Autotallin nosto-ovi: väri ja toimittaja päätetty

Autotallin muuttaessa muotoaan yhä valmiimman näköiseksi aloimme edistää myös autotallin sähköisen nosto-oven hankintaa,
etuoven värisävyvaihtoehtojen selvittyä. Kolme ovi-toimittajaa oli loppusuoralla; kaksi kotimaista ja yksi ulkomainen.

Toinenkin kotimainen toimittaja pystyi tekemään kilpailukykyisen tarjouksen, kun laskin nosto-oven aukkoa 150 mm 2250:een. Nyt piti vielä arvioida mahtuuko talliin sitten enää ajamaan suksiboksi katolla vähän korkeammalla autolla vai onko aukon pienennys kuitenkin poissuljettu vaihtoehto. Auto ja boksi yksistään ovat n. 2100mm yhteensä, ja siihen taakkatelineet niin menee aika tiukaksi paikaksi, jos tuon aukon laskee 2400:sta tuohon 2250:een.

Tallin oven väristä

Nosto-oven värissä olemme nyt päätyneet tammeen eli todellisuudessa siis tammisyiseen kalvoon.

Musta oli pitkään vaihtoehtona mutta väri ei kuitenkaan täsmäisi ihan verhoiluun ja toisekseen tuo tammen sävy nyt toistuu muissakin yksityiskohdissa, joten tuodaan sitä nyt hieman enemmän vielä etupuolellekin taloa. Eipähän ole sitten ihan niin synkkä tuo sisäänkäynti, sillä muuten voi tullakin tunnelma, että tässä nyt käydään Mordorin portista sisään.

Jotta valinta ei menisi kuitenkaan liian helpoksi, löytyy tammikuosin alta eri vaihtoehtoja: vaaleaa, tummaa, kultaista tammea sekä Winchester.

Pyytelin vielä nosto-ovitoimittajilta värinäytteitä sekä Winchesteristä että Vaaleasta tammesta, sillä Kultainen tammi osoittautui liian tummaksi, lähes  (minun silmissä) tiikin sävyiseksi.   Kultaisen tammen näytteen näin, kun toinen kotimainen toimittaja kävi sen näyttämässä sekä ottamassa tarkat mitat aukosta, mutta häneltä puuttui valitettavasti tuolloin tuo Vaalean tammen näyte.

Kultainen tammi ja Teknoksen 1804 ja 1802,  joista alempi tulee siis etupuolen ulkoikkunoihin ja oveen.

Tuota Winchesteriä, joka nettikuvissa näyttää lupaavimmalta, ei ole ilmeisesti kuitenkaan tarjolla kuin yhdellä toimittajalla.  Tämän uuden kuosin näytettä ei ole vielä saatavilla postitettavaksi asti. Valokuvan siitä sain, ja pinta oli sellaisen rustiikkisen oloinen.

Vaalea tammi oli kuitenkin melko lailla täysosuma. Hyvin lähellä Sora-sävyä ja riittävän lähellä myös etuikkunoiden sävyä.

Alla näyte  Vaaleasta tammesta Sileä-profiililla vähän eri valoissa, ja vasemmalla ylhäällä Teknoksen tammi ja oikealla ylhäällä Tikkurilan Sora. Hyvä kun erottaa näytteet toisistaan, niin lähellä sävyt ovat.

Ja sitten se toimittajapäätös 

Väriasian ratkettua piti tehdä toimittajavalinta. Ensin kahden kotimaisen kesken ja sitten vielä tuon virolaisen ja suomalaisen välillä. Virolainen toimittaja oli pitkään rinnalla, sillä hinta oli vielä kolmanneksen edullisempi, ja se oli myös erittäin ratkaiseva tekijä budjetin natistessa liitoksissaan, joten keikuimme  pitkään kahden vaiheilla ovipäätöksen suhteen. Juu, ei, juuei.

Lopulta teimme kuitenkin tilauksen jäljelle jääneelle kotimaiselle toimittajalle, koska a) sopivan aktiivinen ja nopeasti reagoiva myyntipalvelu,  b) 10 v takuu ja c) ei tarvetta laskea oviaukkoa.

Kotimaisuus oli kuitenkin myös yksi kriteeri ja eikä haitannut, että ko. tehdas sattuu sijaitsemaan lapsuuden kotimaakunnassamme ja näytti olevan terveissä kantimissa taloudellisesti. Eikä sekään, että lähipiirissä oli yksi referenssi toimivasta ovesta, sehän nyt on aina referenssi parhaimmasta päästä.

Päädyimme siis Doorwayn oveen Marantec 280- moottorilla. Pakettiin otettiin mukaan toinen kaukosäädin sekä ovisilmä, joka estää ajoissa oven menon kiinni, jos sen alle on vaikka koira ehtinyt puikahtaa.  Pienempien lasten vanhempana myös vakuutti se, ettei ovi- ja kiskorakenteessa juuri ole suojaamattomia giljootinomaisena äidille näyttäytyviä kohtia, joihin vikkelät pikkusormet voisivat ehtiä itsensä änkeämään.

Kaukosäätimissä taas on bi-linked ominaisuus, jolla näkee etänä oven tilan, että menikö se nyt ovi kiinni vai ei. Se on oikein hyvä ominaisuus, jos on ruuhkavuosia elävä, meta- ja minkä tahansa työn kuormittaman aivokapasiteetin puoliautomaatilla toimiva haltija.

OPPITUNTI:na vielä, että ovi ja toimittaja kannattaa valita tallin runkorakenteiden ollessa vielä auki. Vahvikkeiden ja lisäkoolausten paikka katossa ja seinillä vaihtelee ovivalmistajittain, ja kannattaahan ne nyt vaan tehdä kerralla oikein. Allekirjoittanut alkaa nyt kaivella valokuva-arkistosta oviseinän koolauskuvia.

