Raksapäiväkirja vko 30: tiiveysmittaus ja kotelot umpeen

Seitsemäs rakennuskuukausi on menossa. Osa meidän kanssa yhtä aikaa aloittaneista rakentajista ovat jo saaneet täysin ällistyttävästi muuttoluvan mutta täällä sitä vaan tahkotaan menemään. Raksaviikosta toiseeen.

Projekti etenee kuitenkin tasaisen tappavaa tahtia, ja tässä pitää alkaa tehdä kohta viimeisiä tilauksia koskien mm. takkaa, väliovia, välikaton materiaaleja sekä wc-kalusteita. Laatoittajakin on aikeissa aloittaakin työt seinien osalta jo reilun viikon päästä, joten tasoitukset ja märkätilat etenevät sitten rinnakkain.

Kuluneiden arkipäivien aikana kiviseinät ovat saaneet lisää tasoitusta, maalämpö kytketty päälle talon puolella ja uudet etupuolen ikkunat sekä autotallin ovi saapuneet. Odottavat taas vain asennusta ja autotallin puuvalmis ovi myös käsittelyä. Siitä tehdään tammen sävyinen, kuten etuovestakin.

Yläkerran kiviseinät tasoitettu kertaalleen. Isojen ikkunoiden smyygit ovat vielä tekemättä.

Onko meillä tiivis talo?

Lisäksi tällä viikolla pidettiin tiiveysmittaus.  Näitä tehdään itse asiassa kaksi, tämä oli vain alustava mittaus. Siksipä emme tutkineet ja tukkineet paikkoja valmiiksi, poislukien tekemäni ikkunateippaukset ja alapohjan kittaukset, vaan kiinnosti mitä tuloksia saamme erinäisten paikalla häärineiden työmiesten jäljiltä.

Alustava tiiveysmittaustulos eli ilmanvuotoluku oli 1,1. Ei mikään passiivitalotulos ollenkaan, tilastollisesti aika lailla normaalia keskitasoa uudispientalolle. Suurin ilmavuodonkohde oli ikkunankarmit.

Ikkunoiden karmit vaativat siis lisää urtsia, vaikka sitä näennäisesti joka välissä olikin asennuksen  jäljiltä. Yläpohjan höyrynsulkumuovista paljastui kaksikin repeämää (!) jotka pahenivat mittauksen vuoksi tuotetun voimakkaan alipaineen (n. 50 pascalia) vuoksi. Myös yläpohjan läpi tulevien sähköputkien päät pitäisi tukkia silikonilla tai teipata höyrynsulkuteipillä, sillä ne olivat myös yksi merkittävä vuodon kohde.

25.10.2017: tiiveysmittausta ja sen seurauksena pahentunut höyrynsulkumuovin repeämä olohuoneen katossa.

Todettiin myös, että hienoon yläpohjan hormivaraukseemme on syytä laittaa väliaikaisesti palo - tai levyvillaa, sillä höyrynsulkumuovi on talon lämmetessä ja ulkoilman kylmentyessä alkanut keräämään kondensiovettä, hikoilemaan toisin sanoen.

Mittaaja kiitteli noita ähertämiäni kellarin seinien ja maanvaraisen laatan välisiä tiivistyksiä. Se kohta on usein pahin vuotokohta, josta pääsee epäpuhdasta ilmaa hallitsemattomasti rakennukseen sokkelikaistoista ja radonkumimatoista huolimatta.

Ei siis ollut turhaa työtä, vaikka sitä tehdessä epäilys meinasi välillä saada yliotteen. Sen sijaan pääsin paistattelemaan hetkellisesti tiivistysalan priimuksena.

Korjaamme nyt mm. nuo ikkunoiden eristykset ulkoa käsin ja paikkaamme höyrynsulkumuovin repeämät. Tosin kysymysmerkki on kuinka paljon urtsia enää voi lisätä, sillä tuuletusrakoakin pitäisi jäädä.

Virallista raporttia odotellessa.

Tiiveysmittauksesta voi lukea tarkemmin vaikka täältä.

Seinäkonvektori yllättää viime metreillä.

Keskiviikkona sain ikävän soiton. Ulko-oven päälle suunniteltu Niben Fly- seinäkonvektori ei mahdukaan suojaetäisyyksien (vaatii 15 cm vapaata tilaa päälle) vuoksi sille varatulle paikalle.

Nyt se sitten huomattiin?

Vauhdista piti keksiä uusi paikka kun asentajat olivat vielä talolla. Läpivientikotelot kun on pakko saada jo kiinni tasoitustöiden vuoksi, ja työ on roikkunut jo viikkoja juurikin odottaen sähkärin ja lvi-puolen saavan hommansa pakettiin.  Toki ne voi jälkikäteenkin tehdä mutta eihän niitä sitten itse saa enää yhtä siististi tasoitettua ja maalattua.

Lennosta uudeksi paikaksi valikoitui sitten keittiön peräseinä. Konvektori tulee nurkkaan, katon rajaan ja toivotaan, ettei se harmita siellä kovasti. Ainakin paikka on viilennyksen kannalta hyvä, kun konvektori pääsee puhaltamaan läpi koko oleskelutilan. Voi silti harmittaa.

Viimeiset kotelot kiinni.

Vihdoin ja viimein yläkerran läpiviennit olivat tosiaan siinä mallilla, että pääsimme laittamaan kotelot umpeen viikonloppuna. Timpurit olivat ennen urakan lopetustaan tehneet jonkun verran kotelon runkoja ja Jii viimeisteli rungot ja levytti kotelot.

Laitoimme läpivientien aukot ontelolaatassa ensin umpeen villalla äänen eristämiseksi. Teknisen tilan kautta katolle kiertävän liesituulettimen hormin läpivienti eristettiin palovillalla ja muut kivivillalla.

Koteloiden rungot tehtiin pääosin ylijäämä kertopuusta. Kiviseinää tai betonia vasten tulevien puiden alle tuli sokkelikaistaa kosteuskatkoksi. Kiveen runkopuut kiinnitettiin pikanauloilla (jonkun sarkastisen myyjän keksimä myyntinimike kai). Siinä vaiheessa kun niitä varten porattiin kiviseinää, raksakoirat totesivat lähtevänsä nyt ulos. Rungot levytettiin normaalilla gyprocilla, ek alkoi olla jo vähissä.

Kotelointi vaati vähän kikkailua. Ruokakomerossa sijaitseva lattialämmityksen jakotukki oli ihan kotelon vieressä ja kotelo piti jättää alaosasta vielä auki. Jakotukkiin pitää päästä helposti käsiksi, joten siihen täytyy kehittää vielä jokin laatikkotyyppinen ratkaisu avattavalla kannella.

Eteisen vaatehuoneen koteloon pitää myös tehdä huoltoluukku. Kotelon sisällä on vesipostin toinen pää, johon täytyy päästä käsiksi. Lisäksi kotelon sisään tulee ledvalojen muuntajat.

Peltiluukkuja näyttää olevan tarjolla monessa eri koossa. Luukulle tehdään vielä 400x400 kokoinen aukko.

Jos rakentaisimme toisen talon, vahtisin että nuo läpivientien putket olisivat niin tiiviissä kasassa kuin mahdollista. Jouduimme tekemään nyt turhan isoja koteloita, jotka vievät  paljon hyvää säilytystilaa erityisesti ruoka- ja eteiskomerossa. Varmaan yksi asuinneliö uhrattu noille perskeleen leveileville putkille.

29.10.2017: ruoka- ja vaatekomeron kotelointeja. Ruokakomeron jakotukille pitää rakennella vielä erillinen laatikkoratkaisu.
Etualalla oleva tikasjakkara on ollut remonttimenoissa mukana jo vuodesta 2002.

Muutenkin viikonloppu oli sisätyöpainoitteinen lukuunottamatta yhtä kaatopaikkakeikkaa kaatosateessa. Ulkona satoi siis lunta, räntää ja vettä satunnaisessa järjestyksessä ja oli juhlaa tehdä töitä lämpimässä talossa.

Kuivureista ja maalämmöstä johtuen olo oli suorastaan aavikkomainen: sisälämpötila on jopa 24 c° ja kosteusprosentti 50%.  Vähempikin lämpö riittäisi vallan. Iso 9 kW lämmitin voidaankin laittaa nyt tarpeettomana myyntiin. Raksalämmittimiä ei onneksi tarvinnut lopulta käyttää kuin pari viikkoa, sillä lämmitys maksoi Elenian sivulta arvioituna noin 20 eur/päivä sähkölaskuina. 

Ensi viikolla ei tapahdu mitään ammattilaisten toimesta, vaan hommat etenee amatöörivoimin sen mitä etenee. Autotallin käyntiovi olisi tavoitteena saada käsiteltyä ja paikoilleen, siitäpä voi odotella before and after-kuvia sitten.

Miten polkaista talonrakennusprojekti liikkeelle?

Moni ensirakentaja näemmä ihmettelee, aivan kuten mekin teimme,  miten se taloprojekti saadaan startattua tontin hankinnan jälkeen.

