Raksapäiväkirja vko 4: kellari nousee

Raksaviikko 4 pyörähti käyntiin tiistaina, ja rakennustyö jatkui harkkojen ladonnalla perustusten päälle. Perustusten aikaan tontilla ahkeroi kolmesta neljään miestä ja nyt työ jatkuu kahden miehen voimin, sanan varsinaisessa merkityksessä, siksi painavia nuo Lammin harkot ovat. Seinää pitäisi tullakin nyt rivakkaan tahtiin, sillä ontelolaatat on tilattu saapumaan kahden viikon päästä. Kellarin seinät valetaan kahdessa erässä, tarkoitus on selvitä kuudella valulla kokonaisuudessaan.

Päässuunnittelija kävi myös tontilla tsekkaamassa korot ja kuittaamassa Pientyömaan valvonta ja tarkastusasiakirjaan omat kohtansa. Kunta ei tuon asiakirjan ylläpitoa vaadi, ja osin kirjanen tukee enemmän puutalon rakentamista mutta ylläpidämme sitä soveltuvin osin projektin "laatukäsikirjana". Tällaiselle amatöörirakentajalle se toimii kuitenkin hyvänä ohjekirjasena miten ja kuinka rakentaminen etenee kohta kohdalta.

Ja tässäpä taas kuvakavalkadi viikon tapahtumista, myös edelleen työmatkalla olevan miehen hämmästeltäväksi.

25.4.2017 sokkelia

27.4.2017 ulkoseinää noussut ja ensimmäinen kantava väliseinä työn alla, radonkaistale asennettu.

Kurapiste karkaa käsistä

Kurapiste ei meillä tule siis talon sisälle, niin kuin tässä on asiaa jo pariin kertaan vatvottu. Sitä pyöriteltiin eri muodoissa khh:ssa mutta aina sen edestä olisi joutunut uhraamaan jotain, jos mahdollista vielä tärkeämpää, kuten ulkoiluvaatenaulakon. Kurapiste vaatisi vähintään 800x1000mm tilaa seinäkkeineen, joten se ei ole todellisuudessa mikään piste vaan melkoinen kuutio. Suunnitelmasta saada kurapiste arkieteiseen jouduttiin luopumaan karvain mielin.

Koirataloudessa joku pesupaikka kuitenkin tarvitaan, ja tätä tarvetta tuskin tarvitsee yhdellekään koiranomistajalle perustella, varsinkin kun pesuhuoneeseen ei ole kulkuyhteyttä suoraan ulko-ovelta. Ja kyllä ihmisväkikin, eritoten pikkuväki tuo sitä mutaa ja hiekkaa sisään kengissä tai kesällä paljaissa jaloissa, eli ei syyllistetä nyt vain perheen karva(isimpia) jalkoja.

Kurapiste tulee siis ulos, kodinhoitohuoneen ovenpieleen.  Käytännössä ulkona oleva vesiposti liitetään sadevesiviemäröintiin ja sille tehdään jonkinlainen kaukalo. Muista blogeista sain vinkkiä myös altaan tekemisestä upotetuksena betonilaattaan mutta pääsuunnittelija ja vastaava eivät ajatukselle syttyneet intoilustani huolimatta. Laatta on kuitenkin vain 100mm syvä ja syvennys olisi saanut olla saman verran. Pitäisi vielä perehtyä tarkemmin miten muut ovat nämä upotukset toteuttaneet eli riittäisikö vain ihan parin cm:n alaslasku.

Ulkona olevassa kurapisteessä juoksee kylmä vesi ja hanakin on auki vain pakkaskauden ulkopuolella. Olin kuitenkin ajatellut se riittävän, kunnes tuli tämä kevät, jolloin yöllä on pakkasta 10 astetta ja päivällä kura roiskuu viikosta toiseen, ja kannan vuokra-asunnossamme 20 kg:a kuollutta esittävää, kuraa tihkuvaa koiraa asunnon eteisestä talon toisessa päässä sijaitsevaan kylpyhuoneeseen kokovartalosuihkutteluun.
Koirien raahaus kylppäriin virkisti muistiani ja mieleen tuli ystävämme ratkaisu sijoittaa autotalliin kurapiste. Terveisiä vain hänelle.

Autokatos muuttui siis rakennesuunnitteluvaiheessa autotalliksi, jossa on joka tapauksessa vesi ja viemäri, joten sinne saadaan helposti toinen kurapiste. Tänne voi jättää myös ne kaikkein ryönäisimmät vaatteetkin kuivumaan, ja pistorasia löytyy lavuaarin läheltä mahdollistaen sähkökäyttöisen rättipatterin asennuksen jälkikäteen, jos sille tuntuu olevan tarvetta. Autotallistahan on sitten käynti taloon katetun ulkokäytävän kautta.

Kurapiste toteutetaan muurattavana kaukalona autotallin nurkkaan, johon se mahtuu kunhan toinen auto ajetaan aika lähelle ovea. Ensimmäinen ajatus oli sijoittaa se heti kulkuoven viereen mutta se olisi käynyt vähän ahtaaksi, olkoot siis tuolla tallin perällä. Tänne sijoitetaan hiekanerotuskaivo ja viemäri liitetään öljynerotuskaivosta lähtevään viemäriin sen alapuolella hajuhaittojen välttämiseksi. Autotalliinkin tulee vain kylmä vesi mutta mestarimme mukaan kustannustehokkain ratkaisu on liittää siihen erillinen sähköllä toimiva lämmitin eikä vetää lämminvesijohtoa talliin.

