torstai 13. syyskuuta 2018

Öljyvahatun parketin hoidosta pari sanasta.


Makuuhuoneisiin asennettiin harjattu ja öljyvahattu Timberwisen Carbon White-tammiparketti. Se tuntuu kestävän hyvin elämää. Yksi naarmu on saatu aikaan laahamalla jotain rahia, jonka jalan alle oli jäänyt roska mutta eipä sitäkään naarmua huomaa kuin lattianrajassa. Jossa  satuin jumppailemaan selkää. Muuten olisi varmaan jäänyt huomaamatta.

Parkettia ei muuten enää valmisteta, joten älkää turhaan huokailko ihastuksesta.

Kyselin sitten Timberwiselta vähän ohjeistusta miten tällaista öljyvahattua lattiaa oikein hoidetaan normaalin imuroinnin  ohella. Meillä kun on ollut aikaisemmin vain mattalakattuja parketteja.

Parkettia kannattaa pyyhkäistä lämpimällä laimealla Osmo Colorin (tai vastaavan valmistajan) öljysaippuliuoksella.  Ihan uusi hoitoaine itselleni vaikka luulin siivoustietämykseni olevan varsin kattava. Moppi pitää tietenkin olla vain nihkeä, huoneen toisen pään pitää olla kuiva kun olet ehtinyt ovensuuhun.  Pesuainettakaan ei saa olla liikaa, ettei se ala muodostamaan kalvoa puun pintaan.

Vähemmän on enemmän pätee totisesti parketin kuurauksessa.

Samaisen valmistajan puuvahalla voi myös yrittää paikallisesti paikata naarmuja tai isompia alueitakin. Meillä kun on tuollainen mustavalkoisen kirjava lattia, paras sävy on ihan väritön vaha nro 3062. Vahaa voi levitellä puhtaalle lattialle ihan vaikka vanupuikolla tai nukkamattomalla liinalla paikkauskoon tarpeesta riippuen.

Parketin puuta ja värikäsittelyä suojaa siis tuo öljyvaha, ja vuosien kuluessa voi tulla vastaan koko pinnan uusintavahaus. Saamieni ohjeiden mukaan se kannattaa tehdä koneellisesti, joten täytynee varautua sitten tilamaan työ oikein ammattilaiselta.

Kymmenen vuoden kuluttua taitaa muutoinkin olla jo isompi korjausremontin paikka edessä, joten siinähän se menee samassa konkurssissa. Laitetaan kaikki paikat taas priimakuntoon, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Siihen asti pitänee kestää jo puolen vuoden asumisen aikana kolhiintuneita seiniä. Turha siis harmitella vastamaalattuihin seiniin ennen muuttoa tulleita kolhuja, niitä jälkiä kuulkaa tulee hyvin äkkiä monta lisää.

Timberwisen sivuilta löytyy myös kattavampi ohje öljyvahatun parketin hoidosta.


Ps. pahoittelen että kommenttien julkaisu oli jäänyt pitkäksi aikaa, mutta kaikki on nyt julkaistu jälkikäteen. Jostakin syytä Blogger-ohjelma lakkasi lähettämästä kommenteista sähköpostilla ilmoituksen.

maanantai 3. syyskuuta 2018

Tammen sävyiseksi kuullotettua ulkokatosta.

Laudoituksen suunta on sama kuin sisäpuolen rimakaton suunta. 

Seinien rappauksen jälkeen pääsimme heinäkuussa aloittelemaan ulkokatosten alakattoja.  Halusimme tehdä ne rappausta vasten, eikä toisinpäin.

Katosta on yhteensä noin 130 neliötä ja ne laudoitetaan 20x95 hienosahatulla laudalla, joka kuului puuvalmiina Lammin toimituspakettiin.

Laudat kuullotetaan tammen sävyiseksi Sora-sävyllä.
Koska uusi lauta vaatii kolme käsittelykertaa pohjuste mukaan lukien on edessä kerrassaan masentava urakka, melkein 400 neliötä lautaa sudittavaksi.

Huomasinkin vasta kuullotusurakkaan ryhtyessä, että autotallissa majaillut järkyttävä kasa eli 1000 jm:ä lautoja oli kaiken lisäksi vajaa. Siitä puuttui toimitussopimuksen mukaiset alaterassikatoksen laudat.

Pino tässä vaiheessa pienentynyt noin puoleen. Tuossa alla lattialla näkyy muuten Mastertopin kuivasirotteen luonnollisen/betoninharmaa sävy kuivuttuaan. Alkujaanhan se oli kosteana aika karmaisevan sävyinen. 
No, asiaa Lammin kanssa setviessä ilmeni sitten, että juurikin nuo alakatoslaudat eivät sopimukseen kuuluneet vaikka teksteistä toisin olisi voinut ymmärtää eikä asia käynyt neuvotteluissakaan ilmi.

Kun ei kysytty, niin ei kerrottu. Tämä oli taas esimerkki siitä, että pitäisi osata kysyä mutta kun et edes tiedä mitä kysyä. Että katoslaudat eivät ole sitten ihan kaikki katoslaudat.

Onneksi tuo hienosahattu lauta ei nyt (ehkä?) niin kovin kallista ole, enemmän rasittaa lähteä sitä peräkärryllä taas kelkkomaan puutavaraliikkeestä. Mutta samalla tulee toki sitten loput katoksen koolauslaudat, sillä nekin ovat vastaavasti vajaat sekä  parvekkeen pystyrimapuut.

