Alennushaukan hanat saapuivat

Rakentamisessa voimme olla amatöörejä mutta alennushaukkoina emme, eritoten allekirjoittanut kunnostautuu tällä saralla usein esim. lastenvaatehankinnoissa. Niinpä tulevaan taloon on hankittu jo helposti varastoitavia tavaroita sekä sovittu tilauksia aina sopivan alennuskampanjan osuessa kohdalla. Nyt sattui Hansgrohen hanaviikot silmiin, ja koska merkistä oli hyvää kokemusta edellisessä kodissa, kävimme tuotteet hypistelemässä läpi ja saimme tilattua puoleen hintaan kaikki kolme suihkua, kolme wc-hanaa sekä vielä kodinhoitohuoneen hanan.

Löytyyköhän kaikki pikkuosat näitä loppuvuodesta asennettaessa?

Hankittavaksi jää vain keittiön hana, sillä se saisi olla sisustuksellisista syistä musta. Toki mietin myös mustia hanoja ja suihkuja muihinkin tiloihin mutta reilun parin tuhannen euron säästö näissä hankinnoissa sai silmät ummistumaan tämän toiveen suhteen ja yritän olla haikailematta sitten mustien suihkujen perään taloon muutettuamme. Lisäksi nuo mustat suihkut ja hanat ovat tarjonnan suhteen varsin rajalliset eli olisi pitänyt sitten ottaa mitä saa. (Olisi ne silti olleet upeat.)

Ei tule sitten tällaista, ei..

Pieniä säästöjä siellä täällä kuitenkin tarvitaan, kun näyttää siltä, että alkuperäiseen budjettiin tulee taas hieman venytystä mm. autokatoksen muututtuakin vielä autotalliksi rakennesuunnittelijan todettua, että muutoskustannus ei olisi enää kovin merkittävä, sillä muutenkin varsin umpinainen autokatoskin pitäisi mm. palo-osastoida vähän joka kohdasta talon läheisyyden vuoksi. Tuolla hanasäästöllä saataisiin siis autotallin nosto-ovi...ja enemmänkin olisi saatu, jos valikoimasta olisi otettu ne edullisimmat vaihtoehdot mutta alen myötä taas pystyimme valitsemaan sieltä keskitason paikkeilta valikoimaa tuotteet ihan itseä miellyttävien ominaisuuksien mukaan. Hanoissa, kuten wc-istuimissakaan ei minusta kannata yrittää säästää valitsemalla niitä halvimpien toimittajien edullisimpia vaihtoehtoja, sillä hinta heijastelee suoraan tiivisteiden, rungon ja muiden pienten osien laatua. Kumitiiviste esimerkiksi voi kestää vuoden tai 15 vuotta laadusta riippuen, ja haluaako sitä ottaa sitten sadan euron säästöllä tuhansien eurojen vesivahinkoriskin... 

Keittiöön haaveilen tätä toisista blogeista pongattua Tapwellin RIN984 hanaa, jota näyttää saavan myös suomalaisista verkkokaupoista, ja jolle löytyy nykyään myös tyyppihyväksyntä. Mikäli ostaa hyväksymättömän hanan, joutuu ottamaan tietoisen riskin ettei kunnan rakennustarkastaja hyväksykään sitä lopputarkastuksessa eli kannattaa kyllä tarkistaa kunnan ohjeistukset ensin ennen kuin hankkii sen unelmien kraanan.

 Aiheesta lisää esim. http://www.vttexpertservices.fi/sertifikaatit ja
https://rakennusmaailma.fi/artikkelit/laatuhana-on-tyyppihyvaksytty

Tapwell RIN984

Jaahas, mitäs kaikkea muuta sitä voisi etukäteen vielä alennuksista väijyä: rättipattereita, kiinteitä valaisimia, ehkä jopa seinäwc-systeemejä -siinäpä naapureilla ihmeteltävää, kun pari pönttöä pamahtaa kerrostalon  pihaan. Puhumattakaan paljon pienemmistä hankinnoista, kuten vaikka wc-paperitelineistä, baarijakkaroista taikkapa takkaseteistä.

Alennusta kytätessä...

Takka - kohti uusia pettymyksiä

Iso ja moderni tiiliverhoiltu takka olisi niin hieno.

Valitettavasti meidän takka on kompromissien tuotoksena tätä (miniatyyri) kaliiberia, joka lienee aiheuttaa vieraissa lohdutuksia, kuten : "Mutta, ainakin teillä on takka."

Takan mitat ovat  800x800 mm ja korkeutta vielä arvotaan. Olisiko se tuollainen matala, jolloin päällä olisi tilaa muutamalle koriste-esineelle? Vai olisiko se ikkunoiden korkuinen eli 2900? Vai peräti kattoon asti muurattu?

Miltä tällainen pikkuinen takka näyttäisi tiiliverhoiltuna?

Pitäisikö koko takan taustaseinä tiiliverhoilla?

Takkahan sijaitsee kahden ikkunan välisellä seinällä. Pitäisikö uhrata vähän lattiatilaa, ja tehdäkin siitä esim.1200 -1500 syvä, jolloin tiilikin pääsisi oikeuksiin? Tällöin korkeus saisi kuitenkin olla maltillinen, kuten tässä alla olevassa mallissakin on.

Kuva Tulikiveltä.

Takka voisi kuitenkin aueta lasituksen suhteen kolmeen suuntaan:

Kuva Takkamaailma

Näyttää kuitenkin siltä, että tämä pitkä ja kapea takka tekee tiukkaa, jos olohuoneen päähän pitäisi saada nykyiset isot sohvakalusteet. HT Collectionin Clarat ovat jo 15 vuotta vanhat, uskolliset ja hyväkuntoiset ystävät, enkä niitä haluaisi vaihtaa kuin korkeintaan konjakinvärisiin nahkasohviin kaluston tullessa joskus tiensä päähän. Tilan suhteen tämä takka olisi mahtunut, jos olisimme ymmärtäneet sijoittaa sen arkkitehtikuvavaiheessa hieman lähemmäs keittiöpäätyä. Takka kannattaa siis suunnitella  jo tuolloin kerralla valmiiksi, ja viimeistään rakennesuunnitteluvaiheessa pitää tietää suurinpiirtein takan koko massoineen ja horminpaikkoineen, toki myös LVI-suunnitelmaa varten tarvitaan tuloilmaventtiilin paikka palamisilmaa varten sekä sähkösuunnitelmassa taas pitää tietää halutaanko takka vaikka valaista kohdevaloin.

