LVI-suunnittelu, kuinka tyhmäksi voi tuntea itsensä...

LVI-suunnittelun myötä olemme saaneet eteemme kommentoitavaksi nipun suunnitelmia, joita kohtaan ymmärrys kasvaa jokaisella lukukerralla hieman lisää mutta ei kuitenkaan tule yltämään sille tasolle, että olisi itsellä yhtään varma tunne siitä mitä edestään tulee löytämään. Harvemmin tuntee itseään yhtä tietämättömäksi, kuin näitä viivoja ja palleroita killittäessä. Prosessi on sinällään edennyt hyvin, lähetimme LVI-suunnittelijalle lähtötietoja, ja sitten onkin kommentoitu ja kyselty puolin ja toisin sähköpostin välityksellä. Suunnitelmia ovat kommentoineet toki myös pääsuunnittelija sekä projektipäällikkö/ vastaava mestari kuin myös rakennesuunnittelija mutta mehän näiden ratkaisujen kanssa lopulta eletään. 

Tässä vaiheessa meillä on pitänyt olla jo tiedossa mm. seuraavat asiat (joista osassa on mieli muuttunut viikon sisällä kahdesti):

• kiintokalusteiden paikat vs. vesi ja viemäritarpeet
• lieden paikka ja tuulettimen tyyppi: katto/pöytätaso, aktiivihiilisuodatin vai osa ilmanvaihtoa...
• suihkujen viemärityypit: normaalit vai Unidrain- tai vastaavat budjetinvenyttäjät (valittiin nämä vaikka vielä ihmetellään laattakokoja, oi miksi?)
• wc-istuinten tyypit: seinä- vai lattiamallit (ensimmäinen, koska miesvaltainen talous...)
• rättipatteritarpeet: kaksi kappaletta pesutiloissa kytketään nyt lattiavesikiertoon mutta askarruttaa lämpö kesällä?  
• ulkovesipisteiden paikat ja viemäritarpeet: esim. kurapiste tuleekin ulos
• autokatoksen / tallin viemäröintitarpeet, varautuminen katoksen evoluutioon talliksi otettava huomioon
• lämmityssysteemi ja kojeiden paikat, lisäboilerin tilantarve
• maakylmäjärjestelmä: katto-vai seinäkonvektori vaiko kytköksissä ilmanvaihtoon
• keskuspölyimuri: kyllä vai ei, ja rasioiden paikat vs. johdon pituus: ei tule,  en vaan tykkää letkuhärdellistä
• sähkötaulun paikka
• saunasiipioptioon varautuminen tulpatulla viemärihaaroituksella

Lisäksi näyttäisi olevan muitakin asioita, jotka olisi hyvä ymmärtää mutta joista nyt ammattilaiset käyvät keskenään keskustelua, kuten esimerkiksi sadevesirännit ja terassin vedenpoisto (ainoa antamani ohjeistus on, että voisiko ne putket vetää puurakenteiden piilossa katolta alas.) 

Tässä vaiheessa pitäisi olla nyt silmä kovana ettei tule hassuja yllätyksiä vastaan (kuten ilmanvaihtoventtiili kaapiston kohdalla) mutta niin vaan tulee oma ymmärrys vastaan. Esimerkiksi nyt sitten ilmanvaihtoputkien vedot alakerran lattiasta yläkerran kattoon, johonkinhan ne pitää laittaa ja tulevat syömään sitten tässä tapauksessa muutenkin vähäistä vaatehuone- ja komerotilaa. Jonka johdosta piti suunnitella tässä vaiheessa jo, sopivatko esim. ruokakomeroon sinne suunnitellut hyllyt ja mahtuuko vaaterekit (no sopii mutta ei niin kuin omissa alkuperäisissä kuvitelmissa). Lisäksi tulee koteloitavaa kattoon johtuen suunnitellusta liesituulettimesta, joka tulee saareketasoon. Rakennussäädöksistä johtuen liesituulettimen hormi pitää vetää yläkaton kautta ulos. Tämä tarkoittaa sitä, että hormi vedetään ensin keittiön lattiasta alapohjan läpi alakerran harrastetilan kattoon, ja sitä pitkin taas alapohjan läpi ruokakomeroon ja sieltä sitten katon kautta ulos. Tässä vaiheessa sitä alkoi miettiä muita vaihtoehtoja, kuten  aktiivihiilisuodatin (no ei taida olla paras ratkaisu tehon suhteen), alas laskettu katto (peittää suoraan näkymät sisääntullessa), lieden ja vesipisteen vaihto (likaiset astiat koko ajan saarekkeella näkyvissä, oh no).... Päädymme sitten laittamaan harrastetilan kattoon kanttikanavaa ja ehkäpä siellä voisi tehdä alaslasketun katonkin akustiikkalevyillä.  

LVI-suunnitelmat korreloivat inhorealistisesti budjetin kanssa. Näillä ratkaisuilla, kuten tasosta nouseva liesituuletin, seinäwc:t, Unidrain-viemärit ja rättipatterit saatiin pari lisäkulua aikaan, jotka pitäisi sitten taas kiriä jossain toisessa päässä pois ettei budjetti ylity jo suunnitelmavaiheessa (sitähän on nähty mitä sille toteutumisvaiheessa käy, pienemmissäkin kohteissa kuin Länsimetro). Tämä tarkoittanee siis tiukkaa keskustelua itsensä sekä toimittajien kanssa koskien mm. ikkunaratkaisuja (lasketaanko säästöksi, kun heti jätettiin lasiliukovet pois) ja kiintokalusteita (khh:een ovet ja tasot eivät tarvitse tosiaan olla näyttävimmästä päästä) sekä lattiamateriaaleista (löytyisikö vielä samantyyppistä laattaa edullisemmin jostain). Nämä nyt esimerkkeinä kohteista, joista itse ymmärtää säästöä löytyvän. 

OPPITUNTI nro 3: ota jo talon arkkitehtisuunnittelussa tilojen käytössä huomioon (erityisesti pystysuuntaisten) putkistojen kulku ja niiden tilantarve.

Wanted: harmaa parketti

Makuuhuoneisiin suunnitellaan jotain kivilaattaa pehmeämpää vaihtoehtoa. Koirat eivät olettavasti juoksentele niissä huoneissa täyttä rallia (koska eivät mahdu...) ja lapsetkin kasvavat pikkuhiljaa ulos raisuimmista autoleikeistä, joten ihan samanlaista naarmunkestoa kuin yleisissä tiloissa ei vaadita. Vaihtoehtoina tuossa jo aikaisemmiin puntaroidun vinyylikorkin lisäksi ovat parketti ja mikrosementti, ja sävynä harmaa.

Parketti olisi upea myös olohuonetiloissa mutta se vaatisi sitten jonnekin alueen keskitilan kohdalle - ei niin huomaamattoman -listoitetun rajapinnan laatan ja parketin väliin, ja tämä lähtökohtaisesti häiritsee jo ajatuksena sisustuspedanttia mielenlaatuani. Lattiapinta saisi vaihtua vain ovien myötä. Piste.

