Kodinkonetilaus vahvistettu

Kodinkoneista teimme avoimen kaupan jo ASTA-messuilla viime keväänä hyvään hintaan.  Alustava keittiösuunnitelma oli keväällä jo selvillä ja hieroimme kaupat tällä kertaa AEG:n koneista, joko mustana tai kalusteisiin integroituna. Pyysin toki hintavertailua varten myös muutamalta kilpailevalta liikkeeltä tarjouksen ja totesin sen jälkeen meidän sopineen ihan riittävän hyvän kaupan hinta-laatusuhteessa.

Näistä AEG:n koneista meillä on ollut hyvää kokemusta aikaisemmin mutta kyllä myös Siemensin ja Mielenkin koneista. Boschilta meillä on osunut kohdalle liian monta maanantai-kappaletta, vaikka ne usein ovatkin taas ulkonäöllisesti tyylikkäimpiä.  Mutta nämä ovat vain ihan mutu-tuntumaa, samoilla tehtaillahan suurin osa koneista lopulta tehdään ja varmasti pääosin samoista komponenteistakin.

Noita merkkejä arvokkaampia ei ole tullut kuin ihailtua ja käytettyä eräiden ystävien kodissa. Erityisen hienot ovat kyllä mutta meille riittää ahkerasta käytöstä huolimatta keskitasoisten koneiden premium-mallistoiksi mieltämäni laitteet. Myös edullisemmatkin versiot olisivat aivan varmasti riittäneet vaikka ruokaa tehdään päivittäin, mutta nyt otimme keskitason malliston hinnalla ne vähän arvokkaammat mallit. 

Mikrogate

Jonkun ajan kuluttua valkeni sitten, että olimme sopineet kaupan mikrouunista, joka aukeaa tavanomaiseen tapaan vasemmalle.  Mikro taas on tulossa peräseinän kaapistoseinän oikeaan laitaan.  Teoriassa pitäisi siis mahtua ikkunaseinän ja mikron oven väliin aina mikroa käytettäessä. Käytännössä ei siis toimi. 

Mikro ja sitä myöten sen kaverina oleva uuni piti laittaa vaihtoon. AEG:lla ei tietenkään ollut oikealle aukeaava mikrouunia ainakaan mustana.  

Oli kyllä näitä alaspäin aukeavia yhdistelmäuuneja, joita löytyi myös Mieleltä ja muiltakin. Meidän perheen tarpeisiin sopii kuitenkin parhaiten  ihan normaali uuni ja tehokas mikro, jossa ei ole sisällä mitään vastuksia siivoamisen vastuksena. Harvinaisemmat höyrytykset hoidetaan sitten ihan perinteisen menetelmin veden avulla uunissa.

Musta oikealle aukeava mikro ja uuni löytyivät lopulta vain Siemensiltä ja Boschilta. Jälkimmäinen ei kuulunut toimittajan normaalivalikoimaan, ja siitä emme messualennusta saaneet. Päädyimme lopulta sitten Siemensin laitteisiin, vaikka niissä onkin aika paljon tuota rosteria pinnassa. Pitää nyt vain elää noiden rosteriraitojen kanssa. 

Toki mietimme ohikiitävän hetken myös ihan tavallisen pöytämikron asentamista ruokakomeroon mutta kun on tottunut käyttämään tuollaista tehokasta ja tilavaa integroitua mikrouunia, ei siitä ylellisyydestä hevillä halua luopua. Suosittelen erityisesti pikkulasten vanhemmille tällaista mikroa... Hintaeroakaan kun ei lopulta ole kuin muutama hassu satanen pöytämikroon nähden. 

Siemens iQ700 mikro oikealle aukeava luukku (BF634RGS1)
Itse asiassa sama hyväksi havaittu mikro päivitettynä versiona
kuin meillä oli vanhassa kodissa. Se aukeni myös oikealle ja
siksihän tämä avautumissuuntaongelma tuli vähän puskan takaa.

Mikroon kohdistuu siis vaatimuksena tilavuus, nopeus ja tehokkuus.  Itse uunissa arvostan kiertoilmaa ja pikalämmitystä ja kaikenmaailman erilaisia ajastimia; uunin pitää mennä päälle ja sammua ajastimella. Visioissa näen perheen yhdessä ulkoilemassa ja uunin hoitelemassa makoisat lihapadat sillä aikaa valmiiksi.

Tuo valitun uunin pyrolyysitoiminto tulee nyt lisänä, siitä ei ole kokemusta mutta uunin puhdistusta vihaavana siihen kohdistuu nyt merkittäviä arkielämää helpottavia odotuksia.  Jää nähtäväksi täyttyvätkö odotukset.

Siemens iQ700 uuni (HB673GCS1S)

Leveä induktiotaso palvelee lyhyempääkin kokkia

Liedeksi valitsimme tähänkin kotiin induktiotason. Se on toinen laite, jonka käyttöön kun on kerran tottunut, ei muuta halua. Induktioliesi on todella nopea ja lisäksi pinta ei kuumene. On turvallinen ja käytännöllinen sekä helposti puhdistettava siis normaaliin keraamitasoon verrattuna.

Tällä kertaa otimme 90 cm leveän tason, jolloin kattiloita saa useamman rinnakkain eikä pygmikokinkaan tarvitse kurotella perunakattilaa rasvaa rätisevän pannun ylitse. Keittoalue on myös rajaton eli kattilan voi lätkäistä sopivaksi katsomaan raksi-kohtaan, eikä tarvitse tähtäillä juuri sopivan kokoista pylpyrää sen alle.  Liesi on myös samanlevyinen kuin tuuletin, mikä miellyttääpi silmää. Toisaalta siinä on vain kolme keittoaluetta, mikä voi aiheuttaa harmia jossain satunnaisessa mahtikokkaussessiossa.

AEG 90 cm leveä induktiotaso (HK953400FB)

Tason reuna on viistetyin reunoin, ilman rosterikehystä. Se on kyllä ulkonäöltään tyylikkäämpi ratkaisu mutta reunat ovat usein sen verran irti reunasta, että keräävät kaikkea epämieluisaa avaruusmöhnää (koska en ymmärrä mistä se oikein tulee) juuri siihen reunan alle ja sitä saa sitten tökkiä irti  jollain sopivalla astalolla. Toimiiko kivitason kanssa paremmin kuin puutason kanssa jää nähtäväksi.

Tasosta nouseva liesituuletin saarekkeeseen

Liesituulettimeksi valittiin AEG:n tasosta nouseva tuuletin, joka kytketään hormiin. Aktiivihiilisuodatin ei tuntunut tarpeeksi tehokkaalta ratkaisulta, eikä sitä LVI-suunnittelija suositellutkaan meille, kun hormiliitäntäkin oli mahdollinen.  Näkee niitäkin kyllä uudiskohteissa.

Boraa ja vastaavia induktiotasoon integroituja tyylikkäitä tuulettimia tutkailimme jonkin aikaa myös, mutta totesimme lopulta, että  käytännöllisyys ajaa tälläkin kertaa ulkonäön ohitse sillä

a) haluamme riittävästi tilaa isoille pannuille ja kattiloille, ja tätä tilaa tuuletin syö todella paljon sekä 

b) tuulettimen tai lieden rikkoutuessa ei tarvitse vaihtaa koko kallista yhdistelmää vaan vain toinen laite.  

c) en tiedä sattuuko ja tapahtuko muilla yhtä paljon kuin meillä mutta näen sielujen silmin itseni ihmettelemässä miten liesituulettimen uumenista puhdistetaan puoli pussia riisiä? 

Katon taas ollessa liian korkealla kattoon asennettavalla tuulettimelle, ei muita vaihtoehtoja sitten ollut kuin pöydästä nouseva tuuletin.  Taas saatiin lisää rosteria keittiöön.  Luovutan. 

AEG pöytätasotuuletin (DDE5980G)

Jääkaappi & pakastin vai tupla-jääkaappipakastimet?

