sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 24: alaslaskuja ja seinätöitä

Siitä on nyt reilu viisi kuukautta, kun kaivuri löi kauhansa maahan. Jos aikataulussa edetään suunnitelmien mukaan, toisen viiden kuukauden päästä pääsisimme muuttamaan. Ei täysin viimeistä listaa myöten valmiiseen kotiin mutta asuttavaan kotiin.

Puolivalmiiseen kotiin muuttaminen tuntuu parhaalta ratkaisulta useasta syystä vaikka se tuleekin vaatimaan keskeneräisyyden ja kaaoksen sietoa. Onhan sitä kykyä toki  harjoiteltu jo vuosi hieman ahtaassa raksakämpässä. Onnekkaita ovat ne, jotka voivat muuttaa suoraan vanhasta kodista uuteen.

  • Syistä ylivoimaisesti tärkein on se, että lasten koulumatka lyhenee ja muuttuu turvallisemmaksi sekä he pääsevät kulkemaan itsekseen kavereilleen.
  • Toiseksi, pieniäkin hommia on helppo edistää, kun ei tarvitse kuin kävellä alakertaan ja ottaa ruuvari tai maalisuti käteen.
  • Kolmanneksi, oman pihan kaipuu on kova kerrostalossa asumisen jälkeen. Vaikka se piha tällä hetkellä muistuttaakin lähinnä Gobin autiomaata, lukuunottamatta niitä vieraslajikasvustoja.
  • Neljänneksi, no jokainen voi laskea omalla kohdallaan mitä se yksikin ylimääräinen kk vuokra-asunnossa (tai omassakin kodissa) kaikkine todellisine kuluineen aivan oikeasti kustantaa. Paljon.

Yläkerran seinälevytystä sekä alakerran katon alaslaskuja.

Tällä viikolla yläkerran seinät ja alakerran katon alaslaskut jatkoivat valmistumistaan urakoitsijamme käsissä. Välillä paikalla kävi lvi-miestä asentelemassa kulmarasioita ja iv-putkia, sähkärinkin piti käydä mutta siirtyi maanantaille.

Piti tehdä taas lopullisia päätöksiä;
  • mihin kohtaan ja millainen rättipatteri tulee (tilasin 2 kpl krominväristä Svedbergs Zagaa hätäpäissäni, ja tästä episodista lisää myöhemmin); 
  • millainen hana saunaan tulee (yhtenäisyyden nimissä Hansgrohen Talis-sarjan suihkuhana) sekä mille korkeudelle kuin myös miten pinnoitetaan saunan puolelta saunan ja pesuhuoneen välinen seinä  (rapataan tummaksi), johon tuo hanakin siis tulee; 
  • mitä lisäkoolauksia tarvitaan yläkerran seiniin. Piti päättää komeroiden säilytysratkaisut aika yksityiskohtaisesti sekä miettiä tuleeko jotain raskaita seinähyllyjä, tauluja tai peilejä puurunkoisille seinille. 
    • Tuli tehtyä mielenkiintoinen havainto, että  esim. Ikea Algot-sarjan kiskot eivät ole suunniteltu normaaleille 600mm koolausväleille pidemmällä seinällä vaikka äkkiseltään voisi toisin luulla kuvista. Kiviseinässä ei ongelmaa tule mutta puuseinässä kylläkin. Näistä säilytysratkaisuista myös lisää myöhemmin.
15.9.2017: yläkerran seinät on levytetty toiselta puolelta ja odottavat sähköasentajaa
Alaslaskua pitää tehdä putkiyhteestä alaspäin min. 8 cm, jotta venttiilit saadaan suoraan kattopintaan. Ikävä kyllä melko reilusti katosta alaspäin asennetut iv-putket aiheuttivat yli 30 cm alaslaskun, ja nyt joudutaan suunnittelemaan khh kaapistot uudelleen, eivät mahdukaan korkeussuunnassa.  Harmi kun ei huomannut vahtia asiaa heti putkien asennusvaiheessa. En jaksa tällekään vastoinkäymiselle kuin huokaista.

15.9.2017 alakerran aulan alaslaskuja. Tuohon reunaan tulee lednauha ja kummitteleva deltapalkki maalataan ontelolaatan maalauksen yhteydessä.

Äänieristysten varmistelua villoituksin.

Me jatkoimme viikon aikana autotallin ulkoverhouksen tekoa ja teknisen tilan lattian loputtomalta tuntuvaa hinkkausta.

Lisäksi villoitimme alakerrassa katon alaslaskujen ja koteloiden sisälle jäävät ilmastointi- ja viemäriputkien läpiviennit äänen eristämiseksi. Ämppäsin siis sekä vaakasuuntaiset että pystysuuntaiset reiät tiiviisti täyteen villaa.

