tiistai 8. tammikuuta 2019

Vuoden 2018 raksatapahtumat


Aika kerrata viime vuoden suurimmat edistysaskeleet raksalla, joka siis on ollut kotimme jo kuukausia.
Alkuvuoden viikot olivatkin varsin vilkkaat aina pääsiäisenä tapahtuneeseen muuttoon asti. Erilaisia työmiehiä vilisi paikalla ihan päntiönään, ja itse pakerrettiin kaikki vapaat illat ja viikonloput.

Muuton jälkeen tahti ja talo hiljeni mutta saatiinpa kuitenkin pihatyöt tehtyä ja talo rappautettua kesän aikana. Ja monta pientä ja vähän isompaakin asiaa viimeisteltyä. Ennen kaikkea tänä vuonna on tapahtunut kaikkea näkyvää, sillä enää ei juuri tehty rakenteita vaan pintoja sekä kalusteita.

Se on amatöörirakentajasta tietenkin varsin motivoivaa.

Tammikuun alussa pääsimme ihastelemaan ammattilaisten tasoittamia ja maalaamia valkoisia seiniä sisällä.  Ulkona pellitysfirma asenteli syöksyjä, kouruja ja peltejä, ja runnoi siinä ohessa nosturilla mm. lavallisen harkkoja.

Alaslaskuja, lednauhan lippoja, alakerran ruiskumaalattu katto sekä deltapalkki. En sitä lähestulkoon enää huomaa...

Peltien kohdallahan kävi sitten ilmi, että en ollut huomannut tarkistaa
mustina tilattujen ikkunoiden värikoodia ja pellit olivatkin paljon mustemmat kuin ikkunat. Mustia molemmat mutta eri sävyä. Vaan niin oli toki lopulta rapattu seinä ja maalatut puuosat.

Kiertoilmatakka asennettiin heti vuoden alussa myös, jotta päästiin tekemään ensin yläkerran rimakattoa ja sitten laattalattiaa.  Rimakatossa meitä jelppi timpuri ja laatat asensi myös ammattimies, vaikka jokunen laatta on tullut itsekin asennettua aikaisemmin remonttikohteissamme. Nyt ei aika riittänyt tehdä itse. 

Ja tässähän niitä jo näkyy.
Samaa laattalattiaa löytyy kaikista yleisistä tilosita kosteiden tilojen lisäksi, ja olemme olleet ratkaisuun tyytyväisiä. 
Ei näy naarmut, helppo puhdistaa, lämmin jalkojen alla ja raikastaa tilaa rimakaton vastapainona. 

Aloitimme samoihin aikoihin itse myös parketin asennuksen makuuhuoneisiin. Tämä Timberwisen öljyvahattu ja harjattu parketti on myös ollut nappiratkaisu, sillä se ei myöskään ole liukas ja eikä siinä naarmut näy.  Ja parketin asennushan on niin kertakaikkisen nopeaa ja helppoa hommaa, että se kannattaa kyllä tehdä itse. Yksi huone tulee illassa valmiiksi. 

Helmikuussa pinnat olivat valmiit ja päästiin jo asentelemaan kiintokalusteita.  Sitä ennen asennettiin kuitenkin metallipinnakaiteet sisälle portaisiin ja ulos parvekkeelle. No ei niitäkään itse, vaan toimittajan miehet kävivät niitä asentamassa ja vähän korjailemassakin asennusjälkeä. Ei kai sitten sekään ihan helppoa hommaa.

Mustat metallipinnakaiteet ja tammiset käsijuoksut jaksavat aina vaan ilahduttaa. Kyllähän niitä suunniteltiinkin.

Ulkopuolen kaiteet ovat vähän rouheammat, erityisesti kiinnitykseltään ja rimatkin ovat osin kierot mutta näillä nyt mennään, ajavat asiansa.

Keittiö alkoi kuoriutua esiin. Ovet menivät kyllä tuosta vaihtoon pari kertaa pintavikojen vuoksi. 

Yläkerran vessaan asennettiin samaa sarjaa olevat kalusteet ja erityiskorkeat peilikaapit. 

Alakerran kodinhoitohuoneessa on myös vanerireunanauhalla varustetut ovet, mutta mattavalkoisena.

Kapeaan lasten vessan asennettiin mattalasia olevat liukuovet. Jälkikäteen ajatellen laatoittaisin  allasseinän mustalla pystytiililaatalla, värimaailma on vähän turhankin rauhallinen omaan makuun. Valkoiseksi maalattu seinä on pysynyt kuitenkin hyvässä kunnossa, sinne ei näytä juuri vettä roiskuvan.  

Maaliskuussa sitten asenneltiin ovia, listoja ja saumattiin laattalattioiden listattomia seinärajoja.  Saimme myös juoksevan veden sekä takka viimeisteltiin tiili-imitaatiolaatoilla.

"Tiilitakka" ei paljon häpeä aidolle. 

Vettä, voi hyvä sylvi.  Ja mustaa kiiltävää kivitasoa. 

Saatiin sitten lopulta yläkertaan samaa tyyliä olevat väliovet kuin kiintokalusteetkin. 

Hetki ennen muuttoa. Sähkötyötkin siis tehtynä muuttolupavaiheeseen. Vielähän nuo muuten ovat kesken. 

Ennen kaikkea saimme muuttoluvan maaliskuun lopulla, eli noin vuosi rakennusluvan saamisesta.  Muutimmekin sisään vähän keskeneräiseen taloon pääsiäisenä, saatuamme muuttoapua. Pääosa tavaroistammehan on ollut paikkakunnan vaihdon vuoksi varastoissa (ja osa edelleenkin), joten muutettavaa oli siinä rykäyksessä vain vuokra-asunnon kalusteet. Mutta olihan siinäkin kannettavaa ja lämmöllä muistan saamaamme riuskaa sukulaisapua pesukoneen ja sohvan raahaamisessa uuteen kotiinsa.