Jos tässä järjestyksessä asiat siis etenevät.

Usein etenevät, koska talon kolme tärkeintä ominaisuutta ainakin niitä välittävien ammattilaisten mielestä ovat  sijainti, sijainti ja sijainti. Kolme asuntoa ja taloa nopeasti sekä osin kohtuullisuuden ylittävällä voitolla myyneenä ei voi kuin olla samaa mieltä.

Tästä taloprojektista jossain vaiheessa selvinneenä sitä ei ole enää ensirakentaja vaan olisi toisen talon rakentaja,  joten jaanpa tässä ainakin muutaman tavan lähteä liikkeellä projektin kanssa teille talonrakennusta vasta suunnitteleville.

Vaihtoehdot menevät ihan helppousjärjestyksessä (ja melko varmaan myös kustannusjärjestyksessäkin) liikkeellelähdön suhteen. Sitä ennen kuitenkin:

• Määritä budjetti, varmista rahoitus ja tämän kautta määritä realistiset tilatarpeet. Hirveästi ei mene metsään, jos otat budjetin ja jaat sen 2100 eur/neliö. Näin saat autotallin ja talon asuineliöt, joista siirrät osan tallille tai katokselle.  Tonttihan sinulla jo olikin.  Laske eri kaavoilla ja laskureilla, joita netistä löytyy pilvin pimein, ja ota arvioksi se korkein, näin jää pelivaraa. Lisää siihen kuitenkin vielä 10-20.000 euroa ylimääräistä kaikille yllätyksille.  Kiristynyt budjetti on rakentajan pahin stressin lähde.
•  Älä yliarvoi oman työn osuutta, siihen mihin ammattilaisella menee 1 h, amatöörillä menee ainakin 3 h. Ne jotka ovat oikeasti rakentamassa ihan itse, voivat laskea sitten budjetin erikseen. 

• Tonttia ostaessa olit varmaan jo selvittänyt kaavan määräykset talon ulkonäöstä sekä rakennuspaikan kohdan tontilla. 

• Palkkaa siis seuraavaksi vastaava mestari ja hahmota hänen kanssaan tontilla rakennuksen sijaintia myös ilmansuuntiin nähden sekä järkevää kerrosten määrää: lähinnä yksi, kaksi, kellari, puolikellari sekä maatöiden vaativuutta.  Tämän jälkeen sitten itse toteutuksen vaihtoehdot: 

1. Pakettitalo ja pieni räätälöinti
• Etsi vastaavan kanssa käytyjen keskustelujen perusteella kiva talo talotoimittajien esitteistä, ja tee siihen heidän sallimien muutosrajojen puitteissa oma pieni räätälöinti.  
• Helpoin tapa edetä. Mahdollisesti myös edullisin. Tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja säästä suojaan ja avaimet käteen välillä. 
• Jos sopivaa mallia ei kuitenkaan löydy, usein lähinnä johtuen tontin muodosta tai korkeuseroista (kuten meillä) niin
2.  Talotoimittajan arkkitehdin räätälöinti oman malliston puitteissa
• Katso onko enemmän räätälöintiä tarjoavien talotoimittajien mallistossa joko pohjasuunnitelman tai arkkitehtuurin kannalta hyvää lähtökohtaa, jonka heidän oma arkkitehtinsä voisi muokata teille sopivaksi, antamanne budjetin rajoissa. 
• No jos tämäkään ei käy  niin 
3. Oma arkkitehti ja talotoimittajien kilpailutus
• Palkkaa arkkitehti tekemään suunnitelma tilatarpeiden ja budjetin raameissa,  ja kilpailuta lopputulema talotoimittajilla. Samaa suunnitelmaa voi usein kilpailuttaa eri runkomateriaalitoimittajilla. 
• Tee lopulliset kuvat lupahakemusta varten vasta kun olet päättänyt toimittajan ja kuullut heidän toiveet suunnitelman suhteen, näin voit säästää mojovan kasan euroja. Eli muokkaa suunnitelmaa niin että voit käyttää toimittajan tuotantostandardeja, oli ne sitten elementtiseinien pituuksia, ikkunakokoja tai harkkokokoja.  Käy näillä kuvilla sitten viimeiset hintaväännöt. 
• Itse konsultoisin tässä välissä myös jo rakennesuunnittelijaa samasta syystä. 
• Tämä tarkoittaa usein sitä, että talo rakennetaan joko pienemmissä tai isommissa osaurakoissa tai tuntityönä tai niiden yhdistelmänä. Paljon projektointia. Paljon eri aikataulutettavia tyyppejä työmaalla. 
• Projektinjohtoon voi kyllä palkata ammattilaisen, mikä saattaa maksaa palkkansa nopeasti takaisin. Myös meidän perheessä vaikka leipätyöksemme pyöritämme tai olemme pyörittäneet välillä hyvinkin isoja projekteja. Mutta omalla sarallamme. Rakennusmaailmassa ei kertakaikkiaan vallitse samat lainalaisuudet kuin  muussa liike-elämässä tai virkapuolella.  

On tässä varmaankin muitakin tapoja lähteä liikkeelle, esimerkiksi pientalorakennusfirman kautta eteneminen.  He hoitavat silloin asiat käytännössä avaimet käteen, eli se on yhdenlainen versio vaihtoehto kolmesta.

Sellainen oli meilläkin yksi vaihtoehto paikallisen rakennusfirman aktiivisen myyntitykin vuoksi,  mutta päädyimme lopulta toteutuksessa tuohon vaihtoehto kolmeen haahuiltuamme sinne ensin noiden kahden ensimmäisen vaihtoehdon kautta.

Tässä meni meillä suotta turhaan suunnitteluaikaa mutta saattoihan siinä myöskin ajatukset jalostua viisaammiksi.  Kenties.

kuva pixabay.com

Säilytyskomeroiden ratkaisut

Kerroinkin jo aikaisemmin, että kyllä tuli kiire suunnitella tuo yläkerran tavaroiden säilytys siinä vaiheessa kun kipsilevyseinien runkoja rakenneltiin.

Ylhäällähän on kolme liukuoven takana sijaitsevaa komeroa tai vaatehuonetta, jotka rajautuvat osin kiviseiniin ja osin puuseiniin. Lisäksi kaikissa on jos jonkinlaista läpivientiä, viemäriä ja ilmastointiputkea koteloitavaksi.

Lammin kiviseinäthän ovat siitä kiitolliset, että niihin voi kiinnittää mitä vain, mihin vain, kunhan jaksaa propata. Ja raaskii. Raaskii reiittää ihanan, uuden, sileän kiviseinän.

Mutta noihin kipsilevyseiniin pitää tehdä taakse valmiiksi tukikoolauksia pystyyn ja vaakaan, jos haluaa varmistaa ettei talvipompparekki rojahda lattialle repien samalle seinää mukana.

Oli tarkoitus käyttää ruokakomerossa, eteisen vaatehuoneessa sekä makuuhuoneen vaatehuoneessa Ikean järjestelmiä, lähinnä Algotia, ihan budjettisyistä. Ikealla on muitakin hyviä haastajia elftoille. Näiden pohjilta lähdettiin tekemään lisäkoolaussuunnitelmaa.

Vaatehuoneen mitoituksia.

Vaatehuoneessa mitoin, että meillä mahtuisi  kaksi Algotin pystysuuntaista seinäkiskoa, eli 196 cm ja 84 cm päällekkäin ja vielä mahtuisi ylähyllylle laatikoita.  Näille tulee  lisäksi yläosaan vaakakisko, jolle haluttiin laittaa varalta vaakakoolaus (kuvassa se ei näy). No tämä ok, lisätään kaksi vaakakoolausta villojen väliin.

No sitten aloimme ihmetellä pystykoolauksia. Niiden standardiväli on siis 600 mm puurunkoisissa seinissä. No, katsokaapa tuota kuvaa, itse hyllyjen väli on 600 mm? Ensimmäisen setin saat vielä asennettua mutta pian mennään normalimittaisen seinäkoolauksen ohi, koska tuo väli on liian leveä. Whaat?!

Kuva www.ikea.fi

Makkarin vaatehuoneen ongelma ratkeaa nyt sillä, että laitamme vain kiviseinälle nuo Algotit. Sitä ei kiinnosta koolausvälit yhtään.

Ja puuseinälle laitetaan vaan vaatetankoja. Pääsääntöisesti ainakin työvaatteita on kiva pitääkin vaatetangoilla, näkee nopeasti vaihtoehdot ja  vaatteet eivät mene (niin) ryppyyn.

Vaatetankoja laitetaan joko käyttäen Ikean Elvarli -sarjan lattiasta kattoon ulottuvia pylväitä ja vaatetankoja, tai sitten laitamme itse jonkun puupylvään keskelle tilaa ja pingotamme seinän ja pylvään väliin vaatetankoja eri korkeuksille.

Tässä vaiheessa piti kuitenkin tietää vaatetankojen asennuskorkeudet, koska sivuseinille oli hyvä laittaa poikkikoolaus kipsilevyn taakse tueksi.

