maanantai 4. maaliskuuta 2019

Pienen budjetin kurapiste autotalliin.


Joulukuu ja tammikuu on siis uurastettu vaihtelevalla ahkeruudella vuosi sitten keskeytyneen urakan eli autotallin sisätilojen parissa. Helmikuun alussa homma alkoikin olla listoja ja lattianrajan saumauksia sekä putkarikäyntiä vaille valmis.

Erityisesti tunteja on vietetty pienen budjetin kurapisteen parissa, eikä hämmästyksiltäkään ole säästytty, tässäkään aiheessa.

Mehän emme saaneet alunperin mahtumaan riittävän tilavaa kurapistettä sujuvasti arkieteisen yhteyteen. Pesupiste kuin saisi olla vähintään 100x80cm tai reilusti isompi, ettei joka paikka kastu koiraa puhtaaksi lorotellessa.  Tai olisihan tuo hyvinkin mahtunut, jos olisi uhrattu sitten arkinaulakkotilaa.

Joka siis puuttuu sekin edelleen.

Yksi, varsin rouhea pesupiste tehtiinkin talon ulkopuolelle kesäkäyttöön vesipostin avulla. Sen toteutuksesta ehkäpä myöhemmin kirjoitusta. Mutta sen sanon, että vesiposti ja semmoinen kutistuva vesijohto niin ei ole hyvä yhdistelmä yhtään. Kokeiltiin kyllä.

Betonikäytävään tehtiin upotus valuvaiheessa ja pohjalle tuli ihan hulevesiviemäri.
Päälle nikkaroitiin ylijäämä siperialehtikuusilaudoista ralli, joka on aloittanut ei niin viehkeän harmaantumisprosessinsa. Tähän pitäis ostaa vielä musta lyhyt letku suihkupistooleineen, ja pitkä letku siirretään toiseen vesipostiin. En ole vielä ostanut, kun oli niin hintava.

En edelleenkään ymmärrä vesipostin toimintaa, onko se tarkoitus pitää auki koko kesän? Sillä aina kun suljet hanan, niin posti puskee ne vedet ulos sielä yläosasta tyhjentäessään itsensä. Valistakaa minua. 
Toinen kurapiste tuli sitten lämpimään autotalliin, tämäkin hyviä ystävien kodista kopioituja, nerokkaita ratkaisuja.  Meillähän ei enää ole kurahousukansalaisia, ja koiriakin pestään hiekasta yms. lopulta vain 10-20 kertaa vuoden aikana. Ei siis ole kovin työlästä käydä koiria pesaisemassa tullessa autotallissa, ja sinne voi jättää samalla omat kuraiset kengät ja vaatteet kuivumaan. Ja vaikka ne koiratkin hetkeksi.

Joten tällainen suunnitelma tehtiin talon rakennusvaiheessa. Autotallin nurkkaan asennettiin  jo valun yhteydessä Merikan hiekanerotuskaivo, joka on valmiita kurasyöppöjä selkeästi edullisempi ratkaisu.

Sinne vedettiin myös kylmä vesi, joka oli alunperin tarkoitus lämmittää pienellä varaajalla mutta lvi-urakoitsijallamme oli siihen nyt jokin parempi ratkaisu, joka täytyy käydä läpi. En ensimmäisellä selityksellä sitä oikein nääs ymmärtänyt. Jotenkin se liittyi maalämpöön ja talon lämminvesivaraajaan. Ehkä.

Hiekanerotuskaivon ympärille suunniteltiin lattiasta ja kahdelta seinältä laatoitettu alue, joka rajattiin vielä pienellä betonivalukorokkeella autotallin lattiasta. Tälle olimme jo valaneet harjateräksen pätkät pystyyn vahvikkeeksi lattiavalun yhteydessä.  Valuvaiheessa betoniukot tekivät myös jo pienet kaadot kohti viemäriä, ja alueelle jätettiin laittamatta Mastertopin siroite. Hitusen lisää kaatoa teimme sitten ihan saneerauslaastilla laatoitusvaiheessa.

Valeseinäke asennettuna ja valmiiksi valetetut harjateräkset odottamassa reunuksen betonivalumuotteja. Katkaistiin ne sopivan mittaiseksi, olivat alunperin korkeammat siltä varalta että reunus tehtäisiinkin ylijäämäharkoista. Laitoimme valuun myös poikittain rautoja, kun niitäkin nyt sattui löytymään. 

Autotallimme on puurunkoinen, joten ulkoseinässä on tietenkin höyrynsulku. Ja kipsilevy ei saisi jäädä kahden tiivin pinnan, tässä tapauksessa muovin ja vesieristeen väliin.

