaan kiukaan ohjauspaneelin sähköputken ulostulo on aivan liian korkealla (kiviseinässä...) eli  jälkimmäisessä tapauksessa käytännössä toinen sähkäri ihmetteli toisen sähkärin työtä. Se joudutaan nyt peittämään, ja kiukaan johto vedetään putkessa paneelin ja eristeen välissä, tai lauteiden alla toiseen paikkaan.

Ihmettelin kyllä myös miksi olin hyväksynyt joskus kesällä ulkoseiniä tehdessä pikkuvessan seinärasiat melko korkealle seinälle. Että eikö sitä käynyt aiemmin mielessä, että ne olisivat voineet olla vaikka siinä heti allastason yläpuolella. Tärkeintä kuitenkin on, että peilikaapin sisällä on yksi paikka, jonne saa sähköhammasharjan ja partakoneen laturin pois silmistä.

Oikeastaan joka viikko ihmetellään jotain, pienempää tai suurempaa asiaa. Kyllä helpottaa, kun tuo ihmettely vihdoin päättyy, ainakin näiden raksapulmien osalta.

Sähkörasioiksi valittiin siis perustyylikäs, tunteita herättämätön ABB Impressivo valkoisena. Ulos sähkörasiat tulevat mustana ja yläkerran pesuhuoneeseen harmaata laattaa vasten antrasiittina pari rasiaa. Arkkitehdin neuvo oli ottaa rasian väri aina lähellä seinän sävyä. Unohdin sitten ne räyhäkät mustat rasiat.

9.1.2017: sähköä tulee seinästä. Rasia on väriltään vielä vähän kylmemmän valkoinen kuin seinä.

Rimakaton etenemisestä ja kustannusarviosta.

Mäntyiset Sorasävyllä lakatut sormijatketut rimat ovat siis 20x45 leveitä ja niiden välinen rako on 20. Timpuri halusi ampua rimat suoraan päältä viimeistelynaulaimella ja yskiskelin asiaa hetken. Uskoin sitten vakuuttelua, että reiät eivät todellakaan näy mihinkään. Ja eivät ne näkynetkään. Turha siis ampua niitä sivuilta käsin ollenkaan. Käytimme 1,2x38 mm viimeistelynauloja.

13.1.2017: viidessä päivässä rimoitettu lähes koko k+oh -alue.

Katon sähkö- yms. rasioiden aukot tehtiin suorakaiteen tai neliskanttisen mallisena. Jakorasioiden kohdalle tehdään rimoista kansi aukkoon, niin saadaan vähän rauhoitettua reikäistä kattoa. Iv-venttiilit aioin maalailla mustaksi spraymaalilla mutta ensimmäisen testin jälkeen totesin ettei asiassa ihan niin helpolla pääse.

Seinänrajaan jätettiin 2cm rako kohtiin, johon tulee lednauhan alumiinilista. Muutoin rimat laitettiinkin 0,5 cm päähän seinästä. Myöskin jatkokohta tehtiin kiinteänä, ei raolla. Sitä ei luonnossa juuri huomaa, valokuvissa kyllä paremmin. Pieniä työmaamuutoksia siis alkuperäiseen suunnitelmaan.

Jos jotakuta kiinnostaa kustannusarvio tällaiselle katolle, niin heittäisin lonkalta, että n. 60-70 eur/neliö palkkakortilla olevan työntekijän työt mukaanlukien, urakoitsijan tekemänä tietenkin vielä n. 10-15 % kalliimpana.

Hyvin paljon kalliimmallakin sen saa käyttämällä esim. paksumpia ja kapeampia rimoja, joka olisi omissa silmissäni se "ultimate rimakatto". Ja toki taas halvemmalla tekemällä itse kaikki vaiheet. Kokonaiskattokustannusta leikattiinkin taas alakerran edullisella katolla, eli ruiskumaalatulla ontelolaatalla sekä tekemällä valmistelut ja osa katosta itse.

Ylhäällä katto ratkaisi kaikumisongelman ja alhaalla odotellaan ensin, kuinka tekstilit ja huonekalut vaikuttavat. Nythän siellä kaikuu kuin kanjonissa, ja kova laattalattia tuskin helpottaa asiaa.

Seinälaattoja kylppärissä, jonka koko harmittaa.

Kosteiden tilojen seinät on nyt vesieristetty, ja laatoitus alkoi. Seinien laatta on sama kuin lattioillakin eli Porcelaingres Urban Ivory. Koko vain on eri, 30x60. Lattioilla taas on 60x60.