Jokin tällainen: EPO2 Amicus läpivirtauslämmitin
(kuva huipputuotteet.fi )

Nyt niitä kurapisteitä on sitten kaksi, karkasikohan tässä mopo käsistä...Juuri nyt ne eivät tunnu yhtään ylenmääräisiltä.

Raksapäiväkirja vko 3: tassuilla syntyy anturaa

Kivitalourakoitsija vapautui edellisestä projektistaan ja aloitti tiistaina n. 5 kk mittaisen pestinsä, jonka päättyessä syksyllä meillä pitäisi olla runko pitkälti valmiina pintatöitä varten. (Tässä vaiheessa sitä esittää itselleen kysymyksen miksi emme ottaneet elementtiä ja katselisi kohta valmista runkoa? Miksi?)

Urakoitsija työntekijöineen tekee myös samalla autotallin puurungon, josta jatkamme itse kesällä eteenpäin tavoitteena saada autotalli valmiiksi ennen pintatöiden aloitusta. Saadaanpa sitten varastoitua sinne seuraavan vaiheen tarvikkeita säältä suojaan, eikö ole viksua suunnittelua, mitä? Autotallin rakennus pitää nyt sitten ajoittaa siten, että se etenee tiettyjen vaiheiden (lattiavalut, kattovillan puhallukset yms.) suhteen samaa tahtia kuin talo, jotta saataisiin rakennettua se mahdollisimman kustannustehokkaasti. Ts. potentiaalinen stressinaihe kesäksi.  Tallia ei lähdetty tekemään valuharkoista, koska sen toteutus laskettiin tällä "pitkästä puusta osin itse" -mallilla edullisimmaksi toteuttaa, eritoten kun vielä on tuo kaavan vaatimus puuverhoilusta.

Anturat valetaan patentoiduilla Lammi-tassuilla, ja niiden asennus alkoi tiistaina. Ilmeisesti tosiaan kätevä ratkaisu, sillä homma oli edennyt kolmella miehellä jo pitkälle, kun poikkesin tontilla aamulla ennen omien töiden aloitusta. Kunnan Rava oli käynyt merkitsemässä nurkkapisteet ja koron ennen pääsiäistä, ja niistä pystyi jo hahmottamaan talon paikkaa ja kokemaan saman elämyksen kuin monet muutkin rakentajat: onko se talo noin pieni....ja toisaalta: miksi meillä on noin iso autotalli?

18.4.2017 ilta: tassut ojennuksessa, kantavat seinät ja parveke hahmottumassa.
Tarkkasilmäinen huomaa kuvan vasemmassa alakulmassa viikon vitutuksen...

Kulmapaikkojen myötä oli hyvä myös tarkistella vähän ovatko salaojan tarkistuskaivot yms. putket suunnitelmien mukaisilla kohdilla ja valokuvata koko viritys itselle talteen. Maanrakennusfirmahan oli nyt tehnyt työt ennen nurkkapisteiden ja koron merkintää.  Huolestuin hetkellisesti, kun huomasin yhden kaivon jäävän suoraan terassin kiveyksen alle (lvi-suunnitelman mukaisesti kylläkin) mutta tämä osoittautui turhaksi stressiksi, vastaavan mukaan ei pitäisi olla ongelma. Kiveys täytyy kuitenkin asentaa niin, että kaivon kunnon pääsee tarkistamaan vähintään parin vuoden välein. Tarkistuskaivot kannattaakin merkata piharakenteita viimeistellessä jotenkin niin, että ne löytyvät tarvittaessa helposti ja nyt puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Keskustelimme myös onko tarpeen käyttää arvokasta pakkasbetonia, sillä öisin on ollut edelleen pakkasta näillä leveyspiireillä ja päivällä taas porottaa aurinko lämpimästi, kuten kuvasta näkyy. Valu tehtiin nyt kuitenkin lämmitetyllä rapid-betonilla  (RR C25/30 16 S3) sääennusteen luvatessa muutosta varsin kosteaksi ja lämpimäksi kohti loppuviikkoa.

19.4.2017 ilta: kuparikaapelien asettelua ja muuta valuvalmistelua
(tässä kohtaa sähköfysiikan opit unohtuneet totaalisesti, mikä tää maadoitusjutska oikein olikaan...)
ja väliaikainen invaasio naapurin tontille toteutettu, odotellaan nostoautoa perjantaille, omille pikkukätösille jää tosin nuo styrox-paalit vieriteltäväksi montun reunamille. 

Torstaina loroteltiin kaksi kuormaa kuraa  (alkaa olla alan slangi hallussa) tassuihin ja tirautettiin siinä ohessa naapureillekin kasvihuoneen perustus. Betonia anturavaluun kului 14,2 kuutiota.