Jopa tällaisessa pienessä alassa alkoi tuntua, aikansa asiaa haudottuaan,  riskialttiilta toteutukselta levittää vesieristeet suoraan ulkoseinään tuolla toisella seinäkkeellä.  Edes pienellä alalla. Homehtuisi kuitenkin ja sitten saisi katsoa vaan peiliin syyllistä etsiessä.

Ulkoseinää vasten teimmekin pienen valeseinän ihan gyprocista, koska sitäkin sattui löytymään varastosta. Muutoin olisimme ostaneet Kaakelilujan. Olisi sen voinut muuratakin mutta muistan kuitenkin rakennesuunnittelijan sanoneen, että sen on ihan sama mitä siellä takana on, jos päällä on vesieristys, ja tässä tilassa ei muutenkaan ole hirveästi tarkoitus roiskia vettä seinille vaan sohotella suoraan viemärin päällä. Gyproc tuntui ihan riittävältä pohjalta tässä tilassa.

Valeseinä kohotettiin vielä koolausten verran irti ulkoseinästä ja ylös jätettiin tuuletusrako.

Seinän- ja lattianrajat tiivistin Sikan polymeerimassalla (jota sattui olemaan tuolloin vain mustana kotona mutta mitä me siitä) ja ruuvinreiät tasoitin ennen vesieristystä Tikkurila Presto -kostean tilan tasoitteella, kuten myös ympärille maalin alle jääneet kipsilevyjen saumat. Koska sitä nyt sattui olemaan kokonainen purkki ja lisäksi oli kyllä kivempi hioa kuin Presto yleistasoite.
Ja betonilattiahan piti sitten hioa vielä rahinalla, mutta siitähän olikin jo aika reilusti kokemusta. Kädet tuli silti kipeäksi. 

Alue vesieristettiin ympäriinsä ja kaivon kohdalle asennettiin erikseen ostamani Merikan oma kuminen vesieristelaippa, joka oli ihan berberistä. Mittatoleranssit olivat varsin suuret ja kumilaippa oli vaikea saada paikoilleen ilman ruttuja. Olisi voinut saman tehdä helpommin myös vesierityskankailla.

Teinkin  tuon vesieristyksen itse, ei ollut rakettitiedettä kun vaan noudatti ohjeita, joita löytyy netistäkin pilvin pimein kun vain käyttää asiallista lähdekritiikkiä. Siksi en prosessin vaiheita ala tässä käymään tarkemmin läpi.

Weberin vesieristyssysteemi kaikkien vaiheiden tykötarpeineen löytyi myös autotallin nurkasta, sitä oli jäänyt yli sisätöistä ja aineet näyttivät silmämääräisesti ihan hyväkuntoisilta. Sehän on ihan yhtä hyvä arviointikriteeri se kuin mikään muukaan.

Vinkkinä sanon kuitenkin, että sillä telalla on tarkoitus vain nostaa sitä vesieristettä pinnalle eikä yrittääkään telata sitä kuin maalia. Ei tule muuten riittävän paksuja kerroksia.

Alue laatoitettiin sisältä jääneiltä Porcelaingresin betoninvärisillä ylijäämälaatoilta. Täällä ei todellakaan haettu eleetöntä muutaman millin saumaa vaan saumaväli optimoitiin niin, että minimoimme laattojen leikkaustarpeen.
Kuva on rakeinen, sillä tässä vaiheessa meillä puuttui edelleen valot autotallista.

Hyvin mätsää laattavärit lattian natural-värisen Mastertop-sirotteen kanssa. Että jos joku haaveilee betonilattiasta ja siihen sopivista laatoista, niin tuossapa yksi väripari.
Kaivon kanssa tuli toki ongelma, sillä se oli asennettu tuonne betonilattian tasalle mutta saatiin laatoitus jotenkin värkättyä kohtuullisen näköiseksi ja se vesieristelaippa tosiaan vedettiin lattialta kaivon sauman yli kaivon sisälle, eli ratkaisi kyllä omalta osaltaan tätä ongelmaa. Berberistä se oli silti. 

Sitten alkoi mennä vähän pieleen.

Kurapisteen vieressä oli nimittäin taas kerran kaikenlaista jakotukkia ja muuta läpivientiä ja niiden naamioimiseksi suunniteltiin allastaso- ja kaappi peittämään jakotukit.

