torstai 14. joulukuuta 2017

Arkieteisen naulakko vanerista - DIY suunnitelma

Alakerran sisäänkäynnin yhteyteen on suunniteltu arkieteinen avonaulakolla eli mudroom.

Avonaulakko jaetaan kolmeen osaan: lapsille omat looshit ja aikuisille yksi yhteinen. Lapset on tarkoitus ohjata käyttämäänkin koulusta kulkiessa enemmän tätä sisäänkäyntiä, sillä se sijaitsee myös heidän huoneiden vieressä. En tiedä onko tuhoon tuomittu suunnitelma.

Avonaulakon toteutustapa on ollut avoin mutta tässä rakennusprojektin myötä suunnitelma on kehkeytynyt jossain takaraivossa muhien. Tämä onkin yksi oppitunti taas itselle, ihan kaikkea ei kannata suunnitella alussa -jos ei ole pakko- vaan antaa ajan kulua ja ajatusten kehittyä.

Monia toteutuksia voi jättää vaikka vasta muutonkin jälkeen, kun näkee paikoillaan omat tavarat ja tilojen mittasuhteet. Tilan todellinen käyttökin ehtii vähän hahmottua hetken asumisen jälkeen. Voi syntyä paljon parempia ratkaisuja, kuin kiireessä sinnepäin tehden.

Lähtökohtia avonaulakon suunnitteluun ovat

  • Kellarin sävymaailma on hyvin valkoinen ja kaipasimme vähän kontrastia siihen. 
  • Samoin kuin linkkiä yläkerran mustiin kiintokalusteisiin sekä kalusteiden vanerireunoihin. 
  • Portaikko tulee myös olemaan musta, joten kaapisto saisi jotenkin yhdistyä siihenkin.

Materiaali saisi siis olla puuta ja suunnitelma on nyt tehdä naulakko itse vanerista ja mahdollisesti liimapuulevystä. Ihan tekemisen ilosta mutta myös siitä syystä, että teettämällä hintaa tulee muutama tuhat euroa. Tosin ei vanerikaan ilmaista ole.

Materiaali voisi olla tätä alla olevan kuvan mukaista kosteuden kestävää laminaatilla pinnoitettua vaneria. Se näyttää kerrassaan kivalta.

Vanerista voisi tosiaan tehdä myös yläkerran ruokakomeronkin hyllyt, jollei käytetä valmiita ratkaisuja sieltä suuresta sinikeltaisesta tavaratalosta.

Tästä se ajatus sitten lähti, ja hyllyt voisi toteuttaa myös ruokakomerossa.
(Kuva https://fi.pinterest.com/remodelista/)
Jos tuota pinnoitettua vaneria ei jostain syystä saa, niin materiaali voisi olla ihan tavallista vaneria tammen väriseksi öljyttynä/lakattuna tai  mustaksi petsattuna.

Vaneria on saatavilla eri paksuuksia ja eri vahvuuksia yhdistelemällä voisi saada jopa istuintasonkin tehtyä. Tai sitten sen voisi tehdä tammisesta liimapuulevystä.

KoskiDecor fenolifilmillä pinnoitettu vaneri, ei valitettavasti saatavilla pieniä määriä.
(Kuva https://koskisen.fi/tuotteet/koskidecor/)
Tuon vanerin saatavuus olikin sitten toinen ongelma mutta seuraavia toimittajia olen lopulta löytänyt ja näille laitellaan tarjouspyyntöä, kunhan määriä on saatu laskettua.

  • Hollolan Viilu ja Laminaatti
  • Levy Jaati Oy
  • Tälli Oy
  • Pipu Ky
  • Vaneriliike Lahdenmäki Oy
Naulakolle varattu tila vasemmalla ovensuussa.
Naulakon syvyys saisi olla max. 45-50 cm


Simppeli naulakkomalli. Tällainen siis mutta vain vanerista.
(kuva http://emilyaclark.com/2015/12/when-your-home-has-no-drop-zone.html)

Nämä suunnitelmat jäävät toteutettavaksi sitten muuton jälkeiselle ajalle. Sinne alkaa kasaantua aika paljon kaikenlaista rakenneltavaa. Mutta raksaaminenhan on harrastus mitä parhaimmasta päästä.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 36: hiontaa ja pölyä





























Raksaviikko 36 oli tehty pölystä ja hionnasta. Tasoittajat viimeistelivät tasoituksia sekä hioivat seiniä ja me hioimme parketin alle jäävät alueet sementtiliimasta.

Peltityöt seisovat edelleen, risa nosturi on kuulemani mukaan nyt töiden tiellä.

Lattioiden hiontatyöhön varattiin ensi vkon alkua varten laattamiehen pyytämä timanttihiomakone, itselle turvallisemmaksi arveltu lattiahiomakone sekä rakennusimuri sopimusvuokraamostamme.

Eivät sitten kuitenkaan  muistaneet kertoa olevansa noutopäivänä eli perjantaina iltapäivällä pikkujoulun vietossa, ja laitteet piti hakea pikaisesti toisesta vuokraamosyrityksestä ennen liikkeen sulkeutumista.

Tuliko tässä yhteydessä sitten väärinkäsitys millaista kiveä tarvitaan, tai oliko tuo lattiahiomakone muutoinkin väärä vehje sementtiliiman hiontaan mutta se oli aivan tehoton laite.

Käytännössä betonin pinta lähinnä kiillottui vehkeellä ja kivi meni hetkessä tukkoon. Hiottiin, imuroitiin, lakaistiin, hiottiin, imuroitiin...Puolisen päivää Jii sen kanssa tappeli, kunnes siirryimme seläntappovehkeeseen eli käsikäyttöiseen ja konttaustoimiseen timanttihiomakoneeseen.

Ihan turha vehje, ei tarvitse toiste vierailla meillä.

Tässä vaiheessa selvisi tuon lattiahiomakoneen ainoa ilo, se ei pölläyttänyt betonipölyjä pitkin ilmaa vaan ne tipahtivat suoraan maahan. Laitteet olivat toki raksaimurissa kiinni mutta ei sen imuteho riittänyt vaan käsikoneella hioessa huomasi hetkessä koko talon verhoutuneen sellaiseen pölyyn ettei nähnyt puolta metriä eteenpäin. Kummallakin oli naamassa ja tukassa sellaiset puuterit, että Marie Antoinette olisi ollut kerrassaan kateudesta vihreä.

Timanttihiomakoneella sementtimöhnät irtosivat kertahionnalla. Lähti sillä kyllä tekniikkaa alussa harjoitellessa muutama siivu betoniakin muttei sentään lattialämmitysjohtoihin asti tullut pureuduttua.

Laitteen toinen hyvä puoli oli myös se, että sen käytöllä ei juuri ollut fyysisiä vaatimuksia. Kunhan jaksoi kyykkiä, kontata tai kumarrella. Ihan naisen käteen sopiva siis myös. Tuo isompi lattiakonehan käynnistyessään kiskaisi isompaakin miestä ja itseni se olisi varmaankin paiskannut seinään. En tiedä, en kokeillut.

Kyllä lähtee. Me likes. Toisko joulupukki oman?
Tämmöinen raksaviikonloppu tällä kertaa, siitäkin on nyt selvitty ilman verta vaikkei ilman hikeä ja kyyneliä.



EDIT 13.12.2017
Maanantaina laatoitustyömiehen tultua hommiin selvisi syy pölyämiselle: a) käsihiomakone oli osin rikki ja päästi pölyä läpi ja b) saamamme imuri oli aivan liian tehoton.

Tiistaina selvisi taas syy lattiahiomakoneen toimimattomuudelle, siinä oli tosiaan hiomakivi eikä timanttiterä.

Vuokrausfirma tuli kyllä asiakasystävällisesti hinnoissa erittäin paljon vastaan ja pahoitteli työntekijänsä toimittamia vääriä laitteita,  mutta aikaa kului turhaan paljon, sillä hiominen oli noiden epäkelpojen laitteiden vuoksi erittäin hidasta ja raskasta.

Ei muuta kuin rinta rottingilla kohti uusia vaikeuksia.

torstai 7. joulukuuta 2017

Pönttöhomma

Piti tehdä lopullinen valinta kodin pöntöistä. Seinä-wc:t tilattiin nimittäin laattojen kiinnityslaastien kanssa samassa rahdissa rautakaupasta.

Alunperin oli ajatus laittaa lyhyet mallit, koska molemmat tilat ovat hieman naftit. Mutta kun kävimme sovittelemassa ahteria lyhyeen Villeroy&Bochin Compact- malliin totesimme niiden olevan suunniteltu joko lapsille tai muille kuin pohjois-eurooppalaisille persausmalleille.

Päädyimme  Idoon ja sieltä yksinkertaistakin yksinkertaisempaan Seven D-malliin. Istuimen erikseen ostettava kansi on kova soft-close mekanismilla. Kai se pönttöjen kansien paukutus on sitten yleismaailmallinen ongelma, kun tuommoinen ratkaisu on kehitelty.


Seinätelineeksi valittiin Geberit Duofix Sigma 112cm. Lähinnä ajattelin yläkerran kohdalla, että sen ympärille voisi tehdä sujuvasti 120 cm korkean kotelon, jolloin laattajako menisi täysillä laatoilla ja taustan saisi tehtyä suoraan 120 cm leveällä kaakelilujalevyllä. En kyllä tästä laatoitussuunnitelmasta ole laatoittajan kanssa keskustellut (virhe?)

Matalampiakin malleja löytyy, niitäkin pohdin ulkonäkösyistä mutta tuo käytännön näkökulma voitti koska arvelen, että itse teemme nuo kotelot... Tässä vaiheessa projektia sitä miettii asioita ennen kaikkea nopean ja sujuvan rakentamisen näkökulmasta.

Geberit Sigma -piilohuuhtelusäiliö


Painike valittiin krominvärisenä, kuten hanatkin. Toivottavasti se ei ole kovin herkkä sormenjäljille...