Eli ei riitä kilometri lautoja meidän katoksiin. On niin paljon terassia ja parveketta ettei varmaan ehdi yhden kesän aikana joka kohdassa majaillakaan tai kaikkea kalustaakaan. Mutta itsepähän tällaisen rakenteen suunnittelimme ja yleensä se tyhjä tila tuppaa kuitenkin täyttymään.

Se on sitä arjen entropiaa, joka esiintyy erityisen vahvasti lapsiperheessä.

Tikkurilan Valtti-sävyjen käyttö Teknoksen kuultomaalissa.
Räystäslaudat ja etupihan säänsuojassa olevan katoksen laudat käsiteltiin Tikkurilan Valtti Plus-vesiohenteisella kuultomaalilla.  Loput ajattelin käsitellä Teknoksen Woodex  Aqua Classic-kuullotteella, jolla ei tule yhtä muovimaista pintaa kuin Valtilla vaan sellainen luonnollisempi lopputulos.

Testasin ensin miten tuo Sora sävy käyttäytyy Woodexissa. Huolestuin kovin ensimmäisen kerroksen tuloksesta, eritoten märkänä. Näytti pienen possun nahan väriseltä. Ei hienostuneelta tammen sävyltä.  Jotenkin taittoi pinkkiin.

Myös Woodexia testaillut ja käyttänyt Rakentamisen Riemua-bloggari kannusti minua jatkamaan testausta kertoen Woodexin värin muuttuvan voimakkaasti a) kuivuessa ja b) toisen kerroksen jälkeen. Valtillahan sävy ei juuri kuivuessa muutu mutta tummenee toki toisen kerroksen myötä.

Muuttuikin se kyllä parempaan mutta ei kyllä vieläkään täysin toivottuun suuntaan.

Whaat??
Vasemmalla Sora-sävy Woodexiin sekoitettuna ja oikealla Valttiin.
Kuvassa näkyy myös ero pinnassa, Valtti on muovisempi ja kiiltävämpi kuin Woodex.  Ei kuitenkaan pahasti mutta miellytti tuo Woodexin pinta kyllä enemmän. Mutta sävy edellä mentiin tällä kertaa. 

Lopputulema oli se, että käsittelemme loputkin laudat Valtilla, sillä harmillisesti Woodexista ei löydy juuri vastaavaa viileää tammensävyä.

Tosiaankaan ilman testauksia ei kannata alkaa sotkea eri valmistajan sävytteitä toisen valmistajan tuotteisiin, sillä ihan samalla lailla ne eivät käyttäydy.

Kuultomaalit soveltuvat ylipäänsä parhaiten höylämäättömille laudoille ja aikaisempien testien mukaan  Sora-sävykin muutti väriään myös höylätyllä laudalla punertavammaksi.

Toisaalta ko. sävyä on myös käytetty ylimmässä kuvassa näkyvissä mattalakatuissa sisäkattorimoissa, joissa se taas esiintyy vähän syvempänä sävynä. Arvelisin sen johtuvan taas pigmentin määrästä, sillä kuultomaaleissahan niitä on vähemmän. Siksi ne antavat myös huonomman suojan UV-säteilyä vastaan. Kuultomaalit ovatkin käytännössä vain ohennettua maalia.*

Meillä kuultomaalia on suunnitteilla vielä pystyrimoihin, jotka ovatkin juuri auringonvalon suhteen aika kriittisessä paikassa. Joutunee varautumaan niiden uusintakäsittelyyn aika usein erittäin hankalasti yletyttävässä paikassa  tai sitten tingitään ulkonäössä ja laitetaaan ne harmaantuvasta siperianlehtikuusesta. Pohdinnan paikka. 

Valmista katosta etupuolella. 
Tässä vaiheessa meillä on valmiina etupuolen katos, ja työt jäivät odottamaan sähkäriä viimeistelemään ulkovalojen sähkövedot myös talon toiselle puolelle. Ne olivatkin jääneet viime keväänä kesken.

Sitä odotellessa aloittelinkin sitten sen ulkomaalausurakan sekä Jii viimeisteli vielä viimeiset parvekepilasterit, jolloin taas katoksen teko jäi kesken.  Etupuolelta talo näyttää nyt kuitenkin jo viimeistellymmältä.

Etupuolen  maalattua käytävää ja autotallin ovi. Johan näyttää paremmalta sisääntulo. 

Jo pintamaalattua pilasteria ja kattolaudoitusta etupuolella. Seinäpaneelin leveydeksi arkkitehtimme on määrittänyt 120 mm kun taas tuo katoslauta on sitä 95 leveää lautaa. Arkkitehti taisi määrittää myös kattolautojen välin mutta siinä nyt käytettiin jotain sopivan paksuista rimanpalasta mittana. 

Välikaton tarkistusluukku piiloutuu hyvin käytävän kattoon. Luukku nostetaan paikoilleen, siinä ei ole siis saranoita. Kattolaudat ammuttiin runkonaulaimella kattoristikoihin kiinni etupuolella. Takapuolella tarvitaan koolauksia.   


Konstsmiden kuparinvärisen ritilävalaisimen mallailua, hyvin uppoaa laudoitukseen. Käytävät ja parvekkeet valaistaan vain kattovaloilla ja niissä ei kovin tehokasta valaistusta kaivata.
Lisäksi parvekkeen lattialaudoituksen lomaan tulee lednauha. Mutta sen tekemiseen päästään vasta myöhemmin. 

