Lednauhat ja ihan himmeä himmennys-haaste

Kyllä on ollut haastavaa saada selkiytettyä led-valojen himmennysvaihtoehtoja itselle, kun lähtökohdat ovat sellaiset, että muistellaan lukion fysiikantunneilta mitä tarkoittaa AC ja DC. Paitsi sitä Thunderstruckia. Jonka senkin viimeksi taisin kuulla ihan lastenleffassa. Liian kovalla.

Led-valaistus on siis muotoutumassa led-nauhojen sekä spotteihin asennettavien led-polttimoiden varaan. Saattaa tulla vielä muutama kiinteäkin pinta-asennettava ledvalaisin, varsinkin kun niitä nykyään tarjotaan ihan Ikeasta alkaen. Kunhan on ensin haravoitu oma lamppuvarasto läpi.

Erityisesti nauhat halutaan himmennettäväksi, jo niiden eliniän lisäämiseksi kuin myös valon määrän säädön joustavuuden vuoksi. Toisaalta emme halua hirveää määrää erilaisia säätimiä vaan kaikkea pitäisi pystyä säätämään jo valituilla ABB Impressivo-säätimillä. Tämähän oli jo yksi syy miksi mäkeen lensi se alkuperäinen suunnitelma värisäädettävistä nauhoista. Hinnan lisäksi.

Kesän mittaan olen keskustellut eri toimittajien kanssa ja kerännyt tietoa palasista. Ja todellakin, blogin moton mukaisesti tuska on vain lisääntynyt tiedon myötä. Välillä teki mieli paiskata koko suunnitelma romukoppaan, tunnustaa tietämättömyytensä ja typeryytensä,  ja laittaa tilalle ihan kiskovalaisimet ja spotit. Ei se kyllä vieläkään taida olla mahdottomuus. Tosin sähkötyöt ovat kuitenkin jo aika pitkällä.

Mutta mutta, löysin kuitenkin vihdoin toimittajan, joka väänsi minulle rautalangasta toimintaperiaatteet, jotka avaan nyt tähän kuten ne itse ymmärsin. Tarjouskin oli asiallisella tasolla. Halpaahan tämä ei ole kertaostona  mutta investointina pitäisi olla kannattava.

Eli tuo lednauhojen himmennys noilla normihimmentimillä (ml. esim. Impressivon ledhimmentimet) tapahtuu ensiopuolella. Elikäs ennen muuntajaa. Muuntaja siis muuttaa sähkölaitokselta tulevan sähkövirran  230 V korkeamman jännitteen lednauhoissa käytettyihin matalampiin 12 ja 24 V jännitteisiin.

Mutta, jos nauhoja aletaan himmentämään ensiopuolelta, aiheuttaa se mm. valon välkkymistä ja lisäksi himmennysalue on pieni. Ei siis päästä kirkkaasta portaattomasti pimeään.

Lisäksi vaikka nuo ABB Impressivon ledhimmentimet vaativat nauhojen kanssa vielä erityisen triac-säätimen ja -muuntajan, nuo samat ongelmat kuitenkin säilyvät välkkymisen ja himmennysalueen kanssa.

Lednauhoja pitää siis himmentää toisiopuolelta. Eli DC-puolelta, muuntajan jälkeen.

Mutta kun nuo perushimmentimet eivät siihen pysty.  Nehän toimivat ensiopuolella, säätävät sitä virtaa muuntajaan asti.....

Nettivalo tarjosi sitten ratkaisuksi langatonta, paristolla toimivaa Lumi RF upposäädintä, joka voidaan asentaa melkein mihin tahansa himmentimeen sisälle. Paristojen pitäisi kestää noin 5 vuotta eli sitä luokkahaan nuo himmentimen sulakkeetkin tuntuvat kestävän.

A'vot: himmeä himmennysongelma ratkaistu!

Led-nauhojen paikat päädyttiin yläkerran oleskelutilassa siirtämään vielä kerran. Ne oli siis suunniteltu kulkemaan kattolautojen välissä. Alumiinilista on kuiten 15 mm paksu, ja emme välttämättä halua noin isoa rakoa lautojen väliin.

Led-nauhat siirretään siis kiertämään ikkunoiden yläpuolella katon ja seinän rajassa, sinne ne on helppo asetella. Näinhän valaistus on sitten oikeaoppinen, se tulee sieltä suunnalta mistä luonnonvalokin tulisi tilaan. Toisaalta huoneen leveys on vain 4,5-5,5 m, jolloin tuo reunaltakin tuleva epäsuora valo pitäisi olla riittävä talven hämärinä aamuina ja päivinä. Iltavalaistus hoidetaan sitten spoteilla ja irtovalaisimilla.

Ja ne muuntajat. Nehän pitää sijoittaa jonnekin. Palikat tullaan keräämään kaikki yhteen paikkaan ylä- ja alakerran vaatehuoneisiin/kaapistoihin. Siellä niitä voi sitten räpeltää helposti, jos tulee jotain ongelmia myöhemmin.

Seuraava haaste on sitten löytää kohtuuhinnalla nauhojen lisäksi tarvittavat spotit ja pienet paneelit. Ja ymmärtää niiden himmennyslogiikka. Ja vaikuttaako siihen onko erillinen polttimo vai kiinteä led. Ja tarvitseeko jotain muuntajia vai ei. Vai onko ne jotenkin kiinteinä. Ja miten sarjaan kytkentä vaikuttaa.

Alkoi heti nousta v-käyrä kun tätäkin kirjoitin.

Ymmärtääkö joku ei-sähköinsinööri näistä aivan oikeasti jotain, tuosta vaan lonkalta? Kyllä haluan takaisin hehkulamppuaikaan.  Halogeenitkin käy.



*** Sähköinsinöörit saavat vapaasti korjata, jos himmennykseen liittyvästä tulkinnastani löytyy asiavirheitä tai väärinymmärryksiä. Tai saa muutkin korjata tai esittää eriäviä, perusteltuja mielipiteitä.

Kuva: https://pixabay.com/  josta saa vapaaseen käyttöön kuvia.

Raksapäiväkirja vko 25: fasadia ja ikkunat

Tämä viikko oli jälleen oikea tehoviikko, liuta ammattimiehiä pyöri tontilla joka päivä ja me amatöörit teimme hommia iltaisin ja viikonloppuna. Työt raksalla etenevät  nyt siis vauhdikkaasti mutta loka- marraskuussa sitten sisätyöt välillä seisovat kun vain kuivatellaan pintoja ennen laatoitustöitä. 

