maanantai 4. kesäkuuta 2018

Ennen ja jälkeen-kuvia eli pihatöitä osa II.


Takapihan isoimpien valmistelevien konetöiden jälkeen alkoivat lapiotyöt ja varsinainen puutarhan perustaminen. Viimeisenä vaiheena tässä meidän urakassa perustettiin siis nurmikko ja istutusalueet.

Meillä oli tässä pääsääntöisesti tekijänä pihatyöfirma mutta jonkun verran, tai itse asiassa aika paljon osallistuttiin itsekin projektin aikana.

Niin paljon, että joka ikistä ruumiinosaa särki muutamana viikonloppuiltana niin sinnikkäästi ettei pystynyt nukkumaan mutta toisaalta väsytti niin paljon, ettei jaksanut kömpiä magnesium- tai särkylääkepurkillekaan. Jotenkin sitä tokeni kuitenkin taas aamuun mennessä ja sama rumba oli taas edessä.

Koneella tuotiin ensin mullat ja tehtiin alustava tasoitus. Nurmialue jyrättiin sitten käsin tasaiseksi, kylvettiin ja harattiin.  Siemenlajike on sekoitus sekä kuivuutta että kulkemista kestävää lajiketta. Viimeiseksi pinta jyrättiin vielä kerran. Jyrä ei ollut  mikään Fiskarsin kevyt muovijyrä vaan tyrän aiheuttava jumalattoman painava, betonilla täytetty rautarumpu. Sen kun sai liikkeelle niin kulki kyllä hyvin, alamäkeen. Ylämäkeen kun kiskoi niin enteilevän tyrän lisäksi tuntui, että nivelsiteetkin repeävät erinäisistä kohdista.


Isoimmat pensaat ja havut laitettiin ennen istutusta astiaan imemään vettä juurillensa. Myös istutuskuoppaan kaadettiin vettä ja vasta sen imeydyttyä istutettiin kasvit. Havualueilla käytettiin hapanta rodomultaa ja muutoin kalkittua ja lannoitettua puutarhamultaa. Mullan laadussa ei kannata säästellä, ellei ole innokas rikkaruohojen kitkijä. En ole.

Perennoille annetaan elokuun alussa syyslannoite ja lisäksi rodoja lannoitetaan muutaman kerran kesän aikana kasteluveteen sekoitettavalla rodolannoitteella.  Havuistutusten joukkoon laitetuille maanpeiteperennoille annetaan myös kalkkia, sillä ne ovat nyt istutettu happamaan rodomultaan. Osassa istutusaluetta taas teimme havuille omia rodomultapesiä puutarhamullan joukkoon.

Istutussuunnitelma toteutettiin pääosin alkuperäisen pihasuunnitelman lajikkeiden  ja suunnitelmien pohjalta, paitsi pohjoisrajalla tehtiin leveämpi monilajivyöhyke tuija-aidan sijaan. Istutusalueet ovat molemmilla rajoilla sekä eteläpuoleen rinteessä, muutoin pinnat ovat joko nurmella tai soralla. Sora-alueet voi sitten jatkossa kattaa joko kivellä tai puulla paikasta riippuen.
Talon ympärys/terassi ja soratiet päällystetään joko vuolukivellä tai betonilaatalla, riippuen ihan mitä kukkaron pohjalta löytyy seuraavina kesinä. 

Ensimmäistä kertaa meillä on nyt ammattilaisen suunnittelemat ja isoin osin toteuttamat istutukset, ja mielenkiinnolla odotan miten lopputulema eroaa omiin vanhojen kotien istutuksiin nähden.

Täytyy olla erityisen hieno.

Itsellä on ollut nimittäin vähän hankaluuksia hahmottaa niitä oikeita istutusetäisyyksiä sekä kasvien lopullisia korkeuksia ja yhteensopivuutta toisiinsa. On tullut laitettua maanpeitekasvit liian harvaan ja isommat taas liian tiheään. Odotukset ovat nyt siis vähintäänkin korkealla.

Istutukset ovat melko havukasvivoittoisia, joukossa on lisäksi jonkun verran pensaita ja matalia perennoja, lähinnä maanpeitekasveina. Alppiruusuillekin löytyi paikka tontilta. Tosin niistä toinen lajike oli varsin eksoottisen kirsikanpunainen, ja sitä valkoisten ja vaaleiden kukkien ystävänä vielä vähän makustelen.

