tiistai 30. toukokuuta 2017

Keittiökomeron ovi -suunnitelma ehkä etenee

Keittiökomeron oviratkaisu on ollut pitkään hartaassa mietinnässä. Alunperin kuviin on piirretty seinän sisään liukuva ovi mutta jotenkin se tuntui puolitiehen jäävältä ratkaisulta. Ovi olisi ollut jokseenkin  erillinen elementti siinä keittiökaapistojen vieressä, kuten alla olevassa kuvassa, jolla ratkaisua luonnosteltiin kalustetoimittajan kanssa.

Kuvassa peräseinän kaapit upotettu peräseinään, tämä upotus vielä mietinnässä.
Vasemmalla näkyy tuo ruokakomero, ja seinä jatkuu eteiseen.
Ja jotenkin nyt alkoi häiritä silmää, ettei tuo liesi ole symmetrisesti allasta vastapäätä, hmhp...

Mietittiinkin ovelle avaramielisesti ihan eri materiaaleja, kuten vaikka peiliä, joka heijastelisi näkymää ulkoa. Tai lasia, sitähän on välitilassakin ikkunan muodossa.

Pinterestissä törmäsin kuviin liukuovista, jotka ovat katosta kiinni. Siitä se ajatus sitten lähti.



Itse seinämähän on vain n. 1300 mm, ja aukko komeroon on leveydeltään 600 mm. Suunnitelmassa on tehdä nyt seinän päällä liukuva ovi, joka on lattiasta kattoon. Auetessaan se liukuisi peräseinän jääkaappipakastimen viereen piiloon. Aukon korkeus on myös määriteltävä, voisiko oviaukko olla kattoon asti auki?

Tällöin se olisi selkeä, iso elementti.  Materiaalivaihtoehtoja ovelle ovat nyt:
  • Valkoinen kalustelevy - huomaamattomin
  • Puinen pystyrimoitus - silmiinpistävin 
  • Lasi- tai peiliovi mustin kehyksin - kevein mutta epäkäytännöllisin

Rimaovi mahdollistaisi tämän hienon ratkaisun, joka on esitelty 30 vuoden unelma- blogissa ja jota en yhtään nolostelisi kopioida (ei kai haittaa Anna?)
Eli rimoitus voisi jatkua nurkan yli eteisen vaatehuoneeseen tai ulko-oven seinään asti, ja olla myös musta. Meillä olisi tuohon eteiseen vanha tiikkilipasto, jolle musta rimoitus olisi hieno tausta. Eteisen vaatehuoneen liukuovi tulee liukumaan seinän sisälle ja olen kallistumassa ratkaisuun, että se olisi peiliä.

Lattiasta kattoon liukuovella siis lähdetään ja pari tarjouspyyntöä on laitettu liukuovitoimittajille. Rimaliukuoven  ja rimaseinän voisi ehkä jopa nikkaroida itsekin muutaman kirosanan ja tuumaustauon saattelemana, sillä paikan päällä tehden tulisi paras tulos.

Tulisikohan näin kuulkaas  tyylikäs ratkaisu vai tuleeko muita ideoita mieleen?

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 8: kellarin seinät valettu

Kahdeksas raksaviikko sisälsi perjantain seinäjuotoksen valmistelua. Eli jälleen noita sähköputkituksia ja vanhojen paikkojen korjauksiakin, mm. yksi rasia oli jo osunut keskelle kodinhoitohuoneen tason välitilaa kaapin alaosan sijaan. Ensimmäisen kierroksen sähkörasiat olisi pitänyt itse tarkistaa sentilleen  jo kiintokalustesuunnitelmaa vastaan, niin olisi mennyt kerralla oikein. Ehkä tästä taas jotain opimme.

Vesijohtoja ei vedetä tässä vaiheessa vaan ne piikataan jälkikäteen, jolla minimoidaan riskiä, että maassa pyörivät putket ja johdot rikkoutuisivat tässä vaiheessa rakentamista.

Tiistaina saapui myös deltapalkkitoimitus ontelolaattojen asennusta varten mutta eipäs kyllä ihan sovittuun aikaan. Nosturiauto odotteli tontilla 2,5 h mittarin raksuttaessa ja Hiab-auto oli myös odotellut hetken turhaan paikalla, kunnes oli joutunut lähtemään toiseen kohteeseen.

Tästä odotusajasta piti reklamoida ja laskuttaa palkin toimittajaa Peikko Finland:a vaikkakin sieltä jäljet johtavat edelleen sylttytehtaalle eli kuljetusyhtiöön.
Toimittaja lupasi nämä kulut jo hyvittää, joten vaikuttaa lupaavasti jo toiselta hyvin hoidetulta rekkulalta. Peikko Groupilla, joka on siis suomalainen perheyritys, on muuten mielenkiintoinen kasvutarina 50:ssä vuodessa pienestä pajasta kansainväliseksi yritykseksi, arvostan.

Ja mikä se deltapalkki oikein on?
No tämmöinen reikäinen teräsrakenne: 
deltapalkki (kuva peikko.fi)
Deltapalkkia käytetään siis ontelolaattojen asennukseen, eli laatat asennetaan palkkien varaan. Sillä saadaan myös pidennettyä välikaton ontelolaattojen jännevälejä. Palkki valetaan täyteen betonia samaan aikaan kuin ontelolaattojen saumat mutta noissa läpivienneissä voidaan kuljettaa myös vaikka sähköjohtoja. Rakennesuunnittelijahan nämä kiinnitykset ja kannakkeet suunnittelee, ja olettavasti muitakin vaihtoehtoja ontelolaattojen asennukseen löytyy.

24.5.2017: valutukia, portaiden antura ja näkymä khh:een ovesta sisään
Loppuviikosta asennettiin kellarin maanpinnan allejäävien osien ulkopuoliset vedeneristykset eli kumibitumikermit tohotettiin nestekaasupolttimella sulattaen ulkoseiniin ja toivotaan, että siinä pysyy kuin täi tervassa seuraavat 50 vuotta...
Kermien päälle tulee vielä EPS (l. stryrox)-levyt suojaamaan kermejä soralta. Näitä vesieristyksiä ei tehty vielä täyteen korkeuteen vaan välillä tehdään soratäyttöjä, kellarin 2. seinävalu sekä autotallin sokkeli lopulliseen korkeuteen, joiden jälkeen asennetaan sitten loput eristeet ennen viimeisiä maatöitä kohotetun maan päältä. Kokonaisuuden kannalta parempi ratkaisu olisi kyllä ollut tehdä huovitukset kerralla ylös asti.