Mitä tapahtuikaan:

• sähkötöitä tehtiin pari päivää,  ja levytettiin seinät ja alaslaskut lähes valmiiksi; sanomme pian hyvästit meidän kertakaikkisen loistavalle kivitalotimpuri-tiimille, joka siirtyy taas uuden kohteen pariin. 
• urakoitsija aloitti talon ulkovuorauksen teon, myös autotallin verhous eteni
• viimeisteltiin teknistä tilaa maalämpökoneen ja sähkökeskuksen asennusta varten, ihmeteltiin sähköliittymää ja kaapelin sijainteja
• ikkunat asennettiin (!)
• tehtiin sopimus laatoittajan palkkaamisesta, nyt pitää taas kaivella muistin perukoilta palkka.fi:n käyttö ja työantajan lakisääteiset velvoitteet.
• päätettiin alakerran upotettavia valaisimia aukkojen saamiseksi oikein
• ja joka viikko sitä joutuu siivoamaankin, erityisesti kun raksalla on vieraillut sähkäri tai LVI-miehet (jälkimmmäiset tosin ovat keränneet roskat aina pussiin, arvostan).

Varoitan siis, että alla seuraa jälleen pitkä ja puuduttava tilitys viikon tapahtumista.

Talo saa taas lisää lihaa luiden päälle

Talon ulkoverhousurakka alkoi hakitelineiden kokoamisella, yritys on selvitä ilman nosturia. Kriittisin kohta on etuosan tallin ja talon katonraja, joka oli suojattu vain muovilla. Urakka alko siis etupihan julkisivusta.

Samalla piti lennosta päättää talon välikaton tarkistusluukun paikka. Luukku tulee nyt kuitenkin talon ja tallin väliseen käytävän kattoon kattoluukkuna, eikä tuolle tallin katon päällä olevalle seinäkkeelle seinäluukkuna. Siitä se näkyy vähiten ja onpahan tuo ulkoverhousseinämä kiinteä sitten, ei pääse sade tai lumi raoista sisään. Aika useinhan ne seinäluukut vähän näyttävät repsottavan.

22.9.2017: fasadi on valmis mustan laudoituksen suhteen. On kyllä tyrmäävän musta. Ei tuohon silti muutakaan väriä osaa kuvitella. Eikä vaakalautaakaan. Koettakaa siis hyvät naapurit totutella näkyyn.

Sähköasennusten tarkennuksia ja sisäseiniä. 

Sähkäri saapui alkuviikosta hommiin. Kävimme vielä läpi yhdessä kaikki sähkövedot ja teimme viime hetken muutoksia suunnitelmiin.

Mm. yläkerrassa ikkunoiden päällä olevien "jouluvalojen" pistorasiat saatiin vielä seinäkatkaisimen taakse. Se oli unohtunut suunnitteluvaiheessa, ja alakerrassa ei kiviseinien vuoksi enää onnistunut. Siellä pitää laittaa joulutähtien kytkimille sitten ajastimet pistorasiaan. Kuulostaa triviaalilta mutta tällaisia yksityiskohtia sitä olisi pitänyt osata pohtia jo sähkösuunnitelman tekovaiheessa. Joulu ei kuitenkaan tule ilman joulutähtivaloja vai mitä ne nyt oikein ovat. Ei kyllä tule myöskään sen puoleen ilman Blossaa Tsaikka-laseista.

Alakerran katon alaslaskujen reunaan tuleville lednauhoille suunniteltiin sähkärin vinkistä noin 3 cm lippa eli vaakasuorassa oleva gyproc tulee tuon verran yli pystysuorassa olevaan gyprociin nähden.

Näin saadaan lednauha heittämään valoa epäsuorasti katon kautta huonetilaan, tosin suoraan porrasaukon alaosassa, edessä oleva tila on vielä tarkistettava nauhan asennusvaiheessa, ettei valo paista suoraan silmiin portaita alas laskeutuessa.

22.9.2017: yläkerran seinät levytetty poislukien ovensuu, joka tehdään vasta oven asennuksen jälkeen. Huomatkaa yksinäinen onneton lasi oviaukossa...melko riskaabelia.

Sadattelua itse sähköliittymään liittyen.

Olin kysellyt jo keväästä asti tontilla jo olevan sähköliittymän riittävyyttä talolle. Siinä on 3x25 A sulakkeet, jonka oli arveltu riittävän. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tarkistettu kaapelin tilannetta ja vasta jokunen aika sitten selvisi, että kaapeli on vanhan mallin  kuparikaapelia eikä paksumpaa alumiinikaapelia. Ei riitäkään.  Sanonko ruman sanan. 

Siinä sitten selvittelemään, että missä ne kaapelit menevät ja muuttuvat kupariksi. Paikka oli Elenian kaapelikartan mukaan aika lailla keskellä tontin rajaa, ei tontin nurkalla ja tietenkin uuden soratien alla (jonka kyllä maalämpökaivon tekijät jo onnistuivat kerran möyrimään pilalle).

Toisaalta samasta kohtaa lähtee rajaa myöten toinen kaapeli, joka juuri sivuaa talolta vedettyä putkivarausta. Erinäisten väärinkäsityksiä sisältävien sähköpostien ja yhden selventävän puhelun jälkeen sitten selvisi, että kyllä, voitte tehdä liitoksen myös siitä. 

Nyt on sitten tilattu Elenialta kaapelinäyttöpalvelu. Sehän on ilmainen, jos ei pyydä 5 työpäivää nopeampaa toimitusaikaa. Kerran sitä jo käytimme, kun paikallistimme raksamökille menevät sähköjohdot.  Sitten pitäisi kai ottaa lapio käteen ja kaivaa maakaapelijohdon kohta esiin...

Tämän paikannuksen jälkeen tilataan sähkönjakelun keskeytys ja mittarien siirto raksamökiltä talolle. Silläkin on viikko toimitusaikaa. Raksamökillekin täytyy saada sähköt sitten takaisin, eli ne vedetään taas takapihan ulkosähkövarausten kautta suojaputkessa talolta raksamökille. Upotetaan sitten pihatöiden yhteydessä maahan.

Tästä viisastuneena laitoin kyselyä jo Elisallekin missä valokuitukieppi sattuu sijaitsemaan, kun ei ole tullut vastaan. Nettipalvelun mukaan tarjolla olisi vain kuparia mutta naapurilla on kuitenkin todistettavasti valokuituyhteys standardiliittymämaksulla. Mutta näistä operaattorien nettiyhteyssaatavuuksistahan liikkuukin mitä moninaisempia urbaaneja legendoja.

Sainkin niistä esimakua kun saamani esitarjous oli 7000 euroa.

Meillä on ikkunat.

Ikkunoiden asennus on kyllä yhtä tärkeä virstapylväs kuin sokkelin valu, ontelolaattojen asennus tai vesikaton valmistuminen.

Siinä ne nyt ovat. Kauniit, isot, mustat ikkunat. 

Kyllä meni jännittäväksi toimitus. Se oli tilattu klo 9 mennessä perjantai-aamuna, kuin myös nosturi. Ei siis mitään mahdollisuuksia tarkistaa ikkunoita ennen asennusta kuljetusvaurioiden kuin myös toimitussisällön suhteen. Pidin etätyöpäivän ja kurvasin tontille  havaitakseni, että klo 8.55 paikalla oli Leinoliftin nosturi lasikärryineen ja rekkaa ei näkynyt.  Eikä ikkunoita. No, tulihan ne sieltä sitten klo 9.00 kun ehdin jo soitella ajojärjestelijällekin sisäisesti käärmeissäni mutta toki kohteliain sanakääntein asiaa hoitaen. Muistaakseni.