Se oli vaihteeksi ihan kivaa työtä (verrattuna teknisen tilan lattian jyystämiseen) lukuunottamatta villan pöllyämistä. Hengityssuojaimesta huolimatta sain kyllä aikamoisia kakomiskohtauksia eikä parennut ajatella miltä siellä keuhkoissa näyttää tämänkin episodin jälkeen.

Läpiviennin lisäksi villoitettiin ympäriinsä alaslaskussa wc:n katossa kulkeva viemäriputki sekä harrastetilan katossa kulkevat vesijohdot. Viemäriputkihan olikin siellä vaihdettu jo desibeliputkeen, jonka pitäisi eristää viemärin lorinaa samalla lailla kuin villoituskin.
16.9.2017: läpivientien ja viemäriputken villoitusta.

Myös yläkerrassa villoitetaan yläjuoksupuun yläpuoliset osat, joissa on siis se 15 mm painumavara sekä alakerrassa muutamalla seinällä rako, joka oli kevyen kivisen väliseinän ja ontelolaatan välissä.

Toivottavasti nyt ei jäänyt enää mitään tarpeetonta kulkutietä äänelle. Kipsilevyseinissähän ääneneristyksen olisi voinut varmistaa vielä laittamalla toisen kipsilevyn ja jättämällä levyjen väliin ilmaraon. Siihen ei nyt lähdetty kuitenkaan. Kyllä on parempi kuulla keittiöstä sinne makkariin asti vieno pyyntö viedä roskapussi.

Teknisen tilan seinien maalaus, infernaalinen puserrus.

Tekniseen tilaan aletaan asentaa maalämpöpumppua viikolla 39 eli ainakin ne lattiapinnat pitäisi olla siinä vaiheessa valmiit. Seinäpinnat myös, ellei niitä halua jättää harkkopinnalle. Se oli kyllä suuri kiusaus mutta päätettiin kuitenkin maalata ne valkoisella, jotta luola olisi edes vähän kutsuvampi.

Teknisen tilan pintojen käsittely on tehtävä käytännössä liian varhaisessa vaiheessa, jotta taas saataisiin lämmöt ja sähköt, mitkä taas tarvitaan, jotta saataisiin muiden tilojen pinnat kuivumaan pintakäsittelyjä varten. Suo siellä, vetelä täällä.

Teknisen tilan koneille ja johdotuksille on muuten tarjolla esim. Tulvarin suojakaukaloita ja asennusjigejä, jotka mahdollistavat koneiden asennuksen ennen lattioiden käsittelyä. Tutkin niitä innoissani kesällä mutta ei saanut taas ehdotus ammattilaisia innostumaan.

Tekninen tilahan on kellarin peränurkkauksessa, eli molemmat seinät ovat maanvastaiset. Ulkoseinällä on siis vesieriste bitumikermin muodossa, ja ei tuntunut järkevältä laittaa mitään vesihöyryä läpäisemätöntä maalia sisäpuolellekin, jotta betoniseinä pääsisi rauhassa jatkamaan kuivumista edes sisäänpäin.

Pohdittiin seinien pintaan ihan antiikkilaastia ja toisena vaihtoehtona kalkkimaalia, siis ihan sellaista navettamaalia, ei tuota trendikästä sisustusmaalia. Vaikka saattaahan ne ollakin aika samaa ainetta. Antiikkilaasti toisaalta peittäisi saumat, kalkkimaalin taas vain korostaessa ladontaa.  Mutta se ei haittaisi tässä tilassa.

Kalkkimaalia rautakaupassakin sitten suosittelivat, ja onhan se perinteinen kellarimaali. Toisaalta löysin varsin ristiriitaista tietoa siitä käykö kalkkimaali suoraan betonipinnan päälle vai ei, imaiseeko seinä sen ajan myötä sisäänsä. Ulkona se tuskin kestäisikään.  Tämä olisi siis materiaalikoe toissijaisessa tilassa.

Ajateltiin kalkkimaalin sitten olevan helpompi vaihtoehto, joskus antiikkilaastia levitelleenä.

No ei kyllä tasan ollut, ihan infernaalinen urakka tuli kuulkaas itselle viriteltyä.

Ostimme siis Tikkurilan Holvimaalia, jota lantrattiin ohjeen mukaan reippaasti vedellä. No siitähän tuli melkoista litkua, mitä piti sitten alla olevassa kuvassa näkyvällä erityisen arvokkaalla kalkkisudilla saada joten siveltyä, hierottua, leviteltyä (miten??) harkoille. Jos muistan oikein myyjän sanat, niin sanoi että sillä se vaan läiskitään seinään....