Raksapäiväkirja vko 21: pystyverhousta ja valuvalmisteluja

Varsinainen vauhtiviikko taas takana raksalla:

• ulkoporrasvaluvalmistelut viimeisteltiin
• LVI- ja sähköurakoitsijaa piipahti tontilla  
• pintalaattavaluvalmisteluja tehtiin raudoituksin, läpiviennein yms.
• ulkokurapistettä suunniteltiin ja tehtiin muotti
• kylpyhuoneen kaatoja  ihmeteltiin
• autotallin ulkoverhoilua saatiin alulle omin voimin
• autotallin kattohuovitus valmistui ja
• seinän sisään  menevistä liukuovista tehtiin suunnitelmia ja päätöksiä. 

Muun muassa.

Porrasvalmistelut jatkuivat 

Meillä tulee noita pikkuportaita vähän sinne tänne.

Etupuolelta tulee siis pääsisäänkäyntiin portaat. Näihin laitetaan myös sähkölämmitys talveksi. Se toimii yksinkertaisella kytkimellä, josta lämmitys napsautetaan päälle tietyksi ajaksi, ja se sammuu sitten automaattisesti itsestään.

Lisäksi päätettiin tehdä etupuolelta talon vasemmalle sivulle pari askelmaa pudotuksen ja kaiteen sijaan. Tuohon talon sivulle saa lapset hyvin pyörät parkkiin ja pääsevät suoraan sisään sitten.

Autotalli on käytävää matalampana, joten tänne tulee myös pari porrasta. Alunperin tuota ovea ei ollut suunnitelmissa mutta ihan turvallisuussyistä halusimme erillisen oven tallista ulos mutta ei kuitenkaan rumana käyntiovena nosto-oven yhteydessä.  Ja se on muuten aika kätevä tuossa paikassa, pääsee suoraan sitten kotiovelle katoksen alla. Pääsääntöisesti Suomessa on kuitenkin aika paske keli.

Autotallin porras ja Mastertop-lattia tällä hetkellä, ilmeisesti vielä evoluutiota odotettavissa.

Kurapisteen suunnittelua lennosta

Lisäksi valmisteltiin  koirien ja pienten kuraisten kesäjalkojen ulkopesupiste. Kurapisteen ulkonäön tarkempi suunnittelu oli vähän jäänyt unholaan, toki se siis oli LVI-suunnitelmiin tehty eli puitteet olivat olemassa.  Suunnitelmat tehtiin lennosta urakoitsijan kanssa paikan päällä, niin kuin parhaat suunnitelmat yleensä.

Totesimme, että kaukalon reunojen rakentaminen aiheuttaa melkoisen kompurointinvaaran keskellä kulkuväylää. Vesi ei myöskään saisi ajautua talon runkoa kohti, tarvitaan kaatoa. Toisaalta betonikäytävän valusta on tulossa sellaiset 12 cm paksu, joten siinä on ylimääräistä pelivaraa.

Eli tehdään vain kaivon ympärille riittävän laaja, suorakaiteen muotoinen 50 mm syvä syvennys suoraan betonivaluun, jonka keskelle upotetaan viemäri. Ei sen tarvitse olla sen kummempi. Alle jää kuitenkin vielä 8 cm laatta. Näitä toteutuksia on näkynyt myös ihan sisätiloissa muutamissa blogeissa. Me teemme upotukseen mahdollisesti puuritiläkannen vielä ihan ulkonäkösyistä.

Kävin vakoilemassa nettisivuilta kurasyöppöjen kokoja ja 600x400 tai 800x500 olivat niitä pienempiä kokoja, jotka varmaan riittäisivät hyvin. Muotti tehtiin tuon isomman koon mukaan.

Kurapisteen leijuva muotti urakoitsijamme käsialaa.

Hanaksi vesipostiin sitten jokin tällainen kätevä ratkaisu eli laajeneva puutarhaletku. Mustana. Kyllä tuolla koiran tassut suihkuttelee.

Kasteluletku Xpand 7,5-22 m musta (kuva hankkija.fi)

Ikkunatilaus etenee

Ikkunoiden mitat käytiin vihdoin ottamassa maanantaina. Samalla katsoimme asentajan kanssa apukarmivalmistelut. Ikkunat asennetaan siis lattianrajan niin, että karmin alareuna on lopullisen lattiapinnan tasolla.

Ikkuna-aukon alaosaan tulee 5cm finnfoam, jonka päälle 48x148 kestopuulankku. Lisäksi ikkunoiden sivuille pahimpiin kuormituskohtiin tulee myös apukarmi. Harkkojen välistä koverretaan pois eristettä ja apukarmi asennetaan samaan pintaan tai pari mm pinnan yli. Varmaan niitä helpommin sanottu kuin tehty-hommia.

Ikkunoiden ulkopuolelle tulee betonivalu, ja ne tehdäänkin suorana, koska ikkunanrajaan samalle tasolle tulee terassi. Normaalisti valettaisiin saman tien kaato tippapelleille.

Ei ole siis kuin tekemistä vaille valmis. Piti lähteä peräkärryn kanssa lautakauppaan hakemaan noita puita. Olivat kosteita tietenkin mutta ehtivät tässä jonkun aikaa kuivua, koska ikkunan-asennus ei todellakaan ehdi viikolle 37... meistä riippumattomista syistä. Sapettaa sekin.