Ovia jäämme vielä odottelemaan. Kyllä jännittää onko se etuovi yhtä hieno kuin mielikuvissa. Etupuolen puuikkuna oli ainakin kauniin sävyinen mutta ulkopuolella karmeissa näkyvistä ruuveista olin saada hepulin.

Ensi viikolla sitten sisäseinien viimeistelyt ja mahdollisesti maalämpöpumpun asennus. Parvekkeen rungon rakennus alkaa lähiaikoina.  Pikkuhiljaa pitäisi saada myös urakoitsija tasoitetöihin (ei tahdo löytyä sopuhintaan) mutta tosiaan laatoitukset alkavat vasta joskus vuoden vaihteessa valujen kuivuttua riittävästi.

Tuntuu tosiaan siltä kuin oltaisiin tultu projektin taitekohtaan ja tästä alkaa hidas loppuliuku kohti käyttöönottotarkastusta.

Pyyhekuivaimestakin päänvaivaa

Rättipatterit piti tosiaan tässä päättää kytkentöjen valmistelujen elikäs roilotusten ja vesijohtovetojen vuoksi. Päätin sitten ne saman tien tosiaan tilata pois  (tässä vaiheessa kaikki arvaavatkin, että virhe...) ja viime viikolla saapuikin Svedbergs Zagaa kaksin kappalein. Olihan ne nätit.

Svedbergs Zaga (kuva www.svedbergs.fi)

Olin jo varmistanut puoli vuotta sitten LVI-suunnittelijalta, että ko. patterit käyvät suunnitelmaan lämmittää ne lattiakierron vedellä. LVI-urakoitsijan kanssa niitä sitten ihmettelemään raksalla.

Ensinnäkin selvisi, että kytkennän vuoksi jäisi venttiiliä ja vesijohtoa aika rumasti näkyville ja vielä jotenkin venkulasti. LVI-urakoitsija keksi kyllä myös muutaman muunkin, lisäosia vaativan ratkaisun kytkennälle hetken asiaa pohdittuaan.

Toisekseen patterin lämpötila olisi parhaimmillaankin vain noin 27 asteen tienoilla ja kesällä siis kylmät. Olihan tuo kyllä tiedossakin. LVI-suunnitelmassa oli tosin oma piiri pattereille suunniteltuna lämmönkierron varmistamiseksi mutta näin harvoin käytännössä tehdään. Kuulemma. Tiedän kyllä että niin on myös tehty.

Toinen vaihtoehto olisi ollut kytkeä patteri käyttöveteen mutta se ei käynyt ko. patterityyppiin ja toisekseen, haluaako sitä ottaa riskiä, että juomaveden lämpötila pääsee tuon kierron vuoksi laskemaan kriittisille rajoille (alle +55°c) legionellabakteerin syntymiseen nähden. En tiedä onko kuinka realistinen riski mutta ajatuksena riittävän pelottava.

No, semmoinen onnenkantamoinen tilausta tehdessä kävi, etten tilannut vielä venttiileitä. Patterissa oli myös vaihtoehto hoitaa lämmitys sähkövastuksella. Tällöinhän lämmön saisi nostettua aina 60 asteeseen. Sähkönkulutus hirvitti.

Patteriin saisi kuitenkin ihan kahden ohjelman ajastimella toimivan oikein fiinin termostaatin. Pelkästään yksi termostaatti maksaa kuitenkin saman verran kuin edullisempi rättipatteri osinensa...

Sähkövastus Erica 300 W (kuva www.svedbergs.fi)

Toinen hyvä puoli oli se, ettei patterille oltu vielä roilotettu mitään eli sähköistys oli mahdollinen siinä missä vesikiertoinenkin lämmitys. Tuli tehtyä sitten takinkääntö ja nyt tuleekin sähkölämmitteiset patterit, tuolla ajastimella toimivalla termostaatilla. Merkattiin sähkärille sitten tarkka paikka, mistä kiinteä kytkentä tehdään ja odotellaan sähkövetoja. Ja lisätyölaskua.

Tulipahan kalliit patterit. Harmittaa.  Lohdutin itseäni katselemalla nettikaupoista, että löytyyhän noita vielä tuplasti kalliimpanakin. Jos nyt tekisimme päätöksiä, unohtaisin mokomat ylellisyystarvikkeet kokonaan ja laittaisin nekin rahat vaikka niihin puusälekaihtimiin. Pärjää sitä ilmankin lämpimiä pyyhkeitä.

Raksapäiväkirja vko 24: alaslaskuja ja seinätöitä

Siitä on nyt reilu viisi kuukautta, kun kaivuri löi kauhansa maahan. Jos aikataulussa edetään suunnitelmien mukaan, toisen viiden kuukauden päästä pääsisimme muuttamaan. Ei täysin viimeistä listaa myöten valmiiseen kotiin mutta asuttavaan kotiin.

Puolivalmiiseen kotiin muuttaminen tuntuu parhaalta ratkaisulta useasta syystä vaikka se tuleekin vaatimaan keskeneräisyyden ja kaaoksen sietoa. Onhan sitä kykyä toki  harjoiteltu jo vuosi hieman ahtaassa raksakämpässä. Onnekkaita ovat ne, jotka voivat muuttaa suoraan vanhasta kodista uuteen.

• Syistä ylivoimaisesti tärkein on se, että lasten koulumatka lyhenee ja muuttuu turvallisemmaksi sekä he pääsevät kulkemaan itsekseen kavereilleen.
• Toiseksi, pieniäkin hommia on helppo edistää, kun ei tarvitse kuin kävellä alakertaan ja ottaa ruuvari tai maalisuti käteen.
• Kolmanneksi, oman pihan kaipuu on kova kerrostalossa asumisen jälkeen. Vaikka se piha tällä hetkellä muistuttaakin lähinnä Gobin autiomaata, lukuunottamatta niitä vieraslajikasvustoja.
• Neljänneksi, no jokainen voi laskea omalla kohdallaan mitä se yksikin ylimääräinen kk vuokra-asunnossa (tai omassakin kodissa) kaikkine todellisine kuluineen aivan oikeasti kustantaa. Paljon.

Yläkerran seinälevytystä sekä alakerran katon alaslaskuja.

Tällä viikolla yläkerran seinät ja alakerran katon alaslaskut jatkoivat valmistumistaan urakoitsijamme käsissä. Välillä paikalla kävi lvi-miestä asentelemassa kulmarasioita ja iv-putkia, sähkärinkin piti käydä mutta siirtyi maanantaille.