Rungollinen syreeni, rönsytiarella, se eksoottisen sävyinen alppiruusu sekä valkotäpläpeippi. 

Samat kasvit toistuvat rykelminä siellä täällä. Kasveja tuli lähes kuorma-autolasti, joten enää ei tässä investoida kuin muutamaan pioniin ja kanukkaan (lempipensaani oli unohtunut suunnitelmasta) sekä sipulikukkiin, ja keskitytään pitämään nämä kasvit nyt sitten hengissä. Perennoja voi sitten jo syksyllä hieman jakaa, jos on jäänyt aukkokohtia.

Alkuperäinen ajatukseni oli laittaa kasveja harvaan ja täyttää välit maanpeitekankaalla ja katteella. Tällöin kasvit tulisivat hyvin esiin selkeinä, yksittäisinä istutuksina.

Nyt kuitenkin kaksi ammattilaista on ollut sitä mieltä, että helpommalla pääsee pitkällä aikavälillä tiheään istutettujen maanpeitekasvien kanssa. Joutuu nyt vain muutaman vuoden olemaan ahkerampi rikkaruohorintamalla.  Kuuntelin nyt heitä, sillä aina sitä voi heittää lopulta katteet paikoilleen, jos rikkaruohot vallan riemastuvat laiskan puutarhurin hoivissa. Puutarhanhoidossahan mikään ei ole lopullista.

Istuksia ei rinteitä lukuun ottamatta rajattu mitenkään nurmikosta. Maanpeitekasvit saavat kasvaa rajalle ja niiden päältä voi ajella ruohonleikkurilla. Tarkoitus on kyllä kantata alueet jatkossa. Se on kyllä varsin tyylikkään näköinen ratkaisu ja toiset sanovat myös, että helppoa ja nopeaa. Mene ja tiedä, omat kokemukset ovat toisenlaiset mutta voihan tuo oma rauta vaan olla turhan tylsä tai epäfunktionaalista muotoilua. Tai kanttaustekniikassa parantamisen varaa.
Eteläpuolen rajan istutusalue. Siinä on kartiotuijia, pesäkuusia, pallotuijia,  rungollisisia syreenejä ja hortensioita sekä maanpeitteenä mm. matalia katajia, kuunliljoja, keijunkukkia, jättipoimulehteä ja jaloangervoa sekä kurjenpolvea. Ihan rannassa on vielä mm. hietaliljaa ja perhoangervoa. 

Toisella rajalla vedimme juurikankaan istutusalueen ulkoreunalle vadelmia, tattaria ja koiranputkia vastaan,  ja toisella rajalla taas istutusalue yhdistyi sopivasti naapurin viime kesänä istutettuun pensasaitaan.
Rajalle istuttiin valkokukkaista syreeniä, tuijia, pikkujasmiketta, kotkasiipiä sekä maanpeitteeksi mm. etualan hopeatäpläpeippiä, peittokurjenpolvea, pikkutalviota ja  kuunliljaa. 

Pohjoisen puolen jyrkkään rinteeseen asettelimme mullan ja soran väliin kuitenkin ylijäämä väliseinäharkkoja tukemaan multaa, ja ne korvataan sitten varsinaisilla muurikivillä jahka rinteeseen tehdään joskus portaat.

Pohjoisrinne ylhäältä käsin kuvattuna. Täällä on myös kartiotuijia, alppiruusuja ja kääpiövuorimäntyjä, joiden alla on hopeätäpläpeippiä, kurjenpolvea, kuunliljoja, pikkutalviota, rönsytiarellaa ja taponlehteä.
Taustan juurikangas pitää vielä maisemoida ja kuvan kivet korvata muurikivillä. Taakse, rajalle tulee vielä  mustaa koira/verkkoaitaa.

Toinen, eteläpuolen pengermä rakennettiin tontilta löytyneistä kivistä. Sitä pitää vielä tukea hieman, eli joudumme hankkimaan hieman lisää pienempiä luonnonkiviä isojen väliin mullan tukkeeksi ja ehkä hieman täyttämään osaa raoista maakostealla betonillakin.
Odotan toiveikkaina, että naapuritonttien kaivuut alkavat, ja voisimme kerjätä sieltä muutamat kivet.

