torstai 4. tammikuuta 2018

Pesualtaiden metsästyskausi ohi

Palataan taas saniteettitiloihin ja siirrytään pönttöhommista pesuallasasioihin. Pesuhuoneiden ja veskin pesualtaatkin tuli nyt päätettyä ja tilattua.  Sekin oli lopulta melko sekopäinen ajatusrumba, jota kesti pidemmän aikaa muun päätöksenteon lomassa.

Alunperin tuli siis valittua molempiin tiloihin Otsosonin Ulappa 600 ihan funktionaalisista ja ulkonäöllisistä syistä. Se on neliskanttinen ulkopäin (ulkonäköaspekti)  ja sisältä allas on pyöristetty (funktionaalisuus). Ei jää möhnät lillumaan nurkkiin ja tasaiselle pohjalle. Tästä on karvasta kokemusta.
Ulappa 600
Ulappa 600 (kuva Otsoson)

No sitten vaikuttikin siltä ettei tuo 500 syvä allas mahdukaan yläkerran kylppäriin tai vessaan, koska jouduimme pienentämään allastasojen syvyyttä. Se mikä näytti piirustusten mukaan sopivalta tilalta 600 syvälle allastasolle ei sitä todellisuudessa ollutkaan.... aloin metsästää uusia allasmalleja.

Tässä yhteydessä, tarjontaan paremmin paneuduttuani sitten alkoi valjeta, että altaita tehdään nykyään perusposliinin lisäksi jostain valumarmoriksi nimetystä aineesta. (Kuten siis tämä Ulappakin.) Joka näyttää kyllä ihan hienolta mutta ei tunnu kemikaalin kestoltaan oikein hyvältä *.

Iskunkestoltaan se taas on parempi kuin posliini mutta naarmujenkesto voi olla taas toinen asia. Valumarmori kuuluukin (muovi)komposiittimateriaaleihin, jotka näyttävät yleistyvän rakentamisessa (vrt. mikrosementti, puukomposiittilaudat, komposiittitasot) mm. kevyempinä ja mittatarkempina tuottaa.

Altaaseen saattaa kuitenkin kaatua sitä ja tätä. Hätäpäissäni saatan myös kerran kolmessa vuodessa värjätä hiuksetkin itse, pesualtaan yllä tietenkin. Toivottavasti kampaajani ei lue tätä. Valumarmori ei taitaisi tykätä ruskeasta ammoniakki- tai muusta nykymyrkkypitoisesta hiusväristä, ei sitten yhtään.

Yritin sitten tuloksettomasti etsiskellä posliinista tehtyä, ulkonäöllisesti vastaavaa allasta, vähän pienempänä mutta ei kuitenkaan  liian pienillä mitoilla. Tiloissa kun on tarkoitus pestä ihan naamavärkkiäkin eikä vain käsiä. Ihan pieni allas ei riitä.

En onnistunut. Jotenkin sitä oli fiksautunut tuohon Ulapan designiin eikä muut miellyttäneet. Bauhausin ja Starkin valikoimasta löysin kyllä yhden vastaavan posliinista mutta allas oli vain 42 cm leveä/syvä. Se jäi kyllä muistilistalle b-vaihtoehtona.

Palasin aina takaisin tutkimaan Otsosonin valikoimaa ja totesin että alakertaan mahtuisi kuitenkin hyvin ulkonäöllisesti varsin  vastaava Cubo 600 leveänä, sillä se oli vain 430 syvä mutta leveys korvaisi mitä syvyydessä menetetään. Mahdollisesti. Lisäksi allas oli korkeudeltaankin 4 cm korkeampi kuin vain 11 cm korkea Ulappa. (On muuten siis melko matala.)

Mutta Cubo on myös sitä valumarmoria.
Cubo 600
Cubo 600: mitat L602 x S430 x K150 mm (kuva Otsoson)
Yläkertaan olin kuitenkin alkanut epäröidä kahden 600 leveän altaan hankintaa tasolle, jonka kokonaisleveys on vain 1600. Ei jäisi paljon tilaa purnukoille. Vaikkei niitä tasolla ole tarkoitus säilyttääkään tarvitsee sitä laskutilaa silti. Sinne ei tuo sama Cubo kävisisi siis.

Kuukkeloin taas raivopäisesti altaita (ja valaisimia, joista lisää toiste) joulun pyhäiltoina, myös auf Deutsch, mutta en vaan löytänyt sopivaa. Palasin taas Otsosonin sivuille, ja tutkin mittoja tarkemmin.

Yläkertaan saatiin kuin saatiinkin Otsoson Ulappa 500, joka on kyllä myös syvyydeltään 500mm kuten alkuperäinen isompikin malli. Vaikka tason syvyys on vain 500, mahtuu allas siihen kuitenkin juuri, tason laidasta laitaan. Tarkistin asian vielä asiakaspalvelusta ja näyttivät vihreää valoa suunnitelmalle. Tilaakin jäisi tasolle leveyssuunnassa näin 20 cm enemmän, kun otimme 10 cm kapeammat altaat. Siihen mahtuu jo se aamuinen meikkipussukka.

Lisäksi yläpuolinen peilikaappi on 500 leveä, joten nämäkin mitat toimisivat somasti yhteen.

No miten tässä näin kävi, raksaväsymys kampitti harkintakyvyn ja meille tulee valumarmoria kuitenkin. Aika näyttää miten se kestää perheemme siivousmetodeja.
Vai joutuuko niitä päivittämään. Metodeja siis.
Ulappa 500  mitat: L500 x S500 x K110 mm  (kuva Otsoson)


*) VALUMARMORI- JA GELCOAT-PINNAT

Valumarmorin tasainen ja huokoseton pinta puhdistetaan kostealla liinalla ja miedolla puhdistusaineella (suosittelemme jälleenmyyjiemme valikoimista löytyvää Clean & Shine -tuotetta). Jos haluat pinnasta todella kiiltävän, voit kiillottaa sen hienojakoisella kiillotusaineella ja vahata lopuksi autovahalla. Kun toistat käsittelyn säännöllisesti, pinta pysyy monta vuotta uudenveroisena. Älä koskaan käytä kaustista soodaa, klooritiivisteitä tai happoja ja ammoniakkia sisältäviä aineita. http://www.svedbergs.fi/asiakaspalvelu/neuvoja-ja-vihjeita/yllapitohoito-ohjeet/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit otetaan ilolla vastaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...