sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 23: väliseinää seisoo siinä

Alakerta alkaa nyt näyttää talolta. Siellä on nyt muurattu kaikki sisäseinät. Voipi tallustella ympäriinsä ja miettiä tuliko tehtyä oikeita tilaratkaisuja budjetin antamilla tiukoilla neliöraameilla.

Helpotukseksi totesin, että harrastetila näyttää riittävän suurelta, alakerran aula eli kodinhoitohuoneen jatkumo samoin riittävän leveältä. Pikkuvessa, khh ja pesuhuone ovat juuri niin pienet kuin pelkäsinkin mutta niihin mahtuu kaikki oleellinen toiminto silti oikein hyvin. Aulassa olisi kuitenkin ollut varaa nipistää jokunen kymmenen senttiä lisää vessalle.

Lasten huone on valtava. Sehän jätetään lasten toiveista ensi alkuun yhteiseksi tilaksi ja sitten rakennetaan kevyt väliseinä, joka on taas purettavissa pois lasten muutettua joskus pois kotoa. Talon elinkaariajattelua nääs. Tehdään sinne sitten vaikka kuntosali. No ei tehdä.

8.9.2017: koppi ylhäällä vasemmalla on khh:een pyykkihuone, oikeassa kuvassa taas wc ja perällä pressutettu tekninen tila. Väliin jää avoin tila, jonne tulee kaapistot. Alakerta on käytännössä puoleksi yhtä suurta kodinhoitohuonetilaa.
Alhaalla vas. saunaa ja pesuhuonetta, seinäkkeen korkeus n.1,7 m, jolloin toivottavasti vesi ei juuri roisku lasiin. Seinään ei alettu kikkailemaan kiinteitä purnukkahyllyjä, vaan tehdään joko lasista hyllyt tai jälkikäteen wedilevystä tilanjakajana toimiva hylly.
8.9.2017: makuuhuoneet, harrastetila ja käynti saunatiloihin.

Yläkertakin alkaa muotoutua. Siellä on siis puurunkoiset kipsilevyseinät suunnitelmissa niin kantavuus- kuin myös budjettisyistä. Ja eipä ne seinän sisään liukuvat ovetkaan kovin kätevästi kiviseinään onnistuisi. Olen varmaan väärässä siinäkin.

Yläkerran kattoon ilmestyi maanantaina höyrynsulkumuovi ja tiistaina koolaukset kakkoskakkosella 40 cm välein. Sen jälkeen marssijärjestys oli seinän rungot kertopuupalkeista, jonka jälkeen tehdään laudasta 60 cm jaolla ristikoolaukset kattolaudoitukselle ennen levytyksiä. Meillä on kyllä vähän joka paikassa noita ristikoolauksia.  Puuta menee, työaikaa kuluu.

8.9.2017: eteinen ja makuhuoneen liukuoviaukko.
Runkoon jätetään 15mm seinien yläjuoksun yläpuolelle painumavara, sillä katto elää vuodenaikojen ja lumikuorman mukaan.
8.9.2017: kuvaa olohuoneesta käsin. Olkkari tuntuu riittävän kokoiselta mutta jälleen olisi voinut ottaa vaatehuoneesta lisäsenttejä kylppäriin.


Tekninen tila työn alle.

Työviikon aikana raksalla ehtii puuhastella muutaman tunnin illassa, jos sitäkään. Se aika pitää käyttää helposti aloitettaviin ja lopetettaviin askareihin. Ei sellaisiin, että menee puoli tuntia aikaa viritellä sirkkeleitä, kompuroita ja telineitä vain huomatakseen, että kash, sehän on aika lähteä mihinkään katoamattomien kotiaskareiden pariin.

Pedantin raksaajan stressitasolle ei tietenkään tee hyvää avata useita keskeneräisenä pyöriviä urakkoja itselle mutta ehkä tällaisella latinomeiningillä lopulta taas valmistuu useampi asia sitten yhtä aikaa. Tällä viikolla aloitettu uusi pikku-urakka oli teknisen tilan valmistelu koneille, mikä alkaa betonilattian hionnalla sementtiliimasta.

Käsin. Sillä rahinalla. Kuusi neliötä edessä.

Illassa tulee ehkä yksi neliö tulosta, minkä jälkeen toimistotyötekijän piilevä hiirikäsi ja pullisteleva välilevy ilmoittavat vähemmän hienovaraisesti olemassaolostaan.

Hidasta hommaa siis, varsinkin kun en tiedä tarkkaan ottaen mikä se on riittävä hiontataso. Hioin jokunen vuosi ihan lattiahiomakoneella pihasaunan betonilaatan, josta huolella valittu erikoisuretaanimaali korkkasi samantien irti. Maalivalmistaja oli sitä mieltä, että ei ollut hiottu liimoja pois tarpeeksi hyvin. No, jos kivet näkyy ja väri on tasainen, niin eikö ole riittävästi hiottu? Maalissa vika, sanon minä.