Eteläpuolen luonnonkivillä pengerretty rinne sekä vielä läpyttelyä odottava soratie.
Kuvaa katsoessa sitä miettii, että miksi tuohon autotallin takaosan rinteeseen ei tullut mitään korkeampaa kasvillisuutta, sillä ei tuo tallin tausta nyt niin kovin kaunis ole? Ehkäpä siihen mahtuisi vielä jokin kapea ja korkea havu, pensas tai pikkupuu. 
Isoilla kivillä rajattiin myös vesiraja. Sinne voi istuttaa myöhemmin sitten kosteikkoperennoja sinne tänne. Tulevan puuterassin kupeeseen jätettiin nyt vesiheinää kasvamaan, nekin ovat ihan kivannäköisiä. 

Tämän jälkeen alkoi vimmattu kastelu, jossa helteet eivät ainakaan edesauttaneet asiaa.  Juurtumisen ja itämisen varmistamiseksi sekä nurmikkopohja että perenna-alueet täytyy pitää kaksi-kolme viikkoa aika lailla märkinä, kuivamaan ne eivät saa päästä.

Tätä varten ostettiin vesipumppu ja sadettimia. Kalliiksi nekin tulivat mutta järvivedellä kastelu maksaa itsensä kuitenkin nopeasti takaisin siihen nähden, että hölvättäisiin puhdasta kraanavettä maastoon.

Kiitos ahkeran kastelun, nurmikko, joka sisälsi nopeakasvuista rairuohosiementä alkoikin vihertää jo viikossa mutta niin vaan sieltä syvältä pohjalta tunki esiin taas paskanmarjanpirulaisia sekä tatarta... taisteluni näitä vieraslajeja vastaan jatkuu.



29.5.2018 myös toinen nurkka alkaa vihertää. Koivujen alle laitettiin vain ohuelti multaa ja pääosin soraa, niiden ympärille rakennetaan myöhemmin puinen terassi. Mäntyjen juurille laitettiin paksummalti uutta multaa. 
4.6.2018: viikkoa myöhemmin on jo kunnolla nurmikonalkua.


Ja lopuksi muutama ennen ja jälkeen kuva:

Kesä 2016: idyllinen kesämökin villiintynyt piha laiturin raatoineen. Tässä vaiheessa hämmennys oli suuri sen suhteen miten tähän tontille oikein saadaan talo aikaiseksi.




Kesä 2017: työmaa, joka alkoi tontin raivauksella ja päätyi autiomaaksi, joka taas muuttui sadekelillä upottavaksi savivellikentäksi.

Sitä savea löytyy edelleen autoista. Koska eihän niitä nyt ole vuoteen ehtinyt siivota.



Kevät 2018: ennen ja jälkeen pihatöiden, vehreyttä taas odotellessa.




Pihatyöt teki meille Pihastamo. Suosittelen. Tästä eteenpäin pihatyöt jatkuvat sitten kiveys-, muuraus-, terassi- ja asfaltointitöinä ajan kanssa.

Pihatöiden lomassa valmistelimme myös talon ulkopintaa rappaukselle. Ikkunoiden uretaanit piti tasata, poistaa kaiken maailman tukilautoja, raivata seinusta ja pahinta kaikesta, leikata ja repiä vääriin paikkoihin tullutta bitumimattoa pois harkoista.

Sisätyöt ovat oman työn osalta seisseet siis kuukauden verran ja sen kyllä huomaa. Koskee siis myös ihan normaalia siivousta ja järjestyksen ylläpitoa.  On meillä tosin käynyt sekä lasi- että kaihdinasentajat, että jotain silmämääräistä edistystä kuitenkin on tapahtunut.

Mutta onhan se vaan kertakaikkisen ihanaa, että meillä on jo täksi kesäksi käyttökelpoinen piha, jossa voi käydä patsastelemassa itsetyytyväisenä urakkaan. 
4.6.2018 kuka hakisi ruohonleikkurin säilöstä...


torstai 31. toukokuuta 2018

Hiidenpesän sekalaiset oppitunnit: mitä tekisimme toisin?