Pääsääntöisesti n. 1000- 1100 mm korkea rekki riittäisi miesten paidoille ja naisten tunikoilla yms. pidemmille hepeneille. Ja 1600-1800 sitten pidemmille juhlavaatteille ja mekoille.

Ylin rekki ja apukoolaus tulee katonrajaan, -100 mm eli n. 3100 mm korkeuteen lopullinen pinta huomioiden. Täällä voi pitää harvemmin käytettyjä tai kausisäilössä olevia vaatteita.  Alin rekki tulee lattiasta k= 1100 mm ja keskimmäinen  sitten  k = 2200 mm.

 Keskirekki on päivittäiseen käyttöön itselle pygminmittaisena vähän korkea mutta mies ylettyy kyllä. Jos mahdollista, noita rekkejä kannatta myös laittaa siten, etteivät ole pystytasossa suoraan toistensa päällä eli ovat vähän eri etäisyydellä peräseinästä.

Komeroiden apukoolauksia.

Ruokakomeron ratkaisut.

Ruokakomerossa katselin, että  Ikean puinen Ivar -säilytyshyllysarja tai Algot toimisivat mittojen puolesta. Siellä on kiveä toinen seinä ja puurunkoiselle seinälle tehtiin tukikoolaukset siten, että toimivat sekä ruokakomeron puolella että seinän toisella puolella eteisen vaatehuoneessa.

Tuon Ivarin voisi maalata mustaksi tai petsata tammen väriseksi, jolloin se toimisi hyvin yhteen keittiön materiaalien kanssa.

Hyllysysteemejä tullaan hyödyntämään niin, että saadaan täälläkin hyllyt ihan lattiasta kattoon asti.

Ivar-järjestelmä (kuva www.ikea.com)

Tälläinen laminaattipinnoitetusta vanerista tehty hyllykkökin toimisi hienosti.
(https://fi.pinterest.com/remodelista/)

Eteisen vaatekomeron haasteet.

Eteisen vaatehuoneessa säilötään arki- ja työulkovaatteet. Alhaalla on erikseen sitten "mudroom" urheilu- ja ulkoiluvaaatteille.  Lisäksi sisäänkäynnin viereen, eteiskäytävän puolelle tulee yksi naulakko lähinnä lasten kavereiden vaatteille. Vanhasta kodista löytyy siihen hyvin sopiva mustanruskea Hang it all-naulakko ja pinnatuoli kenkien jalkaan kiskomista varten.

Vaatekomeron haasteena on nurkkaan ängetyt putket, jotka syövät todella ikävästi hyllyjen leveyttä kahdella seinällä.  Tänne joutuu laittamaan vain 800 ja 600 leveitä hyllysysteemeitä, niitäkin kyllä lattiasta kattoon eli koko 3,3 m korkeus hyödyntäen.

Eteiseen  tulee vaaterekkejä ja vetokorit pikkutavaroille. Kengille tarvitaan paljon tilaa, meillä on jokusen vuoden päästä kolmen miespuolisen henkilön veneenkokoisia kenkiä eteinen tukossa, mitä talon naispuolinen asukas kompensoi täysin ylimitoitetulla määrällä hyvin paljon pienempiä kenkiä.

Lasten täytyy ylettyä laittamaan takit naulakkoon, yksi seinänpätkä on varattu sille. Tosin kohtahan nuo ovat kasvaneet äitinsä ohi. Mutta tuskin silti saavat takkeja hengariin asti.

Joku tällainen ratkaisu olisi mahtava
 jompaan kumpaan vaatehuoneeseen.
Olen saanutkin karsittua käytössä olevien
laukkujen määrän kuvassa näkyvälle tasolle
eli systeemi toimisi.
Loput odottaa laatikossa kirppisinspiraatiota.
Tai veljentytön kasvua tädin aarteita
arvostavaksi neitokaiseksi.

Hyvin alustavia suunnitelmia eteisen vaatehuoneen säilytykseen lähinnä koolausten suunnittelemiseksi. Näiden päälle tulee sitten vielä hyllytilaa laatikoille ja kausiasusteille.

Käsilaukuille on syytä varata myös säilytystilaa hyllylevyillä tai korkeammalla vetokorilla.

Ehkä virittelen Konmarista tutun käsilaukkuaseman jos vallan innostun.

Raksapäiväkirja vko 29: nyt sitä villaa tuli

Puhallusvillamiehet pääsivät vihdoin näillekin leveyspiireille. Tupa ja talli saatiin lämpimäksi. Nyt ei tarvitse huudattaa euroja ilmaan 9 kW:n lämpöpuhaltimien avulla, sillä vuorokausi villojen asennuksen jälkeen lämmitin piti sulkea, kun sisälämpötila nousi yli 30 asteeseen. Sisälämpö on pysynyt nyt yli 20 asteessa ilman lämmitystä. Maalämpö kytketään kuitenkin ensi viikon alussa päälle, sillä se on paras tapa kuivattaa lattiavalua.

Talomme yläpohjan eristyksen rakenne on varsin yksinkertainen: höyrynsulkumuovi ja sen päälle puhallusvillat.  Jos villojen alla olisi ollut alumiinikalvoiset SPU-levyt, olisi maalämpö päästy kytkemään päälle jo aikaisemmin. 

Ne ovat kuitenkin kalliimpi ratkaisu, ja mahdollisesti viimeinen niitti Faradayn häkkiin. Kännykkäkuuluvuutta varmisteltiin siis jättämällä kahdesta lasiovesta toinen selektiivilasi pois. Kuuluvuutta on päästy testailemaan nyt ja tuntuu riittävältä. Itse asiassa kuuluvuus on suorastaan huolestuttavan hyvä, kivitaloksi. No ensi viikolla on tiiveysmittaus, nähdään ainakin vuotaako ilmaa jostain, jos ei sentään radioaaltoja.

Valokuituyhteyskin on nyt tilattu, koska sillä on varsin pitkä toimitusaika. Putkien kuvan lähetyksen jälkeen Elisa tarkasti saatavuuden uudelleen ja liittymä tarjottiin meille vihdoin normalitaksalla. Väsytysvoitto. 

Nyt siis varmistettu ulkomaailmaan yhteys eri keinoin. 

Hormivaraus puhallusvillojen joukkoon.

Meidän kevyt kiertoilmatakka tullaan asentamaan vasta villojen puhalluksen jälkeen. Alkoi yhtäkkiä villojen asennuksen lähestyessä ihmetyttää miten hormin asennus sitten oikein onnistuu, valahtaako purut siitä asennusreiästä lattialle ja lapiollako joku siellä villojen joukossa riehuu.

Ekovillan sivuilla oli kuitenkin hyvä ohje hormin läpivienniksi, jota sovellettiin varauksen tekoon.

Teimme  (tai Jii siis, minä vain alailmoissa huutelin katolle, että miten siellä menee) kipsilevyistä vajaan neliön kokoisen, 70 cm korkean kehikon, joka kiinnitettiin kattotuoleihin. Sinne tulee sitten hormi ja paljon palovillaa.

Kas näin:

Villat puhallettiin talon katolle tarkistusluukun kautta ja autotallin katolle vielä auki olevan käytävän seinän kautta. Prosessi meni tyyliin "tulin, tein, lähdin". Eipä tullut meille tai vastaavalle tietoa tuloajasta kuin "tällä viikolla"-tasolla ja yllätys oli suuri kun villat oli asennettu keskiviikon aikana.

18.10.2017: villaa hormivarauksen kohdalla. Kurkattiin vielä yläpohjan kautta,
että villaa oli puhallettu 5-10% yli lopullisen paksuuden painumavaraksi.

Ulkovuorausmysteeri aukenee ja parvekepeltejä paikoilleen.

Autotallin ja talon kulmaus saatiin setvittyä. Pahimmasta mysteerikohdasta puuttui vielä pelti, ja tästä johtuen vettä oli päässyt valumaan OSB-levylle asti. Sen kuivumista täytyy nyt seurata. Jii sai koolattua ja paneloitua tuon mysteerikulman, viimeisen pilasterin ulkopuolen ja viideosan talon ja tallin välisestä käytävästä. Loppusuora totisesti häämöttää.

Parveke on nyt pellitetty ja huovitettu toiseen kertaan ammattimiesten toimesta. Seuraavaksi pitää oikaista kaato ja lisätä koolaus leveämmälle sivulle. Sitten lattia olisi kansilautoja vaille valmis.

Ihmettelyä  miksi syöksyn paikka on tuossa, eikä pilarin vieressä kuten sovittu.

Tippapellit ja pintahuovat paikoillaan, rungon rakennus voi taas jatkua. 

Sisätasoitukset alkoivat loppuviikosta.

Sisätasoitustyöt alkoivatkin vähän etuajassa pikkuhiljaa. Sopimus on tehty ja työt aloitettu loppuviikosta. Kaikki kiviseinät tasoitetaan ensi viikon aikana ja työt jatkuvat sitten taas parin viikon päästä. Tuli ihan pieni kiire viimeistellä paikat tasoituksia varten valmiiksi.