Halusimme tähän sitten ihan peruswc-hanan ja bideesuihkun termostaattisuihkuhanan (tai mikä se nyt on) sijaan. Sillä on minusta helpoin suihkutella koiraa, koska itse suihkuosa sammuu aina kun päästää  kahvasta irti.  Eli jos lähdet metsästämään paikalta kesken kaiken livennyttä märkää ja kiukkuista piskiä (shelttiä, bordercolliehan kun alistuu kohtaloonsa stoalaisen tyynesti), ei se suihku jää sinkoilemaan ympäriinsä nurkkauksessa.

Suuren hämmästyksen aihe oli kuitenkin se, että pesualtaalta puuttui viemäri. Vaikka allas oli kuvissa selvästi piirretty kurapisteen viereen. Ei päälle.

No, vielä suurempi hämmästyksen aihe olikin, kun lvi-urakoitsija valisti, että pienen vesivaraajan kuva piirustuksissa saattaa näyttää erehdyttävästi pesualtaalta.  Että silleen. Amatöörejä tässä edelleen ollaan siis. Kuka sitä enää muistaa mitä oikein suunniteltiin kaksi vuotta sitten lvi-suunnittelijan kanssa.

Kuviin oli siis suunniteltu kuitenkin ihan termostaattihana tuohon kurapisteen kohdalle. No, kun niitä kuvia se ymmärrys mielessään tiirasi, niin näinhän se tietenkin oli. Yksi pieni viiva puuttui siitä ns. altaan kuvasta ja olikin sitten varaaja.

Allas meillä siihen nyt oli silti tulossa eli viemäriputki joudutaan  vetämään pintavetona kura-pisteen puolelle, jonne sitten lorotella vedet. Mikä on siis tosi kiva ratkaisu...

No, päätimme niellä tämän kosmeettisen haitan, sillä onhan se pesuallas kuitenkin eri kätevä siellä autotallissa. Mukavampi pestä likaisia käsiä altaassa kuin suihkutella jollain suihkuhanalla kädet ja samalla housunsa ja puseronsa märäksi.  Mutta jos joskus talon myymme ja tuleva ostaja lukee tätä blogia, niin nytpähän tiedätte miksi se  pesualtaan viemäri oikein menee sinne kura-altaaseen.

Budjettilinja jatkui, sillä Franken upouusi teräsallas tilpehööreineen löytyi Torista työmatkan varrelta 40 eurolla, ja varastosta taas ylijäämä 920 leveä tammitaso, jonka suojasin niin ikään varastosta löytyneellä vesiohenteisella uretaanilakalla. Taso sitten määritti samalla kotelon maksimileveyden.

Sen jälkeen soitin Kalustetukkuun, josta arvelin löytäväni 900 leveän allaskaapin perusovilla reilusti alle satasen mutta erehdyin pahasti.

Koska kaapilla ei muuta funktiota ollut kuin peittää jakotukit ja viemärit, sekä toimia altaan tukena teimme sitten ihan itse ovellisen kotelon varastosta löytyneestä OSB-levyistä, jotka myös lakkasin uretaanilakalla.

Kotelo, allas ja taso on vielä kiinnittämättä tässä vaiheessa ja oville tarvitsee pienen salvan.
Ylijäämä tammilevystä syntyi myös hylly.
Vesipisteen valeseinän kohdalle, laatoituksen sivulle ja päälle tulee vielä pienet listat.
Joskus.  Olemme jo vakavissaan suunnitelleet käyntiä Bauhausissa ja kaikkien  puuttuvien listojen mittojen ottoa kotona. 

Hanoissa ei juuri vaihtoehtoja ollut, lähinnä Orakselta löytyi riittävän luotettavan oloinen, altaalle  tarpeeksi pitkäkaulainen Safira-hana, jossa oli bidesuihku. Yritin sitäkin Torin kautta ostaa, kun joku sattui myymään uutta hanaa mutta eihän tuo myyjä vastannut viesteihin. Se piti sitten tilata ihan uutena.

Hirveen ruma on kyllä, kehoittaisin Orasta panostamaan tämänkin hanan muotoiluun vähän enemmän.

Ihan jees tästä tuli, ajaa oikein hyvin asiansa - autotallissa.

Varmasti samaa mieltä ovat muutkin rakentajat, joiden kukkaro ammottaa tässä vaiheessa tyhjyyttään mielen ollessa avoin luoville ratkaisuille.  Tähän ei tarvinnut investoida lisää kuin altaan ja hanan verran, sekä tuleva putkarin lasku.

Bideesuihku- ja viemäröinti tässä vielä puuttuvat sillä  odotellaan tässä neljättä viikkoa putkimiestä kytkemään meille vesi  (ja nauramaan salaa mielessään meidän toteutuksille).