Lapsiperheen jääkaappi pitää olla tilava. Ruokaa ja eritoten maitoa tulee raahattua kaupasta kassitolkulla, kun ruokitaan kasvavia liikkuvia poikia.

Alunperin suunnitelmassa oli laittaa rinnakkain kaksi jääkaappipakastinta. Itsestäni se olisi ollut loistava ratkaisu: n. 100 l enemmän tilaa niille maitopurkeille, ei tarvetta kumarrella tarvikkeita alahyllyiltä sekä mahdollisuus säätää eri lämpötilat kaappeihin.  En tiedä miksi Jii nyt sitten ei syttynyt tälle loistoidealle ja kompromissina vaihtui alla olevan mukainen normisetti. Siinä säästi kyllä vähän, kun keittiökaapin ovia väheni.

AEG kalustepeitteinen pakastin
(ABE81816NS)

AEG kalustepeitteinen jääkaappi
(SKE81811DS)

Astianpesukone vaiko kaksi?

Tiskikone pyörähtää lapsiperheessä kerran päivässä, pahimmillaan jopa kahdesti. Siihen kohdistuu siis myös kovat odotukset. Pitää olla käyttöä kestävä. Pitää olla käytännöllinen: on mahduttava niin pastakattilat kuin satunnaiset pitkäjalkaiset viinilasit sekä hirmuinen määrä pieniä juomalaseja ja kaikenmaailman ottimia ja aterimia. Avokeittiössä sen pitää olla myös lähestulkoon äänetön. Sen piti olla myös ulkonäkösyistä kalusteovipeitteinen sekä ergonomiselle korkeudelle asennettavissa.

Tähän huutoon vastasi alla oleva kone. Siinä on kolme tasoa, joista ylimpään tulee rinnakkain haarukat ja veitset. Siitä on kokemusta edellisessä kodissa ja alkuihmettelyn jälkeen se osoittautui varsin toimivaksi ratkaisuksi.

Vielä kun järjestää likaiset veitset ja haarukat säntillisesti omiin riveihinsä, niin johan on tyhjennys ripeää. Ja koska tuo tuo aterimien tyhjennys on ulkoistettu lapsille, jotka nopeasti myös ymmärsivät ym. logiikan, ei aterinjärjestyksen pito ole yhtään mahdoton tehtävä.

Tiskikoneiden määrää pohdittiin myös pitkään. Kaksi konetta kun ei juuri maksaisi sen enempää kuin yksi, sillä tuollainen keittiölaatikosto  on  lähes koneen hintainen mitä muutoshintoja kyselin. Itse pelkäsin kuitenkin lopputuleman olevan se, että meillä olisikin aina kaksi konetta täynnä puhtaita astioita ja ne likaiset edelleen tiskialtaassa. Koska se kaksi konetta ei kuitenkaan lisäisi kenenkään intoa tyhjentää konetta.

Eli lopullinen päätös oli vain yksi kone ja tehtäväksi jää kehitellä toimiva rutiini  ja vuorolista koneen tyhjentämiseksi. Onneksi meillä on kasvamassa tuota aputyövoimaa.

 

AEG kalustepeitteinen tiskikone (FSE83720P)

Näistä koneista vahvistimme sitten tilauksen tammikuun lopun toimitukseen. Toivokaamme koneiden olevan oiva, meidän kokkaustarpeita palveleva valinta sekä toimituksen tulevan oikeaan aikaan. Ei sen enempää toiveita näistä laitteista.

Keittiö tilaukseen eikä muutoksilta säästytty

Keittiötoimitus on tulossa helmikuun alussa. Suunnitelmaa viilattiin vielä joulukuun alku.  Kauppahan piti lyödä lukkoon jo keväällä, jotta saimme toimittajalta tarkat mittatiedot suunnitelmia varten. Siinä vaiheessa nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan olleet vielä ihan viimeistellyt, ja mieli ehti muuttua muutamaan kertaan pienistä yksityiskohdista. 

Pitkin syksyä pohdimme suunnitelmaan oleellisesti vaikuttavia kodinkoneita. Laitammeko kaksi jääkaappipakastinta vai standardiyhdistelmän eli korkean jääkaapin ja korkean pakastimen? No entä laitetaanko kaksi tiskikonetta? Itse halusin kaksi jääkaappipakastinta, Jii halusi kaksi tiskikonetta. Kompromissi oli, että kumpikaan ei saa haluamaansa....ja lopputulema  oli siis jääkaappi ja pakastin sekä yksi tiskikone. 

Muutamia ulkonäöllisiä muutoksia tuli  kuitenkin vielä:

• peräseinän alemmat alakaapit nostettiin täyskorkeiksi, koska Jiitä pidempänä ahdisti, että näkee hyllyn päälle. Epäili kyllä minusta aivan perättömästi, että siellä olisi rasvaista pölyä. Kyllähän minä ne pyyhin. Kerran vuodessa ainakin.  Aviorauhan takaavan kompromissin seuraksena menetin näin kivan avohyllyn, jossa pitää vaikka lasiesineitä. 
• Mihin laitan ne maljakot ja kynttilänjalat nyt? Isojen ikkunoiden ja pinnaporraskaiteiden vuoksi lipasto-, vitriini- ja hyllypaikat ovat melko vähissä yläkerrassa.  

• Peräseinälle lisättiin tammiviiluiset sivulevyt kehystämään tuota syvennystä, ja yläosaan lisättiin vielä upotetut led-spotit varmistamaan valaistuksen riittävyys.  Tuo levy lisättiin siksi, että saatiin korjattua väärin mitoitettu ikkuna eli kehys kaventaa nyt entisestään tuota tasoa ja aukkoa.  Tammenvärisenä kehikko tuo toivottavasti vähän eloa peräseinään ja yhdistää sitä saarekkeen tammeen. 

Näkymä sisään tullessa. Lattia ja katto tulevat olemaan vaaleammat todellisuudessa, ja ison ikkunan vieressä on toinen ikkuna. Kuitenkin saareke hallitsee sisääntulonäkymää.

• Saarekkeen ruskeaa hyllykkö viilattiin vielä viimeistellymmäksi. Koko hylly on nyt ympäriinsä tammea. Lisäksi se on lieden puolelta musta ja näiden hyllykön perällä olevien pystylevyjen väliin jätettiin rako pistorasioiden sähkövetoja varten.  Rasiat saa sitten molemmin puolin peräseinille.

Olohuoneesta päin. Vasemmalla näkyvä harmahtava seinä on tarkoitus rimoittaa mustalla rimalla eteisestä alkaen, myös kaapiston päällisosa. Tehdään se sitten joutessa.

Saareke keittiöstä päin.

Lähinnä muutama asia jännittää nyt sitten käytännön toteutuksessa:

• toimivatko tammiviilu, musta koivuviilu ja tammitaso hyvin yhteen, vai tuliko liikaa erilaisia puumateriaaleja samaan pakettiin?
• Riittääkö tasotila, koska vaikka saareke on suuri (1200x2400mm) on tasoa kahdessa eri korkeudessa. Lisäksi pesualtaan ympärillä on vain 2x600 mm tasotilaa. 
• Onko tarpeeksi paikkoja aterimille ja lautasille?
• Onnistuuko välitilan ikkunaratkaisu? Pitääkö nyt valkoiset smyygit maalata mustiksi, päällystää sivuilta mustalla laatalla tms. jotta smyygit maastoutuisivat paremmin kokonaisuuteen?
• Onko mikrouuni liian korkealla? Uunin pohja on nyt reilun metrin korkeudella.  
• Riittääkö valaistus työskentelyyn? Tasojen päällä on kyllä tarpeeksi valoa mutta riittääkö sama valo myös päädyn sivuille jääkaapille ja uunikaapistolle asti. 

Itse asiassa koko keittiön onnistuminen jännittää niin halvatusti! 