Harmaata laminaattiahan löytyy joka lähtöön mutta parketeissa ei näitä sävyvaihtoehtoja sitten yllättäen niin paljon olekaan.  Ankaralla kuukkeloinnilla ja jopa fyysisesti liikkeitäkin haravoiden on löydetty vain kolme vaihtoehtoa, jotka kaikki ovat lankkumaisia eli yksisauvaisia:

• Timberwise Tammi Industrial Ferro
• Timberwise Tammi Carbon White
• Meister Cottage Tammi Hopeanharmaa

Kaksi ensimmäistä ovat mattapintaisia ja kolmas on musta hevonen: täyskiiltävä  mutta väriltään juurikin täydellinen, kun verrataan taas noihin betonimaisiin laattoihin. Olisiko tuo siis vakava tyylirikko, jos muuten ehkä rouheahkoon sisustukseen ujuttaisi tuollaisen täysin asiaankuulumattoman luksusparketin...jos siitä kerta tykkää.  

Industrial Ferro

Carbon White

Cottage Tammi hopeanharmaa

Parketin puolesta ei oikein puhu kustannuspuoli. Onko mitään järkeä laittaa kalleinta lattiapintaa pieniin huoneisiin, jossa se peitetään kalusteilla eikä se pääse yhtään oikeuksiinsa? Ei oikein mutta voi olla ettei tätä päätöstä tehdä järjellä. 

Jätetään nämäkin vielä hetkeksi hautumaan ja pohditaan seuraavaksi mikrosementtiä. Sitä on alustavien suunnitelmien mukaan (jotka siis voivat muuttua lennossa) tulossa joka tapauksessa jo kahteen paikkaan: yläkerran kylpyhuoneen seiniin ja alakerran vessan lattiaan. Näytteitä tuli yhdeltä toimittajalta ja toinen käski kaivaa jostakin NCS-koodiston (koskaan kuullutkaan) esiin ja valita sieltä sopiva sävy. Sanomattakin selvää, että tämä toimittaja jää nyt pihalle kilpailuksesta. Markkinointi-investointeja päivätyössä pohtivana kysyn vaan, että onko tehokkaampaa kohdennettua markkinointia kuin lähettää pari näytettä jo ostohaluiselle asiakkaalle, joka on itse kaivanut tuotteen ja toimittajan esiin? 

Rakennuslupa hyväksytty

Rakennuslupa hyväksyttiin, se välttyi pelätyiltä lupabyrokratian rattailta. 

Lupa vietiin sisään 2.1.2017, täydennettiin vielä muutamalla lomakkeella 11.1 ja lupatieto kilahtikin jo  sähköpostiin 24.1.2017. Hankettahan oli jo esitelty syksyllä pääsuunnittelijan toimesta rakennusvalvonnalle ennen lopullisten suunnitelmien tekoa, olisiko tämä tosiaan edesauttanut sujuvaa lupakäsittelyä. Toistaiseksi ei ole siis kuin hyvää sanottavaa kunnan teknisestä toimistosta. 

Aikataulu näyttäisi siis siltä, että maaliskuun lopulla aloitetaan maatyöt, ja viimeistään silloin rakennuspaikan raivaus puustosta, joka sisältää esim. 20 m ikivanhaa taivaisiin kurkottavaa kuusiaitaa juuri pahasti väärässä paikassa. Toinen vaihtoehto olisi tehdä raivaus jo aikaisemmin, joten kilpailutetaan nyt tekijöitä eli lähinnä puuunkaatotyö erikseen tai maaurakointiin kytkettynä. Jos kaikki menee hyvin, vuoden päästä tähän aikaan asumme jo uudessa kodissa. Mutta pessimisti ei pety, joten ei aseteta (asetetaanpa) tavoitteeksi klassista "jouluksi uuteen kotiin." 

Maaliskuuhun mennessä viimeistellään siis mm. lvi-, rakenne-, sähkö- ja pihasuunnitelma ja kilpailutetaan useita eri toimittajia sekä lasketaan runkokivimenekki tilausta varten. Lisäksi me suunnittelemme sisustuksen, etsimme tuotteet ja toimittajat, kilpailutamme tarvikkeet ja teemme tilaukset valmiiksi.  Toimitusajat vahvistetaan sitten myöhemmin. Tässä vaiheessa pitäisi myös tarkennettua urakointitarjousta varten hahmotella mahdollinen oman työn osuus (siivous..?) Seuraavat kaksi kuukautta ovat siis pyhitetty suunnitelmille ja sitten alkaa tapahtua jo jotain näkyvää. Kesän epäusko siitä, että miten tuohon pöpelikköön oikein tulee talo alkaa pikkuhiljaa muuttua toiveikkaaksi olotilaksi.  

Ruoppaus - ilmoituksia, kuulemisia ja lupia

Tontin ranta oli melkoista velliä ja  muutoinkin luonnontilassa. Rantaveteen kun tökkäsi oksan, upposi se noin puoli metriä mutaan eli jotain oli tehtävä, jos halusi, että lapset suostuvat jo seuraavana kesänä räpiköimään rannassa. Täytyi siis tilata ruoppaus ja tehdä ruoppaussuunnitelma sekä ilmoitus ELY-keskukselle työstä. 

Ruoppauksesta löytyi vähäisesti tietoa netin kautta, ja lopulta vähemmistössä varmasti ovatkin ihmiset, jotka sitä joutuvat teettämään ja vielä vähemmässä ne, jotka asiasta jotain netissä somettelevat. Kysyntää kuitenkin tuntuu olevan riittävästi tekijöille, sillä heitä oli vaikeuksia löytää (kohtuullisella korvauksella) työtä tekemään.  Laitoin tarjouskyselyä viidelle taholle, joista yhden tiedot sain naapurustosta.  Tätäkään yritystä ei tavanomaisin hakusanoin netistä kuukkeloimalla olisi löytänyt, joten voihan noita tekijöitä muitakin vielä olla.  Yksi ei vastannut, yksi ohjasi kilpailijalle, yksi ilmoitti tilauskirjojen olevan täynnä seuraavaan syksyyn, joten jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa. Nämä tahot tulivat tontille katsomaan alustavan kaivuu- ja rantaviivasuunnitelmamme. Toinen tarjosi ruoppausta nelinkertaiseen hintaan kuin toinen tekijä, joka tarjosi sitä kaksinkertaiseen hintaan verrattuna tähän, jolta työtä olisi pitänyt odottaa vuosi (miksiköhän ne tilauskirjat olivat siis täynnä...) Kaikki arvioivat työn kestävän pienemmällä koneella kaksi päivää, joka vastasi naapurustossa tehtyä ehkä vähän isompaa urakkaa, joten arvelimme tämän pitävän suurinpiirtein kutinsa. Kaikki urakoitsijat tarjosivat työn siis ponttoonilta tehtäväksi, sillä rannalta ei ylettänyt kaivamaan riittävän pitkälle tulevan laiturin päähän. Toinen tarjosi  yhtä konetta, ja toisella olisi ollut toinen ponttooni massan kuljettamiseksi rannalle, jossa taas pienempi kone olisi lapioinut massat maihin.