Tässä vaiheessa sitä myös huomasi, että olisi pitänyt varmistaa sellainenkin itsestäänselvyys,  että maaurakoitsija jättää vähintään kottikärrykelpoisen reitin rakennuspaikalle. Meillä paikka on ympäröity kivi- ja maavallilla seuraavaan maatyövaiheeseen asti  mutta sitä ennen pitäisi pystyä kuljettamaan kaikennäköistä pientä ja isompaa tavaraa helposti rakennuspaikalle.

20.4.2017 ilta:  harjateräkset valmiina perjantaita varten.
Säämerkintä: myöhään illalla alkoi sade, ei pakkasta

Perjantaiaamuna kävin viemässä työmiehille perjantaipullat ja he olivatkin jo aloittaneet muottien purkamisen ja päivä jatkuisi talon harkkojen latomisella. Maanantaina työmaa seisoo mutta urakka jatkuu taas tiistaina. Kyllä tämä on äärimmäisen jännittävää seurattavaa, kun vihdoin kaikille pankkitililtä kadonneille kymppitonneille saa vastinetta.  Erityisesti mieltä lämmittää, että vielä ei ole tarvinnut tehdä itse yhtään mitään fyysistä, sillä jätämme nuo styrox-paalien yms. työmaalle saapuneiden pientavaroiden kantourakat odottamaan rakkaan aviomiehen paluuta työmatkalta. Terveisiä vaan sinne Floridan lämpöön täältä vaihtelevan Suomen kevätsään keskeltä. 

Huomautettakoon, että kokeilimme kuitenkin lapsityövoiman avulla siirtää yhtä paalia mutta sen kärsiessä kuljetusvaurioista päätimme minimoida lopun damagen jättämällä puuhan sikseen.

21.4.2017 ilta: ensimmäinen rivi harkkoja pötköttää siinä ja
kivet ovat hups heijaa heilahtaneet monttuun.

Maalämpöpumppuopintoja

Lämmitys- ja jäähdytysmenetelmäksi on valittu maalämpö/viileä ja syynä alemmat vuosittaiset käyttökustannukset, jälleenmyyntiarvon nostaminen ja ekologisuus (ollaan ekologisia niissä asioissa, joissa se helppoa on, tulee parempi mieli maapallon puolesta).
Kaukolämpöä ei ollut tarjolla alueelle ja muihin käytännössä mahdollisiin lämmitysmuotoihin vertaillessa maalämpö tulee meillä edullisemmaksi ratkaisuksi, mikäli laskureihin on luottamista. Se ohittaa muut lämmitysmuodot kokonaiskustannuksissa 7 vuoden jälkeen meidän laskelman lähtöarvoilla, mikä on investoinnille hieman pitkä takaisinmaksuaika sekin mutta ei kuitenkaan järjestelmän koko elinkaaren (20 v?) näkökulmasta.  Täällä Motivan laskuri: http://lammitysvertailu.eneuvonta.fi/

Rehellisesti on myönnettävä, että päätöksen tekoon vaikutti osiltaan se, että trendikäs maalämpö nyt vaan oli helppo ratkaisu, jos ei ole kiinnostusta/aikaa/kykyä perehtyä muiden lämmitysratkaisujen hienouksiin keskellä tiukkatahtista suunnitteluprosessia ja taloudelliset perusteluthan sille oli helppo löytää...

Pumppu tullaan yhdistämään lattian vesikiertoon ja rättipattereihin yhtenä kiertopiirinä, ja sillä hoidetaan myös autotallin lämmitys ja varaudutaan saunasiipeen, mikä siis nostaa meillä tuota lämmitettävää alaa. Lämpöä säädetään erillisillä huonekohtaisilla termostaateilla kuivissa tiloissa. Laattalattian suhteen joutuu kuitenkin varautumaan siihen ehkä vähän yllättävään tilanteeseen, että sopivalla huoneen lämpötilalla lattia voi tuntua jalan alle viileältä pinnan ollessa muutamia asteita ilmaa lämpimämpi. Tämä tilanne pyritään estämään siten, että laitteeseen määritellään alin lämpötila, jota noudatetaan vaikka muutoin ulkolämpötiloja seuraava ohjaus on päällä ja eritoten märkätiloihin ei laiteta termostaattisäätöä vaan siellä on siis aina pieni lämpö päällä, joka kulkee myös rättipattereissa. Tällöin myöskään saunan lämmitys ei sulje pois lattialämmitystä.  Sen sijaan termostaateilla voidaan rajoittaa esim. makuuhuoneiden lämpötilaa viileämämmäksi.  Lisäksi laattalattiat sekä tilat, joissa on takka varustetaan lattia-anturilla, jolloin termostaatti mittaa säätöarvonsa lattiarakenteesta huonelämpötilan sijasta, ja tällöin esim takan lämmitys ei vaikuta lattian lämpöön.  Laitetoimittajalle kannattaakin ilmoittaa suunnitellut lattiapintamateriaalit, jotta he suunnittelevat putkitukset oikein.