Kurapiste valmistui juuri ajallaan, sillä meille on varattu upealuonteisista vanhemmista pieni shelttipentu, joka muuttaisi taloon ensi viikolla, jos kaikki menee hyvin. 12-vuotiaan bordercolliemme mielipidettä ei ole kyllä kysytty, voipi närkästyä pahasti totuttuaan vuoden olemaan ainoa koira. Tulee arvattavasti viettämään paljon aikaa sängyssämme mulkoillen pennun kohellusta paheksuvasti.

Johan tässä on kuitenkin aikaa kasvattaa ja kouluttaa yksi koira, kun taloprojekti alkaa olla pikkuhiljaa loppusuoralla (edellisen postauksen työlistasta huolimatta).  Lupaan kyllä, ettei blogi muutu pennunkoulutuspäiväkirjaksi vaikka neljännen koiran kohdalla alkaa olla jo joitain ajatuksia miten se ehkä pitäisi tehdä.

Pentusaastetta 5 1/2 vkoa vanhasta shelttipojasta, olkaa hyvä.

 Shelteistä kiinnostuneille, tämä  veijari on brittityyppiä, jossa on kahdeksasosa jenkkilinjaa ja toivomme näkyvämme tulevaisuudessa ainakin tokokentillä vaikka kaverista olisi varmasti myös aksakoiraksi sekä jo vähän näkyvän luonteen että perimänkin perusteella.



torstai 21. helmikuuta 2019

Radon-mittaustulokset herättävät vain kysymyksiä.


Suomihan on muutoin luonnonoloiltaan yksi maailman turvallisimmista maista mutta jotain pelottavaa täältäkin löytyy, radonia.

Hajutonta, mautonta ja väritöntä radioaktiivista kaasua.

Ja meidän puolikellarillinen talomme on rakennettu Suomenmaan yhdelle lähes pahimmista radon-alueista.

Tänä ensimmäisen talvena teimmekin radonmittauksen nähdäksemme olivatko rakennusvaiheessa tehdyt torjuntatoimenpiteet riittävät, vai onko syytä asentaa vielä radonimuri katolle. Tälle tehtiinkin varaus rakennusvaiheessa.

Rakennesuunnittelija suunnitteli radonvirtausten torjunnan sisätiloihin, ja piirsi ratkaisut perustus- sekä rakenneleikkauskuviin.

Talon alle asennettiin ensimmäisten maatöiden yhteydessä radonputki, josta johdettiin radonkaasun tuuletus talon alta ulos katolle. Maatyövaiheet sujuivat niin nopeasti ettei kaikkia putkivetoja päässyt kuvaamaan ja urakoitsijaltakin saadut kuvat olivat vähän vaillinaiset.

Tässä vaiheessa olisi kuitenkin pitänyt olla kärppänä kuvaamassa kaikki maan alle jäävät putkivedot, sillä kuten myöhemmin ilmeni, ei ainakaan salojia oltu tehty kuvien mukaan. Elämme kuitenkin siinä luulossa, että radonputket on oikein asennettu ja ainakin talon alta tulee todistettavasti yksi putki ulos vaikkei itse talon alta kiertävästä lenkistä ole mitään todistusaineistoa.

Rungon rakennusvaiheessa, paitsi asennettiin kumiset radonkaistaleet ulkoseinille, lattiaeristeiden päälle, myös tiivistettiin kaikki maanvaraisen laatan läpiviennit betonikorotuksin ja radon-eristysmassalla. Jälkimmäisen teimme itse, sillä noita tiivistyksiä ei ollut missään suunnitelmissa.

Perustus on tehty sokkelilla, jonka sisälle on valettu maanvarainen laatta. Tuo laatan ja sokkelin väli pitää tiivistää radonia vastaan.
Meillä käytettiin Lammin kumista ilma- ja radontiivistusprofiilia  mutta rakennekuvien mukaan olisi voinut laittaa myös bitumikermin. 

Kumikaistale tuli sitten styroksien päälle ja jäi valun alle. Valun jälkeenkin tiivistin vielä seinän ja laatan välisiä rakoja mutta epäilemättä betonilaatta elää niin paljon, etteivät tiivistykset kestä. 


Omalta osalta tiiviyttä varmasti parantaa myös maan alle jääneiden seinien hitsatut bitumikermit. 
Ilmastointilaitekin vaikuttaa sisäilman radonpitoisuuksiin. Meillä se on ollut  nyt joka ilta tehostusti käytössä, koska saunomme paljon mikä tuo aina vesihöyryä talon sisälle.

