sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 13: LVI-urakan aloitus ja EPS:ä taas

Tämäkin viikko alkoi vielä sateisissa merkeissä mutta se helpotti urakointia, sillä tiistaina oli yläkerran ensimmäinen seinäjuotosvalu ja tällä kertaa luonto oli pääosin huolehtinut kivien kastelun.

Maanantai-iltana en tehnyt muuta kuin siivosin kellarin lattian euron tuntipalkalla toimivien jatkuvaa valitusta ylläpitävien avustajieni kanssa. Kaatosateesta johtuen viskoimme puukalikat ja harjateräksen raadot vain pihalle karvaasti tiedostaen, että minkä taakse jättää sen edestään aika pikaisesti löytää. Kellari oli näin kuitenkin vapaa LVI-urakoitsijan aloittaa temmellyksensä milloin vain, kuin myös asennella kellarin lattiaeristys. Sitähän joutuu tekemään synkronoidusti noiden LVI-töiden kanssa.

Pellityksistä

Tiistaina päivällä oli se mainittu yläkerran ensimmäinen seinäjuotosvalu, ja myöhään iltapäivällä katseltiin vastaavan kanssa autotallin kysymysmerkkejä eli lähinnä kynnyksiin liittyviä eristyksiä, suunniteltiin milloin voitaisiin rukoilla betonimies paikalle lattiavaluihin sekä käytiin peltiliikkeen edustajan kanssa läpi urakkatarjous.
  • Huopakaton yhteydessä pellitys tarkoittaa tippa-, ikkuna- ja kynnyspellityksiä, syöksyputkia ja vesikouruja, tikkaita ja hormin peltejä. Kattoturvatuotteita ei tarvita, toisin kuin esim. peltikatolla. Toisaalta taas  meillä ylimääräisenä parvekkeella tarvitaan 20 m lattiavesikourua sekä tippapellit lasitusten alareunaan molemmin puolin laseja.
  • Kaikkien pellitysten väri on arkkitehtikuvien mukaisesti musta (RR-33), kuten ikkunoidenkin karmien,  ja kivitalossa ikkunapellit asennetaan ennen rappausta, jotta saadaan tehtyä ns. rappauskulma. Jos nuo pellit asennetaan vasta rappauksen jälkeen, pitää tuo sivusauma tilkitä elastisella massalla. Käy se niinkin mutta ei toki yhtä viimeistelty ratkaisu. Syöksyputket taas laitetaan rappauksen jälkeen, tosin meillähän ne tulevat puuverhouksen päälle eli asennus tehdään sitten loppumaalattujen lautojen päälle. En kyllä lähtisi niitä asentamaan ennen maalaustakaan hidastamaan maalausta ja pahimmassa tapauksessa sotkeutumaan maaliin. Mutta, peltiurakoitsija käy siis tontilla useaan otteeseen rakentamisen aikana.
Rappauskulmatiedonkin teille jakaa nippelitiedon ehtymätön lähde, allekirjoittanut siis.
 (kuva lainattu http://www.espp.fi/peltilistat.html)

LVI-työt alkoivat torstaina

Talotekniikan asennuksen aloitus on taas yksi merkkipaalu rakennusprojektissa. Kyllähän sen tiedän, että talot pääsääntöisesti aina lopulta valmistuvat jollain aikataululla mutta kun taloon saadaan  jotain varusteita rungon lisäksi, alkaa valmistuminen kodiksi näyttää entistä todennäköisemmältä. Tontille oli ilmaantunut jos jonkinlaista tarviketta, mukaanlukien Puruksen linjakaivot kylpyhuoneisiin.

30.6.2017: viemäriputkia pesuhuoneessa ja saunassa, otaksun. Tuohon ne linjakaivot tulevat sitten jatkeena.
Nyt kun näkee kuinka kapoisia nämä putket ovat, niin ei tartte enää ihmetellä miten ne menee niin helposti tukkoon pitkistä naisten hiuksista ja hiekkaisten koirien pesusta.
Toisen naapurin vinkistä laitoin hartaan pyynnön LVI-urakoitsijalle, että viemärit ja vesijohdot laitetetaan suoraan pystyyn, jolloin ei tarvitse leikata vinoja reikiä lattiaeristeihin. Tämä tietää kaivuutyötä LVI-miehille mutta se on silti kokonaisuudessaan pienempi vaiva kuin askarrella diagonaalisia reikiä EPS-levyihin.