25.8.2017: Yläpuolella roilotetut suihkun vesijohdot, ja linjakaivo, jolle tehdään 10 mm kaato.
Ylhäällä keittiön LVI-valmisteluja ja alhaalla ikkunavalmisteluja alapuun osalta.
Pintalaatan alle on laitettu n. 10mm vahvuinen solumuovimatto ääneneristeeksi.

Mustaakin mustempaa pystyverhousta nähtävillä eli ulkovuorausta autotalliin

Ulkovuorauslaudat tulivat siis valmiiksi pohja- ja pintamaalattuina meille. Maalina oli saha käyttänyt Teknoksen Nordica Ekoa. Kertaalleen pitäisi ne vielä maalata asennuksen jälkeen vaikka ulkoisesti näyttävätkin jo hyvältä.

Sellainen mysteeri-ilmiö tässä kävi, että ulkoverhouslaudat tulivat mustempina kuin tilasin. Niille oli määritelty värikoodiksi se Tikkurilan 564X, joka on siis harmaaseen taittava musta. Ainakin kun sitä sudin pohjamaalattuihin otsalautoihin.

Laudat tulivat kuitenkin sysimustana. Tätä värieroa kävi rautakaupan myyjäkin ihmettelemässä paikan päällä. Virhettä ei ole tapahtunut vaan ero johtunee siitä, että otsalaudat ovat sileämmät kuin nuo ulkoverhouksen karvalaudat. Maalista ero ei pitäisi johtua, sillä Pika-Teho ja Nordica Eko ovat kuulemma lähestulkoon identtisiä tuotteita, ja sävy pitäisi tulla samanlaisena esiin.  

27.8.2017: ensimmäinen valmis seinä ja toinen aloitettu: 
pystyverhous UTS 23x120, teollisesti pohjamaalattu ja pintamaalattu Nordica Eko 564X :llä ja otsalaudat Pika -Teholla, sävytettynä 564X:llä.
Jää odottamaan vielä viimeistä maalausta mutta kyllä tuota vuoden katselee.

Tässä nyt on talvi aikaa pohtia millä tuo viimeinen maalikerros vedetään päälle. Muutetaanko otsalaudan sävy jotenkin vaiko seinän sävy. Vai kestetäänkö kuin nainen tämä väriero. Lähinnä ero nyt näkyy rännien alle jäävässä kohdassa, joten voi olla että koko asia unohtuu ensi kesään mennessä. On kehittynyt siihen mennessä varmasti jo useita uusia murheenaiheita. 

Muutoin iltaisin ja viikonloppuna itse tehty panelointiurakka sujui hyvällä yhteistyöllä, allekirjoittanat sirkkelöi tippanokkaa menemään minkä ehti, ja mies naulasi rullanaulaimella paneeleja seinään. Sirkkelöinti oli se tuotantoprosessin pullonkaula johtuen huonoista logistisista järjestelyistä mutta prosessi kehittyi kokemuksen myötä.  Naulankannat ja tippanokan puupinnat maalattiin samaa tahtia verhoilun kanssa, ja sitä ennen pyyhkäisin leikkauskohdan hiekkapaperilla pyöreämmäksi.

Osa paneeleista oli kyllä pirullisen kieroja, vetääkö tuo maalaus ne sitten niin nopeasti vinksalleen? Ne piti saatella seinään voimasanojen ja -keinojen avulla.

Ongelmia aiheutti myös varaston 10 mm vino oviaukko, johon oli tarkoitus tehdä vain pielilaudat, eikä vuorilautoja ensinkään  mutta ilmeisesti jokin kapea vuorilauta tai lista joudutaan laittamaan. Arkkitehtisuunnitelmissa puunvuoraus oli oven tienoilla pudotettu alas, ja nostettu taas ylös oven jälkeen. Päätettiin kuitenkin tehdä suorana nurkan yli ja pudotus harkkojen päälle vasta peräseinän puolivälissä, jotta vuorauksella pysyy riittävä etäisyys maahan. Oven reunukset ovat sitten lopulta osin rapatut ja osin pielilaudoilla peitetty. Rakennuksen nurkat tehdään myös listattomana.

Ensi viikolla valetaan näillä näkymin viimeistä kertaa. Johan tuolle betonifirmalle onkin syydetty tonnikaupalla euroja mutta nyt saa senkin rivin budjettiekselissä kiinni.

"Nyt jukoliste joku nostaman mut poist täältä!"

Ulkoverhouslauta välimaalattuna

Ulkoverhouslaudan profiiliksi ja mitoiksi arkkitehtimme on määrittänyt yhdistelmän UTS 23X120.

UTS on tuollainen kantikas profiili, jossa kuitenkin näkyy tuo pontin rako hyvin, mikä tuo elävyyttä pintaan.

UTS Profiili Kuva lainattu http://www.uswood.fi/

Vastaavan suosituksesta ulkoverhouslaudat otetaan valmiiksi välimaalattuina, jolloin meidän tarvitsee tässä vaiheessa töpötellä vain jatkokset ja naulakohdat sitä mukaan kuin verhousta asennetaan.

Laudat maksavat toki enemmän kuin pelkästään pohjamaalatut mutta hänen arvion mukaan hintaero tasoittuu jo maalien oston jälkeen, puhumattakaan säästetystä työajasta, jonka voi käyttää sitten sisätöiden ja sitä myöten muuton edistämiseen. Ensi kesänä pitää kuitenkin tehdä yhden kierroksen verran maalausurakkaa. Se on ensi kesän murhe sitten.

Laudat kilpailutettiin kesän aikana ja tällä viikolla niitä päästiinkin asentamaan autotallin seinään.