Ulkokuoresta on siis kesken vielä  mustien osien loppuunmaalaus, parveke- ja terassikatot talon takapihalla ja parvekelattian laudoitus sekä pystyrimoitukset parvekkeen molemmissa päädyissä.


Kääk...tämä toteutus vielä edessä. 

Huokaus. Koko ajan tehdään mutta loppua ei  vaan näy.

Itseä pitääkin välillä muistuttaa, että onneksi täällä kuitenkin asutaan jo kuudetta kuukautta, ja aamukahvit saa hörpätä näitä verenpaineita laskevia maisemia katsellen. Ei tässä ole kiire enää mihinkään.

Mitä nyt saisi talon puuseinät maalattua tuosta pois talven alta...



*Lähteenä käytetty Hemgren &Wannfors (2012): Uusi pientalon käsikirja 

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Takka - mitä siitä nyt lopulta oikein tuli?



Takasta on ollut kyselyjä aika ajoin, joten teen vielä lyhyen yhteenvedon aiheesta. Varsinkin kun aihetta tuli käsiteltyä niin maan perusteellisesti suunnitteluvaiheessa.

Kyseessä on kiertoilmatakka, jonka sydän on  hissiluukullinen Piazzetta MA266SL.  Hormi taas on Schiedel Permeter-teräshormi. Se on  osin eristetty ja osin eristämätön.

Takalle on tehty raudoituksella vahvistettu  alue betonilaatalle ja kanto on huomioitu myös ontelolaatoissa eli  kohtaan olisi voinut  tai voi joskus asentaa painavamman varaavankin takan.

Takan syvyys on 60 cm ja leveys 80 cm. Korkeus on n. 3,3 m. Takkasydän on vuorattu Skamotecin silikaattilevyillä lattiasta kattoon ihan täysin ulkonäkösyistä. Emme halunneet hormia näkyville, se olisi ollut aika vallitseva elementti korkeahkossa tilassa. Nyt tuo tiilimuuri on sitä.

Olohuoneen yläkaton ja takan yläosassa on palovälikatto ja kuoreen on tehty kolme tuuletusritilää hormin kuumenemisen estämiseksi. Näistä ritilöistä kaksi tuli mustina erikseen tilattuna ja kolmas, valkoinen tuli takkasydämen mukana. Sen spraymaalasin kuumaa kestävällä maalilla mustaksi. 

Muutoinhan tuollaista teräshormia ei saa peittää, ellei tuuletusta varmisteta. Näistä vaatimuksista kirjoittelin myös aiemmin. Direktiiveihin ja muihin määräyksiin kannattaa perehtyä huolella, jos haluaa teräshormin jättää maskin taakse.

Palovälikatto, eristämätön hormi sen alla sekä
 silikaattilevyllä vuorattu peräseinä.
Meillä takan asensi ja kuoren rakensi ammattilainen. Näppärä tekee myös itse mutta hormi on parempi asennuttaa joka tapauksessa ammattimiehellä.  Silikaattilevyn leikkaus on ilmeisesti vähän vistoa puuhaa ja lisäksi ne ovat niin kalliita, että suteen ja sekundaan ei ole varaa.

Rapattua Skamotec-levystä tehtyä kuorta.
Ritilöiden lisäksi tuuletusta varten jätettiin raot katonrajaan.

Niitä kiertoilmatakka-asentajia onkin sitten vähän vaikeampi löytää, ainakin näillä leveyspiireillä.  Löytyi kuitenkin ennen kuin kupsahdin epätoivon alhoon. Kaksi pitkää päivää taisi koko työssä hänellä sitten kulua.

Takkasydämelle tulee takaseinästä tuloilmahormi lattianrajassa. Meillä käytettiin ihan muovista viemäriputkea ja se suljetaan perhospellillä takan sivusta. Vähän se pelti kyllä vetää, täytyy sanoa.  Ei ole ihan tiivis. Siitä ei ole siis erikseen hormia takkasydämeen vaan takka ottaa ympäriltään vapaasti korvausilman. Vetäisee siis varmaan samalla nurkista viimeisetkin rakennuspölyt. Toisissa malleissa korvausilmaputki kytketään suoraan takkasydämeen.

Tuloilmaputki takalle. Tästäkin kuvasta on jo yli vuosi.

Lisäksi iv-koneesta pitäisi löytyää myös takkatoiminto. Ei ole kyllä muistettu testata sitä (tai todentaa koko olemassaoloa), sillä takka on vetänyt oikein hyvin ja meillä on lvi-puolen koneiden koulutukset edelleen saamatta.

Takkasydämessä itsessään on myös savupelti, jota säädetään tulipesän yläpuolisesta valkoisesta säätimestä. Hormissa sitä ei nyt ole. Hormi kun jäi sinne muurin taakse piiloon. Takkasydän itsessään on myös tiivis, joten kylmää ilmaa ei sen kautta puske taloon tai lämmintä karkaa taivaalle. Valkoinen säädin on tarkoitus töpötellä varovaisesti mustaksi jonakin sadepäivänä, kun ei ole enää mitään muutakaan tähdellistä raksahommelia.

Takan rakentamisesta löytyy lisää tietoa täältä. Takkasydämen ja Skamotec-levyt tilasimme Tulituotteelta ja Schiedelin hormin taas sai edullisimmin paikalliselta rautakaupalta.

Takka pinnoitettiin ihan tiiliä imitoivilla mustilla laatoilla mutta sen olisi voinut myös rapatakin. Silikaattilevyjen pinta ei lämpene yli 60 asteeseen, joten kovin merkittäviä vaatimuksia pinnoitteelle ei ole. Lattian ja laatanraja saumattiin silikonilla.