Kyllähän tässä rakentamisessakin säästäisi kokonaisuudessa paljon aikaa ja vaivaa, jos jokainen vaihe tehtäisiin seuraavaa vaihetta helpottavasti, eikä siten mikä itselle on nopeinta.

 29.6.2017: samaan aikaan yläkerran seinät jatkavat kohoamistaan ja viimeiset  ulkoseinäkivet nostettu telineille. Urakka on tosin tauolla perjantain ja maanantain.

Lattiaeristeiden asennusta myös autotalliin

Viikonloppuna tämä yhden naisen eristysjoukko aloitti lyhyen harkinnan (pystyykö, no miksi ei pystyisi) jälkeen lattiaeristeiden asennusurakan ulkovarastosta.  Kerta se on ensimmäinenkin kerta eli pällistelin hetken rakennekuvia ja kuukkeloin pidemmmän hetken aiheesta sekä konsultoin kaikkia mahdollisia asiasta tietäviä tahoja. Ei vaikuttanut rakettitieteeltä. Ei kai tässä muuta kuin hihat ylös ja saha tanassa hommiin.

Katselin netistä hetken myös sitä aiemmin kaipaamaani  kuumaleikkuria  mutta jotenkin sanat "kuumenee jopa 510 asteeseen" yhdistettynä vilkkaisiin apulaisiini ja joka paikkaan nokkansa tunkeviin rakennustarkastajiin  saivat vielä harkitsemaan asiaa ja aloittamaan työn ihan normaalilla hienoteräisellä sahalla.

Kävin siis ostamassa ensitöikseni uuden käsisahan tylsistettyäni tähän asti timpurimme sahavalikoimaa omien ollessa mystisesti kadoksissa. Mukaan lähti myös kipsilevysahana myytävä villaveitsen selkeästi murhaavampi versio, jonka käytettävyydestä styroksin leikkuussa ei ollut ostoshetkellä mitään aavistusta. Arvelin, että kyllä sillä varmasti muutama kivilevy vielä teurastetaan, jos ei muuta. Teräasevarustelu meinasi karata aivan käsistä, koska teki kovasti mieli ostaa myös yksi punainen mora etteivät talon liikelahjamarttiinit menisi aivan pilalle raksahommissa.

No ei sillä kipsilevyveitsellä muuta tehnyt kuin 9-vuotiaan käsissä raksanopan.
Joutilaisuus on luovuuden alku.
Varastoon ja talliin on piirretty kaksi kerrosta styroksia paksuudella 50 ja 100 mm eli 50 mm ohuempi kerros kuin kellariin. Piti kyllä vielä rakennesuunnittelijalta tarkistaa, että riittäähän eristepaksuus lattialämmityksenkin kanssa (riittää mutta voi olla paksumpikin) ja pitääkö ulkoreunoilla olla paksumpi eriste (ei tarvitse nykypäivän eristepaksuuksilla).

Lisäksi varaston väliseinää vasten asennetaan liikuntasauman luomiseksi irroituskaista, muutoinhan valu tulee sitä Finnfoamia vasten seinillä. Irroituskaista paukutellaan kuulemma vasaralla seinään kiinni, siitäpä lisää myöhemmin, koska netistä ei löytynyt kyllä tarkempia ohjeita tästä aiheesta. Hetken aikaa käytin sen huolestuttavan seikan pohtimiseen, että tuo sokkeli ja varaston seinän alaosa on nyt eristetty tiiviisti sekä ulkoa (bitumihuopa) että sisältä (Finnfoam), että onko siellä sisällä nyt muhimassa vielä valusta kostea betoni? Että kauanko sen seinän pitäisi kuivua ennen eristyksiä?