Pyysimme aluksi hinnat tuntityönä, ja valitsemamme urakoitsija muutti sen lopulta urakkahinnaksi tuon kahden päivän työaika-arvion perusteella. Tämähän aiheutti arpomisen, että miten asia pitäisi sopia. Jos tehdään tuntityöllä, tehdäänkö sitä rivakkaan tahtiin kunnes työ on tullut tehtyä. Jos tehdään urakalla, tehdäänkö työ loppuun vai loppuuko työ, kun sen kannattavuus laskee alle tietyn rajan....

Ruoppauksen teko vaatii (sähköisen) ilmoituksen ELY-keskukselle, mukaanlukien naapureiden suostumuksen. ELY-keskuksella on 30 päivää aikaa ilmoittaa, mikäli eivät ilmoitusta hyväksy ja tuon ajan kuluttua umpeen voi ruoppauksen suorittaa.

Ruoppaussuunnitelman teko oli haastava, jopa hetkellisiä epätoivon tunteita allekirjoittaneessa aiheuttava prosessi. Ensin piti toki selvittää itselle miksi työhön ryhdyttiin eli haluttiin lapsille uimaranta, johon he eivät uppoa polvia myöten, laiturille tukevampi pohja, veneelle riittävän syvä parkkipaikka ja reitti veneväylälle. Keskivedenkorkeus piti selvittää, jotta tiedettiin ruoppaussyvyys, se löytyi www.ymparisto.fi-sivuilta (siis miten sitä selvittiin tiedonhaussa ennen nettiaikaa?). Ruopattava pinta-ala piti hahmottaa, jotta saatiin laskettua ruopattava kuutiomäärä. Tämänkin suhteen on rajoitus, yli 500 kuution ruoppaukset eivät ole enää ilmoituksenvaraisia.  Ja sitten piti päättää mihin se ruopattava massa kipattaisiin elikäs läjitettäisiin, jotta se ei ole rakentaessa tiellä tai toisaalta sitä ei tarvitsisi siirrellä myöhemmin paikasta a paikkaan b (kottikärryllä?) Tässä vaiheessa taas todettiin, että palkkaammekin tästä jo pihasuunnittelijan ja pyydämme hänet  suunnittelemaan ranta-alueen ensimmäiseksi.  Ja näin saatiin suunniteltua tontin alanurkkaukseen lällyparkki, jossa maa saisi rauhassa kuivua talven tai pari yli, ja joka jalostuisi aikanaan tasaiseksi pelikentäksi ja kohottaisi tonttia rajalla naapurin mantujen tasolle.  Puita piti myös kaataa ja kaadattaa läjitysalueelta, sillä muuten niitä olisi odottanut hidas kuolema tukahtumalla. Ja sehän vaati taas maisemointiluvan kunnalta, eli lupabyrokratia alkoi tässä käydä hiljalleen tutuksi.

Tässäpä se, kaikessa kaunistelemattomuudessaan, ei mahtunut kasa kokonaan kuvaan...

Ai mitä muhevaa multaa pihatöihin kuutiokaupalla

Ja kauan sillä ruoppauskoneella kesti? No urakoitsija saapui paikalle isoimmalla koneella mikä lavetin päälle mahtui ja työssä meni 6 tuntia.  En viitsi pahoittaa mieltäni laskemalla urakasta toteutunutta tuntipalkkaa.

Vinyylikorkkilankku - tykkääkö kyttyrää lattialämmityksestä?

Kuivien tilojen lattiamateriaalit ovat olleet jatkuvasti syvenevässä syynissä ja vaihtoehdot pyörivät akselilla iso laatta, mikrosementti,  parketti sekä korkki. Korkki jalostui edelleen ajatukseen vinyylikorkkilankusta parketin vaihtoehtona, sillä se vaikuttaa varteenotettavalta kandidaatilta seuraavista syistä:

• Kestävä, naarmuuntumaton pinta eli ideaali koira- ja lapsiperheessä. Kuka on katsellut armottomassa kevätauringossa parkettia koirarallien jäljiltä, tietää mistä puhun.
• Lämmin ja joustava: eli lattialle tipahtaneella älypuhelimella voisi olla mahdollisuus selvitä.
• Helppo huollettavuus, pyyhkäiset vain nihkeällä mopilla.
• Ei kovin liukas.
• Hinta edullisempien parkettien tasolla.
• Osin uusiutuva luonnonmateriaali, jonka valinnalla saa hyvän ja ekologisen mielen itselleen.
• Paljon, siis valtavasti kuoseja ja värejä. Valikoimasta löytyisi helposti yhteensopiva seuralainen betonimaiselle  laatalle. Esim. alla Wicanderin Brume Oak sekä Värisilmän myymät Concept Grigio ja Rewind-laatat.

No, sitten se ongelma eli erinäisistä nettilähteistä saatu ristiriitainen tieto lattialämmityksen ja vinyylikorkkilattian parisuhteesta, sopiiko ne nyt yhteen vaiko ei? Tietoa piti lähteä hakemaan valmistajien omilta sivuilta. Tämmöistä tietoa löytyi Wicanderilta ja tähän lähteeseen nyt sitten luotetaan:

Toim. Huom. kyllä olisin kaivannut valmistajalta vähän teknisiä tai tieteellisiä perusteluja tällekin vastaukselle, sillä nyt selitys jää omien, lämpöopista hatarasti muistavien arvailujen varaan...

Seuraava kysymys sitten olikin, että millaisiin lämpötiloihin taloon valittu lämmitysjärjestelmä eli maalämpö ja vesikiertoinen lattialämmitys nostaisi lattian? Jälleen erinäisten, luotettavuudeltaan kyseenalaisten lähteiden mukaan lattialämmöt liikkuisivat jossain 21-27 c° asteen välillä mutta toisaalta huonekohtaisella termostaattiohjauksella tämäkin voitaisiin mahdollisesti ratkaista. Edessä olisi siis muutama kysymys tulevalle lämmitysjärjestelmän toimittajalle, ennen kuin tämä vinyylikorkki voitaisiin varmistaa todelliseksi lattiapinnoitevaihtoehdoksi.

6.2.2017 Muoks. Jottei jäisi epäselvyyksiä, niin kyllähän ne lattialämmöt pitää talvella yli tuon 20-22 asteen nostaa, joten jätämme nyt tämän vaihtoehdon itse pois. Keskustelin aiheesta Asta-messuilla lattialämmitysfirman edustajan kanssa. Edelleenkin kiinnostaisi kyllä, mitä ongelmia tuo lämpö sitten pinnoitteelle tarkkaanottaen aiheuttaa? Lisäksi myös parkettitoimittajat antavat korkeimman lattialämpötilarajan parketilleen, eli se kannattaa tarkistaa myös. 

Portaista päänvaivaa

Portaissa on liikaa vaihtoehtoja. 