Geberit Sigma 01, kromi


Tarkistin näiden yhteensopivuuden vielä valmistajalta, sillä kaikki osathan tilataan erikseen. Voi mennä vikaan, tai tulla joku teline mikä vaatii lisäosia tai muita viritelmiä, jos ei ole tarkkana.

Yläkerran kylppärissä, joka on kokonaan laatoitettu, tehdään vain mahdollisimman pieni peruskotelo, joka myös laatoitetaan. Kas tähän tyyliin, tämä lienee tosin vielä matalampia malleja:

Varmaan sieltä tasolta sitten löytyy meilläkin
muutama Aku Ankka.
Alakerran kotelointia pohdittiin huonekortti-postauksessa. Veskissä on mennyt kaapistosuunnitelmat muutoinkin uusiksi, tuli parempia ajatuksia ja ehdotuksia niiden suhteen.

Suunnitelmissa on koteloida tausta tammisella liimapuulevyllä. Esim. Bauhausista saa hyvän mittaista levyä tähän tarkoitukseen. Tammea on myös allaskaapin tasossa.
Jotain tämän tapaista:
Kuva pinterestistä, ei lähdettä.


Toinen vaihtoehto olisi rimoittaa kotelo. Joko kattoon asti tai kotelon yläosaan asti.


Puuta tulee joka tapauksessa. Huolimatta pienistä miehistä, jotka vielä harjoittelevat sihtausta...

Seuraavaksi pitäisi perehtyä tarkemmin  miten nuo pöntöt niinku asennetaan.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 35: peltien asennus tyssäsi lyhyeen

Tällä viikolla piti saada sadevesikourut ja syöksyt asennutettua. Kaikki peltityöt on otettu urakkana ja urakoitsija on halunnut käyttää nosturia asennuksessa edullisempien telineiden tai tikapuiden sijaan.

Nosturi eli kätevän näköinen telaketjuilla kulkeva Leguan irtisanoi työsopimuksensa kesken asennuksen, ja lopulta paikoillaan oli perjantaina vain autotallin vesikouru ja syöksy, jotka pystyi asentamaan tikkailta. Ei ole siitäkään valokuvaa, kun taas satoi...

Homma jatkuu ensi viikolla uudella nosturilla.

Kaikki pellit ovat mustat (RR33), kuten siis ikkunankin alumiinikehykset. Ainoastaan kynnyspellit tulevat alumiinisena stucco-kuviolla. Vaihtoehtoina oli myös riisinjyväkuvio sekä maalattu pelti ja rosteri. Rosteria oltiin jo valitsemassa ulkonäkö- ja kestävyyssyistä, kunnes kuulin peltityöntekijältä, että a) se onkin ohutta, peltiä siis sekä b) erittäin liukas.
Turkkilevy, riisinjyvä- ja stuccokuvioidut pellit
(kuva Peltituote.fi)


Kuivien seinien tasoitukset alhaalla valmiit.

Tasoitukset saatiin viimeisteltyä alhaalla ja nyt työt seisovat taas viikon ajan, jonka jälkeen alkavat pohjamaalaukset alakerrassa.  Alakerrrassa on kyllä tasoitusten myötä jo niin valkoista, ettei maalilla voi enää valkoisemmaksi tulla.

Alakerran porrasaulaa, pikkuveskiä sekä monitoimihuonetta.


Lattiavalun kuivattelu jatkuu. Kellarin valusta on nyt 3,5 kk ja yläkerran apulaatan valusta 3 kk.  Kuivurit ja lämmitys ovat olleet käytössä nyt 1,5 kk.

Laatan pintakosteutta ei ole vielä mitattu eikä 1 cm/vko nyrkkisääntöönkään taida olla luottamista vaikka se vihjaisikin lattioiden olevan jo varsin kuivanpuoleisia. Syksy on kuitenkin ollut varsin kostea, ettei tuollaisiin mittauksiin ole luottamista.

Sementtiliimat on tarkoitus hioa pois lattiavaluista ennen seinien maalauksia. En halua, että vastamaalatuille seinille pöllyää kaikki imurin kidoista karanneet sementtipölyt. Lapsia siteerakseni se olisi katastrooppi.

Ennen tasoituksia hiontaa ei  vastaavamme mukaan oikein kannattanut tehdä, sillä tasoituksista tulee kuitenkin sotkua lattiaan. Lattioita ei taas haluta peittää kuivumisen edistämiseksi.

Toisissa lähteissä kerrotaan tuon sementtiliiman hidastavan pinnan kuivumista ja kehoitetaan hiomaan se heti pois,  ja toisissa taas sanotaan, ettei se vaikuta asiaan kuin marginaalisesti. Mene ja tiedä, kukaan ei ole ilmeisesti asiaa luotettavasti vertaillut vaan kyseessä on monilla aloilla vallitseva mututieto.

Liimat pitää saada pois laatoitettavien alueiden lisäksi myös parkettilattialta, ja sillekin alueelle hiotun lattian päälle tulee primeri. Laatoitusmies hioo laatta-alueet ja meille jäisi vajaa 60 neliötä parkettitilaa uurastettavaksi.

Tuskastuttavan hitaasti nyt kuitenkin sisäpuoli etenee vaikka tämä vaihe olikin tiedossa etukäteen. Yläkerran kattoa ei voi juuri edistää - paitsi kiinnittämällä sähkörasiat- ennen kuin maalaukset on tehty.  Nyt näkee, että töitä tulee kasaantumaan alkuvuodelle maalareiden lähdettyä mutta mitään sisätöitä ei voi etupeltoon tehdä.

Saarekkeen sähkörasioiden zuumailua paikoilleen. 2,4 m pitkän saarekkeen ylle tulee kolme riippuvalaisinta. Sähkäriltä pitää nyt vielä tarkistaa voivatko rasiat jäädä tuonne koolauksen tasalle eli rimoituksen sisään hieman vai pitääkö nostaa kuitenkin pintaan.




Takan asennus laitetaan kuitenkin työn alle kaikkien tarvikkeiden saavuttua. Takan voisi tehdä pinnoitusta vaille valmiiksi jo nyt. Pinnoitus viimeisteltäisiin laatoituksen ja katon jälkeen, jolloin olisi helpompi passailla materiaaleja sekä värejä. Musta tiilipinta on kuitenkin edelleen ykkösvaihtoehto. Tiedä vaikka jos tekisi sen tiilivuorauksen ihan ite.

Tääh, mitenkäs tämä rautamöhkäle  saadaan tuosta siirrettyä edes
omalle pihalle tai taloon asti? Pystyasennossa se ei lavan päällä edes mahdu sisään. 

Yli 200 kg painoisen ja lähes 2 m korkuisen takkasydämen siirtoon tieltä soraa myöten ja portaita ylös taloon tarvittiin kyllä nerokasta ja vahvaa naapuriapua. Lasti kulki kyllä näppärästi vaakatasossa kahdella pienellä siirtoalustalla vanerialustaa myöten mutta sen kippaus lavoille olikin se ongelmallisempi juttu.

Siirtosuunnitelma oli siis muttei kaatosuunnitelmaa, vaan sen kehitti naapurimme vauhdista. Sydämen taakse laitettiin tukeva lankku kiinni kuormaliinoilla ja lankusta kiinnipitäen saatiin tuon järisyttävän painava taakka kaadettua siirtoalustoille.  Tai siis lankusta kiinnipitäen estettiin hallitsematon romahdus alustoille. Ei tullut kuvaa, kun jännitti niin.

Nyt se takan sydän on sitten siirtoalustojen päällä sisällä odottamassa asentajaa, ja rullailtavassa helposti pois töiden  tieltä. Yksi stressinaihe taas vähemmän ja nostotekniikkakin jo tiedossa. Mutta jos toinen talo rakennettaisiin, niin kyllähän se takka hinattaisiin jo ikkunoiden asennuksen yhteydessä nosturilla sisään.

Siinä makaa eikä muuta voi.

Ensi viikolla saadaan toivottavasti loput tässä vaiheessa asennettavat pellitykset paikoilleen, ja mahdollisesti myös betonilaatat hiottua. Rakennuttaja on taas hieman epätietoinen aikatauluista.


torstai 30. marraskuuta 2017

Lopulliset rimakattopäätökset


Yläkertaan tulee puukatto. Osin ulkonäkösyistä, osin akustisista syistä. Ei millään muotoa kustannussyistä.

Alunperin suunnitteilla oli harvalautakatto. Koettiin, että rimakatto olisi liian työläs ja kallis. Harvalautakatto ei kuitenkaan tule juuri edullisemmaksi, työtä siinäkin on ja päätimme tätä kustannusta leikata omalla työllä. Timpuri tekee töitä työaikaan ja me sen ulkopuolella.

Itse olin jo hyvin ihastunut ajatukseen 95mm leveästä kattolaudasta, sillä sitä tulee myös parvekkeen kattoon. Linja jatkuisi yhtenäisenä ikkunoiden läpi. Mieli lepäsi tästä ajatuksesta. Näin myös eräällä työreissulla tällaisen katon 60-lukulaisessa toimistossa ja totesin sen näyttävän juurikin niin hienolta kuin kuvitelmissa.

Jii oli kuitenkin huolissaan, että pitkät leveämmät laudat lähtevät vääntyilemään ja käyristymään ajan myötä, ja halusi kapeampaa lautaa. Tuo näkemäni vanha toimistonkatto oli kyllä edelleen hienon näköinen mutta ennen oli varmaan laudatkin rautaa.

Tyypilliset rimaleveydet rimakatoilla näyttävät olevan 70 mm ja 45 mm. Tuota leveämpää ei meillä kuitenkaan ole missään mittana mutta 45mm:n leveyttä olisi kyllä tulossa parvekkeen pystyrimoihin (tai lankkuihin).