Verhoushan on siis musta ja sen värikoodi on jo täältä otsalauta-postauksesta tuttu Tikkurilan 564X  ja maalin kiiltoasteeksi pyysin mattaa. Maali on siis peittävä, jättäen kuitenkin puunsyyt näkyviin. Laudat oli kuitenkin käsitelty tehtaalla Nordica Ekolla, joka on hitusen kiiltävämpi.

Toki sellainen ränsistynyt peittosuojalla saatu mustakin sopisi hienosti talon arkkitehtuuriin mutta se vaatisi sitten huoltokäsittelyä arvioni mukaan aika usein. Toisaalta huoltokäsittely olisi taas helpompi suorittaa kuin akrylaattimaalipinnan huolto. Huokaus.

Tässä tätä ränsistynyttä tyyliä (kuva http://plastolux.tumblr.com)

Seuraavassa raksapäiväkirjapostauksessa näkyykin sitten jo ensimmäistä seinää.

Huonekortti: mini-WC

Alakerran WC palvelee sekä saunojia että alakerran makuuhuoneita ja on kahdella neliöllään varsin pieni.

Sinne mahtuu oikeastaan vain välttämättömimmät eli wc-istuin sekä allas - ja peilikaappi.

Kaapistot ovat samaa materiaalia kuin keittiössä ja yläkerran kylpyhuoneessa eli mustaa koivuviilua vanerireunoilla ja tammitasolla. Tammitaso voi kuulostaa herkältä lapsiperheessä mutta sellainen oli käytössä myös tenavien ollessa taaperoita ja hyvin kesti, kun sen käsitteli Liberonin petsillä ja öljyllä. Toki vettä ei kannata jättää seisomaan pitkäksi aikaa tason pinnalle.

Tänne pieneen tilaan tullaan testaamaan mikrosementtiä lattiamateriaalina, pyysinkin lattiavalussa jo kiinnittämään erityistä huomiota valun tasaisuuteen. Mikrosementin sävy on hyvin lähellä viereisen tilan laatan väriä.

Seinät taas maalataan jollain kestävämmällä, puhtaanvalkoisella maalilla, tai ehkä vaihtoehtoisesti tehdään harmaalla mikrosementillä.  Itse tehtynä mikrosementillä vs. maalautettuna eli näin pienessä tilassa tule juuri euromääräisiä eroa mutta se oman työn määrä...että onko se nyt sitten sen arvoista ja riittäisikö jos taistelisi sementin vain lattiaan ja yläkerran kylppärin seiniin.

Mikrosementti ei tässä tilassa joudu kovin kovalla kulutukselle, mutta kyllä silti hieman jännittää miten se reagoi jos betonilaatta halkeilee syystä tai toisesta jatkossa. Osa valmistajista suosittelee verkottamaan uuden betonilaatan koko pinnan ja osa ilmoittaa sivuillaan ettei sitä tarvitse vesieristeen kanssa. Meille toimittaja tarjosi verkon tarvikepaketin mukana.

Mistään ei ole vielä käynyt selville miten helposti sementin päälle voi sitten asentaa laatat, tarttuuko laasti tuohon pintaan? Yksi toimittaja vahvisti, että pitäisi onnistua, kunhan pinnan hioo rikki.

Huone on lähestulkoon pimeimmässä tilassa, joten hyvään valaisuun on panostettu. Kattoon laitetaan varalta valaisinpistorasia ja lisäksi vielä lednauhaa tullaan laittamaan niin katonrajaan kuin kaapiston alareunaan epäsuoraksi valoksi.

Lisäksi on vielä varaus parille riippuvalaisimelle kaappien ympärillä. Näistä pitää nyt miettiä sellainen valoyhdistelmä, etteivät silmämunat räjähdä, jos kopissa asioi yöllä tai aamutuimaan, ja toisaalta saa kirkasta valoa taas tarvittaessa meikkaukseen ja muihin tarkkuustoimiin.

Tässä tummassa vessassa on kyllä ihana fiilis, ja kultainen lamppu on piste iin päälle. 

Wc-istuin on seinämallia ja sen yläpuolella olisi käyttökelpoista tilaa joko kaapin tai hyllyjen muodossa. Kotelo tullaan tekemään koko peräseinän leveydeltä.  Yksi ratkaisu voisi olla, että tammilevy voisi jatkua gyprocista tehdyn kotelon päälle tasona ja sen päällä vielä muutama hylly.

Kaapinovet olisivat kyllä kätevämmät, mitä järkevää tuollaisilla hyllyillä nyt sitten oikeasti säilyttäisi? Laittaisi varmaan jonkun taulun tai valokuvia, ja pyyhkisi niistä sitten liian harvoin pölyjä.

Vai laittaisiko sitä vaikka vaneria seinästä kattoon asti jatkumona? Katossa pitää olla alaslasku, sillä putkia kulkee katon kautta ja alustavasti se on suunniteltu gyprocista.

Vai sittenkin kotelon yläpuolinen peräseinä kokonaan peiliä, joka toisi valoa tilaan?

Päätettävät:

• seinät mikrosementtiä vai sittenkin maalattu?
• peräseinän funktio: hyllyt, kaapit vai vaikka vaneria seinästä kattoon? Peili?

Raksapäiväkirja vko 20: huopaa ja porrasmuottia

Viikko 20 kului urakoitsijallamme etupihan betoniporras- ja käytävävalun muotitusta tehdessä sekä yläkerran pintalaatan valua valmistellessa. Huopamies taas aloitti katon huovitusurakan ja olisi viimeistellytkin sen, ellei sade olisi keskeyttänyt.