Tällä, tähän asti siis vähäisellä käyttöasteella olemme tyytyväisiä takkaan. Se ei ole kolmeen suuntaan avautuva mutta tuli näkyy tilassa hyvin ja takka lämmittääkin hyvin. Ja musta, jykevä takka on itsessään sopivaa vastapainoa tilan toisessa päässä olevalle mustalle keittiölle.

Olisi kuitenkin  pitänyt ymmärtää suunnitella heti alussa tilaa takan ympärille mutta tehtiin sitä maisemaikkunoiden ja keittiön ympärille, ja takka pääsi vallan unohtumaan suunnitteluvaiheessa vaikka oli se meidän suunnittelutoivelistalla kyllä.

Takka on siis niitä asioita, jotka on syytä suunnitella heti alussa kaikin puolin valmiiksi. Eikä vähintään siksi, että hormi mahtuisi kulkemaan kattotuolien välistä juuri oikeasta kohdasta.


perjantai 10. elokuuta 2018

Hiidenpesä testaa: mattamustan eri sävyjä.



Musta lauta on edelleen pinnalla rakennusprojektissamme.  Talon ulkoverhous ja eritoten naulankohdat odottavat toistaiseksi lopullista maalauskerrosta välimaalatun pohjan päälle.

Valmiiksi teollisesti välimaalatulla ulkoverhouspaneelilla saimme aikalisän viime syksynä maalaustöille, ja pystyimme viemään rakennusprojektia eteenpäin muilta osin kohti muuttovalmiutta. Talokin näytti heti jo melkoisen viimeistellyltä, vaikka se viimeinen silaus puuttuikin.

Hintaeroakaan ei juuri tule käsittelemättömiin lautoihin nähden, mikäli paneelit ottaa valmiiksi välimaalattuna -varsinkin jos laskee omalle maalaustyölle osuuden, ulkopuolisesta puhumattakaan.

Välimaalauksen etuna on myös maalatut pontit. Panelointi elää sään mukana, ja jälkikäteen maalattujen paneelien kuivuessa voi tulla maalaamattomat ponttien kohdat kurjasti esiin.

Välimaalaus kestää pintana 12-18 kk mutta tämän kesän loputon auringonporotus yhdistettynä mustaan väriin alkaa tehdä tehtävänsä ja aloittelemmekin lopullisen maalauksen tänä kesänä. Ehkä jopa viimeistelemmekin.

Nordica Ekolla välimaalatut laudat, Caparolin musta rappaus, tammiviiluovi ja Sora-sävyllä kuullotetut katoslaudat (kyllä, 25 neliötä tehty, enää 100 neliötä jäljellä)..
Huomatkaa myös jumalaton kolo ovikellolle, ei tullut kommunikoitua sähkärille, että menimme itse ostamaan urakan ulkopuolelta sellaisen peukalon kokoisen painikkeen siihen.
Koska välimaalaussysteemi on tehty sahalla vesiohenteisella akrylaattipohjaisella Teknoksen Nordica Ekolla päädyimme lopullisessa pintamaalissa myös Nordicaan mutta sarjan Matt-maaliin.  Samassa systeemissä pysyttely takaa paremmat lähtökohdat maalipinnan kestolle.

Peittävä maali valittiin alun perin arkkitehdin suosituksesta ulkoverhouspaneeliin, ja kyllähän se paremmin sopiikin vahvasävyisen mustan rappauspinnan kanssa.

Tämän vuoksi jätimmekin helpommin kuluvat peittosuojat ja kuullotteet kokonaan pois vaihtoehdoista. Niiden aikanaan ränsistyvä ulkonäkö ei sopisi rappauksen kanssa yhteen. Kuten yllä olevasta kuvasta voi jo aavistellakin.

Matt-maalia jo testasinkin aitaan sekä venevajaan ja olimme tyytyväisiä kauniiseen, himmeään pintaan. Se sopisi paremmin himmeän mustan rappauksenkin kanssa kuin kiiltävämpi Eko. Toki kiiltävä maalipinta taas olisi helpompi pitää puhtaana kuin mattapinta. Tämä saattaa käydä myöhemmin kyllä mielessä.

Musta ei ole vain yksi sävy, sehän onkin käynyt jo selväksi.
Välimaalauksessa, aidassa sekä venevajassa käytetty värisävy oli Tikkurilan värikartasta TVT 564X. Sehän esiintyi Tikkurilan ja Teknoksen maaleissa hieman eri sävyisenä.

Päätimmekin vaihtaa mustan sävyn Teknoksen omiin värisekoituksiin, ja testasimme kolmea eri sävyä, joita vertasimme samalla tuohon Tikkurilan sävyyn sekä mustahkoon ulkorappaukseen.

Aluksi ajatus oli ottaa hieman tuota 564X:ää vaaleampi sävy, joka sopisi harmaaseen taittavaan rappaukseen. Rappauksen väri vaihtelee kuitenkin valon ja varjon vaikutuksesta niin voimakkaasti, että totesimmekin, että puuosissa on parasta pitäytyä perusmustassa sävyssä sen sijaan, että yritämme saada kahta eri materiaalia sopimaan toisiinsa värin puolesta täysin.