25.5.2017: bitumikermiä ja betonista valettavien ulkoportaiden kohta talon nurkassa
Perjantaina aamulla olikin sitten se 2. seinäjuotosvalu. Seiniä kasteltiin ensimmäisen kerran jo edellisenä päivänä ja  valun jälkeen kastelua jatketaan myös kahdesti päivässä viiden päivän ajan.  Lauantain pieni sade oli tervetullut näiden kuivien viikkojen lomaan mutta sunnuntaina sai olla taas lorottelemassa vettä.

Sunnuntaina siivottiin myös rakennuspaikka kivenpalasista, puukalikoista sekä lankuista ynnä muusta viikon aikana kertyneesta rakennusroinasta tulevia maatäyttöjä silmällä pitäen.

Viikon kohokohtana raksagrilli korkattiin saatuamme roudattua vanhan hiiligrillin varastosta muutaman muun kesäisen varusteen ohella, ml. väsyneen rakentajan badenbaden-tuoli, jonka mukavuus vetää vertoja vain sen rumuudelle. Loppui siis se viikonloppuinen naapureiden grillausten kuolaus siihen kun sai omat ribsit tulille.

Ensi viikolla tuleekin sitten jo ontelolaatta ja pimeys valtaa kellarin.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Huonekortti - monitoimihuone

Huonekorttien suunnittelu on jatkunut tässä kaiken muun pähkäiltävän ohessa.
Alakerran monitoimihuone tai harrastehuone, kuten sitä pohjapiirustuksessa nimetään, täytyi suunnitella kalustuksen suhteen sähkö- ja lvi-suunnitelmien vuoksi myös jo muutama kuukausi sitten.

Tehopakettihuoneella on nimensä mukaisesti moninaisesti funktioita, ei missään tärkeysjärjestyksessä (paitsi tietenkin tuo ensimmäinen...)
  • Työhuone 
  • Kirjasto
  • Leffahuone
  • Pelihuone
  • Musahuone
  • Ompeluhuone - kahdesti vuodessa?
  • Vierashuone
  • Pukuhuone satunnaisia saunavieraita varten
  • Saunan jälkeinen toinen vilvoittelureitti ulos
Kokoa sillä on toisaalta vain 14,5 neliötä  ja malliltaan se on haastava suorakaide (5450x2700), joten noiden kaikkien asioiden mahdutus huoneeseen pitää miettiä tehokkaasti.  Ensimmäisissä versioissa, jossa saunatilat olivat tuolla (ikkunattomassa) teknisen tilan kohdalla, oli tämäkin huone vielä selkeästi tilavampi mutta saunan ikkunan vuoksi uhrattiin tilaa taas tässä huoneessa.

Kalustelumielessä nuo tarpeet tarkoittavat sitä, että huoneeseen pitäisi änkeä vähintään:
  • työpöytä ja tilaa mapeille ja tulostimelle ja muille tarvikkeille
  • kirjahylly johon mahtuu reilu 30 banaanilaatikkoa kirjoja
  • Tv/ valkokangas, projektori ja kaiuttimet
  • kaikenlaista av-vehjettä
  • sohvasänky
Harrastehuoneen pitkälle seinälle tulee jo olemassa oleva valkoinen Ikean Bestå-kirjahylly lattiasta lähes kattoon, ja  jota lisävarustellaan muutamalla uudella hyllyköllä. Hyllykköseinän keskelle jää suorakaiteen muotoinen hyllytön tila, johon saa joko valkokankaan tai sitten seinälle heitetään suoraan kuva (vieno oma toiveeni). Mahdollisesti katseluetäisyys on liian pieni ja silloin pitää ostaa uusi tv (huokaus)  mutta varastossa on jemmassa vanhan kodin projektori, kokeillaan saada se nyt ensin toimimaan.

Sivulle jätetään aukko kapeaa työpöytää varten, kuten tuossa lastenhuoneen kuvassa alla. Tulostimet, mapit yms saadaan piiloon kaappiin, kunhan kaapin peräseinään tekee levyyn reiän sähkörasioille. Vielä jäin miettimään, olisiko tuohon pöydän tason korkeudelle pitänyt laittaa pistorasia läppärille ja kännykkälaturille, sillä sen ehtisi tehdä, koska kevyt väliseinä tehdään vasta myöhemmin.


Toisaalta pohdinnassa on edelleen vaihdettaisiinko vielä oven ja ikkunan paikka, ja tuo työpöytä siirtyisi ikkunaseinälle. Valokuiturasiat on kyllä siinä tapauksessa suunniteltu väärin...Alunperin ulko-ovi ja ikkuna sijoitettiin keskelle seinää, jotta kumpaakin nurkkaa olisi vapaampi kalustaa.

Vastapäätä tulee niin ikään kotoa jo löytyvä sohvasänky, joka toimii paitsi vierasänkynä myös elokuvien katselupaikkana.

Huoneeseen tulee äänieristetty ovi, jotta vaikka elokuvien katselu illalla ei häiritse muuta perhettä ja toisaalta siellä voi päivällä työskennellä rauhassa lastenkin tultua koulusta kotiin.

Kännykkäkuuluvuuden varmisteluksi tänne vedetään se ikkunapostauksissa suunniteltu passiivivahvistin ja terassiovesta on poistettu toinen selektiivikalvo.

Katon reunaa kiertää alaslasku, joka peittää taakseen mm. liesituulettimen hormin, joka tulee siis keittiöstä lattian läpi tänne ja edelleen takaisin katolle.  Alaslaskun sisään jäävään ontelolaattakattoon laitetetaan akustiikkalevyt, vaikkapa Kontion turvelevyt.   Alaslaskuun tulee himmennettävät spotit ja lednauha. Ajatus tuli täältä Ideaalin sivuilta:
Kuva Ideaali.fi
Täällä, kuten muissakin makuuhuonessa lattia on Timberwisen mustaharmaata parkettia ja seinät maalattu. Harkittavaksi jää, maalattaisiinko sohvan tai työpöydän taustaseinä tehostevärillä vai pidetäänkö pinnat valkoisena, kun huone on muutenkin kapea ja pitkä.

Huoneen pimennys pitää myös suunnitella, varmaankin ihan pimennysverhoilla, joten verkokiskoasioitakin pitää tutkia jossain välissä. Aika monta vuosikymmentä tässä saikin rauhassa elää ilman syvällistä tietämystä verhokiskoista, ilmeisesti niistä on olemassa jotain ihan tyylikkäitäkin ratkaisuja.