Piti tehdä taas lopullisia päätöksiä;

• mihin kohtaan ja millainen rättipatteri tulee (tilasin 2 kpl krominväristä Svedbergs Zagaa hätäpäissäni, ja tästä episodista lisää myöhemmin); 
• millainen hana saunaan tulee (yhtenäisyyden nimissä Hansgrohen Talis-sarjan suihkuhana) sekä mille korkeudelle kuin myös miten pinnoitetaan saunan puolelta saunan ja pesuhuoneen välinen seinä  (rapataan tummaksi), johon tuo hanakin siis tulee; 
• mitä lisäkoolauksia tarvitaan yläkerran seiniin. Piti päättää komeroiden säilytysratkaisut aika yksityiskohtaisesti sekä miettiä tuleeko jotain raskaita seinähyllyjä, tauluja tai peilejä puurunkoisille seinille. 
• Tuli tehtyä mielenkiintoinen havainto, että  esim. Ikea Algot-sarjan kiskot eivät ole suunniteltu normaaleille 600mm koolausväleille pidemmällä seinällä vaikka äkkiseltään voisi toisin luulla kuvista. Kiviseinässä ei ongelmaa tule mutta puuseinässä kylläkin. Näistä säilytysratkaisuista myös lisää myöhemmin.

15.9.2017: yläkerran seinät on levytetty toiselta puolelta ja odottavat sähköasentajaa

Alaslaskua pitää tehdä putkiyhteestä alaspäin min. 8 cm, jotta venttiilit saadaan suoraan kattopintaan. Ikävä kyllä melko reilusti katosta alaspäin asennetut iv-putket aiheuttivat yli 30 cm alaslaskun, ja nyt joudutaan suunnittelemaan khh kaapistot uudelleen, eivät mahdukaan korkeussuunnassa.  Harmi kun ei huomannut vahtia asiaa heti putkien asennusvaiheessa. En jaksa tällekään vastoinkäymiselle kuin huokaista.

15.9.2017 alakerran aulan alaslaskuja. Tuohon reunaan tulee lednauha ja kummitteleva deltapalkki maalataan ontelolaatan maalauksen yhteydessä.

Äänieristysten varmistelua villoituksin.

Me jatkoimme viikon aikana autotallin ulkoverhouksen tekoa ja teknisen tilan lattian loputtomalta tuntuvaa hinkkausta.

Lisäksi villoitimme alakerrassa katon alaslaskujen ja koteloiden sisälle jäävät ilmastointi- ja viemäriputkien läpiviennit äänen eristämiseksi. Ämppäsin siis sekä vaakasuuntaiset että pystysuuntaiset reiät tiiviisti täyteen villaa.

Se oli vaihteeksi ihan kivaa työtä (verrattuna teknisen tilan lattian jyystämiseen) lukuunottamatta villan pöllyämistä. Hengityssuojaimesta huolimatta sain kyllä aikamoisia kakomiskohtauksia eikä parennut ajatella miltä siellä keuhkoissa näyttää tämänkin episodin jälkeen.

Läpiviennin lisäksi villoitettiin ympäriinsä alaslaskussa wc:n katossa kulkeva viemäriputki sekä harrastetilan katossa kulkevat vesijohdot. Viemäriputkihan olikin siellä vaihdettu jo desibeliputkeen, jonka pitäisi eristää viemärin lorinaa samalla lailla kuin villoituskin.

16.9.2017: läpivientien ja viemäriputken villoitusta.

Myös yläkerrassa villoitetaan yläjuoksupuun yläpuoliset osat, joissa on siis se 15 mm painumavara sekä alakerrassa muutamalla seinällä rako, joka oli kevyen kivisen väliseinän ja ontelolaatan välissä.

Toivottavasti nyt ei jäänyt enää mitään tarpeetonta kulkutietä äänelle. Kipsilevyseinissähän ääneneristyksen olisi voinut varmistaa vielä laittamalla toisen kipsilevyn ja jättämällä levyjen väliin ilmaraon. Siihen ei nyt lähdetty kuitenkaan. Kyllä on parempi kuulla keittiöstä sinne makkariin asti vieno pyyntö viedä roskapussi.

Teknisen tilan seinien maalaus, infernaalinen puserrus.

Tekniseen tilaan aletaan asentaa maalämpöpumppua viikolla 39 eli ainakin ne lattiapinnat pitäisi olla siinä vaiheessa valmiit. Seinäpinnat myös, ellei niitä halua jättää harkkopinnalle. Se oli kyllä suuri kiusaus mutta päätettiin kuitenkin maalata ne valkoisella, jotta luola olisi edes vähän kutsuvampi.

Teknisen tilan pintojen käsittely on tehtävä käytännössä liian varhaisessa vaiheessa, jotta taas saataisiin lämmöt ja sähköt, mitkä taas tarvitaan, jotta saataisiin muiden tilojen pinnat kuivumaan pintakäsittelyjä varten. Suo siellä, vetelä täällä.

Teknisen tilan koneille ja johdotuksille on muuten tarjolla esim. Tulvarin suojakaukaloita ja asennusjigejä, jotka mahdollistavat koneiden asennuksen ennen lattioiden käsittelyä. Tutkin niitä innoissani kesällä mutta ei saanut taas ehdotus ammattilaisia innostumaan.

Tekninen tilahan on kellarin peränurkkauksessa, eli molemmat seinät ovat maanvastaiset. Ulkoseinällä on siis vesieriste bitumikermin muodossa, ja ei tuntunut järkevältä laittaa mitään vesihöyryä läpäisemätöntä maalia sisäpuolellekin, jotta betoniseinä pääsisi rauhassa jatkamaan kuivumista edes sisäänpäin.

Pohdittiin seinien pintaan ihan antiikkilaastia ja toisena vaihtoehtona kalkkimaalia, siis ihan sellaista navettamaalia, ei tuota trendikästä sisustusmaalia. Vaikka saattaahan ne ollakin aika samaa ainetta. Antiikkilaasti toisaalta peittäisi saumat, kalkkimaalin taas vain korostaessa ladontaa.  Mutta se ei haittaisi tässä tilassa.

Kalkkimaalia rautakaupassakin sitten suosittelivat, ja onhan se perinteinen kellarimaali. Toisaalta löysin varsin ristiriitaista tietoa siitä käykö kalkkimaali suoraan betonipinnan päälle vai ei, imaiseeko seinä sen ajan myötä sisäänsä. Ulkona se tuskin kestäisikään.  Tämä olisi siis materiaalikoe toissijaisessa tilassa.

Ajateltiin kalkkimaalin sitten olevan helpompi vaihtoehto, joskus antiikkilaastia levitelleenä.

No ei kyllä tasan ollut, ihan infernaalinen urakka tuli kuulkaas itselle viriteltyä.

Ostimme siis Tikkurilan Holvimaalia, jota lantrattiin ohjeen mukaan reippaasti vedellä. No siitähän tuli melkoista litkua, mitä piti sitten alla olevassa kuvassa näkyvällä erityisen arvokkaalla kalkkisudilla saada joten siveltyä, hierottua, leviteltyä (miten??) harkoille. Jos muistan oikein myyjän sanat, niin sanoi että sillä se vaan läiskitään seinään....

Tuossa alla kuva miltä ensimmäinen seinä näytti tunnin roiskimisen jälkeen. Olisin istunut alas ja itkenyt mutta lattia oli niin maalissa. Niin oli naama, suojalasit ja vaatteetkin. Joka paikka itse asiassa.