Testaukseen otin lopulta seuraavat kolmea sävyä:

1) N 9000-S (Ferrex musta)



2) N 8500-S tai T1383 (Falun Svart )





3) Matt-maalin valmismusta  (eli tehdassävy, ei  sävykoodia eikä väriliuskaa)



Näiden lisäksi olisi ollut mustina vaihtoehtoina vielä tuttu koodi RR33 sekä  Teknoksen oman ulkovärikartan tummin sävy T7063, joka puolestaan on sävytettävä, valmismustaa lähellä oleva mutta ei täysin sama sävy.



Arvelimme kuitenkin optimistisesti vaihtoehdon löytyvän jo näiden kolmen sävyn joukosta.

Falun Svart eli N 8500-S osoittautui hitusen liian vaaleaksi. Se edusti tummanharmaiden tumminta päätä testauksessa. Mutta muutoin se on erittäin kaunis, neutraali tummanharmaa, jos joku sellaista taloonsa etsii. Tietyssä valossa lähestulkoon musta sekin.

Se kävisi varmasti hienosti eri valmistajien lato-tyyppisiin valmistaloihin tai tummanpuhuviin hirsitaloihin. Ja siihen valkopuitteiseen mustaan kesämökkiin, joka tuo mieleen Tanskan ja Norjan saaristot. Alkoikin tehdä mieli maalata meidän pohjoisen punamultamökki juuri tällä sävyllä.

Vasemmalla lauta S 8500-N, sitten  Matt valmismusta, keskellä TVT564X ja oikeassa laidassa N 9000-S.

N 9000-S ja valmismusta olivat niin lähellä toisiaan, että ei kyllä silmämääräisesti pystynyt näkemään eroa.

Tirkistelimme kyllä parhaamme mukaan Jiin kanssa koemaalauksia eri kulmista sekä valossa että varjossa.

Jos jotain piti keksiä eroksi, niin valmismusta taittoi ehkä hitusen harmaansiniseen mutta se saattoi johtua katselukulmasta.

Molemmat värit ovat oikein tyylikkäitä perusmustia ja päädyimme sitten valitsemaan N 9000 -S lopulliseksi sävyksi juuri siksi, että tuo valmismusta ehkä, mahdollisesti saattoi taittaa siniharmaaseen.

Voittajaksi selviytyi oikean laidan neljä maalattua lautaa S 9000-N. 

Talomaali kannattaa kyllä ehdottomasti testata suoraan seinään sudittuna vähän isompana pintana. Värisävy voi vaihdella kovasti kun paneeli nostetaan seinälle verrattuna siihen, että sitä tiiraillaan vaikka yläpuolelta.

Lisäksi sitä kannattaa katsella hetken aikaa eri valaistusolosuhteissakin. Nehän vaihtelevat vielä talven ja kesän välilläkin, että jos on aikaa tahi kärsivällisyyttä, kannattaa sävyt testata hyvissä ajoin vuodenkierronkin mukaan.

Mekin olisimme voineet mainiosti tehdä testimaalaukset jo viime syksynä ja pällistellä niitä pitkin vuotta kesään asti. Siinä olisi ehtinyt muuttaa mieltä moneen kertaan sitten.

Sen verran erikoisen värisiä taloja on välillä näkynyt tuolla tien päällä, että epäilys herää onko siellä nyt maalivärejä testailtu huolella, jos ollenkaan.  En ole ainakaan ikänä nähnyt maaleja isompana eränä alennuksessa, että tuskin sitä syreeninviolettia maalia on ostettu, koska 'halavalla saatiin'.

Tai mistä minä tiedän, jos ne näkemäni kovin eksentriset maalivärit onkin testattu huolella ja valittu rakkaudella.

Näin me nyt tehtiin.



* yhteistyössä Teknoksen kanssa.*


sunnuntai 5. elokuuta 2018

Pitäisi...


Kun muuttaa hieman keskeneräiseen taloon, täytyy tehdä -työt kokevat muodonmuutoksen pitäisi tehdä -hommiksi.

Ja jokainen tietää, että pitäisi tehdä -hommeleiden suoritusaikajana voi olla hyvinkin pitkä, riippuen omasta keskeneräisyyden sietokyvystä, joidenkin mielestä ehkä saamattomuudesta ja toisten näkökulmasta elämän priorisointikyvystä.

Kallistun viimeisen kannalle itse.

Siksi ne viimeiset tai kaikki listat voivat olla vuosiakin laittamatta, jopa talon myyntiin asti.

Mitäs meillä pitäisi tehdä?

Pitäisi ainakin

...laittaa ne lattialistat kahteen huoneeseen

... laittaa silikonisaumoja kylppäreihin ja kodinhoitohuoneeseen

... kiinnittää kynnyksiä ja kynnyslistoja

... listoittaa liukuoviaukot

... viimeistellä ulkoverhous

... MAALATA se

... tehdä parveke valmiiksi

... laudoittaa terassin ja parvekkeiden katot

.... kuullottaa sitä varten vielä 100 neliötä kattolautaa

... viimeistellä laituri

.... saumata keittiökaapistojen pari saumaa

... kiinnittää loput  lednauhojen muovidiffuussorit listoihin

... ratkaista vessan lednauhan ongelma ja asentaa nauha

... siirtää mittavirheestä kärsivää kodinhoitohuoneen tasoa

... asentaa khh:n vaatetanko

... kehitellä vaaterekkisysteemi vaatehuoneen toiselle seinälle

... tehdä ruokakomeron hyllyköt

... nikkaroida kuraeteisen naulakko

... RAKENTAA väliseinä autotalliin

... tasoittaa ja maalata autotallin seinät

... maalata varaston katto

... tehdä autotalliin koiranpesupiste

... rakentaa lastenhuoneiden väliseinä


Mitä ihmettä, kuinka voimme edes asua näin keskeneräisessä talossa?