Päätettävät:
  • Työpöydän paikka 
  • Ikkunan ja oven järjestys
  • Verhokiskot

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 7: alakerta kohoaa taas

Rakennusviikot juoksevat kyllä joutuin eteenpäin sillä kohtahan tässä on kaksi kuukautta rakennettu. Viikolla seitsemän kellarin ulkoseinät jatkoivat taas kohoamistaan ja kuiva sää suosi edelleen rakentajia. Jos kesä ja kevät jatkuu tällaisena kuivana voi Lammin myyjän mukaan olla mahdollista jopa tehdä ulkoseinien rappaus syksyllä mutta mitotaan niitä seinien kosteuksia sitten. Eihän tässä vielä ole ehtinyt metsästää sopivan väristä rappaustakaan, sillä tuo kahden eri materiaalin (puun ja kiven) mustan sävyjen yhteensovittaminen voi olla haasteellista.

Sen verran sain selviteltyä, että Ston rappausta suositeltiin Lammilta ja mallia voisi käydä pällistelemässä Tampereella Ston keskuksessa.  Mallipalan saa myös tilattua 25€ panostuksella. Mustan rappauksen päälle suositellaan vielä erikseen Sto Color X Black- maalia. Tästä aiheesta epäilemättä lisää jatkossa.

Tiistai-illalla tontilla poiketessamme pääsimme lasten kanssa todistamaan nosturin toimintaa, sillä se oli useita tunteja aikataulusta myöhässä. Totisesti vaikuttava vehje noin niinkuin lähietäisyydeltä.
16.5.2017: toinen kivierä nousee telineille
Torstaina talon ulkoseinät ovat nousseet jo oikeaan korkeuteen eli alakerran korkeudeksi tulee 2700mm.  Ikkunoiden koko on nyt nähtävissä, ja näin jälkikäteen mietityttää vähän miksi nurkassa sijaitsevan makuuhuoneen etelänpuolen 600 leveää ikkunaa ei tehty vielä hieman isommaksi, hyvin olisi mahtunut leventämään vaikka 200mm? Siihenhän tulee sitten kippi-ikkuna, joka toimii samalla varauloskäyntinä, ainakin hoikemmalle henkilölle.

Toisessa makuuhuoneessa on kiinteän ja kippi-ikkuna yhdistelmä ja monitoimihuoneesta pääseekin oven kautta ulos.  Kellarissa olisi poistumistieksi riittänyt yksi ovi koko tilasta mutta kyllä sitä nukkuu yönsä rauhallisemmin tietäessään,  että lasten huoneistakin pääsee suoraan ikkunoista ulos hätätilanteessa.

Toisaalta tulevaisuuden teinien vanhempana ajatus ei olekaan enää niin rauhoittava...

Kaksikerroksisissa asunnoissa on ylemmän kerroksen jokaisesta makuuhuoneesta oltava varatie ja ylhäällä onkin parvekeovi, joka toimittaa hätätien virkaa. Parvekkeeltahan pitää siten edelleen päästä poistumaan jotain kautta, joko parvekekaiteen toisella puolella pitää olla tasanne, josta voi pudottautua maahan tai sitten pitää järjestää esim. tikkaat. Meillä tulee parvekkeelta pihalle portaat, jotka lisäsimme suunnitelmiin jossain vaiheessa.

Täältä Oulun kaupungin loistavan informatiivisilta sivuilta ammensin tietoa tästäkin aiheesta, suosittelen muitakin maallikkorakennuttajia tutustumaan.

18.5.2017: kellarikerros täydessä korkeudessaan, saunan ikkuna näyttää juuri oikealta ratkaisulta.
Kuten kuvasta näkyy, viikonloppuna on edessä tantereen siivousurakka.

Perjantaina jatkui seinien kasaaminen. Tässäkin kuormassa tuli edelleen normaalia enemmän kolhiintuneita harkkoja, ja tällä kertaa ne kerätään lavaan sivuun. Lammille on tehty reklamaatio asiasta, ja on sovittu, että saamme urakoitsijan kanssa hyvityksen sekä ylimääräisistä työtunneista, jotka menivät kolojen paikkauksiin että näistä uusista syrjään laitetuista kivistä. Erityinen hatunosto Lammille erinomaisesti hoidetusta reklamaatiosta. Hyvin käsitelty reklamaatiohan on tunnetusti parasta asiakassuhteen hoitoa.
20.5.2017: Tulevaa olohuoneen näkymää yläkerrasta telineiden päältä motivoimaan työntekoa. 
Viikonloppuna keräiltiin talon sisältä roskat pois ja raivattiin valmiiksi pihaa, sillä autotallin sisäpuolen ja rakennuksen ulkopuolen täytöt ja maanpinnan tasaus on ajoitettu kuun vaihteeseen. Tontilta löytyneet massiiviset kivet nostellaan samalla rajaamaan rantaviivaa, saan nähdä miten syvään ne lumpsahtavat tuonne pehmeään pohjaan...

Kivi poikineen
Roskalavaa emme ole ottaneet tontille, sillä kohtuullisen ajomatkan päässä sijaitsee kunnan jätteenlajittelukeskus, jonne olemme vieneet aina peräkärryllisen saman tyyppistä jätettä, jolloin on selvinnyt 7 euron maksulla.

Jos tontti on pieni, ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lava mutta pihalla on onneksi mahtunut lajittelemaan jätteitä, vaikka vähän se tuntuu ahtaalta kuivumassa olevan ruoppausmassan viedessä juuri sen kulmauksen, missä olisi ollut tilaa levitellä tarvikkeita.  Massallehan ei varmaan tehdä mitään vielä tänäkään kesänä vaan kuivukoot toisenkin talven vielä rauhassa (multasormille tiedoksi, mahtavan tuntoista multaa.)
20.5.2017: Rakennusjätteiden lajittelupiste ja välivarasto alkaa nousta tähän: on puuta, metallia, muovia, kiveä ja epämääräinen kasa putkenpätkiä maaurakoitsijan jäljiltä.
20.5.2017: kottikärry, tuo rakennuttajan paras työväline....niitä on hyvä olla kaksin kappalein.
Ehkä vähän siistimpää jos oikein tarkkaa katsoo -
 loput laudat saavat odottaa tietoa käytetäänkö niitä vielä ensi viikolla vai raahataanko jo pois.

torstai 18. toukokuuta 2017

Löytyykö koiranpitävää älylukkoa?

Älylukko etuoveen on ollut etsinnässä ja kyselyssä kanssarakentajilta eri foorumeilla ja ovitoimittajaa sekä lukkoliikkeitäkin olen pommittanut. Älylukko konseptina kiinnostaa ennen kaikkea siksi, että ei tarvitsisi huolehtia onko lapsilla avain mukana, ja joskushan se unohtuu itse kullakin. Elämä helpottava seikka olisi myös, että voisi antaa tilapäisen sisäänpääsyn huoltomiehelle, siivojalle tai jollekin toivotulle vieraalle.