Kivitimpuri kävikin tekemässä vielä viimeiset harkkopintojen siivoukset ja tasoitukset. Tiivisteltiin vielä muitakin  paikkoja. Kevyen kiviseinän ja ontelolaatan rako, jossa oli jo laittaamani villaa äänieristeeksi, täytettiin vielä uretaanivaahdolla ja tasoitettiin kipsilaastilla. Nyt ei pitäisi kulkea ääni vessasta aulaan tahi suihkusta makuuhuoneeseen.

Kilpaa tasoittajien kanssa viimeistelin aloittamaani kellarin maanvaraisen laatan reunan tiivistystä niissä tiloissa, joissa ei tule vesieristystä. Sokkelikaistan leikkasin viistoon mattopuukolla niin että seinän ja laatan väliin jäi kolo. Sinne ruutailin menemään elastista massaa. Kannattaa muuten antaa sen lämmetä huoneenlämpöiseksi, eikä taistella varastosta otetun n. 15 asteisen tahnan kanssa. Siinä ei mene kuin järki ja kämmenpohjat.

Näkyy myös ohjeita joissa sokkelikaista ja radonkumi katsotaan riittäväksi tiivistykseksi. Kysymysmerkki on kestääkö tuo massa laatan kutistumisen ja liikkumisen kuivumisen myötä. Mutta miksipä tuota ei nyt varmistelisi, kun oma koti on kyseessä.
Lähde www.kosteudenhallinta.fi

Ilmavuotojen tiivistyksiin liittyen, tasoittaja ei ollut erityisen ilahtunut jälkikäteen tehdyistä ikkunateippauksistani sillä se tarkoittaa ikkunasmyygien tuomista tasaisesti joka paikassa karmien päälle, jolloin ne jäävät näkyviin 2 cm paksuudelta. Erittäin täsmällistä jälkeä hän kuitenkin teki. Smyygit tehdään meillä kipsilevyillä.

Toinen, vähemmän työläämpi vaihtoehto olisi siis ollut laittaa smyygit karmin ulkoreunoihin kiinni ja laittaa akryylimassaa saumaan, jolloin ikkunapuitetta olisi näkynyt koko puitteen paksuudelta. Tämä olisikin onnistunut jos ne teipit olisi asennettu ikkunoiden paikalleenlaiton yhteydessä.

22.10.2017 ensimmäinen tasoituskerros alakerrassa ja ikkunasmyygiä.

Katselimme tasoittajan kanssa alustavasti myös ensi kesänä toteutettavaa ulkorappausta varten malleja. Pitäisi päättää kumpi miellyttää enemmän silmää: merenpohja vai röpelö?  Eh.

Vasemman puolen hierrettyä pintaa löytyy eri raekoolla, hienoimmat 1.5 tai 2 mm.
Kuva www.rakentaja.fi

Ulkobetoniportaiden käsittely - mitä laitetaan?

Meillä on jokunen neliö betoniterassia ja portaita. Sisäänkäynti on valettu betonista, autotallissa on pienet portaat. Takapihalle johtaa betonikäytävää myöten isommat portaat ja betoniterassi jatkuu vielä talon puoleen väliin asti. On kuulkaa betonipintaa.

Olen selvittänyt pitkin kesää ja syksyä mitä ulkobetoniportaille ja käytäville voisi tehdä.

Nythän ne on hierretty rouheammaksi vaakapinnoissa. Tekijät halusivat sen jättää karkeaksi, jotta pinta ei olisi liukas.  Pystypinnoissa on toki oletettavasti sileä muottijälki.  Ei tosin olla vielä muotteja purettu, ne ovat nyt rakentamisen ajan reunojen suojina.

Betonivalun pinnassa on edelleen sementtiliima ja se on siis nyt hiomalla melko mahdoton saada pois johtuen tuosta karkeasta pinnasta. Betonin väri sinällään on hyvä mutta pinta pitäisi saada jotenkin kestäväksi ja pölyämättömäksi.

Kauhuskenaarioissa tulee mieleen vanhojen rintamiestalojen sammaloituneet ja osin murtuneet betoniportaat. Näiden painajaisten realisoituminen ajan myötä pitäisi estää. Ei sovi oikein tähän taloidylliin.

Ei tämä käsittely vielä ole ajankohtaista, sillä tässä on ihan muuta kiireellisempää tiedossa, ja kelitkin ovat jo liian kylmät käsittelyille mutta ensi kesänä sen voisi tehdä. Ja siihen mennessä olisi hyvä olla metodi tiedossa.

Laatoitus

Yksi vaihtoehto on laatoitus. Se olisi viimeistellyn näköinen mutta sitä myöten myös suuritöisin ja kallein vaihtoehto.

Laatoitus vaatisi ulkokäyttöön tarkoitetun vesieristeen alle. Vesi joka vääjäämättä pääsee saumoista laatan alle syö tuota laastin ja betonin liitosta, ja laatat alkavat ajan myötä, melko nopeastikin irtoilla ilman vesieristettä. Tällaista tietoa sain Värisilmästä.

Ongelmana on nyt myös, että ainakin etupuolella on tuo valun pinta hieman liian korkealla, eli se on siinä ja siinä mahtuuko laatat. No, joka tapauksessa pinta pitäisi hioa sementtiliimasta puhtaaksi ennen vedeneristyksiä ja siinähän tuo pinta vähän madaltuisi.

Sitten löytyy erinäisiä käsittelyvaihtoehtoja.

Litiumsilikaatti

Litiumsilikaattia käytetään usein sisäbetonilattian loppukäsittelyssä. Aine tekee betonin pinnasta tiiviin ja kovan reagoimalla betonin kalsiumhydroksidin kanssa.

Selvittelin yhdeltä toimittajalta (Soledo)  käykö aine myös ulkokäyttön ja näin selvisi:

"Tuotetta voidaan käyttää myös ulkona. Pinnan on ennen käsittelyä oltava puhdas ja kuiva sekä vedenimukykyinen. Käsittelylämpötilan on oltava yli neljä plus astetta. Betonikylläste C2 Hard antaa betonille lisää kovuutta sekä estää pölyämistä. Pintaan jätetty sementtiliima on kuitenkin kestoltaan hiottua pintaa heikompi. Mikäli pinta sementtiliimoineen kastuu helposti vedellä, menee myös betonikylläste siitä läpi ja vaikuttaa betoniin liimakerrosta syvemmältä. Normaalisti betonikylläste C2 Hard imeytyy betoniin ohjeen mukaan käsiteltynä n. 6 mm syvyyteen. Mikäli sementtiliimapinta ei läpäise vettä, ei käsittelyä voi suorittaa. Samoin betonin kosteus vaikuttaa kyllästystulokseen eli aine ei pääse imeytymään märkään betoniin."

Eli johtopäätös on, että täytyy testata läpäiseekö tuo sementtiliima ensi keväänä jo vettä. Jos se läpäisee, niin oletettavasti käsittely voisi toimia. Paras lienee olisi jos sementtiliiman saisi pois jollain kemiallisella käsittelyllä, esim. peittaamalla suolahapolla tai turvallisemmin vaikka tällä biohajoavalla Sementtiliiman poistaja:lla.

Pölynsidonta-aineet

Pölynsidonta-aineita betonille löytyy ainakin parilta maalivalmistajilta, ja ne soveltuisivat sään suojassa olevien ulkopintojen käsittelyyn.  Olisiko tämä sellainen kevyempi versio tuosta litiumsilikaattikäsittelystä sitten?

Ohjeiden mukaan pitäisi taas poistaa sementtiliima alta.

Kivikuullote

Kivikuullotekin voisi olla vaihtoehto, sitä tarjottiin  Tikkurilan maalilinjalta. Betonin väriä ei kyllä ole tarve lähteä millään muotoa muuttamaan, että ehkä tämä ei ole realistinen vaihtoehto meille.
Ja varmaan se sementtiliimamoska pitää taas saada pois.

Jos lukijoilla on vinkata muuta hyvää vaihtoehtoa, niin jättäkää rohkeasti avuliasta kommenttia!

****Kuva https://pixabay.com/

Raksapäiväkirja vko 28: sähköä taloon

Takapihan julkisivuverhoilu loppusuoralla.

Tämän viikon aikana timpurit saivat takapihan julkisivuverhoilun valmiiksi ja kääntyivät viimeiselle sivulle, joka sekin on lähestulkoon valmis.

Toki nuo parvekkeen pilasterit verhoillaan vielä ympäriinsä mutta takapihan ulkoasu alkaa nyt olla hyvin näkyvissä. Autotallin ja talon kulmauksen toteutus on edelleen mysteeri, kun yksi kohta ratkeaa, tulee uusi ongelma.

13.190.2017: pystyverhousta takapihan puolella

Sähkökeskus asennettu ja mikäs kaapeli se siellä luuraa.

