Raksapäiväkirja vko 2: maanrakennusvaihe I valmis

Maanmylläystä ja penteleen muutostöitä

Tällä viikolla pihan mylläys on jatkunut. Yhdeksän kuukauden suunnittelun jälkeen jokainen raksapäivä jaksaa ällistyttää. Voin kuvitella miten jo rakentaneita naapureita huvittaa meidän jokailtainen patsastelu ja päivittely tontilla.

Itse saimme edellisenä viikonloppuna aikaiseksi suojaverkon rajaamaan taloamme montun reunaan, joka rajautuu naapurin tonttia vasten. 150 cm korkean turvaverkon löysimme lähikunnasta tori.fi:n kautta parilla kympillä (tämäkin on niitä rautakaupan rahastustuotteita) ja mies viritteli sen -niin, itsehän en sen asentamiseen osallistunut tontilla patsastelusta johtuen- paikoilleen harjaterästen ja tontilta löytyneen pyykinkuivaustelineen raadon avulla. 50 m kerä riitti sopivasti lähes tontin päähän asti.  Kesän mittaan rakennamme tontin tälle reunalle jo valmiin puuaidan ettei naapureiden tarvitse kovin häiriintyä mekkaloinnistamme, ainakaan visuaalisesti. Aidoista lisää myöhemmin, sillä myös koirien pitämiseksi omilla tonteillaan ne kuuluvat jo ensimmäisen kesän pihatyöprojekteihin, ja niihinkin on joutunut muutaman ajatuksen laittamaan.

Tontilla hiljeneekin nyt pariksi viikoksi, odottelemme rakennusurakoitsijan vapautumista edellisestä projektista perustusten tekoon ja rungon rakentamiseen. Työnsarka ei kuitenkaan lopu tarve- ja pienurakkahankintoja sovittaessa ja vaiheistaessa. Näistähän kylläkin vastaa projektipäällikkömme mutta jokaisen osa-alueen yhteydessä joutuu aina uuteen asiaan perehtymään, alkaen maalämpöpumpuista ja konvektoreista deltapalkkeihin (kaksi sanaa, jotka ovat ilmestyneet sanavarastooni vasta tänä vuonna)  ja betoniportaisiin.

Lisäksi tässä vaiheessa tuli vielä pari muutostyötä kuviin, mm. saunan ikkunan ja kurapisteen muutos, eli kuviakin joudutaan korjauttamaan ja tulostelemaan uusiksi. Omasta huonosta suunnittelusta johtuvat muutostyöt harmittavat hieman, sillä eiväthän ne ilmaiseksi tule mutta vielä enemmän sitä purnaisi itsensä kanssa jälkikäteen, jos ne olisi jättänyt tekemättä.

28.3.2017 turvaverkkoa ja autotallin pohjaa

28.3.2017 sorapetiä talolle sekä ja sadevesikaivoja.
Yllättävää on miten ison tilan pohjat tontilta lopulta vievät.

29.3.2017 tasoitettu sorapeti, tuohonko se talo siis tuleekin? Mursketta mennyt tässä vaiheessa 570 tn.

Keittiösaareke - se on nyt tässä

Keittiösaarekeongelmalle on saatu nyt piste melkoisen pähkäilyn jälkeen, johon työllistettiin myös keittiötoimittaja ratkaisemaan mahdottomia vaatimuksia.  Ei se täydellinen ole vieläkään (muistelen yhä lämmöllä hienoa innovaationi) mutta varsin kelpo kompromissiratkaisu, joten orastanut perheriita vältetty.

En pidä teitä kauempaa sietämättömässä jännityksessä vaan läväytän kuvan tähän:

Kuvat Esan Levykaluste Oy *

Kuvassa viilun suunta vaihtelee, mutta pitää kyllä saada samansuuntaiseksi joka paikassa.

Ja mitä saatiin ratkaistua:

• Baarijakkaroilta siis näkymät ulos  -check.
• Baaritaso korkeammalla kuin ruokapöytä -check.
• Liesipiste piilossa yleisistä tiloista katsottuna -check.
• Lähellä jääkaappia** ja  ruokakomeroa -check.
• Käytetty puuta sisustusmausteena -check.
• Kalustemainen ulkoasu, huomatkaa sokkeli koko matkalla  -check.
• Jakkarat saa piiloon saarekkeen sisälle  -check. 
• Pistorasiat piiloon tuohon hyllykköön molemminpuolin  -check
• Mobiililaitteiden latauspiste hyllykössä  -check.
• Muun tasoille ihmeellisesti kertyvän roinan piilotus hyllykössä -check. 

Keittiössä kilpailutimme alun kyselyjen jälkeen lopulta kahta eri vaihtoehtoa eli sormenjälkivapaata mattamustaa mdf-ovea (Touch) Noblessa-keittiöltä Keittiökaluste Kylväjän kautta sekä tätä koivuviiluovea vanerireunalla Esan Levykalusteen sekä Kylväjän kautta. Molemmista liikkeistä saimme asiantuntevaa ja antaumuksellista palvelua tässä suunnitteluvaiheessa.   Ulkonäkösyistä päädyimme sitten materiaalivaihtoehdoista tähän koivuviiluun, ja tarjouskilpailun sillä saralla voitti Esan Levykaluste. 

Keittiön ja wc:n kalusteiden kohdalla ei valitettavasti kykene säästämään, siksi keskeinen elementti keittiö on tulevassa kodissamme, joten Hiidenpesä jatkaa budjettirakentamista muissa osa-alueissa ja nielee tämän kustannuserän nyt tällaisenaan. Keittiöön hassattavat rahat täytyy nyt säästää satasina sieltä ja täältä. Kivitasot tullaan kuitenkin vielä kilpailuttamaan, ne on otettu optiona tilauksella ja muutama tarjouspyyntöverkko on jo heitetty vesille, myös Viron puolelle.  Haussa on siis mattamusta kivi tai vaihtoehtoisesti musta Dekton.

Lisäksi keittiökomeron naamiointi vaatii vielä harrasta pohdintaa. Olisiko perusvalkoinen laakaliukuovi huomaamattomampi vai tehtäisiinkö tuo seinäke kokonaan mustasta koivuviilulevystä? Laitettaisiinko tänne se tyylikäs lasikehysovi?
Ehkä tämä on niitä asioita, jotka on parasta ratkaista kun ollaan itse asian äärellä, koska tuo ensimmäinen vaihtoehto nyt aina on olemassa. 

*  Kuvassa kaapit on nyt upotettu peräseinään, tätä toteutusta vielä pohditaan. Jos kaapit ovat vapaana, saisi tuonne kaapin päälle taas lednauhan tuomaan vielä vähän valoa. Keittiön valaistus tulee siis kaapistoihin ja sokkeleihin sijoitetuilla lednauhoilla, sekä kolmella vanhasta kodista peräisin olevalla riippuvalaisimella saarekkeen päälle. 

** Mikrouunin päädyimme vaihtamaan sitten oikealle aukeavaan, jolloin saamme kuitenkin nuo kylmälaitteet takaisin alkuperäiselle paikalle. Se tarkoittaa sitä että uuni ja mikro tulevat olemaan eri merkkiä kuin loput koneet, jotka tulevat AEG:lta. Mikroaiheestakin voisi kokonaisen postauksen kirjoittaa, siksi paljon selvitystyötä sekin mokoma aiheutti...