Verhoilutiilissäkin on vaihtoehtoja niin värin kuin pintastruktuurin suhteen, on sileää ja rustiikkia ja käsinlyötyä. Me jatkamme keittiön ja ikkunakarmien mustaa linjaa täällä, ja valitsemme mustan tiilen. Rakennesuunnitelmissa jätetään vielä mahdollisuus tilanjakajatakalle, muutoin tulee tuo minitakka tiilitaustaseinälle.

Musta takka ja ikkunanpuitteet.
Kuva asuntomessut.fi/Villa Beauty

OPPITUNTI no 4: suunnittele takka  tarkoin jo arkkitehtisuunnitelmavaiheessa.

Keittiösaareke on suuri kysymysmerkki

Keittiön ja wc-allaskaappien ovimateriaali on ilmeisesti päätetty: mustaa koivuviilua vanerireunuksin. Kas näin:

Miksi koivuviilu? Ulkonäkö on rauhallisempi, ehkä vanerimaisempi kuin saarnilla tai tammiviilulla. Uskoisin, että sormenjäljet näkyvät myös heikommin. Kuumalle höyrylle ovi (tai tarkemmin kai lakka) on kuitenkin samalla lailla arka kuin muutkin viilut. 

Keittiön ovet ovat piilorunkoiset ja vetimettömät. Vessoihin tulee normaalirungot ja  kuvassa mallaillut vetimet, jommassa kummassa mitassa. Ehkä. 

Keittiön peräseinä on myös saatu kuntoon, yhdellä takaiskulla eli kylmälaitteet jouduimme siirtämään ruokakomeron ja eteisen päädystä ikkunapäätyyn. Miksi, koska tilaamamme mikrouuninpentele aukeaa vasemmalle, kuten suurin osa mikroista, ja ovikin aukeaa vain 90°. Yhdeltä valmistajalta oikealle aukeava löytyy, jolloin myös alle tuleva uuni olisi pitänyt vaihtaa samaa sarjaa olevaksi. Lisäksi löytyy uunimaisempia alasaukevia mikroja mutta sellaista ei nyt haluttu. Tämä aiheutti myös ongelman saarekkeessa, istumapaikkojen olisi luonteva olla kädenojennuksen päässä jääkaapista sekä ikkunaan päin.

Tämä peräseinä on osin kopio vanhasta keittiöstämme tuolla toisella välitilaratkaisulla, jonne saa vaikka somia lasiesineitä esille. Taustalle voisi laittaa vanerilevyn vielä tekemään tilaa kalustemaiseksi ja hyllymäisemmäksi.  Alempaan välitilaan tulee ikkuna, mustilla karmeilla kuvasta poiketen. Vanhassa kodissa molempien välitilojen taustalla oli lasi, joten ne olivat yhtenäiset. Nyt taustat ovat erilaiset, joten ehkä tälle suunnitelmalle pitää vielä ajatus uhrata.

Oikeaan reunaan tulee kaksi jääkaappipakastinta, sillä taloudessamme on viime vuosina ollut jääkaappitila tiukilla, eikä tilanne parane lasten kasvaessa (kuinka paljon voi maitoa kulua päivässä?) Näin saadaan 100 l lisää jääkaappitilaa pakastintilan kustannuksella. 

Pohdinnassa on myös, tulisiko meille kahden astiapesukoneen systeemi, jotta vältyttäisiin tiskivuorilta koneen pyöriessä. Apk on nostettu kahden satunnaisen selkävaivaisen taloudessa ylemmäs, mutta toinen mahtuisi vielä tason alle, jos sille uhraisi yhden vetolaatikoston. Lisää kaappitilaahan löytyy sitten ruokakomerosta: kuivaruuille ja keittiökoneille (sähkövedot suunniteltu). Näkyvät koneet ovat kuvasta poiketen mustat.

Mutta saareke, miten sen ratkaisisi? Saarekkeen koko on max. 1200x2500mm, ja siihen pitäisi saada pari istumapaikkaa. Suunnittelin jo omasta mielestäni käsittämättömän hienon ratkaisun, josta alla keittiökalustetoimittajan kuva. Tässä saareke on kahdessa tasossa ja yläosa tasoa olisi kiveä ja alempi osa vaikka puuta. 

Mutta kelpasiko tämä vaimon merkittävä kalusteinnovaatio rakkaalle aviomiehelleni? Ei, sillä saarekkeen pitää olla korkeampi kuin vieressä majaileva ruokapöytä. Lisäksi nuo paikat pitää saada kylmälaitteiden siirron jälkeen saarekkeen oikeaan reunaan.

Jotain tällaista?

Kuva modulnova.it

Tai tämä aina varma perusratkaisu?

Kunhan tämä saarekemalli saadaan päätettyä, päästään kunnolla kilpailuttamaan nuo keittiötasot ja vertailemaan kiven, Dektonin ja tammen tai eri yhdistelmien hintaeroja.

Väliovet - woe witka, kun budjetti venyy taas

Kuva lainattu http://witkawood.fi/

Taas sisustusbudjetti paukkuu...ihan naurettavaa on sanoa, että näissä pinta-asioissa voi sitten säästää, sillä pintojahan sitä katsotaan sitten parhaissa tapauksessa kymmeniä vuosia, ja kompromissit voivat alkaa harmittamaan ajan myötä. (Tosin, ei niissä rakenneratkaisussakaan voi säästää yöununia menettämättä eli kaiken ydin taitaa olla kuitenkin alunperin oikea määrä kerrosneliöitä). 