Laatat laitetaan suoran  votsisauman sijaan tiililadonnalla, koska halusimme seiniin vähän elävyyttä, nyt kun sitä ei lattialaattoihin nähden eri värisillä laatoilla tule. Tähän kotiin halusimme kuitenkin yksiväriset pesutilat ja mielummin vähän tummemmanpuoleiset.

Sovittiin, että ladonta olisi 1:3 mutta ilmeisesti se ei sitten kapeahkolla seinällä ollut toiminut, kun laatoittaja oli päätynyt 1:4 maksimoidakseen kokonaiset laatat peräseinällä. Vähän häiritsee mutta toisaalta kesti kolme päivää huomata tämä ero. Ei siis kovin vakavaa. Laatta itsessään on myös yhtä hieno kuin kuvitelmissa, joiden varassa näitä päätöksiä paljon tehdään.

Kylpyhuoneen koko on suurimpia harmituksenaiheita suunnittelussa. Kylppäri (1600×2500= 4 neliötä) olisi saanut olla 50cm leveämpi, ja sen olisi oikein hyvin voinut napsaista viereisestä 6:n neliön vaatehuoneesta.  Kuvissa se näytti tilavammalta kuin onkaan mutta olisi pitänyt silti ymmärtää kyseenalaistaa koko.  Rakennesuunnitteluvaiheessa kylppäri vielä kapenikin 10 cm. Ehkä tämä oli arkkitehtimme pyrkimyksiä pidellä kiinni budjetista, sillä ovathan nämä kodin kalleimpia neliöitä.

Vasemmalla suihkunurkkaus, johon ei taida lopulta mahtua kuin kaarevat 70x70 tai max. 80x80 seinät. 
Näyttää siltä, että joudun unohtamaan ne mustakehyksiset lasiseinät kokonaan, sillä kirkas simppeli malli toimii parhaiten.. ja ei puhettakaan, että tuohon väliin mahtuisi kiinteä seinä.

Oikeassa alakulmassa seinäwc:n kotelon varaus. Korkeus valikoitui lopulta kokonaisten laattojen perusteella, eli se jää alle 120 cm. Kuori tehdään lujalevystä ja koolaukset puusta.

Jos joku etsii betoninväristä laattaa, niin tässä yksi. Alla hiottua, kuivaa betonia.

Tapahtui sitä muutakin tällä viikolla. Katseltiin mattoliikkeen edustajan kanssa mattovaihtoehtoja portaisiin ja hylättiin sisal liian jäykkänä. Vaihtoehdoksi jää siis tekokuituinen kokolattiamatto mustanpuhuvana. Näistä odottelen nyt näytteitä. Ajattelin myös selvitellä mielenkiintoisen uuden tuttavuuden eli nestemäisen kangastapetin käyttöä portaiden pinnoituksessa, sillä sen asennus näyttäisi olevan helpompi ja myös edullisempi prosessi.

Viikonlopuna maalailin myös seinän sisään liukuvien ovien koteloiden sisuksia ja suunniteltiin aukkojen listoitusta. Asenneltiin myös yläkerran lednauhojen alumiinilistoja ruuvaamalla listat koolauksiin kiinni ja laiteltiin taas kangasta kattoon.

Lyhennettiin ulkona sadevesikaivojen putket, jotta ne syöksyt saataisiin nyt oikeamittaisiksi. Peltityöt ovat edelleen kesken vaikka laskutuksesta voisi päätellä aivan toisin.

Tehtiin myös takan sisustustiilien ladontasuunnitelmakin. Nämäkin laatat tulevat 1:4 jaolla, jotta saadaan jako pelaamaan myös kulmissa.

Ensi viikolla tulee näyte Laattapisteeseen allaolevasta laatasta, ja todella toivon sen olevan nimensä lupauksen mukaisesti musta eikä tummanruskea, kuten se joissakin kuvissa näyttää olevan.

Rondine New York Black 6x25x1 (kuva ceramicarondine.it)

Katto- ja laatoitustyöt jatkuvat taas seuraavalla viikolla. Timpuri laittelee ensi viikolla vielä eteisen, makuuhuoneen ja vaatehuoneen rimat kattoon loppujen eli kylppärin ja komeroiden jäädessä sitten meille.  Kolmen viikon päästä alkaa tulla sitten jo kiintokalusteita. Saa alkaa jännittää keittiötä ihan todenteolla.