Sehän on sitten tuossa nähtävillä seuraavat 10-20 vuotta. Mitä jos se ei sovikaan tilaan? Tuleeko siitä suuri mörkö? Vai onko se koko yläkerran kaunein ratkaisu?

Ainakin suunnitelmaa on nyt jumpattu ja viilattu ja vatuloitu niin, että soteratkaisukin jää toiseksi.

Raksapäiväkirja vko 37: meillä maalataan

Maalaustyöt alkoivat tällä viikolla pohjamaalauksilla. Alakerran katto sekä yläkerran seinät on nyt pohjamaalattu Teknoksen himmeäpintaisella Design 3- pohjamaalilla.

Yläkerran eteistä, makuuhuonetta ja olkkaria.

Kellarin pohjamaalattua kattoa.

Ulkona eteni taas yhden pilasterin ulkoverhous. Lautakasa hupenee erittäin uhkaavasti.

Etupihan pilasteri jää odottamaan nurkkien maalausta.
Olishan ne voinut kyllä maalata tallissa tarkemmin ajatellen...

Seuraavat raksapäiväkirjamerkinnät  tehdäänkin vasta joulun jälkeen vaikka tässä onkin tiedossa ennen joulua mm. uusintayritys talopeltien asennuksessa ja maalauksetkin etenevät seinien pintamaalauksella ja katon ruiskutuksella.

Jännityksellä odotan miltä nykypäivän ruiskutettu katto näyttää. Kun on nähnyt vaan noita 60-80 luvun röpelökattoja. Ei ole kovin kivoja ne. Deltapalkin onnistuneen naamioinnin vuoksi vaihtoehdot olivat kuitenkin vähissä: joko katon alaslasku koolauksen ja levyn verran tai melko arvokkaat akustiikkalevyt tai tämä ontelolaatan ruiskutus.

Vuoden alussa on suunnitelmissa mm. takan asennusta sekä kattorimoituksen tekoa. Laatoitustyötkin pääsevät pikkuhiljaa alkuun. Seinät ja yläkerran lattiat ovat jo kuivat, alakerran lattian kuivatusta jatketaan edelleen.

Alakertaan on tarkoitus asentaa alkuvuodesta kiinteitä valaisimia ja sähkörasioita, ja olemme yrittäneet saada päätöksiä ja tilausta aikaan myös yläkerran ja parvekkeen lauta- ja rimakattoihin tulevista spoteista, lähinnä koskien väriä. Sen jälkeen alkaa olla iso osa sisustuspäätöksistä kasassa, ja vain viimeiset tilaukset pitää tehdä lopullisten mittojen varmistuttua.

Miltä hän näyttää sitten mustaksi rapattuna? 

Arkieteisen naulakko vanerista - DIY suunnitelma

Alakerran sisäänkäynnin yhteyteen on suunniteltu arkieteinen avonaulakolla eli mudroom.

Avonaulakko jaetaan kolmeen osaan: lapsille omat looshit ja aikuisille yksi yhteinen. Lapset on tarkoitus ohjata käyttämäänkin koulusta kulkiessa enemmän tätä sisäänkäyntiä, sillä se sijaitsee myös heidän huoneiden vieressä. En tiedä onko tuhoon tuomittu suunnitelma.

Avonaulakon toteutustapa on ollut avoin mutta tässä rakennusprojektin myötä suunnitelma on kehkeytynyt jossain takaraivossa muhien. Tämä onkin yksi oppitunti taas itselle, ihan kaikkea ei kannata suunnitella alussa -jos ei ole pakko- vaan antaa ajan kulua ja ajatusten kehittyä.

Monia toteutuksia voi jättää vaikka vasta muutonkin jälkeen, kun näkee paikoillaan omat tavarat ja tilojen mittasuhteet. Tilan todellinen käyttökin ehtii vähän hahmottua hetken asumisen jälkeen. Voi syntyä paljon parempia ratkaisuja, kuin kiireessä sinnepäin tehden.

Lähtökohtia avonaulakon suunnitteluun ovat

• Kellarin sävymaailma on hyvin valkoinen ja kaipasimme vähän kontrastia siihen. 
• Samoin kuin linkkiä yläkerran mustiin kiintokalusteisiin sekä kalusteiden vanerireunoihin. 
• Portaikko tulee myös olemaan musta, joten kaapisto saisi jotenkin yhdistyä siihenkin.

Materiaali saisi siis olla puuta ja suunnitelma on nyt tehdä naulakko itse vanerista ja mahdollisesti liimapuulevystä. Ihan tekemisen ilosta mutta myös siitä syystä, että teettämällä hintaa tulee muutama tuhat euroa. Tosin ei vanerikaan ilmaista ole.

Materiaali voisi olla tätä alla olevan kuvan mukaista kosteuden kestävää laminaatilla pinnoitettua vaneria. Se näyttää kerrassaan kivalta.

Vanerista voisi tosiaan tehdä myös yläkerran ruokakomeronkin hyllyt, jollei käytetä valmiita ratkaisuja sieltä suuresta sinikeltaisesta tavaratalosta.

Tästä se ajatus sitten lähti, ja hyllyt voisi toteuttaa myös ruokakomerossa.
(Kuva https://fi.pinterest.com/remodelista/)

Jos tuota pinnoitettua vaneria ei jostain syystä saa, niin materiaali voisi olla ihan tavallista vaneria tammen väriseksi öljyttynä/lakattuna tai  mustaksi petsattuna.

Vaneria on saatavilla eri paksuuksia ja eri vahvuuksia yhdistelemällä voisi saada jopa istuintasonkin tehtyä. Tai sitten sen voisi tehdä tammisesta liimapuulevystä.

KoskiDecor fenolifilmillä pinnoitettu vaneri, ei valitettavasti saatavilla pieniä määriä.
(Kuva https://koskisen.fi/tuotteet/koskidecor/)

Tuon vanerin saatavuus olikin sitten toinen ongelma mutta seuraavia toimittajia olen lopulta löytänyt ja näille laitellaan tarjouspyyntöä, kunhan määriä on saatu laskettua.

• Hollolan Viilu ja Laminaatti
• Levy Jaati Oy
• Tälli Oy
• Pipu Ky
• Vaneriliike Lahdenmäki Oy

Naulakolle varattu tila vasemmalla ovensuussa.
Naulakon syvyys saisi olla max. 45-50 cm

Simppeli naulakkomalli. Tällainen siis mutta vain vanerista.
(kuva http://emilyaclark.com/2015/12/when-your-home-has-no-drop-zone.html)

Nämä suunnitelmat jäävät toteutettavaksi sitten muuton jälkeiselle ajalle. Sinne alkaa kasaantua aika paljon kaikenlaista rakenneltavaa. Mutta raksaaminenhan on harrastus mitä parhaimmasta päästä.

Raksapäiväkirja vko 36: hiontaa ja pölyä

Raksaviikko 36 oli tehty pölystä ja hionnasta. Tasoittajat viimeistelivät tasoituksia sekä hioivat seiniä ja me hioimme parketin alle jäävät alueet sementtiliimasta.

Peltityöt seisovat edelleen, risa nosturi on kuulemani mukaan nyt töiden tiellä.

Lattioiden hiontatyöhön varattiin ensi vkon alkua varten laattamiehen pyytämä timanttihiomakone, itselle turvallisemmaksi arveltu lattiahiomakone sekä rakennusimuri sopimusvuokraamostamme.

Eivät sitten kuitenkaan  muistaneet kertoa olevansa noutopäivänä eli perjantaina iltapäivällä pikkujoulun vietossa, ja laitteet piti hakea pikaisesti toisesta vuokraamosyrityksestä ennen liikkeen sulkeutumista.

Tuliko tässä yhteydessä sitten väärinkäsitys millaista kiveä tarvitaan, tai oliko tuo lattiahiomakone muutoinkin väärä vehje sementtiliiman hiontaan mutta se oli aivan tehoton laite.