Vieläpä silminnähden tyytyväisenä.




lauantai 28. heinäkuuta 2018

Kaikki tiet vievät Porista kotiin - Asuntomessut 2018.

Piipahdimme 32 asteen helteestä huolimatta päiväseltään Porin Asuntomessuilla kanssabloggaaja Annan (30 vuoden unelma) kera. Muu perhe kun kieltäytyi kategorisesti lähtemästä katsastamaan muiden koteja, kun omat ovat jo lähes valmistumassa käsiin.

Katsastukseen varustauduimme katsomalla ja merkitsemällä kiintoisat kohteet edellisellä illalla pikaisesti Dekolehdestä ja unohtamalla kartat kotiin sekä yhdenmukaisilla Keenin urheilusandaalella, jolloin marssiväsyminen ei johtuisi ainakaan jaloista. Toinen meistä muisti myös vesipullon (kyllä, täyttöön löytyy vesiposteja matkan varrelta) ja toinen aurinkorasvan.

Kuumuus oli niin infernaalinen, että kamera- ja kännykkäakut irtisanoivat yhteistyön 3,5 h kohdalla. Viimeiset kohteet jäivät siis kuvaamatta.

Parkkipaikalta oli lyhyehkö matka alueelle eikä siellä juuri ollut ruuhkaa. Rauhassa sai katsella kohteita ja alueen keskivaiheella olevassa bistrossakin oli tilaa. Kiertointoa söi vain polttava paahde, jota alueen vieressä virtaavalta purolta  (Kokemäenjoki aiheutti valtavan pettymyksen, odotin kai jotain Kemijoen tapaista majesteettista näkyä) tuleva tuulenvire välillä vilvoitti.

Yleisvaikutelma alueesta oli tolkun talot. Messuilla näkyi jatkuva suuntaus kompakteihin koteihin, joihin meillä ihan tavallisilla, keskiluokkaisilla rakentajilla on varaa. Toki ne messuesitteiden kustannusarviot aiheuttivat silti naurunpurskahduksia epärealistisuudellaan.

Puuta näkyi monessa kohteessa, oli rimakattoa tai puuseinää. Osb- levykin oli saanut ylennyksen varastoseinistä asuintiloihin.

Samoin tänäkin vuonna näkyi marmori- tai greigensävyistä laattaa. Mustat keittiötkin pitivät vielä pintansa. Mikrosementtiä oli muutamassa kohteessa,  ja useat vessat olivat ihan maalatuilla seinillä. Enää niitä ei laatoiteta lattiasta kattoon.

Pitäisikö huolestua siis, että oma koti on ihan valtavirran mukainen vaikka yksilöllistä haettiin.

Aamulehden kolumnissa ihmeteltiin miksi vessanpöntöt on palautettu paraatipaikalle saunan kylpyhuoneisiin, ja niin ihmettelimme mekin. Ei kuulu pönttö ja lasiseinäinen sauna samaan avoimeen tilaan, varsinkin jos paljon saunotaan. Joku seinäke pitää olla näkösuojana.

Arvattavasti kiire näkyi viimeistelyissä. Pisti silmään ryssänjiirit listoissa, väärät mitoitukset ovilistoissa ja keskeneräiset kynnykset. Osa sävyvalinnoistakin lienee tehty kiireessä, ei sopineet yhteen tai sitten vika oli katsojien silmissä.

Samoin näkyi kiire suunnitelmissa: valokatkaisimia liukuovien alla, eri korkuisia lattioita ja muuta hassua. Pystyimme hyvin samaistumaan rakentajien tunteeseen: "voe v%$&n v#$^u, miten tää nyt tälleen tuli?"

Pihoista ei näillä messuilla saanut mitään irti mutta ihania terasseja ja parvekkeita oli senkin edestä. Ihmettelimme myös miksi monessa kohteessa pieni piha oli uhrattu autoille tallien ollessa pihan perällä. Toivoisikin messuorganisaation julkistavan rakennuskaavan pääkohdat, jotta tietäisi johtuuko osa ratkaisuista kaavasta tai rakentamismääräyksistä.

Pidemmittä puheitta kuviin:

Puuta sisätiloissa.
Kiva tilanjakoseinä rimoista.  Tämmöisen voisin laittaa tulevaan pihasaunaan. 

Tämmöinen pukuhuone on kyllä luksusta. Katselin myös kateellisena puusäleikaihtimia joita meille ei sitten tullut liian isojen ikkunoiden vuoksi.  Mielessä kävi kyllä myös, että olisiko tuon ikkunan voinut tehdä listoitta. 

Timberwisen parketinjämistä tehtyä seinää. 
Tämän vessan rimakatto oli tehty ilman mustaa taustaa, ja takana olevat koolausrimat näkyivät selvästi. 


Muutama tumma keittiö.
Pahoittelen huonoa kuvaa, sillä venäläinen kuvausryhmä (jonka kuvauksen takana hiippailimme hikisen pöllön näköisenä, tai ainakin allekirjoittanut) aiheutti ahdistusta. Tämä taitaa olla tummansininen mutta tyylikäs niinkin paksulla tammitasollaan. Aamiaistilan art deco-tyylinen tapetti on kiva yllätys. 
Tämähän on lähes kuin meidän keittiö. Siksi varmaan kaipaankin välitilaan jotain. Vaikka ikkunaa...
Nuo lamput (Mater: Ray) laitan muistilistalle, sillä yläkerran vessan peilien sivuille on edelleen lamput etsinnässä. Nämähän olivat myös tuossa ensimmäisessä kuvassa. 