Kyllähän se 45 mm rimakatto minulle sopi. Olinhan alunperin ihastunut juuri rimakattoon ystävien kodissa ja huokaillut sen toteutuksen perään esim. Tummaa Puuta-blogin kuvien äärellä.

Harvalautakatto oli tästä sitten se taloudellisesti ja työmääräisesti järkevämmältä tuntuva versio.

Sitä rimakattoa siis kuitenkin. Silläkin uhalla, että katon nikkarointiin menee muutama kuukausi. Keneltäkään en ole kuullut, että se olisi jotenkin helppo nakki. Mutta kaikki ovat sanoneet sen olleen vaivan väärti.

Seuraavilla spekseille liikenteeseen:
  • Alle:       musta suodatinkangas
  • Rimat:    20x45x4500mm sormijatkettua (eli suorempaa) oksatonta mäntyrimaa
  • Käsittely: sahalta suoraan kolmelta puolelta mattalakattu 
  • Sävy:         Tikkurila Sora TVT 5063 (testasin sisälakkaan)
  • Välit: 
    • 20 mm  seinänrajassa
    • 20 mm  rimojen välissä
  • Kiinnitys:  rimojen päästä päältä, muutoin sivulta
  • Valaistus:
    • Lednauhat seinän ja katon rajaan, sekä jatkoksen kohdalle portaiden kohdalle
    • Muutama spotti
    • Upotetut valopistorasiat, palovaroittimet, venttiilit jne. 
No, kyllähän me sen verran säästettiin ettei otettu rimoja kapeina sekä paksuina. Vaikka se saattaisi tuoda visuaalisesti parhaimman lopputuloksen.

Paksut, kapeat rimat (kuva divio.fi)

Tilaus on tehty, rimoja odotellaan tammikuun alussa tulevaksi. 

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 34: ja niitä tasoituksia

Tämän raksaviikon postaus on allekirjoittaneen mittakaavalla lyhyt. Tasoitukset jatkuivat taas kahtena päivänä. Urakoitsijan tavoitteena on kuitenkin saada työ maalauksineen valmiiksi joulukuun aikana. Se oli hieno uutinen.  Olemme toistaiseksi aikataulussa saada kivitalo 10 kk:ssa muuttovalmiiksi. Vaikka tällä hetkellä tuntuukin, ettei mitään tapahdu. Eikä oikeastaan tapahdukaan.


27.11.2017 alakerran aulaa. Näin valkoista pelkästään tasoitusten jälkeen.

Telineet purettiin sunnuntaina ja siivosimme viikon aikana lopun pihamaan. Ylimääräiset kuormalavat löysivät uuden onnellisen omistajan päätyen polttopuiden alustaksi. Ihmettelen, ettei näille kohtalaisen arvokkaille tekeleille ole toimivaa kierrätyssysteemiä. Vaikka kyllähän ne näinkin hyötykäyttöön päätyivät.

Nyt saa siis tulla nosturilla ja kaivurilla paikalle ken uskaltaa. Kengät uppoavat siis pahimmissa kohdissa nilkkoja myöten mutavelliin. Ehkä ne koneet sitten pysyvät ihmeen kaupalla pinnalla, eivätkä uppoa saven syövereihin. Kunhan sanoin. Varmaan se rakentaja sitten kustantaa nekin koneiden nostot.


Sinkittyjen teräspylväiden kohtalo mietityttää. Maali tuskin tulee pysymään eli jätetäänkö tuolleen, vaiko verhoillaanko puulla tai mustalla pellillä?

Kaikkea pientä viimeisteltävää riittää myös ulkoverhouksen parissa ennen kuin voi siirtyä etupihan pitkään odottaneen aidan tai autotallin ja varaston väliseinän tekoon. Niitä on sitten nikkaroitu eteenpäin.

Tällä hetkellä Jiillä on työn alla pilastereiden sisäpuolten verhoukset. Paneelikasa hupenee uhkaavasti. Laskujen mukaan niiden määrä juuri riittää. Jos ei, voi ehkä vähän harmittaa jo kaatopaikalle eittämättä tulevan talven tieltä kärrätyt pidemmät paneelipätkät.



Tilauksia on tehty: yläkerran kattomateriaalit ja väliovet, laattojen kiinnitys- ja saumalaastit (käsittämätön määrä), wc-istuimet ja telineet (Idon hinnat olivat sama mistä vain kyseli), postilaatikkokin otettu samaan rahtiin. Kodinkoneet on vahvistettu ja lopullinen lednauhatarve käyty läpi. Ne voi pian tilata ja toivottavasti asentaakin alakertaan jo ennen joulua. Porras- ja parvekekaiteetkin lähtevät työn alle.

Ensi viikolta lienee tulossa aika identtinen raportti. Takkaa tosin odotellaan saapuvaksi ja otetaan mitat kiintokalustetilauksen tuotantoon laittoa varten. Jännityksellä odotan myös josko peltiseppä joutaisi paikalle laittamaan vesikouruja ja ikkuna-sekä ovipeltejä ja saataisiinko autotallin lämmitys päälle. Rakentaja on usein se hullu, jota pidetään jännityksessä urakoitsijoiden saapumisella tai saapumattomuudella.

torstai 23. marraskuuta 2017

Valkoiset seinät - ai meille vai?

Tämä on ensimmäinen kotimme, jossa kaikki seinät maalataan ensialkuun valkoiseksi. Se on rohkea ratkaisu meille, joiden edellinen koti oli reippaasti tapetoitu mm. ruskeilla samettitapeteilla ja kahdessa sitä edellisessä kodissa oli voimakkaan väriseksi maalattuja seiniä.

Että tuleeko siitä tylsä? Tuleeko ihan kliininen? Onko kodikas? 

Vai onko kolkko ja kalsea?!

Vai päästäänkö valkoisilla seinillä johonkin alla olevien kuvien kotoisan tyylikkääseen tunnelmaan?

Tunnelmakuvat pinterest
Miksi se puhdas valkoinen nyt tuntuu kuitenkin oikealta ratkaisulta meidän taloon?
  • Yläkerrassa pääosassa ovat isot maisemaikkunat vaihtuvine maisemineen. Niiltä ei haluta viedä huomiota ainakaan tapeteilla.  
  • Yläkerran tilat ovat korkeat, kivitalomaiset - valkoinen seinä tuntuu oikealta ratkaisulta arkkitehtuuriin nähden.
  • Alakerta taas on osin kellaria, joten valoisuuus on toivottu ominaisuus, jota haetaan vaaleilla pinnoilla ja hyvällä valaisulla.
  • Lattiat ovat yleisissä tiloissa neutraalin betoninväriset. Ne tarvitsevat särmää vahvasta kontrastista seinään.  Meillä tykätään enemmän kontrasteista, ei ehkä niinkään sellaisesta utuisen pehmeästä tunnelmasta -sitä ihaillaan taas muiden kodeissa.
Varaan silti option jälkikäteen maalata parkettitiloissa eli makuuhuoneissa ainakin yhden, ellei kaikki seinät värillisellä maalilla. Varaan kyllä option muuttaa mieltä myöhemmin myös muissakin tiloissa.

Maalit tulevat urakoitsijan kautta Teknokselta, ja ovat himmeäpintaisia vaikka se pyyhittävyyteen ja pinnan kovuuteen heikentävästi vaikuttaakin. Toivottavasti ei kaduta, kun pyyhin arkieteisessä mystisesti ilmestyneitä kuraisia (kengän?) jälkiä seinältä.
    • Timantti 7:  kovan kulutuksen tiloihin, kuten khh, eteinen, porraskuilu, wc 
    • Ekora 7:      muut tilat
    • ruiskutus:   pienellä suuttimella alakerran ontelolaattakatto
Värisävy on Tikkurilan F497 Paperi  (NCS 0500-N), jota vastaava lähin Teknoksen koodi on T1326.

Miksi se? No maalari kysyi laitetaanko Paperi, ja koska olin vaklannut sen jo useammasta itseäni hienostuneemman sisustajan täydellisen kauniista blogikodista, totesin että "Yes, Paperi is just fine". 

Sehän oli tämän projektin ylivoimaisesti helpoin päätös.

Annoin kuitenkin varmuuden vuoksi tuon Teknoksen oman sävykoodin maalarille.  Vaikka Tikkurilan sävyjä Teknoksen maaleihin voikin käyttää, niin pieni mahdollisuus on, ettei sävy ihan näytä samalta vaan alkaa taittaa johonkin epähaluttuun suuntaan.

Meillähän tulee melko minimaalisesti mitään valkoisia listoja, joten niiden kellertävyydestä suhteessa seinän sävyyn ei tarvitse juuri murehtia. Ovetkin on tarkoitus piilolistoittaa kapeilla L-listoilla, tasoiteporukan vaivaksi (vaatii siis heiltä tarkat ovismyygit). Parketin kanssa laitetaan pienet neliskanttiset jalkalistat.  Alakerran ovet tulevat kyllä näillä näkymin puusepän valkoisena, eli näissä tulee hieman sävyeroa sitten seiniin nähden olemaan mutta se tuskin pohjakerroksessa häiritsee silmää. 

Jiitä en sävyasialla edes vaivannut. Miehethän näkevät pääsääntöisesti vain perusvärit ja esitelmä esim. munakoison, liilan, laventelin ja purppuran eroista saa lähinnä katseen harhailemaan kuulijassani ja sitä seuraavat nutria, greige ja taupe -pohdinnot saavat hänet liukenemaan paikalta arvattavasti jonkun tähdellisemmän tehtävän pariin.

Valkoista siis, päätän tämän tähän.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 33: tältä sen piti näyttää

Tälläkään viikolla ei ole tapahtunut juuri mitään silmiinpistävää. Mutta seinät ja lattiat jatkavat kyllä kuivumistaan, ja seiniä on myös tasoiteltu jonkun verran eteenpäin viikolla. Sisätilan kosteus on varmasti erityisen luotettavan halpismittarin mukaan jo 30%, joten tehokkaasti kuivurit tekevät tehtäväänsä.