Ja minä haluan katsoa näitä Witkawoodin kauniita väliovia; jotka myös toiselle päättäjälle kelpaavat ja jotka tulevat sopimaan hyvin myös suunnitellun keittiön kanssa, elleivät suorastaan tuo sen talon läpi kulkevan punaisen langan sisustukseen, kuten olen alan ohjelmista oppinut.

Näistä on onneksi saatavilla sekä luksus-versio että karvalakkimalli mutta pitäisi päästä toki hipelöimään ne läpi erovaisuuksien määrittämiseksi.  Lisäksi väliovissa nyt voisi säästää ehkäpä sen verran, että laittaisi näitä vain neljään paikkaan eli makuuhuoneen oviin sekä eteisestä kylppäriin menevään tilaan. Ja hakisi sitten jonkin edullisemman ratkaisun (vaikka lahden toiselta puolelta?) kellarin peräseinämälle, jossa on vierekkäin ovet tekniseen tilaan, harrastetilaan, pikkuvessaan sekä jo päätetty lasiliukuovi pesuhuoneeseen, kuin myös yläkerran kylpyhuoneen ja vaatehuoneen väliin. Se tosin tarkoittaisi, että kylppärissä olisi kaksi erilaista ovea...mutta musta lasiovi voisi ehkä sopia paikkaan ja olla materiaaliltaankin hyvä vaihtoehto, sillä suihkutila on tämän oven kupeessa. Ei ole kyllä missään näkynyt että pitääkö laittaa isoin saunanovi tilaan, hmm.

Muut väliovet nyt siis mietintään ja etsintään näistä premisseistä.

Tällainen CWP ovi voisi myös olla tutkimisen arvoinen vaihtoehto.
 Kuva cwp.fi. 

Köyhän miehen rimakatto suunnitteilla

Yläkerran katto olisi upea rimakattona. Olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että se on melkoinen kustannuserä niin materiaalien kuin työn suhteen, pikkutarkkaa ja paljon työtä vaativana. Siksipä kai se niin hieno onkin, työläs käsityötaidon näyte eli ei taitaisi tältä kahden hengen työporukalta oikein luonnistua.

Köyhän miehen kompromissina ollaan mietitty harvalaudoitusta siten, että takaa vilkkuisi musta kangas. Tämä voisi tuoda samat akustiset ominaisuudet kuin tuo rimakatto, ja mikäli se ei toimi, voisi laittaa porraskuilun seinälle jonkun akustiikkatauluhärpäkkeen avuksi.

Vaneriakin olen pohtinut, se olisi upea mutta ei taitaisi akustiikkaongelmaa ratkaista näin äkkiseltään ajatellen, tai mistä sen tietää ja kuka? 

Lautakaton väriksi ollaan jo lähes 100 %:n varmuudella kuitenkin valittu kuultoruskea eli katto voisi silloin jatkua samanlaisena parvekkeellakin. Puunväri toisi vähän lämpöä mustan, harmaan ja valkoisen joukkoon.

Sinänsähän tämä on koomista, että edellisen talon remontissa vietin tunnin jos toisenkin maalaamassa niska vinossa ja maalinroiskeet naamassa (kylläkin paneeli)lautakattoa valkoiseksi ja olin lopputulokseen oikein tyytyväinen...

En ole tuollaista harvalautakattoa puisena nähnyt missään sisätiloissa, joten kaikki hienous jää nyt omien kuvitelmien varaan, joiden inspiraationa ovat toimineet alla olevat kuvat, lähinnä värimaailman suhteen. 

Kuva: trendir.com, habitusliving..com, feedly.com, remodelista.com

Alakerran katto on vielä mietinnässä. Siellähän huonekorkeus on yläkertaan verrattuna puolisen metriä vähemmän, osin enemmänkin alaslaskujen osalta. Lisäksi tilat varmasti kaipaavat kaikilla tunnetuilla sisustuskikoilla luotua valoa. 

Kyllä tässä mennään kohti valkoiseksi maalattua gyprocia ja lisäksi pitää selvittää voisiko ontelolaatan pohjan vain käsitellä jotenkin tyylikkäästi valkoiseksi vai uhkaako tulevaisuudessa laatan pintaan mahdollisesti ilmestyvien halkeamien armeija mielenrauhaa. Harrastehuoneen tilassa voisi miettiä myös kattoon laitettavia akustiikkalevyjä, sillä siellä katsellaan elokuvia ja tehdään töitä. 

Joka tapauksessa, johan alkaa nämä pinta-asiatkin olla pikkuhiljaa suunnitelmien suhteen (ehkä vielä isossa) hanskassa, vaikka talolle ei ole vielä monttua kaivettu. 

Kattomateriaalitietoa on kuitenkin tarvittu jo esim. valaistusuunnitelman teon yhteydessä, että ei tässä silti etuajassa olla. Ilmeisesti suunnittelun suhteen ei missään asiassa voi olla liian aikaisessa, sen verran yksityiskohtaisiin kysymyksiin tässä on jo joutunut ottamaan kantaa. 

Betonimainen laattamalli lyöty lukkoon

Kuva täältä: http://www.porcelaingres.com/

Betonimainen harmaa iso neliölaatta on ollut alusta asti suunnitteilla talouden julkisiin tiloihin.

Laattaa luulisi löytyvän helposti -vaikka harmaa lienee jo trendipiireissä menneen talven lumia, mistä siis viis veisaamme,  ja niinhän niitä vaihtoehtoja löytyikin niin, että kaikennielevä epätoivo iski.

Mistä sitä nyt tietää pienestä mallipalasta, että juuri tästä yksilöstä tulee parhaista hienoin lattia yli 50 neliön alueelle -vaatii kyllä hieman sisäistä sisustussilmää, jonka pelkään puuttuvan.