Tuossa alla kuva miltä ensimmäinen seinä näytti tunnin roiskimisen jälkeen. Olisin istunut alas ja itkenyt mutta lattia oli niin maalissa. Niin oli naama, suojalasit ja vaatteetkin. Joka paikka itse asiassa.



Jatkoin siis henkisesti ja fyysisesti voipuneena mutta sitäkin sitkeämpänä seuraavan seinän kimppuun. Ajattelin että niellään tämä typerä päätös nyt sitten katkeraan kalkkiin asti.  Kun sain toisen seinän räpisteltyä valmiiksi (ei puhettakaan mahdollisuudesta esim. rajata katon ja lattian raja siististi tuolla katuluudalla) katsoin selkäni taakse. Mitä silmäni huurteisten, maaliläikkäisten suojalasien takaa oikein näkivätkään:

metamorfoosi kellariravintolan seinäksi oli tapahtunut!


17.9.2017: mattavalkoiseksi muuttunutta kalkkimaaliseinää, ja maanantai-illalla sama homma uusiksi.

Seuraavien viikkojen suuret suunnitelmat: ikkunat ja tupa lämpimäksi. 

Kuinka tästä eteenpäin? Ikkunat pitäisi saada asennettua, talo sähköistettyä ja ne lämmöt päälle. Ikkunoiden asennus on nyt vihdoin sovittu ensi viikon lopulle, ovet tulevat myöhemmin perässä.

Apukarmeihin laitoimme vielä urakoitsijan vinkistä 120 mm betoniruuvit kiinnittämään karmi betoniseinään kiinni. Näin ei tule riskiä, että vain uretaanilla kiinni oleva lankku repsahtaisi painavan oven kanssa seinästä.



Hankimme muuten myös raksaoven pari viikkoa sitten. Saimme paikallisen Facebookin roskalavapalstan kautta niin upean kokopuisen oven, että päätimmekin antaa sille uuden elämän ja kunnostaa sen varaston oveksi.

Tulemme siis asentamaan lopulliset ovet jo nyt paikoilleen ja suojaamme ne perusteellisesti muoveilla. Se on nyt tietoinen riski sitten. Lähinnä kyllä jännittää teipit, että jääkö niistä jäljet ajan mittaan?

Ja pisteenä iin päälle saimme sovittua tutun, luotettavan urakoitsijan kanssa ulkopuolen verhouksen ja parvekkeen teon, ja se työ alkaa ensi viikolla. Itsellemme jää siitä sitten ensi kevääksi parvekkeen lopulliset pinnat sekä tosiaan talon ulkomaalauskierros. Ihan on siinäkin riittävästi rakennustyötä oman työn ohella suoritettavaksi.

4 kommenttia:

  1. Kylläpä näyttää hyvälle, mieletön vauhti teillä päällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikkunat ja puhallusvillat vielä, niin tässähän päästään sisätöihin, jihaa!

      Poista
  2. Teillä on taas menty kovasti eteenpäin! Kellarin seinästä näyttää kuvan perusteella tulevan tyylikäs. Eka kuva seinästä on vähän eri maata..:) Mukava varmasti yllättyä iloisesti, etenkin kun raksatessa tulee aika usein niitä epämieluisia ylläreitä. Meilläkin jouduttiin tekemään yllättäviä alaslaskuja yläkerran makkareihin sähkötöiden takia, vaikka kaiken piti olla niiden osalta selvää monta kuukautta ennen niiden tekoa. Miehelle se oli kriisin paikka, mutta itse toimin samoin kuin sinä: syvä huokaus ja eteenpäin. ei kerta kaikkiaan ollut voimia takertua kaikkeen, ja eipä ne(kään) enää harmita, kun täällä asutaan. Rahaa olisi varmasti tosin vähän säästynyt, eikä korkea katto olisi ollut hullumpi, mutta mieluummin koetan keskittyä niihin onnistuneisiin juttuihin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin lasken sen varaan, että näiden pienten (mutta kylläkin jatkuvien) pettymysten kanssa pystyy sitten kyllä elämään. Sitä on varmasti vaan niin onnellinen uudessa kodissa ja pitää tosiaan keskittyä niihin onnistuneisiin ratkaisuihin. Mutta kummasti nuo alaslaskut ja kotelot ja läpiviennit tuottaa lähes kaikille yllätyksiä vaikka kuinka yrittäisi selvittää ja suunnitella ne hyvin.
      Kellarin seinä näytti luonnossa vielä paremmalta kuin kuvassa, vielä kun jaksaa pusertaa sen loppuun, niin näkee lopullisen pinnan!

      Poista

Kommentit otetaan ilolla vastaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...