Ulkoportaille tehdään valumuotti, ja valun alle laitetaan styroksia ja raudoitukset. Laitamme myös etupihan puolelle pääportaisiin sähkölämmityksen, sillä portaat eivät ole kokonaan katoksen alla ja varmaankin jäätyvät talvella.  Riskillä nyt jätetään etelään päin suuntautuva, pääosin katoksen alla oleva portaikko kaapeloimatta ja eletään toivossa, että se sulaa nopeasti keväällä.

Portaiden ja käytävän pinta tullaan jättämään betonille ja siihen täytyy löytää jokin ulos sopiva pölynsulkija. Nämä aineet ja käsittelyt ovat tutkinnassa.

18.8.2017: muotit työn alla. Salaojan tarkistuskaivo on väärässä paikkaa, pitäisi olla kuvien mukaan porrastasanteen toisella puolella. Ainoa ratkaisu on, että se jää tuohon  kavennettuna yläosasta, ja metallikansi tilalle...en tykkää,  ulkonäkö- enkä turvallisuussyistä.

Itse talolla on nyt huovat katossa. Autotallin katto jää vielä viimeisteltäväksi pintakermillä.

Kattokaltevuus on toisella harjalla 1:3 (19 astetta lyhyellä sivulla) ja toisella 1:7 (8 astetta). Katto on siis harjamallista huolimatta loivahko pitkältä sivulta,  ja katteen pitää siis olla jatkuva, vedenkestävä.

Lisäksi kun tässä vuoden aikana on päässyt tutustumaan paikalliseen mikroilmastoon ja tehtyä sellainen tieteellinen havainto, että hämmästyttävän usein tuulee niin kuin olisi suorastaan merenrannalla, vahvistaa se oikeaksi päätöstä valita hiljainen huopakatto. Enkä usko kärsiväni nyt minkäänlaisesta vahvistusharhasta tämän mielipiteen suhteen.

Kattokaltevuudet 1:3 ja 1:7. 

Kattohuovitus muodostuu kahdesta kerroksesta eli alukatteen päälle tulee hitsattava paineentasausaluskermi ja edelleen sen päälle  hitsattava musta pintakermi rullatavarasta. Reunoilla on kolmiorimat sekä reunapellit. Läpivienneissä ja reunoilla käyettiin vielä kahta erityyppistä kermiä.

Onhan se vaan halvatun jännittävää, kun joku tohottaa muina miehinä tulen kanssa puurakenteisella katolla mutta ilmeisesti sitten pääsääntöisesti ei vanerit roihahtele tuleen tai niihin pala reikiä, ainakaan niin että niistä muille osapuolille tiedotettaisiin.

20.8.2017: talonnkatto huovitettu, läpivientejä sekä kolmiorimaa reunassa ennen reunakermin ja tippapellin laittoa

Lisää sävypäätöksiä etu- ja nosto- ovesta

Saimme viikolla Klas1:ltä näytteet sävyistä, joilla etupuolen ikkunat käsiteltäisiin vastaamaan pääoven viilupintaa. Pääovessa siis vaihtoehtona teak- tai tammiviilu.

Ne olivat tiikki (Teknoksen 1804) ja tammi (Teknoksen 1802).

Vas.ylhäällä Teknoksen 1802 ja oikealla 1804 verrattuna Tikkurilan Soraan.

Toinen on asteen tummempi kuin tuo Tikkurilan Sora, jolla käsitellään parvekkeen kattolaudat ja räystäslaudat. Toinen on asteen vaaleampi kuin Sora. Lisäksi ne ovat keltaisempia, lämpimämmän sävyisiä.

Tuo tiikkisävy taas kuitenkin on aika kaukana kotoa löytyvistä oikeista tiikkikalusteista... tiikki on kyllä aika lavea sävykäsite: toisen tiikki on toisen tammi. Sävykin toki muuttuu ajan kuluessa.

Ja jotta asia ei menisi liian helpoksi, pitäisi vielä päättää tuleeko etuoven pintaan lakkaa vai öljyä. Sain tiedon, että

• teak-viilu on ulkoa öljytty ja sisältä lakattu tai öljytty.
• Tammiovessa lakkaus voi olla molemminpuolinen tai sitten kuten teak-viiluisessa.
• Oven ja ikkunan karmi on mäntyä ja käsittely oven mukaan, noilla Teknoksen sävyillä siis.

Tuo vaaleampi sävy taitaa olla nyt turvallisempi valinta, sillä väri luultavasti lähtee ajan myötä vähän tummenemaan. Sora on myös aika lähellä samaa sävyä kuin tämä raksakämppämme tammiviiluinen ulko-ovi, jolla on jo muutama vuosikymmen ikää.

Eli teemme nyt siis tilauksen ulko-ovesta tammiviilulla, ja sitä myöten sitten valikoitunee tuo autotallin oven sävykin, josta lisää lähiaikoina.

Missä se ikkuna-asentaja luuraa?

Viikko sitten ihmettelin, kun Klas1:n asentaja ei ole edelleenkään käynyt ottamassa ikkunamittoja. No, ei ole käynyt tälläkään viikolla mutta mahdollisesti tulossa maanantaina. Olen pyytänyt mittausta ensimmäisen kerran viisi viikkoa sitten, ja kysynyt säännöllisesti sen perään.

Tilauksellahan meille on vahvistettu toimitusajaksi viikko 35, eli viikon päästä....siihen nyt ei ainakaan päästä mutta päästäänkö toimituksessa enää edes viikkoon 37, jolloin asennus olisi pari viikkoa yläkerran lattiavalun jälkeen. Pysähtyykö meillä silloin työmaa, kun ei saada aukkoja kiinni ja taloa tiiviimmäksi?