Huhtikuussa saimme portaisiin kokolattiamaton, jonka asensi myös ammattimies. Eihän tuo vaikealta hommalta näyttänyt, mutta harvoin mikään ammattilaisen tekemänä vaikealta näyttää.


Mustaa kokolattiamattoa, hyvä kitka mutta imuroi kyllä kaikki roskat sukkien pohjalta itseensä. Joutuu imuroimaan omaan makuun turhan usein. 

Aloitimme myös saunan ja pesuhuoneen paneloinnin. Tänne tuli peräseinälle mustaa vaneripaneelia ja seinään ja kattoon leveää lämpöhaapaa. Lauteiden teko jäi vielä kesälle.

Tässä panelointi työn alla ja mallaillemme miten ratkomme puusmyygillä tuon ikkunaongelman, se kun oli liian leveä. Ratkesi sekin sitten jotenkin mutta ei kyllä suunnitelmien mukaan. 

Lämmin touko- ja kesäkuu meni pihatöissä. Ne eivät rinnepihalla ole kovin yksinkertaiset mutta nurmikko saatiin kasvamaan ja merkittävä osa istutuksia tehtyä. Rantakin onnistui jotenkin pengertää kivenlohkareilla  vaikka kone meinasi upota kerran ruoppausmassan alla muhineeseen pehmeään lettoon.  

Laituriakin tehtiin sen verran, että saimme veneen kiinni. Ja tulihan tuota tehtyä etupihalle myös aita. 

Pihan pohjoisreuna jo hyvällä mallilla. Allekirjoittanut kävi näillä keväthelteillä itse kalisemassa hyisessä Irlannissa mutta homma eteni ilman piällysnaistakin, ehkä jopa paremmin. 
Ja sitten myös eteläreunakin sekä talon viereinen rinne. Aikanaan osa sora-alueesta kivetään liuskekivellä mutta se onkin sitten oma tarinansa. 

Kuuman kesän vuoksi jouduimme pumppaamaan vettä istutuksille ja nurmelle joka päivä mutta se maksoi vaivan. Ruoho kasvoi kohisten. 

Eteläreunan istutuksia, suurin osa näyttää selvinneen kesästä. Paitsi tietenkin ne kalliit pesäkuuset. 


Etupihan aita, tässäkin  tusatessa hurahti jokunen viikko. Kuka olisi arvannut. 

Heinäkuussa valmistui sauna, vaikka puuttuu siitä kyllä tosin vielä pari lankunpätkää...lienee löytävät paikkansa seuraavaan heinäkuuhun mennessä. 


Jossain vaiheessa kesää saapuivat myös kaikki  lasitukset ja seinän sisään liukuvat peiliovet. Lasituksia ei alettu itse asentamaan, särkymisvaara oli liian suuri. 


Heinäkuussa myös sisätasoitustyöt tehnyt porukka kävi rappaamassa talon mustaksi. Caparol kehitti sitä varten ihan uuden sävyn ja talo lienee kyllä nyt sitten mustin kivitalo näillä main.




Maalattiinpa silloin myös venevaja, ja laitettiin uudet huovat kattoon. 

Laiturissa riittää vielä hommaa ensi kesälle, kuten kuvasta näkyy. 

Fiksattu venevaja, vähän peltejä vielä katolle ensi kesänä, niin sekin on valmis.
Kauhea homma oli kyllä kiskoa vene sinne, kun vedet ehtivät laskea vähän liikaa. 

Elokuussa viimeisteltiin parvekkeen pilastereita ja laudoitettiin etupuolen käytävän katto.  Laudat piti sitä ennen kuullottaa Tikkurilan Sora-sävyllä, ja edelleen olisi noin 50 neliötä lautaa kuullotettavana.  En kyllä jaksaisi.




Syyskuussa maalasimme Nordica MATT-maalilla musta puuosat, jotka olivat välimaalattu edellisenä kesänä teollisesti. Nosturia siinäkin tarvittiin sitten lopulta mutta sitähän varten me pihatöissä laajennettiin taloa ympäröivää sora-aluetta. 



Lokakuussa tehtiin ruokakomeron hyllyköt ja kuullotettiin vaihteeksi rimoja parvekkeen kaiteiksi.

Ööö, aika kaukana pinterestin hienoista "pantry organization" kuvista...

Marraskuussa sitten asenneltiin niitä itämaishenkiseksi osoittautuneita rimakaiteita. Vielä puuttuu yksi osio tuolta maantasolta.



Ja joulukuussa päästiin viimein jatkamaan vuosi sitten sisältä kesken jäänyttä autotallia. Autotallissa on rakennettu varaston ja tallin välinen seinä, tasoitettu ja maalattu kipsilevyseiniä sekä maalattu varaston puolen katto.

Lisäksi varastoon on saatu jo hyllyjä seinille. Kunhan sähkäri ehtii paikalle, saadaan sinne sähkökeskus ja sähköt toivottavasti myös talon ulkoseinävaloihin. Tulisi tarpeeseen kyllä.

Ja arvatkaa mitä, sinne mahtui jo yksi autokin säilöön.

Autotallista jatkamme nyt vuonna 2019, talliin pitää vielä tehdä kurapiste sekä tasoittaa ja maalata 1,5 seinää.  Ehkä sinne saadaan ne listatkin paikoilleen, nehän nyt edelleen puuttuvatkin sisältä parketti-huoneiden lattiarajasta...

Talli  ja varasto työn alla, tästä vistosta tasoitusurakasta saattaa tulla vielä postaus ennen kuin aika kultaa muistot. 

Vuosi on siis mennyt ja tähän on tultu.

Hyvänen aika, onhan tässä tehty itse asiassa aika paljon muuton jälkeenkin. Vaikka tuntuu, että välillä on vain vedetty lonkkaa. 


perjantai 28. joulukuuta 2018

Voilà - keittiökomero!

Keittiökomero, joka oli suunnitelmavaiheessa toivelistalla korkealla valmistui puolisen vuotta muuton jälkeen. Jossain talon ulkomaalauksen ja rimaseinien teon välissä.