Muutto maaliskuussa tuntuu edelleen realistiselta aikataululta, jos ei tule jotain isoja yllätyksiä ihan puskan takaa. Ei kai. 

Raksapäiväkirja vko 40: takka-asennusta ja rimakattovalmisteluja

Joulun hiljaiselon jälkeen Hiidenpesässä tapahtuu taas näkyviä asioita. Takka ja hormi on asennettu ja laatoitusten pohjatyöt aloitettu kosteiden tilojen seinien tasoituksilla. Rimakaton valmistelut ovat myös vauhdissa. Lednauhoja on alustavasti pällistelty.

Itse asiassa, maalauksesta eteenpäinhän kaikki mitä tapahtuu tästä lähtien on sitä näkyvää, lopullista sisäpintaa. Nyt ei enää riitä, että asiat tehdään oikein, lisäksi ne pitää toteuttaa viimeistellyn näköisesti.

Vaikea välillä uskoa, että ollaan vihdon tässä vaiheessa mutta vuoden etenemisen näkee hyvin tästä raksavuosi 2017 kuvasarjasta. Kyllä tässä on kuulkaat urakoitu. Muutkin kuin työmiehet.

Kiertoilmatakka pintaa vaille valmis.

Takan asennus alkoi heti toisena arkipäivänä. Ensimmäisenä takkasydän pungerrettiin pystyyn kolmen miehen voimin. Siinä meni aikaa ehkä 20 sekuntia. Olimme varautuneet itse sellaiseen puolen tunnin äherrykseen ja varustautuneet erinäisin apuvälinein.

Tässä vaiheessa ihmeteltiin sitten, miksi hissiluukku ei laskeudu alas asti. Tai oikeammin miksi vastapaino oli ihan vinossa. Takasta piti purkaa etupaneeli pois, jolloin selvisi, että  takkaa liikutellessa vaijeri oli tipahtanut jengoiltaan telalta, jonka varassa luukku ja paino liikkuivat. Asentaja naureskeli, että onneksi huomattiin tämä nyt, eikä vasta sitten kun takka oli jo asennettu. Ja tulipahan nähtyä tuo simppeli hissimekanismi samalla.

Asennuksessa meni kaksi pitkää päivää. Ensimmäisenä päivänä tehtiin takan kuori lähes valmiiksi ja toisena asennettiin Schiedel Permeter hormi.

Takan kuori on tehty kalsiumsilikaattilevyistä, joiden pinta ei lämpene ulkopuolelta 60 astetta kuumemmaksi. Paloja kiinnitettiin toisiinsa saneerauslaastilla, puuruuveilla ja kulmaraudoilla. Levyillä suojattiin varmuuden vuoksi myös harkoista tehty takaseinä ja siitä päätettiin rakentaa myös palovälikatto alunperin suunnitellun lujalevyn ja palovillan sijaan.

Lisäksi poikettiin alkuperäisestä suunnitelmasta laittamalla kolme tuuletusritilää kahden sijaan. Takkasydämen teho on 12,5 kW ja kaksikin olisi riittänyt tällaiselle keskikokoiselle tohisijalle mutta asentajamme ehdotti ottamaan varman päälle. Kaksi mustaa ritilää ostin erikseen toimittajalta  ja sydämen mukana tuli myös tehdastoimituksena kaksi valkoista ritilää, joista toinen pitää maalata nyt itse mustaksi.

Alas sijoitettiin yksi suljettava ja ylös kaksi avointa ritilää palovälikaton alapuolelle takan molemmin sivuin. Aivan ylös taas jätettiin noin 5 cm korkeat vapaat tuuletusraot molemmille sivuille. Takka ottaa korvausilman vapaasti altaan, jossa on ulkoseinän läpi asennettu suljettava iv-hormi.

Palovälikaton alla on eristämätön palohormi ja sen yläpuolella taas eristetty. Huopamies kävi vielä tiivistämässä läpiviennin katolla asennuksen jälkeen.

3.1.2018: ensimmäisen asennuspäivän ilta

Silikaattilevyt verkotettiin ja pinta tasoitettiin saneerauslaastilla. Tästä eteenpäin sen voisi pinnoittaa esim. laastilla, laatoilla tai sisustustiilillä kuten me. Odotellaankin näytettä mustasta tiilestä saapuvaksi laattaliikkeeseen.