Sopivan lukon löytämisen  haasteena on kuitenkin ollut  tuo sisäpuolen lukitus. Ovi ei saa aueta vain kahvaa painamalla. Ovi ei saa aueta myöskään kahvaa painamalla ja samaan aikaan niksauttamalla lukitusnuppia.

Oven aukeamismekanismi pitää olla sellainen, että vaikka oven aukaisua vakoileva bordercollie logiikan tajuaakin, ei se sitä pysty aukaisemaan. Ei vaikka sheltti neuvoisi parhaansa mukaan vieressä. Paras vaihtoehto olisi siis pyöreä nuppi.

Meillähän on siis koira, joka kulkee ovista omia aikojaan. Mökillä se saattaa odotella mökin terassilla meitä laskettelemasta; hotellissa kävelee hississä vastaan, kun tullaan aamupalalta. Vahingossakaan ei kuitenkaan laita tuota ovea perässään kiinni siitä kuljettuaan.

Elämme jännittäviä aikoja matkoilla tällaisen seuralaisen kanssa.

"Ku mää vaan halusin mennä pihalle pelaan palloa."
Yale Doorman (kuva Bauhaus)

Nettikartoituksen avulla löytämiäni älylukkovaihtoehtoja, joista useiden kehittelyssä ovat suomalaiset voimat ihailtavasti kunnostautuneet:

Abloy Yale Doorman 
  • eniten mainostettu ja saatavilla oleva lukko
  • kohtuullisin hinta, n. 300-400 eur
  • toimii numerokoodilla, kulkutunnisteella tai kaukoavaimella, jopa  älypuhelimella
  • virta paristoilla
  • vaatii lukkorungolta tietyt edellytykset, myöskään ovi ei saa olla liian paksu. Ei käy esim. kodinhoitohuoneemme kokolasiseen alumiini-puuoveen juuri oven karmin paksuuden vuoksi. 
  • aukeaa sisältä painamalla kahvasta, ei siis sovellu mitenkään meille, ja karkaahan tuosta taaperotkin tantereelle koirien lisäksi: erittäin valitettavaa, tämä olisi muuten ollut ensimmäinen vaihtoehto

Kaba TouchGo (kuva kaba.com)
Kaba TouchGo
  • aukeaa tunnistimella, jota lukee etänä
  • "avain" siis muistettava ottaa mukaan eli oikeastaan vain normaalilukon sähköinen versio
  • hinta ?



Idolo Avas
    Idolo Avas (kuva idolo.fi)
  • toimii sormenjälkitunnistimella, josta herää kysymys miten toimintavarmuus pakkasella vaikka Suomen oloihin onkin kehitetty?
  • eri lukitusvaihtoehtoja, voidaan asettaa sisältä aukeamaan kahvasta ja vääntönupista eli voisi -ehkä- toimia koirataloudessamme
  • voidaan asentaa toimimaan rinnakkain tavallisen avainpesän kanssa
  • toimii paristoilla
  • valitettavan hintava, n. 700 eur + päälle optiona tuon normaalilukkopesän hinta
  • kotimainen

Rollock 
  • kännykkä tai nfc-lätkä toimii avaimena eli siis myös yhdenlainen sähköinen avain
  • voi luoda ja lähettää etänä avaimen vastaanottajan älypuhelimeen, mikäli lukko kytketään WLAN-verkkoon.
  • avaus sisältä käsin vääntönupilla, joten tämäkin voisi ehkä toimia koirataloudessamme.

  • Rollock (kuva rollock.fi)
  • toimii sähköllä, mutta sähkökatkokset on huomioitu seuraavasti:
    • ulos pääsee vääntönupista vääntämällä.
    • voidaan kytkeä myös normaalin lukkopesään, jolloin myös sisään pääsee katkoksen aikana mekaanisella avaimella
    • virtalähteen voi myös varmistaa akulla
  • kallis hinta n. 900 eur. 
  • kylläkin kotimainen

Deltabit Dooris

  • myös kotimainen
    Dooris (kuva deltabit.fi)
  • toimii sormenjälkitunnistimella tai ovikoodilla
  • ohjausyksikkö kytketään 5 m sisällä olevaan pistorasiaan ja vaatii lisäksi "normaalin sähkölukon" 
  • tähän saisi siis sisäpuolelle sen pyöreän, koiranpitävän kääntönupin
  • kallis: hinta menee kaikkinensa noin 1000 eur paikkeille, eli taitaa jäädä haaveeksi.

Uhkarohkealle lukonasentajalle löytyy paljon arvattavasti kiinalaisia vaihtoehtoja: http://www.lightinthebox.com/fi/index.php?main_page=no_found&fname=Tuotteet&from=p&category_id=5088...


Yhteistä näille älylukoille on, että  ne tarvitsevat tietenkin virtaa toimiakseen, on se sitten paristot tai sähkö. Tässä piilee kyllä näiden ratkaisujen heikkous, joko pitää väijyä paristojen kestoa tai pelätä sähkökatkoa. Lisäksi nämä ovat uutisointien mukaan haavoittuvaisia hakkereiden edessä mutta eiköhän se murtoreiska perinteisine sorkkarautoineen ole todennäköisempi uhka.

Lisäksi huomioitavaa että  lukkojen asennus voi vaatia tietynlaisen lukkorungon eli eivät välttämättä sovellu kaikkien valmistajien oviin. Siksi tämä lukkoasia on  hyvä suunnitella samaan aikaan kun ovetkin päätetään.

Yksi yksinkertainen vaihtoehto onkin laittaa jonnekin seinään kiinni numerolukollinen avainlaatikko, josta voi sitten hakea sen unohtuneen kotiavaimen...  Hintavertailuna, että normaali avainpesä asennustöineen liikkuu n. 200-300 eur huitevilla valitusta painikkeesta riippuen ja tuollainen avainlaatikko on edullisimmillaan muutaman kympin. 

maanantai 15. toukokuuta 2017

Parvekkeelle rimaa vai lankkua?

Parvekkeen molempiin päätyaukkoihin on suunniteltu ruskealla puunsuojalla käsitelty rimoitus lattiasta kattoon eli korkeudeltaan 2900mm.  Rimoitus on pystyssä, eli aurinkosuojaa se ei juuri anna mutta ilmettä talolle ja ehkä hieman näkösuojaa. Ihan ensimmäisissä suunnitelmissa rimoitus oli vielä vaakatasossa, kuten oli muuten itse ulkoverhouskin mutta aika nopeasti käännettiin ensin rimoitus ja sitten myös ulkoverhoilu pystyyn.

Keittiön eteen parvekkeelle tulee grillauspiste ja ulkoruokapöytä. Tästä päädystä tulee myös portaat alas pihalle, muutoinhan takapihalle pitäisi kulkea sisältä alakerran kautta.

