Rakennusviikko alkoi aurinkoisena vappumaanantaina melkoisella voimainkoetuksella, kun raahasimme toiselta työmaalta aikaisemmin saaneemme pari lavaa ylijäämä -valuharkkoja säilytyspaikaltaan tontin laitamilta rakennuspaikalle. Jos muistatte, sinnehän ei päässyt kottikärryillä vaan loppumatka piti kantaa näitä n. 15-27 kiloisia murikoita samalla pujotellen kaivantoa ympäröiviä kiviä...
Jos salilla on motivaatio hukassa tehdä maastavetoa, kyykkyä ja pystypunnerrusta, niin tässäpä sitä tosielämän tarvetta juuri niille lihasryhmille. Erityisesti noiden isoimpien kulmapalojen nosto vaati aina sisäisen psyykkauksen
(no niin, nyt nousee, yy-kaa-koo, eiku yy-kaa-koo) ennen harkon kaappausta tukevaan syliotteeseen samalla hartaasti rukoillen, että selän välilevyt kestävät vielä tämän noston.
Vappuaaton tienoohan oli luminen ja tuulinen, joten arvattavissa ollut raksallinen lopputulema oli, että osa vanerin muovisuojauksista oli päässyt karkaamaan ja vanerit kastumaan päältä. Kyseessä oli muottivanerit, joten ne eivät niin kriittisiä kosteuden suhteen kuin rakennevanerit, joten harmituksen aste käyriä levyjä katsellessa ei ollut aivan niin merkittävä. Mutta tästä oppineena seuraavat lastit suojataan vielä paremmin.
Urakoitsija työntekijöineen työsti tällä viikolla kantavia väliseiniä kellarissa samaan korkeuteen kuin ulkoseinät, sekä autotallin sokkelia ladottiin myös. Nehän ovat tuosta rinteestä johtuen todella syvällä, sisempi sokkeli alkaa lähes samasta korosta kuin talon kellari.
Ensimmäinen betonivalu tehdään näillä suunnitelmin ensi viikon lopussa. Alunperin ontelolaatat oli tilattu saapumaan myös ensi viikolla mutta siinä aikataulussa ei kyllä nyt ihan olla, kyllä tässä taitaa vielä jokunen viikko vierähtää ennen kuin kellari on valmis.
Kivien latomisjälki on kyllä äärimmäisen siistiä sekä suoraa, ja muutahan amatöörirakentaja ei oikein osaa katsoakaan. Ottaen huomioon millaisesta taloudellisesta investoinnista on kyse parempi että työ tehdään huolella kuin että lähdetään tavoittelemaan muutaman viikon aikaisempaa muuttoa. Kunhan homma silti etenee tasaisen tappavaan tahtiin.
Nämä Lammin lämpöharkot (eli lämpökivet, muottikivet tai eristeharkot) ladotaan siis päällekkäin, saumat liimataan ja tiivistetään eristeen kohdalta vaahtouretaanilla, raudoitetaan rakennesuunnitelmien mukaan pystyyn ja/tai vaakaan ja aukot valetaan täyteen valubetonilla aina määräkorkeusvälein. Harkot ovat siis samalla seinävalumuotit, ja tuo itse valettava osa raudoituksineen kantaa kaiken kuorman. Putki- ja sähkövedot saadaan vedettyä myös noista aukoista ennen valuja.
Eristeenä betonin välissä toimii harmaa grafiitti-EPS elikäs paisutettu polystyreeni, jossa on grafiittia lisäaineena, minkä pitäisi parantaa merkittävästi EPS:n eristyskykyä, jolloin voidaan vastaavasti ohentaa eristeen paksuutta. Rinnetalohan vaatii maanpaineseinät ja näillä lämpöharkoilla saadaan ainakin tukevat seinät, toki muillakin toimittajilla ratkaisuja löytyy.