Sähkökeskus saatiin asennettua tällä viikolla. Sähkökaapeli katkaistiin tonttiliittymän alla ja vedettiin siitä kaapeli talolle putkitusten kautta. Liittymästä haarautuu nyt vanha liittymä raksamökille ja uusi talolle. Kävi lopulta aika kätevästi, ei tarvinnut alkaa kaivaa raksamökille uutta sähkölinjaa. Toki tuosta käy raksamökinkin sähköt kierroksen talon sisällä, jotta ovat samassa mittarissa.  Nyt vielä pitäisi saada kaivuri peittämään tuo monttu.

Samaisesta montusta tuli muuten esiin punainen putki, jossa on hyvin mahdollinen valokuitukaapeli. Se, mistä pitäisi maksaa 3700 euroa. Tarjosivat liittymää seuraavaksi siis lähes puoleen hintaan purnattuani ensimmäistä 7000 eur liittymäkustannustarjousta.  Keskustelu Saunalahden kanssa jatkuu. 

Kuivaus ja lämmitys käyntiin täydellä teholla.

Ulko-ovet asennettiin (näistä lisää sattuneesta syystä vasta myöhemmin) ja pääsemme vihdoin kuitenkin kytkemään lämmittimiä ja kuivureita päälle ainakin kellariin. Välikaton puhallusvillat vielä siis puuttuvat. Nekin on tilattu jo yli kuukausi sitten. Mitään ei ole kuulunut.

Ajallaan ovat tulossa tänä syksynä ilmeisesti lähinnä laatat ja parketit, koska ne taas odottavat jo varastossa. Parketit oli kylläkin pyydetty vasta loppuvuodelle mutta jostain syystä tehdas oli ne tuottanut vaikka meillä oli tarkistettu pinta-alakin vielä ilmoittamatta. Laatat taas saapuivat odotettua nopeammin. No sielläpähän pötköttävät sitten varastossa.

Kuivurien hankinta oli sekin mielenkiintoinen episodi. Niitähän on monen tehoisia ja hintaisia, toiset ovat ihan muutaman tonnin rakennuskuivureita ja toiset taas muutaman satasen ilmankuivaimia. Vuokraamojen hinnat ovat pääosin pöyristyttävät eli omat pitää hankkia, kun niitä pitää kuitenkin viikkotolkulla huudattaa. Käytettynä niitä ei kuitenkaan ollut tarjolla tähän hätään vaikka pidempään Toria kyttäsinkin.

Rautakaupoissa oli tarjolla siis muutaman sadan euron kuivaimia (lähinnä kai autotalli- ja kellarikäyttöön) ja kuivaustehot olivat noin 10-30 l/vrk ja ne oli tarkoitettu pienempiin tiloihin, oikeastaan huoneisiin. Kuivureissa on muuten hyvä olla letkupoisto-mahdollisuus viemäriin, jos ei aio päntiönään juosta tyhjentämässä säiliöitä itse.

Tyylikäs vempele kuivuriksi.

Totesimme, että paras tilata Saksasta pari selkeästi järeämpää Trotecin 50 l/vrk/ 90m²  rakennuskuivuria vähän kalliimmalla, jotta saadaan kunnolla kuivaus käyntiin ja toivoakseni saamme nuo kuivurit myytyä projektin jälkeen vielä kohtuuhinnalla.

Toisen voisi jopa jättää jemmaan autotallin kuivauskäyttöa varten pahimmille keleille. Voi päräyttää sen päälle pariksi tunniksi ajettuaan loskaa tihkuvan auton sisään, niin ei ala seinät kasvaa seitikkejä.

Tästä lähtien pitää sitten käydä pyyhkimässä ikkunoita kuivaksi päivittäin, jotteivat karmit mene pilalle kosteudesta. Kuivuri näyttää tosin aika hyvin pitävän ikkunatkin kuivina toistaiseksi, joten voi olla että pyyhkimishommilta säästytäänkin.

Ikkuna- ja ovikarmien tiivistystä omatoimisesti.

Ikkunoiden asennus ei sisältänyt karmien teippausta kiviseinään. Seinän ja karmin välinen rako kiviseinässä tiivistettiin asennuksen yhteydessä uretaanivaahdolla. Vaahto kuitenkin tursusi useasta kohtaa seinän ja karmin  välistä ulos, ja ylijäämän joutui leikkaamaan pois. Tällöin vaahtosauman höyrynkesto heikkenee, kun tiiviimpi pintakalvo poistetaan.

Lähde: https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/rakentaminen/build_up_skills_finland/build_up_skills_-koulutusmateriaalit

Höyrynsulun voi varmistaa kivitalossakin teipillä. Meillä oli talopaketin mukana tullut usea rulla Contega Solido-liitosnauhaa, jonka päälle voi suoraan tasoittaa.

Nauha olisi kannattanut asennuttaa asennuksen yhteydessä, sillä teippi olisi parasta kiinnittää karmin reunaan ennen asennusta, ja asennuksen jälkeen sitten kiviseinään.

Kuva www.tiivistalo.fi

No, eipä tuotakaan osannut ottaa ajoissa selvää, joten nyt piti sitten tehdä teippaukset jälkikäteen. Onnistuu se niinkin, mutta ei yhtä hyvin. Teippiä joutui pääosin laittamaan karmin sivun sijaan sen päälle, josta heräsikin kysymys, että kuinka pitkälle tasoitus tulee karmin päälle? Sehän selvisi häiriköimällä Rakentamisen Riemua-konkarirakentajia, kun kuukkelikaan ei tuonut yhtään apua ja vastaavaa ei raaskinut häiritä lomallaan.

Se näyttäisi riippuvan vähän tekijästä ja smyygien tasoitustavasta (gyproc vai kipsilaastilla) mutta sellaisen 5mm uskalsin laittaa teippiä karmin päälle. Mikä on kyllä naftisti vaikka tarttuu tuo teippi kyllä kuin täi tervaan varsinkin betoniin - ja sormiin. Siellä missä vaahdot eivät olleet karmin kanssa tasan, sain teipin paikoilleen oikeaoppisesti karmin ulkokehykseen.

Erinäisiä aseita testattuani totesin talttapäisen isomman meisselin olevan paras työkalu ylimääräisen uretaanin poistoon. Puukolla pienikin lipsahdus veisti myös puusta soiron. Ups.

Tällä teipillä kierretään ikkunoiden ja ovien ulkoreunojen liittymät kiviseinään mutta vielä pitää ratkaista mitä tehdään karmien välisille liittymille? Eli kuten tuossa alakuvassakin näkyy ikkunan ja oven välisen karmin liitos, jossa siinäkin on siis uretaanivaahdotus. Sauman päälle pitää ensin löytää joku huomaamaton musta lista (mistä?) ja sitten näkee kuinka leveä teippi mahtuu alle. Ideoita kaivataan listaa varten ja Sitkolla varmaan mennään nuo liitokset.

14.10.2017: ikkunankarmin ei niin siistiä teippausta jälkikäteen, lasiovia ja valmiita alaslaskuja.

Ensi (syysloma)viikolla ollaankin sitten omillaan, tasoitustyöt alkavat vasta marraskuussa ja ulkovuoraustöistä pitäisi päättää puserretaanko työ itse loppuun. 

Mikrosementtiä vai sittenkin vain laattaa?

Laatat on nyt tilattu. Niillä on pahimmillaan 8-12 vkon toimitusaika, joten tilattiin ne nyt liikkeen varastoon ja otamme ne sieltä sitten raksalle asennusta lähempänä ajankohtana, mikä pitäisi olla vuodenvaihde.

Tässä tilausvaiheessa piti tehdä vihdoin päätös laitammeko mikrosementtiä yläkerran kylppärin seinille ja alakerran pikkuvessan lattiaan. Mikrosementti miellyttää siis eleettömällä ulkonäöllään kuin myös käytännöllisyydellä eli saumattomuudella (lue puhdistettavuudellaan).

Toisaalta askarrutti kuitenkin sen

• pitkäaikainen kesto eli repimislujuus seinien ja lattian eläessä kuin myös helppo naarmuuntuvuus sekä
• muovinen tuntuma (asioiden pitää olla sitä miltä ne näyttävät),
• märkätilan harmonisoitujen tuotesertifiointien puute sekä 
• erityisesti asennuksen vaatima kova työ monine kerroksineen, josta on saanut lukea jokusen epätoivonsekaisen blogikertomuksen.

Tuli ihan tuskanhiki työvaiheita lukiessa ja korkeita kylppärin seiniä pohtiessa. Muistaakseni LVI-urakoitsija totesi, että hän ei olekaan tällaista kuninkaallista kylppäriä ennen nähnytkään ja saattaahan tuosta melko mielenkiintoinen kuilu tullakin.

Kustannussyistä pitäisi tehdä itse siis mikrosementointi, koska sinällään kuitenkin helpohkoa mutta paljon työtunteja vievää askartelua. Laiskuus, väsymys realismi iski, ei tuota ehtisi mitenkään itse asentaa, kun samaan aikaan pitäisi myös tehdä sisäkattoa muun muassa. Että onko se kaikki kauneus sen vaivan väärtiä.

Tyydymme siis näiden pohdintojen valossa siihen, että tulee samaa laattaa kolmessa eri koossa koko taloon.