Käytännössä betonin pinta lähinnä kiillottui vehkeellä ja kivi meni hetkessä tukkoon. Hiottiin, imuroitiin, lakaistiin, hiottiin, imuroitiin...Puolisen päivää Jii sen kanssa tappeli, kunnes siirryimme seläntappovehkeeseen eli käsikäyttöiseen ja konttaustoimiseen timanttihiomakoneeseen.

Ihan turha vehje, ei tarvitse toiste vierailla meillä.

Tässä vaiheessa selvisi tuon lattiahiomakoneen ainoa ilo, se ei pölläyttänyt betonipölyjä pitkin ilmaa vaan ne tipahtivat suoraan maahan. Laitteet olivat toki raksaimurissa kiinni mutta ei sen imuteho riittänyt vaan käsikoneella hioessa huomasi hetkessä koko talon verhoutuneen sellaiseen pölyyn ettei nähnyt puolta metriä eteenpäin. Kummallakin oli naamassa ja tukassa sellaiset puuterit, että Marie Antoinette olisi ollut kerrassaan kateudesta vihreä.

Timanttihiomakoneella sementtimöhnät irtosivat kertahionnalla. Lähti sillä kyllä tekniikkaa alussa harjoitellessa muutama siivu betoniakin muttei sentään lattialämmitysjohtoihin asti tullut pureuduttua.

Laitteen toinen hyvä puoli oli myös se, että sen käytöllä ei juuri ollut fyysisiä vaatimuksia. Kunhan jaksoi kyykkiä, kontata tai kumarrella. Ihan naisen käteen sopiva siis myös. Tuo isompi lattiakonehan käynnistyessään kiskaisi isompaakin miestä ja itseni se olisi varmaankin paiskannut seinään. En tiedä, en kokeillut.

Kyllä lähtee. Me likes. Toisko joulupukki oman?

Tämmöinen raksaviikonloppu tällä kertaa, siitäkin on nyt selvitty ilman verta vaikkei ilman hikeä ja kyyneliä.



EDIT 13.12.2017
Maanantaina laatoitustyömiehen tultua hommiin selvisi syy pölyämiselle: a) käsihiomakone oli osin rikki ja päästi pölyä läpi ja b) saamamme imuri oli aivan liian tehoton.

Tiistaina selvisi taas syy lattiahiomakoneen toimimattomuudelle, siinä oli tosiaan hiomakivi eikä timanttiterä.

Vuokrausfirma tuli kyllä asiakasystävällisesti hinnoissa erittäin paljon vastaan ja pahoitteli työntekijänsä toimittamia vääriä laitteita,  mutta aikaa kului turhaan paljon, sillä hiominen oli noiden epäkelpojen laitteiden vuoksi erittäin hidasta ja raskasta.

Ei muuta kuin rinta rottingilla kohti uusia vaikeuksia.

Pönttöhomma

Piti tehdä lopullinen valinta kodin pöntöistä. Seinä-wc:t tilattiin nimittäin laattojen kiinnityslaastien kanssa samassa rahdissa rautakaupasta.

Alunperin oli ajatus laittaa lyhyet mallit, koska molemmat tilat ovat hieman naftit. Mutta kun kävimme sovittelemassa ahteria lyhyeen Villeroy&Bochin Compact- malliin totesimme niiden olevan suunniteltu joko lapsille tai muille kuin pohjois-eurooppalaisille persausmalleille.

Päädyimme  Idoon ja sieltä yksinkertaistakin yksinkertaisempaan Seven D-malliin. Istuimen erikseen ostettava kansi on kova soft-close mekanismilla. Kai se pönttöjen kansien paukutus on sitten yleismaailmallinen ongelma, kun tuommoinen ratkaisu on kehitelty.

Seinätelineeksi valittiin Geberit Duofix Sigma 112cm. Lähinnä ajattelin yläkerran kohdalla, että sen ympärille voisi tehdä sujuvasti 120 cm korkean kotelon, jolloin laattajako menisi täysillä laatoilla ja taustan saisi tehtyä suoraan 120 cm leveällä kaakelilujalevyllä. En kyllä tästä laatoitussuunnitelmasta ole laatoittajan kanssa keskustellut (virhe?)

Matalampiakin malleja löytyy, niitäkin pohdin ulkonäkösyistä mutta tuo käytännön näkökulma voitti koska arvelen, että itse teemme nuo kotelot... Tässä vaiheessa projektia sitä miettii asioita ennen kaikkea nopean ja sujuvan rakentamisen näkökulmasta.




Painike valittiin krominvärisenä, kuten hanatkin. Toivottavasti se ei ole kovin herkkä sormenjäljille...

Geberit Sigma 01, kromi

Tarkistin näiden yhteensopivuuden vielä valmistajalta, sillä kaikki osathan tilataan erikseen. Voi mennä vikaan, tai tulla joku teline mikä vaatii lisäosia tai muita viritelmiä, jos ei ole tarkkana.

Yläkerran kylppärissä, joka on kokonaan laatoitettu, tehdään vain mahdollisimman pieni peruskotelo, joka myös laatoitetaan. Kas tähän tyyliin, tämä lienee tosin vielä matalampia malleja:

Varmaan sieltä tasolta sitten löytyy meilläkin
muutama Aku Ankka.

Alakerran kotelointia pohdittiin huonekortti-postauksessa. Veskissä on mennyt kaapistosuunnitelmat muutoinkin uusiksi, tuli parempia ajatuksia ja ehdotuksia niiden suhteen.

Suunnitelmissa on koteloida tausta tammisella liimapuulevyllä. Esim. Bauhausista saa hyvän mittaista levyä tähän tarkoitukseen. Tammea on myös allaskaapin tasossa.
Jotain tämän tapaista:

Kuva pinterestistä, ei lähdettä.

Toinen vaihtoehto olisi rimoittaa kotelo. Joko kattoon asti tai kotelon yläosaan asti.

Puuta tulee joka tapauksessa. Huolimatta pienistä miehistä, jotka vielä harjoittelevat sihtausta...

Seuraavaksi pitäisi perehtyä tarkemmin  miten nuo pöntöt niinku asennetaan.

Raksapäiväkirja vko 35: peltien asennus tyssäsi lyhyeen

Tällä viikolla piti saada sadevesikourut ja syöksyt asennutettua. Kaikki peltityöt on otettu urakkana ja urakoitsija on halunnut käyttää nosturia asennuksessa edullisempien telineiden tai tikapuiden sijaan.

Nosturi eli kätevän näköinen telaketjuilla kulkeva Leguan irtisanoi työsopimuksensa kesken asennuksen, ja lopulta paikoillaan oli perjantaina vain autotallin vesikouru ja syöksy, jotka pystyi asentamaan tikkailta. Ei ole siitäkään valokuvaa, kun taas satoi...

Homma jatkuu ensi viikolla uudella nosturilla.

Kaikki pellit ovat mustat (RR33), kuten siis ikkunankin alumiinikehykset. Ainoastaan kynnyspellit tulevat alumiinisena stucco-kuviolla. Vaihtoehtoina oli myös riisinjyväkuvio sekä maalattu pelti ja rosteri. Rosteria oltiin jo valitsemassa ulkonäkö- ja kestävyyssyistä, kunnes kuulin peltityöntekijältä, että a) se onkin ohutta, peltiä siis sekä b) erittäin liukas.

Turkkilevy, riisinjyvä- ja stuccokuvioidut pellit
(kuva Peltituote.fi)

Kuivien seinien tasoitukset alhaalla valmiit.

Tasoitukset saatiin viimeisteltyä alhaalla ja nyt työt seisovat taas viikon ajan, jonka jälkeen alkavat pohjamaalaukset alakerrassa.  Alakerrrassa on kyllä tasoitusten myötä jo niin valkoista, ettei maalilla voi enää valkoisemmaksi tulla.