Kannatti kuitenkin vitkastella sen kanssa, sillä ruokakomeron käytännön toteutusta ehti pohdiskella rauhassa.

Hyllyjen tekoon asti kärvisteltiinkin muutamalla irtohyllyköllä varustetulla, täyteen tupatulla ahtaalla ruokavarastokopilla, josta ei oikein tuntunut löytävän yhtään mitään.  Siivouskin oli hankalaa, kun tavaraa lojui lattialla. Erittäin mahdollisesti komeroa ei kyllä siivottukaan ennen kuin nyt.

Muodonmuutos olisi siis silminnähtävä, sillä varsin hienohan siitä tulikin. Vaikka ihan itse sanonkin.

Miten se ovi-ongelma ratkaistiin?
Keittiökomeron ovea mietiskeltiin pitkään, täälläkin, ja päädyimme lopulta laittamaan kaikki talon seinän sisään liukuvat ovet mustakehyksisinä, jakolistallisilla peiliovina, toteutuneista sormenjälkiriskeistä huolimatta. Näin myös ruokakomeron ovi.

Peili avartaa tilaa, heijastelee maisemia ja hillitsee jääkaapilla tai ruokakomerossa asioivan henkilön, ainakin allekirjoittaneen mielitekoja.



Hyllystöt suunniteltiin lopulta vanerista mutta nikkaroitiinkin ovilevyistä.
Hyllystöjähän suunniteltiin ensi alkuun kisko-ja hyllyjärjestelmällä, kuten Ikean Algotilla tai arvokkaammilla vaihtoehdoilla.

Kunnes Pinterestissä tuli vastaan kuva vanerisista ruokakomerohyllyistä. Mustana ne kävisivät loistavasti keittiön vanerireunaisten ovien kanssa.

Laminaattipinnoitettuja vanereita ei kuitenkaan ehditty tilata, kun huomasimme että meille jäi (täysin omasta pyynnöstä) käteen reklamoidut, ylimääräiset mustat vanerireunaiset keittiöovet. Päätimme askarrella niistä sitten hyllyt.

Ai että, mojova säästö, sillä tuo siistimpi laminoitu vaneri ei todellakaan ole kovin edullista eikä kovin helposti saatavillakaan, erikoisliikkeistä pitää hakea tai tilata. Löytyi niitä toimittajia kuitenkin vaikka epätoivoiselta välillä tuntuikin.

Sahaushetkeen asti luulimme, että Faneeri-ovet ovat rungoltaan tilausvahvistuksen ja mallistoesitteen mukaisesti 19mm vaneria koivuviilutettuna ja reunanauhoitettuna,  mutta olivatkin vain viilupintaista lastulevyä?  Hämmästys oli erittäin suuri.

No, sai ovilevyistä kuitenkin nikkaroitua hyllystön, ja se kävikin Jiiltä oikein näppärästi.

Seinään ruuvattiin kiinni levyistä pystytuet ja vaakatasoiset levyt tulivat näiden väliin, puuliimalla vahvistettuna. Ruuvinkangat peitin sellaisilla kätevillä pyöreillä tarralapuilla, joita tuli keittiötoimituksen mukana. Väritin ne vain tussilla mustaksi.

Koko hyllystö seisoo siis melko lailla itsensä päällä ja on vain tuettuna  kipsilevyseinään. Lienee silti huomattavasti tukevampi kuin mikään Ikean hökötys tai vain kattokiskosta roikkuva Sovella tai Elfa.

Sellaiseenhan nuorempi muksuista jo kiipesi piiloleikeissä vanhempien valvonnan strategisesti pettäessä ja totesimme, että Sovellan kenkähylly ei kyllä kestä 25 kiloa lasta vaan repsahtaa.

Hyllyjen toteutusta rajoitti nyt ovilevyjen koko ja oma mielikuvitus. Tiheämpi  hyllyväli kuin n. 40cm toimisi ruokakomerossa paremmin, mutta pitkiä ovilevyjä oli rajattu määrä. Siksi välit ovat n. 40 cm ja lisäksi yhdet tasot olivat korkeammalla välillä työtasona aamiaistarvikkeille.

Tästäpä se lähti rakentumaan. Tuohon korkeampaan kohtaan tehdään vielä ylimääräiset lokerikot, niin sai matalampia tarvikkeita kahteen tasoon ja hyödynnettyä parhaimmalla käyttökorkeudella olevan tilan.  

Nurkkaan jäi kuvassa näkyvä talotekniikkakotelo, ja toisen hyllystön alle lisäksi lattialämmityksen jakotukki. Sille on asennettu rautakaupasta ostettu 400x400 kokoinen tarkistusluukku ja lisäksi  Grohen kosteusanturi valvoo lattialla mahdollista vuotoa.

Anturin pitäisi lähettää tekstiviesti Jiin kännykkään, johon on kyllä ainakin vaimolla melko huonot yhteydet ainakin työpäivän aikaan. Ehkä Grohe saa paremmin yhteyden. Emme itse ainakaan onnistuneet kytkeä siihen toista kännykkänumeroa.



N. 55 cm korkealla työskentelytasolla on kahvinkeittimet ja leivänpaahtimet sekä muut aamiaistarvikkeet. Nämä ja alemmat tasot saumasin seinänrajasta elastisella saumamassalla (antrasiitin värinen Cascon Aquaseal, jota käytin myös mustan kivitason kanssa) kahvinkeittimen falskaamisen varalta. Nuo lastulevythän turpoavat pilalle kostuessaan.

Mikä on siis aivan todellinen riski. Sattui tuossa yhtenä päivänä nimittäin niinkin, että keittelin aamukahvit ihan ilman pannua. Ei menny sekään aamunaloitus niinkuin Strömöössä mutta puolustukseksi voin sanoa, että takana oli  jo melkoisen raskas työviikko. Oli aivot narikassa aamutuimaan.