Muutoinkin tehostettu ilmanvaihto on ollut perusteltua uusista rakennusmateriaaleista haihtuvien orgaanisten päästöjen ja ihan betonipölynkin imuroimiseksi pois ilmasta. Sen voin sanoa, että toistaiseksi iv-koneen suodattimet ovat olleet vaihtojen yhteydessä melko hirveässä kunnossa. Mutta parempi pöly siellä missä pitääkin kuin keuhkoissa.

Uudisrakentamisen tavoitearvo on alle 200 Bq/m3. Miten kävi mittauksissa?
Tilasin radonmittauksen Radonfix Oy:ltä, koska se taisi olla tuolloin edullisin. Sieltä tuli marraskuun lopussa kaksi pientä radonmittauspurkkia, jotka saatujen ohjeiden mukaan rekisteröitiin ja asennettiin paikoilleen. 

Laitoimme ne itse kellarikerrokseen, joista toisen lasten huoneisiin. Arvelimme varsin heppoisin tieteellisin perustein, että kellarissa arvot ovat suurimmat radonkaasun ilmaa raskaamman ominaispainon vuoksi, siksi emme laittaneet yläkertaan ollenkaan purkkeja. Saatoimme toki olla väärässäkin. 

Stukin sivuilta luin seuraavaa mittauksen toimintaperiaatteesta: Radonmittauspurkeissa on polykarbonaattikalvo. Radonkaasu tunkeutuu purkkiin ja radonin lähettämä alfasäteily saa kalvolle aikaan jälkiä, jotka saadaan näkyviin laboratoriokäsittelyllä.

Mittaus kesti kaksi kuukautta, jonka jälkeen anturit postitettiin Englantiin labraan. Sieltä odoteltiin sitten tuloksia jännittävän kolmen viikon verran. Kuukausi oli toimitusajaksi luvattu, eli positiivisesti yllättivät tämän suhteen.
Radonmittaustulokset talvi 2018-19.









Mittauksen tehneellä yrityksellä on alla oleva taulukko radonarvojen tuloksista, eli  vaikka viitearvot alittuvatkin hyvin ei tulos ei kyllä ihan parasta A-luokkaa ole, eikä edes tavoitearvoissakaan, ja herääkin kysymys, miksi?
Lähde: www.radonfix.fi 

Mikä paikka vielä vuotaa? Vai tuleeko noista betoniseinistä sitten vielä lisäannos radonia sisäilmaan?

Emme me nyt toimenpiteisiin, eli radonimurin asennukseen, näiden tulosten perusteella ryhdy mutta kysymys kuuluu, olisiko pitänyt kuitenkin odottaa jo nykyisillä toimenpiteillä parempia tuloksia?

maanantai 11. helmikuuta 2019

Pitäisi tehdä, osa II

Kuva ei liity muuten asiaan  kuin että  "pitäisi tehdä autotalli loppuun, jotta saataisiin sinne sähkökeskus, jotta saataisiin ulkovalot käyttöön". Ja nyt saatiin.  Ainakin osa. 

Vuoden 2018 raksatapahtumien päivityksen jälkeen lienee hyvä, itsensä potkimiseksi taas liikkeelle,  katsella tilannetta toisesta näkökulmasta eli mitäpä vielä on tekemättä.

Alla oleva pitäisi tehdä- lista  laitettiin kasaan elokuussa ja tarkastellaanpa mitä edelleenkin pitäisi:
  • ... listoittaa autotallin seinät ja ovet sekä saumata loppuun lattianrajat
  • ... kiinnittää autotallin pesuallas ja taso, viimeistellä kotelo
  •  ... tehdä autotallin ja varaston väliin portaat
  • ... kiinnittää loput  lednauhojen muovidiffuussorit listoihin yläkerrassa
  • ... laittaa ne lattialistat kahteen huoneeseen   (yllätysyllätys- tekemättä)
  • ... listoittaa lasten mh oviaukot
  • ... kiinnittää kynnyksiä ja kynnyslistoja, lakata etuoven kynnys
  • ... viimeistellä liukuoviaukkojen listoitus 
  • ... nikkaroida tai ostaa kuraeteisen naulakko
  • ... asentaa tv-taso ja hyllyt sekä tv-seinäteline (odottaa vielä hyllyä)
  • ....ostaa/tehdä ja asentaa liukuovi pesutuvan oviaukkoon
  • ....rimoittaa pesutuvan peräseinä loppuun sekä levyttää kaapistojen sivut
  • ... rakentaa lastenhuoneiden väliseinä vanerista
  • ... tehdä parvekeen lattiarunko ja laudoitus 
  • ... laudoittaa terassin ja parvekkeen katot
  • ....kuullottaa sitä varten vielä n. 70 neliötä kattolautaa
  • ... tehdä rimaseinäke arkieteisen eteen ulos
  • ... viimeistellä laituri
  • ... rakentaa roskakatos etupihan aidan toiseen päätyyn ja toinen katos toiseen päätyyn
  • ... valaa tai rakentaa harkoista istutuspenkki etupihalle
  • ... tehdä koira-aita ainakin toiselle rajalle
  • ... tilata asfaltointi etupihalle
  • ... rakentaa terassit takapihalle ja rantaan
  • ... rakentaa nuotiopaikka rantaan
  • ... päättää maalataanko pihan mökki vai eristetäänkö ja laudoitetaanko se - ja sitten tehdä se.