Joten jos joku luulee, että tämä rakentamiseen liittyvä sisustussuunnitteluvaihe on jättekivaa, niin voin kertoa: ei  muuten ole. Mieluummin leikkaisin styroksia hyytävässä tuulessa tontilla, kun painisin näiden lopulliselta tuntuvien ja kalliiden, toinen toisensa perään tehtävien päätösten kanssa. 

Tuon betonimaisen ulkoasun lisäksi kriteerinä on laatan liukkaus, jota ominaisuutta ei saisi siis löytyä niin villasukkahyggeilyn kuin koirienkaan turvallisen liikehdinnän vuoksi.

Mikrosementti isoissa tiloissa karsittiin tästä syystä siis pois mutta meille on tulossa isoa laattaa myös Unidraineilla tai vastaavilla viemäreillä varustettuihin pesuhuoneisiin, joten laatan liukkaus myös märkänä huolettaa. Näen jo sielun silmin, miten lapset heilahtavat (tavanomaiseen tapaan juosten) märkään pesuhuoneeseen ja mätkähtävät päälleen lattialle...

Kokemusta on kuitenkin myös liukkaista pienistä laatoista, joten suorilta laatankokoa pienentämälläkään ei voi tätä asiaa ratkaista. Liukkauteen vaikuttaa enemmän saumaus, laatan pintakarheus ja struktuuri ja toki myös käytetyt pesuaineet ja se miten paljon pinnalla lilluu vettä.*

Laattoja luokitellaan kyllä liukkauden tai karheuden suhteen mutta harvoissa laatoissa on kuitenkin annettu tietoa laatan liukkaudesta kosteana paljaan jalan alla (tälle löytyy -toim. huom. melko subjektiivinen- standarditesti DIN51097 ja arvot A, B ja C, joista jälkimmäinen käytössä lähinnä uimahalleissa ja vastaavissa tiloissa).

Liukkautta voisi arvioida myös kitkakertoimen kautta mutta se on mitattu tietenkin labraoloissa kuivalle yksittäiselle laatalle, eikä todellisessa käyttötilanteessa eli märälle lattialle. Eli kyllähän tässä valinnassa vaan joutuu menemään melko näppituntumalla kun tieteestä ja tunnusluvuista ei ole apua.

Alkuperäinen laattavaihtoehto oli tuolla alla näkyvä, muista blogeista lähtökohdaksi bongattu,  vähän karkeapintainen -tämä on sitä näppituntumatestausta- Concept Grigio.

Julkisiin tiloihin olisi tulossa koon puolesta 60x60 ja 30x60 saunan pesuhuoneen seinälle, mahdollisesti tiililadonnalla, sekä  60x60 pesuhuoneen ja kylpyhuoneen lattialle, ja vaatimuksena on, että laatat ovat kalibroitu eli ne saa lähes puskusaumaan. Neliöhinta nousee noissa isoissa laatoissa eksponentiaalisesti, kun siirrytään yli 60x60 laattoihin, joten isommat jäänevät vain haaveeksi, mutta katsotaan sitten kukkaroon kun on aika tehdä tilaus.

Concept Grigio ja W2W mikrosementti

Pienen wc:n lattia ja yläkerran kylpyhuoneen (rikkonaiset) seinät on suunniteltu mikrosementistä, eikä se ole mahdoton ajatus myöskään pesuhuoneen ja saunan lattiaksi, ja villinä korttina myös saunan seiniksi.

Saunahan saattaa tulevaisuudessa muuttua kylpyhuoneeksi, mikäli saamme tehtyä diy-saunasiiven pihalle ja olisipa kaukokatseista suunnittelua, että saunan ja pesuhuoneen lattia olisi ainakin samaa materiaalia.

Toinen vaihtoehto mikrosementille on toki laatoittaa koko sauna- ja pesuhuonetila samalla laatalla, vaikka se kaikki kauneus jääkin sitten piiloon lauteiden alle tuntemattomiksi määriksi vuosia. Saunaan on tosin tulossa normaali viemäri, eli sinne pitäisi laittaa laatoista 10x10 koko tai pienempi.

Muutoinhan sauna lattia jää tosiaan lauteiden alle piiloon ja sinne kannattaisi laittaa edullisista edullisin vaihtoehto. Tosin nämä pienen saunan laatan hinnat ovat oikeasti minimaalinen kustannuserä koko rakennuskonkurssissa mutta jos kaikessa saa vähän säästettyä, tulee siitä pian pitkä penni (ja päinvastoin, ylimääräiset sataset kertautuu tuhansiksi).

Selkeästi harmaisiin laattoihin yhteensopivaa ruskeaan taittavaa harmaata mikrosementtiä löytyy esim. Novacolor Wall2Floor-mallistosta W2F055 ja W2F056, joista molemmat ovat juuri ko. laatan sävyisiä mutta joko asteen tummempia tai vaaleampia. Noista vaaleampi kävisi siis seinään ja tummempi lattiaan. Ko. mikrosementti on italialaista ja maahantuojan mukaan yleisilmeeltään rauhallisempaa kuin espanjalaiset vaihtoehdot, sillä sitä levitetään vain kaksi kerrosta.  Sinällään huojentava tieto, sillä mikrosementissä jännittää vähän kuinka levoton lopputulema siitä tulee kun päästetään lyhytpinnainen sinnepäin- amatööri liipan ääreen; muutamia tuskastuneita kokemuksia kun aiheesta alan blogeista löytyy... 

Tuo Concept-laatta siis oli jo mallinnettu parkettienkin kanssa, kunnes lähdettiin koko riiviölaumalla koko lauantain kestävälle, henkistä kestävyyttä vaativalle keittiö- ja laattaliikekierrokselle ympäri maakuntaa, ja käteen tarttuikin ihan uusi vaihtoehto.

Ennen tätä tosin käytiin läpi henkinen hiustenrepimissessio laattaliikkeessä kaiken valikoiman keskellä projektin toisen päättäjän ihastuessa siis lähes valkoiseen laattaan ja itseni tuotua ilmi, että pitäisinkin enemmän sellaista ruskeammasta laatasta, jota myös greige, taupe tai ihan savi nimellä kutsutaan.