No, eihän tuo kaunis ole mutta mustempaa sävyä ei ole saatavilla ko. tuotteessa.
Keittiötason kiven kanssa sävy oli ihan ok. 


No mitä täällä keittiökomerossa sitten oikein säilytetään? 
Täällä säilötään aamiaistarvikkeiden lisäksi kaikenlaiset kuivaruoka- ja leivontatarvikkeet. Samoin isommat keittiökoneet, kuten yleiskone, tehosekoittimet ja kaikenlaiset vohveli- ja grillilaudat, mitä nyt on vuosien aikana talouteen kertynyt on nostettu ylähyllyille.

Toki ne mahtuisi keittiön yläkaappeihinkin, mutta sinne on tungettu vielä harvemmin tarvittua tavaraa. Ei ole Konmari käynyt tässä talossa tarpeeksi usein.

Yleiskone oli vanhan kodin keittiössä nurkassa olevassa aamiaiskaapissa, josta se oli helppo vetää suoraan pöydälle. Nyt sen kylläkin joutuu nostamaan keittiön puolelle leipoessa. Mitä tapahtuu noin kaksi kertaa kuukaudessa, maksimissaan. Voisi sitä toki käyttää tuossa keittiökomerossakin mutta en halua että jauhoja yms. pölisee sielläkin. Ne on helpompi siivota tiskipöydältä pois.

Järjestysinspiraatiota odotellessa.

Päivittäin lieden ääressä tarvittavat mausteet, suurusteet, perusriisit ja pastat sekä sauvasekoitin ovat kyllä sitten saarekkeen laatikostossa mutta muut harvemmin tarvittavat ruokatarvikkeet ovat kaikki helposti nähtävillä keittiökomerossa. Nyt näen esimerkiksi yhdellä silmäyksellä, että Teriayaki-kastiketta ei todellakaan tarvitse hamstrata ensi kerralla Liiteristä. Niitä on jo neljä pussia.

Lisäksi siellä on mm. rikkaimuri, koiran kuivaruuat ja ruokakuppi (voi sitä vanhan koiran hätäännystä kun ruoka-astia katosi yhtäkkiä vanhalta paikaltaan tänne), isommat leivontakulhot, lasten välipalat, lehtien kierrätyskori ja jääkaappiin menossa olevat juomapullot, joskus siellä säilyy hetken aikaa pari viinipulloakin.

Tänne saisi myös viinikaapin lattialle, mutta koska asutaan palvelujen äärellä eikä toisaalta reissuilta raahata pulloja, katsottiin että säilytetään ne juomat siellä Alkossa ja ostetaan lähinnä sitä mukaan kuin tarvitsee. Myös tyhjät pullot saisi kerättyä tänne mutta tehdään niille mielummin parvekkeelle säilytys, koska kyllähän ne vähän hajuhaittaa tuottavat.

Komeron seinällä on perhekalenteri ja toiselle seinälle tuli vielä magneettitaulu, johon saa tärkeimmät muistilappuset, kuten lasten synttärikutsut yms. esille. Niitä en halua avokeittiöön näkyville eikä ne kalustepeitteisen jääkaapin ovessa pysyisikään mutta täällä komerossa ne ovat sopivasti nähtävillä mutta piilossa.

Kyllähän tämäkin täyteen saatiin keittiön keskimääräistä isommasta kaappitilasta huolimatta. Siinäpä voi sitten pikkuhiljaa alkaa järjestellä noita ruokia sieviin muovi- ja lasipurkkeihin sekä yhtenäistää säilytyskorimaailmaa. Sitten kun koittaa se päivä ettei keksi mitään muutakaan järkevää (?) tekemistä.

Mikä meni sitten pieleen? No sähkösuunnitelma. 
Koska projektissamme kaikki suunnittelu toteutui noin 95% tasolla johtuen ihan raksaväsymyksestä niin puutteita jäi toki tännekin.

Sähkörasioita olisi saanut olla enemmän.

Ensinnäkin rakennusvaiheessa sähkärillä unohtui laittaa ulkoseinälle toinen pistorasia (ja meillä petti siis valvonta, koska tuossa vaiheessa vielä luulin asioita tehtävän orjalllisesti suunnitelmien mukaan.) Joten laitettiin sitten myöhemmin molemmat  suunnitellut pistorasiat kevyelle sisäperäseinälle.

Se nyt taas ei ollut kovin kätevää, koska toisella seinälläkin on sähkölaitteita päivittäisessä käytössä, esim. leivänpaahdin.

Ja se toinenkin rasia tuli turhan lähelle kotelointia, mahtui kuitenkin onneksi. Milleistä oli kiinni saada tuo hyllylevy mahtumaan pystyyn rasian ja kotelon väliin.  Noissa rasioissa on nyt siis neljä paikkaa mutta olisihan tuonne voinut laittaa vain yhden pitkän rasian vaikka viidelle pistokkeelle.

Molemmat rasiat yhdellä seinällä ja tiukka paikka tuossa oikealla. 


Lisäksi itsellämme unohtui suunnitella lattianrajaan pistorasia, mihin saisi esim. rikkaimurin laturin kiinni, ja sen mahdollisen viinikaapin, jos tässä kuitenkin alkaakin keräilemään vuosikertaviinejä jemmaan.

Uskoisin, että rasian saa helposti vielä lisättyä lisätyönä kipsilevyseinän puolelle,  joten kysäisen sitä sähkäriltä, kunhan tulee jatkamaan seuraavan kerran sähkötöitä. Nehän ovat ulkoa vielä aivan kesken, osin kyllä meistä johtuvista syistä.

Muuten olemme kyllä tyytyväisiä tähän tilasuunnitteluun sillä Jiin sanoin, meillähän tuli tänne yksi uusi huone.

maanantai 17. joulukuuta 2018

Parvekkeen pystyrimaseinäkkeet valmistuvat.