Takkasydän on Piazzetta MA 266SL Tulituotteelta ja
sen siistin ja ammattimaisen asennustyön teki Takkavisio.
Raksakoira antamassa mittakaavaa.

Takka on 60 cm syvä ja 80 cm leveä. Ylhäällä aukko ilmanottoritilälle. Sen yläpuolella on vielä irtonainen pala, jotta saamme laitettua rimakaton siististi reunaa vasten ja ujutettua mustan kankaan takan reunan alle.

Vasemmalla siis kaksi tuuletusritilän paikkaa sekä piuha, josta avataan ja suljetaan korvausilmaventtiili. Nämä suljetaan, kun takka ei ole käytössä, minkä pitäisi estää mahdollista vedon tunnettakin.

Tällä viikolla myös roudattiin. Kannoimme, kelkoimme, raahasimme ja kärräsimme sisään mm. 4 lavaa ihan hitoksen painavia laattalaatikkoja sekä 1500 m rimaa. Jätin suosiolla parketin kotiinkutsun ensi viikolle. Mieluiten pitäisin sen kauemminkin pois työmaalta mutta kaupan teosta on jo niin pitkä aika, että omatuntoa soimaa.

Sorasävyistä rimaa koko 45x20x4500, näyttää tässä keltaisemmalta kuin todellisuudessa. Ei kuitenkaan vastaa ihan sävyltään parvekkeen tulevaa kattolaudoitusta mutta toisaalta riittävän lähellä myös etuikkunoiden karmien sävyä.
Otin kuulkaa portaan käsijuoksun sitten ihan tammisena, kun kyllästyin näihin erilaisiin lopputulemiin.

Rimakaton valmisteluja eli mitä opimme tähän mennessä.

Yläkertaan tulee siis harvarimakatto kaikkialle, paitsi mahdollisesti eteis- ja ruokakomeroon. Valmistelut aloitettiin perjantaina jokamiehen sähkötöillä. Kiinnitettiin (tai Jii siis) siis kattopistorasiat ja jakorasiat oikeille paikoilleen; rasiat ruuvattiin lautaan ja lauta koolaukseen. Lisäksi tehtiin rasioiden ympärille koolaus riman kiinnitystä varten. Siinä nyt ovat, toivottavasti oikeilla paikoillaan.

Lisäksi vedettiin vielä muutamien spottien johdot sekä lednauhojen päät kohdilleen. Otimme vapauden muuttaa taas kerran mieltä alkuperäisestä suunnitelmasta ja siirsimme lednauhat ikkunaseinille katonrajaan, sen sijaan, että ne olisivat kulkeneet keskellä kattoa rimojen välissä.

Jakorasioita tulee niin helkkaristi rikkomaan rimoitusta. Kirosin ettemme hoksanneet suunnitella osaa niistä valkoisiin, kevyisiin väliseiniin tai edes komeroiden kattoihin. Ratkaisuna teemme kaikki aukot suorakaiteen tai neliön muotoisena ja rasioita peittämään tehdään rimoista kansi. Suunnitelkaa te rakentavat  lukijat jakorasioiden paikat paremmin, jos sähkösuunnittelijanne ei ole asiaa jo huomioinutkin.

Sitten alkoikin mustan suodatinkankaan asennus. Toinen vaihtoehto olisi tervapaperi mutta päädyimme nyt kankaaseen lähinnä akustisista syistä. Vähän kyllä mietityttää onko se juuri oikea ratkaisu mutta sillä mennään. Materiaalihan on mm. urheilukalsareista tai eteismatoista tuttua polypropeenia, tekokuitua eikä sillä ulkotiloihin tarkoitettuna ole M1-luokitusta. 

Emme saaneet kuitenkaan alunperin suunniteltua kangasta eli 2m leveää rullassa myytävää tavaraa, koska se oli juuri loppunut Bauhausista (Murphyn laki, olin vain seurannut saldotilannetta ja kankaan hankinta jätettiin viime tinkaan eli torstaille). Hain sen sijaan toisesta rautakaupasta kaksi pakettia ja tarkan markan tätinä ostin tietenkin neliöhinnaltaan edullisimmat 5x10m paketit sen tarkemmin asiaa puntaroimatta.