Alakerran porrasaulaa, pikkuveskiä sekä monitoimihuonetta.

Lattiavalun kuivattelu jatkuu. Kellarin valusta on nyt 3,5 kk ja yläkerran apulaatan valusta 3 kk.  Kuivurit ja lämmitys ovat olleet käytössä nyt 1,5 kk.

Laatan pintakosteutta ei ole vielä mitattu eikä 1 cm/vko nyrkkisääntöönkään taida olla luottamista vaikka se vihjaisikin lattioiden olevan jo varsin kuivanpuoleisia. Syksy on kuitenkin ollut varsin kostea, ettei tuollaisiin mittauksiin ole luottamista.

Sementtiliimat on tarkoitus hioa pois lattiavaluista ennen seinien maalauksia. En halua, että vastamaalatuille seinille pöllyää kaikki imurin kidoista karanneet sementtipölyt. Lapsia siteerakseni se olisi katastrooppi.

Ennen tasoituksia hiontaa ei  vastaavamme mukaan oikein kannattanut tehdä, sillä tasoituksista tulee kuitenkin sotkua lattiaan. Lattioita ei taas haluta peittää kuivumisen edistämiseksi.

Toisissa lähteissä kerrotaan tuon sementtiliiman hidastavan pinnan kuivumista ja kehoitetaan hiomaan se heti pois,  ja toisissa taas sanotaan, ettei se vaikuta asiaan kuin marginaalisesti. Mene ja tiedä, kukaan ei ole ilmeisesti asiaa luotettavasti vertaillut vaan kyseessä on monilla aloilla vallitseva mututieto.

Liimat pitää saada pois laatoitettavien alueiden lisäksi myös parkettilattialta, ja sillekin alueelle hiotun lattian päälle tulee primeri. Laatoitusmies hioo laatta-alueet ja meille jäisi vajaa 60 neliötä parkettitilaa uurastettavaksi.

Tuskastuttavan hitaasti nyt kuitenkin sisäpuoli etenee vaikka tämä vaihe olikin tiedossa etukäteen. Yläkerran kattoa ei voi juuri edistää - paitsi kiinnittämällä sähkörasiat- ennen kuin maalaukset on tehty.  Nyt näkee, että töitä tulee kasaantumaan alkuvuodelle maalareiden lähdettyä mutta mitään sisätöitä ei voi etupeltoon tehdä.

Saarekkeen sähkörasioiden zuumailua paikoilleen. 2,4 m pitkän saarekkeen ylle tulee kolme riippuvalaisinta. Sähkäriltä pitää nyt vielä tarkistaa voivatko rasiat jäädä tuonne koolauksen tasalle eli rimoituksen sisään hieman vai pitääkö nostaa kuitenkin pintaan.

Takan asennus laitetaan kuitenkin työn alle kaikkien tarvikkeiden saavuttua. Takan voisi tehdä pinnoitusta vaille valmiiksi jo nyt. Pinnoitus viimeisteltäisiin laatoituksen ja katon jälkeen, jolloin olisi helpompi passailla materiaaleja sekä värejä. Musta tiilipinta on kuitenkin edelleen ykkösvaihtoehto. Tiedä vaikka jos tekisi sen tiilivuorauksen ihan ite.

Tääh, mitenkäs tämä rautamöhkäle  saadaan tuosta siirrettyä edes
omalle pihalle tai taloon asti? Pystyasennossa se ei lavan päällä edes mahdu sisään. 

Yli 200 kg painoisen ja lähes 2 m korkuisen takkasydämen siirtoon tieltä soraa myöten ja portaita ylös taloon tarvittiin kyllä nerokasta ja vahvaa naapuriapua. Lasti kulki kyllä näppärästi vaakatasossa kahdella pienellä siirtoalustalla vanerialustaa myöten mutta sen kippaus lavoille olikin se ongelmallisempi juttu.

Siirtosuunnitelma oli siis muttei kaatosuunnitelmaa, vaan sen kehitti naapurimme vauhdista. Sydämen taakse laitettiin tukeva lankku kiinni kuormaliinoilla ja lankusta kiinnipitäen saatiin tuon järisyttävän painava taakka kaadettua siirtoalustoille.  Tai siis lankusta kiinnipitäen estettiin hallitsematon romahdus alustoille. Ei tullut kuvaa, kun jännitti niin.

Nyt se takan sydän on sitten siirtoalustojen päällä sisällä odottamassa asentajaa, ja rullailtavassa helposti pois töiden  tieltä. Yksi stressinaihe taas vähemmän ja nostotekniikkakin jo tiedossa. Mutta jos toinen talo rakennettaisiin, niin kyllähän se takka hinattaisiin jo ikkunoiden asennuksen yhteydessä nosturilla sisään.

Siinä makaa eikä muuta voi.

Ensi viikolla saadaan toivottavasti loput tässä vaiheessa asennettavat pellitykset paikoilleen, ja mahdollisesti myös betonilaatat hiottua. Rakennuttaja on taas hieman epätietoinen aikatauluista.

Lopulliset rimakattopäätökset

Yläkertaan tulee puukatto. Osin ulkonäkösyistä, osin akustisista syistä. Ei millään muotoa kustannussyistä.

Alunperin suunnitteilla oli harvalautakatto. Koettiin, että rimakatto olisi liian työläs ja kallis. Harvalautakatto ei kuitenkaan tule juuri edullisemmaksi, työtä siinäkin on ja päätimme tätä kustannusta leikata omalla työllä. Timpuri tekee töitä työaikaan ja me sen ulkopuolella.

Itse olin jo hyvin ihastunut ajatukseen 95mm leveästä kattolaudasta, sillä sitä tulee myös parvekkeen kattoon. Linja jatkuisi yhtenäisenä ikkunoiden läpi. Mieli lepäsi tästä ajatuksesta. Näin myös eräällä työreissulla tällaisen katon 60-lukulaisessa toimistossa ja totesin sen näyttävän juurikin niin hienolta kuin kuvitelmissa.

Jii oli kuitenkin huolissaan, että pitkät leveämmät laudat lähtevät vääntyilemään ja käyristymään ajan myötä, ja halusi kapeampaa lautaa. Tuo näkemäni vanha toimistonkatto oli kyllä edelleen hienon näköinen mutta ennen oli varmaan laudatkin rautaa.

Tyypilliset rimaleveydet rimakatoilla näyttävät olevan 70 mm ja 45 mm. Tuota leveämpää ei meillä kuitenkaan ole missään mittana mutta 45mm:n leveyttä olisi kyllä tulossa parvekkeen pystyrimoihin (tai lankkuihin).

Kyllähän se 45 mm rimakatto minulle sopi. Olinhan alunperin ihastunut juuri rimakattoon ystävien kodissa ja huokaillut sen toteutuksen perään esim. Tummaa Puuta-blogin kuvien äärellä.

Harvalautakatto oli tästä sitten se taloudellisesti ja työmääräisesti järkevämmältä tuntuva versio.

Sitä rimakattoa siis kuitenkin. Silläkin uhalla, että katon nikkarointiin menee muutama kuukausi. Keneltäkään en ole kuullut, että se olisi jotenkin helppo nakki. Mutta kaikki ovat sanoneet sen olleen vaivan väärti.

Seuraavilla spekseille liikenteeseen:

• Alle:       musta suodatinkangas
• Rimat:    20x45x4500mm sormijatkettua (eli suorempaa) oksatonta mäntyrimaa
• Käsittely: sahalta suoraan kolmelta puolelta mattalakattu 
• Sävy:         Tikkurila Sora TVT 5063 (testasin sisälakkaan)
• Välit: 
• 20 mm  seinänrajassa
• 20 mm  rimojen välissä
• Kiinnitys:  rimojen päästä päältä, muutoin sivulta
• Valaistus:
• Lednauhat seinän ja katon rajaan, sekä jatkoksen kohdalle portaiden kohdalle
• Muutama spotti
• Upotetut valopistorasiat, palovaroittimet, venttiilit jne. 