Hitaasti siis lista tyhjentyy, ellei suorastaan jatku toisesta päästä,  ja ihan ei noita listan viimeisiä töitä kyllä tänä tulevana kesänä tehdä.

Niin paljon on kuitenkin tätä pientä tehtävää sekä tehty että tekemättä, että mietin vain mitä ihmettä tämä meidän talo olisi maksanut, jos se olisi ollut avaimet käteen-toimitus. Että onko meidän talossa jotenkin enemmän kaikenlaista piperrettävää yksityiskohtaa vai ollaanko vain kerrasssaan tehottomia rakentajia, kun ei valmista tule sitten millään. 

Puolustukseksi on sanottava,  että näiden raksailujen ohella on kyllä  tosiaan eletty toki jo ihan normaalia elämää, käyty mökillä ja syyslomamatkalla, kuskattu lapsia harrastuksiin sekä ihan vaan otettu rennosti iltoja, ihan ilman omatunnon kolkutuksia. Omia säännöllisiä harrastuksia ei sentään vielä ole ehtinyt palauttaa elämään. Mutta sitäkin on jo lähestulkoon vakavasti suunniteltu. 

Eipä mulla muuta tällä kertaa mutta ensi kerralla asiaa DIY koiranpesupisteestä autotallissa tai seinien tasoituksesta. Hanan asennusta odotellessa. 


tiistai 8. tammikuuta 2019

Vuoden 2018 raksatapahtumat


Aika kerrata viime vuoden suurimmat edistysaskeleet raksalla, joka siis on ollut kotimme jo kuukausia.
Alkuvuoden viikot olivatkin varsin vilkkaat aina pääsiäisenä tapahtuneeseen muuttoon asti. Erilaisia työmiehiä vilisi paikalla ihan päntiönään, ja itse pakerrettiin kaikki vapaat illat ja viikonloput.

Muuton jälkeen tahti ja talo hiljeni mutta saatiinpa kuitenkin pihatyöt tehtyä ja talo rappautettua kesän aikana. Ja monta pientä ja vähän isompaakin asiaa viimeisteltyä. Ennen kaikkea tänä vuonna on tapahtunut kaikkea näkyvää, sillä enää ei juuri tehty rakenteita vaan pintoja sekä kalusteita.

Se on amatöörirakentajasta tietenkin varsin motivoivaa.

Tammikuun alussa pääsimme ihastelemaan ammattilaisten tasoittamia ja maalaamia valkoisia seiniä sisällä.  Ulkona pellitysfirma asenteli syöksyjä, kouruja ja peltejä, ja runnoi siinä ohessa nosturilla mm. lavallisen harkkoja.

Alaslaskuja, lednauhan lippoja, alakerran ruiskumaalattu katto sekä deltapalkki. En sitä lähestulkoon enää huomaa...

Peltien kohdallahan kävi sitten ilmi, että en ollut huomannut tarkistaa
mustina tilattujen ikkunoiden värikoodia ja pellit olivatkin paljon mustemmat kuin ikkunat. Mustia molemmat mutta eri sävyä. Vaan niin oli toki lopulta rapattu seinä ja maalatut puuosat.

Kiertoilmatakka asennettiin heti vuoden alussa myös, jotta päästiin tekemään ensin yläkerran rimakattoa ja sitten laattalattiaa.  Rimakatossa meitä jelppi timpuri ja laatat asensi myös ammattimies, vaikka jokunen laatta on tullut itsekin asennettua aikaisemmin remonttikohteissamme. Nyt ei aika riittänyt tehdä itse. 

Ja tässähän niitä jo näkyy.
Samaa laattalattiaa löytyy kaikista yleisistä tilosita kosteiden tilojen lisäksi, ja olemme olleet ratkaisuun tyytyväisiä. 
Ei näy naarmut, helppo puhdistaa, lämmin jalkojen alla ja raikastaa tilaa rimakaton vastapainona. 