Ulkomaalausurakasta toettuamme päätimme jättää takapihan parvekkeen ja terassin kattolaudoituksen jäähylle, ja tehdä alta pois parvekkeen molempien päätyjen rimaseinät jo ihan turvallisuussyistä. Väliaikaiset kaiteet kun oli jouduttu poistamaan rappauksen vuoksi ja parvekkeen päädyt olivat siis avoimet. Riskialtis skenaario.

Samoin tähän mennessä myös autotallin sisätilojen työt ovat hyvällä mallilla. Siitä lisää, kunhan on muutakin raportoitavaa kuin että seinien tasoituksessa eestään löytää sen minkä taakseen jättää.

Nythän teemme tosiaan raksahommia kahteen pekkaan, eli aikaa on viikonloppuisin sekä jokusena arki-iltana ehtii myös tunnin pari puuhastella jotain. Tämä loppusuora tulee kestämään näemmä kauemmin kuin talon saatto muuttokuntoon. Sanoisin, että voi sitä rahan säästöä mutta ei tässä enää ole rakennusbudjettia, josta säästää vaan itse nyt vaan on tehtävä, jos valmista haluaa.

No, ei jäädä vellomaan siihen epätoivoiseen ajatukseen vaan katsotaan mitä on kuitenkin saatu aikaiseksi loppusyksyllä.

Kakkoskakkosta ja kuullotusta.
Parvekkeiden pystyrimoitus päätettiin tehdä ihan kakkoskakkosesta. Kustannustehokas valinta mutta meni noihin rimoihin silti jokunen satanen.

Niitäpä sitten (loppumattomalta tuntuvan)  aikani taas pohjustin ja kuullotin Valtin Plus Basella ja Valtti Akvalla Plus:lla. Sävy sama Sora kuin kattolaudoissa, kuten siis ainekin.

Ei mennyt ihan putkeen, kun tuo litku kuullote tuntui aina valuvan ympäri rimoja, jättäen valumajälkiä. Paras lopputulos tuli lopulta 45mm kapealla ja ohuella siveltimellä, jolla laitoin niin ohuen kerroksen kuin mahdollista, ja tietenkin tarkistelin rimat vielä pensselillä ennen maalin kuivumista. Satunnaisia valumajälkiä ei silti pystynyt estämään.

Meni top 3-inhokkihommiin, kunnes tuli se gyprocseinien tasoitus sekä käsinhionta, ja pudotti kuullotuksen pois listalta. Nyt siellä on lisäksi lattiastyroksien asennus sekä betonilattian hinkkaus rahinalla tai ihan millä vaan. Kalkkimaalilla (sillä ihan oikealla) maalaus, tai miksi sitä prosessia sitten nimittäisikään, väijyy myös siinä kärkipaikoilla.

Miten se rimoitus oikein tuetaan?
Rimoitushan on yli 3 m korkeaa, joten tarvittiin tukipuita vaakatasoon rimoituksen varrelle. Emme halunneet kuitenkaan laittaa vaakarimaa näkyviin kummallekaan puolelle. Semmoisena ulokkeena siis. Jos tiedätte mitä tarkoitan, ja tiedättehän te.

Emmekä myöskään uskaltaneet laittaa välitueksi huomaamatonta metalliputkeakaan, ajattelimme ettei se olisi riittävän tukeva.  Täällähän tuulee välillä niin, että siinä ne rimat vaan huojuisi pitkin putkirataa.

Lisäksi toiselle seinäkkeelle tehtiin piilo-ovi, mikä toi omat vaatimuksensa rungolle. Koska sen edestä puuttuu vielä portaat (ja puuttui meiltä saranatkin), ruuvattiin ovi kiinni vielä rimaseinään, eikä sen olemassaoloa nyt todellakaan huomaa.

Parvekkeen leveämmän päädyn seinäke. No, ehkä oikein tarkkasilmäinen näkee sen piilo-oven sauman. 

Jii suunnitteli sitten tekevänsä rimojen väliin rimoista 45 paksut kalikat, kuten jo kuvista näittekin. Näin siitä saatiin tukeva. Ainoa jännä kohta oli tietenkin viimeisen riman kiinnitys mutta jollain mystisellä tavalla sekin ammuttiin paikoilleen. Senco on ollut kyllä joka euron väärti.

Rima on siis 45x45, ja väli samaten 45. Ei ollut tarvetta niinkään näköesteelle, vaan kaiteelle. Muutoinkaan pystyrimoitus ei juuri esim. auringolta suojaakaan. 

 Ja mitä ei voi peittää, sitä täytyy korostaa vai miten se meni.

Rimoituksesta tuli ehkä vähän japanilaishenkinen, vai mitä?  Kai se tänne sopii. Ei ole kuulunut arkkitehtimme suunnalta pöyristynyttä palautetta.

Parvekkeen kapeamman päädyn seinäke loppusyksyn jonain harvinaisena iltaruskohetkenä.
Nuo sinkityt pylväät on päätetty maalata ensi keväänä, maalin irtoamisen uhallakin.

Yksi rimaseinä, jota ei ollut myöskään arkkitehdin suunnitelmissa, tehdään vielä kodinhoitohuoneen lasioven eteen betoniterassin ulkoreunaan. Paikka näkyy tuossa ylemmässä kuvassa.

Ei tarvitse naapureiden pelätä näkevänsä nakupellejä naapureita kirkkaan ledvalon valaisemana matkalla saunaan enää. Samalla se suojaa oven edustaa hieman lumelta, kun sitä joskus vielä tulee. Toisaalta se muuttaa kulkuväylää tietenkin niin, että oven luo pääsee vain kiertämällä seinäkkeen. Tämä varjopuoli on tiedostettu, analysoitu ja hyväksytty.

Seinäkkeen eteen voisi tehdä vielä istutusaltaan, johon saisi jotain hyötykasveja kesällä ja talvella kanervia tai sen sellaista ei-hyödyllistä silmäniloa.

Rimat olisi kuulkaa valmiina kuullotettuna, jos tuo kotitimpuri saisi vaikka yllättävän nikkarointipuuskan kesken autotallin työstämisen.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kerran vielä - keittiö.