No, kyllähän me sen verran säästettiin ettei otettu rimoja kapeina sekä paksuina. Vaikka se saattaisi tuoda visuaalisesti parhaimman lopputuloksen.

Paksut, kapeat rimat (kuva divio.fi)

Tilaus on tehty, rimoja odotellaan tammikuun alussa tulevaksi. 

Raksapäiväkirja vko 34: ja niitä tasoituksia

Tämän raksaviikon postaus on allekirjoittaneen mittakaavalla lyhyt. Tasoitukset jatkuivat taas kahtena päivänä. Urakoitsijan tavoitteena on kuitenkin saada työ maalauksineen valmiiksi joulukuun aikana. Se oli hieno uutinen.  Olemme toistaiseksi aikataulussa saada kivitalo 10 kk:ssa muuttovalmiiksi. Vaikka tällä hetkellä tuntuukin, ettei mitään tapahdu. Eikä oikeastaan tapahdukaan.

27.11.2017 alakerran aulaa. Näin valkoista pelkästään tasoitusten jälkeen.

Telineet purettiin sunnuntaina ja siivosimme viikon aikana lopun pihamaan. Ylimääräiset kuormalavat löysivät uuden onnellisen omistajan päätyen polttopuiden alustaksi. Ihmettelen, ettei näille kohtalaisen arvokkaille tekeleille ole toimivaa kierrätyssysteemiä. Vaikka kyllähän ne näinkin hyötykäyttöön päätyivät.

Nyt saa siis tulla nosturilla ja kaivurilla paikalle ken uskaltaa. Kengät uppoavat siis pahimmissa kohdissa nilkkoja myöten mutavelliin. Ehkä ne koneet sitten pysyvät ihmeen kaupalla pinnalla, eivätkä uppoa saven syövereihin. Kunhan sanoin. Varmaan se rakentaja sitten kustantaa nekin koneiden nostot.

Sinkittyjen teräspylväiden kohtalo mietityttää. Maali tuskin tulee pysymään eli jätetäänkö tuolleen, vaiko verhoillaanko puulla tai mustalla pellillä?

Kaikkea pientä viimeisteltävää riittää myös ulkoverhouksen parissa ennen kuin voi siirtyä etupihan pitkään odottaneen aidan tai autotallin ja varaston väliseinän tekoon. Niitä on sitten nikkaroitu eteenpäin.

Tällä hetkellä Jiillä on työn alla pilastereiden sisäpuolten verhoukset. Paneelikasa hupenee uhkaavasti. Laskujen mukaan niiden määrä juuri riittää. Jos ei, voi ehkä vähän harmittaa jo kaatopaikalle eittämättä tulevan talven tieltä kärrätyt pidemmät paneelipätkät.

Tilauksia on tehty: yläkerran kattomateriaalit ja väliovet, laattojen kiinnitys- ja saumalaastit (käsittämätön määrä), wc-istuimet ja telineet (Idon hinnat olivat sama mistä vain kyseli), postilaatikkokin otettu samaan rahtiin. Kodinkoneet on vahvistettu ja lopullinen lednauhatarve käyty läpi. Ne voi pian tilata ja toivottavasti asentaakin alakertaan jo ennen joulua. Porras- ja parvekekaiteetkin lähtevät työn alle.

Ensi viikolta lienee tulossa aika identtinen raportti. Takkaa tosin odotellaan saapuvaksi ja otetaan mitat kiintokalustetilauksen tuotantoon laittoa varten. Jännityksellä odotan myös josko peltiseppä joutaisi paikalle laittamaan vesikouruja ja ikkuna-sekä ovipeltejä ja saataisiinko autotallin lämmitys päälle. Rakentaja on usein se hullu, jota pidetään jännityksessä urakoitsijoiden saapumisella tai saapumattomuudella.

Valkoiset seinät - ai meille vai?

Tämä on ensimmäinen kotimme, jossa kaikki seinät maalataan ensialkuun valkoiseksi. Se on rohkea ratkaisu meille, joiden edellinen koti oli reippaasti tapetoitu mm. ruskeilla samettitapeteilla ja kahdessa sitä edellisessä kodissa oli voimakkaan väriseksi maalattuja seiniä.

Että tuleeko siitä tylsä? Tuleeko ihan kliininen? Onko kodikas? 

Vai onko kolkko ja kalsea?!

Vai päästäänkö valkoisilla seinillä johonkin alla olevien kuvien kotoisan tyylikkääseen tunnelmaan?

Tunnelmakuvat pinterest

Miksi se puhdas valkoinen nyt tuntuu kuitenkin oikealta ratkaisulta meidän taloon?

• Yläkerrassa pääosassa ovat isot maisemaikkunat vaihtuvine maisemineen. Niiltä ei haluta viedä huomiota ainakaan tapeteilla.  
• Yläkerran tilat ovat korkeat, kivitalomaiset - valkoinen seinä tuntuu oikealta ratkaisulta arkkitehtuuriin nähden.
• Alakerta taas on osin kellaria, joten valoisuuus on toivottu ominaisuus, jota haetaan vaaleilla pinnoilla ja hyvällä valaisulla.
• Lattiat ovat yleisissä tiloissa neutraalin betoninväriset. Ne tarvitsevat särmää vahvasta kontrastista seinään.  Meillä tykätään enemmän kontrasteista, ei ehkä niinkään sellaisesta utuisen pehmeästä tunnelmasta -sitä ihaillaan taas muiden kodeissa.

Varaan silti option jälkikäteen maalata parkettitiloissa eli makuuhuoneissa ainakin yhden, ellei kaikki seinät värillisellä maalilla. Varaan kyllä option muuttaa mieltä myöhemmin myös muissakin tiloissa.

Maalit tulevat urakoitsijan kautta Teknokselta, ja ovat himmeäpintaisia vaikka se pyyhittävyyteen ja pinnan kovuuteen heikentävästi vaikuttaakin. Toivottavasti ei kaduta, kun pyyhin arkieteisessä mystisesti ilmestyneitä kuraisia (kengän?) jälkiä seinältä.

• Timantti 7:  kovan kulutuksen tiloihin, kuten khh, eteinen, porraskuilu, wc 
• Ekora 7:      muut tilat
• ruiskutus:   pienellä suuttimella alakerran ontelolaattakatto

Värisävy on Tikkurilan F497 Paperi  (NCS 0500-N), jota vastaava lähin Teknoksen koodi on T1326.

Miksi se? No maalari kysyi laitetaanko Paperi, ja koska olin vaklannut sen jo useammasta itseäni hienostuneemman sisustajan täydellisen kauniista blogikodista, totesin että "Yes, Paperi is just fine". 

Sehän oli tämän projektin ylivoimaisesti helpoin päätös.

Annoin kuitenkin varmuuden vuoksi tuon Teknoksen oman sävykoodin maalarille.  Vaikka Tikkurilan sävyjä Teknoksen maaleihin voikin käyttää, niin pieni mahdollisuus on, ettei sävy ihan näytä samalta vaan alkaa taittaa johonkin epähaluttuun suuntaan.

Meillähän tulee melko minimaalisesti mitään valkoisia listoja, joten niiden kellertävyydestä suhteessa seinän sävyyn ei tarvitse juuri murehtia. Ovetkin on tarkoitus piilolistoittaa kapeilla L-listoilla, tasoiteporukan vaivaksi (vaatii siis heiltä tarkat ovismyygit). Parketin kanssa laitetaan pienet neliskanttiset jalkalistat.  Alakerran ovet tulevat kyllä näillä näkymin puusepän valkoisena, eli näissä tulee hieman sävyeroa sitten seiniin nähden olemaan mutta se tuskin pohjakerroksessa häiritsee silmää. 