Itse voimme tehdä nyt siis lähinnä noita ulkopuolen töitä, ja iltaisin pimeys kyllä rajoittaa pahasti työntekoa. Pihan ja raksamökin siivousta ja talviteloille laittoa on jatkettu otsalamput päässä häärien ja kumpparit jalassa mudassa rämpien (missä pakkaset?) Piha pitää saada nyt tosiaan raivattua niin, että peltifirma pääsee nosturilla laittamaan kourut paikoilleen ja maatyöfirma viimeistelemään täyttötyöt, jotka jäivät heillä vajaiksi viime keväänä.
Ikkunasmyygit tehty yläkerrassakin.

Tällä viikolla on kuitenkin lähinnä harmittanut.

Olemme nyt viimeksi taistelleet viilennyskonvektori-asian parissa. Sehän ei yllättäen mahtunut suunniteltuun paikkaan ulko-oven päälle, vaan johdot vedettiin uuteen paikkaan keittiökaappien päälle pikaisesti puhelimessa päättäen.

Sitten selvittelin seinän sisään upotettavaa Chilleriä, josta sain tarjouksen. Kaikkien asiaan liittyvien lisätöiden vuoksi sen hintaero Niben konvektoriin olisi yli 1000 euroa, joten taidamme hylätä ratkaisun liian tyyriinä.

Tässä vaiheessa rakentamista tuota toimintatonnia ei ole mistä ottaa enää. Ellei jätetä sitten vaikka takkaa pois. Tai yläkerran puisia väliovia. Muusta ei pysty enää nipistämään. No, mittatilausovet melkein vaihtuivatkin edullisempiin, kun selvisi että toimitusaika on tällä hetkellä 14 viikkoa...

Toisaalta selvisi, (ihan itse otin selvää) ettei sitä konvektoria ehkä voi laittaa keittiökaappienkaan päälle, sillä kaapit häiritsevät ilmavirtausta. Alla pitäisi olla 2 m vapaata tilaa. Eipä kukaan tästäkään sanonut mitään, kun paikka siirrettiin.

Konvektorin paikka pitää siirtää taas ja maksamme kaikista sen suhteen tehdyistä ylimääräisistä LVI-töistä. Kaikki kiitos onnettoman suunnittelun ja suunnitelmien tarkastamisen. Nyt se iso valkoinen mötikkä pitää siirtää eteisen puolelle, portaita vastapäätä. Johon on suunniteltu musta rimaseinä...

Ikkunoiden mitoitukset viturallaan vinksallaan.

Erityistä lisäharmitusta tällä viikolla on aiheuttanut keittiön välitilan ikkuna. Ikkuna pyydettiin mitoittamaan työkuviin siten, että se rajautuu korkeisiin komeroihin ja on tason levyinen. Eli ikkunaan katsottaessa näkyy vain karmit ja lasi. Ei peräseinää.

Tämä oli oikeasti visuaalisesti tärkeä asia itselle, sillä noissa välitilaikkunoissa näkee vaikka mitä mitallisesti epäonnistunutta viritelmää.

Näin ikään oli toive:
Tältä se piti näyttää: ikkuna täyttää koko välitilan (kuva www.estliving.com)

Aukko mitoitettiin työkuvissa tason leveyden mukaisesti 1800 mm ja ikkunan karmi 1770mm leveäksi. No, nythän kun on oppinut miten nuo kivitalon ikkunasmyygit tehdään, sitä ymmärtää itsekin, että smyygit pienentävät väkisellä tuota aukkoa. Eli se olisi pitänyt mitoittaa smyygien verran isommaksi, mittaan 1830-50mm.

Nyt aukon leveys on enää 1750 ja seinät tulevat näkymään ikkunan sivuilta komeroiden vierestä. Olen musertunut. En ymmärrä miksi mitoitus meni noin pieleen työkuvissa.

Ja kuinka kävi: liian kapea keittiön ikkuna

Olen laittanut nyt toivon meidän keittiökalustetoimittajan suunnittelijaan. Kaapistot muuttuvat vielä hieman yläkaappien osalta ja ajattelimme rajata tuota aukkoa tammenvärisellä levyllä.  Jospa se peittäisi osan seinästä.

Mutta se tarkoittaa, että joudumme uhraamaan taas vähän tuota muutenkin tiukaksi mitoitettua allastasotilaa.  Onneksi tässä on reilu vuosi harjoiteltu ruuanlaittoa vuokra-asunnon melko minimaalisella tasotilalla, joten jokainen ylimääräinen sentti siihen verrattuna on jo luksusta.

Ikkuna-aukon mitoitus meni pieleen myös saunassa. Siellä oli sama ajatus kuin keittiössä, eli paneelit törmäisivät suoraan ikkunan karmeihin.

Ikkuna-aukko piirrettiin tämän toiveen mukaan koko seinän levyiseksi. No, paneelien allehan tulee eristeet ja alumiinifoliot, SPU:t meillä siis... Aukko olisi pitänyt tehdä tietenkin niiden verran kapeammaksi. Tämä oivallus virheestä iski jokunen aika sitten, ja mietimme jopa ikkunan vaihdatusta mutta sille olisi tullut liikaa hintaa.

Nyt joudumme laittamaan ikkunan ympäri puiset smyygit eikä siitä tule alla olevan kuvan mukaista yksinkertaista ratkaisua.

Tältä se piti näyttää: paneelit törmäävät seinän sivuissa suoraan karmeihin.
Aika kiva sauna muutoinkin. 


Näin se sitten toteutui, ikkuna on liian leveä, kun ei otettu huomioon eristeiden paksuutta.

Turha yrittää viilata yksityiskohtia mieleisensä mukaan, matkan aikana ne kyllä varmasti torpedoidaan. Se tässä projektin aikana on tullut opittua, että itse pitäisi rakennuttajana osata tarkistaa suunnitelmat vaikkei niistä mitään ymmärtäisikään. Ei se vain riitä, että esittää toiveen lopputulemasta ja olettaa sen tulevan oikein suunnitelluksi.  Monta yksityiskohtaa tässä on hyväksytty toteutuksen suhteen toisenlaisena kuin ne itse toivoi suunniteltavan mutta nämä koko ajan silmän edessä olevat ikkuna-suunnitelmat olivat kyllä itselle erityisen tärkeitä. Tämä ei ollut enää niitä ihan sama sitten -asioita. 

Ja koska tämä on vain maallinen raksablogi pidän itsellä vapauden narista näistä asioista vaikka maailmassa on ihmisiä, joilla ei ole edes kotia.

torstai 16. marraskuuta 2017

Talonumero paikoillaan



Tilaamani talonumero saapui kuin saapuikin Englannista jo hyvän aikaa sitten,  ja laitoimme sen paikoilleen, kun sopiva paikka sille oli jo valmiina autotallin julkisivussa.

Numero sijoitettiin tulevan ylösalasvalon yläpuolelle, josta se näkynee hyvin myös pimeällä, huolimatta tummahkosta väristään. Ilta-auringon valossa se suorastaan loistaa.

Fontin kanssa ei juuri voinut hifistellä, kun talomme numero nyt vaan on tuo yksinkertainen numero neljä.

Siinä se on, vision mukainen leijuva ja 30 cm korkeudellaan riittävän iso (mutta olisi voinut olla vielä korkeampikin) kyltti.

Kyllä tykätään.

Kuvat blogin sisältökuvauksen mukaisesti jälleen huonoja.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 32: tasoitukset jatkuvat

Tämä viikko nytkäytti raksaa vain hieman eteenpäin mutta seinät ja lattiat ovat taas hitusen kuivemmat.

Tasoitustyöt etenivät muutamana päivänä, viimeisteltiin ulkoverhousta ja autotallin ovien asennuksia sekä siivoiltiin edelleen tiluksia kaikenmaailman muottivanereista, jättiläislankuista ja levyistä, niin että kyljykset soi taas nukkumaan mennessä. Jos joku haluaa tosielämän crossfittiä, niin meille voi tulla työntämään hampaat irvessä kottikärrylastillista betoniharkon palasia upottavassa, märässä savessa.

Olen myös herännyt  kaivelemaan kevään ja kesän aikana tekemiäni tarjouspyyntöjä koskien sisustuspuolen toimituksia. Illat menikin setviessä näitä ja naulatessa monia viimeisiä päätöksiä lopullisesti lukkoon.

Seuraavat, talon lopullisen ulkonäköön vaikuttavat asiat pitäisi saada päätettyä lähiviikkoina:
  • kiintokalusteiden ja kodinkoneiden lopulliset yksityiskohdat
  • yläkerran kattolaudan leveys, paksuus ja materiaali (sittenkin rimaa?)
  • wc-istuimet (koska kotelojen korkeus)
  • laattojen saumausaineen väri (koska kiinnityslaastin tilaus)
  • seinien maalit (mattaa, semimattaa?)
  • väliovet (väri, karmin paksuus?)
Viime hetken muutoksia tuleekin kodinkoneisiin, välioviin ja kiintokalusteisiin liittyen. Viime keväänä selvältä tuntuneet suunnitelmat olivatkin kuukausien aikana jalostuneet varmaankin liskoaivojen työstämänä mahdollisesti  toimivammiksi. Lisäksi lopullisten seinien näkeminen helpotti hahmottamaan tilaratkaisuja.

Totesimme mm. kylppärin ja wc:n 600mm syvän allastason olevan aivan liikaa tilojen kokoon nähden. Tasojen kavennus kuitenkin johti taas siihen, että jo valitut pesualtaat piti vaihtaa, koska ne ovat liian syviä.

Harmi, olin jo ehtinyt kiintyä valittuun Otsosonin Ulappaan, joka on ulkopuolelta silmää miellyttävän kulmikas ja sisältä laiskan siivoajan unelma eli pyöristetty.