Päätettävät:

• peräseinän välitilan taustalevy: musta koivuviilu vai ruskeaksi petsattu vaneri
• keittiökomeron ovi ja seinä
• kivitason kivityyppi ja toimittaja
• mikron merkki ja malli
• peräseinän kaapisto upotettu vai ei
• tuleeko myös kaksi apk:ta vai riittääkö yksi

Ikkunoiden valinnasta osa II: u-arvot ja selektiivilasit

"Haloo, kuuluu vähän huonosti?"

Seikkailu ikkunoiden ihmemaassa jatkuu u-arvojen parissa. Motivan sivuilta luin, että ikkunaneliö päästäisi lämpöä ulos lähes kuusi kertaa enemmän kuin ulkoseinä-neliö, ja suhdeluku pitää lähes paikkaansa meidänkin suunnitelluilla rakenteilla. Energiasäästöikkunoissa karmit ja puitteet vuotavat lämpöä ulos enemmän kuin itse lasiosat, joten yksi iso ikkuna on siis taloudellisempi kuin monta pientä. No, tämä asia on meillä hoidossa, ikkunoita ei montaa ole mutta ne ovat melko isoja.

Arkkitehtimme määritti ikkunoiden u-arvon rajaksi 0,88 W/Km² mutta LVI-suunnittelijalta, joka myös energiatodistuksen toimitti, asiaa tarkistettuamme selvisi, että u-arvo voi olla 1,0 talon energialuokituksen muuttumatta arvosta B alemmaksi. Tämä toi nyt meille muitakin vaihtoehtoja kuin huurtumattomat passiivilasit, pääsääntöisesti juuri n. 0,9-1,0  u-arvon paikkeilla olevia ikkunoita. Toisaalta ikkunatoimittajilta onkin mahdollista saada myös passiivi-ikkunoita ilman frost-free käsittelyä, kun asiaa alkaa tarkemmin selvittämään, huolimatta siitä, että ikkunat on tuotteistettu tiettyihin luokkiin ja tyyppeihin.

Edelleenkin tässä sarjassa olevat lasit ovat pääosin selektiivilaseja joko yhdellä tai kahdella kalvolla, joten epäilys lasien metallioksipinnoitteen aiheuttamasta paikallisesta kännykkäverkkokatveesta rautavahvisteisessa kivitalossa kalvaa mieltä. Olisihan se tosi kiva, että kännykät toimisivat talon sisällä vai mitä? Ainakin jos haluaa etätyöpäiviä ahkeroida kotona.  Toistaiseksi ainoat keinot (jotka olen saanut selville  pettämättömällä salapoliisityöllä ja toimittajien kuulustelulla) kiertää tämä Faradayn häkki-ongelma ovat

1. tehdä riittävän isot aukot ( >600x1200) eli jättää pari isoa ikkunaa ilman  ainakin toista selektiivikalvoa  tai sitten
2. asentaa talon sisälle signaalivahvistin, mutta näillä passiivitoistimilla saadaan parannettua kuuluvuutta ilmeisesti vain parin neliön alueella. Aktiivitoistimet taas ovat toistaiseksi kiellettyjä, sillä ne voivat aiheuttaa häiriöitä koko alueen verkkoliikenteeseen.
3. Signal Window, jota tarjoaa ainakin Lammin ikkunat. En tiedä liittyykö se tähän Stealth Casen keksintöön, joka ei  taida ehtiä ratkaisemaan ongelmaa meidän talossa http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/ict/upotetaan-ikkunalasiin-passiivitalojen-kannykkakuuluvuusongelma-ratkesi-suomalaisteknologialla-6615810

Onko kukaan muu kuullut muista ratkaisuista? 

Olemmeko ainoita, jotka ovat saaneet kehitettyä tästä matkapuhelimen verkon kuuluvuudesta itselleen  ylitsepääsemättömältä tuntuvan ongelman? Tokihan tämä koskee juuri kivitalon rakentajia mutta myös sellaisia puutalon rakentajia, joiden eristyksiin tulee alumiinifoliota, jolloin signaalit eivät myöskään pääse kulkemaan rungon läpi energiapihejä ikkunoita käytettäessä.

Tuohon u-arvoon vielä, se vaikuttaa paitsi talon lämmitystarpeeseen mutta myös asuinviihtyvyyteen vedon tai sen puutteen muodossa.

Huoneilman joutuessa kosketuksiin viileiden lasipintojen kanssa ilma jäähtyy ja sen tiheys kasvaa. Viilenneet ilmamassat ovat painavampia kuin lämpimät ja painuvat alaspäin. Ilmavirtauksien nopeuden ylittäessä 0,15 m/s ilmamassojen liikkeet tunnetaan epämiellyttävänä vedon tunteena. Alhaisella U-arvolla vältytään siis viilenneiden ilmamassojen liikkeiltä sekä säteilyvedolta ikkunoiden vaikutusalueilla. Jotta 22 asteen huonelämpötilassa saadaan aikaiseksi oleskeluviihtyvyys, tulee sisälasin pintalämpötilan olla 14 astetta.          (http://www.lasitusliike.com/index.php/turvalasit/8-lampolasit)

Näillä 0,9 u-arvonkin laseilla pitäisi sisälasin pintalämpötilan pysyä tuon raja-arvon yläpuolella -30 asteen pakkasellakin. Mutta miten käy, jos poistetaan ihan kokonaan selektiivilasi esimerkiksi kaikista parvekeovista kännykäkuuluvuuden varmistamiseksi?  Tarkistin tämän yhdeltä ikkunantoimittajalta, ja heillä muutos laskisi u-arvon lähemmäs kahteen sekä talvella kovilla pakkasilla lasin lämpötila laskisi silloin lähelle nollaa eli veto ja energiahukka olisi taattu.

Näyttää siis siltä, että ikkunasaaga jatkuu, sillä informaatiota ei ole vieläkään tarpeeksi päätöksentekoa varten. Talon pitäisi pysyä energiatehokkaana ja vedottomana ja kännykän pitäisi kuulua, mutta kaikkia tarpeita täydellisesti täyttävää ratkaisua ei tahdo löytyä vaan joudumme varmaankin yhdistelemään noita vaihtoehto 1 ja 2 ratkaisuja jonkinlaiseksi paketiksi.

Yksi päätös on kuitenkin saatu tehtyä tämän kaiken muun päättämättömyyden keskellä, ne etuikkunat ovat tiikin väriseksi sävytetyt. Koko seinä on tuota ovi-ikkunarakennetta, ja ulkoa päin se tuo myös eloa muuten mustaan sisääntuloon. 

Toivon ettei eteiskäytävä ole todellisuudessa näin ahdas, kuin mitä se kuvassa näyttää...

Raksapäiväkirja vko 1: rakennusajanlaskun alku

Projekti siirtyi tänään puhtaasta suunnitteluvaiheesta ammattilaisten suorittamaaan toteutukseen, rakennusviikot alkavat nyt juosta eteenpäin. Tätä päivää on niin odotettu, ettei tässä tahdo enää nahoissaan pysyä jännitykseltä.
Laitanko tähän pari huutomerkkiä? Kyllä: !!!