Keräysputkelle porataan kaivo vaikka vesistöön upotetut piirit olisivat myös olleet mahdollista ja edullisempikin ratkaisu itse toteutettavana. Sillä ei kuitenkaan  saada taloon maakylmää ja epäilys on, että talo voi kesällä (eli viitenä päivänä vuodessa) lämmetä hiostuttaviin lukemiin, aurinkohan porottaa siihen koko päivän. Lisäksi tuossa järvessä tai vuolteessa on jonkin verran virtausta ja lietettä, eikä se ole kovin syväkään tuossa rannassa eli piirit olisi pitänyt viedä aika pitkälle vesistöön, sillä ne vaativat kolmen metrin upotussyvyyden. Luovuimme tästä ajatuksesta aika helposti, vaikkakin se olisi voitu varmasti saada toteutettua. Kunhan oltaisiin juostu ympäri kyliä metsästämässä allekirjoituksia tuohon asennuslupaan eri tahoilta. Sitten miehen kanssa soudeltu letkua veteen soutuveneellä, jota meillä ei ole, ja kiistelty kumman vuoro sukeltaa viemään paino paikoilleen, verenhimoisen piisamin väijyessä tummissa vesissä pahaa-aavistamatonta keruupiirun asentajaa. Jossain tässä vaiheessa ajatuksenjuoksua se pora-auton (vai mikä se on) poraama kaivo alkoi tuntua paremmalta ajatukselta.

Pumpuksi valikoitui urakoitsijan tarjoama  Nibe F1145 8kW.  Tuota tehoa kuin myös maalämpökaivon syvyyttä määriteltiin jo energiatodistuksessa, sekä myös urakoitsijoiden toimesta tarjousvaiheessa. Tämä kaivon syvyys vs. pumpun teho vs. lämmityksen tarve on tätä rakentamisen mysteeriosaluetta ja on vain luotettava, että ne on laskettu oikein urakoitsijoiden taholta. Aika samoja ratkaisuja kaikki tarjosivatkin. Tulen sitten marisemaan palstoille, jos vuoden päästä hytistään talossa.

Pumpun lisäksi tulee erillinen 300 l lämminvesivaraaja, sillä pumpussa ei ole omaa varaajaa, eikä toisaalta pumpun oma yksinään riittäisi meille, tulevien teini-ikäisten taloudelle.

Näistä pumpuistahan käydään paljon intohimoista ja asiantuntevaakin keskustelua nettipalstoilla mutta me selvittelimme lähinnä seuraavat perusasiat ko. pumpun toimintalogiikasta, ja en tällä tietämyksellä lähde tuomitsemaan yhtä ratkaisua toista paremmaksi. Riittää, että ymmärtää tulevan laitteen toiminnan osimmoilleen oikein.

• Osateho (yksiosainen lämmönvaraaja) vs. täysteho (2 lämmönvaihdinta eli tulistin ja lauhdutin)
• Osateholle mitoitettu maalämpöyksikkö käyttää sähkövastuksia talven kylmimpinä aikoina tai laitteisto voidaan mitoittaa myös täydelle teholle, jolloin maalämpö kattaa koko vuoden lämmön tarpeen. Se ei aina kuitenkaan ole taloudellisesti järkevä ratkaisu. Puuttuva lisälämpö voidaan – ja kannattaa - tuottaa tulisijalla.(http://www.suomirakentaa.fi/omakotirakentaja/laemmitys/maalampo) Toki tuo lisälämpö voidaan tuottaa myös lisäsähkövastuksella ja lähtökohta on että se kustantaa vähemmän kuin mitä isompi kompressori kuluttaisi. 
• Tämä Niben F1145 pumppu on siis on/off pumppu, joka mitoitetaan osatehoilla, eli tehopeittoaste on noin 70-80 % tehontarpeesta.
•  Maahantuoja: " Koska melkein kaikki käyttötunnit ovat lämpötiloissa, joissa lämmitystehon tarve on alle 8 kW, toimii lämpöpumppu järkevällä tavalla. Käyttötunteja tulee riittävän paljon ja etenkin käynnistysten määrä (vaikuttaa myös laitteen kestävyyteen) pysyy järkevänä. On myös hyvä muistaa, että lämpöpumpun kompressorin ollessa pysähdyksissä laite tarvitsee sähköä, vaikkakin pienessä määrin.  "

• Vaihtoventtiilillä vai ilman
• Ilman vaihtoventtiiliä oleva pumppu lämmittää sekä taloa että käyttövettä samanaikaisesti.
• Nibessä on vaihtoventtiili, joka valitsee tehdäänkö lämmitys- vai käyttövettä.  Talo siis voi viiletä sillä aikaa kun käytetään runsaasti lämmintä vettä. Maahantuojan mukaan: etuna on etenkin lattialämmityskohteessa huomattavasti parempi lämpökerroin (hyötysuhde) tilalämmityksessä verrattuna lämpöpumppuihin, joissa ei vaihtoventtiilitekniikkaa käytetä. Talo ei ehdi viiletä, ellei käyttöveden tarve ole paljon suurempi kuin mihin käyttövesikapasiteetti on suunniteltu ja ellei laitteen ohjelmassa on muutettu asetuksia, joilla ohjataan vuorottelemaan lämmitystä ja käyttöveden tuottoa. 

• Invertteri vs. vakiokierroksinen pumppu 
• Nibessä on siis vakiokierrosnopeuksinen, on/off-kompressori, joka käynnistyy tarpeen mukaan aina samalla teholla ja on muuten sammuneena.

• Vuosihyötysuhde (SCOP olisi hyvä olla  >5,0)
• Maahantuoja: lattialämmitystalossa (mitoitustilanteessa lämmitysvesi 35 C) SCOP on 5,1.