"Tikulla silmään, joka vanhoja muistaa" mutta koska myös "sitä kumpaankin silmään, joka unohtaa", joten kirjasinpa ylös mitä opimme kantapään kautta raksaprojektin aikana ja mitä tekisimme toisin.

Jos toisen talon rakentaisimme. Emme rakenna. Koskaan.

Vaikka kai tämä meidän projekti meni melko tavalliseen tapaan ja suuremmilta katastrofeilta vältyttiin. Rahalla ja omalla työllä niistä vaikeuksista selvittiin mutta olisihan ne kaikki pienet ongelmat ja aivan turhat rahanreiät voinut myös välttää. Niitä tuhlattuja toimintatonneja kaipaisi tässä loppuvaiheessa projektia todella kipeästi.

Työelämässä monta projektia molemmat nähneenä tämä rakennusala kun vaan esittäytyy aivan omana ulottuvuutena erilaisine lainalaisuuksineen ja todellisuuksineen, joille ei löydy vertailukohtaa muussa elämässä. Se on ollut hämmentävää. Ja on edelleen hämmentävää.

Osa näistä alla listatuista asioista on yleisrakennuksellisia johtopäätöksiä ja osa varsin sekalainen seurakunta pieniä, vain meidän taloa ja erityisesti osaurakoista koostuvaa projektia koskevia yksityiskohtia. Lähes tajunnanvirtaa siis, ei millään muotoa jäsenneltyä pohdintaa, höystettynä tavanomaiseen tapaan melko laaduttomilla ja aivan satunnaisilla valokuvilla. Varmasti myös osa matkan aikana opituistakin tunneista on jo onnellisesti unohtunut. Se on yksi tapa selvitä järjissään projektista; harmituksen aihe käsitellään loppuun ja jatketaan taas leuka rinnassa eteepäin.

Tätä ennen kannattaakin lukea taustaksi Talo Värjölän yhteenveto siitä mitä kaikkea rakennuttajan pitää osata. Erityisesti osaurakoilla rakennuttavalta tätä tietämystä vaaditaan, ja näinhän ne kivitalot usein rakennutetaan.   Ja kannattaa seurata tarkalla silmällä Kippis ja koolaus-blogia, sieltä olisimme mekin saaneet monta hyvää vinkkiä projektin aloitukseen. Ja erittäin monesta muustakin blogista on tullut ammennettua tietämystä ja kokemusta.


Suunnitteluvaihe huolellisesti

Pitäisi vaan jaksaa suunnitella kaikki aivan loppuun asti. Käytimme pohjasuunnitelman viilauksen paljon aikaa mutta ilmeisesti joko puhti tai aika loppui kuitenkin kesken (rakennuslupahakemus piti saada sisään) ja pieniä mokiahan sinne jäi yksityiskohtiin.

Eli tarkistaisin ja vielä kerran tarkistaisin kaikki mittasuhteet ja tilanjaot, ovien ja ikkunoiden paikat  ja koot, sillä varsinkin kivitalossa muutosten teko jälkeenpäin tai kesken rakentamisen on vaikeaa. Ei kyllä mahdotonta. Tehtiinhän niitäkin.  Esimerkkinä projektistamme:
     