• Lattiat ovat kaikki 60x60 laattaa, paitsi saunassa on 15x15 laatta. 
• Pesuhuoneen ja kylpyhuoneen seinät ovat taas 30x60 laattaa tiililadonnalla, jolla vähän rikkoisi monotoniaa. Pitäisi vain päättää ladontasuhde. Onko se 1:2 vai 1:3 vai jopa 1:4?

Tästä tiililadonnastakin laatoittaja varoitti, että jos katon ja  seinän rajaan tulee valo, vaikkapa lednauha kuten meillä, niin laattojen reunat tulevat luomaan pieniä varjoja. Laatat ovat vähän kuperia, mikä aiheuttaa tämän efektin.

Alakerran wc:n seinät me maalautetaan. Alustavasti valkoisella mutta ajatuksiin on hiipinyt sama vedenvihreä väri, jota lasten huoneeseenkin on suunnitteilla.  Toisena vaihtoehtona olisi taas Tikkurilan Tunto-maali, jota juuri Mäntyrinne-blogissa pääsi ihastelemaan. Se vaatii joka tapauksessa maalikerrokset alleen ja vinkkinä sain, että väri saisi olla lähellä lopullista pintaa.

Tässä sitä yrittää tehdä vaihteeksi neutraalipintaista kotia mutta se on kyllä vaikeaa pysyä ruodussa kun tykkää sisimmissään voimakkaista väreistä. Ja ihan vähän blingblingistä. Ja kaikenlaisista koukeroista.

Laatta on se jo aikaisemmin päätetty Porcelaingres Urban Ivory eli nimestä huolimatta greigen värinen laatta. Itse asiassa hyvinkin paljon betonin värinen laatta, kun vertaili mallipalaa tämän kerrostaloasunnon betoniseinään.

Vastaan on tullut muitakin kivoja vaihtoehtoja mutta tässä asiassa ei kannata aukaista Pandoran lipasta, jos on yhden sisustuspäätöksen kyennyt tekemään.

Mikrosementtiä ja betonilattioita tyydyn ihastelemaan sitten muiden kodissa.

Sama laatta itse kuvattuna ja valmistajan nettisivuilta. Itse otettu kuva lähempänä todellista värisävyä. 

Ja sitten puskan takaa tuli  jadenvihreä metrolaatta.

Tekisi kovasti mieli laittaa erittäin valkovoittoisen kodinhoitohuoneen eli pesutuvan seinät (lähinnä peräseinä ja välitilat) jadenvihreällä metrolaatalla.

Mistä ihmeestä tämä outo ajatus edes tulikaan?  Juurihan me löimme pintamateriaalit lukkoon.

Olisiko se kauhea tyylirikko?

Kyllästyisikö siihen nopeasti vai ilahduttaisiko se vuosia pyykinpesurumban pyörteissä?

Nämä taitavat olla törkeän kallista lasilaattaa kylläkin... 

Raksapäiväkirja vko 27: autotallin nosto-ovi

Tämän viikon merkittävimmät raksaepisodit olivat autotallin oven asennus sekä  maalämpöpumpun ilmaantuminen tekniseen tilaan. Toki talon ulkoverhoilutyö jatkui myös viikon aikana.

Huomasin, että puheissa "tontilla käynti" on muuttunut salavihkaa "raksalla käynniksi" ja suuntamme näin ollen  seuraavaksi kohti "talolla käyntiä" näiden erinäisten kehitysaskeleiden myötä. Budjetistakin on toteutunut jo kohta 2/3:aa, joten kyllähän tässä pitäisi olla talon näköinen tekele käsissä.

Autotallin nosto-ovi saapui palasina ja asennettiin torstaina. 

Nosto-ovi tai siis iso kasa erinäisiä osia pätkähti viime viikolla pihalle ilman ennakkovaroitusta. Tai sainhan minä sen 30 min ennen toimitusta, kun rekkakuski soitteli töihin, että mihinkä nämä tullaan purkamaan. Soitti kuitenkin eikä heittänyt niitä vain (naapuri)tontin laidalle.

Kyllä sitä on moneen kertaan ihmetellyt tätä raksapuolen toimintaa toimitusten suhteen, järkeistämisen varaa olisi ja paljon. Merkittävä parannus olisi laittaa ne rahtikirjat ja pakkausluettelot sähköpostilla asiakkaalle, kun kyyti on tilattu ja lähtenyt. Jäisi päivä tai pari aikaa varautua taas jonkun jättiläismäisen (koska pieniä ne harvoin ovat) kuorman saapumiseen ja voisi paniikinomaisesti raivata sille tilaa oman tontin puolelta.

Mutta ei. Ilmeisesti mahdotonta.

No, siinä se kasa sitten pötkötteli pihalla ja lapuissa luki, että säilytettävä sisällä ja suojattava kosteudelta. Ulko-ovi?

Olimme tehneet yhteistilauksen ovista ystävien kanssa, jotka ehtivät ensin selvittelemään asennusta saatuaan ensin tuon toimitusyllätyksen. Seuraava asennusaika olisi kuulemma tarjolla tuossa helmi-maaliskuussa, neljän kuukauden päässä...  Sanomattakin selvää, että olimme pöyristyneitä.

Tilausvahvistuksen mukainen toimitusaika oli 4-7 vkoa. Se toimitusaika olikin ilmeisesti tuolle kasalle oven osia.  Olisiko pitänyt sekin ymmärtää vaikka ovi tilattiin asennettuna.

Saatiin kuitenkin oven asennusaika sovittua meille reilun viikon päähän paketin saapumisesta ja ystäville kolmen viikon päähän. Ilmeisesti olin puhelimessa se vaativampi osapuoli, josta piti päästä ensimmäisenä eroon. On tässä saanutkin jo harjoitella projektin aikana sellaista kohteliaan rajamailla olevaa tiukkaa painostusta erinäisiä toimittajia kohtaan.

Olisipa se kiva, jos voisi vaan olla ihan normaalisti sivistyneen kohtelias joka suuntaan mutta on se vaan kertakaikkisesti liikaa vaadittu näissä raksa-asioissa.  Tätä nykyä tulee kerran viikossa tilanteita, joissa tekee mieli saada infantiilit ja infernaaliset itkupotkuraivarit (eli IIIPR:t) milloin mitäkin tahoa kohti. Ihan syystä. Jos lasten saaminen tuo ihmisessä esiin ne piilevät tunnelukot (mikä mainio termi, onko sille ihan tieteellisiä perusteita), niin rakentaminen se vasta laukaiseekin ne.

Asentajat saapuivat kuitenkin torstai-aamuna ja ryhtyivät hommiin. Moottori tuli erillisellä kyydillä Helsingistä ja iltaa kohti asennus oli valmis.

Ongelmiakin ilmeni johtuen tallin rungosta. Ensinnäkin lattiavalu oli 1 cm vino. Eli lattiarajaan jäi aukko. Toiseksi oviaukko oli jotenkin käyrä ulospäin, ilmeisesti oven päällä oleva palkki ei ollut aivan suora. Eli oven yläosaan jäin 1 cm aukko.

Tällaiset ilmeisesti toleransseihin menevät rakenteelliset vinoudet sitten realisoituvat, kun yrittää asentaa yli 5 m leveää ovea paikoilleen.

Alaosan aukko saatiin ratkaistua paikan päällä vaihtamalla alaosan lyhyempi ja jäykempi tiiviste pidemmäksi ja pehmeämmäksi tiivisteeksi, jolloin se peitti aukon. Ovenpieliin taas meidän pitää hankki jonkun sortin "passiivitalotiiviste" eli laitetaan kuminen tiiviste pielilautojen alle peittämään tuo rako.

Siinä se sitten on. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ovi näyttää laadukkaalta, moottori erityisesti ja tuntuu toimivalta: hiljaiselta ja riittävän nopealta. Lisäksi se on vaan kertakaikkisen hyvännäköinen.

Oliko tuo Vaalea tammi oikea värivalinta mustan sijaan? Kyllä meidän mielestä. 

Se tuo lämpöä ja elävyyttä tuohon sisäänkäyntiin, ja pinta ei ole muovisen näköinen (ei toki aidon puunkaan). 

Tammen sävyjä pohtiville tiedoksi, että Tikkurilan Sora ja tuo Light Oak ovat täysin samaa sävyä, ja pohdimmekin nyt laitammeko pielilaudat ruskeana, eikä mustana.

Seuraavaksi tiedossa on merkittävä mobilisointioperaatio eli pihalla olevien kosteuskriittisten rakennustarvikkeiden siirto autotallin suojiin talveksi. Ajateltiin myös tehdä tässä välissä varaston ja autotallin välinen kevyt seinä valmiiksi, niin saadaan autotallissa sähköt ja vesipiste käyttöön. Lämmintä vettä raksalla, mikä ennenkuulumaton yleellisyys.

Parvekkeen vesieristystyö aloitettu ja ulkoverhoilu-urakka jatkuu.