Ja tajusinko juuri nämä asiat ihan itse selvittää? No en, vaan luin Jokamuijan maalämpöoppaan.

Suosittelen lämmöllä, hyvin avautui pumppujen toimintalogiikkojen peruspiirteet ei-insinöörille, ja siitä oli hyvä jatkaa eteenpäin muihin lähteisiin.

Miten tästä nyt näin pitkä jorina tuli. En kyllä laita yhtään kuvaakaan, olkoon tämä kuivin postaus aikoihin.

Lasikaidetta parvekkeelle

Yläkerran parvekkeesta on pidetty koko suunnitteluvaihe kynsin hampain kiinni, jopa budjetin noston (toteutuneella) uhalla ja lasikaiteisiin täytyy myös panostaa, koska ne ovat merkittävä osa talon ulkonäköä.

Noista yläkerran parvekkeen pitkän sivun pylväistäkin pääsimme hyvällä rakennesuunnittelulla eroon, se oli taas yksi mukava yllätys. Alas ne toki jäävät kannattelemaan parveketta.

 Parvekkeen lattia tulee umpinaisena eli vesieristettynä, jolloin mahdolliset vedet eivät tippaise läpi alakerran patiolle. Yritin tähänkin hakea budjettiystävällistä ratkaisua, eli lattia olisi vain laudoitettu (mitä se nyt haittaa jos vähän vettä tulee niskaan?) mutta sepä ei ottanut tuulta purjeisiin suunnittelu- ja toteutustiimissä, joten kuunnellaan tässä ammattilaisia.

Lattiamateriaali on vielä vähän auki: olisiko se siperianlehtikuusta vai painekyllästettyä terassilautaa, sekä jälkimmäisessä tapauksessa väritys, olisiko harmaa, kuten oh lattia vaiko kuultoruskea tai peräti musta. Kiirehän sillä ei ole, sillä lautojen pitää joka tapauksessa kuivua yhden kauden yli ennen käsittelyjä. Parempi tehdä päätös melkein siinä vaiheessa kun lattiaa aletaan rakentamaan, sillä laudoitus toimii suorana jatkeena sisätilojen lattialle ikkunoiden alkaessa lattiatasosta.

Terassin lattia suoraan olohuoneen lattian jatkumona
Kuva rakentaja.fi

Nyt pitäisi siis löytää paras toimittaja pystypuitteettomalle lasikokonaisuudelle, jolla on mittaa lähes 20 metriä.  Sain suht´kilpailukykyisen tarjouksen tällaisesta yrityksestä kuin Lasitehdas.com Porvoossa mutta valitettavasti yrityksestä ei löydy taloustietoja tarkistettavaksi. Itse Lasitehdas Oy näyttää olevan lopetettu ja aputoiminimi on  ollut Tradena Oy:llä käytössä vuodesta 2016 alkaen, mikä toki selittää osin taloustietojen puutetta.

Heillä olisi myös hienoja mustakehyksisiä lasiovia tarjolla (en kyllä vielä ole niille paikkaa keksinyt) joten olisivat toimittajana kiinnostava taho. Jos jollakulla sattuu olemaan kokemusta tai tietoa yrityksestä, mielellään kuulisimme?

Aijaijai, mihin näitä todella upeita lasiovia saisi ängettyä?
 Kuva sivuilta lasitehdas.com

Parvekelaseista on kysytty tarjous myös paikallisilta Gradolta ja PK-Lasilta, joista ensimmäiseltä sain myös nopean vastauksen.

Kunnalta pitää vielä tarkistaa mitä he tuumaavat, jos kaiteet asentaa ilman käsijohdetta eli käytännössä ilman u-listaa lasien päällä. Se olisi ulkonäöltään elegantimpi ratkaisu mutta kaide helpottaisi lasien asennusta, ja onhan se vähän turvallisuustekijäkin, mikäli lasi sattuu hajoamaan. Lasit eivät kuitenkaan tule kahtena yhtenäisenä kappaleena, eli yksi/sivu vaan alustavasti ainakin kolmena ja kahtena eränä kummallekin laidalle.

Yhtenäiset lasitkin olisivat tuotantonteknisesti mahdolliset mutta hinta lähtee sitten nousemaan entisestään, ja oletettavasti myös asennuskustannuksetkin, kun laseja ei enää mies/naisvoimin käsiteltäisi. Lasien kiinnitystä alhaalta käsin täytyy vielä myös selvitellä tarkemmin, tarjouksissa oli kyllä speksit mukana.

Koska nämä lasikaiteet ovat ulkonäöllisesti niin kertakaikkisen upeat, en aio vielä pohtia miten usein ja ennen kaikkea miten ne pidetään puhtaana siitepölystä, linnun kakkendaalista ja koiran kuonon ja lasten kämmenten jäljistä...Istun siellä parvekkeella korituolissa, siemailen vuorokauden ajankohdasta riippuen kenties punaviiniä aviomiehen kera (hyvä parisuhdeaspekti tähän mukaan)  ja ummistan silmät sotkuilta.

Näillä vuoden 2018 kesäisillä mielikuvilla taas pusketaan projektissa eteenpäin.

Hiidenpesä vertaa baarijakkaroita: pihistä vai panosta?