Laitoin myös Postille kyselyn postilaatikon paikasta. Jätin chättipalvelussa yhteydenottopyynnön asian tiimoilta ja sain sitten puhelimessa tiedon sijainnista. Paikka tulee onneksi pienen tiemme puoleen väliin, eikä sen alkuun.

Tasoituksia ja työmaapäätöksiä väliovismyygeistä.

Kuivien tilojen seinien tasoitukset etenevät aina sadekelillä, kuivalla kelillä työmiehet viimeistelevät toisen kohteen ulkorappauksia. Tälläkin aikataululla maalaamaan päästään joulukuun alussa, näillä tiedoin.

Tasoittajat tekevät täsmällistä ja tarkkaa työtä, ja ovat huomanneet pieniä ongelmakohtia, joita itse ei oltu hoksattu aikaisemmin. Esim. keittiön ikkunan nurkista lähtee kolmeen suuntaan jo nyt hiushalkeama, ja tasoite tulee halkeamaan näistä kohdista. Mistä se johtuu, ihmettelen vaan? Onko ikkuna-aukon kohdalla jotain jännitystä tai materiaalivaihtelua? Onneksi halkeamat jäävät kaapiston taakse.

Porraskuilun kipsilevyseinissä oli myös vaakatasoon katsottuna vinoutta. Ilmeisesti villat pullottivat muutamassa koolausvälissä. Olisi pitänyt katsella pitkällä vatupassilla seinät läpi jo aiemmin.

11.11.2017: alakerran kahteen kertaan tasoitetut seinät ja ruiskumaalausta varten tasoitettua kattoa. Ehkä vähän jännittää lähteekö nuo ikkunoissa olevat teipit irti maalipintaa vahingoittamatta.

Tasoitusten yhteydessä on pitänyt tehdä taas vaihteeksi muutama vauhdikas päätös. Alakerrassa on siis kahdenlaisia kiviseiniä, kantavia 150 mm leveitä ja "kevyitä" 100 mm paksuja väliseiniä. Kysymys kuului miten laitatte väliovet?

Karmeja pohdittiin alunperin alakertaan myös lisähinnalla leveämpinä, jolloin ne peittäisivät oviaukon reunat syvyyssuunnassa mutta noita eri paksuisia seiniäkin on lähekkäin. Yläkerrassahan taas gyproc-väliseinien oviaukon syvyys on n. 92mm tasoitusten jälkeen ja siellä ei smyygitarvetta ole.

Päädyttiin siis kuitenkin standardi 92mm karmeihin alakertaankin.

Tuntui siis parhaalta ratkaisulta sisälläkin korostaa kiviseiniä ja suunnitella karmit aukon reunaan aukeamispuolelta katsottuna eli ovismyygit tulevat maksimileveydellä toiselle puolelle, tässä tapauksessa aulan puolelle. Näin ne aukeavat parhaiten.

Voitaneen laittaa karmit suoraan smyygejä vasten ilman listoja, ja karmien listoitusta joutuu miettimään vain ovien aukemispuolella eli huoneiden sisällä. Ehkä.

Pitäisi varmaan suunnitella ja mitoittaa nuo karmit tässä vaiheessa tarkasti, jos haluaisi täydellisesti onnistua. Jopa asentaa karmit paikoilleen mutta sitä vaikeuttaa puuttuvat lattiapinnat. Ja mitoitusta, kun ei tiedä kuinka paljon tasoitus lopulta paksuntaa seiniä.

Kun ovet on lopulta paikoillaan sitä varmaan tietää miten nämä valmistelut olisi pitänyt tehdä...

11.11.2017: kantavan kiviseinän kipsilevystä aloiteltuja ovismyygejä kellarissa. Karmi tulee tuota kipsilevyä vasten ja aika näyttää riittääkö pelkkä akryylimassa saumaan vai tarvitaanko pieni lista.

Alaslaskujen lednauhalipat piti tuunata.

Kellarin alaslaskujen reunaan tehtiin kotelointivaiheessa 30 mm leveät lipat kipsilevyistä epäsuoraa valaistusta tuottavia lednauhoja varten. Lednauhojen listoja piti vielä viritellä tasoittajien vinkistä ja toiveesta. Lipan paksuutta nostettiin yhden kipsilevysoiron verran, jolloin reunaan sai tasoituksen tueksi metallilistan.

Koettakaapa leikata muuten sellaisia 3cm leveitä pitkiä kipsilevysoiroja... se ostamani gyprocveitsi osoittautui parhaaksi aseeksi tässä perkeleellisessä piperryksessä.

Aulan lippaa, lipan päällä näkyy liimattu ylimääräinen gyprocsoiro. Spotit olisi pitänyt sittenkin laittaa vähän etäämmäksi reunasta.

Kuraeteisen lippaa, tuossa jo metallikulmalista ja tasoitusta.

Näkymä portailta. Selkeästi lednauhat pitää laittaa opaalilasisen alumiinilistan sisään, jotta nauhat eivät paista suoraan silmään portaita laskeutuessa.

Ensi viikolla tasoitukset jatkuvat ja toivottavasti saadaan lämmitys päälle myös autotallissa.


torstai 9. marraskuuta 2017

Takan ja teräshormin paloturvallisuus - direktiivejä kiitos!

Aloimme valmistella takan tilausta työmaalle.  Vastaavamme kertoi jo aikaisemmin, että takan hormin saa usein edullisemmin rautakaupan kuin itse takkatoimittajan kautta. Tämä vahvistui nopeasti kesän aikana tehtyjen tarjouskyselyjen kautta. Takkatoimittajat pistivät vielä rautakaupan hinnan päälle omat katteensa ja hinta tuplaantui nopeasti.

Tarjouskyselyt Schiedelin Permeter- hormista lähtivät siis myös rautakauppaan ja tässä vaiheessa huolellinen K-Raudan kauppias alkoi ihmetellä suunnitelmaamme rakentaa takkasydämelle kotelo lattiasta kattoon.

Piirustuksiin määritellyn Schiedelin teräshormia kun ei saisi kokonaan peittää, sillä se saattaa päästä kuumenemaan liikaa.

Takkasuunnitelma mukailee siis oheisen kuvan ajatusta, vähän kapeampana (valitettavasti) vain.

Sain lisää tuskaa lisäävää tietoa sen muodossa, että hormeille on tarkat palovaatimukset, kun taas tulisijoille niitä ei ole määritelty.

Yksinkertaistaen, hormiin ei saa päästä kuumempaa palokaasua kuin sen on ilmoitettu kestävän mutta tulisijalle, joka tuuppaa sitä lämpöä hormiin, ei ole mitään säädöksiä.
"Jatkuvat ja liian korkeat tulisijan savukaasujen lämpötilat aiheuttavat erityisesti metallisen hormin lämmöneristyksen tuhoutumista (sintraantumista) ja eristyskyvyn laskua. Hormissa oleva lämpö pääsee sitten siirtymään ympäröiviin rakenteisiin, ja seurauksena on tulipalo."                          (lähde www. paloturvallisuus.info)

Hui!

Nyt kyllä kaipaisin vähän EU-direktiiviä tähän asiaan eikä niihin kurkkujen kaarevuuksiin.

Yksikään tulisijatoimittaja ei ollut kevään ja kesän aikana sanonut hormin tuuletusvaatimuksista mitään vaikka heillä oli tämä kuorisuunnitelma hyvinkin yksityiskohtaisesti selvillä.

Seuraavaksi lähestyin sitten kunnan palotarkastajaa konsultointipyynnöllä. Halusin saada häneltä kirjallisesti etukäteislausunnon, jotta emme joutuisi vielä takan purkuhommiin käyttöönottotarkastuksessa.

Takkatoimittajalta kun lisäksi kuulin, että kaikki kunnat eivät hyväksy kuoreen suunniteltuja skamotec-levyjä palosuojalevyiksi vaikka ne juurikin ovat sellaiseksi tehtyjä täyttäen myös  horminkin täyttämän T600-paloluokituksen.

Ehdotimme palotarkastajalle seuraavaa ratkaisua:
  • osa talon sisällä kulkevasta hormista olisi eristämätöntä, jolloin se myös jäähtyisi vähän nopeammin 
  • takan yläosaan kuoren sisälle rakennettaisiin palovälikatto lujalevystä ja palovillasta
  • takan kuoreen tulisi vielä ilmanotto/tuuletusritilät ylös ja alas.
No, palotarkastajan ohje oli keskustella asia läpi hormin ja kiertoilmatakan valmistajan kanssa, ja saada heiltä hyväksyntä ratkaisulle.

Joiden alkuperäinen ohje oli taas keskustella asia palotarkastajan kanssa.

Eli seuraavaksi tehtiin taas hormin valmistajalle esitys, että onko ym. ratkaisu riittävä hormin tuuletukseen tai sen liikakuumenemisen estoon.

Sieltä tulikin sitten vielä lisäratkaisuehdotus.  Palovälikaton ja höyrynsulun väliin tarvitaan myös täysi tuuletus.

Tämä toteutetaan niin, että palovälikaton yläosa jätetään kokonaan auki n. 5 cm korkeudelta. Tällöin viedään sisäkaton laudoitus n. 10 cm päähän hormista, ja laudoittamaton aukko peitetään läpivientikaulukselta.

Toinen vaihtoehto olisi koteloida kattoon asti tuo yläosa ja laittaa sinne tunnelin malliset tuuletusaukot takkatoimittajalta. 

Vaihtoehdoista valittaneen toinen sen mukaan, tehdäänkö ensin sisäkaton laudoitus vaiko asennetaanko takka.



Tämä ratkaisu lähti vielä etukäteishyväksyntään palotarkastajalle ja kunnan rakennusvalvontaan.