Parvekkeen lattia vesieristetään huopakermillä ja pellitetään aika perusteellisesti.  Bitumihuopaa tulee, kuten katollakin, kaksi kerrosta, ja mattojen väliin asennetaan pellit. Huovat nostettiin reunoilta ylös kolmiorimojen päälle. Nyt odotellaan peltimiehen vapautumista pellitykseen, jonka jälkeen on taas huopamiehen työvuoro.

Ajattelin tosiaan aikaisemmin tämän koko vesieristetyn parvekkeen olevan turhake, että miksei tehdä vaan runko ja laudoitus. Mutta tämän viikon sateiden jälkeen sitä näki, että järveltä piiskaantuu sadevettä ihan riittämiin parvekkeelle, ja tällä hetkellä jopa ikkunoihin asti. Kai se sitten on parasta tehdä hyvin vaikka kirpaiseekin kukkaron pohjissa asti. Onpahan mahdollisuus joskus taloustilanteen toettua tästä rakennuksenaikaisesta kurimuksesta lasittaa alakerran terassia oikein sydämensä pohjasta.

6.10.2017: vesieristyksen 1 krs odottaa peltimiehen vapautumista pellityksiin, sen jälkeen laitetaan toinen kerros huopaa ja kaatojen korjaus kansilautoja varten viistoilla lankuilla.

Pystyverhoilu on osoittautunut työlääksi. Urakoitsijamme arvioi työn kestävän tuplasti kauemmin kuin vaakaverhoilun. Jos tämän olisimme tienneet, olisimme harkinneet asiaa tarkemmin. Pystyverhoushan valittiin lähinnä vuorilautojen välttämiseksi ja pitkään vaapuimme näiden eri vaihtoehtojen välillä.

Talon ja tallin kulmaus on aiheuttanut harmaita hiuksia. Joko suunnitelmissa on vikaa, tai katon toteutuksessa tai sitten me ei vaan kertakaikkiaan ymmärretä kuinka tuon räystään saa tehtyä kahdella laudalla ympäriinsä.

Tekninen tila saa laitteita.

Tekniseen tilaan oli suunniteltu yhdelle seinänvierustalle maalämpöpumppu ja sen kaveriksi ylimääräinen vesivaraaja. Eihän ne mitenkään mahtuneet sitten vierekkäin tuosta putkihärdellistä johtuen, ja meidän läpivientivalut tuskin asiaa helpottivat. Sen näki kyllä itsekin, joten soitto asiasta ei tullut yllätyksenä (LVI-asentajat paitsi siivoavat pahimmat roskat yhteen kasaan, myös ottavat oma-aloitteisesti yhteyttä - arvostan entistä enemmän). 

Varaaja piti törkätä peränurkkaan. No sinne ei sitten tule lisäpakastinta ainakaan. Pääasia että huoneeseen mahtuu edelleen johonkin hyllykköön 20 kg:a erilaisia raksanaikana kertyneitä ruuvi- ja kiinnitysjutskia, ruuvari ja kaikki sen laitekaverit.

Tarkoitus oli kuitenkin, että puolet tilasta olisi ollut varastoa ja nyt näyttää, että meillä nyt sitten vaan on melko ruhtinaallinen tekninen tila talossa. Vastaavan mukaan se on kuitenkin budjettiystävällisempi ratkaisu kuin laittaa koneet pitkine kytkentävetoineen autotalliin.  Ja niitä budjettiystävällisiä ratkaisujahan tässä koko ajan haetaan, jotta ei tarvitse pihistellä toisista asioista. Kuten tuosta julmetusta parvekkeesta.

Sähköjä odotellessa edelleen. Ne saadaan näillä näkymin tulevalla viikolla; kaivurimies on luvannut tulla paikalle, ja sähköyhtiö ja sähkömies ovat valmiudessa siirtämään liittymän raksamökiltä talolle.

Ensi viikolla saadaan myös loput ovet paikoilleen talon puolella. Näin on ainakin luvattu.

Porraskaiteet ei-pankkiirille

Meillä(kin) portaat sijaitsevat keskeisellä paikalla. Portaat vievät olohuoneesta alakertaan, joten näkyvin osa on kuitenkin kaiteet. Ei niinkään koko kokonaisuus. Portaat tulivatkin edullisena (sallikaa minun nauraa, kun pari tonnia tuntuu rakentamisessa vähäiseltä menoerältä) Elementon betonielementtinä ja nyt niille pitää vain pukea muu rekvisiitta; kaiteet sekä portaiden pinta.

Porraskaiteet on nyt suunniteltu erinäisen jahkailun jälkeen. Pohdinta eri vaihtoehdoistahan alkoi jo täällä, tammikuussa ja päädyimme sitten metallipinnakaiteisiin. Toteutuksen yksityiskohtia hierottiin pitkin kevättä ja kesää toimittajan kanssa. He kävivät myös pariin otteeseen mittakäynnillä. Joutuivat ehkä koville esteettisten vaatimusteni kanssa mutta nytpähän voivat tarjota samaa eleganttia kaidekonseptia muillekin.

Tilauskin on tehty. Kaiteet tosin asennetaan vasta pintojen teon jälkeen mutta betonipintalaatan valuvaiheessa tuo kaiteen kiinnitystapa piti tietää.

Inspiraation lähteenä toimi kuvan malli. Tai luulin suunnitelleeni sen itse, kunnes löysin kuvan, joka todisti jonkun jo tehneen saman. Vahvisti kuitenkin mielikuvaa, että ratkaisu voisi näyttää yhtä kivalta kuin mielikuvituksessa.

"Pankkiirin" portaat inspiraation lähteenä (kuva www.kmr.ee)

Kaiteet ovat mustaksi maalattua metallipinnaa ja allaolevista suunnittelukuvasta poiketen puinen, Tikkurilan Sora-sävyllä lakattu käsijuoksu on pyöreä profiililtaan, eikä suorakaide.  Eli juuri kuten inspiskuvassa.

Valitettavasti tuo inspiskuvan mallinen kaidepuun kiertyminen suoraan käsijuoksuksi olisi vaikuttanut budjettiin hyvin epäedullisesti, joten se piti jättää pois. Tuollaisia tehdään kuulemma pankkeihin, ei yksityiskoteihin. Jonkun kodista kai tuokin kuva kuitenkin on. Ehkä pankkiirin sitten.

Alakertaan ohjaavan käsijuoksun alaosaan ajetaan ura lednauhalle, ja sen sähköjohto tulee menemään onton kiinnikkeen sisältä seinän läpi. Sieltä piti mennä muuntaja alakerran lastenhuoneen kaappiin mutta tällä välin muuttui mieli kaapin paikasta. Mietimmä sitä muuntajan sijoitusta sitten kun aika on. Nyt en jaksa.

Suunnittelukuvat Artiikki Oy. 

Suunnitelmaa tehdessä piti tehdä päätöksiä - eli rakentamisessa se yleensä tarkoittaa kompromisseja - kaidepinnan paksuuden suhteen.
Jos se on paksumpaa eli d20mm putkea d12mm umpipinnan sijaan, ei tarvita poikittaisia tukia. Näin teimme. Koska poikkituet ovat kauhistus. Isompi kauhistus kuin paksummat pinnat.

Kaiteen kiinnitystapaa lattiaan ja portaiden reunaan mietittiin myös tovi. Sen piti olla mahdollisimman simppeli.

Nyt se tulee ylhäällä lattialaatan paksuisena L-listana ja toimii siis myös kätevästi listana tuossa laatan reunassa. Laatta laitetaan siis listaa vasten. Tai oikeastaan jos toimitaan laatoittajan tahdon mukaan, lista laitetaan laattaa vasten.

Tilauksen jälkeen jäin kyllä miettimään olisiko nuo kaiteet sittenkin pitänyt tehdä mustista puurimoista ja yläkerrassa laittaa rimoitus ihan lattiasta kattoon. Olisi saanut sitten rimoitusta vasten asetella kätevästi jonkun lipaston tai tason hamstraamalleni tilpehöörille. Sama olisi toki onnistunut vain muuraamalla kaiteen.

Koetan nyt unohtaa sen lipastoajatuksen. Case closed.

Raksapäiväkirja vko 26: parveke rakentuu

Parvekerungon teko pääsi hyvään vauhtiin tällä viikolla. Olen käynyt hiippailemassa tiiviisti pitkin seinän viertä (koska keski-iän korkeanpaikankammo)  vanerikannella ja kuvitellut itseni ulkosohvalle aamuaurinkoon siemailemaan kupposta kahvia. 

Itseni huojuessa huimauksen partaalla, siitä ja raskaasta työviikosta aivot tyhjentyneenä ja oviaukosta kouristuksenomaisesti kiinnipitäen  Jii,  vastaava ja urakoitsija ovat pohtineet päät yhdessä parvekerakennetta.

Se nimittäin käännettiin toisinpäin kuin rakennekuvissa. Niissä pohjan kaato oli kohti seiniä, jossa oli sadevesiränni. 

Käännettiin siis kaadot kohti parvekkeen ulkoreunaa mutta eihän se mennyt ihan niin, että no tehdäänpä sama mutta päinvastoin. Joku tolkku siihen lopulta saatiin.