Rakennuspaikan raivaus puista alkoi todenteolla maanrakennusfirman toimesta, mies on toki tosiaan häärinyt moottorisahan varressa jokusena viikonloppu(aamupäivänä) naapuruston iloksi ja allekirjoittanut on uutterasti rakentanut niitä risukekoja. Pari komeaa petäjää säästetään rakennuspaikan laitamilta, pitäähän nyt suomalaisessa pihassa mänty olla. Lähes kaikki muut puut, paitsi rannasta jo säästetyt koivut saavat valitettavasti kyytiä, mukaan lukien juuri tulevan sisäänkäynnin kohdalla olevat idylliset vanhat omenapuut sekä söpö kirsikkapuu alapihalla. Puunhalaaja minussa itkee mutta pihasuunnittelija ei nähnyt syytä alkaa säästellä mökkitontilla villiintynyttä kasvustoa vaan istutetaan vain sitten uudet tilalle. Eivät kuulemma maksa paljon mitään, mutta totuushan on toinen, kun niitä tuijia ja syreenejä alkaa tulorahoituksella kymmenmetritolkulla haalimaan, erikoisuuksista puhumattakaan...

Kärsivällisyys on todellakin ollut koetteilla jo kuukausia, varsinkin kun on saanut katsella vesikattovaiheeseen kohonnutta rakennusta vuokra-kotimme lähinaapurustosta samoihin aikoihin ostetulle tontille, jota itsekin vaihtoehtona kaavailimme. Että miten ne toiset pystyvät tuollaiseen reippaaseen suoritustahtiin meidän ihmetellessä tumput suorina, että mitä tässä nyt ihan oikeasti pitäisi tehdä.  

Mutta asiaan,  nyt sitä puuta kaatuu, tässä ennen sekä jälkeen-kuvia.

Ennen: 21.3.2017 kuusiaita tieltä

Ennen: 21.3.2017 alhaalta kuvattuna

 Jälkeen: 22.3.2017. Oranssi hahmo seisoo tulevan terassin ja parvekkeen kohdalla

Jälkeen: 22.3.2017

Jälkeen: 24.3.2017 monttu alkaa muotoutua ja viemäriputkien veto aloitettu.

Hiekkaa tuotu rannalle, alle vedimme edellisenä iltana maisemointikankaan riskialttiisti jään rippeiden päällä taiteillen.

Vanhempi rakennusvalvoja on hämmentynyt mihinkään johtamattomasta hiekkabaanasta.

Tästä eteenpäin blogi tulee viikottain sisältämään tätä rakennustyön edistymisen dokumentointia ja nuo otsikon rakennusviikotkin muuttuivat nyt sitten plus-merkkisiksi sen johdosta, että ammattilaiset päästettiin irti. Tavoitteena on, että kun rakennusviikkojen ajanlasku alkaa olla 40 vkon paremmalla puolella, olisi muutto jo hyvin hyvin lähellä. 

Rakentajan kirjallisuutta lain velvoittamana

Tilasimme rakentajan kirjallisuutta Rakennustiedolta.

Aloituskokouksessa kunnan viranomaisten kanssa selvisi, että rakennuslaki velvoittaa valvonta- ja huoltokirjan käyttöön luvanvaraisessa rakentamisessa ja korjauksessa ja tämä on esitettävä loppukatselmuksessa. Muoto on vapaa, sitä varten voi saada esim. kirjasen talotoimittajalta tai sitten käyttää tällaista  Pientalon päiväkirjaa, jota meillekin kunnan teknisestä toimesta suositeltiin.

Tuo kirjanen on ehkä enemmänkin yhteenveto kaikesta tiedosta ja tukee talon tulevaa huoltoa, joten sen lisäksi täytyy saada tuotettua huoltokirja "joka on dokumenttikokoelma, johon sisältyvät kaikki rakennuksen suunnitteluvaiheessa syntyneet piirustukset, rakennusaikaiset dokumentit ja sopimukset. Lisäksi siihen liitetään rakennusmateriaalien tuotetiedot, pöytäkirjat hyväksytyistä työvaiheista tarkastusmerkintöineen sekä rakennuksen käyttöön ja ylläpitoon liittyvä ohjeisto huolto- ja tarkastusohjelmineen."
 (http://www2.prkk.fi/files/upload_pdf/3741/pt_rakennuttaminen.pdf)

Tuotekansiokin pitää olla eli toinen mappi, jossa " ovat huolellisesti koottuina rakennusmateriaalien sekä työmenetelmien tuote- ja kelpoisuusselvitykset. Kansiosta ilmenevät esimerkiksi materiaalien valmistajat, valmistuserät, materiaalien toimittajat, asennus- ja käyttöohjeet sekä huolto-ohjeet.  Asumisvaiheessa tuotekansio on osa talon käyttö- ja huolto-ohjetta" (http://www2.prkk.fi/files/upload_pdf/3741/pt_rakennuttaminen.pdf)

Kuten huomaatte, ohjeistus on vähintäänkin sekavaa, joten käytännössä järjestämmekin siis  muutamaan mappiin  kaikki yllämainitut dokumentit sitä mukaan kuin vastaan tulevat ja yhdistämme ne tuohon Pientalon päiväkirjaan, ja elämme toivossa, että lakivaatimukset näin täyttyvät, sillä osinhan tämä on päällekkäistä dokumentointia.

Itse aikaisemmin toisen rakentaman talon ostaneena ja tuota päiväkirjaa remonttien yhteydessä täyttäneenä en kuitenkaan näiden kaikkien dokumenttien tarpeellisuutta yhtään kyseenalaista ja mappiin tullaan lisäämään kaikki oleelliset rakennusaikaiset valokuvat, esim. lattialämpöputkista, vesi- ja viemäriliittymistä, sähkövedoista ja kaikesta muusta piiloon jäävästä.

Jonkun, joko rakennuttajan tai vastaavan mestarin täytyy pitää yllä myös Työmaapäiväkirjaa. Sinne kirjattaisiin päivittäin (meillä kylläkin pientyömaalla viikottain) seuraavat asiat tuon yllä olevan lähteen mukaan:
• Päiväys
• Säätila tiettyyn kellonaikaan (mietin hetken, että mitä hittoa?)
• Eri työvaiheiden alkaminen, edistyminen ja päättyminen
• Tarvike-erien tilaaminen, saapuminen ja kunto
• Työtä haittaavat häiriöt ja niistä aiheutuvat lisätyöt
• Piirustusten tilaaminen ja saapuminen
• Muiden rakentajien ja alihankkijoiden työn seuraaminen
• Viranomaisten tarkastukset ja katselmukset
• Muutos- ja lisätöiden kirjallisten määräysten saapuminen
• Eri osapuolten muistutukset ja huomautukset
• Laskujen saapuminen, tarkastaminen ja maksaminen
• Tavanomaisesta poikkeamat tapahtumat työmaalla (esimerkiksi tapaturmat, vauriot, vahingot)

Ja koska me rakentajina aivan viime kädessä vastaamme kaikesta, iltalukemiseksi ja painajaisten takaamiseksi saapui myös "Pientalotyömaan valvonta ja tarkastusasiakirja" 

Kyllä, näin tämä on tosiaan nimetty.

Ei tässä taida  joutaa oikein sisustuslehtiä lukemaan vähään aikaan.