Satunnaisia sisustusyksityiskohtia.


Jossain vaiheessa vaihdetaan jo hyvin palvelleet sohvamme konjakinväriseen nahkasohvaan. Oli se muotia silloin tai ei. Nyt vissin on. 

Kerrassaan ihana laatta. Laittaisiko sittenkin meidänkin kodinhoitohuoneeseen sellaista peräseinälle ja toiseen välitilaan?

Jos ei olisi jo lastensänkyjä, ne olisivat tässä (Stellarbed, Nukkuville).
Työpöytänurkkauksen toteutus Ikean Paxilla ja jollain pöytälevyllä on edelleen idean asteella. Levy voisi levätä myös kaappien päällä, jos hyllyjen korkeus osuus kohdilleen.
Tässä Lammin kivitalossa oli lämmin tunnelma ja silti kivitalofiilis.
Mutta, olen edelleen iloinen että laitoimme itse ne led-nauhat seinänrajaan eikä tällaisina raitoina. Vaikka hinta onkin se, että kaikki seinien epätasaisuudet näkyvät. Kiviseinillähän se ei ole ongelma mutta muutamalla levyseinällä kyllä. 

Terassin puolella.
Jonkinlainen ulkotakka pitäisi saada terassille tai pihasaunan yhteyteen. Tämmöinen ratkaisu on jo myöhässä hormin vuoksi vaikka se alkuperäisellä toivelistalla olikin.
Näitä kukkalaatikoita raaskisi laittaa uloskin. Taitavat olla muutamin muutoksin kopioituja versioita Fermin kukkalaatikoista mutta jos ne ulos laittaa, en ehkä kokisi niiden ostosta huonoa omatuntoa. 

Tai voisihan ne kasvit, varsinkin syötävät sellaiset nostaa näin runsaamminkin esiin.  Ensi kesän asioita. 
Kivat tuolit. Tarvitsemme mekin  uudet, vähän entisiä jykevämmät tuolit parvekkeelle, ettei tuuli paisko niitä ympäriinsä. 

Jos olisi lasitettu parveke, siellä voisi olla tälläinen tuoli. Onko mukava vai vain silmäiloa. En tiedä, koska en kehdannut testata.

Kaikkinensa kiersimme messut lopulta neljässä tunnissa, ja seikkailimme sen jälkeen takaisin kotiin Pirkanmaalle. Ilahdusta kahdessa huonoon navigaattoriin turvautuneessa naisihmisessä aiheutti se, että kaikki valtatiet johtivat lopulta kotiinpäin.

Hyvin pääsee Porista pois.

torstai 26. heinäkuuta 2018

Hiidenpesä seikkailee Instagramissa.


Hiidenpesä on aktivoitunut somemaailmassa,  ja löytyy nyt myös Instagramin puoleltakin vastaperustetulta tililtä  @hiidenpesa.

Insta-noviisina päädyimme julkisella tilillä harjoitellessa jo väärään seuraankin, kuten black house-klubiin. Vastaanotto oli ystävällinen tai sitten ironia meni meiltä iloisesti ohitse.

Keräilen tänne yksittäisiä mieltä lämmittäviä otoksia projektin ajalta.  Julkaisen jatkossa myös kuvia, joista tulee blogipostausta vasta myöhemmin.

Hyppää seuraamaan meitä!



perjantai 20. heinäkuuta 2018

Venevajan kasvojenkohotus

Ei niin suloinen mutta täysin tarpeellinen venevaja nököttää suoraan silmien edessä, kun olohuoneesta vilkaisee ulos. Varsinainen silmänsärky ollut tähän asti.

Lohduton näky ennen pihatöitä.
Vajahan säästettiin pihatöiden yhteydessä, nykäistiin siltä ruoto suoraksi ja nostettiin se harkoille ja sorapedille. Vahvistettiin alajuoksujakin.

Kattokin korjattiin, tuulet olivat repineet vanhan katteen pois, ja kastelleet kattolautoja. Jii vaihtoi mädäntyneet ruodelaudeet tarpeellisin osin ja lisäsi kolmiorimat päätyihin.

Huopamies kävi tohottamassa uudet kerrokset bitumia paikoilleen. Ehdotteli viherkattoa, josta kovin innostuin mutta Jii ei siihen suostunut. Epäili, että kuormaa kertyisi liikaa märän mullan myötä.

Runko oli nyt siis suorana, ja kattokin komeili tummanharmaana. Tuli pakottava tarve maalata jollain ruskealla aineella käsitelty vaja mustaksi.

Sai olla ulkona ja lykättyä taas sisähommia, kuten alakerran laattalattian seinänvieruksen akryylimassausta. Kuka nyt sellaista haluaa nyhvätä keskellä kauneinta kesää.

Hieman parantunut näkymä vajan ylösnoston sekä katon korjauksen jälkeen. 

Mutta ei sitä heti päässyt heiluttamaan pensseliä. Piti puhdistaa ensin pinta. Harjasin vajan juuriharjalla, ja samalla irtoili hämäkin verkkojen lisäksi hyvin alkuperäinen maali tai mikälie sen ajan kuullote pölynä ilmaan. Ja suuhun. Ja silmiin. Ja tukkaan.