Käteen jäi sitten kompromissina Porcelaingresin Urban Ivory, joka on väriltään asteen tai pari vaaleampi kuin toisen päättäjän liian tummaksi tuomitsemat Conceptin Greige ja Grigio, sekä enemmän ruskeaan taittava ja ennenkaikkea pinnaltaan lupaavan tahmea.

Ei luista kuulkaa villasukka mallipalalla (tämä on sitä standardoimatonta liukutestausta) ja onhan tuolla siis liukkaudenestoluokituskin ilmoitettu eli R10. Voin raportoida sitten siivousominaisuuksista tulevaisuudessa, sillä toki herää kysymys miten tähän tarttuu kaikki lapsi- ja koiraperheessä mystisesti syntyvä mähnä?

Tähän Urban Ivory laattaan sopii hyvin myös yhteen tuo Novacolor Wall2Floor W2F055-mikrosementti, mutta SBL:n harmahtavat sävyt ovat vielä liian ruskeita.

Harmillisesti laatasta taas puuttuu Conceptin laatan aavistuksenomainen kimallus, joka vetoaa sisäiseen slaavilaisuuteeni (vähän kuten Taiga-astiat) mutta näemmä kaikkea ei voi saada, tai ainakaan en enää jaksa lähteä tuota yhdistelmää mistään metsästämään. Jos joku tietää mistä sellaista löytyy, kertokaa nyt tai vaietkaa ikiajoiksi.

Mitä saisi olla?

Porcelaingres Urban Ivory, väri vaihtelee valon mukaan harmahtavasta taupeen.

Parketinperkelekin pitäisi päättää viikonloppuna, jos messutarjouksen haluaa saada, syvä huokaus. 

* Lähde http://www.ukty.fi/wp-content/uploads/liukkaudenesto.pdf

Keittiötasomateriaalit- mitä laitetaan?

Kiintokalustesuunnitelman teko on kulkenut tässä koko ajan muun suunnittelun rinnalla. Isot linjat ovat jo valmiit ja ainoastaan keittiösaarekkeen yksityiskohdat ja tasomateriaali pitäisi saada lyötyä lukkoon.

Keittiötasoissa on vallan mahdottomasti vaihtoehtoja, kuten te valveutuneet lukijat hyvin tiedätte ja näistä on ulos rajattu (toistaiseksi, ellei kassakriisi iske) laminaatti. Laminaateissakin on kyllä tätä nykyä melkoisen paljon hyvälaatuisia ja -näköisiä vaihtoehtoja mutta toisen materiaalin ulkonäön matkimisessa on kuitenkin jotain epäilyttävää lähtökohtaisesti. Vai onko olemassa laminaatin näköistä laminaattia?
Se ei kuitenkaan estä, etteikö mahdollisesti kodinhoitohuoneen pienet tasot kuitenkin voisi olla käytännön syistä laminaattia...

Keittiössä kuitenkin lähtökohtaisesti tason vaatimuksena olisi myös lämmönkesto, joka annetaan  anteeksi vain puutasolle ulkonäkösyistä. Näistä syistä on  ulkopuolelle jätetty myös komposiitti- ja kvartsitasot, sillä miksi maksaa kiven hinta materiaalista, jolla ei ole kiven kaikkia hyviä ominaisuuksia? No, ehkä juuri niistä ulkonäkösyistä ja voihan olla, että näihinkin vaihtoehtoihin vielä lopulta palataan. Mitäpä sitten tällä poissulkemismenetelmällä jää jäljelle? 

Olenkin selvitellyt seuraavia vaihtoehtoja tästä  kuumuudenkeston ja meidän keittiösuunnitelman (iso saareke 1200x2400 ja allastaso 600x1800) näkökulmasta:

Kivi - mattamustana

Kuva vientikivi.com

• kaunis luonnonmateriaali, kuumuudenkestävä, helppohoitoinen 
• saatavana eri paksuuksia
• mattapinnassa ei näy tahrat (helposti)
• kova
• mutta turkasen kallis, laaduista riippuen iso hintahaitari n. 500-1000 eur/neliö

Betoni -musta

• ulkonäkö ja helppohoitoisuus ja mittojen räätälöitävyys 
  
• kestääkö lakattu pinta kuumuutta, tähän en ole saanut vastauksia
• yhtä kallis kuin kivi, jollei tee itse
• ehkä tätä voisi harkita johonkin pienempään kohteeseen, kuten khh tai ulkotilat: en lähtisi harjoittelemaan keittiötasojen kanssa

Keraamitaso  (Dekton)

• kestävyys, helppohoitoisuus ja erittäin hyviä värivaihtoehtoja myös mattasävyissä 
• kuumuudenkestävä
• siis vielä kalliimpi kuin kivi
• löytyy vain 20 mm paksuna, joka voi aiheuttaa vaikeuksia altaiden ja liesitasojen yms. kiinnityksessä. 

Laatoitettu taso

Kuva Classic Home Improvements

• kuumuudenkestävä ja helppohoitoinen
• varsin kohtuullinen hinta
• voisi olla kivannäköinen isoilla laatoilla tehtynä keittiössä
• voisi käyttää samaa laattaa kuin lattiassa
• allas ja liesi yms. reiät aiheuttaa mietintää
• mistä alusta pitäisi tehdä (vanerista?) ja reunalistat?
• vaihtoehto ö- olisiko paremminkin vaikka wc-tiloihin sopiva ratkaisu esim. mosaiikkina?

Tammi- tai muu massiivipuutaso

Kuva gigantti.fi

• kaunis ja lämmin luonnonmateriaali
• ei laiskurille: vaatii hieman hoitoa ja roiskeet on kuivattava lähes heti mutta hyviä kokemuksia edellisessä kodissa, kesti kaikissa tiloissa pikkulapsiarkea
• kohtuullisen hintainen kiveen verrattuna

Kyä se näistä taitaa olla jokin kiven ja tammen yhdistelmä tai kassavajetapauksessa tammi. Sopivaa kiveä täytyy kuitenkin vielä metsästää: pitäisi olla riittävän musta ja riittävän halpa. Että silleen. 