Raksapäiväkirja vko -1: työmaakopin varusteltua

Viikonloppuna jatkettiin risusavotan parissa, askarreltiin Lammilta saatu rakennuskyltti valmiiksi ohikulkijoiden ihmeteltäväksi  sekä varusteltiin työmaakoppi urakoitsijoille. Koska tontille jää alkuperäisistä rakennuksista sähköillä varustettu pieni kesämökki varastokäyttöön saatiin siitä väliaikainen työmaakoppi, ja säästyttiin kopin tai asuntoauton vuokra- tai ostokustannuksilta.

Mökki varustettiin mm. pöydällä ja tuoleilla, mikrouunilta,  joka saatiin sopivasti Facebookin roskalavapalstalta ja jääkaapilla, joka mökistä entuudestaan löytyi toimivana. Kahvinkeitin, juomavettä, astioita yms. pientavaraa viedään vielä paikalle. Työmaahuussia ei onneksi tarvita, koska huoltoasema löytyy läheltä.

Turvapalveluyhtiö kävi jo viikolla asentamassa vuokravarashälyttimen ja lisäksi rakennuksenaikainen kotivakuutus on kilpailutuksessa. Osa vakuutusyhtiöistä, kuten Tapiola ei tarjoa vakuutusta työntekijöiden työkaluille, vaan ilmoittavat, että heillä on oltava omat vakuutukset. Toiset, esim. If ja Fennia taas tarjoavat vakuutuksen, joten ilmeisesti tästä aiheesta ei ole yhtenäistä näkemystä valtakunnan vakuutusyhtiöissä ja me taas emme mahdollisessa pitkäkyntisten iskutilanteessa halua riidellä urakoitsijoiden kanssa asiasta, joten valinta kohdistuu laajempaa turvaa tarjoavaan yhtiöön.

Vanhempi työmaavalvoja on hieman pitkästynyt,
 kun eihän täällä nyt tapahdu oikein mitään.

Huonekortti MH2 ja MH3 eli lasten huoneet

Huonekortti-idean kopioin katalasti täältä: http://betonielementtitalo.blogspot.fi/ ja kiitän Heliä tästä hyvästä tavasta hahmottaa suunnittelun yksityiskohtia. Paitsi sisustusyksityiskohtia pähkiessä auttaa tämä työskentelytapa hahmottamaan myös esim. valaistusta ja pistokepaikkoja. Aloitan yhdestä helpoimmasta kohteesta eli alakerrassa sijaitsevista lasten huoneista.

Tätä alakerran lasten valtakuntaa pyrittiin suunnittelemaan muunneltavaksi, eli huoneiden väliseinä rakennetaan lattian ja katon pintojen teon jälkeen kevyenä seinänä, joka on mahdollista joskus purkaakin ja tehdä alas iso avara tila (johonkin vielä määrittelemättömään tarkoitukseen).

Alunperin suunnitelma oli jättää tuo seinä aluksi rakentamatta kokonaan ja tehdä yksi iso lastenhuone. Huoneeseen olisi kuitenkin ovi tarvittu, ja olisimme joutuneet rakentamaan toisen oven sijalle sitten väliseinän hetkellisesti. Alkoi tuntua silleen vähän hankalalta. Lapset saavat siis omat huoneet vaikka yhteistä toivoivat (mieli ehtisi kuitenkin vuodessa muuttua, sen varaan lasketaan.)

Koettaa räpistellä pädillä ja autocadilla,
 taitaa palata kynän ja paperin pariin.

Ps. Kai se parketti on sitten tuo mustanharmaa, jolloin puumateriaalit olisivat sitten aina joko mustaa tai tammea tai muuta ruskeaa puuta. Ajatuksena samanvärinen lattia kaikissa tiloissa kuitenkin miellyttää sitä sisäistä minimalistipuolta (joka taistelee tiukasti sen koristeellisemman puolen kanssa).

Pyyhekuivaimet kauppalistalle

Pesuhuoneeseen ja kylppäriin kytketään vesikiertoiseen lattialämmitykseen rättipatterit. Ovat siis vain haalean lämpimiä lämmityskauden ulkopuolella, jolloin pesuhuoneissa kiertää vain pieni lattialämpö. Olikohan tässä halvatun kalliissa naulakossa sitten mitään järkeä. En tiedä. Ei kyllä oikein sähkölläkään noita pattereita viitsisi lämmittää, vaikka sellainen lisäkytkentä olisi mahdollista joihinkin malleihin. Tulevat nyt kuitenkin ja olen pöyristynyt näidenkin tuotteiden hinnoista, alennuksia siis väijymään. Miksi kaikki pitää aina maksaa niin paljon?

Patterit ovat kromin väriset kuten tilojen hanat. Olisihan näitä mustinakin. Kivan näköisiä. Voisi käydä yläkerran kylppäriin.

Saunan pesuhuoneeseen suunnitteilla saunatakeille pystysuuntainen rättipatteri. Tässä mallissa on huomioitu mukulat ja muut pätkät omalla nupilla alemmalla tasolla.

Rej Design, toinen vaihtoehto, jolla on erityisen pöyristyttävä hinta mutta jonka ostolla voisi kannattaa kotimaista teollisuutta.

Yläkerran kylppäriin taas voisi tulla siro patteri parille pyyhkeelle. Jostain syystä nämä harakanvarpaan näköiset mallit tosiaan miellyttivät eniten visuaalista silmää.

Ps. Rättipattereista kuukkeloidessa tulee yllättäen paljon vastaan kysymyksiä, että kuka korvaa vesivahingot, kun kuivain hajoaa? Pitäisiköhän sittenkin tyytyä vain perusoskarinoksaan...

Raksapäiväkirja vko -2: risusavottaa

Tänä viikonloppuna huhkittiin risusavotassa tontin laitamilla ja rannassa. Loput risut, oksat ja muut kalikat jäävät odottamaan maan sulamista, olivat nääs jäätyneet kiinni. Parin viikon sisällä pitäisi tontilla sitten alkaa tapahtua todenteolla. Toivoakseni.

Aivan varmasti kuvakulma vääristää, kyllä keko on mittava.

Lähtötilanne oli jotakuinkin tämä, nyt jäljellä on isoimmat puut ammattilaisten toimesta kaadettavaksi:

Kävi samalla ilmi, että raksalasten turnauskestävyydessä olisi kehittämistä:

My feelings, exactly.

Arkieteinen- kurarallin kukistaja?

Meille on suunniteltu toisen, alakerran sisäänkäynnin yhteyteen arkieteinen, jota kautta olisi ajateltu käynnin tapahtuvan ulkoiltaessa, pihahommista sekä harrastuksista tullessa. Lapset ovat pikkuhiljaa ohittamassa jo pahinta kuravaatekautta mutta se ralli korvautuu sitten enenevissä määrin märillä ja hikisillä urheiluvaatteilla. Arkieteisen kautta hoidetaan myös koirien ulkoilutus, joten täällä tarvitaan myös paikka remmeille, valjaille ja pyyhkeille. Ovelta pääsee etupihalle ja kadulle talon vierustaa meneviä portaita pitkin tai kiertämällä autotallin tien kautta, ja aika näyttää toimiiko tämäkään hyvältä tuntuva ajatus sitten käytännössä.