Talonumero - visiosta tilaukseen

Talo pitää olla käyttöönottotarkistuksessa merkittynä numerollaan. Paikka pitää olla tielle hyvin näkyvä, ilman kaukoputkea, mitä virkaa merkinnällä muutoin olisikaan. Asiaa varmasti edesauttaisi, jos numero olisi myös valaistu.

Numeron sijoitukselle on meillä  kaksi selkeää vaihtoehtoa; vasemmalla oven suussa tai autotallin seinässä valaisimien alla. Numeron voisi laittaa paikoilleen jo tuohon autotallin seinään, heti kun se on ulkoverhoiltu. Ei tarvitse sitten rahtitoimittajien ihmetellä, ovatko oikealla työmaalla.

Talonumerosta oli jostain käsittämättömästä syystä vahva visio.

Numero saisi olla leijuva, korotettuna pohjasta. 3 D- mallia siis. Ruuvinreijät eivät saisi näkyä. Pitäisi olla paksua metallia. Ei minulla muuta vaatimusta sitten.

Eri kunnissa voi olla tarkempia määräyksiä koskien talonumeron ulkonäköä ja kokoa. Meidän kunnassa onneksi oman järjen käyttö on sallittu tässäkin asiassa, joten tätä visiota oli mahdollista lähteä toteuttamaankin.

Tämä ideakuva on toiminut talonumerometsästyksen lähtökohtana.
(Kuva sewitathomemommy.com) 

Kahlasin netissä läpi kotimaisia toimittajia ja ihmettelin itsekseni miksi kukaan ei tee sellaisia? Tyylikkäitä talonumeroita. Tekisin itse jos osaisin.

Materiaali  ja väri mietitytti. Alumiini tai teräs olisi upea mutta meillä ei ole sitä sävyä nyt missään. Olisiko numero sitten:

• Vaaleasta puusta?
• Mustaa metallia puisella aluslaudalla, DIY versiona itse kuten yllä?
• Messingistä tai kuparista sointumaan puunvärisiin yksityiskohtiin? 
• Miten lähtee tummenemaan ajan myötä? Ehkä voi siirtää sitten vaalean laudan päälle, jos näin käy. 
• Minä tykkäisin messingistä mutta mies kuparista, ja sitähän löytyy siis hieman sisältäkin. 

Vai sittenkin Modena numerovalaisin korvaamaan yksi ylös-alasvalo, jos tuota visoitua mallia ei löydy?

Onneksi joku toinen rakentaja haikaili samanlaisen designin perään Facebookin Raksakimppa-palstalla, ja kiitos somen voiman, toimittaja sille visioidulle talonumerolle löytyi.

Se on siinä! Tuollainen 30cm korkeana, kiitos.
Kyllä näkyy ihan tien toiseen päähän asti.

Etsyltä löytyy numeroita joka lähtöön (kuva: https://www.etsy.com/listing/121085732/large-architectural-copper-3d-numbers-9?ref=related-7)

Kallis mutta käsityötä. Käsityön arvo on kuitenkin tässä taloudessa hyvin tiedossa, joten maksan mielellään suoraan yrittäjälle työstä. Vaikkakin tällä kertaa sitten Englantiin.

Postia odotellessa.

Raksapäiväkirja vko 19: katto odottaa huopaa

Tällä viikolla viimeisteltiin aluskate harjan toisellekin laidalle.  Ensi viikolla päästään laittamaan bitumihuopaa kattoon, jos nämä oikukkaat säät vaan sen sallivat.

Läpiviennit Vilpen poistoputkille tehtiin myös, ja ne suunniteltiin somaan riviin jyrkemmän harjan puolelle. Se vaatii sisäpuolella vähän ylimääräistä putkivetoa mutta onhan se kiva saada pömpelit tiukkaan ojennukseen eikä sekasortoisesti siroteltuna pitkin kattoa.

11.8.2017 aluskate valmis, huopia odotellessa.

Vesikatteemme on siis bitumihuopaa ja värin piti olla musta. Täällähän sitä materiaalivalintaa jo puntaroitiin aikaisemmin.

Pihalle oli kuitenkin tullut hyvissä ajoin Icopalin  bitumihuopaa muutama lava värissä hiilenharmaa, eikä grafiitinmusta.

Tätä sitten tekijöiltä selvittämään, jolloin selvisi että mustan huovan kanssa on laatuongelmia johtuen teollisuuden sivutuotteena syntyvien pintakivien pyöreästä profiilista. Eivät tahdo pysyä pinnassa kiinni.

Että tummanharmaata pitäisi sitten laittaa.

Tästä kuvasta tuota värieroa katon ja puuverhoilun välillä voinee hahmottaa:

Tummanharmaata kolmiorimahuopakattoa (Kuva http://www.stevewilliamskitchens.co.uk)

Kyllähän se vaan näyttää jotenkin valmiiksi haalistuneelta mustan verhoilun rinnalla.  Alkoi hieman verenpaine nousemaan, katto kun näkyy aika selvästi autotallin kohdalta. Muuten ei niinkään. Sopisi varmaan, jos vaikka ikkunat ja pellit olisivat harmaat mutta kun eivät ole.

Jatkoin selvittelyä eteenpäin suoraan valmistajan kanssa ja selvisi, että tuo monissa rautakaupoissa vielä näkyvä grafiitinmusta on jo poistettu myynnistä ja tilalle on tullut vastikään musta antrasiitti. Tämän pitäisi olla laadullisesti vastaavaa kuin vaikkapa tuo hiilenharmaa samasta valmistusmetodista johtuen.

Saadaan nyt sitten kuitenkin musta katto, ja verenpaineet laskivat taas lähelle normaalia tasoa. Jäänevät rakennusprojektin seurauksena kuitenkin pysyvästi normaalia korkeammalle tasolle.