Ovesta huolimatta tuohon rimoitetun seinän ja nurkan väliin pitäisi mahtua kohtuullisen kokoinen kaasugrillivehje, joka odottelee varastossa pääsyä taas tositoimiin.

Oviaukko on tarkoitus naamioida tuohon rimoitukseen, tähän vasemman kuvan tapaan. Oviaukko piirretty nyt aukeamaan parvekkeelle mutta käytön kannalta voisi olla loogisempaa että se aukeaisi ulospäin?


Alkuperäinen ajatus oli tehdä rimoitus ohusta rimasta, kuten tuossa allaolevassa Honkatalojen kuvassakin.
Kuva Pikonlinna honkatalot.fi

Mutta tässä suunnittelumatkan varrella tulikin mieleen ajatus, että olisiko se rimoitus sittenkin tuollaista alapuolen kuvan mukaista paksumman puoleista lankkua?

Kuva alvardag.com
Kumpikohan sopisi paremmin?   Ulkoverhoilun laudoitus tulee siis olemaan 120 mm leveää, eli selkeästi tuota yläkuvan laudoitusta leveämpää. Tällöin voisi ottaa jopa vaikka 50x100mm lankkua eli vanhaa kunnon kakkosnelosta ja lankku olisi leveydeltään noin puolet ulkoverhoilusta. Säleikkörima 40x42 mm taas olisi sopivasti noin kolmasosan laudan leveydestä, ja voisi tuohon kakkoskakkonen käydä.

Tuo piilo-ovi lienee helpompi toteuttaa noista kevyemmistä rimoista, tosin lankuista tehtynä ei ehkä olisi tarvetta poikittaiselle tuelle oven keskellä mutta meneekö se taas liian painavaksi?  Tämä oviaukon toteutus vaatinee vielä aivotyötä ja ehkä osaltaan ratkaisee sitten tuleeko päätyihin rimaa vai lankkua.

Päätettävät
  • rimaa vai lankkua
  • ovi-aukon aukeaminen 
  • ovi-aukon toteutus

perjantai 12. toukokuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 6: ensimmäinen seinäjuotos sekä soratäyttöjä

Rakennusviikolla 6 jatkui seinien ladonta sekä valuvalmistelut. Harkoissa oli jonkin verran (normaalia enemmän?) lohkeamia joko kuljetusvaurioista tai jo tehtaan lastauksen jäljiltä, ja näitä aukkoja on sitten laitettu vanerilla umpeen valua varten. Toimittajaa on informoitu, joten toivottavasti seuraava kivilasti saapuu paremmassa kunnossa, niin säästytään ylimääräisiltä, turhaa työaikaa syöviltä paikkauksilta.

Valuvalmistelut sisälsivät myös mm. sähköjohtojen ja maalämmön putkituksia ja erinäisiä tukirakenteita pitämään runkoa suorassa valun aikana. Ei siis niinkään näkyvää mutta sitäkin tärkeämpää työtä.

8-9.5.2017 valmisteluja eli paikkauksia, valutukia ja sähköjohtojen putkia
Torstaina varhain aamulla tehtiin ensimmäinen seinävalu, joka aloitettiin kastelemalla seinät vedellä, jotta harkot eivät imaisisi valubetonin vettä itseensä, jolloin betoni jäykistyisi liian nopeasti prosessiin nähden. Anturan päälle oli vedetty myös sementistä sadevesiä rungosta poispäin ohjaavat viisteet. Päällehän hitsataan sitten bitumi vedeneristeeksi.

11.5.2017: uudet pystyterästuet odottavat seuraavia harkkokerroksia ja
anturan betoniviisteet: tuonnehan ne Tassun loput raadot jäivät sitten piiloon.
Perjantaina oli sitten vuorossa sisäpuoliset soratäytöt. Talon osalta täytöt piti tehdä nosturilla, muuten sinne ei ylettynyt.

Ensi vkolla jatkuu seinien ladonta, seitsemän kerrosta lisää ja kellari onkin kattokorkeudessaan. Itse jatkamme alapihan siistimistä ja yläpihan aidan toteutuksen suunnittelua viikonloppuna, kun tällä hetkellä tuossa urakassa ei ole meille mitään projektia eteenpäinvievää työtä.

12.5.2017 soratäytöt tehty, alemmassa kuvassa vesi ja viemäriveto talosta autotalliin.

Budjettia seurataan tarkasti, ja tähän viikkoon mennessä itse talon rakennusbudjetista (pl. tontti ja verot) on käytetty 20%. Tässä yksi tapa jaotella noita omakotitalon rakentamiskustannuksia, jonka pohjilta olen ryhmitellyt noita kustannuksia itsekin.

Suurimmat toteutuneet (ml. tähän mennessä laskutetut) kuluerät tässä vaiheessa ovat olleet:
  • Suunnittelu  ~75%  osabudjetista käytetty
  • Rakennuttaminen  ~50% käytetty
  • Perustukset   ~55%  käytetty
  • Runkomateriaalit  ~20% käytetty
  • Rakennustyöt  ~15% käytetty
Eli toteutuneet kulut vastannee melko lähelle projektin valmiusastetta ajallisesti, toki etupainoitteisesti valmiusasteesen nähden rahaa menee suunnitteluun ja rakennuttamiseen eli mm. liittymä- ja lupamaksuihin.   Lähinnä toivon nyt ettei soratäytöissä tule yllätyksiä materiaalimenekin suhteen, kun materiaalinkin suhteen on jo puolet budjetista tässä vaiheessa käytetty mutta se on ilmeisesti melko oikea suhde.

Jos joku nyt miettii rakennusbudjettiaan ja varmuusmarginaaleja, niin kannattaaa laskea nuo maatyöt reilusti yläkanttiin ja ottaa sitten säästönä, jos pääseekin sillä alimmalla arvioidulla summalla tästä osuudesta tai käyttää ne "säästyneet" varat sitten vaikka korkeampitasoisiin sisämateriaaleihin.

Maatyöt vaikuttavat monen budjetin perusteella olevan se epävarmin osio, jota on vaikea lyödä lukkoon kuin ehkä töiden osalta etukäteen, ja silloinkin urakkana. Meillä nyt ei onneksi tullut yllätyksiä esim. louhinnan muodossa vaikka tontti kivinen onkin mutta esim. juuri louhinnan jos osin paalutuksenkin kustannusosuus näyttää olevan hyvin vaikeasti arvioitavissa etukäteen.