Sisäänkäynnin yhteyteen  seinälle tulee jonkinlainen, toivon mukaan tyylikäs naulakkosysteemi, jossa kaikilla on oma lokerikko. Eipähän tarvitse sitten kenenkään mussuttaa, että naulakko on tukittu toisten vaatteilla. Logiikka olisi siis jotain tällaista:

"Mudroom"-hakusanalla löytyy näitä eri ratkaisuja.

Alakerran sisäänkäynnistä pääsee suoraan kahdella pienellä seinäkkeellä rajattuun pyykinkäsittelytilaan, jossa on myös heti seinäkkeen vieressä kuivauskaappi. Sitä käytetään soveltaen sekä puhtaan, herkemmän pyykin kuivaukseen että taas märkien ulkovaatteiden kuivaukseen. Roisi ratkaisu toimi hyvin jo kahdessa edellisessä kodissa, joten toimme vanhan kaapin pesutornin kera mukanamme. Vaatii toki kaapin puhtaaksipyyhkäisyä silloin tällöin.

Alunperin sisäänkäynnin yhteyteen oli suunnitteilla myös seinäkkeillä suojattu kurapiste tai jopa oma pieni kurahuone mutta se olisi vienyt liikaa tilaa tuolta jo ajateltua ahtaampaan tilaan tungetulta pyykinkäsittelyltä ja kurapiste on nyt siirretty ulos ovensuuhun, jolloin se on käytettävissä toki vain pakkaskauden ulkopuolella. Mietimme myös suoraan oven eteen laitettavaa kurarallia ja vesipistettä, mutta se tuntui vähän riskaabelilta ratkaisulta pienten poikien kekseliäät mutta seuraamuksia pohtimattomat aivoitukset tuntien. Tuo kuranurkkauksen poisjäänti oli harmittava takaisku kahden karvaisen koiran taloudessa, sillä alunperin näin sisäänkäynnin yhteydessä sekä tilavan kurapisteen sekä suoran käynnin khh:n kautta varastotilaan mutta tähän (uskoakseni kuitenkin melko toimivaan ratkaisuun) on nyt tultu:

Sisääntulo naulakolle varatulla tilalla ja khh-tila

Ikkunaseinämällä on pesutorni ja vesipisteen yläpuolella varattu tilaa paitapuserorekille. Pesuaineet saa vetolaatikkoihin.  (kuvat Esan Levykaluste)

Ulkoseinämällä on kuivauskaappi ja likapyykin lajitteluun korit. Tasolla mahtunee viikaamaan pyykkejä. Jo tässä vaiheessa nähtävissä, että puhtaalle, lajittelua odottavalle pyykille ei ole mitään tilaa, ellei laiteta allaskaappiin koria tai pidetä sitä tässä tasolla muistuttamassa edessä olevasta työstä. 

Sisäänkäynti näyttää kyllä paperilla ahtaalta ja tätä tilaa pyöriteltiin myös kokonaan avonaisena, jolloin kaapistot olisivat kiertäneet seiniä ja tällöin oltaisiin se kurapiste saatu ovensuuhun. Se ratkaisu olisi kuitenkin vienyt pois kaappitilaa, jota tarvitaan, sillä tässä aulassa ja teknisessä tilassa on käytännössä pääosa talon varastotilasta. Ulkona löytyy kyllä sitten viileää varastotilaa. Eli pitäydyttiin arkkitehdin piirtämässä ratkaisussa, jossa pyykinpesulle on varattu tämä pisto talon päässä. Nämä toisiaan vastakkain sijaitsevat kaapistot tulevat (muista kiintokalusteista poiketen) kiiltävän valkoisena, kuten tilan koneetkin ovat. Kuivauskaapin vieressä, tason alla on kaksi kaappia, joiden sisällä on likapyykille neljä vetokoria. Hyväksi havaittu ratkaisu vanhasta kodista tämäkin. Vieläkö saisi perheen miesväen täysin ymmärtämään likapyykin lajittelulogiikkani eri koreihin.

Khh on se kohde, missä ei ole tarvetta (tai olisi, jos ei pitäisi säästää jossakin) panostaa ulkonäöllisiin seikkoihin, varsinkaan toimivuuden hinnalla, joten mennään varsin perinteisillä ratkaisuilla. Nämä kaapistot voisivat tulla vaikka Ikeasta mutta toistaiseksi tarjouksia vertaillessa ei hintaeroa juuri ole ollut, jos ottaa huomioon Ikean kaapistojen miestä/ naista syövän kokoamistyön. Toki jos omalle työlle, hermojen menetykselle ja sitä seuraavalle perheriidalle ei laske hintaa (ja kuka raksaaja nyt laskisi) jäävät Ikean kaapistot kustannusvertailussa muutamilla prosentinkymmenyksillä voitolle. Otamme nämä kuitenkin keittiö- ja wc-kaluste kilpailutuksemme voittajalta eli Esan Levykalusteelta, ja tästä kilpailutuksesta myöhemmin lisää keittiösaarekkeen yhteydessä (kyllä, se ongelma on nyt ratkaistu).

Tasomateriaali ja väri pitää vain päättää, olisiko se samaa tammea kuin vessoissakin vaiko esim. mustaa laminaattia vanerireunanauhoilla kosteusteknistä syistä. Lattiat ovat samaa harmaata isoa laattaa (paitsi jos ovat betonia...) kuin yläkerrassakin ja ratkaistavaksi ongelmaksi eteen tulee jossain vaiheessa allaskaapiston viemärin sijoittelu isojen laattojen kanssa. Toki tämän pienen nurkkauksen lattian voisi tehdä myös mosaiikilla.

Allaskaapin yläkaapit ovat korkealla, jotta saadaan oma tankopaikka paitapuseroiden yms. kuivatukseen ja silitysinspiraatiota odottamaan. Ehkäpä peräseinälle laitetaan vielä jonkinlainen lämmittämätön rättipatteri tai ulosvedettävä kuivausteline tuomaan lisätilaa pyykkien tai ulkovaatteiden kuivaukselle. Jos huone alkaa näyttää levottomalta (öhöm, se puhtaan pyykin vuori) tai koneiden äänet kuuluvat häiritsevästi, on tila suunniteltu niin, että voimme jälkikäteen asentaa liukuovet sulkemaan näkymät pois silmistä mutta se toki ahtauttaa tuota sisäänkäyntiä entisestään. Tämäkään ratkaisu ei olis ollut mahdollinen, jos kaapistot olisivat kiertäneet seinää. Ikkunaakin soviteltiin välitilaan luonnonvalon toiveissa mutta sen suomat näkymät olivat vähintäänkin kaksiset ja lisäksi se asettui hassusti ulkoseinälle ulkoportaiden alaosaan.

Pyykinpesutilan takana on tilava(hko) aula, jonne tulee lattiasta kattoon liukuovikaapistot sekä silityspiste liukuovien taakse, tämä piti huomioida siis sähkösuunnitelmassakin. Portaiden alle tulee myös pientä kiinteää säilytystilaa vaikkapa kauden urheiluvälineille. Aula toimii samalla myös pukutilana, joten saunan oven suuhun tulee naulakko (ja tilan salliessa penkki). Liukuovikaapin ovet voisi tehdä vaikka itse vanerista, tässä olisi yksi säästön paikka.