Alustavasti näiden seinän vierustaa pitkin laskeutuvien portaiden materiaaliksi on suunniteltu betonia, jolloin on mahdollista ottaa valmis Elemento-elementti Lammin kautta, tai säästää hieman ja valaa portaat paikan päällä, joka toisi taas vähän pelivaraa toteutuksessa. Kiinteät betoniportaat mahdollistaisivat myös niiden alaosan käyttämistä pienenä umpinaisena varastotilana (koska johonkinhan taloudessa tulevaisuudessa löytyvät koko 45:n hokkarit, monot, nappulakengät ja lenkkarit kolmena eri sarjana on jemmattava)  -mikä toisaalta tukkeuttaa vähän tuota aulatilaa noin niinkuin visuaalisessa mielessä. Betoniportaat olisivat myös äänettömät eli tulevat teinit voisivat alakerrasta hiippailla hiljaa vaikka jääkaapille yöllä (yöjuoksullehan ne pääsisivät joka tapauksessa jo khh:n ovesta...)

Betoniportaiden kohdalla jäisi sitten oikeastaan kaksi isompaa päätettävää asiaa:

• kaiteet
• portaiden pinnoitus

Kaiteissa on saatu rajattua kuitenkin jo kaksi vaihtoehtoa, joko tuo alimpana olevan puuporraskuvan musta metallipinnakaide, joka jatkuisi yläkertaan asti kuilua ympäröivänä kaiteena tai  alla olevien kuvien tyylinen tamminen puurimoitusratkaisu tuohon alakertaan portaiden ja katon väliin, jolloin taas yläkerrassa pidettäisiin arkkitehtikuviin piirretty simppeli lasikaide kuilun ympärillä. Lapsi- ja koiraperheen näkökulmasta tämä jälkimmäinen olisi se eniten siivousta aiheuttava vaihtoehto. Näen jo koiravanhuksen istumassa nenä kiinni lasissa ja hartaasti tuumimassa kannattaako tuonne alakertaan nyt lähteä, kuin myös lasten rasvaiset sormenjäljet lasin yläosassa. Metallipinnakaide taas saattaa vaatia (pystykaiteiden harmoniaa häiritsevän..) vaakatuen alakerran korkean kaiteen kohdalle, ja sitä pitää vielä selvittää. Pinnojen muuttaminen lattaraudaksi ratkaisisi ongelman mutta muuttaisi myös tyylin.   

Ideakuvat pinterestistä.

Kuva forwoodart.com

Kuva Berschneider

Betoniportaathan voi pinnoittaa monella materiaalilla: laatalla, puulla, parketilla, tekstiilimatolla tai vaikka kolikkokumimatolla (olisko hieno, ei luistaisi!) Tällä hetkellä vahvoilla olisi ihan vaan tekstiilimatto,  jopa mustana mutta kaikki liittyy kaikkeen eli mitä valintoja nyt sitten tehdään keittiöön tai vaikka noiden kaiteiden suhteen. Matto ei varmaan olisi kovin kallis tai liukas (vai onko?) eli hupenevaa budjettia suosiva sekä koirillekin turvallinen mutta millainen pölyn kerääjä se liekään ja kuka sen sitten imuroi kaksi kertaa viikossa? En ainakaan minä eikä robotti-imurimme Niilo Perhana.

No sittenhän  olisivat puu-metalliportaat, kuten tässä alla olevassa myös pinterestistä poimitussa kuvassa. Nämähän olisivat betoniportaisiin verrattuna selkeästi enemmän myös sisustuselementti, jotka toisivat lämpöä muuten karuun porraskuiluun ja alakerran aulaan. Ne olisivat myös ilmavat ja tällöin taas tuossa alaosassa, jonka korkeimmassa kohdassa on siis ovi pesuhuoneeseen,  voisi olla penkki ja naulakko saunaan menijöille mutta alla ei voisi oikein varastoida mitään. Ja takalistoni lapsuudenmuistojen mukaan ne ovat ikävä kyllä liukkaat...

Kuva fancycribs.com

Kummastakin vaihtoehdosta on nyt laitettu hintakyselyjä liikeelle ja jatketaan päätöksen tekoa, kun kustannuspuoli selkenee. Epäilemättä tässä asiassa päätöksenteossa kustannuskriteeri tulee saamaan vahvan painoarvon.

Joko sitä pitää keittiötä suunnitella?

Kiintokalustesuunnittelun ajankohta yllätti rakennusamatöörin. Käytännössä rakennuslupaa jätettäessä oli jo oltava selkeä kuva kalusteiden paikoista, sillä seuraavaksi alkoi lvi-suunnittelu. Keittiö, khh ja wc:t olivat itse asiassa aika nopeasti hahmoteltu lvi-suunnittelun mahdollistavaan tasoon sekä tarjouskyselykuntoon, koska muutama keittiö ja vessa on jo tullut suunniteltua tähän astisen elämän aikana ja oli omasta mielestä mielikuva hyvin toimivasta järjestelystä. Siitä myöhemmin, sillä kyllähän tämä kalusteiden ulkonäkö on niin paljon tärkeämpi mielenkiintoisempi aihealue.

Kiitokset nettimaailman tätä nykyä ei ensimmäisessä vaiheessa tarjouskyselyjä tarvinnut ahteria nostaa sohvalta liikkeiden suuntaan vaan suunnitelmia ja ensimmäisiä kilpailutuksia pystyi pitkälti tekemään netissä surfaten. Ikean kalusteohjelmalla sai tehtyä hyvin ensimmäiset luonnokset, huolimatta käyttöliittymän kurjuudesta, ja lähetettyä ne kalusteliikkeiden riesaksi tarjouspyynnön kera. Useimmat ovatkin tarjonneet vaikka ovat jupisseet tehtävän hankaluudesta, kun emme paikan päällä käy läpi sisältöä.
Näin on kuitenkin saatu rakennusbudjettiin tarkennusta ja hieman eroja valmistajien väliin. Näistä sitten valitsemme erinäisillä epäloogisilla kriteereillä muutaman,  joiden kanssa käydään tarkemmat keskustelut. Aikaisempien keittiöremonttien perusteella olemme havainneet kilpailukykyisiksi vaihtoehdoiksi paikalliset "puuseppäfirmat" suhteessa valtakunnallisiin keittiökalustetoimijoihin ja heiltä saa yleensä myös kalusteet koottuna, mikä on suuri helpotus siinä vaiheessa, kun itse asennustilanne lopulta on edessä. 

Kalustevärimaailma oli alusta asti selvää ja se lähti tästä Pinterestistä bongatusta silmiä miellyttävästä kuvasta, jota olisi tarkoitus soveltaa keittiöön ja vessoihin. 

Kuva Tile Space

Keittiön ja wc:den kalusteet olisivat siis (tässäkin talossa) mustat ja tasot tiikinväriseksi öljyttyä tammea, lattiat taas tulisivat olemaan harmaat. Vai aiheuttaisiko tuo puu kyllästymiskohtauksen kahden vuoden kuluttua ja olisiko ajattomampi mutta vähän karumpi ratkaisu  tasolle sittenkin harmaaksi käsitelty tammi tai mattamusta kivi..?