Jiitä en sävyasialla edes vaivannut. Miehethän näkevät pääsääntöisesti vain perusvärit ja esitelmä esim. munakoison, liilan, laventelin ja purppuran eroista saa lähinnä katseen harhailemaan kuulijassani ja sitä seuraavat nutria, greige ja taupe -pohdinnot saavat hänet liukenemaan paikalta arvattavasti jonkun tähdellisemmän tehtävän pariin.

Valkoista siis, päätän tämän tähän.

Raksapäiväkirja vko 33: tältä sen piti näyttää

Tälläkään viikolla ei ole tapahtunut juuri mitään silmiinpistävää. Mutta seinät ja lattiat jatkavat kyllä kuivumistaan, ja seiniä on myös tasoiteltu jonkun verran eteenpäin viikolla. Sisätilan kosteus on varmasti erityisen luotettavan halpismittarin mukaan jo 30%, joten tehokkaasti kuivurit tekevät tehtäväänsä.

Itse voimme tehdä nyt siis lähinnä noita ulkopuolen töitä, ja iltaisin pimeys kyllä rajoittaa pahasti työntekoa. Pihan ja raksamökin siivousta ja talviteloille laittoa on jatkettu otsalamput päässä häärien ja kumpparit jalassa mudassa rämpien (missä pakkaset?) Piha pitää saada nyt tosiaan raivattua niin, että peltifirma pääsee nosturilla laittamaan kourut paikoilleen ja maatyöfirma viimeistelemään täyttötyöt, jotka jäivät heillä vajaiksi viime keväänä.

Ikkunasmyygit tehty yläkerrassakin.

Tällä viikolla on kuitenkin lähinnä harmittanut.

Olemme nyt viimeksi taistelleet viilennyskonvektori-asian parissa. Sehän ei yllättäen mahtunut suunniteltuun paikkaan ulko-oven päälle, vaan johdot vedettiin uuteen paikkaan keittiökaappien päälle pikaisesti puhelimessa päättäen.

Sitten selvittelin seinän sisään upotettavaa Chilleriä, josta sain tarjouksen. Kaikkien asiaan liittyvien lisätöiden vuoksi sen hintaero Niben konvektoriin olisi yli 1000 euroa, joten taidamme hylätä ratkaisun liian tyyriinä.

Tässä vaiheessa rakentamista tuota toimintatonnia ei ole mistä ottaa enää. Ellei jätetä sitten vaikka takkaa pois. Tai yläkerran puisia väliovia. Muusta ei pysty enää nipistämään. No, mittatilausovet melkein vaihtuivatkin edullisempiin, kun selvisi että toimitusaika on tällä hetkellä 14 viikkoa...

Toisaalta selvisi, (ihan itse otin selvää) ettei sitä konvektoria ehkä voi laittaa keittiökaappienkaan päälle, sillä kaapit häiritsevät ilmavirtausta. Alla pitäisi olla 2 m vapaata tilaa. Eipä kukaan tästäkään sanonut mitään, kun paikka siirrettiin.

Konvektorin paikka pitää siirtää taas ja maksamme kaikista sen suhteen tehdyistä ylimääräisistä LVI-töistä. Kaikki kiitos onnettoman suunnittelun ja suunnitelmien tarkastamisen. Nyt se iso valkoinen mötikkä pitää siirtää eteisen puolelle, portaita vastapäätä. Johon on suunniteltu musta rimaseinä...

Ikkunoiden mitoitukset viturallaan vinksallaan.

Erityistä lisäharmitusta tällä viikolla on aiheuttanut keittiön välitilan ikkuna. Ikkuna pyydettiin mitoittamaan työkuviin siten, että se rajautuu korkeisiin komeroihin ja on tason levyinen. Eli ikkunaan katsottaessa näkyy vain karmit ja lasi. Ei peräseinää.

Tämä oli oikeasti visuaalisesti tärkeä asia itselle, sillä noissa välitilaikkunoissa näkee vaikka mitä mitallisesti epäonnistunutta viritelmää.

Näin ikään oli toive:

Tältä se piti näyttää: ikkuna täyttää koko välitilan (kuva www.estliving.com)

Aukko mitoitettiin työkuvissa tason leveyden mukaisesti 1800 mm ja ikkunan karmi 1770mm leveäksi. No, nythän kun on oppinut miten nuo kivitalon ikkunasmyygit tehdään, sitä ymmärtää itsekin, että smyygit pienentävät väkisellä tuota aukkoa. Eli se olisi pitänyt mitoittaa smyygien verran isommaksi, mittaan 1830-50mm.

Nyt aukon leveys on enää 1750 ja seinät tulevat näkymään ikkunan sivuilta komeroiden vierestä. Olen musertunut. En ymmärrä miksi mitoitus meni noin pieleen työkuvissa.

Ja kuinka kävi: liian kapea keittiön ikkuna

Olen laittanut nyt toivon meidän keittiökalustetoimittajan suunnittelijaan. Kaapistot muuttuvat vielä hieman yläkaappien osalta ja ajattelimme rajata tuota aukkoa tammenvärisellä levyllä.  Jospa se peittäisi osan seinästä.

Mutta se tarkoittaa, että joudumme uhraamaan taas vähän tuota muutenkin tiukaksi mitoitettua allastasotilaa.  Onneksi tässä on reilu vuosi harjoiteltu ruuanlaittoa vuokra-asunnon melko minimaalisella tasotilalla, joten jokainen ylimääräinen sentti siihen verrattuna on jo luksusta.

Ikkuna-aukon mitoitus meni pieleen myös saunassa. Siellä oli sama ajatus kuin keittiössä, eli paneelit törmäisivät suoraan ikkunan karmeihin.

Ikkuna-aukko piirrettiin tämän toiveen mukaan koko seinän levyiseksi. No, paneelien allehan tulee eristeet ja alumiinifoliot, SPU:t meillä siis... Aukko olisi pitänyt tehdä tietenkin niiden verran kapeammaksi. Tämä oivallus virheestä iski jokunen aika sitten, ja mietimme jopa ikkunan vaihdatusta mutta sille olisi tullut liikaa hintaa.

Nyt joudumme laittamaan ikkunan ympäri puiset smyygit eikä siitä tule alla olevan kuvan mukaista yksinkertaista ratkaisua.

Tältä se piti näyttää: paneelit törmäävät seinän sivuissa suoraan karmeihin.
Aika kiva sauna muutoinkin. 

Näin se sitten toteutui, ikkuna on liian leveä, kun ei otettu huomioon eristeiden paksuutta.

Turha yrittää viilata yksityiskohtia mieleisensä mukaan, matkan aikana ne kyllä varmasti torpedoidaan. Se tässä projektin aikana on tullut opittua, että itse pitäisi rakennuttajana osata tarkistaa suunnitelmat vaikkei niistä mitään ymmärtäisikään. Ei se vain riitä, että esittää toiveen lopputulemasta ja olettaa sen tulevan oikein suunnitelluksi.  Monta yksityiskohtaa tässä on hyväksytty toteutuksen suhteen toisenlaisena kuin ne itse toivoi suunniteltavan mutta nämä koko ajan silmän edessä olevat ikkuna-suunnitelmat olivat kyllä itselle erityisen tärkeitä. Tämä ei ollut enää niitä ihan sama sitten -asioita. 

Ja koska tämä on vain maallinen raksablogi pidän itsellä vapauden narista näistä asioista vaikka maailmassa on ihmisiä, joilla ei ole edes kotia.

Talonumero paikoillaan

Tilaamani talonumero saapui kuin saapuikin Englannista jo hyvän aikaa sitten,  ja laitoimme sen paikoilleen, kun sopiva paikka sille oli jo valmiina autotallin julkisivussa.

Numero sijoitettiin tulevan ylösalasvalon yläpuolelle, josta se näkynee hyvin myös pimeällä, huolimatta tummahkosta väristään. Ilta-auringon valossa se suorastaan loistaa.