Joko voi sisustaa - matosta asiaa

Oletettavasti jotain täysin asiallista rakennustietoutta kuukkeloidessa löysin tyrmäävän täydelliset matot tulevaan olohuoneeseen ja ruokailuryhmän  alle. Itämaiset matot ovat olleet lähellä sydäntä aina ja yksi matonriepu onkin kulkenut uskollisesti talosta toiseen sopien tai sopimatta sisustukseen mutta tässä olisi tällainen helppo vaihtoehto värityksen puolesta.

Jean Vernet Fading World

Nyt kun alan (kuntosalista, vaatteista ja kaikesta muusta raksa-aikaisesta mahdottomuudesta) säästämään, voi mattorahasto olla juuri vuoden kuluttua kasassa. Kiivaaseen etsintään laitetaan myös dog- tenat ikäneidoillemme, sillä näille ihanuuksille ei kaivata eau de piss-suihkausta. Siitä todellisesta uhkakuvasta johtuen meidän talouteen kelpaakin vain muovi villamatot, nuo funktionaaliset, itse itseään puhdistavat ihmeet.

P.s. harmillisesti myöhemmin huomasin, että nämä matot ovat puuvillaa, ei täyttä villaa, ja aika ohuetkin.
P.s.2020: Ostettiin matto lopulta kuitenkin ja ei ole päivääkään kaduttanut. 

Rakentamisilmoitus- tuo laiminlyöntimaksun uhkainen urakka

Verohallinto vaatii tätä nykyä kotitalouksilta kaikista rakennusluvan alaisista töistä rakentamisilmoituksen, jonka voi tehdä joko sähköisesti tai paperilla. Tämä koskee siten myös esim. käyttötarkoituksen muutosta, ja olikin ennestään tuttu ilmoitus vanhan kodin remonttien vuoksi. Tarkempaa tietoa täältä: 

https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Rakentamisilmoitukset

Ilmoitusta ei voi täydentää esimerkiksi kuukausittain vaan on tehtävä yksi yhteenveto ennen käyttöönottotarkistusta ja täydentävä ilmoitus sitten ennen loppukatselmusta.   Ilmoitukseen tarvitaan seuraavat tiedot työntekijöittäin tai urakoitsijoittain, ja se kattaa mm. suunnittelutyön. Jos laskulla on sekä materiaalia että työtä, voi ilmoittaa kuitenkin kokonaissumman.  Tiedot:

• nimi ja henkilötunnus
• rakennuskohteen tiedot (esimerkiksi kiinteistötunnus tai asunto-osakeyhtiön Y-tunnus)
• työn suorittaneen yrityksen nimi ja Y-tunnus
• itse palkkaamasi työntekijän nimi ja henkilötunnus
• maksamasi suoritukset yrityksille tai palkat työntekijöillesi
• työn aloitus- ja lopetuspäivämäärä

Asiaa ei siis ole tehty kovin helpoksi perusrakentajalle, joten edellisestä kerrasta viisastuneena katsoin parhaaksi perustaa budjettiexceliin taas yhden lokisivun, jonne listaan laskut tietoineen sitä mukaan, kun niitä saapuu maksettavaksi. Laskuillahan ei esimerkiksi usein näy työn alkamis- ja lopettamisajankohta, joten ne helpointa laittaa ylös (lyhyen) muistin aikana. Ilmoitus on tehtävä hyvissä ajoin ennen katselmuksia, jotta Verohallinto ehtii lähettää todistuksen ilmoituksesta eli ilmoitusjakso kannattaa katkaista muutamaa viikkoa ennen sitä. Ja ilmoituksen tekemättä jättämisestähän voidaan sitten lätkäistä laiminlyöntimaksu.

Ymmärrän, että tällä pyritään kitkemään harmaata taloutta mutta ilmoituksessa on kuitenkin jopa tälläisen rehellisen rakentajan heti paikallistama porsaanreikä talkootyön muodossa eli mielellään näkisi jotain puoltavia laskelmia tämän ilmoituksen vaikutuksesta verotuloihin suhteessa käsittelykustannuksiin. Oman, rakennuttajan työn osuutta tässä kirjanpitotyössä unohtamatta.

Tiikkiovi -check, mutta ne etuikkunat?

Kyllä on vaikea päätös tuo pääovi-kokonaisuus ikkunoineen, sitä on märehditty arkkitehtisuunnitelmien alusta asti säännöllisen epäsäännöllisesti. 

Etuoven materiaaliksi jalostui aika nopeasti tiikki (budjettisyistä siis viilu...) ja  se tulisi pitkällä ripavetimellä ja jollakin kätevällä ovikoodilukolla, joihin (myös) pitänee perehtyä jossakin välissä sekä tehdä riskikartoitus kuinka nopeasti koodi leviää sitten lasten kautta naapurustoon.

Ihan kivoja vaihtoehtojakin on löytynyt, vaikkakin kaikki toiseksi parhaita. Tälle alla olevalle upealle ovelle yritin nimittäin tekijää löytää mutta ei kuulemma toimi Suomen sääoloissa tuommoiset (puun ja metallilistan väliin muodostuvat) kondensaatioloukut. Uskotaan.

Seuraavan malliseen, ehkä vähän 50-60-luvusta inspiraatiota ottavaan oveen tullaan tiikkiviiluisena näillä päätöksin päätymään, kuva Skaalalta mutta muiltakin löytyy. En ole kyllä tuota ovea puisena nähnyt lähietäisyydeltä mutta uskotaan kuvitelmiin, että ratkaisu näyttäisi sitten ihan tyylikkäältä. Ovihan on hyvin sään- ja uv-valonkin suojassa syvän katoksen alla, joten tiikkiviilu pitäisi kestää vaikka huoltoa tulee vaatimaan. Se on semmoinen huoltotoimenpide, jonka minäkin hallitsen ja voin suorittaa sen sopivasti juurikin silloin, kun pitäisi kiivetä puhdistamaan rännit.