Kuva Elle Decor UK

Kuva Hullebusch

Kuva Metainteriors.com

Kodinhoitohuoneeseen tulee kuitenkin kiiltävää valkoista ovea, koska siellä olevia (valkoisia) koneistoja ei tulla maastouttamaan kaapistoihin. Nyt kaapistojen värimaailma on siis kuitenkin tasovaihtoehtoja lukuunottamatta päätetty ja enää ei vilkuilla sivulle (koska mahdollisuudethan ovat muuten loputtomat).  Eli eikös tämä tulisi olemaan helppoa kuin heinänteko. Pitäisi vaan määritellä mistä materiaalista nuo ovet ovat ja etsiä toimittaja...

Edellisissä, pikkulapsiperheessä koeajetuissa keittiöissä meillä on ollut sekä kiiltävää valkoista mdf:ää että mattaa valkoista mdf:ää että mustaa tammiviilua. Niistä lapsiperheessä haastavin on ollut yllättäen musta tammiviilu, jossa rasvaiset sormenjäljet joko näkyivät jatkuvasti, eritoten integroidun tiskikoneen tienoilla tai vaativat päivittäisen pyyhkäisyn, eivätkä silti tahtoneet kadota. Lisäksi pintaan tuli epämääräisiä pieniä valkoisia pilkkuja, jotka näkyivät lähinnä lähemmin pintaa tarkastellessa. Pintaan tuli myös helposti viilun läpäiseviä kolhuja. Pinnan pitäisi siis kestää keskimääräistä roisimpaa käsittelyä. Valkoisessa kiiltävässä ja matta mdf:ssä ei juuri ollut eroja pikkulapsiperheen käsittelyn jäljiltä. Kiiltävän mdf:n puhtaaksipyyhkimisen haaste on tietenkin rättijälkien jääminen pintaan. Jos sellainen pikkusotku mustikkakeittoisessa ja leivänmuruisessa arkihärdellissä häiritsee.

Tämän hetkisiä varteenotettavia ovivaihtoehtoja kalusteliikkeiden tarjonnan perusteella on seuraavat kolmet: 

Mattamusta mdf, jolla lähdettiin kyselyissä liikkeelle

• selkeä pinta ja sopii hyvin yhteen puun kanssa. 
• Eräs kalustetoimittaja (jolla ei itsellä ole tätä valikoimassa) varoitteli sormenjäljistä ja helposta naarmuuntumisesta. No, meitähän se ei pelota, koska näitä nyt ei voi välttää tässä elämänvaiheessa. Heidän myötä tuli kuitenkin seuraavat vaihtoehdot kehiin vaikeuttamaan valintaa. 

Kuva Topi-keittiöiltä: mattamusta mdf

Kuva Noblessa-keittiöiltä mattamusta (vai ruskea?) mdf

Musta saarniviilu

• upea mutta tosiaan pinta on hieman haastava kosteuden ja rasvaisten sormenjälkien suhteen.
• puuoven kanssa kävisi tammitasoa paremmin kuitenkin kivi- tai komposiittitaso: siinä olisi lisäkustannuserä budjettiexceliin mutta toisaalta se mahdollistaisi integroidun altaan ja  tason vaikka Silestonesta.

Kuva Esan Levykaluste: saarniovi

Musta vaneriovi 

• ei käyttökokemuksia, mutta onhan tuo hienon näköinen. Kuvassa. Täytyy nähdä ihan livenä. Vanerirunkoista keittiötä miettiiin kyllä jo joskus 2000-luvun alussa sen aikaiseen kotiin mutta se jäi kustannussyistä toteuttamatta, joten mielenkiintoista nähdä hintataso ja runkoratkaisut tänä päivänä. 

Kuva Esan Levykaluste: Faneeri

Oven lisäksi vetimet aiheuttavat vähän puntarointia, sillä alunperin aikomus oli ottaa vetimettömät/sormiuralliset ovet mutta niiden kestokyvystä kosteissa tiloissa on tullut kommenttia kalustetoimittajilta.  Näistä aiheista lisää, ehkä viisastuneena jonkun ajan kuluttua. 

OPPITUNTI nro 3: suunnittele kiintokalusteratkaisut jo hyvin varhaisessa vaiheessa

Mitä se hengittävä rakenne oikein tarkoittaa?

Runkomateriaalin valinnasta ja kilpailutuksesta tarkemmin

Suunnitelmien täsmennyttyä projektipäällikkömme ja arkkitehtimme halusivat siis kilpailuttaa rungon ennen lopullisia rakennuslupapiirustuksia. Näin kuvat saataisiin piirrettyä heti oikealla mitoituksella, joten edessä oli hyvin nopeasti runkomateriaalin ja toimittajan valinta.

Yhtäkkiä alkoikin sitten tapahtua jo kaikenlaista konkreettista. 

Rakentamaan lähtiessä ajatuksemme oli siis tehdä joko moderni hirsitalo tai ekopuutalo, ennen kaikkea hengittävyyden vuoksi mutta toki myös modernin hirsitalon ulkonäkö viehätti kovasti.

Asuimme aikaisemmin muovivuoratussa puutalossa ja kaikki pidemmät, ilmanvaihdon sulkevat sähkökatkokset aiheuttivat heti henkisen ahdistuskohtauksen ilman riittävyydestä ja laadusta muovipussitalossa....no itse asiassa tähänhän ei ole millään runkomateriaalilla ratkaisua vaan ratkaisu löytyisi painovoimaisesta ilmanvaihdosta. 

Tutkailin kuitenkin tätä muodikasta konseptia; talon hengittävyyttä eli itse asiassa seinärakenteen kykyä siirtää kosteutta sisään ja ulos tarpeen mukaan sekä hirsitalon että ekopuutalon näkökulmasta.

Vaaka kallistui välillä hirteen, välillä ekopuurakenteeseen eli ekovilla- tai selluvillavuoraukseen riippuen kenen asiantuntijan kanssa aiheesta puhui.

Lamellihirsi kun on liimapuutuote eli se rakennetaan liimaamalla puuta yhteen mikä herätti kysymyksiä hirren hengittävyydestä. Toisaalta taas hengittävyyteen riittää Panu Kailan (jonka kirjoituksia suosittelen kaikille) mukaan muutama senttimetri hirsimateriaalia, jolloin liimasaumalla ei olisi merkitystä.

Hengittävyydellähän tarkoitetaan loppujen lopuksi vain sisäilman laatua lähinnä miellyttävällä ilmankosteudella arvioituna.

Mikäli taas haluttaisiin todella panostaa homeriskittömään terveeseen rakenteeseen, vaikutti pintapuolisten selvitysten perusteella siltä, että paras ratkaisu olisikin painovoimaisella ilmanvaihdolla varusteltu täystiilitalo ja se olisi sitten vaatinut jo aivan toisen tontin ja/tai oletettavasti melkoisen väännön kunnan rakennusvalvonnan kanssa.