Itse rakenne menee pitkällä sivulle seuraavan voileipämallin mukaan

1. poikkipuut seinän ja pylväiden varassa olevan liimapuupalkin välissä
2. Viistoon sahatut lankut samansuuntaisesti kaadon tekemiseksi
3. Vaneri, kolmiorimat
4. Bitumi, pellit, kouru
5. Toiseen suuntaan viistoon sahattu kestopuu kaadon oikaisemiseksi
6. Poikkikoolaus kestopuusta
7. 145 leveä siperianlehtikuusilauta, rännin puhdistusluukut
8. Erinäinen määrä erikoisesti nimettyjä kiinnikkeitä, joita metsästin valokuvien avulla rautakaupasta.

Toisella parvekesivulla taas puuttuu kohta 6. koska kansipuut kulkevat siellä pitkän sivun suuntaisesti.

29.9.2017: parvekkeen rungon rakentumista, seuraavaksi pelti-ja bitumiukot hommiin.

Tässä vaiheessa piti tehdä päätöksiä parvekekaiteesta kiinnityksen suunnittelujen vuoksi. Päädyimmekin samanlaiseen metallipinnakaiteeseen kuin sisällä, eikä suunnitelman mukaiseen lasikaiteiseen. Koska korkeanpaikankammo. Koska siivous, erityisesti lasien pesu on pakkopullaa. Koska hinta.

Kaiteista lisää myöhemmin.

Teknisen tilan läpivientivalu ja radoneristyksiä.

Tekninen tilahan on täynnä betonilaatan läpivientejä, jotka pitää saada eristettyä hyvin niin radonia kuin vaikka huonoa ilmaa vastaan. Tekniseen tilaan tehtiin näin ollen läpivientivalu putkistoille. Osin se tehtiin ulkonäkösyistä mutta yhdessä kohtaa oli kyllä lattiavalussakin reikä hankalassa paikassa putkien takana, joka piti tukkia.

Teimme muotit pääosin kakkoskakkosista ja löysän, juoksevan betonivellin. Muotit kiinnitettiin vielä urtsilla lattiaan vuotojen ehkäisyksi ja laitoimme harkot painoksi. Sähkö- ja vesiputket olivat kyllä niin lähellä seinää, että oli todella hankala saada velliä sinne taakse, ei oikein nähnytkään peittyikö mahdolliset reiät varmasti. Nyt varmistaisin niiden sijoituksen vähän kauempana seinää, jos mahdollista.

Tilassa on myös vesiputki ja maalämpöputki isoissa suojaputkissa. Maalampöputki tuli suoraan seinästä vaakatasossa. Ja joku muu putki myös, tunnustan tämän hetkisen tietämättömyyteni sen suhteen mutta se vaje vielä paikataan.  Kuulemma maaurakoitsija ei niitä saanut lattian läpi tuotua. Tässä vaiheessa selvisi sellainenkin.

Miten tuommoisen vaakatason läpiviennin nyt sitten eristää? Ei mitenkään. Urtsitkin siellä vaan repeää heti, kun vähän putkea liikuttaa.  Konsultoin ensin vastaavaa ja sitten LVI-urakoitsija, joka ehdotti ratkaisuksi putkikulmaa, jolla saatiin putket vietyä ylöspäin. Helpottaisi myös koneen asennusta. Sellaiset siihen sitten hitsattiin muovihitsauskoneella (neverhööd).

Nuo putken päät tuupattiin täyteen uretaania, valettiin betonista läpivienti ja päälle laitettiin vielä Kerabitin Isola radontiivistysmassa, jonka kilohinta on saman verran kuin naisten ryppyvoiteen.

Olisiko nyt varmuuden varmisteltu tämäkin tila kaikenmaailman pahanilma- ja kaasuvuotoriskeiltä. Radonimuri voidaan silti joutua asentamaan, se selviää vasta radonarvomittausten jälkeen. Radonista lisää Stukin sivuilla.

Vedin myös seinille toisen kerroksen kalkkimaalia ja pizzeriaseinät ovat nyt siinä. Kolmas kerros olisi toki vielä parantanut peittoa ja tasaisuutta mutta tämä riittää nyt hyvin. Tilassa en aio asioida jatkossa kuin pakolliset hetket, sinne tulee korkeintaan työkaluvarasto ja ehkä koiranruokapakastin.

Jännityksellä jäädään seuramaan tuleeko se maali pysymään nyt paljaassa betonipintaisessa seinässä mutta ainakin hengittelöö. Ruskeisiin läikkiin olen varautunut niissä kohdissa mistä kosteutta vielä puskee ulos, mutta ymmärtääkseni ne pitäisi lähteä sitten harjaamalla pois.

Lattiaan levittelin tässä vaìheessa kertaalleen kaksikomponenttisen polyuretaanimassan, joka päästää pienimolekyylisempää vesihöyryä läpi muttei vettä. Tilassa on myös lattiakaivo kaadoilla ja ovensuuhun rakennetaan korkeampi tiivistetty kynnys, nämä nyt sitten lähinnä pientä vesivahinkoa varten.

Seinän ja lattian rajaan laitettiin vielä erikseen elastinen tiivistysmassa mutta sen tilaa pitää tarkkailla siltä varalta, että lattiavalun kuivuessa lattianreunat lähtevät elämään. Pitäisi vielä löytää jostain edullisesti korkeaa muovilistaa siihen päälle.

Toisaalta jos esim. varaaja tai vesijohto laukeaa, niin siinä ei pienet kynnykset ja mitkään eristeet auta jos vettä tulee kuutiotolkulla, se kyllä löytää tiensä huoneesta ulos. Tämä onkin siis jo koettu kerran edellisessä kodissa, mutta selvittiin siitäkin, ensi järkytyksestä toettua, kuivatus- ja korjaustöillä vakuutusyhtiön piikkiin.

Meillä onkin lisäksi suunniteltu kosteusanturi varoittamaan tilassa vesivahingoista mutta toki sekin toimii vasta kuin vahinko on jo tapahtunut.

1.10.2017: teknisen tilan läpivientivaluja ja radontiivistyksiä. Ja pizzeriaseinä.

Autotallin sisäkaton hiontaa ja maalausta.

Autotallin gyproc-kattoahan olin jo tasoitellut aikaisemmin loppukesällä, ja nyt oli taas aikaa palata sen pariin teknisen tilan urakoinnin jälkeen. Piti hioa pakkelit katosta sileäksi.

Voi jukoliste mitä hommaa, kaikkea metodia tuli kokeiltua paremman toiveessa. Varrellinen hiontalevy, joo ei riitä teho. Tepsii kyllä seiniin hyvin. Hiomakone, joo ei jaksa pidellä kovin kauan ylösalaisin. Käsihiomapaperi, joo ei pysty käyttämään käsiä kahteen päivään hiomisen jälkeen.

Ei olisi kyllä hionta valmistunut ilman Pohjois-Pohjanmaalta avuksi saapunutta PappaPoweria. Pääsin siis maalaamaan viikonlopun aikana katon, ja nosto-ovi voidaan nyt asentaa milloin vain. Tila pysyi yllättävän hyvin lämpimänä ja kuivana pienen 3 kW lämmittimen ja muovitettujen oviaukkojen vuoksi.

Maalaus jatkovarrella ja paremmanpuoleisella telalla oli melkein mukavaa puuhaa tuon hionta-askareen jälkeen. Ensimmäisenä päivänä. Sunnuntaina ihmettelin kovin raskaalta tuntuvaa telaa.

1.10.2017: katto maalattu kahteen kertaan Tikkurilan Ykköspohjalla. Oli kerrankin todella riittoisaa maalia. 

Autotallin ulkoseinistä valmistui viikonlopun aikana kolmas, eli peräseinä räystäslautoineen. Papasta oli kovasti apua tässäkin vaimoväen edustajan kieltäytyessä kiipeämään 1,5 m korkeammalle. Ulkovuoraus puuttuu autotallin osalta enää talon ja tallin väliseltä katetulta käytävältä.

1.10.2017: peräseinä olisi siinä

1.10.2017: soviteltiin alunperin raksaoveksi haettu mutta täyspuiseksi aarteeksi siis osoittautunut ovi paikoilleen varaston sisäänkäyntiin, irroitetaan se vielä maalausta varten. Irtonaiset lakat siitä jo hioin pois. Irroitellaan kyllä myös tuo messinkikolkutinkin. Huomatkaa vähän tavanomaista massiivisempi ovipönkkä.

Voimme hurrata siis saatuamme autotallin säänsuojaan. Ja nosto-ovivalmiuteen. Ja puhallusvillavalmiuteen.

Ja teknisen tilan koneasennusvalmiiksi.

Sähköjä odotellessa.



EDIT 9.10.2017 teknisen tilan läpivientivaluihin liittyen löysin FISE:n sivuilta erittäin hyvän ohjeen, kuinka ne olisi pitänyt tehdä (lähde.)  Harmillisesti tämä oma tietämys ja ymmärrys kehittyy aivan jälkijunassa rakennusprojektin edistymiseen nähden.