Ovi ei siis aiheuta ongelmia, vaan sen viereen ja päälle tulevien ikkunoiden pokat. Ikkunakarmit tulevat olemaan siis mustat muualla talossa mutta laitetaanko etupuolelle myös mustat vaiko sitten oveen väriin sävytetyt karmit? 

Kas näin?

Jolloin kaveriksi voisi käydä tälläinenkin ovi:

Pihlan ovi löytyy myös tiikkiviiluisena. Mutta mitä onkaan tekninen viilu?

Vai sittenkin näin?

Eteisestähän (arvatenkin mielikuvituksekkaan valkoseinäisestä) näkee suoraan keittiöön ja sieltä mustakarmiset ikkunat. Eteisessä tulee kyllä olemaan mahdollisesti puuta vaatehuoneen vanerioven muodossa, mutta senhän voi myös käsitellä mustaksi. Toisaalta taas etupuoli on oma kokonaisuus, eikä etupuolen julkisivuille tule muita ikkunoita. Ulkoseinähän tuossa kohtaa on taas mustaksi rapattua kiveä, joten tiikinvärisen ikkunat olisivat varmasti vähän pirteämmän näköiset.   Kolmanneksi taas, karmit ja ovihan ovat eri materiaalia ja voivat ajanmyötä muuttua erisävyisiksi, jos lähtöjäkään ovat ihan samanväriset.

Tämä kun saa ratkaistua, olen pätevöitynyt ratkaisemaan vaikka muutaman Lähi-Idän kriisin, sen sortin pitkäaikaista epätoivoa lietsova ongelmahan tämä on...just nyt. 

Pihasuunnittelun epäortodoksiset lähtökohdat

Aloitimme pihasuunnittelun samaan aikaan talon suunnittelun kanssa, lähinnä ruoppaussuunnitelman vauhdittamana mutta toki taka-ajatuksena on myös säästää vähän maatyökustannuksissa ja tehdä osa pihan pohjatöistä heti montun kaivuun yhteydessä, ainakin maanmuotoilun  ja maa-ainesten kuljettelun suhteen. Toiveikkaana odotan myös, että tontilta löytyy kaivettaessa kiviä, joita haluamme hyödyntää pihan pengerryksissä ostettavien muurikivien sijaan. Ainakin muutama isompi lohkare törröttää näkyvissä, mutta toivotaan ettei niitä ole räjäytettäväksi asti. 

Laitoin pihasuunnittelusta tarjouspyyntöä kolmelle taholle, joista kaksi vastasi. Kolmas, kunnan paikallinen yrittäjä ei palanut sähköpostiini, mikä oli vähän harmillista mutta en nyt nähnyt tarpeelliseksi perään soitella. Valitsimme sitten luonnollisesti hinnaltaan edullisimman toimijan, josta saimme kyllä myös suosituksiakin esim. arkkitehdiltämme. Suositukset ovat kyllä monessa rakentamispäätöksessä merkittävä tekijä, niiden painoarvo korreloi suoraan oman epävarmuuden kanssa...

Pihasuunnitelma tehtiin siis ensin ranta-alueelle, jotta pystyimme tosiaan ohjeistamaan ruoppausmassojen läjityspaikan sekä kaadattamaan puita massojen alta. Samalla kävimme puutarhurin kanssa läpi mitä muille rannan puille tehtiin, sillä rannalta löytyi niin pöpelikköä, koivikkoa kuin elämänsä päähän tullutta massiivista hopeapajua. Karsinnan jälkeen tulevan uimarannan tienoille jäi pari koivua riippumattopuuksi ja tontin toiseen päähän jäi toinen rykelmä koivuja, joille harvennettiin elintilaa. Tälle operaatiolle tarvittiin siis maisemointilupa kunnalta. Lisäksi tontin yläkulmaan rajalle jäänee yksi koivu ja viereen toinen.  Rakennusalueella on myös upeita, isoja petäjiä, joista ainakin yksi säästetään ja toinen saa vielä armonaikaa, kunnes nähdään tuleeko se suoraan parvekkeen eteen, jolloin se armo saattaa loppua lyhyeen. 

Teimme pihasuunnitelman pohjaksi, asemapiirustuksen lisäksi,  vastaavan tilasuunnitelman kuin talollekin, jonne listailimme toiveita ja laittelimme fiiliskuvia. Edellinen pihamme mitattiin hehtaareissa ja nyt kun mittayksikkönä ovat neliömetrit, tuntuu myös mahdolliselta saada tuleva piha tilallisesti ja eritoten puutarhahoidollisesti hallintaan; toinen pää pihasta ei enää räjähdä sillä aikaa, kun saat toisen pään hikipäissäsi vesuroitua. Edellisestä pihanhoitoprosessista oppineena toivon siis muutamia yhtenäisiä isoja istutusalueita ja pääsääntöisesti katteeella varusteltuja pensaita ja havuja (tosin katteeseen liittyen paikallinen tuholaistilanne eli etana- ja myyräkanta on vielä selvittämättä). Vähän saa olla joukossa sipulikukkia ja perennoja, kuten kurjenmiekkaa, kuunliljaa, keijunkukkaa, angervoja, kurjenpolvea, jättipoimulehteä ja ja ja... Kas tältä ne istutukset sitten joskus voisivat näyttää (tai ainakin unelmissani):

No, näiden lisäksi toiveissa on siis hiekkaranta ja yhtenäinen laituri- & terassialue rantaan sekä jokin ulkonuotiopaikka.  Vaikkapa jotain tällaista yksinkertaista:

No, oletettavasti vesi nousee pitkälle rannalle keväällä ja täytyy keksiä jokin kestävämpi ratkaisu.