Nämä pihistä vai panosta-artikkelithan ovat ihan mahtavia naisten- ja sisustuslehdissä. Samaa mallia sovellamme siis blogissa niissä kohteissa, joissa pihistely on mahdollista.

Aloitamme baarijakkaroista, jotka ovat tuon epätodellisen haastavan saarekesuunnitelman myötä tulleet jo tässä vaiheessa kummittelemaan ajatuksiin. Lähtökohtaisesti ne saisivat olla sirot ja kevyehköt lasten siirrellä, sisältää mustaa väriä sekä saavat sisältää puuta tai nahkaa. Pieni selkänojakin olisi kiva, sillä istumakorkeus saisi olla 75cm tienoilla baaritiskin ollessa 105cm. Baarijakkaroitahan on näemmä pääsääntöisesti tarjolla kahtaa eri standardikorkeutta: 65cm ja 75cm tai vastaavasti matala ja korkea malli.

Jos Hiidenpesä panostaisi (toim. huom. meidän panostus voi olla jonkun toisen pihistys), olisi vaihtoehtona:

Artekin Pirkka-jakkara

Olikos se keskimmäinen katogoria "satsaa"?  

Sinne asettuisikin jo useampia vaihtoehtoja eli vaikka tämä Norman Copenhagenin Form sekä Hayn about a Stool 38. Taikka nuo Nordal tai Franky Brown-tuolit (65 cm taitaa tosin liian matala).

Ja sitten se Säästä-kategoria. Sieltähän löytyi myös kivoja baarijakkaroita eli vaikka nämä Classic, Easy ja Jesse-nimiset istuimet.




Säästä-kategoriaan kuuluvat myös netti-kirppareilta mahdollisesti vastaantulevat löydöt (jotka villien huhujen mukaan ovat siis mahdollisia), niille pidämme ehtimisen mukaan myös silmät auki.


Ps. mitkähän tuolit nämä ovat?

Vesikattomateriaali: huopaa vai peltiä?

Kuva Arkkitehtuuritoimisto Taso

Vesikattomateriaali piti sekin päättää alustavasti jo arkkitehtisuunnitelmien vaiheessa. Voi pojat, se oli hankala päätös vaikka valinta piti tehdä todellisuudessa vain kahden vaihtoehdon välillä.

Kaava ei ottanut kantaa meidän rakennuspaikan kohdalla muuta kuin harjakattoon, joten sen suhteen meillä oli vapaat kädet materiaalin ja värin suhteen. Kattokaltevuus mahdollisti myös sekä pellin että huovan käytön.

Tiilikattoa, niin komea kuin se onkin ei koettu rakenteen arkkitehtuuriin sopivaksi -eikä siitä juuri keskusteltu-  vaan tästä näkökulmasta ainoa oikea vaihtoehto olisi arkkitehdin mukaan ollut tällaiselle modernille talolle peltikatto.

Mutta-mutta, meillähän ei ole mitään ullakkotilaa sateesta ja tuulesta aiheutuvaa melua eristämässä ja useita rakentaneita kavereita ja projektipäällikköämme konsultoidessa bitumihuopakatto näytti olevan paras vaihtoehto käyttöystävällisyyden kannalta.

Myös hintansa puolesta. Meillähän on tuota kattopinta-alaa katetun parvekkeen vuoksi kohtuullisen paljon, vaikka talo kaksikerroksinen onkin.

Huopakatolla ei tarvittaisi myöskään rumia lumiesteitä mutta toisaalta pitäisi varata kalenteriin vähintään vuosittainen huoltosessio katon puhdistamiseksi. Tässä olikin ulkonäön lisäksi toinen syy miksi tuo peltikatto toisaalta kovasti houkutteli huoltovapaudellaan.  Meidän ja naapurin tontilla on mm. mäntyjä, joista aivan varmaankin roskaa tulee kertymään.

Huopakaton kohdalla puhutaan myös lyhyemmästä käyttöiästä mutta nykyisten bitumipohjaisten materiaalien luvataan kestävän vuosikymmeniä, uskokaamme tähän lupaukseen. Myös peltikatot tulevat jossain vaiheessa tiensä päähän ja niiden korjaus onkin sitten kalliimpi urakka, huopaahan kun voi vain paikatakin.

Päätökseen vaikutti hieman myös tontilla olevan venevajan ja saunarakennuksen mustat huopakatot, tosin ne pitäisi tähän samaan syssyyn korjauttaa, ja samallahan nuo olisi pelliksikin voinut päivittää.

Näiden puntarointien perusteella teimme sitten viime hetkillä lupaa jätettäessä päätöksen, että bitumihuopakatto se olkoon siis.

Arkkitehtimme suositteli seuraavaksi kolmiorimakattoa, ja sehän näyttääkin ihan kivalta, kun ensin selvitti mikä ihme se oikein on.

No se on tällainen. Kuva Kerabit.fi

Kuitenkin tarjouskyselyvaiheessa selvisi, että kolmiorimakaton tekeminen maksaisi työläyden vuoksi useamman tonnin enemmän, joten tässä vaiheessa totesimme sileän katon olevan vallan passeli.

Tonneja tarvitaan tärkeämpiin hankintoihin. Ja eihän me sitä kattoa itse katsella.