Takka ja hormi lähtivät niiden jälkeen vihdoin tilaukseen. Olinkin jo aikaisemmin ollut yhteydessä yhteen takkatimpuriin, joten takan tekijäkin pitäisi olla tiedossa. Eihän tuo mahdotonta ole itsekään tehdä mutta hormin asennus kyllä olisi parasta jättää ammattilaiselle. 

Arvaatte varmaan kuitenkin, että Jii saa kiivetä (nuohoojan lisäksi) katsomaan välikatolle hormin tilanteen joka talvi. Sen verran tässä alkoi jänskättää nämä paloturvallisuusasiat.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 31: ovia ja päivitetyt ikkunat

Tällä viikolla kevättalvella lähestyvä muutto iski sillä konkretialla, että tajusin ilokseni voivani pakata kesävaatteet ja tarvikkeet suoraan muuttolaatikoihin. Tässä ei olla todellakaan lähdössä välissä minnekään etelänmatkalle vaikka tarvetta reippaaseen irtiottoon riittävän fyysisen etäisyyden päähän raksalta kyllä olisi. Voisi lähteä ihan jopa Turkuun. Kaikella kunnioituksella. Onhan siellä linna.

Lähestyvä muuto iski naamaan myös märällä rätillä sen suhteen, että vuokra-asunnon ikkunat pitää puunata ennen pakkasten (uudelleen)tuloa asunnonluovutuskuntoon. Yyh.

Tuntuu muuten käsittämättömältä miten tähän meidän vuokra-asuntoon on saatu mahtumaan samoihin neliöihin kuin tulevan kodin pelkkään yläkertaan k+oh+wc+mh:een lisäksi myös saunatilat ja kaksi muuta makuuhuonetta.

Ei se meidän talon yläkerta kovinkaan isolta tunnu. Ilmeisesti tämän kerrostaloasunnon kohdalla voi puhua sitten tehokkaista neliöiden käytöstä. Tai meidän tulevan kodin kohdalla väljästä tilankäytöstä.

Etupuolen ikkunat vaihdettu.

Etupuolen ikkunathan saapuivat aikaisemmin ja asennettiinkin paikoilleen ennen etuovea. Etuoven saavuttua kävi ilmi, että ikkunat oli käsitelty tiikin sävyyn, oven ollessa tammen sävyinen. 


Eduxin tammiviiluinen ovi on oikein komea, juuri kuten kuviteltiinkin mutta ikkunat piti laittaa väärän sävyisinä vaihtoon.  


Ikkunoissa aiheutti harmitusta myös ulkopuolen karmien kiinnitys rosterin värisillä ruuveilla. Olin kuvitellut että ne olisi kiinnitetty pienillä nauloilla, kuten olin muissa puuikkunakuvissa nähnyt, ja ruuvikiinnitysmahdollisuus ei käynyt pienessä mielessäkään. Karmit olivat myös erisyvyiset kuin ovessa ja ylimmäisessä ikkunassa oli musta pelti alareunassa.


Etupuoli ensimmäisen asennuksen jälkeen. Väriero on selkeä.  Alla tuo saamani värinäyte ikkunatoimittajalta, jonka perusteella piti valita tuleeko ovi tiikin vai tammensävyisenä. Tuosta näkee että tuo vasen, tiikiksi kutsuttu sävy olisi juurikin ollut oikea sävy taas karmille...  mutta ovi, se on upea. Tosin, ei huomattu pyytää kirkkaita laseja siihen.

No, ikkunatoimittaja otti asiakseen vaihtaa ikkunat rivakasti, siitä iso kiitos heille,  ja ne tulivatkin jo viime viikolla. Sen jälkeen odoteltiin taas asentajaa. Tällä kertaa pyysin myös pakettiin mukaan ikkunan karmin väriset puulistat, joilla saadaan nuo raot sekä osin ruuveja peitettyä.

Nyt ikkunankarmit olivat lähempänä oven karmin sävyä. Ei täydelliset mutta kyllä me näiden kanssa nyt eletään. Sisäpuolelta katsottuna värit ovat paljon lähempänä toisiaan. Joku tässä nyt kuitenkin meni vähän pieleen, sillä jos karmit olisi käsitelty tuolla näytteen tummemmalla sävyllä, oltaisiin oltu erittäin lähellä oven sävyä. 

Huomasimme myös, kiviseinän syvyydestä tai jostain muusta syystä johtuen 1000mm oviaukon lopullinen vapaa leveys on 870 mm. Arvatkaas minkä levyiset meidän telineet ovat? 880 mm.

Olisi pitänyt ottaa levikkeellinen ovi.

Kaikkien osapuolten onneksi tätä taloa rakennuttaa vähän joustavammat nelikymppiset, eikä ne ehdottomat kolmekymppiset, joita joskus olimme. Mantra alkaa olla tässä vaiheessa: "ihan s:nan sama"...

Leuka rintaan ja kohti seuraavia vastoinkäymisiä siis.
3.11.2017: päivitetyt ikkunat, saumojen päälle tulee vielä puulistat. Karmien värit ja syvyydet  täsmäävät nyt toisiinsa (mutta eivät oveen niin hyvin kuin voisivat) ja musta pelti poistettu.
Poikkeuksellisesti meillä ei käytetä raksaovea, sillä tämä oviaukkoviritelmä on sellainen, että parempi amatöörien pysyä loitolla oviasennuksista. Tippuu vielä ikkunat niskaan ovea vaihtaessa.
Ovi on suojattu nyt löyhästi rakennusmuovilla, ja karmit pitäisi vielä suojata jotenkin kolhuilta.

Autotallin käyntiovi käsitelty ja asennettu.


Autotalliinkin saatiin ihan kiva ovi. Sitähän me ei raaskittu tilata samanlaisena kuin pääovi vaikka ovet ovat vastakkain, vaan päätettiin ottaa puuvalmis ovi ja käsitellä se itse Tikkurilan Sora-sävyllä.

Lämpimät varasto-ovet olivat kuitenkin pääsääntöisesti melko karuja, lähinnä sellaisia pystypaneelimalleja mutta kuitenkin juurikin kapeammalla paneelilla kuin meidän ulkoverhous. Ja pääovihan on tosiaan sileä pinnaltaan.

Ovi olisi pitänyt kuitenkin lähteä teettämään.

Aikani kuukkeloituani netin tarjontaa kuitenkin tärppäsi kaikista kaupoista Byggmaxista. Siellä oli sileäpintaisia lämpimän varaston puisia ovia pienillä lasi-ikkunoilla.

Toimitusajan piti olla 5-6 vkoa mutta olikin 5-6 päivää. Pakettiin kuului myös lukkopesä, sekin kannattaa ottaa huomioon ovien hintavertailuja tehdessä, sillä ne kustantavat helposti 100 euroa. Siitä ei kuitenkaan lopulta ollut iloa meille, sillä lukkopesä oli Assan. Siihen ei taas käy Abloyn avainpesät, jolle avaimet on sarjoitettu. Assan lukot ovat myös siitä rasittavia, että ne saa lukittua vain avaimella erikseen. Peräänkuulutan yleiseurooppalaisia standardeja kiitos tähänkin asiaan.

Budjetissa kannattaa muuten huomioida että kaikkiin lukittaviin oviin saa budjetoida sellaiset 100-200 euroa/ovi ihan lukkojen, sarjoitusten ja kahvojen suhteen.
4.11.2017: vaneripintainen sora-sävyllä käsitelty autotallin käyntiovi, näyttää tässä valossa hieman tummemmalta kuin onkaan. Oikealla ovi puuvalmiina.
Kuullote ei levinnyt vanerin pintaan omaan silmään riittävän tasaisesti, parempi vaihtoehto olisi ollut todennäköisesti petsi ja mattalakka.

Ulkovuorauslaudat pätkitty paikoilleen ongelmakohdassakin.

4.11.2017: talon ja tallin kulma tehty, telineet voi nyt purkaa sillä enää on jäljellä pilareiden kierrot sisäpuolelta ja käytäväseinän sekä muutamien kohtien viimeistely. Ensi vuonna, jos jaksetaan,  maalataan vielä kaikki  laudat kerran ja rappautetaan kivipinnat.
Mutta nyt pitäisi siivota piha loppuja maatöitä ja sadevesikourujen asennusta varten, talviteloille laitosta nyt puhumattakaan. Piha näyttää aina vaan kaatopaikalta vaikka olemme kantaneet useamman tunnin rakennustarvikkeita säänsuojaan ja roskiakin on taas viety jokunen peräkärry. 

Kivitimpurin urakka valmis ja lämpimät suositukset heille.

Kivitimpurimme saivat urakkansa viimeistelytöineen valmiiksi kuluneiden viikkojen aikana. Enää ulkokuori on luvattu siistiä rappausta varten ensi keväänä.  Timpurien poistuminen työmaalta aiheutti jopa haikeuden tunteen, johan tässä ehdittiin monta kuukautta seurata heidän työntekoaan raksallamme ja jutella niitä näitä työasioiden ohella.

Mikäli joku etsii Lammi-talon rakentajaa niin annan ilolla lämpimät suositukset Rakennuspalvelu Kivitimpurit -yritykselle.

Uskallan jopa mainostaa, että ovat Pirkanmaan paras alallaan ja samaa olivat mieltä edellisetkin referenssit, joihin olin yhteydessä urakkaa sopiessa.

Yritys itsessään on uusi mutta henkilöillä taustalla on vuosikausien kokemus alasta verokorttilaisina urakoitsijoina.  Työn jälki oli erinomaista, urakka eteni rivakasti sekä itsenäisesti ja ennen kaikkea kommunikointi pelasi loistavasti. Jos mikään ihmetytti, niin yrittäjä tarttui kyllä puhelimeen ja kysyi miten asia hoidetaan. Ja ihmettelimmepä mitä vain omissa raksatöissämme, niin aina saimme auliisti apua ja konsultaatiota. Tämä osa rakennusurakkaa sujui juuri niin kuin oppikirjoissa, ja jos jotain korjattavaa oli ne asiat hoidettiin mukinoitta.