Naapureiden vinkeistä viisastuneena tein ensin lattiastyroksien ladontasuunnitelman, ettei jäisi kapeita soiroja, ja toisaalta saumat eivät osuisi päällekkäissuunnassa liian lähelle toisiaan. Tetris-sukupolvelle piece of cake.

Varaston lattian sorapetiä joutui tasoittamaan laudalla vetäen, koska sen keskelle oli jätetty yksi ylimääräinen turha kasa maaurakoitsijoiden tervehdyksenä. Ottikko hieman pannuun tämäkin turha ja raskas työ, no otti.

Muutenhan varsinainen lattian tasoitus vaateriin tehdään betonivalun yhteydessä eli näiden eristeiden ei tarvitse olla mitenkään täysin luotisuorassa tässä vaiheessa, helpottava tieto.

Ja mitä minä just tein, jätinkö seuraavan työvaiheen tekijälle sen ongelman? Valakaa nyt siihen vaan suora lattia sitten, koska minullehan ei ole mitään styroksin suoruustoleransseja tiedotettu.

2.7.2017: Siinä sitä nyt on, ihan ite taas tein. En ole kyllä täysin tyytyväinen mutta tallin eristys sujunee jo paremmin. Alitajuista ahdistusta aiheuttaa kylläkin jatkuva pieni epävarmuus, että meneekö nämä kaikki hommelit nyt aivan oikein, kun kerran ammattilaisetkin tekevät virheitä, otetaanpa vaikka Suomen homekoulukanta esimerkkinä, amatööreistä puhumattakaan.

Kuten, mikä tää  lankun pätkä on...pakko se on irroittaa, että saa levyn mahtumaan alle, eihän tämä eristystyö tuohon voi tyssätä.
 Irroitusprosessi vaati taas hikeä, kyyneliä, sorkkaraudan ja vasaran mutta sieltä se perhanan ikuisuuksiksi kiinnitetty kalikka vaan lensi irti.

Illalla tuntui kyllä sänkyyn mennessä siltä kuin telaketjukaivuri olisi ajanut kahdesti päältä eikä aamulla tuntunut sen paremmalta, ei sen puoleen. Rakentaneilta ystäviltä lohdutuksekseni kuulin, että kyllä ruumis tähän raatamiseen tottuu. Eiköhän se ollut vain ystävällismielinen valkoinen valhe.

Totesin kuitenkin esim. käsivarsieni venyneen sen verran keväästä, että kykenin siirtelemään ihan yksin styrox-paaleja paikasta a paikkaan b sunnuntai-työpäivän päätteeksi. Keväällähän niiden liikuttelu ei onnistunut sitten millään omin voimin ja erityisesti näillä ulottuvuuksilla, mutta ilmeisesti noiden kiviharkkojen reuhtominen tässä viime kuukausina on sitten saanut nivelet sinkumaan sen kriittisen puuttuvat 10 senttiä, jotka mahdollistivat karhuotteen paalista. Oletettavasti samaa on tapahtunut myös sitten selän välilevyille, jotenkin on pidempi olo.


4 kommenttia:

  1. Oot sää vaan kova! Kyllä meillä hauskaa oli huvipuistossakin, mutta niin olisi ollut myös yhdessä raksatessakin. Tosin apulaisille olisi pitänyt keksiä jotain tekemistä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kroppa oli kyllä toista mieltä ja meinasi sunnuntai-iltana sanoa sopimuksen irti. Mutta ehkä tähän rääkkiin vielä tosiaan tottuu. Ilman huvipuistokeikkaa olisikin varmaan tullut jo lopullinen stoppi sekä henkisesti että fyysisesti, että hyvää se teki, myös niille pikku-apulaisillemme! Mutta uusi viikko, uudet levyt taas edessä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ajattelin, että jos entisajan naiset hoiti sotien aikaan maatilat, niin kai sitten yksi nykyajan emäntä saa vähän styroksia lattiaan. Homma jatkuu tällä viikolla, ja nyt pääsi jo tosissaan tasoittamaan soraa ja kiristelemään hampaita.

      Poista

Kommentit otetaan ilolla vastaan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...