Vastaan tuli myös muumioitunut mehiläinen. En kirkunut. Kun on nukkunut -hieman rauhattomasti tosin- fidziläisen teelautasen kokoisen hämähäkin kanssa samassa bungalowissa, ei kotimaiset hyönteiset saa paniikkiviisaria värähtämään. Hämmästyin kyllä perinpohjin hyönteisen muinaisegyptiläisestä kohtalosta. En kuitenkaan ilahduta herkkänahkaisempia lukijoita kuvalla raadosta.

Ylösnousseet irtonaulat piti myös naputella takaisin vasaralla, ja Jii oli myös ammuskellut lisää nauloja vuorauksen kiinnityksen vahvistamiseksi.

Olin ajatellut vajan koristeeksi jotain peittosuojaa mutta Nordica Mattia oli 5 l jäljellä aidanmaalauksen jälkeen, joten päätimme käyttää sen loppuun. Maalasin nyt vanhan pinnan päälle, vaikka se oli paikoin puupinnalla ja jonkinlainen pohjamaalikin olisi voinut toimia alla. Tulkitsin kuitenkin mukavuudenhaluisesti tekeväni huoltomaalausta.

Tuli hieno, vaja on hiilenmusta mutta puunsyyt näkyvät kauniisti. Taidan olla nyt vähän ihastunut tähän mattapintaiseen maaliin.

Metalliset helat maalasin ihan mustalla spraymaalilla. 

Kolmiorimaa siinä  ja puuttuva päätypelti katolta. 

Nooh, ettei totuus unohtuisi, valitettavasti vaja pitää vielä korjata järveltä päin. Oviaukkoa pitää leventää veneellemme ja sen jälkeen saan sen maalattua loppuun. Se vaatiikin jo melkoisia telinetöitä, sillä pääty on tietenkin veden päällä.

Lisäksi pitää laittaa vielä katolle ne päätypellit, tietää rautakauppakäyntiä.





Mutta illuusio mustasta vajasta on jo luotu olohuoneen näkövinkkelistä käsin.

Vanhan rouvan täydellisen faceliftin resepti:
musta maali Teknos Nordica Matt  sävynä TVT 564X,
katto Icopal antrasiitti.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Mustaa ulkorappausta?

Ulkorappauksen viimeinen vaihe oli lopullinen pintakerros. Sekin hierrettiin käsin, jolloin pienin raekoko on 2mm.

Pintastruktuuriksi arkkitehti suositteli hiertopintaa mutta joku väärinkäsitys kävi ja meille tulikin piirtopintarappaus eli tuollainen kuvan mukainen merenpohjakuvio.

Vaan ei se yhtään mitään, sillä se miellytti kyllä omaa silmää enemmän. Yritän olla miettimättä sen enempää miksi arkkitehti näki kuitenkin sen hiertopinnan arkkitehtuurin sopivampana.


Suurempi jännityksen aihe olikin väri. Olin Caparolin tummimman sävyn käynyt katsomassa eräässä pirkanmaalaisessa kohteessa ja sävy näytti liian vaalealta mustiin puuosiimme verrattuna.

Caparol kehittikin rappausyrityksen pyynnöstä vielä tummemman sävyn, jonka päälle olisi mahdollista laittaa vielä maalikin. Sävy sai rappareiden myötä yksinkertaisen nimen Must eli musta.

Saman sävyn yhteensovittaminen eri materiaaleissa; puussa, rappauksessa, pellissä ja huovassa on varsin haastavaa. Varsinkin kun otetaan vielä mukaan valot ja varjot, sekä auringonvalon väri eri vuodenaikoina, muuttuu värien mätsäys vielä vaikeammaksi.

Suorastaan mahdottomaksi, jos aletaan täydellisyyttä tavoittelemaan.

Joten, ulkoseinät ovat nyt mustat.

Silloin kun ne ovat varjossa tai katoksen alla.

Tai kauempaa katsottuna.



Nyt taas näyttää puunväriset ikkunapokat juuri oikealta valinnalta. 


Vierestä katsottuna ne ovat tummanharmaat.

Itse asiassa mustien ikkunoiden pokat olivat vaaleammat kuin rappaus mutta  vesipellit taas mustemmat.
Molemmat oli tilattu mustina mutta näköjään ikkunanpeltien Ral9011 on hyvin paljon vaaleampi kuin vesipeltien RR33. Olisi pitänyt tämäkin tarkistaa paremmin, höh.

Käytävää. Nyt pääsisi tekemään kattoa vähän joka puolelle
-jos viitsisi valtata 800m lautaa tammen sävyiseksi.

Pahimmillaan suoraan mustien puuosien alla, keskipäivän auringonvalossa ne ovat sinisenharmaat.


Ovat riittävän mustat ja toivotaan, että sellaisena säilyvät.

Musta on. Ja katsokaa meidän hienoa nurmikkoa! Sitä on kasteltu antaumuksella. 

Meillä on tiedossa vielä ulkoverhouksen maalaus kertaalleen käsin, ja tässä yhteydessä on mahdollisuus yhteensovittaa maalin väriä hieman enemmän tuohon rappaukseen.

Jo pelkästään maalin vaihtaminen kiiltävästä mattapintaiseen kyllä jo haalentaa tuota mustaa sävyä lähemmäs rappauksen väriä.

Tämä tarkoittaa sitä, että Hiidenpesässä testaillaan kohta taas mustia maaleja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...