Keittiö on ollut nyt puolisen vuotta ahkerassa käytössä. Lienee aika arvostella sen layout, materiaalit ja koneet.

Sitä ennen kuitenkin vielä käytännön sananen kivitason saumauksista.
Keittiön asennuksen viimeinen vaihe oli saumata tasojen raot, jotta vettä ei pääse runkomateriaaleihin (lastulevyhän siitä turpoaisi) tai roskanmurusia vaikkapa induktio- ja kivitason väliin. Uutena asian opin, että silikonin oltava rasvatonta ja  etikkahapotonta,  muuten se voi reaktiollaan tahrata peruuttamattomasti luonnonkivitason.

En löytänyt ihan heti -lue: ensimmäistä rautakaupasta- sopivaa silikonia (esim. Ottoseal olisi yksi), joten käytimme sen sijaan Bauhausin myyjän suosittelemaan Cascon AquaSeal:ä,  polymeeripohjaista tiivisteainetta, jolla korvattiin silikoni. Mustaa väriä ei ollut tarjolla, piti tyytyä antrasiittiin.

Antrasiittia tosin suositteli laatoittajamme myös mustien ikkunapuitteiden ja harmaan laattasauman saumaamiseen mustan sijaan sanoen, että se on lopulta huomaamattomampi kuin pikimusta sauma.

Kuvassa sauma näyttää salamavalon vuoksi kyllä todella vaalealta mutta on todellisuudessa lähellä tason väriä.



Silikoniin nähden etuna tuolla AquaSealilla oli työstettävyys ja pehmeys, ainetta pystyi rapsuttamaan pois, jos sitä tuli vaikkapa liian leveänä saumana. Muutoin se asennettiin kuten silikoni. Tai näin minä ainakin tein. Pääsääntöisesti yritin siis saada ohutta, huomaamatonta saumaa aikaiseksi ja sain aikaan leveän ja ruman.

Laitoin toki teipitkin mutta niiden poiston jälkeen kun varovaisesti vielä tasoitin teipin rajan, levähti sauma paikoin.

Jäämme odottamaan pidemmän aikavälin kestävyystuloksia tästä aineesta. Kutistuma oli ainakin minusta vähän suurempi kuin silikonilla, mikä kannattaa ottaa huomioon tekemällä kuitenkin riittävän leveä sauma.

No sitten se suuri keittiöarvostelu.

Keittiökalusteet

Hyvää:

Koivuviilutetut vaneriovet ja mustat luonnonkivitasot ovat kauniit, ajattomat ja laadukkaat. Niihin tuskin tulee kyllästymään vuosikausiin. Vanerireunanauhat jaksavat ilahduttaa päivästä toiseen.

Ovien teko oli ilmeisesti kuitenkin haastavaa, sillä eivät ne ihan ilman reklamaatioitta menneet, mutta prosessi hoidettiin toimittajan taholta oikein sujuvasti.

Korkea baaritaso-osa peittää hyvin keittiön näkymät olohuoneesta ja ruokailutilasta käsin  ja saa keittiön näyttämään kalustemaisemmalta puhtaan työtilan sijaan. Korotus syö toisaalta sitten tasotyöskentelytilaa mutta hyvin on mahtunut neljä henkeä häärimään pizzanteossa. On siis sen arvoinen.

Keittiökokonaisuus ennen muuttoa kuvattuna.
Allas-taso ja saareketaso ovat taas tarkoituksella eri korkeudella eli toinen on 85cm ja toinen 90cm korkea. Näin on sekä pätkälle että pidemmälle sopivat työkorkeudet. Silmällä eroa ei kuitenkaan huomaa mutta ergonomiassa kylläkin. 

Kivitaso on materiaalina käytännöllinen, kuumat astiat voi laskea suoraan tasolle eikä kosteuttakaan tarvitse pelätä. Kiiltävä taso vaatii toki hieman puunausta näyttääkseen siistiltä. Tässä mentiin ulkonäkö edellä sillä mattahiottu musta taso oli enemmäkin tummanharmaa mutta kiiltävä on sysimusta.  

Tammipuutaso taas tuo lämpöä tilaan. Taso piti kuitenkin käsitellä  moneen kertaan puuöljyllä, ja jokainen käsittely tummensi tasoa. Lisäksi suunnitelmassa ei huomioitu sitä, että puutaso on erivärinen päädystä ja sivusta... Eli hieman harmittaa tuo väriero, joka näkyy tarkkasilmäisille yllä olevassa kuvassa saarekkeessa. Vasemmassa reunassa näkyy tason pääty ja pitkällä sivulla sen reuna, joka on selvästi vaaleampi kuin pääty.  Tasot olisi pitänyt tehdä jiirillä tai vastaavalla kulmalla.
Mutta hyvin taso on kestänyt tuossa päädyssä missä lapset syövät aamupalan ja tasolla voi jäädä hillo- tai maitoläikkä koko päiväksikin.

Pistorasiat sijoitettiin kaikki seiniin tasorasioiden sijaan, jolloin ne eivät syö vähäistä tasotilaa. Tässä myös säästettiin näin ollen taso- ja seinäpistorasioiden hinnan erotuskin.

Välitilan ikkuna on kyllä niitä parhaimpia ratkaisuja keittiössä. Ikkuna on sen verran syvällä ettei sinne juuri roisku vettä altaasta, ja se tuo paljon valoa työskentelytilaan. Taso myös syveni ikkunan myötä noin 85 cm:ksi. Lisäksi ei tarvinnut miettiä sitä klassista kysymystä, mitä laitetaan välitilaan. Välitilaikkunan väärää leveyttä onkin jo käsitelty aikaisemmin, en jaksa enää kirjoittaa siitä vaikka se edelleen vähän rassaa

Ruokakomero on myös keittiön parhaimpia puolia tilankäytön näkökulmasta, yhdellä silmäyksellä näkee kaikki kuivaruokatarvikkeet ja pienemmät koneet. Siellä on säilössä mutta poissa silmistä myös kierrätykseen menevät tavarat, kuten lehdet ja paperit sekä koiranruuat ja rikkaimuri. Tästäpä lisää erillisessä postauksessa.
Ruokakomeron seinän sisään liukuva peiliovi.