Jatkoin siis henkisesti ja fyysisesti voipuneena mutta sitäkin sitkeämpänä seuraavan seinän kimppuun. Ajattelin että niellään tämä typerä päätös nyt sitten katkeraan kalkkiin asti.  Kun sain toisen seinän räpisteltyä valmiiksi (ei puhettakaan mahdollisuudesta esim. rajata katon ja lattian raja siististi tuolla katuluudalla) katsoin selkäni taakse. Mitä silmäni huurteisten, maaliläikkäisten suojalasien takaa oikein näkivätkään:

metamorfoosi kellariravintolan seinäksi oli tapahtunut!

17.9.2017: mattavalkoiseksi muuttunutta kalkkimaaliseinää, ja maanantai-illalla sama homma uusiksi.

Seuraavien viikkojen suuret suunnitelmat: ikkunat ja tupa lämpimäksi. 

Kuinka tästä eteenpäin? Ikkunat pitäisi saada asennettua, talo sähköistettyä ja ne lämmöt päälle. Ikkunoiden asennus on nyt vihdoin sovittu ensi viikon lopulle, ovet tulevat myöhemmin perässä.

Apukarmeihin laitoimme vielä urakoitsijan vinkistä 120 mm betoniruuvit kiinnittämään karmi betoniseinään kiinni. Näin ei tule riskiä, että vain uretaanilla kiinni oleva lankku repsahtaisi painavan oven kanssa seinästä.

Hankimme muuten myös raksaoven pari viikkoa sitten. Saimme paikallisen Facebookin roskalavapalstan kautta niin upean kokopuisen oven, että päätimmekin antaa sille uuden elämän ja kunnostaa sen varaston oveksi.

Tulemme siis asentamaan lopulliset ovet jo nyt paikoilleen ja suojaamme ne perusteellisesti muoveilla. Se on nyt tietoinen riski sitten. Lähinnä kyllä jännittää teipit, että jääkö niistä jäljet ajan mittaan?

Ja pisteenä iin päälle saimme sovittua tutun, luotettavan urakoitsijan kanssa ulkopuolen verhouksen ja parvekkeen teon, ja se työ alkaa ensi viikolla. Itsellemme jää siitä sitten ensi kevääksi parvekkeen lopulliset pinnat sekä tosiaan talon ulkomaalauskierros. Ihan on siinäkin riittävästi rakennustyötä oman työn ohella suoritettavaksi.

Puusälekaihtimet - täydellisen epäkäytännöllistä

Sisäinen sisustusssilmäni, tuo erehtyväisyydessäänkin niin varma asiasta ei näe yläkerran kaihdinratkaisuksi mitään muuta vaihtoehtoa kuin täydellisen epäkäytännölliset mutta ah, niin kauniit mustat puusälekaihtimet. Verhoja ei niille sitten tarvitakaan kaveriksi kuin makuuhuoneeseen.

Katsokaa nyt vaikka, mikä muu vaihtoehto meille voisi käydä:

Pinterestistä fiiliskuvaa mutta kaihtimet saisivat olla naruilla,

ei leveillä nauhoilla, jotka luovat tuon voimakkaan pystylinjan.

Vaakasuuntaiset kaihtimet voi laskea vaikka puoleenväliin bloggaamaan auringonpaisteen ja alaosasta voi vielä tiirailla maisemia. Pystylamelleilla tämä ei onnistu. Lamellin leveys saisi olla 50 mm, ja ne kiinnitetään ikkunan eteen ikkuna-aukkoon siten, että ne peittävät koko ikkuna-aukon.

Ainoa asia mitä ihmettelen, että kestävätkö ne ohut narut kaihtimien painon ja saako ne kattoon kiinni niin, etteivät tipahda yhtenä aamuna niskaan?

Toinen asia mikä oheisten ihmettelyjen lisäksi toteutusta voisi hidastaa on puusälekaihtimien pökerryttävä hinta. Ikkunoiden mitoista johtuen nämä pitää teettää mittatilaustyönä.

Eritoten hinta nousee lähes kaksinkertaiseksi, jos nämä haluaa sähkökäyttöisenä. Sähköistys pitikin päättää aika päiviä sitten, jotta ehdittäisiin tehdä sähkövedot yläkerran ikkunoihin mutta tuolla hintaerolla ei asiaa tarvinnut kauan pohtia.

En toisaalta ole verrannut hintaa muihin kaihdinratkaisuihin, joten voihan olla kaihtimet ylipäänsä nyt vaan ovat kertakaikkiaan neliöhinnaltaan kalliimman puoleisen parketin luokkaa. Hintaan vaikuttaa, kuten parketissakin,  myös materiaali, on keveää keisaripuuta, lehmusta ja arvokkaan painavaa tammea esimerkiksi.

                     Vaan onhan ne nyt vaan kertakaikkisen hienot!

Muuton joskus lähestyessä voi siis pohtia lähtisikö sitä seuraavaksi ansaitulle etelänlomalle vai pistäisikö kaihtimet tilaukseen vaiko onko tässä vähään aikaan varaa kerta kaikkiaan yhtään mihinkään, edes muuttofirmaan.

Raksapäiväkirja vko 23: väliseinää seisoo siinä

Alakerta alkaa nyt näyttää talolta. Siellä on nyt muurattu kaikki sisäseinät. Voipi tallustella ympäriinsä ja miettiä tuliko tehtyä oikeita tilaratkaisuja budjetin antamilla tiukoilla neliöraameilla.

Helpotukseksi totesin, että harrastetila näyttää riittävän suurelta, alakerran aula eli kodinhoitohuoneen jatkumo samoin riittävän leveältä. Pikkuvessa, khh ja pesuhuone ovat juuri niin pienet kuin pelkäsinkin mutta niihin mahtuu kaikki oleellinen toiminto silti oikein hyvin. Aulassa olisi kuitenkin ollut varaa nipistää jokunen kymmenen senttiä lisää vessalle.

Lasten huone on valtava. Sehän jätetään lasten toiveista ensi alkuun yhteiseksi tilaksi ja sitten rakennetaan kevyt väliseinä, joka on taas purettavissa pois lasten muutettua joskus pois kotoa. Talon elinkaariajattelua nääs. Tehdään sinne sitten vaikka kuntosali. No ei tehdä.

8.9.2017: koppi ylhäällä vasemmalla on khh:een pyykkihuone, oikeassa kuvassa taas wc ja perällä pressutettu tekninen tila. Väliin jää avoin tila, jonne tulee kaapistot. Alakerta on käytännössä puoleksi yhtä suurta kodinhoitohuonetilaa.
Alhaalla vas. saunaa ja pesuhuonetta, seinäkkeen korkeus n.1,7 m, jolloin toivottavasti vesi ei juuri roisku lasiin. Seinään ei alettu kikkailemaan kiinteitä purnukkahyllyjä, vaan tehdään joko lasista hyllyt tai jälkikäteen wedilevystä tilanjakajana toimiva hylly.

8.9.2017: makuuhuoneet, harrastetila ja käynti saunatiloihin.