Tänne tilaanhan ei tule luonnovaloa kuin lasisesta ulko-ovesta, joten valaistus on mietitty tehokkaaksi himmennettävien (pukuhuonetoiminnon vuoksi) spottien ja sekä lednauhojen avulla

Tuohon ovensuuhun innovoitava siis tilava mutta ilmava naulakkosysteemi.

Päätettävää vielä siis:

• naulakkokaapiston materiaali ja toteutus
• liukuovikaapiston materiaali 
• voiko koko lattian tehdä isolla laatalla
• khh pöytätasomateriaali
• onko välitila lasia 
• betoniportaiden alaosan varastotilan toteutus

Epäsuoraa valaistussuunnittelua

Talomme aukeaa maisemien vuoksi itään ja huoneet ovat terassien ja parvekkeiden varjostamia. Suurista ikkunoista huolimatta hiertää epäilys, että sisällä voi olla puolen päivän jälkeen vähän hämärää, joten valaistukseen täytyypi siis panostaa. Viisas palkkaisi tässä vaiheessa valaistussuunnittelijan mutta pikaisen kuukkeloinnin perusteella alkoi vaikuttaa siltä, että iso osa suunnittelijoista tekee sen omilla valaisimilla, mikä alkoi tuntua vähän rajoittuneelta. Mikä on siis kuitenkin myös ymmärrettävää, sillä varsinkin ledeillä valaistessa täytyy tietää pitävätkö valaisimien värilämpötilojen arvot, kelvinit paikkaansa, sillä niillä näyttää olevan yllättävän isot toleranssit. Emme siis uskalla valita kovin montaa erilaista kiinteää valaisinta mutta uskallaudumme valaistuksen kriittisyydestä huolimatta lähteä suunnittelemaan sitä itse, huolimatta kaikenlaisesta puuttuvasta ammattiosaamisesta (tämänkin) aiheen suhteen. Paikataan sekin vaje rajattomalla uskolla omiin sisustussuunnittelukykyihin.

Suunnittelu lähti liikkeelle ajatuksesta saada päiväksi kirkkaampi ja raikkaampi, lähes päivänvalotyyppinen epäsuora valaistus ja illaksi lämpimämpi valaistus kohdevaloin ja irtovaloin. Seuraava lähtökohta oli sähkösuunnittelijan ensimmäinen versio, joka perustui runsaisiin spotteihin. Yläkerran katto on kuitenkin pitkälle lautaa ja alakerran maalattua ontelolaattaa pakollisin gyproc-alaslaskuin, joten spottimeri ei viehättänyt ajatuksena. Mikä siis ratkaisuksi? Miten tuo epäsuora valaistus toteutettaisiin?

Aluksi suunnittelimme led- nauhojen upotusta esim. yläkerran laudoitusten rakoon.  Sain kuitenkin eräältä valosuunnittelijalta tietoa siltä, että tehot eivät siten riitä, vaan valo pitäisi saada ohjattua esim. valkoisen seinän kautta kattoon. Se vaatii osassa tiloja ei niin viehkeitä listoja katonrajaan, tähän tyyliin. Osin voidaan hyödyntää alaslaskuja.

(kuvat mm. Ideaali.fi, kodinvalaistus.fi, adlux.wordpress.com)

Arkkitehtimme kanssa keskusteltuamme palasimme kuitenkin siihen mahdollisuuteen, että alaspäin suuntautuva led-nauha voisi kuitenkin toimia, joten sillä lähdetään nyt suunnitelmissa liikkeille ainakin yläkerrassa lautakaton kanssa ja  alaspäinsuuntautuvaa lednauhavalaistusta tulee   myös mm. pesuhuoneeseen, keittiön kaapistoihin ja khh kaapistoihin sekä kylppäriin ja vessaan.

Lakka Lakeus (kuva lakka.fi)

Sähkösuunnittelijan kanssa keskusteltavaksi jää millaisia valovirtoja lednauhoilta vaaditaan eli valon määrän määritys,  kuin myös himmentimien tarve täyden tohotuksen rajoittamiseksi. Tällä epäsuoralla valaistuksella on tarkoitus hoitaa siis talon valaistus päiväaikaan, ja valonväriksi on suunniteltu lähes päivänvaloa vastaava 4000K ja pohdinnassa on uskaltaisiko mennä vielä suurempiin lukemiin eli 5000 K vai tuntuuko liian kliiniseltä? Ehkä paras ratkaisu olisi investoida valon värilämpötilan säätimiin lednauhoituksissa.

Iltavalaistus hoidetaan taas lämpimämmällä, hehkulamppua tai halogeenia vastaavalla valolla (2700 K) ja himmennettävillä spoteilla. Illalla on toki käytössä myös irtovalaisimet. Tätä pehmeämpää valoa käytetään myös saunassa ja pesuhuoneessa mutta kylppärin ja vessan valaistus on vielä mietinnässä eli onko tuo viileämpi valo kuitenkin parempi meikkaukseen tai laitetaanko pieniin tiloihin myös kaksi eri valaistussysteemiä ettei illalla hampaita harjatessa tarvitse katsella itseä kovin kirkkaassa valaistuksessa? Yöllisistä käynneistä nyt puhumattakaan.

Näistä lähtökohdista lähdimme sitten sijoittelemaan nauhoja sopiviin paikkoihin seinän vierustoihin ja katon alaslaskujen reunoille. Keittiöön tulee osin valon värin suhteen säädettäviä lednauhoja, sillä näitä valoja tarvitaan eri vuorokauden aikoina.

Seuraavaksi mietittiin tunnelma- ja iltaisin tarvittava valaistus ja sijoiteltiin spotit sen mukaisesti muutamien kiinteiden seinävalaisimien kera paikoilleen. Ja eihän tässäkään asiassa ilman ekselöintiä selvinnyt eli pohjapiirrosten lisäksi asia alkoi aueta parhaiten kun valaistusta katseli taulukon kautta, jossa on myös katkaisimet eli mitkä valot toimivat yhtäaikaa.

Spoteiksi bongasin tämän tyylisiä valaisimia yläkertaan mustina, ja alas valkoisina. Noita harrastetilaan tulevia standardispotteja lukuun ottamatta vaihtoehtoja yhdistää se, että valonlähde on vähän upotettu, jonka toivon estävän häikäisyä. Toimivatkohan niin?

Nämä Delta Lightin spotit olisivat myös erittäin hienoja, ja mallistossa on lisää kivoja valaisimia:

No sitten se ongelma, jossa ammattilaisen apu olisi tarpeen eli ulkovalaistuksen värilämpötila. Lähtökohtaisesti miellyttää ulkovalaistuksessa valkoinen valo, eritoten talvella se on kaunis. Paitsi ettei se sovi kynttilän valojen kanssa sekä ulko - ja sisävalojen väri saisi kuitenkin olla sama, ja iltaisinhan meille on nyt suunniteltu tuo 2700 K.  Onko helpoin ratkaisu laittaa se ulkovaloihin vai onnistuuko jotenkin tyylikkäästi valaista piha valkoisemmalla valolla ja itse talo keltaisemmalla?

Ps. täällä erinomaista perustietoa mm. värintoistosta ja valon määrän tarpeista Valaistussuunnitteluopas ja 2016 Lightguide

Ikkunoiden kilpailutusta: osa I

Ikkunakilpailutus on ollut hieman erikoinen prosessi, jossa tulee suorastaan sellainen kuva, että osalla toimijoista tulee asiakkaita ovista ja ikkunoista, jos tiedätte mitä tarkoitan. 