Homehtumisen estoonhan taas vaikkapa vesivahinkotapauksissa tarvitaan itsestään palautuva materiaali eli ilmanvaihdon on toimittava rakenteissa siten, että materiaalit pääsevät tuulettumaan ja kosteus kuivumaan.

Kustannusten näkökulmasta taas hirsitalo ja paikallaan eristetty precut puutalo asettuvat, rakennusamatöörin  taas täysin yllättäen, samalle tasolle. Eristevillojen puhallus on ilmeisesti merkittävä kustannuserä. 

Tässä vaiheessa siis koko hengittävyys alkoi tuntua eräänlaiselta hypetykseltä tällaisen periaatteettoman perusrakentajan näkökulmasta, ja sama lopputulema vaikutti olevan saavutettavissa  myös muilla rakenteilla, kuten kivellä.

Talon kellarihan oli tulossa Lammin valuharkoista, joten syntyi ajatus tehdä koko runko samasta harkosta. Tällöin runko ei koostuisi (kattorakenteita lukuunottamatta) erilaisista ja eri lailla elävistä materiaaleista ja runkorakenne oli helppo ymmärtää myös rakennusamatöörin tietämyksellä. Kivirungon puolesta puhui toki myös paloturvallisuus sekä mahdollinen korkeampi jälleenmyyntiarvo.

Päätimme siten kilpailuttaa yläkerran myös harkoista muurattuina. 

Tarjouspyynnöt lähetimme ekopuurakenteisesta elementistä, precutista, hirrestä sekä näistä kivistä. Tarjoukset pyydettiin vesikattoon asti, sisältäen autokatoksen sekä urakan eriteltynä.

Lopputulos yllätti sillä hintaeroa ei budjetinlaskennan jälkeen juuri ollut, jolloin harkon valinta koko rungon materiaaliksi oli lopulta helppo. Autokatos päätettiin kuitenkin tehdä puurunkoisena, sillä harkko ei tuonut sen kohdalla lisäarvoa, varsinkaan kun puuverhoilu olisi oletettavasti vaadittu kadun suuntaan.

Toki kaupan väännössä auttoivat varmasti projektipäällikkömme hyvät kontaktit sekä Lammilla ollut talvitarjous mutta mahdollisesti myös runkoratkaisun sopivuus juuri kivelle, sillä puutalotoimittajalta tuli hieman valituksia rungon hankaluudesta.

Lopputulema oli siis se, että kivirunkoinen talo oli tällaisessa räätälöidyssä rinnetalossa täysin kilpailukykyinen vaihtoehto.

Tässä vaiheessa ei enää tehty laskelmia sille vaihtoehdolle, että olisimme tehneet massiiviset maatyöt ja istuttaneet pakettitalon tontille vaan tämä suunniteltu ratkaisu tuntui juuri oikealta perheemme tarpeisiin nähden.

Ei hukalle neliöitä

Pohjapiirrosta mietittiin siis käytännön sanelemana koko syksy ja yläkerta olikin lopulta lähtökohtaisesti aika selkeä ainakin toiminnoiltaan, kunhan vain saatiin päätettyä portaiden paikka. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli hienosti hyödynnetty portaita asentamalla ne kohti ikkunaseiniä, jolloin olisi saatu kahden kerroksen ikkunallinen maisemaseinä, joka avautuu heti sisään tullessa.

Arkkitehtuuritoimisto Taso Oy

Tämä kuitenkin eri muodoissaan joko halkaisi oleskelutilan kahtia taikka muuten pienensi sitä, joten uhrasimme käytännöllisyyden nimissä tämän arkkitehtuurisen näköalakuilun ja aika nopeasti päädyimmekin seuravaan ratkaisuun yläkerran suhteen.

Arkkitehtuuritoimisto Taso Oy

Tässä saatiin ratkaistua iänikuinen dilemma miten mahduttaa samaan tilaan a) takka, b) maisemaikkuna ja c) töllö. Neliöt oli suunnitelmissa saada hyötykäyttöön, joten meillä ei ollut varaa suunnitella erikseen tv-katseluhuonetta (no, sen mancaven monitoimitilan lisäksi) vaan olohuone todellakin toimii olohuoneena; yksi katsoo pikkukakkosta, toinen lukee lehteä,  kolmas tekee läksyjä (ja neljäs onneton kokkaa päivällistä). Takka laitettiin siis ikkunaseinälle ja kompromissin hinta on se, ettei siitä mitään massiivista järkälettä voi tulla vaan jokin pieni ja siro viritelmä tarvitaan. Olohuoneen nurkasta otettiin yksi ikkunaseinä tv:lle mutta sohvalta pitäisi edelleen näkyä hyvin myös ulos. Toteutus sitten näyttää osuvatko nämä visioinnit oikeaan vai mentiinkö ihan metsään.

Alakerta olikin sitten astetta haasteellisempi, lähinnä siksi että toiveissa oli saada saunasta ikkuna rantaan päin. Kuin myös kaikista makuuhuoneista... Ja kodinhoitohuoneesta taas piti saada käynti ulos ja yhteys varastotiloihin. Näin se lopulta ratkesi:

Arkkitehtuuritoimisto Taso Oy

Ja taas tehtiin kompromisseja, sillä varsinainen pukuhuone uupuu ja sen tilalla on tuo aulatila, jossa tulee olemaan lattiasta kattoon kaapistot,  joka taas korvaa sen alkuperäisen ajatuksen yhdistetystä khh:sta ja varastomaisesta vaatehuoneesta. Tänne aulaan mahtunee kuitenkin yksi penkki ja naulakko jonnekin, ja kun saunovia vieraita käy kuitenkin todellisuudessa viisi kertaa vuodessa, niin ratkaistaan sitten ne vaatteidenvaihtotilanteet ad hoc. Tässä aulatilassa on tarkoitus hoitaa myös esim. vaatteiden silitys ja toiveikkaana ajatuksena on, että liukuovien takana olisi hyllyllä valmiina silitusrauta pistokkeineen ja lauta siinä vierellä, jolloin tarvikkeiden vaivalloinen esilleotto ei ainakaan olisi hidasteena silitysurakan aloittamiselle.

Tässä vaiheessa suunnitelmat olivatkin sillä mallilla, että kilpailutimme tuon yläkerran niin hirsi-, puuelementti-, precut- kuin kivitoimittajilla, jotta saimme vietyä rakennusluvan sisään oikeilla rakennusmateriaaleilla hyvissä ajoin ennen kevättä. Arkkitehti, joka vastaa myös pääsuunnittelusta oli toki käynyt jo aikaisemmin esittelemässä suunnitelmaamme kunnan rakennusviranomaisille ja saanutkin jo alustavasti vihreää valoa tälle meidän hieman naapurustosta ulkoisesti poikkeavalle hankkeelle. Tässä OPPITUNTI nro 2, antaapa ammattilaisten keskustella keskenään niin asiat hoituvat sujuvasti.