Yläkertakin alkaa muotoutua. Siellä on siis puurunkoiset kipsilevyseinät suunnitelmissa niin kantavuus- kuin myös budjettisyistä. Ja eipä ne seinän sisään liukuvat ovetkaan kovin kätevästi kiviseinään onnistuisi. Olen varmaan väärässä siinäkin.

Yläkerran kattoon ilmestyi maanantaina höyrynsulkumuovi ja tiistaina koolaukset kakkoskakkosella 40 cm välein. Sen jälkeen marssijärjestys oli seinän rungot kertopuupalkeista, jonka jälkeen tehdään laudasta 60 cm jaolla ristikoolaukset kattolaudoitukselle ennen levytyksiä. Meillä on kyllä vähän joka paikassa noita ristikoolauksia.  Puuta menee, työaikaa kuluu.

8.9.2017: eteinen ja makuhuoneen liukuoviaukko.

Runkoon jätetään 15mm seinien yläjuoksun yläpuolelle painumavara, sillä katto elää vuodenaikojen ja lumikuorman mukaan.

8.9.2017: kuvaa olohuoneesta käsin. Olkkari tuntuu riittävän kokoiselta mutta jälleen olisi voinut ottaa vaatehuoneesta lisäsenttejä kylppäriin.

Tekninen tila työn alle.

Työviikon aikana raksalla ehtii puuhastella muutaman tunnin illassa, jos sitäkään. Se aika pitää käyttää helposti aloitettaviin ja lopetettaviin askareihin. Ei sellaisiin, että menee puoli tuntia aikaa viritellä sirkkeleitä, kompuroita ja telineitä vain huomatakseen, että kash, sehän on aika lähteä mihinkään katoamattomien kotiaskareiden pariin.

Pedantin raksaajan stressitasolle ei tietenkään tee hyvää avata useita keskeneräisenä pyöriviä urakkoja itselle mutta ehkä tällaisella latinomeiningillä lopulta taas valmistuu useampi asia sitten yhtä aikaa. Tällä viikolla aloitettu uusi pikku-urakka oli teknisen tilan valmistelu koneille, mikä alkaa betonilattian hionnalla sementtiliimasta.

Käsin. Sillä rahinalla. Kuusi neliötä edessä.

Illassa tulee ehkä yksi neliö tulosta, minkä jälkeen toimistotyötekijän piilevä hiirikäsi ja pullisteleva välilevy ilmoittavat vähemmän hienovaraisesti olemassaolostaan.

Hidasta hommaa siis, varsinkin kun en tiedä tarkkaan ottaen mikä se on riittävä hiontataso. Hioin jokunen vuosi ihan lattiahiomakoneella pihasaunan betonilaatan, josta huolella valittu erikoisuretaanimaali korkkasi samantien irti. Maalivalmistaja oli sitä mieltä, että ei ollut hiottu liimoja pois tarpeeksi hyvin. No, jos kivet näkyy ja väri on tasainen, niin eikö ole riittävästi hiottu? Maalissa vika, sanon minä.

Betonipöllyissä lattiaa tuskallisen hitaasti hinkatessa haaveilin sen peittauksesta suolahapolla. Se olisi vaan cillitbang ja liimat räjähtää taivaan tuuliin.  Vaan kun ei tiedä mitä kaikki nuo lattiasta töröttävät muovi- ja kumiputket siitä happopommista tykkää, niin ei uskaltanut lähteä testaamaan, että onkohan ne nyt tehty haponkestävästä materiaalista vai ei.

Vastaava ei myöskään suosittanut käsihiomakonetta tai vastaavaa sähköistä värkkiä ettei tule tärveltyä lattiaa koloilla. Ajatteli varmaan, että se joku sinkoaa heti ensi metreillä käsistä ja suristelee seinät ja lattiat tuusannuuskaksi. Homma jatkuu siis manuaalisesti.

Rahina näyttää tämmöiseltä.
Homma on vähän niin kuin pesisi oikein olan takaa juuriharjalla räsymattoa.

Ikkunan apukarmien asennuksia myös iltapuhteena.

Toinen hiljakseen tehty pikku-urakka on ikkunan apukarmien teko, jota pystyi tekemään sateen keskeyttäessä ulkotyöt. Asentajahan tosiaan merkitsi meille mittakäynnillään kohdat, jonne apukarmit asennetaan.

Alapuut tulivat siis kaikkiin ikkunoihin valun yhteydessä finnfoamin pääle mutta lisäksi sivulle laitetaan myös puut pahimpiin kohtiin, käytännössä vain lasiovien kohdalle. Laitamme ne kosteussyistä kestopuusta mutta käsittelemätöntä puutakin näkyy käytettävän.

Lammin harkkoon koverretaan siis kolo, johon mahtuu 48x148 lankku. Mielummin liian pintaan (pari mm) kuin liian syvälle oli ohje. Leikkasimme pistosahalla ensin urat, ja sitten styroksi kaiverrettiin sorkkaraudalla ja muilla käteen istuvilla teräaseilla irti. Varmaankin se sellainen lämpövastuksella toimiva styrox-leikkuri olisi ollut sofistikoituneempi metodi mutta käy se näinkin. Styroksista tuli kuitenkin näin kovasti sotkua.

 9.9.2017 : apukarmia, kovin montaa näitä puita ei pitänyt laittaa, joten hieman askarruttaa millä pyhällä hengellä ne ikkunat lopulta pysyy paikallaan, kun sivuilla on kuitenkin vain sitä styroksia? Että uskaltaako tässä ikinä enää nojata yhteenkään ikkunaan elämässään.

Seinän sisään liukuvat ovet: DIY-versio

Yläkertaan on piirretty kolme liukuovea, seinän sisään meneviä. Nehän on oikein tyylikkäitä ja käteviä. Kysymys kuuluukin miksi tämä vanha keksintö katosi muutamaksi vuosikymmeneksi pois sisustussuunnitelmista ja uudisrakennuksista? Pitäisikö tietää jotain mitä en tiedä? 

Ongelmana on nyt se, että ovibudjetti tulee aika lailla käytettyä niihin mustiin koivuviiluoviin (jos niihinkään riittää lopulta, pahalta näyttääpi tilanne), ja toisekseen nämä ovet ovat enimmäkseen auki. Että miksi niistä pitäisi maksaa sitten sellaiset 3000 euroa, kun niitä käytetään vaan satunnaisesti. Hinnan vuoksiko ne katosivat markkinoilta aikaisemmin? Vai kerääkö nuo aukot kuitenkin kauhean määrän pölyä sisäänsä? 

Näitä ovia on suunniteltu eteiseen, makuuhuoneen vaatehuoneeseen ja sitten keittiöön. Keittiöön oli jo suunnitteilla itse tehty seinän päällä liukuva ovi, mallia lattiasta kattoon. Mutta, suunnitteluvaiheessa sitä ei oikein osannut hahmottaa kuinka korkea tila tuo 3,3m on. On korkea. Ja ovi taas kapea, vain 60 cm, hyvä jos tuhdimpi emäntä mahtuu aukosta sisään. Tuli mieleen, että ovi voisi ehkä näyttää kuitenkin jotenkin hullunkuriselta, mittasuhteet olisivat pielessä. 