OPPITUNTI nro 5:  maatyöt budjettiin kauhuskenaarion mukaisesti ikävien yllätysten välttämiseksi.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Postilaatikkopohdintaa


Hyvä postilaatikko maksaa, joten tätäkin tarviketta on hyvä väijyä alennuksesta pitkin rakennuskautta. Muuten käy niin, että muuton hetkellä joutuu tyytymään harmittavaan karvalakkimalliin tai tyhjentämään lasten säästöpossun rahahanojen virran jo ollessa ehtymään päin. Tämähän perustuu suoraan siihen faktaan, että ostovoima vääjäämättömästi heikkenee sitä myöten kun rakennusprojekti etenee.

Postilaatikoistakin on ehtinyt tulla hyvää ja huonoa kokemusta, joten toimivalle postilaatikolle asetetaan näin ollen seuraavat määritelmät:
  • riittävästi säilytystilaa viikon postille (mitä tulee nykyään kyllä vähäisesti, kun lähes kaikki lehdet luetaan digitaalisesti ja mainokset on bannattu)
  • jos iso laatikko, oltava jaettava tila ettei tarvitse noukkia postia pohjalta
  • vesi ei pääse sisään ylhäältä tai alhaalta
  • lukittava ja hyvin toimiva lukko (ei jäädy eikä jumita)
  • riittävän iso luukku maksikirjeille (tässä mielessä ylhäältä täytettävä paras)
  • ja luonnollisesti muotoilu saisi olla silmää miellyttävä.
Postilaatikkoa ei voi laittaa parhaaksi katsomaansa paikkaan, vaan oikea postilaatikon paikka pitää tarkistaa Postin asiakaspalvelusta. Posti "määrittää postilaatikon paikan postilain ja Viestintäviraston määräyksen mukaisesti ja ilmoittaa sen rakentajalle". Vanhassa kodissamme tuo määritelty paikka sijaitsi kilometrin päästä ovelta, joten elättelen nyt toiveita lähemmästä sijainnista, eritoten kun olemme kadun ensimmäiset asukkaat  (vai onko sillä päinvastainen seuraus.)

Seuraavia määritelmät täyttäviä vaihtoehtoja jo löytyikin: 

Stala PL-2G
Tämä Stalan uudenhko malli on tyylikäs sekä koosta johtuenko muihin nähden kohtuuhintainen, lisäksi päältä täytettävä mutta tosiaan pienehkö verrattuna alla oleviin ns. viikkopostilaatikoihin, joten pohdittavaksi jää, riittääkö koko. Vino katto, josta lumi valunee pois. 


Maxibox 
Tämä Maxibox taas  on suoraan suomalaiselta valmistajalta, mikä on positiivista -kannatamme kotimaista yrittäjyyttä aina kun voimme-  mutta  myös vähän siis myös sen vuoksi hintava,  tilava ja omalla tavallaan aika tyylikäs. Olen näitä nähnyt ihan livenäkin ja jaksaa miellyttää. Tasakattoisuus mietityttää, kerääkö se lunta helposti.  Hinnan saa nopeasti selville suoraan valmistajalta kysymällä. 


MEFA OAK 
Tässä taas ei ole yhtään mitään ylimääräistä eli minimalistin postilaatikko. Valitettavasti aika pieni tuo luukku. Tasakatto kerää lunta päälle, ja rakenteiden tiiveydestä riippuen se voi sulaa laatikon sisälle. Sama kysymys koskee myös ala-osaa, pääseekö lunta sitä kautta sisään, jos se alkaa kasautua laatikon ympärille. Kaunis mutta selkeästi ei suunniteltu pohjoisiin oloihin.

Radius Design 
Radius Designilla on myös pienemmät laatikot tarjolla. Melko hintava mutta tyylikäs. Samat ongelmat kuin edellisellä koskien lumen kertymistä ja pientä luukkua.

Näistäpä varmaan joku napataan jossain vaiheessa kainaloon, varmaankin noista kahdesta ensimmäisestä toinen. 

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 5: harkkopainia ja autotallin sokkeli kohoaa

Rakennusviikko alkoi aurinkoisena vappumaanantaina melkoisella voimainkoetuksella, kun raahasimme toiselta työmaalta aikaisemmin saaneemme pari lavaa ylijäämä -valuharkkoja säilytyspaikaltaan tontin laitamilta rakennuspaikalle. Jos muistatte, sinnehän ei päässyt kottikärryillä vaan loppumatka piti kantaa näitä n. 15-27 kiloisia murikoita samalla pujotellen kaivantoa ympäröiviä kiviä...

Jos salilla on motivaatio hukassa tehdä maastavetoa, kyykkyä ja pystypunnerrusta, niin tässäpä sitä tosielämän tarvetta juuri niille lihasryhmille. Erityisesti noiden isoimpien kulmapalojen nosto vaati aina  sisäisen psyykkauksen (no niin, nyt nousee, yy-kaa-koo, eiku yy-kaa-koo) ennen harkon kaappausta tukevaan syliotteeseen samalla hartaasti rukoillen, että selän välilevyt kestävät vielä tämän noston.

Vappuaaton tienoohan oli luminen ja tuulinen, joten arvattavissa ollut raksallinen lopputulema oli, että osa vanerin muovisuojauksista oli päässyt karkaamaan ja vanerit kastumaan päältä. Kyseessä oli muottivanerit, joten ne eivät niin kriittisiä kosteuden suhteen kuin rakennevanerit, joten harmituksen aste käyriä levyjä katsellessa ei ollut aivan niin merkittävä. Mutta tästä oppineena seuraavat lastit suojataan vielä paremmin.

Urakoitsija työntekijöineen työsti tällä viikolla kantavia väliseiniä kellarissa samaan korkeuteen kuin ulkoseinät, sekä autotallin sokkelia ladottiin myös. Nehän ovat tuosta rinteestä johtuen todella syvällä, sisempi sokkeli alkaa lähes samasta korosta kuin talon kellari.

Ensimmäinen betonivalu tehdään näillä suunnitelmin ensi viikon lopussa. Alunperin ontelolaatat oli tilattu saapumaan myös ensi viikolla mutta siinä aikataulussa ei kyllä nyt ihan olla, kyllä tässä taitaa vielä jokunen viikko vierähtää ennen kuin kellari on valmis.

Kivien latomisjälki on kyllä äärimmäisen siistiä sekä suoraa,  ja muutahan amatöörirakentaja ei oikein osaa katsoakaan. Ottaen huomioon millaisesta taloudellisesta investoinnista on kyse parempi että työ tehdään huolella kuin että lähdetään tavoittelemaan muutaman viikon aikaisempaa muuttoa. Kunhan homma silti etenee tasaisen tappavaan tahtiin.