Meillä on valittuna LL400 harkot, joilla u-arvo on Lammin sivujen mukaan 0,17 W/m²K. Kovemmallakin u-arvolla olevia kiviä olisi tarjolla mutta passiivitalo rakentamisen alana näissä pohjoisen ilmasto-olosuhteissa on vielä liian uusi uskaltaakseen itse lähteä kokeilemaan vaihtoehtoa. Jätetään ne passiivitalot rakentamisen konkareille, jotka tietävät tarkkaan mitä tekevät.
Jo tälläkin hetkellä hirvittää kuinka monen erilaisen tekniikan varassa nykyaikaisen talon toimivuus on. Että ymmärtääkö sitä yhtikäs mitään, kun yhtäkkiä lämpöpumppu tai ilmanvaihtokone piippaa ja vilkuttaa punaisia valoa. Ei varmaankaan.
Alla päivittäisiä kuvia tämän viikon edistymisestä.
 |
| 2.5.2017: Kantavien väliseinien raudoituksia ja kiilauksia. Sää suosii rakentajia. |
3.5.2017: väliseinät kohonneet ja yläkuvassa parvekkeen sokkelia nähtävissä melkoisine raudoituksineen.
 |
5.5.2017: autotallin sokkeli on noussut rakennusvalvojien ihmeteltäväksi, talon ja tallin välinen käytävä hahmotettavissa ja parvekkeen muuri kohonnut lisää.
Alimmassa kuvassa näkyy kiiloilla suoristettu ensimmäinen sokkeliharkkorivi. Ennen valua tuohon saumaan on laitettu uretaanivaahdolla tuke ettei betoni valuisi läpi. |
| |
|
Jouduttiinhan tässä itsekin viikonloppuna taas töihin eli nuo tuossa yläkuvassa näkyvät Tassujen muovimuotit piti leikellä voimasaksilla ja käännellä alaspäin sekä rälläköidä irti talon ulkopuolelta. Sokkelin ja anturan liittymään tulee sementistä sadevesiä rungosta poispäin ohjaava viiste ja päälle vedeneristeeksi bitumia, joka vedetään myös 10cm matkalta anturan päälle. Joten nuo raudat pitää saada pois tieltä ja muovit joko leikattua halki tai poistettua reunukset kokonaan, joka oli helpointa tuolla rälläkällä. Talon sisäpuolelle ne muotit kuitenkin voidaan jättää. Lammin sivuillahan tosin lukee, että muotit voi jättää paikoilleen ja kaatopaikkajätettä ei tule. Mutta haluaako sitä
a) jättää tuollaisia muovitaskuja anturan ympärille, kuulostaa lähtökohtaisesti riskirakenteelta tai
b) jättää soratäyttöjen joukkoon isoa määrää PE- muovin riekaleita, ties minne ne ajan myötä kulkeutuu pieninä palasina, eivät ainakaan maadu. Tässä olisikin Lammille T&K-projektin paikka vaihtaa tilalle biohajoava muovi.
Eli olihan päivän urakka sekin mukaanlukien noiden paljaita käsivarsia naarmuille repivien tassunraatojen kanto peräkärryyn.
Sunnuntaipäivä sujahti vähän niinkuin mökkeilymerkeissä, haravoimme ranta-aluetta puukalikoista, oksista, ongenkoukuista, olutpulloista yms. entisen mökkitontin rekvisiitasta lapsille turvallisemmaksi. Rannalle tänä kesänä ehditään tuskin laituria ihmeempää tehdä mutta onpahan edes yksi siisti nurkka kaiken muun raksakaaoksen keskellä. Pienen rantasaunan kiuaskin testattiin ensimmäisillä varovaisilla tulilla mutta saunomiset saa vielä odottaa, kunhan nautittiin vain savun tuoksusta ja piinattiin naapurustoa pienhiukkaspäästöillä.
Ansiokasta fyysistä toimintaa siis vihdoin ja viimein tällä viikolla myös omalta osaltamme. Kerrostaloelämä alkoikin jo puuduttaa aktiiviseen omakotitaloelämään tottuneet ihmiset.