Betonipöllyissä lattiaa tuskallisen hitaasti hinkatessa haaveilin sen peittauksesta suolahapolla. Se olisi vaan cillitbang ja liimat räjähtää taivaan tuuliin.  Vaan kun ei tiedä mitä kaikki nuo lattiasta töröttävät muovi- ja kumiputket siitä happopommista tykkää, niin ei uskaltanut lähteä testaamaan, että onkohan ne nyt tehty haponkestävästä materiaalista vai ei.

Vastaava ei myöskään suosittanut käsihiomakonetta tai vastaavaa sähköistä värkkiä ettei tule tärveltyä lattiaa koloilla. Ajatteli varmaan, että se joku sinkoaa heti ensi metreillä käsistä ja suristelee seinät ja lattiat tuusannuuskaksi. Homma jatkuu siis manuaalisesti.

Rahina näyttää tämmöiseltä.
Homma on vähän niin kuin pesisi oikein olan takaa juuriharjalla räsymattoa.

Ikkunan apukarmien asennuksia myös iltapuhteena.

Toinen hiljakseen tehty pikku-urakka on ikkunan apukarmien teko, jota pystyi tekemään sateen keskeyttäessä ulkotyöt. Asentajahan tosiaan merkitsi meille mittakäynnillään kohdat, jonne apukarmit asennetaan.

Alapuut tulivat siis kaikkiin ikkunoihin valun yhteydessä finnfoamin pääle mutta lisäksi sivulle laitetaan myös puut pahimpiin kohtiin, käytännössä vain lasiovien kohdalle. Laitamme ne kosteussyistä kestopuusta mutta käsittelemätöntä puutakin näkyy käytettävän.

Lammin harkkoon koverretaan siis kolo, johon mahtuu 48x148 lankku. Mielummin liian pintaan (pari mm) kuin liian syvälle oli ohje. Leikkasimme pistosahalla ensin urat, ja sitten styroksi kaiverrettiin sorkkaraudalla ja muilla käteen istuvilla teräaseilla irti. Varmaankin se sellainen lämpövastuksella toimiva styrox-leikkuri olisi ollut sofistikoituneempi metodi mutta käy se näinkin. Styroksista tuli kuitenkin näin kovasti sotkua.
 9.9.2017 : apukarmia, kovin montaa näitä puita ei pitänyt laittaa, joten hieman askarruttaa millä pyhällä hengellä ne ikkunat lopulta pysyy paikallaan, kun sivuilla on kuitenkin vain sitä styroksia? Että uskaltaako tässä ikinä enää nojata yhteenkään ikkunaan elämässään.


6 kommenttia:

  1. Sehän alkaa hahmottua ja se on kiva vaihe! Rahinalla hinkkaaminen ei niinkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kiva nähdä, kun pohjasuunnitelma alkaa muotoutua! Rahinalla hinkkauksesta piti ottaa lomaa, tosin en tiedä oliko lautojen kantaminen sen kevyempää...

      Poista
  2. Hienosti hahmottuu :). Onko tullut ylläri tuntemuksia: tilava, liian pieni, kapea tms

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä tosiaan muutama eli tuo oh-keittiö akseli näytti paperilla ahtaalta mutta taitaakin olla ihan riittävä. Ja toisaalta noihin vessoihin olisi voinut ottaa vähän senttejä säilytyksen puolelta. Ei tullut huomioitua että ylhäällä sitä tilaa on korkeussuunnassakin paljon. Vessat tuntuvat vielä pienemmiltä kuin kuvassa.

      Poista
  3. Heti tulee ihan erilailla kodin näköä! Tuo on kyllä ihana vaihe, kun huoneet hahmottuu ihan uudella tavalla! :)

    Tosi kivalta kuulosti tuo teidän lastenhuoneiden yhdistämisidea! Meilläkin oli ensin ajatuksena tehdä juuri samalla lailla, mutta sitten päädyttiinkin tekemään siihen väliin vaatehuone. Hieman vielä harkinnassa tehdäänkö molemmille lapsille omat huoneet vai toisesta leikkihuone ja toisesta nukkumishuone.. Sisustamiseen on vielä aaaaika pitkä aika, joten vielä ehtii pähkäillä! :D

    Anni-Maaria

    VastaaPoista
  4. On kyllä kiva vaihe, tuntuu että kyllä tämä tästä etenee. Vaikka ilmeisesti nyt se hidas nysväysvaihe sitten vasta alkaakin.
    Meillä oli myös alkuperäisessä toiveissa vaatehuone lasten huoneiden väliin, sinne olisi kätevästi saanut lelutkin pois silmistä mutta helposti käytettäväksi. Mutta ei mahtunut, kun otettiin tila saunalle.
    Leikki- ja nukkumishuone toimisi kyllä myös hyvin, olisi se toinen tila sitten siisti ja rauhoitettu leluilta, ja toisessa saisi rauhassa vallita leikkikaaos.

    VastaaPoista

Kommentit otetaan ilolla vastaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...