Muuta tällä viikolla.

Talokuitu on nyt tilattu. Jos hyvin käy (huomaatteko pienen epäluottamuksen), se päästään asentamaan talvikauden päätyttyä ensi keväänä.

Elisalla prosessi näytti menevän niin, että ensin tilataan talokuitu ja kun se on asennettu, tilataan nettiyhteys. Talokuidun yhteydessä piti ottaa myös kaapeli-TV mikäli ei halua maksaa siitä erillistä asennusmaksua jälkikäteen. Meillä on kyllä myös antenni-TV:llekin varaus, ei kyllä jätetä TV:tä yhden operaattorin varaan. Ei sillä, että sitä ehtisi juuri töllöttää.

Olen myös selvitellyt takan hormin kotelointia, vaihtoehtoa seinäkonvektorille sekä saunan muurin pinnoitusta. Näistäpä lisää myöhemmin, varsinkin kun tuosta ensimmäisestä meinasi tulla suorastaan elämää suurempi dilemma.

torstai 2. marraskuuta 2017

Parvekekaiteeksi lasia vai metallipinnaa?



Parvekkeen kohdalla pohdin aikaisemmin laitetaanko sen päätyihin tulevat puukaideseinämät rimasta vai lankusta. Tämä on muuten vielä meillä päättämättä.

Parvekesuunnitelmat saavat jatkoa nyt pohdinnoilla, laitettaisiinko varsinaiset parvekekaiteet lasista, kuten suunnitelmissa vai sittenkin metallipinnakaiteena, kuten sisäporraskaiteetkin. Tarkistimme vielä ammattilaisen mielipiteen ja arkkitehdin näkemyksen mukaan molemmat vaihtoehdot sopivat julkisivuun.

Aprikointia puoleen ja toiseen:
  • puhdistus:    
    • lasit vaativat säännöllisemmän puunauksen ja pinnakaiteet taas satunnaisen pölyn ja muun töhnän pyyhkimisen
  • näkymät:     
    • lasin läpi selvästi paremmat (niin kauan kuin pysyvät puhtaina) mutta siro pinnakaide ei kuitenkaan katkaise näkymiä
  • turvallisuus ja sen tunne korkeanpaikankammoisen näkökulmasta: 
    • jämerä metallikaide tuntuu jokseenkin turvallisemmalta vaihtoehdolta reilun kolmen metrin korkeudessa keikkuessa.
  • yhdenmukaisuus suunnitelmissa:
    • alakerran terassille tulee osin lasitus joskus tulevaisuudessa, olisi siis lasia ylhäällä ja alhaalla ulkokäsin katsellessa.
    • yläkerrasta taas näkee samalla silmäyksellä sekä portaiden että parvekkeen kaiteet: samanlainen pinnakaideratkaisu jatkaisi sisätiloja ulos ulkonäöllisesti.
  • ulkonäkö:
    • lasi olisi eleettömämpi ja tyylikkäämpi, se varma ratkaisu.
    • metallikaide taas tuo ilmettä taloon mutta sopiiko varmasti julkisivuun? Ollaan taas kuvitelmien varassa. 
  • hinta:
    •  lasikaide ilman pystytukia on arvokkaampi kuin metallikaide. Hintaero ei ole järkyttävä mutta merkittävä.  Tai on se järkyttäväkin riippuen mistä lasit ottaa. 
  • suojaus:
    • lasikaide estää paremmin tuulta sekä myös veden ja lumen tuloa parvekkeelle. 
    • toisaalta taas lumet on helpompi kolata pinnakaiteiden läpi mistä kohdasta vain tantereelle.  Päätyyn tulee kuitenkin piilo-ovi, josta lumet saa joka tapauksessa lapioitua pois. Tälle syksylle on jo nähty, että lunta kyllä tulee kertymään parvekkeelle.
  • asennus 
    • tästä ei kokemuksia puoleen ja toiseen, arvattavasti veemäinen homma kummassakin tapauksessa ja täytyy jopa harkita asennutusta. 
Metallipinnakaiteisiin päädyimme näillä pohdinnoin.

Päätös oli varsin hankala mutta puhdistus ja turvallisuuden tunne olivat ratkaisevimmat tekijät ja menivät ulkonäön edelle.

Laitamme samaisen puisen (siperianlehtikuusesta tosin) pyöreänmallisen käsijuoksun kuin sisälläkin mutta valmistajan ehdotuksesta se tehdään irroitettavana eli puuosa ruuvataan alhaalta käsin kiinni. Voidaan se sitten irroittaa huoltoa tai vaihtoa varten joskus tulevaisuudessa.

Tämän hetkinen suunnitelma. Toivoisin ulkonäkösyistä, ettei noita vahvikkeita tarvita mutta eivät taida olla turvalliset ilman koska jänneväli on kuitenkin  yli 10 metriä.  Kompromissi taas.  (Kuva Artiikki)

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 30: tiiveysmittaus ja kotelot umpeen

Seitsemäs rakennuskuukausi on menossa. Osa meidän kanssa yhtä aikaa aloittaneista rakentajista ovat jo saaneet täysin ällistyttävästi muuttoluvan mutta täällä sitä vaan tahkotaan menemään. Raksaviikosta toiseeen.

Projekti etenee kuitenkin tasaisen tappavaa tahtia, ja tässä pitää alkaa tehdä kohta viimeisiä tilauksia koskien mm. takkaa, väliovia, välikaton materiaaleja sekä wc-kalusteita. Laatoittajakin on aikeissa aloittaakin työt seinien osalta jo reilun viikon päästä, joten tasoitukset ja märkätilat etenevät sitten rinnakkain.

Kuluneiden arkipäivien aikana kiviseinät ovat saaneet lisää tasoitusta, maalämpö kytketty päälle talon puolella ja uudet etupuolen ikkunat sekä autotallin ovi saapuneet. Odottavat taas vain asennusta ja autotallin puuvalmis ovi myös käsittelyä. Siitä tehdään tammen sävyinen, kuten etuovestakin.
Yläkerran kiviseinät tasoitettu kertaalleen. Isojen ikkunoiden smyygit ovat vielä tekemättä.

Onko meillä tiivis talo?

Lisäksi tällä viikolla pidettiin tiiveysmittaus.  Näitä tehdään itse asiassa kaksi, tämä oli vain alustava mittaus. Siksipä emme tutkineet ja tukkineet paikkoja valmiiksi, poislukien tekemäni ikkunateippaukset ja alapohjan kittaukset, vaan kiinnosti mitä tuloksia saamme erinäisten paikalla häärineiden työmiesten jäljiltä.

Alustava tiiveysmittaustulos eli ilmanvuotoluku oli 1,1. Ei mikään passiivitalotulos ollenkaan, tilastollisesti aika lailla normaalia keskitasoa uudispientalolle. Suurin ilmavuodonkohde oli ikkunankarmit.

Ikkunoiden karmit vaativat siis lisää urtsia, vaikka sitä näennäisesti joka välissä olikin asennuksen  jäljiltä. Yläpohjan höyrynsulkumuovista paljastui kaksikin repeämää (!) jotka pahenivat mittauksen vuoksi tuotetun voimakkaan alipaineen (n. 50 pascalia) vuoksi. Myös yläpohjan läpi tulevien sähköputkien päät pitäisi tukkia silikonilla tai teipata höyrynsulkuteipillä, sillä ne olivat myös yksi merkittävä vuodon kohde.
25.10.2017: tiiveysmittausta ja sen seurauksena pahentunut höyrynsulkumuovin repeämä olohuoneen katossa.

Todettiin myös, että hienoon yläpohjan hormivaraukseemme on syytä laittaa väliaikaisesti palo - tai levyvillaa, sillä höyrynsulkumuovi on talon lämmetessä ja ulkoilman kylmentyessä alkanut keräämään kondensiovettä, hikoilemaan toisin sanoen.

Mittaaja kiitteli noita ähertämiäni kellarin seinien ja maanvaraisen laatan välisiä tiivistyksiä. Se kohta on usein pahin vuotokohta, josta pääsee epäpuhdasta ilmaa hallitsemattomasti rakennukseen sokkelikaistoista ja radonkumimatoista huolimatta.

Ei siis ollut turhaa työtä, vaikka sitä tehdessä epäilys meinasi välillä saada yliotteen. Sen sijaan pääsin paistattelemaan hetkellisesti tiivistysalan priimuksena.

Korjaamme nyt mm. nuo ikkunoiden eristykset ulkoa käsin ja paikkaamme höyrynsulkumuovin repeämät. Tosin kysymysmerkki on kuinka paljon urtsia enää voi lisätä, sillä tuuletusrakoakin pitäisi jäädä.

Virallista raporttia odotellessa.

Tiiveysmittauksesta voi lukea tarkemmin vaikka täältä.

Seinäkonvektori yllättää viime metreillä.

Keskiviikkona sain ikävän soiton. Ulko-oven päälle suunniteltu Niben Fly- seinäkonvektori ei mahdukaan suojaetäisyyksien (vaatii 15 cm vapaata tilaa päälle) vuoksi sille varatulle paikalle.

Nyt se sitten huomattiin?

Vauhdista piti keksiä uusi paikka kun asentajat olivat vielä talolla. Läpivientikotelot kun on pakko saada jo kiinni tasoitustöiden vuoksi, ja työ on roikkunut jo viikkoja juurikin odottaen sähkärin ja lvi-puolen saavan hommansa pakettiin.  Toki ne voi jälkikäteenkin tehdä mutta eihän niitä sitten itse saa enää yhtä siististi tasoitettua ja maalattua.

Lennosta uudeksi paikaksi valikoitui sitten keittiön peräseinä. Konvektori tulee nurkkaan, katon rajaan ja toivotaan, ettei se harmita siellä kovasti. Ainakin paikka on viilennyksen kannalta hyvä, kun konvektori pääsee puhaltamaan läpi koko oleskelutilan. Voi silti harmittaa.