No, isoon olohuoneen kattoon saatiin ensimmäinen rulla leviteltyä erittäin monipuolisesti kykyjään osoittaneen gyprocnostimen avulla. Koko kiinnitystyö onnistui Jiiltä yksin, itse rullailin kärryä ja nostinta aina käskystä ja ojentelin puuttuvia tavaroita. Kangas nidottiin aina nurkasta kiinni molempiin suuntiin, ja siitäpä sitten eteenpäin. Melko sileästi se saatiinkin paikoilleen muutaman korjausliikkeen kera.

6.1.2018: tästä lähtee yhden miehen nitomisoperaatio.
Kuvassa myös takan ritilät paikoillaan.

Mutta sitten tuli pienempien palasten tarve. Tuo 50 neliötä ei siis riittänyt koko olohuoneeseen vaan päähän ja porraskuilun päälle sekä eteiseen tarvittiin pienemmät palat. No alapa tuommoisesta valtavasta 50 neliön kankaasta leikkomaan niitä suoria pieniä paloja....ilman että sotket sen betonilattiasta vielä irtoavaan pölyyn. 

Olisi pitänyt tehdä leikkaussuunnitelma valmiiksi ja ostaa pari pienempää pakettia tuo yhden ison lisäksi. Sain ne kyllä leikattua lopulta suojapahvin päällä mutta mittatarkkuus oli vähintäänkin heikko. Hommassa avusti kyllä ompeluharrastusten tuoma kokemus kankaiden leikkauksessa mutta sitä suuremmalla syyllä olisi pitänyt ymmärtää tehdä kaavoitussuunnitelma.

Viikonlopun aikana, noin 15-16 h:ssa saatiin maisemoitua olohuone-keittiö- eteinen akseli eli vajaa 60 neliötä. Vielä olisi makuuhuone, kylpyhuone ja vaatehuone ja mahdollisesti ne pienemmät komerot. Hommaan olisi pitänyt varata selkeästi enemmän aikaa. Timpuri aloittaa kuitenkin huomenna jo rimojen laiton, ja itse pääsemme omien töiden vuoksi jatkamaan vasta seuraavana viikonloppuna. 

Katsotaan mihin asti rimakattojen tekijänä kokenut timpuri ehtii ensi perjantaihin mennessä. Päästäänkö me itse ollenkaan ampumaan rimoja kattoon vai hoiteleeko timpuri koko urakan.

7.1.2017 tästä jatkettiin sunnuntaiaamuna. Sähkörasiat jäävät upotetuiksi rimojen sisään lukuunottamatta mustia suorakaiteen muotoisia spotteja, jotka tulevat riman pinnan tasalle.

Pesualtaiden metsästyskausi ohi

Palataan taas saniteettitiloihin ja siirrytään pönttöhommista pesuallasasioihin. Pesuhuoneiden ja veskin pesualtaatkin tuli nyt päätettyä ja tilattua.  Sekin oli lopulta melko sekopäinen ajatusrumba, jota kesti pidemmän aikaa muun päätöksenteon lomassa.

Alunperin tuli siis valittua molempiin tiloihin Otsosonin Ulappa 600 ihan funktionaalisista ja ulkonäöllisistä syistä. Se on neliskanttinen ulkopäin (ulkonäköaspekti)  ja sisältä allas on pyöristetty (funktionaalisuus). Ei jää möhnät lillumaan nurkkiin ja tasaiselle pohjalle. Tästä on karvasta kokemusta.

Ulappa 600 (kuva Otsoson)

No sitten vaikuttikin siltä ettei tuo 500 syvä allas mahdukaan yläkerran kylppäriin tai vessaan, koska jouduimme pienentämään allastasojen syvyyttä. Se mikä näytti piirustusten mukaan sopivalta tilalta 600 syvälle allastasolle ei sitä todellisuudessa ollutkaan.... aloin metsästää uusia allasmalleja.

Tässä yhteydessä, tarjontaan paremmin paneuduttuani sitten alkoi valjeta, että altaita tehdään nykyään perusposliinin lisäksi jostain valumarmoriksi nimetystä aineesta. (Kuten siis tämä Ulappakin.) Joka näyttää kyllä ihan hienolta mutta ei tunnu kemikaalin kestoltaan oikein hyvältä *.

Iskunkestoltaan se taas on parempi kuin posliini mutta naarmujenkesto voi olla taas toinen asia. Valumarmori kuuluukin (muovi)komposiittimateriaaleihin, jotka näyttävät yleistyvän rakentamisessa (vrt. mikrosementti, puukomposiittilaudat, komposiittitasot) mm. kevyempinä ja mittatarkempina tuottaa.