Kehitettävää:
Tiedossa oli, että mustassa, sileässä koivupinnassa näkyy hyvin sormenjäljet, mutta perheemme rasvaisten sormien määrä on kyllä vähän päässyt yllättämään itseni. Eikö meillä kukaan muu pese käsiä? Erityisesti sormenjäljet näkyvät tietenkin aamulla, kun aurinko paistaa suoraan oviin. Näkyväthän ne valkoisessa ja aiemmin meillä olleessa mustassa tammiviilussakin mutta eivät ehkä ihan yhtä häiritsevästi.  Tai sitten valaistusolosuhteet olivat toisenlaiset. 
  • Jos mahdollista, olisi ehkä hyvä suunnitella keittiö niin, ettei kaapin oviin pääse tulemaan viistoa kirkasta luonnonvaloa. 
Laatikostot ja kaapit eivät ole käytössä täydessä kapasiteetissaan. 
  • Vetimettömät laatikot metallisella piilolistalla syövät laatikkojen korkeutta ja esim. roskissysteemi on liian matala ja huonosti toimiva. Piilolista on siis rungossa kiinni ja vie korkeutensa verran tilaa laatikostosta sen yläosasta. 
    • Roska-astiat täyttyvät nopeasti ja roskia tipahtaa helposti sekä laatikon pohjalle että rungon sisään, josta niitä saa sitten onkia jos jonkinlaisilla välineillä ahtaasta välistä. Pohjalla oli kiinteä liukuestematto, joka on nyt melkoisen karseassa kunnossa, ja puhdistuskonstit ovat vähissä epätasaisen pinnan vuoksi. Päälle olisi pitänyt laittaa vielä irrotettava suojamuovi, minkä vielä teenkin. 
    • Keittiötä suunnitellessa tuli marssiväsymys ja en jaksanut vahtia asioita loppuun asti. Alunperin olisimme halunneet samanlaisen roskasysteemin kuin edellisessä kodissa. Eli halusimme sijoittaa roskikset ylälaatikkoon ja altaan viereen, ei alle. Tällöin roskat voisi pyyhkäistä suoraan tasolta laatikkoon eikä tarvitse kumarrellakaan. 
    • Samoin roskis olisi pitänyt olla sellaisella kaulussysteemillä, ettei roskia tipu laatikon pohjalle. 
    • Nyt vaihto ei onnistu, sillä altaan sivuilla olevissa ylälaatikoissa on vielä sisällä piilolaatikot. Pitäisi ottaa sitten toinen laatikko pois käytöstä. Saatamme sen kyllä tässä vielä tehdä...
  • Saarekkeen ruokailutilan puoleisten kaappien syvyys jäi vajaaksi, mikäli tuli aivan yllätyksenä. Kuvista tätä asiaa ei nähnyt. En huomannut varmistaa, että ne olisivat olleet 60cm syvät, vaan tulivat sitten vain 30 cm syvänä, jolloin saarekkeen sisälle jäi turhaan hyödyntämätöntä säilytystilaa. Saarekkeen keskellä kulkee nyt siis 30cm leveä tyhjä tila ja saarekkeen kaappeihin ei mahdu kokonaisuudessaan kaavailemani tavarat. Keskimmäisestä kaapista toki tilan syö melkein täysin liesituulettimen moottori.
Keittiön allastason alemmat yläkaapit muutettiin loppuvaiheessa korkeiksi. Ehkä näin jälkikäteen olisin jättänyt ne mataliksi ja laittanut tammesta vastaavanlaisen hyllykön kuin saarekkeenkin yläosassa on. Toisaalta taas täyskorkeilla kaapeilla saatiin mahtumaan paljon päivittäisessä käytössä olevia astioita sopivalle säilytyskorkeudelle. Mentiin siis funktio muodon edellä.


Kaapistoissa on tällä kertaa sokkelit, ja se kyllä helpottaa siivousta hyvin. Sopii minusta myös tyyliltään tällaiseen massiiviseen keittiöön. Jos se  taas olisi keveämpi, niin menisin siivouksen lisääntymisen uhallakin avojaloilla. Mutta näkyy se pöly mustassa sokkelissakin.

Keittiökoneet - kuinka toimivat?

AEG:n tasosta nouseva liesituuletin on tehokas. Meillähän se on kytketty hormiin, joka kiertää lattian ja alakerran kautta takaisin yläkatolle. Hormin läpiviennin ja liitoksen teko aiheutti kuitenkin sellaisia epätoivon tunteita, että mietittäisiin ratkaisua kahdesti tai ainakin mitattaisiin läpiviennin paikka millilleen oikein lattiavalun yhteydessä.

Liesituuletinta säädetään kosketusnäytöllä, joka reagoi hitaasti tuulettimen sulkemiseen. Pitänee ehkä lukea käyttöohje tai uskoa että vika on omissa  huonon ääreisverenkierron omaavissa sormissa. Olen kyllä ollut myös huomaavinani, että se sulkeutuu parhaiten, jos sitä yrittää sulkea suoraan sammuttamisen perään eikä sitten vähän myöhemmin. 

Induktiotaso toimii hyvin 90 cm leveänä, eikä ei tarvitse kurkotella kiehuvien kattiloiden ja pannujen ylitse. Ainoa huoli on, että onhan tuo induktiotason mitta standardi, jos/kun sen joutuu joskus vaihtamaan. Ei paljon naurata, jos kivitaso menisi sen vuoksi vaihtoon.
    • Liesitason olisi voinut upottaa pöytätason tasalle, joten harmittaa hieman kun ei huomannut sellaista ratkaisua. 