Projektipäällikkömme on laittanut tarjouspyynnöt, ja hän sai nopeasti (ja nopeasti..) tarjouksia kolmelta taholta: Skaalalta, Domukselta ja Fenglassilta (Fenestralta). Pihlan tarjousta odottelimme pari kuukautta ja emme edelleenkään ole saaneet hintaa asennukselle. Tiivi ei ole tarjouspyyntöön vastannutkaan. Lisäksi Skaala ei tarkentanut tarjousta enää ensimmäisestä versiosta pyynnöistä huolimatta, vaikka tekikin itse asiassa sen ensimmäisen (ja ainoan nopean) tarjouksen.  Olen hämmentynyt tällaisesta kaupankäynnistä. 

Ikkunatarjouksissa olemme kiinnittäneet huomiota seuraaviin asioihin, jotka eivät ole minkään maan tärkeysjärjestyksessä:

• u-arvoihin 
• ikkunapuitteiden profiiliin  
• huurtumattomaan pintaan 
• hintaan 
• kiinnitystapaan/eristeruuveihin
• karminsyvyyteen 
• toimittajan suorittamaan aukkojen tarkistusmittaukseen rungon noustua
• asennus takuusyistä ikkunatoimittajan kautta 

Ikkunat on siis pyydetty mustilla karmeilla ja puitteilla sekä sisälle että ulos, sepäs tuo tietenkin heti lisähintaa. Sen lisäksi edelleen on mietinnässä (tietenkin, miten sen nyt olisi saanut päätettyä) se jo pohtimani etuoven ikkunalasitus, tulevatko puitteet tiikinvärisenä vaiko mustana. Suurin osa ikkunoista tulee kiinteinä muutamaa alakerran makuuhuoneen avattavaa, pienempää ikkunaa lukuunottamatta, sekä saunaan on pyydetty kippi-ikkunaa, jolloin saunaan saisi vähän raitista ilmaa tarvittaessa ikkunan yläosasta. Jos budjetti olisi rajaton, tulisi noita kippiovia ja ikkunoita vähän joka paikkaan, niin näppäriä ovat. Peräänkuulutan kyllä myös muualla maailmassa käytössä olevia, ikkunoiden ulkopuolelle tulevia, alas laskettavia metallikaihtimia, joilla huoneen saa näppärästi pimennettyä; miksi sellaisia ei ole Suomessa yleisesti tarjolla? Kysyn vaan.

Mustat pokat ja baby-takka (kuva Arkkitehtuuritoimisto Taso)

Alunperin alakerran avattaviin ikkunoihin oli ajatus ottaa kiinteät kaihtimet mutta niitähän ei mustana tarjota takuusyistä. Musta kaihdin voi saada lasin kuumenemaan kesällä niin kovasti, että se hajoaa. Tai jotain sen tapaista, lukekaa ihmeessä ne pienet präntit tarjouksessa.  Kaihdinaiheesta on enää mietinnässä laitetaanko saunan ikkunaan sitten kuitenkin kaihtimet valkoisena ja hoidetaan pimennys muilla keinoin muissa huoneissa. 

Ikkunatarjouspyyntö on sisältänyt myös lasiset parveke- ja terassiovet mustilla kehyksillä. Alunperin (niissä vaaleanpunaisten lasien takaa tehdyissä) suunnitelmissa oli myös lasiliukuovet keittiöstä terassille mutta hyvin varhaisessa vaiheessa selvisi, että ne toisivat lisäkustannuksia helposti kymmenisen tuhatta euroa, ei vain ovien hinnan muodossa vaan myös työlään asennuksen myötä. 

Profiilista, sehän on siis puhtaasti ulkonäköseikka mutta huomioonotettava asia kuitenkin tai juurikin siksi. Ikkunoitahan on saatavalla suoralla profiililla, jolloin lasit ovat upotettu pokaan, kuten tässä Domuksella:

Tai sitten Fenestralla löytyy puite tällaisella pienellä pykälällä, joka kuitenkin mahdollistaa rikkoutuneiden lasien vaihdon sisäkautta, rikkomatta rappauksia ulkopuolelta. Harkitsemisen arvoinen seikka kahden poikalapsen taloudessa, tyttölasten jalkapallon potkimista missään nimessä väheksymättä.  

Profiiliin ja ulkoasuun  liittyy myös karminsyvyys, jonka vaikutusta rakennusamatöörin oli erityisen vaikea hahmottaa ikkunoiden istutuksessa. Niinpä kysyimme asiasta vain arkkitehtimme mielipiteen  (170 istuu parhaiten Lammin runkoon) ja sillä mennään suomatta asialle enempää ajatuksia. Ei kai sitä ihan kaikkea tarvitse ymmärtää. 

Huurtumattomat lasit, jotka siis lupaavat estää ikkunoiden uloimmaisen lasin huurtumisen, tulivat markkinoille ikkunoiden kehityttyä niin tiiviiksi, että uloimmaiset ikkunat saattavat olla pintalämpötilaltaan ulkolämpötilaa kylmemmät, alle kastepisteen siis, jolloin ne pääsevät jäätymään. Huurtumattomuus pyritään saamaan aikaan ohuella pinnoitteella lasin pinnassa.  Kiinnostaisi kovasti miten tuo kalvo kestää sekä aikaa että mekaanista rasitusta? Meillähän kaikki paitsi keittiön ikkuna ovat katoksen alla, joten huurtumisen riski vaikuttaa melko pieneltä, aivan kuten ne autonkaan lasit eivät huurru autokatoksessa. Tuo huurtumattomuus näyttää kuitenkin olevan suurimmalla osaa toimittajista kytkettynä suoraan ikkunoiden lämmöneristysominaisuuksiin eli se tulee automaattisesti mukana, jos haluaa ikkunat, joiden u-arvo on 0,8 tai vähemmän.  Näistä u-arvoista jossain seuraavassa postauksessa enemmän. 

Mikrosementti -tuo mysteerinen "betonipinta"

Mikrosementti -asuntomessujen ja raksablogien suosikki-ihmeaine on meilläkin valikoitumassa tiettyihin pintakohteisiin. Sitä on nyt -alustavasti- päätetty laittaa:

• yläkerran pesuhuoneen seiniin, koska seinät ovat ovien, kaappien yms. vuoksi rikkonaiset ja laatta ei pääsisi oikeuksiin.
• lattialle tulee 60x60 betonimainen laatta
• alakerran wc:n lattiaan, koska se on varsin pieni tila, jossa myöskään  korkeintaan mosaiikkilaatta esiintyisi edukseen. Tilan ollessa kuitenkin paljon kahden pienen pojan käytössä, on ymmärrettävää, että wc:n saumaton lattia on siivousnäkökulmasta varsin kiehtova vaihtoehto...
• seinät maalataan valkoiseksi.

Vasen kuva täältä:  whitegreysmemories.blogspot.com.es

Pohdinnassa lisäksi:

• saunan lattia (vs. 5x5 - 10x10 laatta viemärin vuoksi)
• saunan seinät tai lauteet (villeissä unelmissa?)
• betoniportaiden pinnoitus (liukkaus?)