Altaaseen saattaa kuitenkin kaatua sitä ja tätä. Hätäpäissäni saatan myös kerran kolmessa vuodessa värjätä hiuksetkin itse, pesualtaan yllä tietenkin. Toivottavasti kampaajani ei lue tätä. Valumarmori ei taitaisi tykätä ruskeasta ammoniakki- tai muusta nykymyrkkypitoisesta hiusväristä, ei sitten yhtään.

Yritin sitten tuloksettomasti etsiskellä posliinista tehtyä, ulkonäöllisesti vastaavaa allasta, vähän pienempänä mutta ei kuitenkaan  liian pienillä mitoilla. Tiloissa kun on tarkoitus pestä ihan naamavärkkiäkin eikä vain käsiä. Ihan pieni allas ei riitä.

En onnistunut. Jotenkin sitä oli fiksautunut tuohon Ulapan designiin eikä muut miellyttäneet. Bauhausin ja Starkin valikoimasta löysin kyllä yhden vastaavan posliinista mutta allas oli vain 42 cm leveä/syvä. Se jäi kyllä muistilistalle b-vaihtoehtona.

Palasin aina takaisin tutkimaan Otsosonin valikoimaa ja totesin että alakertaan mahtuisi kuitenkin hyvin ulkonäöllisesti varsin  vastaava Cubo 600 leveänä, sillä se oli vain 430 syvä mutta leveys korvaisi mitä syvyydessä menetetään. Mahdollisesti. Lisäksi allas oli korkeudeltaankin 4 cm korkeampi kuin vain 11 cm korkea Ulappa. (On muuten siis melko matala.)

Mutta Cubo on myös sitä valumarmoria.

Cubo 600: mitat L602 x S430 x K150 mm (kuva Otsoson)

Yläkertaan olin kuitenkin alkanut epäröidä kahden 600 leveän altaan hankintaa tasolle, jonka kokonaisleveys on vain 1600. Ei jäisi paljon tilaa purnukoille. Vaikkei niitä tasolla ole tarkoitus säilyttääkään tarvitsee sitä laskutilaa silti. Sinne ei tuo sama Cubo kävisisi siis.

Kuukkeloin taas raivopäisesti altaita (ja valaisimia, joista lisää toiste) joulun pyhäiltoina, myös auf Deutsch, mutta en vaan löytänyt sopivaa. Palasin taas Otsosonin sivuille, ja tutkin mittoja tarkemmin.

Yläkertaan saatiin kuin saatiinkin Otsoson Ulappa 500, joka on kyllä myös syvyydeltään 500mm kuten alkuperäinen isompikin malli. Vaikka tason syvyys on vain 500, mahtuu allas siihen kuitenkin juuri, tason laidasta laitaan. Tarkistin asian vielä asiakaspalvelusta ja näyttivät vihreää valoa suunnitelmalle. Tilaakin jäisi tasolle leveyssuunnassa näin 20 cm enemmän, kun otimme 10 cm kapeammat altaat. Siihen mahtuu jo se aamuinen meikkipussukka.

Lisäksi yläpuolinen peilikaappi on 500 leveä, joten nämäkin mitat toimisivat somasti yhteen.

No miten tässä näin kävi, raksaväsymys kampitti harkintakyvyn ja meille tulee valumarmoria kuitenkin. Aika näyttää miten se kestää perheemme siivousmetodeja.
Vai joutuuko niitä päivittämään. Metodeja siis.

Ulappa 500  mitat: L500 x S500 x K110 mm  (kuva Otsoson)

*) VALUMARMORI- JA GELCOAT-PINNAT

Valumarmorin tasainen ja huokoseton pinta puhdistetaan kostealla liinalla ja miedolla puhdistusaineella (suosittelemme jälleenmyyjiemme valikoimista löytyvää Clean & Shine -tuotetta). Jos haluat pinnasta todella kiiltävän, voit kiillottaa sen hienojakoisella kiillotusaineella ja vahata lopuksi autovahalla. Kun toistat käsittelyn säännöllisesti, pinta pysyy monta vuotta uudenveroisena. Älä koskaan käytä kaustista soodaa, klooritiivisteitä tai happoja ja ammoniakkia sisältäviä aineita. http://www.svedbergs.fi/asiakaspalvelu/neuvoja-ja-vihjeita/yllapitohoito-ohjeet/