Talo suunnitellaan tontille

Oman arkkitehdin käytössä suhteessa talotehtaan arkkitehtiin on sekin ilo, että hän paneutuu tonttiin ja sen mahdollisuuksiin sekä rajoituksiin selvästi aivan toisenlaisella intensiteetillä kuin oman firman ratkaisuja myyvä talotehdas.

Meillä oli toiveissa, että talo istutettaisiin tontille siten, että rannan ja etelän puolelle jäisi iso piha-alue ja taas kadulle päin minimoitaisiin pihankäyttö. Tässä kohtaa tonttia taas sattui olemaan rinne, muutoin tontti on rannan puolelta melko tasaista. Tähän sitten lähdettiin istuttamaan taloa siten, että pääsisäänkäynti tulisi maantasolle ja siellä olisivat oleskelutilat ja tilarajoituksista johtuen yksi makuuhuone eli sehän olisi sitten tulevaisuudessa aikuisten valtakunta teinien mellastaessa kellarissa ja saapuessa vain yläkertaan tankkaamaan itseään.

Vaihtoehtoisesti kovien maatöiden jälkeen olisi voinut olla myös mahdollista tasoittaa tontti ja rakentaa vaikkapa yksitasoinen talo. Alkuperäinen unelmahan haahuili jossain atriumtalon ja L-muotoisen talon tienoilla. Näimme tässä rinteessä kuitenkin mahdollisuuden joskus rinnetalossa asuneena ja tällaiset alla olevat suunnitelmat siitä syntyivät. Tontin ostovaiheessa vastaava mestari oli jo erittäin hyvänä apuna kommentoidessaan tontin mahdollisuuksia ja parasta talon sijoituspaikkaa, joten emme käyttäneet enempää turhaa aikaa atriumtalojen pohtimiseen.

Tontilla sijaitsee ennestään pari-kolme vuosikymmentä vanha mutta hyväkuntoinen hirsimökki, pieni rantasauna ja venevaja, jotka kaikki ovat kunnostuskelpoisia. Tällä suunnitelmalla ne saatiin jätettyä tontille ja hirsimökistä saadaan hyvin paljon tarvittua varastotilaa. Tässä vaiheessa oli myös maaperätutkimus tehty ja perustamistapalausunto näytti siltä ettei paalutukselle olisi tarvetta. Rantaa kohti mennessä olisi mahdollisuus voinut lisääntyä. Maaperätutkimukset kilpailutettiin paikallisilla eli pirkanmaalaisilla toimijoilla ja hintahaitari oli todella leveä ja toistaalta sisältökin vaihteli. Sopivan tekijän valinnassa ja tarjousten haarukoinnissa auttoi jälleen projektipäällikkömme. Päädyimme itse teettämään sen TähtiRanta Infra Oy:llä. Tämä maaperätutkimuksen teettäminenkin on mielenkiintoinen noidankehä, jota rakennusamatööri kummasteli hiljaa mielessään. Sitä tehdessä pitää talon sijainti olla jo melko tarkkaan tiedossa mutta toisaalta itse tutkimustuloksethan voivat sitten muuttaa talosuunnitelmat ihan toisenlaisiksi, esimerkiksi paalutuksen tarve voi saada harkitsemaan kaksikerroksista taloa yksikerroksisen sijaan.

Kaikki kuvat Arkkitehtuuritoimisto Taso Oy

Tässä kohtaa alkaa jo talon ulkonäkökin hahmottua. Kunnan vaatima puuverhoilu on vahvasti esillä ja sitä vatvottiin tehtäväksi pitkittäin tai poikittain. Kummatkin vaikuttivat kovasti talon luonteeseen. Lopulta päädyimme pystylaudoitukseen, koska tällöin ei tarvitse miettiä kulmalistojen naamiointeja ja onhan se nyt vaan raikkaan näköinen vuosikymmenien vaakalaudoitusaikakauden jälkeen. Jonkin verran näitä jo näkeekin, esim. "lato"-mallisten talojen yhteydessä.

Katon suhteen arkkitehtimme sai erinomaisen ajatuksen, eli meidän ideoima epäsymmetrinen harja käännettiin vielä tavanomaisesta toisinpäin, jolloin suorakaiteen muotoisesta talosta tuli neliskanttinen parvekkeiden kera. Tämä mahdollisti nyt myös tuon parvekkeen kattamisen kokonaan sekä meidän toivomien ja Honkatalojen Pikonlinna-malliston inspiroimien verhoiltujen parvekekulmaratkaisujen käytön. Ulkoasu tulikin pientä hienosäätöä vaille valmiiksi toisella luonnoskierroksella, joten illan tunnit ja seuraavat luonnoskierrokset käytettiin sisätilojen ratkaisujen pyörittelyyn. Arkkitehtiluonnoksia oli meillä sovittu rajattu määrä -neljä - joka tuntui pelottavan vähältä omaan päättämättömyyteen nähden ja eritoten ottaen huomioon rakentaneiden tuttavien neuvot suunnitella kaikki asiat huolellisesti ettei sitten tarvitse harmitella talon valmistuttua omia virheitä... Näiden luonnoskierrosten määrään kannattaa sopimuksessa kiinnittää huomiota vaikka olisi vahva visio talosta.

Seuraavaksi olikin sitten aika selvitellä itse runkoratkaisuja eli mitä talotoimittajat tarjoavat tuosta yläkerrasta. Kellarikerroksen materiaaliksi oli jo valikoitunut Lammin kivi. Lisäksi pyöriteltiin vielä viimeisiä muutoksia pohjapiirustuksiin. Teimmekin ennen viimeisiä arkkitehtikuvia vielä välibudjetin eli alustavasti kilpailutettiin jo runkoa, maatöitä, suunnittelua, tarkisteltiin liittymähintoja jne. Tämän tehtävän hoiti projektipäällikkömme.

Unelmat kohtaavat talousrealismin

Projektin aloitusvaiheessa arkkitehtisuunnitelman pohjaksi olimme keränneet listaa, kuvausta ja kuviakin tilatarpeista ja toiveista eli tehneet yhdenlaista tilasuunnitelmaa.