Olen tutkaillut värivaihtoja noista jo aiemmin mainituista Novacolorin mallistosta sekä Suomen Betonileimasin mallistoista (täällä), muilta toimittajiltahan ei noita näytteitä ollut nähtävillä tai saatavilla helposti. Tämä kaksikko edustaa italialaista sekä espanjalaista tuotantoa ja ovat ilmeisesti tuotteinakin sitten vähän erilaisia. Mikrosementin asennus noudattelee myös etelä-eurooppalaista mentaliteettiä (kaikella kunnioituksella), lopullinen pinta valmistuu "manána"- sillä sitä levitellään ja työstetään moneen otteeseen.

Mitä tämä betonipintaa ansiokkaasti esittävä aine sitten oikein on?

Aiheesta löytyy niukalti teknistä tietoa mutta kyseessä näyttäisi olevan kaksikomponentti-systeemi, jonka toinen osa  on mm. mikro(kokoista)sementtiä ja lisäaineita, ja toinen osa on hartsi, useinmiten akryyli tai muu muovipolymeeri.

Pintahan tuntuu muovimaiselta, koska sitä se siis osiltaan on. Muovithan naarmuuntuvat kovuudesta johtuen helposti, joten pinta joudutaan lopuksi suojaamaan usealla kerroksella elastisemmalla, naarmuja paremmin kestävällä polyuretaanilakalla. Lisäksi pintaan näyttäisi saavan vielä erilaisia viimeistelyä, vaikkapa hieman bling-blingiä pintaan.

Valitettavasti aine on kuitenkin ollut kuluttajamarkkinoilla vielä sen verran lyhyen aikaa, että pitkäaikaisesta kestosta ja käyttäytymisestä on vielä vähänlaisesti tietoa.

Erityisesti mietityttää pohja-aineen levitys (ja eritoten ensimmäinen hiontavaihe) vesieristyksen päälle laitettaessa? Mikrosementiltä puuttuu myös märkätilojen harmonisoitu sertifikaatti.

Tai miten käy, jos esim. kiviseinät tai -lattia elävät, joustaako aine halkeamien mukana vai lähteekö se repeämään?

Kuinka helposti tuo pinta naarmuuntuu, ainakaan kovaa kulutusta se ei ilmeisesti kestä, kuten eläinten kynsiä, nastakenkiä yms.

Entäs jos lakkapintaan tulee halkeama tai reikä, ja kerrosten väliin pääsee vettä? Kuivuuko vai jääkö pinnan alle tummempi märkä läntti? 

No entäs lakka ja hartsi, nehän lähtevät polymeeripohjaisina aineina ajan saatossa uv-valon seurauksena kellastumaan, miltä mikrosementti näyttää siis viiden vuoden päästä?

Paljon avoimia kysymyksiä. Jos jollakulla lukijalla on tästä kommentteja, mielellään niitä lukisimme ennen urakkaan ryhtymistä. 

Hinnaltaanhan nämä näyttävät asettuvan jonnekin 50-60 eur/neliö-luokkaan, itse leviteltynä (lue: pohjatyöstettynä, primeroituna, liipattuna, hiottuna, lakattuna), jotkut toimittajat mainostavat jopa reilusti edullisempiakin neliöhintoja materiaalille.

Toisin sanoen, jos tätä pohtii vaihtoehtona vaikka parketille, kuten me, ei hinnalla ainakaan ole merkitystä, sillä samoissa luokissa liikutaan ja parkettia puoltaa mm. sen huomattavasti nopeampi asentaminen ja valmiin pinnan syntyminen (jos rivakkaa tulosta pitää kriteerinä). Parkettia onkin asennettu jo kahdessa edellisessä kodissa, joten työn vaatimuksetkin ovat tutut ja yllätyksiä tuskin tulee.

Näinpä meille sitten makuuhuoneisiin parketti valikoituikin, osin toki muistakin kuin ym. syistä. Lopullinen väri jäi vielä päätettäväksi lähempänä vaikka tilaus jo sovittiinkin messutarjouksen umpeutumisen vuoksi.

Viime hetken (omaksikin) mysteeriksi siis jää vielä, onko parketti mustahkoa kuten kiintokalusteet vai harmaata kuten yleisten tilojen lattia, jolle taas tuli laatan lisäksi uudeksi vaihtoehdoksi myös ihan oikea, Mastertop-sirotteella käsitelty betoni -kiitokset vaan vielä vinkistä Rakentamisen riemua. 

Edit,  laitoimmeko mikrosementtiä vai ei?  Täällä vastaus.

Keittiökomero - jotkut unelmat kuitenkin toteutuvat

Keittiöön tulee tuo amerikkalaisten köökkien vakiokaluste pantry eli kotoisasti keittiökomero.

Se oli tilaratkaisutoiveissa alusta asti, ja siitä onneksi pystyttiin pitämään kiinni vaikka muita toiveita budjetti- sekä tilankäytöllisistä syistä tippuikin suunnittelun myötä pois. 

Keittiökomeroon tulee siis kerralla näkyville kaikki kuivaruuat, siellä säilötään keittiön erilaiset pienkoneet ja sinne perustetaan aamiaisasema kahvinkeittimineen ja leivinpaahtimimeen (tosin jos tämä idealistinen suunnitelma ei toimi, on keittimelle varattu paikka myös tiskipöydän tasolla). Komeron lattialle saadaan myös paikka kierrätykseen meneville pulloille, lehdille yms. sekä koirien ruokakupit pois jaloista pyörimästä.

Komero rajataan keittiöstä liukuovella, ja päätettäväksi jää, onko se valkoinen kalusteovi vaiko itse tehty vaneriovi vaiko voidaanko teettää se samaan syssyyn ja samasta materiaalista kuin keittiön kaapistot. Oven täytyy joka tapauksessa mahtua liukumaan komeron sisällä kiinni tai sitten joudumme tekemään seinän sisälle liukuvan oven, joka maksaa taas useampia ylimääräisiä satasia. Jos oman kaapin sisältö näyttäisi yhtä konmaritetulta kuin tuossa kuvassa, voisi ovi olla jopa mustakehyksinen lasiovi mutta tässä siisteysasiassa on syytä olla realistisin odotuksin. 

Hyllystö toteutettaneen Ikean valmilla Algot-elementeillä (koska jossain pitää säästääkin) tai tehdään itse mustasta levystä. Hyllysuunnittelua varten otin talteen oheiset Pinterestistä napatut kuvat, jossa mitat ovat siis tuumina. Komerossa ajatuksena on siis etteivät tavarat piileksi ikääntymässä toistensa takana, vaan ovat kerralla näkyvissä ja helposti käyttöön otettavissa, ehkä antamassa jopa inspiraatiota viikottaisten itseään toistavien ruokalajien varioimiseksi ("ahaa, täällä on kikherneitä"). Tulevaisuudessa meillä ei siis toivottavasti löydy kaapista esim. neljää tomusokeripakkausta ja vuodelta 2001 olevia tattarijauhoja.

Meillä lisäksi tilan käyttöä rajoittaa vähän nurkkaan sijoitettu iv-hormi ja vasemmalla seinämällä, lattialla sijaitsevat lämmönjakotukit mutta en epäile etteikö tänne kaikki tarpeellinen mahtuisi. Toisaalta, komeron myötä nuokin elementit saatiin helposti piiloon, pois silmistä.