Nämä Lammin lämpöharkot (eli lämpökivet, muottikivet tai eristeharkot) ladotaan siis päällekkäin, saumat liimataan ja tiivistetään eristeen kohdalta vaahtouretaanilla, raudoitetaan rakennesuunnitelmien mukaan pystyyn ja/tai vaakaan  ja aukot valetaan täyteen valubetonilla aina määräkorkeusvälein. Harkot ovat siis samalla seinävalumuotit, ja tuo itse valettava osa raudoituksineen kantaa kaiken kuorman.  Putki- ja sähkövedot saadaan vedettyä myös noista aukoista ennen valuja.

Eristeenä betonin välissä toimii harmaa grafiitti-EPS elikäs paisutettu polystyreeni, jossa on grafiittia lisäaineena, minkä pitäisi parantaa merkittävästi EPS:n eristyskykyä, jolloin voidaan vastaavasti ohentaa eristeen paksuutta. Rinnetalohan vaatii maanpaineseinät ja näillä lämpöharkoilla saadaan ainakin tukevat seinät, toki muillakin toimittajilla ratkaisuja löytyy.

Meillä on valittuna LL400 harkot, joilla u-arvo on Lammin sivujen mukaan 0,17 W/m²K. Kovemmallakin u-arvolla olevia kiviä olisi tarjolla mutta passiivitalo rakentamisen alana näissä pohjoisen ilmasto-olosuhteissa on vielä liian uusi uskaltaakseen itse lähteä kokeilemaan vaihtoehtoa. Jätetään ne passiivitalot rakentamisen konkareille, jotka tietävät tarkkaan mitä tekevät.

 Jo tälläkin hetkellä hirvittää kuinka monen erilaisen tekniikan varassa nykyaikaisen talon toimivuus on. Että ymmärtääkö sitä yhtikäs mitään, kun yhtäkkiä lämpöpumppu tai ilmanvaihtokone piippaa ja vilkuttaa punaisia valoa. Ei varmaankaan.

Alla päivittäisiä kuvia tämän viikon edistymisestä.
2.5.2017: Kantavien väliseinien raudoituksia ja kiilauksia. Sää suosii rakentajia.












3.5.2017: väliseinät kohonneet ja yläkuvassa parvekkeen sokkelia nähtävissä melkoisine raudoituksineen.


5.5.2017: autotallin sokkeli on noussut rakennusvalvojien ihmeteltäväksi, talon ja tallin välinen käytävä hahmotettavissa ja parvekkeen muuri kohonnut lisää.
Alimmassa kuvassa näkyy kiiloilla suoristettu ensimmäinen sokkeliharkkorivi. Ennen valua tuohon saumaan on laitettu uretaanivaahdolla tuke ettei betoni valuisi läpi. 







































Jouduttiinhan tässä itsekin viikonloppuna taas töihin eli nuo tuossa yläkuvassa näkyvät Tassujen muovimuotit piti leikellä voimasaksilla ja käännellä alaspäin sekä rälläköidä irti talon ulkopuolelta. Sokkelin ja anturan liittymään tulee sementistä sadevesiä rungosta poispäin ohjaava viiste ja päälle vedeneristeeksi bitumia, joka vedetään myös 10cm matkalta anturan päälle. Joten nuo raudat pitää saada pois tieltä ja muovit joko leikattua halki tai poistettua reunukset kokonaan, joka oli helpointa tuolla rälläkällä. Talon sisäpuolelle ne muotit kuitenkin voidaan jättää. Lammin sivuillahan tosin lukee, että muotit voi jättää paikoilleen ja kaatopaikkajätettä ei tule. Mutta haluaako sitä
a) jättää tuollaisia muovitaskuja anturan ympärille, kuulostaa lähtökohtaisesti riskirakenteelta tai
b) jättää soratäyttöjen joukkoon isoa määrää PE- muovin riekaleita, ties minne ne ajan myötä kulkeutuu pieninä palasina, eivät ainakaan maadu. Tässä olisikin Lammille T&K-projektin paikka vaihtaa tilalle biohajoava muovi.

Eli olihan päivän urakka sekin mukaanlukien noiden paljaita käsivarsia naarmuille repivien tassunraatojen kanto peräkärryyn.


Sunnuntaipäivä sujahti vähän niinkuin mökkeilymerkeissä, haravoimme ranta-aluetta puukalikoista, oksista, ongenkoukuista, olutpulloista yms. entisen mökkitontin rekvisiitasta lapsille turvallisemmaksi. Rannalle tänä kesänä ehditään tuskin laituria ihmeempää tehdä mutta onpahan edes yksi siisti nurkka kaiken muun raksakaaoksen keskellä. Pienen rantasaunan kiuaskin testattiin ensimmäisillä varovaisilla tulilla mutta saunomiset saa vielä odottaa, kunhan nautittiin vain savun tuoksusta ja piinattiin naapurustoa pienhiukkaspäästöillä.



Ansiokasta fyysistä toimintaa siis vihdoin ja viimein tällä viikolla myös omalta osaltamme. Kerrostaloelämä alkoikin jo puuduttaa aktiiviseen omakotitaloelämään tottuneet ihmiset.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Yksi musta hana, kiitos.

Sinnikkäästi väijyvä alehaukka saalisti nyt myös keittiöön suunnitellun hanan pienestä tarjouksesta. Muihin tiloihin tuli siis niitä kromisia hanoja, koska järki voitti tunteen alennusmyynnin edessä mutta keittiöön halusin mustan hanan ja perheen toinen päätöksentekijä sen ehdotuksen ilokseni hyväksyi. Musta hana siksi, että saarekkeen päälle on tulossa vanhan kodin kupariset riippuvalot, olivatpa enää muodikkaita tahi ei, joten pyritään välttämään mahdollisuuksien mukaan rosterin, kromin tai muun metallin käyttöä keittiössä. Ikävä kyllä näyttää siltä että uunissa ja mikrossa tuota rosteria tulee kuitenkin hieman olemaan.

Keittiöön saapui siis tämä ihastelemani Tapwellin Ringo 984, joka näytti omissa hyppysissä aivan yhtä hyvältä kuin netistä kaapatussa kuvassa. Pinta on mattainen, ja oletan että siinä eivät sormen- yms. jäljet näy niin hyvin kuin kiiltävässä kromissa. Palaan kertomaan myöhemmin totuuden.

Hanassa on tuossa vasemmalla astianpesukoneliitäntä integroituna. Kivitasoon ei haluta ylimääräistä reikää venttiilille, eikä myöskään venttiiliä piiloon kaappiin, sillä neuroottista mieltä rauhoittaa, kun näkee yhdellä silmäyksellä onko se hana nyt auki vaiko kiinni.