Aloitimme samoihin aikoihin itse myös parketin asennuksen makuuhuoneisiin. Tämä Timberwisen öljyvahattu ja harjattu parketti on myös ollut nappiratkaisu, sillä se ei myöskään ole liukas ja eikä siinä naarmut näy.  Ja parketin asennushan on niin kertakaikkisen nopeaa ja helppoa hommaa, että se kannattaa kyllä tehdä itse. Yksi huone tulee illassa valmiiksi. 

Helmikuussa pinnat olivat valmiit ja päästiin jo asentelemaan kiintokalusteita.  Sitä ennen asennettiin kuitenkin metallipinnakaiteet sisälle portaisiin ja ulos parvekkeelle. No ei niitäkään itse, vaan toimittajan miehet kävivät niitä asentamassa ja vähän korjailemassakin asennusjälkeä. Ei kai sitten sekään ihan helppoa hommaa.

Mustat metallipinnakaiteet ja tammiset käsijuoksut jaksavat aina vaan ilahduttaa. Kyllähän niitä suunniteltiinkin.

Ulkopuolen kaiteet ovat vähän rouheammat, erityisesti kiinnitykseltään ja rimatkin ovat osin kierot mutta näillä nyt mennään, ajavat asiansa.

Keittiö alkoi kuoriutua esiin. Ovet menivät kyllä tuosta vaihtoon pari kertaa pintavikojen vuoksi. 

Yläkerran vessaan asennettiin samaa sarjaa olevat kalusteet ja erityiskorkeat peilikaapit. 

Alakerran kodinhoitohuoneessa on myös vanerireunanauhalla varustetut ovet, mutta mattavalkoisena.

Kapeaan lasten vessan asennettiin mattalasia olevat liukuovet. Jälkikäteen ajatellen laatoittaisin  allasseinän mustalla pystytiililaatalla, värimaailma on vähän turhankin rauhallinen omaan makuun. Valkoiseksi maalattu seinä on pysynyt kuitenkin hyvässä kunnossa, sinne ei näytä juuri vettä roiskuvan.  

Maaliskuussa sitten asenneltiin ovia, listoja ja saumattiin laattalattioiden listattomia seinärajoja.  Saimme myös juoksevan veden sekä takka viimeisteltiin tiili-imitaatiolaatoilla.

"Tiilitakka" ei paljon häpeä aidolle. 

Vettä, voi hyvä sylvi.  Ja mustaa kiiltävää kivitasoa. 

Saatiin sitten lopulta yläkertaan samaa tyyliä olevat väliovet kuin kiintokalusteetkin. 

Hetki ennen muuttoa. Sähkötyötkin siis tehtynä muuttolupavaiheeseen. Vielähän nuo muuten ovat kesken. 

Ennen kaikkea saimme muuttoluvan maaliskuun lopulla, eli noin vuosi rakennusluvan saamisesta.  Muutimmekin sisään vähän keskeneräiseen taloon pääsiäisenä, saatuamme muuttoapua. Pääosa tavaroistammehan on ollut paikkakunnan vaihdon vuoksi varastoissa (ja osa edelleenkin), joten muutettavaa oli siinä rykäyksessä vain vuokra-asunnon kalusteet. Mutta olihan siinäkin kannettavaa ja lämmöllä muistan saamaamme riuskaa sukulaisapua pesukoneen ja sohvan raahaamisessa uuteen kotiinsa.

Huhtikuussa saimme portaisiin kokolattiamaton, jonka asensi myös ammattimies. Eihän tuo vaikealta hommalta näyttänyt, mutta harvoin mikään ammattilaisen tekemänä vaikealta näyttää.


Mustaa kokolattiamattoa, hyvä kitka mutta imuroi kyllä kaikki roskat sukkien pohjalta itseensä. Joutuu imuroimaan omaan makuun turhan usein. 

Aloitimme myös saunan ja pesuhuoneen paneloinnin. Tänne tuli peräseinälle mustaa vaneripaneelia ja seinään ja kattoon leveää lämpöhaapaa. Lauteiden teko jäi vielä kesälle.

Tässä panelointi työn alla ja mallaillemme miten ratkomme puusmyygillä tuon ikkunaongelman, se kun oli liian leveä. Ratkesi sekin sitten jotenkin mutta ei kyllä suunnitelmien mukaan. 

Lämmin touko- ja kesäkuu meni pihatöissä. Ne eivät rinnepihalla ole kovin yksinkertaiset mutta nurmikko saatiin kasvamaan ja merkittävä osa istutuksia tehtyä. Rantakin onnistui jotenkin pengertää kivenlohkareilla  vaikka kone meinasi upota kerran ruoppausmassan alla muhineeseen pehmeään lettoon.  