Koska autotalli ei tällä viikolla edennyt. Itse asiassa se otti takapakkia.

10.8.2017: muutama valittu kirosana tähän...

Noista viime viikkojen hurjista rankkasateista johtuen kattopressujen läpi pääsi kuitenkin vettä talon ja tallin väliseen seinämään sen jälkeen kun seinää sivusta suojannut pressu poistettiin. Alajuoksut olivat paikoin aika märät.
Tuulensuojalevyjä piti ottaa pois, ja tarkistaa villojen tila. Seinä tuulettuu ja puut kuivuvat nyt, kunnes ollaan saatu huovat kattoon. Senkin jälkeen joudumme tukkimaan pressuviritelmällä tallin katon ja talon seinämän välisen kohdan, johon tulee siis vain julkisivuverhoilu, kunnes saadaan nuo verhoilutkin paikalleen. Selvittiin siis säikähdyksellä ja ekstratyöllä.

Ensi viikolla aletaan valmistella talon ja tallin välistä betonikäytävää sekä yläkerran pintalaatan valua. Se on suunniteltu viikolle 35. Ilmavaihtotyötkin alkavat pikapuoliin.

Raivasin yläkerran ja piha-aluetta, ja nämä siivoustoimet olivatkin sitten tämän viikon ainoa oma fyysinen työpanos. Sen sijaan ehdinkin poikkeamaan vihdoin 30 vuoden unelma- raksalla, jossa kevyistä ja isoista EPS-harkoista tehtävä runkotyö etenee suorastaan hirmuista vauhtia viehättävässä metsämaisemassa.

Pintalaatan valun vuoksi olen myös edistänyt sisätilojen porraskaidesuunnitelmaa ja odottelen nyt uusia luonnoksia pinnakaiteista.

Nyt pitäisi jotenkin kyetä hahmottamaan kuinka paksut ne kaidepinnat pitäisi oikein olla. Ei kykene. Pinnat kun voi toteuttaa ohuesta n. d12 mm umpipinnasta tai paksummasta ontosta putkesta, mikä vaikuttaa sitten tukirakenteiden tarpeeseen tai tarpeettomuuteen. Umpipinnat vaatisivat noita tukivahvisteita.

Odottelen edelleen myös ikkuna-asentajaa ottamaan mittoja aukoista, sillä ikkunat pitäisi saada viikolla 37 jo paikoilleen. Olen odotellut jo useamman viikon tämän mystisen asentajan soittoa.  Kohta alkaa ihan jännittää saadaanko niitä ikkunoita ajallaan. Ei tee hyvää verenpaineille kyllä.

Asuntomessut 2017 - Hiidenpesän kuvakollaasi

Mattimyöhäiset kävivät siis Mikkelin messuilla. 

Kohteet on esitelty kattavasti useissa blogeissa ja lehdissä, joten tässäpä sen kummemmin alustamatta aikaisempien lasten kuvien lisäksi satunnaista kuvakollaasia myös itseä ihastuttaneista ideoista ja kuvia tukemaan horjuvaa päätöksentekoa talomme ratkaisuista...

Julkisivuista ensin

Kulmat pitäisi värkätä ilman listaa ja kyllä näyttää pystylaudoitus ihan elävänäkin raikkaalta.

Betoniporrasta, tuollaista se sitten olisi.
Ja pystyrimoitusta, mitenkähän saisi toteutettua ilman vaakatukia? Jos sittenkin sitä lankkua?

Lasi on meillä alkuperäinen kaidesuunnitelma mutta iän myötä yltyneiden korkeanpaikan- sekä siivouskammon siivittämänä vakavassa harkinnassa kalterimalli. Ei paha, ei. 

Piilo-ovia, kerrassaan nerokasta!

Keittiön ikkunan ympärille tulee meillä puuverhous, ja se tehtäisiin ilman vuorilautoja. Tässä kaksi eri toteutustapaa. Tuo keskimmäinen on tyylikkäämpi ulkoapäin mutta sen hinta näyttää olevan se, että vuorilaudoitus näkyy sisältä käsin. Löytyisikö ratkaisu jostain näiden kahden väliltä. 

Vuolukivi  alakerran terassilla olisi nyt vaan niin hienoa.
Istutusaltailla voisi rajata myös terassia, ettei päätyisi vähemmän sulavasti vain nurmikkoon.
Näitä ilmeisesti Houen todella kivoja, meillekin sopivia ulkokalusteita näkyi monessa kohteessa, kuin myös siperianlehtikuusta, joka on suunnitteilla parvekkeen lattiamateriaaliksi. 

Tilatoivelistalla meilläkin oli lasitetun käytävän ja terassin yhdistelmä talon ja tallin väliin. Ehkä alakerran terassin saa vielä jatkossa lasitettua. Nyt sen tarvetta ja käyttöä ehtii testata muutaman vuoden.

Tuletko meidän takapihalle?

Sitten sisäpuolen sisustuksesta satunnaisia näpsyjä

Laattamalli piti olla lyöty lukkoon mutta täytynee käydä katsomassa Värisilmässä vielä tämä Interno Pearl. Siinä oli juuri se kaivattu yhdistelmä betonia ja pientä hohtoa.

Mikrosementtiä, näyttää paremmalta kuin tuntuu. Tuntuu muovilta.
Suunnitelmissa nyt silti yläkerran kylppärin seiniin sekä alakerran vessan lattiaan ja mahdollisesti seiniin.

Erilaisia integroituja komeronovia näkyi eri versioina, tykkään. 