Hanassa on oikeastaan vain yksi puute eli siinä ei ole ulosvedettävää juoksuputkea. Sellainen on äärimmäisen kätevä tiskien ja altaan huuhteluun, mutta eipähän vaan löytynyt kokomattamustaa apk- hanaa juoksuputkella, joten kompromisseja piti tehdä tässäkin.

Selkeästi meitä ei voi siis nimittää tinkimättömän tyylin omaaviksi sisustajiksi, sinnikkäämpi olisi varmaan etsinyt kaikki tarpeet täyttävän hanan mutta me jatkamme projektissa eteenpäin taas laittamalla yhden raksin pitkään hankittavat-listaan.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Ikkunat osa III: kaupoilla viimeinkin

Ikkunasaaga ei voinut jatkua loputtomiin vaan kauppa piti lopulta tehdä. Tai olihan sitä voinut vetkutella vielä kesään asti mutta riski olisi ollut etteivät toimittajat olisi myyneet enää keskellä kuumimman sesongin tarjottuun hintaan tarjouksen voimassaoloaikaan vedoten.

Edelleenkin olen epätietoinen, kuinka kännykkää tulee kuulumaan talossa, kun montussakin jo esim. Elisan kenttä on heikko. Täällä pohdin asiaa tarkemmin. Eikä tämä asia tunnu oikein kiinnostavan kuin meitä tulevia asukkaita; ei ikkunanmyyjiä eikä sen puoleen operaattoreita, eikä myöskään valtiomme Ympäristöministeriötä, joka näitä määräyksiään rakentamisen energiatehokkuudesta antaa.

Epätoivoisena ratkaisuna parantaa kännykän kuuluvuutta kellariin tuleekin passiivivahvistin työtilan yhteyteen ja lisäksi poistimme khh:een ja keittiön lasiovista toisen selektiivikalvon. Kerron sitten "kuulumisia" vuoden päästä mutta onhan tämä hieman masentavaa tehdä pakon edessä ratkaisuja, joista tietää tulevan ongelmia. Suo siellä, vetelä täällä, ikkunat on nyt kuitenkin hankittava ja niiden pitää olla energiatehokkaat.

Ikkunatoimittajilta pyydettiin tarjoukset sekä ikkunoista että lasisista parveke/terassiovista, optiona myös varastonovet sekä etuovi ikkunoineen tiikinsävyisenä. Lisäksi heiltä pyydettiin eriteltynä asennuksen hinta sisältäen mittakäynnin aukkojen valmistuttua. Osalta sain myös arvion nosturitarpeesta, joka tulee siis rakentajalle erikseen maksettavaksi.

Muutaman poikkeuksen ohella ikkunat ovat kiinteitä, ja ne ovat puitteiltaan molemmin puolin mustat, sisäänkäynnin ja mahdollisesti saunan ikkunaa lukuunottamatta.



Etuovi tulee olemaan Eduxin Sointu tiikkiviilulla ja pitkällä reelinkikahvalla, mahdollisesti myös älylukolla varustettuna.
Älylukkoaiheesta lisää myöhemmin, siinäpä toinen ihmetyksen aihe.

Laajasta markkinoilla tarjolla olevasta ovivaihtoehtomäärästä huolimatta tämä Sointu oli sellainen, joka miellytti heti meitä molempia ja tuntui olevan tyylillisesti juuri se oikea taloon kapeine pitkine ikkunoineen, jotka toistavat koristerimoitusta parvekkeella. Kuulostan nyt ihan sisustustoimittajalta. Emme ole tätä edes missään nähneet, mitä se nyt vilahti juuri yhdessä blogissa ikkuna-asennusten myötä, hyvältä näytti mustanakin.





Ikkunatarjoukset otettiin viidestä paikasta ja alla varovaisia  sekä äärimmäisen subjektiivisia kriteerejä:
  • Skaala
    • selkeästi kallein
    • laaja tarjonta ikkunoita ja ovia
    • laatumielikuva hyvä
    • ei neuvotteluhaluja
  • Domus
    • ikkunan puiteprofiili selkeä
    • laatumielikuva hyvä
    • etupuolen ikkunoita ja ovea ei ensin tarjolla ennen kuin itse ilmoitti niille toimittajan
    • hyvä palvelu Pirkanmaalla
    • hinta keskiluokkaa
    • kotimainen
  • Fenglass / Fenestra
    • erittäin  hyvä palvelu Pirkanmaalla
    • hieman edullisempi hinta muihin nähden
    • ristiriitainen mielikuva, entinen suuri peluri markkinoilla
    • hajonnut lasi vaihdettavissa sisäkautta rappausta rikkomatta
    • laaja valikoima ja halu hakea asiakkalle ratkaisuja perustarjonnan ulkopuolella
    • puiteprofiili ei ikkunaa pitävän väkäsen vuoksi silmää miellyttävä
    • ei-kotimainen
    • Pihla
      • hinta keskiluokkaa
      • ei mielikuvaa laadusta
      • rajoittunut ovivalikoima, sisäänkäyntiin ei tiikin sävyisiä ikkunoita tarjolla
      • hitaahko palvelu
      • kotimainen
    • Klas1
      • hinta keskiluokkaa mutta sisälsi upotettuja kippi-ikkunoita
      • ikkunan puiteprofiili selkeä ja lasien välinen tiiviste myös musta
      • suuret karmi karmia vasten laitettavat ikkunat pellitettävissä sirolla pellillä
      • laatumielikuva hyvä ja alkuperäinen hintamielikuva kallis
      • hajonnut lasi vaihdettavissa ulkokautta rappausta rikkomatta
      • tarjonta rajoittuu omaan valikoimaan, ei haluja etsiä esim. mustia heloja
      • kotimainen
    No, kukas näiden perusteella sitten valikoitui toimittajaksi? Skaala putosi heti keskusteluista pois, ilmeisesti eivät halua olla tällaisen, köh, hintatietoisen ostajan kanssa tekemisissä. Keskustelut jatkuivat Fenestran ja Domuksen kanssa, ja heidän rinnalle tuli myös Pihla ja lopulta myös Klas 1, joka oli alussa jätetty pois muista blogeista alunperin saamani kalliin mielikuvan vuoksi.

    Erehdyin, näistä voiton vei tuo musta hevonen: Klas1.  Hinnan ollessa lopulta lähestulkoon samaa luokkaa he tarjosivat ulkonäöltään ja toiminnoiltaan parhaimman paketin, ja suurena etuna tuon hajonneen lasin vaihdettavuus ilman korkeita rappauskorjauskustannuksia.  Tilaus on nyt siis sovittu ja toivokaamme kaiken menevän suunnitelmien mukaan toimitus- ja asennusvaiheessa. 

    Kapea pelti ikkunoiden välissä sekä  kiinteään ikkunaan integroitu kippi-ikkuna
    Kuvat Klas1