Ja näille rungoillehan tuli kiire vaikka vastaava patistelikin hyvissä ajoin. Sillä nyt  jo tehdään yläkerran seinärunkoja ja tässä vaiheessa pitäisi olla ne liukuovirungotkin tontilla.

Kysyin muutama viikko sitten siis tarjouksia Eclissen ja Liunen ovista sekä Virosta. 

Yhtenä suunnitteluhaasteena koin myös sen, että tiloissa on muitakin ovia, vierekkäin tai vastakkain, ja nuo liukuovet näyttävät sitten ihan erilaisilta kuin normaalit avautuvat ovet. Vaikka olisivat samaa materiaalia ja tyyliäkin. Että millaista ovea siihen nyt sitten kyselisi? 

Lopulta tuumasimme, että ainakin vaatehuoneiden ovet tulisivat peilillisinä ovina, jolloin ne toimittaisivat myös peilin virkaa huoneessa ja olisivat sitten selkeästi erilaiset kuin väliovet. 

Kysely lähti siten mustareunaista peiliväliovista. Taas piti tehdä päätöksiä ihan oman mielikuvituksen varassa, ilman mitään modernia 3D -sisustussuunnitelmamallinnosta. 

Nuo yllämainitut hinnat sekä myös toimitusajat saatuani aloin selvitellä muita vaihtoehtoja pocket door-systeemeille.  Tuon päivitellyn hinnan lisäksi nimittäin toimitusaikakin on pahimmillaan 10 vkoa, parhaimmillaan kuitenkin 1-2 vkoa pelkälle rungolle, oven tullessa myöhemmin. 

Makuuhuoneessa on useampi vaihtoehto:

• siellä voitaisiin tehdä seinän päällekin liukuva ovi, jopa lattiasta kattoon. Ovi mahtuisi liukumaan hyvin, vaikka peräseinälle sängyn ympärille tulisi kaapistot, siellä on n.10 cm ylimääräistä tilaa. 
• Toinen vaihtoehto on jättää tuo aukko auki, jolloin se toimii käytävänä kylppäriin. Mutta pölyttyykö vaatteet ja miltä tuo komero näyttää oikeassa elämässä: kaaoksen tyyssijalta? Liukuovia itse hyllyjen eteen en halua, jotta näkisi kerralla kaappien sisällön.

Eteisen vaihtoehdot seinän sisään liukuvan oven sijaan ovat vähäisemmät:

• liukuovi seinän päälle tarkoittaisi sitä ettei vh oviaukon oikealle puolelle saisi esim. seinähyllyä tai oikein lipastoakaan,  mikä olisi harmillinen sisustuksellinen takaisku.
• Oviaukon paikkaa voisi siirtää vasemmalle ja kääntää vaatehyllyt ja rekit toisin päin. Tällöin voisi jättää koko oven asentamatta mutta mitä näkyy ruokapöydästä sitten? Mies ei pitänyt ajatuksesta, itse ajattelin että voisihan tuo kyllä toimiakin. 

Keittiön ruokakomeron oven vaihtoehto oli siis: 

• tehdään kuitenkin se seinän päälle liukuva ovi, rimasta. Mustaa rimaseinää on nyt siis suunniteltu jossain vaiheessa -joskus kauan muuton jälkeen- nikkaroitavaksi eteisestä keittiöön kulkevaan seinään. Mutta tämä päätös on paras tehdä kun keittiö on paikallaan. Ei riitä mielikuvitus vahvistamaan visiota oikeaksi. 

Sitten se musta hevonen- ratkaisu näihin kaikkiin oviin:

• tehdään itse puusta seinän sisään liukuvan oven runko, ja käytetään normaalia kattoripusteista liukuovea. 

Vastaava ja urakoitsija saivat tietenkin heti harmaita hiuksia DIY-versiosta. Mutta hetken aikaa sitä väyrysteltyään urakoitsija alkoi lämmetä ajatukselle ja miettiä toteutusta. Totesi sen ehkä jopa helpommaksi kuin valmiin metallirungon asennuksen.

Toistaiseksi se ei ole aiheuttanut muuta muutosta kuin että ko. seinät tehdään 66 runkotolpan sijaan 92:sta, jotta saadaan nuo kiskot mahtumaan rungon väliin. Tämän myötä komerotilat pienevät tuon erotuksen verran. Toisaalta esim. Eclissen kehyksetön Syntesis line olisi aiheuttanut saman seurauksen. Toinen värkkäyskohta on tuo lattian alaosa kotelon sisällä, sen ratkaisuista lisää myöhemmin. 

Olemme nyt tilanneet sitten normaalit tilanjakoliukuovet: peiliovet mustilla kehyksillä (myös keittiöön heijastamaan ulkomaisemaa) ja kiskot, rullat ja stopperit pyysimme lähettämään etukäteen, jotta saamme rungon tehtyä.

Tuossa makuuhuoneen vaatehuoneessa peili on  lisäksi molemmin puolin kehystä, koska tila on läpikulkukäytävä. Muutoinhan oven taustasta näkyy se lasipeilin harmahtava takaosa. Tilasin peiliovet Asuntomessujenkin kohteisiin tuotteita toimittaneelta Suomen Lasitehtaalta, josta tulemme ottamaan muutakin lasitarviketta myöhemmässä vaiheessa.

Peililiukuovi mustalla kehyksellä (kuva lainattu www.lasitehdas.com)

Tästä pocket doorin pihistä-versiosta toteutuksineen eittämättä lisää myöhemmin. Nyt varsinkin aukkojen viimeistely on vielä sillä suunnittelutasolla että "miksi sitä nyt ei saisi muka siististi tehtyä".

Raksapäiväkirja vko 22: betonivaluista sisätöihin

Tällä viikolla valmistui yläkerran pintalaatta sekä betoniportaat ja -käytävät. Taas muuttui raksan ulkonäkö astetta viimeistellymmäksi.

29.8.2017: valupäivän ilta, betoni muovitettiin seuraavana aamuna.
Vas. ylhäällä näkyy saarekkeesta nousevan liesituulettimen hormin läpivientivaraus, se kiertää alakerran katon kautta taas takaisin yläkatolle.
Ylhäällä oikealla sen väärässä paikassa sijaitsevan salaojakaivon kansi valussa. Voi perse sanon minä.
Oikealla alhaalla kurapiste ja vas. ikkunan alle tuleva kestopuulankku ja ulkopuolen suora valu samalle tasolle tulevien parveke/terassilattioiden vuoksi.

Talossa fokus siirtyi valujen jälkeen sitten todenteolla niihin sisätöihin. Alakerrassa muurataan kevyet kiviseinät ja sen jälkeen yläkerrassa nikkaroidaan ensin kattokoolaukset (nekin taas ristikoolauksena) ja sitten puurunkoiset seinät.  Taas piti tehdä sisustuksellisia päätöksiä vauhdilla eli päättää lopullisesti tuleeko saunan ja pesuhuoneen väliin lasiseinä vai ei.