Pinnakaidetta on tulossa myös sisäportaisiin, ja tässä yksi kiinnitystapa.
Suunnitelmissa kuitenkin vielä eleettömämpi ratkaisu.

Ai, just tämmöinen katto yläkertaan. Joko tällä 100mm leveydellä tai sitten leveämmällä laudalla.
Miten nämä on kiinnitetty kun ei näy naulanjälkiä, kertokaa?

Ehkä näistä Talan led-valoista saisi koottua sen ruokapöydän valaisimen, jahka saan vakuutettua miehen pallerovalaisimen ylivertaisesta tyylikkyydestä ja sopivuudesta sisustukseemme.

Tässäpä kuvasaalis sitten pääsääntöisesti olikin. Kävimme selektiivisesti noin puolessa kohteista johtuen matkaseurani rajallisesta kärsivällisyydestä. Kuvaaminen oli luonnollisesti myös varsin haastavaa kun muuta yleisöä rynni päälle osin  paheksuvien katseiden kera vaikkemme ollenkaan pahimpaan ruuhka-aikaan messuilla vierailletkaan.  

Asuntomessut 2017 - lapsen silmin

Läksin asuntomessuille kahden lapsen ja kahden koiran kanssa kanssabloggaajan arvonnasta voitetuilla lipuilla varustettuna.

Asuntomessuilla annoin lapsille (varmaan sieltä takavarikosta) kännykät, ja pyysin heitä kuvaamaan mitä tahansa kivaa tai erityisen hienoa.  Tässäpä messujen kohokohdat  (kaukana parkourpuiston jälkeen) toka- ja kolmasluokkalaisten lasten silmin:

Wave teki vaikutuksen myös lapsiin, onnistunutta arkkitehtuuria siis.

Äiti, voisko meillekin tehdä uima-altaan? Kysy miten syvä tuo on?

Mistä tuo hana avataan?
Meille tulisi valkoinen sauna, jos lapset saisi päättää. Ja meille ei tule valkoista saunaa, koska lapset.

Kaikki kiiltävä on hienoa. 

Lasten sofistikoitunut sisustusmaku lienee peruja äidin puolelta.

Tässä maisemassa lepää kenen tahansa silmä. Myös lapsen. 

Raksapäiväkirja vko 18: vettä ja vesikattovalmisteluja

Tämä viikko oli melko tulokseton. Viikolla piti tehdä talon katon levytyksiä, maalata räystäslautoja, levyttää tallin katto ja saumata tallin kipsilevyjä.

Mutta taivas oli auki suurimman osan viikosta. Ja kaikki nuo tehtävät vaativat kuivan ilman.

Talon aluskattoa tehtiin tällä viikolla sään näin salliessa muutamana pitkänä työpäivänä. OSB-levyä pisteltiin kattoon, ja räystäsverkkoa siinä sivussa.

Katolle pitää tehdä myös kulkuluukku mutta sen vaan sanon, että sen verta kapeat on nuo kattotuolikolmioiden välit, että melkoinen fakiiri saa olla luikerrellakseen sisään kulkusillalle. Kulkuluukkua ei ole piirretty rakennekuviin mutta luukku on nyt suunniteltu talon etupuolelle, tallin ja talon väliseen julkisivuseinämään kulkusillan kohdalle. Toinen vaihtoehto on tehdä luukku talon etupuolen käytävän kattoon. Tulee vaatimaan vähän askarteluja.

Ensi viikolla levytetään harjan toinen puoli, mutta sitä ennen pitää siirtää telineet talon toiselle sivulle.

5.8.2017: OSB-kate tehty pidemmälle puolelle harjaa. Meille tulee budjettisyistä suora alakatto, vaikka olisihan se vino katto ollut upea. Huonekorkeus 3300 mm kuitenkin kompensoi tätä ja tuo avaruutta. 

Autotallin kipsilevyt tupsahtivat tiistaina tontille, toimitus olikin osa talopakettia, ja tuli samalla kyydillä muutaman puuttuvan parvekelankun kanssa. No, ihan turhaan hötkyiltiin kaatosateiden estäessä työt, mutta levytystyöt jatkuvat toivon mukaan ensi viikolla.

Eivät kuitenkaan meidän voimin miehen selän sanottua yhteistyösopimuksen irti vaan urakoitsijamme viimeistelee katon levytyksen. Haluamme tuon tallin mahdollisimman pian sille mallille, että sinne voi kantaa rakennustarvikkeet sään suojaan, siksi ei auta kuin venyttää taas budjettia.

Sain kuin sain muutamalla rykäisyllä käsiteltyä loput räystäslaudat muutamien aurinkoisten hetkien aikana. 200 jm lautaa jää nyt odottamaan ulkoverhoilun aloitusta, ja räystäslautojen paikoilleen laitto ei nyt ainakaan ole siitä kiinni, etteikö rouva olisi niitä maalannut.

Seuraavaksi voin siirtyä sitten tallin kipsilevyjen saumojen ja ruuvinreikien tasoitukseen ja siitä sitten autotallin katon maalaukseen.  Pian voidaan tilata se nosto -ovi. Tulee kiire päättää tuleeko se mustana (josta sainkin hyvän kommentin nosto-ovi postaukseen) vaiko tammen värisenä.

Päätän lyhyen raporttini tähän, ja toivotaan ensi viikolle parempia rakennuskelejä. Sunnuntaina suunnistetaan kohti Asuntomessuja.

Nuorempi rakennustarkastaja on sitä mieltä, että mikään ei ole niin suurenmoista kuin kokovartalomutahoito. Sen päälle on hyvä lepäillä piikkimatolla ja odottaa shampoonhajuisia seuraamuksia.