Laituriakin tehtiin sen verran, että saimme veneen kiinni. Ja tulihan tuota tehtyä etupihalle myös aita. 

Pihan pohjoisreuna jo hyvällä mallilla. Allekirjoittanut kävi näillä keväthelteillä itse kalisemassa hyisessä Irlannissa mutta homma eteni ilman piällysnaistakin, ehkä jopa paremmin. 
Ja sitten myös eteläreunakin sekä talon viereinen rinne. Aikanaan osa sora-alueesta kivetään liuskekivellä mutta se onkin sitten oma tarinansa. 

Kuuman kesän vuoksi jouduimme pumppaamaan vettä istutuksille ja nurmelle joka päivä mutta se maksoi vaivan. Ruoho kasvoi kohisten. 

Eteläreunan istutuksia, suurin osa näyttää selvinneen kesästä. Paitsi tietenkin ne kalliit pesäkuuset. 


Etupihan aita, tässäkin  tusatessa hurahti jokunen viikko. Kuka olisi arvannut. 

Heinäkuussa valmistui sauna, vaikka puuttuu siitä kyllä tosin vielä pari lankunpätkää...lienee löytävät paikkansa seuraavaan heinäkuuhun mennessä. 


Jossain vaiheessa kesää saapuivat myös kaikki  lasitukset ja seinän sisään liukuvat peiliovet. Lasituksia ei alettu itse asentamaan, särkymisvaara oli liian suuri. 


Heinäkuussa myös sisätasoitustyöt tehnyt porukka kävi rappaamassa talon mustaksi. Caparol kehitti sitä varten ihan uuden sävyn ja talo lienee kyllä nyt sitten mustin kivitalo näillä main.




Maalattiinpa silloin myös venevaja, ja laitettiin uudet huovat kattoon. 

Laiturissa riittää vielä hommaa ensi kesälle, kuten kuvasta näkyy. 

Fiksattu venevaja, vähän peltejä vielä katolle ensi kesänä, niin sekin on valmis.
Kauhea homma oli kyllä kiskoa vene sinne, kun vedet ehtivät laskea vähän liikaa. 

Elokuussa viimeisteltiin parvekkeen pilastereita ja laudoitettiin etupuolen käytävän katto.  Laudat piti sitä ennen kuullottaa Tikkurilan Sora-sävyllä, ja edelleen olisi noin 50 neliötä lautaa kuullotettavana.  En kyllä jaksaisi.




Syyskuussa maalasimme Nordica MATT-maalilla musta puuosat, jotka olivat välimaalattu edellisenä kesänä teollisesti. Nosturia siinäkin tarvittiin sitten lopulta mutta sitähän varten me pihatöissä laajennettiin taloa ympäröivää sora-aluetta. 



Lokakuussa tehtiin ruokakomeron hyllyköt ja kuullotettiin vaihteeksi rimoja parvekkeen kaiteiksi.

Ööö, aika kaukana pinterestin hienoista "pantry organization" kuvista...

Marraskuussa sitten asenneltiin niitä itämaishenkiseksi osoittautuneita rimakaiteita. Vielä puuttuu yksi osio tuolta maantasolta.



Ja joulukuussa päästiin viimein jatkamaan vuosi sitten sisältä kesken jäänyttä autotallia. Autotallissa on rakennettu varaston ja tallin välinen seinä, tasoitettu ja maalattu kipsilevyseiniä sekä maalattu varaston puolen katto.

Lisäksi varastoon on saatu jo hyllyjä seinille. Kunhan sähkäri ehtii paikalle, saadaan sinne sähkökeskus ja sähköt toivottavasti myös talon ulkoseinävaloihin. Tulisi tarpeeseen kyllä.

Ja arvatkaa mitä, sinne mahtui jo yksi autokin säilöön.

Autotallista jatkamme nyt vuonna 2019, talliin pitää vielä tehdä kurapiste sekä tasoittaa ja maalata 1,5 seinää.  Ehkä sinne saadaan ne listatkin paikoilleen, nehän nyt edelleen puuttuvatkin sisältä parketti-huoneiden lattiarajasta...

Talli  ja varasto työn alla, tästä vistosta tasoitusurakasta saattaa tulla vielä postaus ennen kuin aika kultaa muistot. 

Vuosi on siis mennyt ja tähän on tultu.

Hyvänen aika, onhan tässä tehty itse asiassa aika paljon muuton jälkeenkin. Vaikka tuntuu, että välillä on vain vedetty lonkkaa. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...