Tulee kyllä - kirkas lasi luonnonvalon päästämiseksi pesuhuoneeseen  mutta sille korkotasolle, ettei suihkun vesi juuri roisku ja kalkki pala kiinni lasiin. Katsottiin seinäkkeen korkeus myös passeliksi sekä harkkojen korkeuteen että laattajakoon nähden.

1.9.2017: pesuhuoneen ja saunan kevyet väliseinät aloitettiin perjantai-aamuna, huonetilat alkavat muodostua.

IV-urakan toteutus alkoi myös tällä viikolla. Tällöin huomattiin, että yläkerrassa oli LVI-suunnitelmissa IV-putket höyrysulkujen alapuolella, kun taas arkkitehtisuunnitelmissa ei oltu alaslaskua katolle suunniteltu. Tämäkin ristiriita oli jäänyt huomaamatta LVI-suunnitelmien tarkistuksen yhteydessä. Nyt jouduttiin sitten ottamaan lisätilauksena putkille eristeitä, jotta ne saatiin nostettua villojen joukkoon ja alaslaskulta vältyttiin. Alaslaskussahan ei eristeitä olisi tarvittu.

31.8.2017: eristettyjä iv-putkia ja kanavia. Höyrynsulun alapuolella olevissa, iv-koneeseen suuntaavissa putkissa on kondensaatioriskin vuoksi solumuovieriste ja ulkopuolella, puhallusvillojen väliin jäävissä polyesterikuitueriste. Oikealla liesituulettimen hormi toivottavasti saarekkeeseen nähden oikealla paikalla.

Ilmanvaihtoventtiilit ovat valkoiset mutta haluaisimme yläkertaan mustat venttiilit puunvärisen katon vuoksi. Muutamat spotit ovat myös tulossa mustina.  Laitoin venttiilien maalauttamisesta kyselyn paikalliselle automaalamolle. Valmiiksi mustien venttiilien hinta kun on moninkertainen valkoisiin nähden. Saa nähdä joutuuko tässä vielä itse hiomaan ja maalaamaan ne kuitenkin. Venttiilit ovat muutoin ihan sitä pyöreää perusmallia, sopivat aivan hyvin talon 60-70 lukuun vivahtavaan tyyliin, joten tässäkään asiassa ei lähdetä värin vaihdon ohella turhaan tuhlailemaan.

Autotalliurakka etenee viikonlopputyönä

3.9.2017: katosta jo tasoitettu ruuvinreikiä,
seinistä tasoitetaan myös saumat.
Katto saa jäädä roisimmaksi.
 Niska huutaa hoosiannaa tikkailla 
keikkumisen jälkeen.

Myös autotallin katon tuplakipsilevytys on nyt tehty. Autotallin kattoa ja seiniä voi siis alkaa viimeistellä tasoituksin ja maalauksin, kunhan sulkee  muovilla oviaukot ja laittaa rakennuspuhaltimen päälle.  Tasoitteen käyttö vaatii, että pinnat ovat olleet +10°c lämpöisiä vähintään kaksi viikkoa ennen tasoitusta mutta ulkolämpötila onkin pysytellyt tuon rajan yläpuolella.

Autotallin ovikin lähti siis loppuviikosta tilaukseen toimitusajan ollessa vähintään 4 viikkoa. Erittäin hyvät mahdollisuudet saada nyt pihalla pyörivät tarvikkeet ajoissa kuivaan tilaan suojaan.

Viimeistelemme tosiaan itse autotallin ulkovuorauksen mutta nosturia tai telineitä vaativat parvekerakenteen rakennus ja talon ulkoverhous-urakka on laitettu kyselyyn. Kyselyssä on myös sisäpuolen pintatöiden tekijät.  Sisätyöt alkavat seinien ja alakerran katon tasoituksella.

Ihmeteltiin myös aikamme miten tuo ulkoverhous nyt laitetetaan tämmöiseen rinnemalliin, josta on takaosa puolet kiveä. Ohjeistuksissa on, että verhouksen alaosa saisi olla noin vähintään 300 mm maanpinnasta. Etupuolella se ei täyty mutta tuskin siellä lumet pakkaakaan verhoukseen asti.

Takapuolella pitäisi taas joko mennä kivisokkelirajaa pitkin, jolloin tallin perälle päästyä verhousta olisi vain puoleenväliin seinää. Tai tuoda verhous jotenkin tyylikkäästi tuosta puu- ja kiviseinän rajan yli. Oli siitä arkkitehdin kuvaakin, muutamilla pykälillä oli suunniteltu tämä verhouksen pidennys tehtäväksi. Tässä nyt on hetki aikaa ihmetellä miten pidennyksen reunassa saa paneelin reunan nätisti, kai siitä on ajettava pontti pois.

Teemme nyt kuitenkin tienpuoleisen sivun suoraan sokkelin mukaan, samoin päätyseinän jonnekin puolenvälin tienoille. Tästä sitten pudotus alas samalla tasolle kuin talon parvekejalkojen verhous, mikä vaatii koolauksia kivipintaan. Puurimat kiinnitetään ilmeisesti "helpoiten" lyömällä pika-ankkuri puun läpi kiviseinään porattuun reikään.  Kevytbetoniruuvillakin pitäisi pysyä.

3.9.2017 tällä viikolla mies sai tallin etupuolen verhoiltua loppuun, pari räystäslautaakin laitettiin jo kokeeksi paikoilleen.  Urakka jatkui takaseinällä, jossa ei ollut vielä ristikoolauksia. Hommaa hidasti lauantaina iltapäivällä yhteistyösopimuksen irtisanonut kompura, jonka tilalle päästiin ostamaan uusi vasta sunnuntaina aamupäivällä.

Ensi viikolla jatkuu siis sisäseinien muuraus ja sitä myöten alakerran tilojen muotoutuminen sekä meidän urakkana autotallin ulkoverhoilun työstö. Lisäksi pitäisi hiota teknisen tilan betonilattia, jotta saadaan se kuivattua ja maalattua epoksimaalilla aikaisemmin koneiden asennuksen vuoksi. Ostin käsihiomakiven elikäs rahinan tuttavien kesken,  ja kerään voimia konttausurakkaan. Teknisessä tilassa pitää tehdä myös läpivientivalu, koska valu putkituksien ympärillä ei silmiä hivele. Harmittaa, kun ei sitä ymmärtänyt pyytää viimeisen lattiavalun yhteydessä ja nyt se pitää tehdä erikseen.

Rättipatterit pitäisi nyt myös tilata, jotta putkitukset saadaan oikein roiloteltua. Lattialaatatkin pitäisi jo tilata, niitä tarvitaan arviolta marraskuussa. Parketit saa vielä odotella ensi vuoden puolelle.

Kerrassaan lopullisia päätöksiä tehdään tällä hetkellä viikottain. Se on yhtäaikaa sekä kauhistuttavaa että toivoa herättävää. Joku päivä ensi talvena raksasta tulee vielä koti.