Niitähän toiveita oli:

• se edellisessä kappaleessa jo mainitettu, lasitetulla terassilla taloon yhdistetty saunasiipi, jonka katolla terassi. Sinne tupaan laitettaisiin vieraat ja siellä vietettäisiin viikonloppuja tunnelmallisesti puusaunaa lämmittäen.
• autotalli yhdelle tai kahdelle autolle.
• no neljä makuuhuonetta, joista yksi voisi olla siellä saunasiivessä ja toimia vierashuoneen lisäksi etätyöpisteenä ja peli- & elokuvahuoneena lapsille (ja isälle).
• kodihoitohuone suoralla käynnillä ulos ja kurapisteellä varustettuna.
• kodinhoitohuoneesta myös suora käynti isoon vaatehuonetilaan, jossa säilötään urheiluvälineet ja -vaatteet, liinavaatteet ynnä muut jatkuvasti tarvittavat roinat.
• avokeittiö + olohuoneyhdistelmä isoilla maisemaikkunoilla.
• päämakuuhuoneesta käynti kylppäriin ja vaatehuoneeseen.
• tulevien teinien makuuhuoneet selkeästi erillisenä aikuisten buduaarista.
• amerikkalainen innovaatio elikäs keittiöön pantry (suom. ruokakomero), jonne säilötään konmarityyliin kuivaruuat, koiranruokakipot, kahvinkeittimet yms. tekniset härvelit, joita ei pöydillä halua nähdä.
• ystävien kodista kopioitu pieni vaatehuone eteiskaappien sijaan suoraan sisäänkäynnin vieressä.
• ja iso parveke kiertämään taloa rannan ja etelän suunnalta, tänne tulisi grillauspaikka, ruokailutila, sohvaa ja riipputuolia.  

Näitähän ajatuksia oli sitten väyrystelty pitkin syksyä jo talotoimittajien kanssa, ja meillä olikin itsellä jo selkeä kuva pohjaratkaisusta. Annoimme kuitenkin arkkitehti Tolmuselle vapaat kädet esittää suunnitelmia ja saimme kolme hyvää versiota. Näistä sitten valikoitui tuskallisen harkinnan jälkeen yksi vaihtoehto, jota työstettiin eteenpäin Maijan ideoiden ja meidän ajatusten pohjilta.

Kunnan alueelle tehty kaava asettaa myös omat suunnittelurajoituksensa eli talossa pitäisi olla harjakatto ja sen pitäisi olla puuverhoiltu sekä soveltua ulkoväritykseltään ympäröivään talokantaan (mitä se sitten tarkoittaakaan; lähinaapurissa on keltaisia ja harmaita kartanotyylisiä rakennuksia). Meillä oli visioissa musta pulpettikattoinen moderni talo, joten lähtökohdat arkkitehtityölle suhteessa kaavamääräyksiin olivat vähintäänkin haastavat.

Ensimmäisten arkkitehtiversioiden kohdalla kuitenkin jouduimme jo toteamaan, että budjettisyistä ainakin se saunasiipi ja autotalli jäävät pois, ja talostakin tulee juuri niin pieni kuin on tarpeellista. Parvekkeesta tällä näköalatontilla emme kuitenkaan halunneet luopua vaikka projektipäällikkö kyseenalaistikin sen käyttötiheyden. Siellä nyt sitten kuitenkin tullaan tulevaisuudessa istumaan kaikki kesäillat, oletettavasti sateessa ja hyttystensyötävänä, puoliraakaa grillimakkaraa mutustellen ja lapsille kaukokomennuksia kiljuen. Puolustukseksi tälle kustannuserälle on kerrottava, että vanhassa kodissamme oli myös iso terassi, ja se toimi kuin toimikin niin sanotusti toisena olohuoneena kesäisin.

Projektipäällikkömme on tehnyt kustannusarviot ja hyvänä kättäpidempänä mittarina näyttäisi toimivan kaava 2000 eur * kerrosneliö (sisältäen siis katoksen/tallin neliöt), kun pääsääntoisesti rakennutetaan, eikä tehdä itse. Jos taas tekisi itse pitkälle kaikki voisi säästöä saada budjetin pohjalta arvioiden muutama sata euroa per kerrosneliö. Näistähän liikkuu erilaisia arvioita, ja tässä yksi. 

Alkusanat

Tämän blogin pääasiallinen tarkoitus on dokumentoida itsellemme ensimmäinen ja oletettavasti viimeinen talonrakennusprojektimme, koska nälkä tuskin kasvaa syödessä tällä saralla. Toivoakseni tänne myös löytävät samanmieliset rakentajat jakamaan viisauksiaan ja kokemuksiaan, sillä niille on tarvetta.

Ja kuinka me amatöörit kuitenkin rakentamaan päädyimme johtuu siitä, että muuttaessamme takaisin vanhaan kotikuntaamme emme löytäneet sopivaa taloa mutta kylläkin sopivan paikan (eli lähellä palveluja, kouluja, ulkoilumaastoja sekä tieliittymiä kohti isoa kaupunkia), jossa ei ollut kuitenkaan sitä taloa.

Lyhyen mutta luonnollisesti perusteellisen harkinnan (jaksetaanko, eikö jakseta?) sekä ansiokkaiden pankkineuvottelujen jälkeen hankittiin sitten vanha kesämökkitontti, joka on itään suuntaavassa loivassa rinteessä sijaitseva reippaan 2000:n neliön rantapalsta  -ja joka lohkaisikin sitten budjetista jo melkoisen osan.

Näin ollen blogissa tulee kulkemaankin teemana mm. "kustannustehokas ratkaisu" sekä "budjetti", varmaankin kyllästymiseen asti.

Pöpelikköä raivattavaksi -se me osataan

Sen verran oli ymmärrystä oman osaamisen ja ajankäytön rajoituksista, että seuraavaksi palkattiin töihin asiantunteva vastaava mestari ja projektipäällikkö, joka kehoittikin tontin luonteesta johtuen palkkaamaan arkkitehdin töihin. Meillä oli kuitenkin vahva visio ja unelma erään talotoimittajan taloista, ja yritimme päästä ensin heidän kanssa yhteisille linjoille. Toki otimme mukaan siinä vaiheessa pari muutakin talotoimittajaa noin niinkuin kilpailutusmielessä.

Visio oli tässä vaiheessa kivikellarin päälle rakennettu moderni hirsitalo tai vaihtoehtoisesti ekopuutalo. Tässä kuitenkin kävi niin, että huolimatta hyvin sujuvista keskusteluista talotoimittajien arkkitehdit eivät ottaneet budjettiamme yhtä vakavasti kuin kaikenlaisia toiveitamme, ja heidän piirtämänsä ratkaisut osoittautuvat alustavien budjettilaskelmien jälkeen liian hintaviksi.

Toisekseen suunnitelmat jäivät ulkoisesti vähän puolitiehen vaikka olimme antaneet selkeät toiveet mihin malleihin talon pitäisi perustua.  Joten loppusyksyllä 2016 palkkasimme arkkitehti Maija Tolmusen Taso Arkkitehtuuritoimistosta, ja hänen kanssa löysimme pian yhteisen sävelen ja joka kyllä myös pudotti toiveidemme joukosta pois mm. saunasiiven ja autotallin.

Koska rakentaminen vaan on niin kallista. Tehdään ne sitten itse. Joskus.

OPPITUNTI nro 1, jos palkkaat kalliin ammattilaisen, kuuntele häntä.

Tässä menikin nimittäin vatuloidessa koko syksy (vanhan talon myyntirahojen maatessa tuottamattomana tilillä ja vuokrakustannusten juostessa) ja selvää oli, että rakentamaan päästään vasta seuraavana keväänä  2017 jännittävän ja ilmeisesti jopa edullisemman talvirakentamisen sijaan.