Naapurit katselevat, ja heitä tuskin asia kovin hetkauttaa. Tulevat naapurit voivat nostaa tässä vaiheessa käden pystyyn, jos ovat toista mieltä.

Sauna - pieni tila, paljon valintoja

Sauna (tässä voisi lukea; tuo suomalaisten pyhättö muttei lue) piti suunnitella laude- ja ikkunaratkaisujen suhteen jo arkkitehtisuunnitelmavaiheessa, jotta LVI-, sähkö- ja rakennesuunnitelmat saatiin tehtyä oikein.

No, eihän se mennyt kerrasta putkeen tämäkään, ikkunaratkaisu muuttui vielä kaikkien suunnitelmien jo valmistuttua. Taas piti päivittää suunnitelmia ja tulostuttaa uusia kuvia,  eli muutoksia tuli työkuviin ja rakennesuunnitelmiin.

Eipä tarvitse ihmetellä miksi kopiointikuluihin on varattu raksabudjeteissa yleisesti satoja euroja, mitä ensi alkuun hämmästelin. En enää.  Alkaa hieman kustantaa kun kolmatta kertaa tulostaa niitä säänkestäviä työmaaversioita milloin mistäkin kuvasta.

Onneksi tulosteita saa netin kautta tilattua suoraan postiin tai kotiin niin ei tarvitse kaiken lisäksi lähteä tuonne isolle kylälle juoksentelemaan. Se vasta ottaisi pattiin.

Saunahan on sijoitettu aika keskelle kellarikerrosta siten, että siitä on suora näkymä ulos ja toisaalta sinne ei ole suoraa näkymää kuin ehkä satunnaisella kiikarilla varustetulla tirkistelynhaluisella kalastajalla.

Lisäksi meillä on optiona tehdä huoneesta tulevaisuudessa kylpytila saunan siirtyessä saunasiipeen. Näin ollen ikkuna aseteltiin pystyyn keskelle lauteita ja kyselin siihen myös kippiaukaisumahdollisuuttakin.

.

Pystyikkunan kuva Arkkitehtuuritoimisto Taso

Ilmeisesti en ollut sitten kuitenkaan tarpeeksi pyörinyt Pinterestissä ja muiden rakentajien blogeissa, kun en ollut huomannut tällaista ratkaisua ajoissa eli kiinteää ikkunaa katonrajassa seinästä seinään.
Ai että on tyylikäs, tykkään.    Ainoa miinuspuoli on tietenkin tuuletusmahdollisuuden puuttuminen...mutta mitä me siitä, aukaistaan sitten ovi. 

Kuva ilmeisesti Plusarkkitehdit.fi

Saunasta ei vielä huonekorttia voi tehdä, siksi moni asia on auki. Sauna on yksi haasteellisimmista suunnittelukohteista; pitää valita paneelityypit ja materiaalit, laudetyypit ja niiden asemointi, kiusmalli, valaistus ja tuleeko jotain koristelua: lasi-tai kiviseinää.

No entäs se saunanoven väri tai lattia? Tai pesuoneen liukuoven lasin väri? Paljon valintoja ja materiaaleja niin pieneen tilaan, ja suotavaa olisi, että lopputulos olisi jossain määrin harmoninen ja silmää miellyttävä.

Lähinnä värimaailma on selvä: mennään ruskealla lämpökäsitellyllä puulla ja päätettäväksi jää, otetaanko musta väri mukaan semmoiseksi aksentiksi.

Esimerkiksi näin se voisi olla aika kiva eli mustaa sormipaneelia pystyssä, tulee sellaiset aaltomaiset vibat tästä:

Kuva K-Rauta

Edellinen sähkösaunamme oli juurikin kokomusta ja kokemuksesta tiedän, että tuo mustalla Supi saunasuojalla tai vahalla (en valitettavasti muista nyt kumpi oli kyseessä) paneelien käsittely on äärimmäisen sotkuista ja työlästä puuhaa, ainakin jos haluaa tasaisen värin...väri on litkumaista roiskuen ympäriinsä ja toisaalta sen peittoa on hyvin hankala säädellä.  

Toinen vaihtoehto voisi olla edellisen kotimme puusaunassa itseä ihastuttanut leveä ja suorareunainen lämpökäsitelty magnolia. Sitä kokonaan tai sitten näiden kahden mallin yhdistelmä?

Lämpökäsitelty magnolia 145 STS.
Kuva sunsauna.fi

Lauteet tulevat vastakkain I-mallisena (hieman liian lähelle toisiaan mutta sopu sijaa antaa, tai saunoopi yksin) ja laudemalli on myös tyyliltään selvä  eli jotakukin alla olevan kuvan mukaista. Lopullinen toteutus vaatii kuitenkin ankaraa pohdintaa, eritoten miten tuollaiset jiirikulmat kestävät kosteassa tilassa, vai alkavatko turvota? Ovatko hienot vain hetken ja sitten harmittaa vuosikausia?

Jotta päätös lauteista ei menisi liian helpoksi, niin olisihan tällainen rimalaudekin aika makea, jos paneeli taas olisi leveä. Vaan miltäs nuo rimat tuntuvat paljaan ahterin alla? Ja miksi seuraava mielikuva liittyy Luokkakokous-elokuvaan, jota en tietenkään tunnusta nähneeni....