Tarvitaan toki pelikenttää lapsille ja jonnekin se trampoliinimonsteri pitää piilottaa. Grillipaikka tulee luontevasti yläkerran parvekkeelle keittiön eteen, ja sinne tulee myös isompi ruokailupaikka. Parvekkeelle mahtuu myös ulkosohva ja riipputuoli etelänpuoleiselle sivulle.  Alakerran terassi tehdään vuolukivestä (en ole uskaltanut budjetoida tätä)  ja sinne löytyisi korituoli- ja sohvasetti saunan jälkeiseen jäädyttelyyn. Lisäksi meillä olisi vielä juuri ennen muuttotietoa teetetty siperianlehtikuusesta tehty moderni pirttipöytä penkkeineen, ja ehkä se setti selviäisi sitten ihan rannassa säiden armolla. Sattuneesta syystä noita ulkokalusteita löytyy joka lähtöön varastoituna, joten (epäoppikirjamainen) lähtökohta suunnittelulle oli luoda paikka kalusteille, joilla on jo jokin funktio, jota pihalla halutaan toteuttaa - kuten kahvikupillisen nauttiminen kesäaamussa sohvalla, grilli-illallinen vieraiden kera ison pöydän ääressä, eväsretki lasten kanssa rannan puupöydälle katettuna, saunajuoman siemailu korituolissa. Ehkä ei kuitenkaan ihan niin huono kulma suunnittelulle? 

Tilatoivelistalla on lisäksi uutuutena ulkoporeamme (voihan sen nyt ainakin piirtää johonkin) sekä toki pieni hyötypuutarha-alue muutamine marjapensaineen ja pienine kasvihuoneineen. Muuta, ei niin jännää mutta sitäkin oleellisempaa huomioitavaa olivat toki roska- ja pyöräkatoksen sijoittelu, pyykinkuivausteline, vieraspaikat, peräkärryn ja venetrailerin säilytys, ylipäänsä valaistus sekä kulkuväylät ja koko tontin koira-aitaus (josta lisää myöhemmin).  Näistä huomioitavista asioista löytyy hyvin tietoa netistä, myös pihasuunnittelua tarjoavien yritysten sivuilta. 

Haastavinta omalta kohdalta on oikeastaan pihan korkoerojen käsittely ja se oli tärkein syy suunnittelijan palkaamiseen, muutoin tuota pihaa olisi voinut uskaltaa jopa itse suunnitella. Toki myös odotukset olivat sen suhteen korkealla, että suunnittelija osaisi ehdottaa ratkaisuja, joita edes vuosia Viherpihaa ja puutarhakirjoja ahkerasti lukenut amatööri ei näe. 

Harvinaisen tyylikäs roskakatos?

Talon ulkoväritys- musta tuntuu meiltä

Se voi olla ihan minkä värinen vaan, kunhan on musta. 

Talon pääväristä vallitsi onneksi hallituksen kesken konsensus alusta asti. Kaikki nuo puuverhoukset tulisivat olemaan siis mustaa väriä ja pitäisi vain jossain välissä etsiä oikea sävy ja ennen kaikkea oikea ulkomaali, jotta varsinkaan eteläsivua ei pitäisi olla maalamassa viiden vuoden päästä uudelleen. Hyvänä vinkkinä saimme jo, että laudoitus kannattaisi olla mahdollisimman karheaa, jotta maali pysyisi paremmin. Näinhän se tietenkin järjelläkin ajatellen taitaa olla mutta olisiko asia tullut mieliin lautoja tilatessa. Ei.

Pähkäilyä kuitenkin  aiheutti kivirappauksen, rimoituksen, kattolaudoituksen ja parvekelaudoituksen väritys. Värivaihtoehdot olivat kuitenkin rajattu jo kolmeen eri variaatioon: kuultoruskea, harmaa ja valkoinen ja näistähän sai sitten monia eri yhdistelmiä aikaan.  Lisäksi talo suunniteltiin aluksi vaakalaudoituksella mutta se pyörähti sitten pystylaudoitukseksi loppumetreillä, jolloin saatiin listattomat kulmat. Parvekkeen rimoitustakin on pidetty välillä vaakasuunnassa ja välillä pystysuunnassa. Lähinnähän ne antavat raamit parvekkeille, ja jos auringosuojaa tarvitsisi, olisi niiden pitänyt olla vaakatasossa. Alla olevissa kuvissa näkyy kuitenkin vielä tuo vaakalaudoitus, siitäpä voi vertailla tuonne blogin yläkuvaan miten muutos vaikutti talon luonteeseen. Itse sitä en enää vertaile, etten ala enää horjumaan päätöksessä. 

  

Katseltiin sitten erinäisiä vaihtoehtoja arkkitehdin näkymäkuvien pohjalta ja todettiin, että se mikä näytti hyvältä Pinterestistä bongatuista kuvista, ei ollutkaan niin kiva näissä näkymissä. Harmaa jäi nopeasti pois vaikka sellainen betoninsävyinen seinä ja harmaantunut siperianlehtikuusi tuntuivat ajatuksena hyvänä. Eivät sitten näyttäneet kuitenkaan tässä demossa.

Valkoinen pääsi loppusuoralle antaen tiukan vastuksen voittajalle. Aika eri fiilis kuin näissä tummissa vaihtoehdoissa. Valkoista tuki myös se, että sisäkatto olisi sitten voinut olla sen kummemmin pohtimatta valkoinen, jolloin katto olisi jatkunut yhtenäisen näköisenä sisältä ulos. Lattia puolestaan olisi jatkunut harmaana sisältä ulos. Nyt kun tätä jälkikäteen kirjoitan, suorastaan mietin miksi emme tähän vaihtoehtoon päätyneet?

Tämä alin väritys, joka kuitenkin oli alusta asti pyörinyt kuvissa sitten valittiin ja rakennuslupaan kirjattiin. Siinä vain oli sitä jotain. Sekä meidän, että arkkitehtimme mielestä.  Nyt vain kasvavalla jännityksellä odotan löydämmekö oikean värisen mustan rappauksen, joka stemmaa tuon mustan puun kanssa mutta murehditaan sitä sitten, kun sen aika on.

Näkymäkuvat Arkkitehtuuritoimisto Taso