AEG ns. XL  koon astianpesukoneeseen mahtuu huonosti meidän astiat, kuten yhtään korkeammat lasit tai Iittalan Teeman isoimmat lautaset, puhumattakaan paksummista ruokailuvälineistä kuten Hackmannin Elegiasta, jotka eivät (kolmannella) ylätasolla olevien pidikkeiden väliin. Korien korkeuden säädöstä ei ole asiaan apua.  Näitä ongelmia ei ollut edellisessä Siemensin koneessa eikä sitä edellisessä AEG:n koneessakaan. Ihmeellinen suuntaus ottaen huomioon, että lautastenkin koot vain kasvavat.

Siemenisin uuninkin käyttö vaati ohjeiden lukua. En tajunnut ensimmäisellä kerralla, että se piti vielä käynnistää erikseen start-napista vaikka olisihan tuon toki voinut päätellä, koska sellainen nappi nyt oli olemassa.  Ensimmäinen peltileipä ei kyllä aivan onnistunut nappiin sitten. Pyrolyysitoimintoa ei ole tullut vielä testattua mutta nyt alkaisi kyllä olla jo aika sillekin. 

Siemensin mikro on toiminut ihan kuten pitääkin ja on todella tehokas sekä tilava. Sinne mahtuu hyvin kaksikin lautasta yhtäaikaa lämmitykseen, mikä on lasten ruokia lämmittäessä selkeä etu. 


AEG:n jääkaappi ja pakastin eivät juuri intohimoja herätä suuntaan tai toiseen, ihan perushärvelit joihin on toistaiseksi mahtunut riittävästi ruokaa. Integroitu ovi on tosin aika tiukka varsinkin pakastimessa, ja kun kisko oli asennettu pakastimeen sentin verran väärin, ponnahti ovilevy pari kertaa kaapin ovesta kokonaan irti aiheuttaen melkoisen mielipahan kuopuksessamme, joka luuli hajottaneensa oven. Eräs kätevä ystävämme sen sitten fiksasi kesävierailullaan, eikä ovi ole sittemmin aiheuttanut draamaa kotielämässä. 

Lasketaanko hana koneeksi? Tapwellin hanan kanssa meillä on ollut ongelmia mutta ovat hoituneet takuun kautta hyvin. Hana itsessään on kaunis mutta kuten 30 vuoden unelma-blogissakin päiviteltiin, on meilläkin ollut tottumista hanan aukaisuun oikealla kädellä sivusta. Niin sekä perheen oikea- että vasenkätisillä. Muutaman kerran ovat hihat kastuneet...

Blancon musta komposiittiallas on aivan loistava. Helppo puhdistaa mikrokuituliinalla pyyhkäisemällä. Ainoa miinuspuoli on se, ettei siihen saa kiinni magneetilla toimivaa Magisson rättitelinettä. Että missä sitä tiskirättiä nyt säilyttäisi? Roikkuu tällä hetkellä s-koukussa tiskikaapissa. Mikä on minusta edelleen ihan ehdoton kapistus. Siellä on hyvä säilyttää myös mittava vesipullovalikoima ja talouspaperit ylimmällä hyllyllä...


Valaistus onnistui varsin hyvin. 
Ledvalaistus onnistui varsinkin kaapin päälle. Himmennettävä 4000 K nauha laitettiin yläkaappien päälle, siellä olevan tammipuusoiron sivuun osoittamaan suoraan peräseinään ja se valaisee hienosti yläosan.

Saareke taas valaistaan riippuvalaisimilla, ja kolmen lampun teho riittää hyvin työskentelyyn. Liesituulettimestahan saa myös säädettävää valoa lisäksi




Sokkeleissa on myös tunnelmavalot lednauhasta, nämä ovat usein illalla käytössä. Näiden värisävy oli muistaakseni 2700 K eli lähempänä hehkulampun valoa.



Lisäksi meillä on tiskitason päällä kaksi eri ledvalaistusta. Savon kaukosäätimellä väri- ja tehosäädettävät spotit ovat ylempien yläkaappien pohjassa sekä led-nauha alempien yläkaappien pohjassa.  Teho riittää juuri mutta ei haittaisi jos olisi vielä kirkkaampikin, sillä musta kivitaso imee kyllä valoa.



Keittiön ikkunoiden yläpuolella katossa on epäsuorana yleisvalona himmennettävä 4000K lednauha, ja se toimii hyvin aamuisin. Käytännössä se vahvistaa ikkunasta tulevaa luonnonvaloa, ja sillä saa myös valaistua koko keittiötilan tehokkaasti aamutoimia varten ilman että häikäisee vielä heräilemässä olevia silmiä.

Sanoisin, että saatiin aika monipuolinen ja riittävä valaistus kyllä toteutettua. Voi taputtaa itseään olalle.

Ja se baarijakkarainvestointi.
Baarijakkaravaihtoehdoista tilattiin lopulta Muuton Fiber-tuoli konjakinvärisellä nahalla ja mustilla metallijaloilla. Kyllä minä hämmästyin, kun laatikosta kuoriutuikin esiin tummanharmaat, eikä mustat jalat. 

Tarkistin kyllä vielä että tilaus oli toimitettu varmasti oikein, ja kyllä vain sitten oli taas niin, että toisen tummanharmaa oli toisen musta. No, tämän kosmeettisen yllätyksen kanssa me elämme kyllä. 

Muutoin jakkarat ovat oikein hyvännäköiset ja myös mukavat istua, mikä ei aina ole itsestäänselvyys.  

Istuinkorkeus on se korkeampi standardi eli  75 cm, joten jakkaralle ei tule kyllä heilautettua tätä alle 160 cm vartta yhtä kepeästi kuin aikanaan baaritiskin jakkaralle viikonloppuna. Ennemminkin sille pitää nykyään vähän niin kuin kammeta itsensä ja huokaista tyytyväisenä kun vihdoin keikkuu tuolin päällä.

Jakkarat mahtuvat tason alle piiloon kokonaisuudessaan.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...