Ikkunaa vastapäiselle seinälle eli pesuhuoneen väliseinään  voisi tulla lasi, joka toistaisi ikkunan mitoitusta, jolloin saataisiin luonnonvaloa pesuhuoneen puolelle.

Alunperin lasiseinää ei ollut suunnitteilla, koska jos siihen roiskuu vettä ja lasi kuumuu, palaa kalkki alta aikayksikön kiinni lasiin ja siinä pysyy kuin halvattu. Seinän yläosassa lasi voisi kuitenkin pysyä melko kuivana. Mahdollisesti. Aika usein se vesi on lasten kylpemisen jäljiltä kastellut koko huoneen lattiasta kattoon.

Kiukaaksi on kaavailtu vaihteeksi jatkuvalämmitteistä Saunatonttua, sillä sauna lämpeää meillä riittävän tiheään ja usein ex tempore, joten se olisi perusteltu valinta.

Saunatonttu, kuva helo.fi

Ensimmäisenä tällä saunansisustussaralla tulee vastaan kuitenkin päätös lattiamateriaalista, joka ei liene voi olla samaa 60x60 laattaa kuin pesuhuoneessa perusviemärin vuoksi. Muut asiat ehtii funtsailla vaikka muutonkin jälkeen, sillä saunanhan ei tarvitse olla muuttolupaa varten valmis.

Ja onhan meillä pihalla valmiina vanha pieni puusauna, jos oikein kovasti tekee mieli saunoa. Riittävästi kun siellä asioi, voi reipastua restauroimaan senkin edustuskuosiin.

Huonekortti KPH

Yläkerran kylpyhuone palvelee oleskelutiloja eteisen kautta ja aikuisten makuuhuonetta vaatehuoneen kautta. Tilat ovat myös aika naftit, täälläkin, ja se aiheuttaa päänvaivaa suihkutilojen seinämiä pohdittaessa.

Vaihtoehtoja ovat

1. kiinteän seinämän muuraaminen suihkun ja pöntön väliin, sekä kääntyvä lasinen suihkuovi: toisi suojaa istuimeen nähden mutta ahtauttaa tilaa.
2. Kahdet suihkulasit, jotka kääntyvät sisäänpäin: tuo eniten tilaa huoneeseen.
3. Kiinteä seinämä, ja vessan istuimen tai suihkun eteen vuoroperään liukuva liukuovi: sama kuin 1. ja lisäksi pitäisi selvittää riittääkö tilan syvyys eli 900mm. Ilmeisesti sitten empiirisesti kahden henkilön otannalla, kun asiasta ei oikein faktoja löytynyt...

Kenelläkään muita ideoita?

Vasen yläkuva sanka.fi, muut Pinterest.

Kylppärin kaapistojen ovet ovat samaa  mustaksi petsattua koivuviilua vanerireunoilla kuten keittiössä. Täällä ei kuitenkaan ole piilorunkoa vaan tammivetimet. Taso on myös tammea. Seinällä on peilikaapit, jotka vielä edellisessä rempassa olivat ehdoton ei mutta tässä iässä niiden kätevyys ajaa ulkonäöllisten seikkojen ohi, kaapistoihin kertyessä yhä enemmän ja enemmän purkkia ja purnukoita, joiden tarpeesta ei ollut tietoakaan kymmenen vuotta sitten (silmänympärysvoidetta, valokynää, mobilattia, hammaslankaa hmm...).

Kuva Esan Levykaluste

Kaapistot on nyt  suunniteltu kuitenkin pitkinä ja kapeina, jos se toisi vähän modernia ilmettä tähän muutoin vanhanaikaiseen ratkaisuun. Sisälle tulee pistorasiat sähköhammasharjoille ja parranajokoneelle. Kapeat kaapit mahdollistavat sivuille tulevat riippuvalaisimet, jotka pitää tällätä sellaiseen kohtaan, että naamasta lähtee 10 vuotta pois. Muutaman kerran olen hotellissa tällaiseen onnistuneesen valaistukseen törmännyt, ja on ollut ilo lähteä palaveriin, kun aamutuimaan peilistä ei olekaan katsonut mörkö. Se ilo on kestänyt yleensä vähintään hotellin hissiin asti.

Laitamme kaksi allasta paikkaamaan kolmannen vessan puutetta ja helpottamaan aamu- ja iltaruuhkaa. Se syö toki tuota 1600 mm leveää tasotilaa mutta tasoilla ei ole muutenkaan tarkoitus tarvikkeita säilytellä, vaan siellä peilikaapissa.  Altaat tulevat tason päälle mutta edellisestä remontista viisastuneena, ne eivät ole missään nimessä sisältä kulmikkaita ja tasapohjaisia moskankerääjiä. En suosittele, ellei tykkää siivota joka päivä.

Lattioissa jatkuu sama laatoitus kuin eteisessä ja olkkarissa, ja seinille tulee mikrosementtiä.

Päätettävät:

• ovimalli vaatehuoneeseen päin, investoidaanko Witkawoodin oveen
• suihkun ja wc-istuimen välinen seinä ja suihkuovi
• rättipatterin väri
• peilin riippuvalaisimet
• WC-istuimen tarkka malli ja merkki