Viimeiset kotelot kiinni.

Vihdoin ja viimein yläkerran läpiviennit olivat tosiaan siinä mallilla, että pääsimme laittamaan kotelot umpeen viikonloppuna. Timpurit olivat ennen urakan lopetustaan tehneet jonkun verran kotelon runkoja ja Jii viimeisteli rungot ja levytti kotelot.

Laitoimme läpivientien aukot ontelolaatassa ensin umpeen villalla äänen eristämiseksi. Teknisen tilan kautta katolle kiertävän liesituulettimen hormin läpivienti eristettiin palovillalla ja muut kivivillalla.

Koteloiden rungot tehtiin pääosin ylijäämä kertopuusta. Kiviseinää tai betonia vasten tulevien puiden alle tuli sokkelikaistaa kosteuskatkoksi. Kiveen runkopuut kiinnitettiin pikanauloilla (jonkun sarkastisen myyjän keksimä myyntinimike kai). Siinä vaiheessa kun niitä varten porattiin kiviseinää, raksakoirat totesivat lähtevänsä nyt ulos. Rungot levytettiin normaalilla gyprocilla, ek alkoi olla jo vähissä.

Kotelointi vaati vähän kikkailua. Ruokakomerossa sijaitseva lattialämmityksen jakotukki oli ihan kotelon vieressä ja kotelo piti jättää alaosasta vielä auki. Jakotukkiin pitää päästä helposti käsiksi, joten siihen täytyy kehittää vielä jokin laatikkotyyppinen ratkaisu avattavalla kannella.

Eteisen vaatehuoneen koteloon pitää myös tehdä huoltoluukku. Kotelon sisällä on vesipostin toinen pää, johon täytyy päästä käsiksi. Lisäksi kotelon sisään tulee ledvalojen muuntajat.

Peltiluukkuja näyttää olevan tarjolla monessa eri koossa. Luukulle tehdään vielä 400x400 kokoinen aukko.

Jos rakentaisimme toisen talon, vahtisin että nuo läpivientien putket olisivat niin tiiviissä kasassa kuin mahdollista. Jouduimme tekemään nyt turhan isoja koteloita, jotka vievät  paljon hyvää säilytystilaa erityisesti ruoka- ja eteiskomerossa. Varmaan yksi asuinneliö uhrattu noille perskeleen leveileville putkille.
29.10.2017: ruoka- ja vaatekomeron kotelointeja. Ruokakomeron jakotukille pitää rakennella vielä erillinen laatikkoratkaisu.
Etualalla oleva tikasjakkara on ollut remonttimenoissa mukana jo vuodesta 2002.

Muutenkin viikonloppu oli sisätyöpainoitteinen lukuunottamatta yhtä kaatopaikkakeikkaa kaatosateessa. Ulkona satoi siis lunta, räntää ja vettä satunnaisessa järjestyksessä ja oli juhlaa tehdä töitä lämpimässä talossa.

Kuivureista ja maalämmöstä johtuen olo oli suorastaan aavikkomainen: sisälämpötila on jopa 24 c° ja kosteusprosentti 50%.  Vähempikin lämpö riittäisi vallan. Iso 9 kW lämmitin voidaankin laittaa nyt tarpeettomana myyntiin. Raksalämmittimiä ei onneksi tarvinnut lopulta käyttää kuin pari viikkoa, sillä lämmitys maksoi Elenian sivulta arvioituna noin 20 eur/päivä sähkölaskuina. 

Ensi viikolla ei tapahdu mitään ammattilaisten toimesta, vaan hommat etenee amatöörivoimin sen mitä etenee. Autotallin käyntiovi olisi tavoitteena saada käsiteltyä ja paikoilleen, siitäpä voi odotella before and after-kuvia sitten.

torstai 26. lokakuuta 2017

Miten polkaista talonrakennusprojekti liikkeelle?


Moni ensirakentaja näemmä ihmettelee, aivan kuten mekin teimme,  miten se taloprojekti saadaan startattua tontin hankinnan jälkeen.

Jos tässä järjestyksessä asiat siis etenevät.

Usein etenevät, koska talon kolme tärkeintä ominaisuutta ainakin niitä välittävien ammattilaisten mielestä ovat  sijainti, sijainti ja sijainti. Kolme asuntoa ja taloa nopeasti sekä osin kohtuullisuuden ylittävällä voitolla myyneenä ei voi kuin olla samaa mieltä.

Tästä taloprojektista jossain vaiheessa selvinneenä sitä ei ole enää ensirakentaja vaan olisi toisen talon rakentaja,  joten jaanpa tässä ainakin muutaman tavan lähteä liikkeellä projektin kanssa teille talonrakennusta vasta suunnitteleville.

Vaihtoehdot menevät ihan helppousjärjestyksessä (ja melko varmaan myös kustannusjärjestyksessäkin) liikkeellelähdön suhteen. Sitä ennen kuitenkin:
  • Määritä budjetti, varmista rahoitus ja tämän kautta määritä realistiset tilatarpeet. Hirveästi ei mene metsään, jos otat budjetin ja jaat sen 2100 eur/neliö. Näin saat autotallin ja talon asuineliöt, joista siirrät osan tallille tai katokselle.  Tonttihan sinulla jo olikin.  Laske eri kaavoilla ja laskureilla, joita netistä löytyy pilvin pimein, ja ota arvioksi se korkein, näin jää pelivaraa. Lisää siihen kuitenkin vielä 10-20.000 euroa ylimääräistä kaikille yllätyksille.  Kiristynyt budjetti on rakentajan pahin stressin lähde.
    •  Älä yliarvoi oman työn osuutta, siihen mihin ammattilaisella menee 1 h, amatöörillä menee ainakin 3 h. Ne jotka ovat oikeasti rakentamassa ihan itse, voivat laskea sitten budjetin erikseen. 
  • Tonttia ostaessa olit varmaan jo selvittänyt kaavan määräykset talon ulkonäöstä sekä rakennuspaikan kohdan tontilla. 
  • Palkkaa siis seuraavaksi vastaava mestari ja hahmota hänen kanssaan tontilla rakennuksen sijaintia myös ilmansuuntiin nähden sekä järkevää kerrosten määrää: lähinnä yksi, kaksi, kellari, puolikellari sekä maatöiden vaativuutta.  Tämän jälkeen sitten itse toteutuksen vaihtoehdot: 
    1. Pakettitalo ja pieni räätälöinti
      • Etsi vastaavan kanssa käytyjen keskustelujen perusteella kiva talo talotoimittajien esitteistä, ja tee siihen heidän sallimien muutosrajojen puitteissa oma pieni räätälöinti.  
      • Helpoin tapa edetä. Mahdollisesti myös edullisin. Tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja säästä suojaan ja avaimet käteen välillä. 
      • Jos sopivaa mallia ei kuitenkaan löydy, usein lähinnä johtuen tontin muodosta tai korkeuseroista (kuten meillä) niin
    2.  Talotoimittajan arkkitehdin räätälöinti oman malliston puitteissa
      • Katso onko enemmän räätälöintiä tarjoavien talotoimittajien mallistossa joko pohjasuunnitelman tai arkkitehtuurin kannalta hyvää lähtökohtaa, jonka heidän oma arkkitehtinsä voisi muokata teille sopivaksi, antamanne budjetin rajoissa. 
      • No jos tämäkään ei käy  niin 
    3. Oma arkkitehti ja talotoimittajien kilpailutus
      • Palkkaa arkkitehti tekemään suunnitelma tilatarpeiden ja budjetin raameissa,  ja kilpailuta lopputulema talotoimittajilla. Samaa suunnitelmaa voi usein kilpailuttaa eri runkomateriaalitoimittajilla. 
      • Tee lopulliset kuvat lupahakemusta varten vasta kun olet päättänyt toimittajan ja kuullut heidän toiveet suunnitelman suhteen, näin voit säästää mojovan kasan euroja. Eli muokkaa suunnitelmaa niin että voit käyttää toimittajan tuotantostandardeja, oli ne sitten elementtiseinien pituuksia, ikkunakokoja tai harkkokokoja.  Käy näillä kuvilla sitten viimeiset hintaväännöt. 
      • Itse konsultoisin tässä välissä myös jo rakennesuunnittelijaa samasta syystä. 
      • Tämä tarkoittaa usein sitä, että talo rakennetaan joko pienemmissä tai isommissa osaurakoissa tai tuntityönä tai niiden yhdistelmänä. Paljon projektointia. Paljon eri aikataulutettavia tyyppejä työmaalla. 
      • Projektinjohtoon voi kyllä palkata ammattilaisen, mikä saattaa maksaa palkkansa nopeasti takaisin. Myös meidän perheessä vaikka leipätyöksemme pyöritämme tai olemme pyörittäneet välillä hyvinkin isoja projekteja. Mutta omalla sarallamme. Rakennusmaailmassa ei kertakaikkiaan vallitse samat lainalaisuudet kuin  muussa liike-elämässä tai virkapuolella.  
On tässä varmaankin muitakin tapoja lähteä liikkeelle, esimerkiksi pientalorakennusfirman kautta eteneminen.  He hoitavat silloin asiat käytännössä avaimet käteen, eli se on yhdenlainen versio vaihtoehto kolmesta.

Sellainen oli meilläkin yksi vaihtoehto paikallisen rakennusfirman aktiivisen myyntitykin vuoksi,  mutta päädyimme lopulta toteutuksessa tuohon vaihtoehto kolmeen haahuiltuamme sinne ensin noiden kahden ensimmäisen vaihtoehdon kautta.

Tässä meni meillä suotta turhaan suunnitteluaikaa mutta saattoihan siinä myöskin ajatukset jalostua viisaammiksi.  Kenties.


kuva pixabay.com