Fontin kanssa ei juuri voinut hifistellä, kun talomme numero nyt vaan on tuo yksinkertainen numero neljä.

Siinä se on, vision mukainen leijuva ja 30 cm korkeudellaan riittävän iso (mutta olisi voinut olla vielä korkeampikin) kyltti.

Kyllä tykätään.

Kuvat blogin sisältökuvauksen mukaisesti jälleen huonoja.

Raksapäiväkirja vko 32: tasoitukset jatkuvat

Tämä viikko nytkäytti raksaa vain hieman eteenpäin mutta seinät ja lattiat ovat taas hitusen kuivemmat.

Tasoitustyöt etenivät muutamana päivänä, viimeisteltiin ulkoverhousta ja autotallin ovien asennuksia sekä siivoiltiin edelleen tiluksia kaikenmaailman muottivanereista, jättiläislankuista ja levyistä, niin että kyljykset soi taas nukkumaan mennessä. Jos joku haluaa tosielämän crossfittiä, niin meille voi tulla työntämään hampaat irvessä kottikärrylastillista betoniharkon palasia upottavassa, märässä savessa.

Olen myös herännyt  kaivelemaan kevään ja kesän aikana tekemiäni tarjouspyyntöjä koskien sisustuspuolen toimituksia. Illat menikin setviessä näitä ja naulatessa monia viimeisiä päätöksiä lopullisesti lukkoon.

Seuraavat, talon lopullisen ulkonäköön vaikuttavat asiat pitäisi saada päätettyä lähiviikkoina:

• kiintokalusteiden ja kodinkoneiden lopulliset yksityiskohdat
• yläkerran kattolaudan leveys, paksuus ja materiaali (sittenkin rimaa?)
• wc-istuimet (koska kotelojen korkeus)
• laattojen saumausaineen väri (koska kiinnityslaastin tilaus)
• seinien maalit (mattaa, semimattaa?)
• väliovet (väri, karmin paksuus?)

Viime hetken muutoksia tuleekin kodinkoneisiin, välioviin ja kiintokalusteisiin liittyen. Viime keväänä selvältä tuntuneet suunnitelmat olivatkin kuukausien aikana jalostuneet varmaankin liskoaivojen työstämänä mahdollisesti  toimivammiksi. Lisäksi lopullisten seinien näkeminen helpotti hahmottamaan tilaratkaisuja.

Totesimme mm. kylppärin ja wc:n 600mm syvän allastason olevan aivan liikaa tilojen kokoon nähden. Tasojen kavennus kuitenkin johti taas siihen, että jo valitut pesualtaat piti vaihtaa, koska ne ovat liian syviä.

Harmi, olin jo ehtinyt kiintyä valittuun Otsosonin Ulappaan, joka on ulkopuolelta silmää miellyttävän kulmikas ja sisältä laiskan siivoajan unelma eli pyöristetty.

Laitoin myös Postille kyselyn postilaatikon paikasta. Jätin chättipalvelussa yhteydenottopyynnön asian tiimoilta ja sain sitten puhelimessa tiedon sijainnista. Paikka tulee onneksi pienen tiemme puoleen väliin, eikä sen alkuun.

Tasoituksia ja työmaapäätöksiä väliovismyygeistä.

Kuivien tilojen seinien tasoitukset etenevät aina sadekelillä, kuivalla kelillä työmiehet viimeistelevät toisen kohteen ulkorappauksia. Tälläkin aikataululla maalaamaan päästään joulukuun alussa, näillä tiedoin.

Tasoittajat tekevät täsmällistä ja tarkkaa työtä, ja ovat huomanneet pieniä ongelmakohtia, joita itse ei oltu hoksattu aikaisemmin. Esim. keittiön ikkunan nurkista lähtee kolmeen suuntaan jo nyt hiushalkeama, ja tasoite tulee halkeamaan näistä kohdista. Mistä se johtuu, ihmettelen vaan? Onko ikkuna-aukon kohdalla jotain jännitystä tai materiaalivaihtelua? Onneksi halkeamat jäävät kaapiston taakse.

Porraskuilun kipsilevyseinissä oli myös vaakatasoon katsottuna vinoutta. Ilmeisesti villat pullottivat muutamassa koolausvälissä. Olisi pitänyt katsella pitkällä vatupassilla seinät läpi jo aiemmin.

11.11.2017: alakerran kahteen kertaan tasoitetut seinät ja ruiskumaalausta varten tasoitettua kattoa. Ehkä vähän jännittää lähteekö nuo ikkunoissa olevat teipit irti maalipintaa vahingoittamatta.

Tasoitusten yhteydessä on pitänyt tehdä taas vaihteeksi muutama vauhdikas päätös. Alakerrassa on siis kahdenlaisia kiviseiniä, kantavia 150 mm leveitä ja "kevyitä" 100 mm paksuja väliseiniä. Kysymys kuului miten laitatte väliovet?

Karmeja pohdittiin alunperin alakertaan myös lisähinnalla leveämpinä, jolloin ne peittäisivät oviaukon reunat syvyyssuunnassa mutta noita eri paksuisia seiniäkin on lähekkäin. Yläkerrassahan taas gyproc-väliseinien oviaukon syvyys on n. 92mm tasoitusten jälkeen ja siellä ei smyygitarvetta ole.

Päädyttiin siis kuitenkin standardi 92mm karmeihin alakertaankin.

Tuntui siis parhaalta ratkaisulta sisälläkin korostaa kiviseiniä ja suunnitella karmit aukon reunaan aukeamispuolelta katsottuna eli ovismyygit tulevat maksimileveydellä toiselle puolelle, tässä tapauksessa aulan puolelle. Näin ne aukeavat parhaiten.

Voitaneen laittaa karmit suoraan smyygejä vasten ilman listoja, ja karmien listoitusta joutuu miettimään vain ovien aukemispuolella eli huoneiden sisällä. Ehkä.

Pitäisi varmaan suunnitella ja mitoittaa nuo karmit tässä vaiheessa tarkasti, jos haluaisi täydellisesti onnistua. Jopa asentaa karmit paikoilleen mutta sitä vaikeuttaa puuttuvat lattiapinnat. Ja mitoitusta, kun ei tiedä kuinka paljon tasoitus lopulta paksuntaa seiniä.

Kun ovet on lopulta paikoillaan sitä varmaan tietää miten nämä valmistelut olisi pitänyt tehdä...

11.11.2017: kantavan kiviseinän kipsilevystä aloiteltuja ovismyygejä kellarissa. Karmi tulee tuota kipsilevyä vasten ja aika näyttää riittääkö pelkkä akryylimassa saumaan vai tarvitaanko pieni lista.

Alaslaskujen lednauhalipat piti tuunata.

Kellarin alaslaskujen reunaan tehtiin kotelointivaiheessa 30 mm leveät lipat kipsilevyistä epäsuoraa valaistusta tuottavia lednauhoja varten. Lednauhojen listoja piti vielä viritellä tasoittajien vinkistä ja toiveesta. Lipan paksuutta nostettiin yhden kipsilevysoiron verran, jolloin reunaan sai tasoituksen tueksi metallilistan.

Koettakaapa leikata muuten sellaisia 3cm leveitä pitkiä kipsilevysoiroja... se ostamani gyprocveitsi osoittautui parhaaksi aseeksi tässä perkeleellisessä piperryksessä.

Aulan lippaa, lipan päällä näkyy liimattu ylimääräinen gyprocsoiro. Spotit olisi pitänyt sittenkin laittaa vähän etäämmäksi reunasta.

Kuraeteisen lippaa, tuossa jo metallikulmalista ja tasoitusta.

Näkymä portailta. Selkeästi lednauhat pitää laittaa opaalilasisen alumiinilistan sisään, jotta nauhat eivät paista suoraan silmään portaita laskeutuessa.

Ensi viikolla tasoitukset jatkuvat ja toivottavasti saadaan lämmitys päälle myös autotallissa.