  • Keittiön välitilan ja sauna ikkunoiden mitoitushan meni pieleen, tarkistaisin nekin vielä itse.
  • Keittiössä voisi miettiä ikkunan sijoitusta myös kaapistojen yläpuolella. Sieltä tulisi paremmin valoa tilaan. Toki tuo välitilaikkuna on niin kaukana hanasta, ettei sinne onneksi juuri vettä roisku ja ikkunalla saatiin myös syvennettyä tuo taso 85 cm:iin. 
  • Yläkerran vaatehuoneesta  olisi pitänyt ottaa 40 cm lisää tilaa kylpyhuoneelle. Vaatehuone on nyt suhteettoman suuri ja kylppäri vähän turhan nafti. Ollaan kyllä totuttu jo siihenkin. 
  • Takalle suunniteltaisiin 100 cm leveä seinä, 80 cm on vähän kapea. Takasta tuli kyllä silti oikein onnistunut mutta leveämpänä olisi ollut mittasuhteiltaan vielä parempi. Tilat pitäisi tehdä osin takan ympärille, eikä toisinpäin eli se pitäisi suunnitella jo arkkitehtikuvavaiheessa hyvin pitkälle valmiiksi.
  • Yhdessä vaiheessa pohdittiin saunan siirtoa kodinhoitohuonetta vastapäätä ulko-ovensuuhun ja en vieläkään muista miksi siihen ratkaisuun ei sitten päädytty. Nyt se tuntuisi loogiselta sijaintipaikalta tilalle.  Ei nykyinenkään toimimaton onneksi ole mutta alakerran tilasuunnittelussa olisi voinut käyttää vielä hieman enemmän aikaa ja ajattelua. 
  • On kuitenkin asioita, joita kannattaa jättää päätettäväksi ja toteutettavaksi vasta loppusuoralla, jos rakenteet sen vain sallivat. Lähinnä siis erilaiset pintaratkaisut, jotka eivät vaikuta mitoituksiin. Monen asian oivaltaa paremmin, kun talo on konkretisoitunut seiniksi, lattioiksi ja katoksi ja päätöksentekoa ei kannatta lukita liian varhain.  Voi jäädä muutoin moni ahaa-elämys toteuttamatta. 
Tarkistaisin lvi-suunnitelmat fyysisesti samassa pöydässä pääsuunnittelijan ja lvi-suunnittelijan, sekä erityisesti lvi-urakoitsijan kanssa. Kävimme ne läpi kyllä lvi-suunnittelijan ja vastaavan kanssa naamatusten, ja pääsuunnittelija tarkasti suunnitelmat mutta tärkeintä olisi ollut saada tuo urakoitsija jo samaan pöytään. Käymällä suunnitelmat läpi suunnittelijan ja toteuttajan kanssa tarkasti yhdessä olisi vältytty monelta murheelta ja  erityisesti lisäkustannukselta:
  • Aivan turhaa rahaa paloi, sillä jouduimme muuttamaan suunnitelmia useassa kohtaa työmaalla kalliiseen lisätyöhintaan. Putkia oli tulossa keskelle seinää valkokankaan eteen tai oven taakse, niitä oli alakatossa eikä välikatossa vaikkei alaslaskua ollut suunniteltu, koneet eivät mahtuneet suunnitellusti paikoilleen teknisessä tilassa eikä konvektori sille suunniteltuun ensimmäiseen eikä edes toiseen paikkaan jne. 
  • Ei laitettaisi vesikiertoista rättipatteria. On painava ja pirunmoinen kiinnittää. Turhake.
  • Mietittäisiin liesituuletinvaihtoehdot toiseen kertaan. Tuo tasosta nousevan, hormiin kytketyn liesituulettimen hormiliitäntä oli kerrassaan haastava mutta ratkesi toki sekin lopulta. 
  • Sama koskee varmasti sähkösuunnitelmaa mutta meillä sattui suunnittelija olemaan myös urakoitsija, ja isoimmilta mokilta säästyttiinkin. 
Väliseinät tehtäisiin kaikki valetusta väliseinäkivestä. 
  • Ei muurattuja väliseiniä vaan valettuja:
    • Tästä vaihtoehdosta ei ollut missään suunnitteluvaiheessa puhetta mutta nyt tekisimme ainakin ne seinät, joihin kiinnitetään raskaampaa lastia (khh, sauna) valettuina. Muurattu väliseinäkivi on sekin heppoista - kun siihen poralla vetäisee reiän tuntuu, että kivi murenee ympäriltä. Joutuu käyttämään erikoiskiinnikkeitä normaalien kiviproppujen ja ruuvien sijaan. 
  • Ei kipsilevyseiniä ollenkaan: kantavuussyistä yläkerran seinät tehtiin kipsilevystä
    mutta tutkisin vielä mahdollisuuden tehdä ne kivestä.
    • Seinät ovat sivusta, yläpuolelta tulevassa valossa aivan järkyttävän näköiset. Emme voi kerta kaikkiaan  käyttää eteisen ja porraskuilun yläpuolella olevia valoja, koska noita seiniä ei kestä katsoa. Näkyy koolauspuut ja kaiken maailman möykkyjä. Nämä eivät kuitenkaan näy suoraan edestä 1,5 m päästä päivänvalossa katsottuna, eli ilmeisesti laatustandardit noin niin kuin teoriassa täyttyvät. Sydän itkee silti verta. Tasoittaja jo näistä seinistä huomautti ja ei silti ymmärretty vaikutusta lopputulokseen. 
    • Kipsilevyseiniin kiinnitys on perkeleestä. Pitää tietää koolaukset ja käyttää erikoiskiinnikkeitä. Silti on epäilys pysyykö se naulakko seinässä (no, yksi tipahti silti kahdesti alas...). Seinien rakennusvaiheessa olisi pitänyt muistaa kaikki seinille tulevat tarvikkeet ja tehdä niille lisäkoolaukset. Eli kaapistojen lisäksi myös rättipatterit, naulakot, hyllyt, suihkuovet jne.  Lisäksi niiden sijainti olisi kannattanut ottaa ylös millintarkasti, sillä koolausten etsintä on ollut tuskaista huolimatta valokuvista ja koolaustunnistimesta.
Ulkoverhous: talon pystyverhous on toki komea mutta myös kallis toteuttaa, jos sen ulkopuolisella teettää. Paneloinnissa menee lähes kaksi kertaa kauemmin kuin vaakaverhousta tehdessä. Kustannussyistä mietittäisiin ulkoverhoilun suunta tarkkaan. Olisin toivonut, että tästä olisi ammattilaiset valistaneet päätöksentekovaiheessa, koska budjetti oli kuitenkin yksi vahvasti päätöksentekoamme ohjaava tekijä.  Sitä paikattiin nyt tekemällä työtä pitkälti itse mutta vaakaverhous olisi syntynyt aivan kokonaan ulkopuolisen voimin samoin kustannuksin. 
Sisäpintojen suunnittelusta ja valinnasta: tiedossa oli vanhasta kokemuksesta, että mustissa pinnoissa näkyy kaikki, erityisesti yhdistettynä muuton aikaan vallinneeseen, isoista ikkunoista vaakatasossa porottavaan kevätaurinkoon.  Jos ei ole erityisen siivousintoinen tai ei kestä pieniä sormen ja kuononjälkiä en suosittele seuraavia materiaaleja:

  • Mustassa koivuviilupinnassa näkyy sormenjäljet vielä paremmin kuin eläväisemmässä mustassa tammiviilussa.
  • Musta kiiltävä kivitaso on myös varsin armoton pinta.
  • No niin kyllä myös valkoiseksi maalatut seinät, porraskuilun seinä on jo täynnä mustia sormenjälkiä.
  • Luulisi että kuranvärinen, mattapintainen laattalattia olisi taas armollinen vaikkapa kosteille tassunjäljille. No ei ole. Mutta meidän Timberwisen mustanharmaa parketti on mahtava, siinä ei näy mikään ja eikä naarmujakaan tule kovin helposti. 
  • Isot lattiaan asti tulevat lasipinnat näyttävät myös kaiken lian.
  • Myös tuo musta porrasmatto imuroi kaiken sukanpohjista ja portaiden ylä- ja alapäätä on saanut imuroida päivittäin. Aika näyttää helpottaako tilanne, kun viimeisetkin raksapölyt ovat kadonneet imurin kitaan. 
  • En silti muuttaisi näistä valinnoista yhtäkään mutta pohdittavaksi...

Hankinnat ja sopimukset

  • Tarkistaisin jokaisen urakoitsijan referenssit vähintään kahdesta, kolmesta lähteestä. Yhteen ei parane luottaa. Tässä suhdanteessa vaan saa ilmeisesti olla onnellinen, että saa edes jonkun tekijän työlleen ja osa urakoitsijoistamme onneksi sattuikin olemaan melkoisen loistavia. 
  • Jokaisesta urakasta tarkistaisin taas muutamasta lähteestä mitä kokonaisuudesta mahdollisesti puuttuu. Rajapintatyöt ovat hanurista, ja vielä hanurimmasta on huomata, että jokin asia ei toimi, koska ei se kuulu urakkaan... siinä sitten joko maksat karvaan lisätyöhinnan tai etsit sille toista tekijää tai itket ja teet itse, vaikket osaa. Tässä kohtaa kannattaisi konsultoida vastaavan projektin toteuttaneita muita rakentajia heidän kokemuksistaan.  
  • Hankinnat kannattaa suunnitella pitkälle eteenpäin, näin oli meilläkin tarkoitus mutta varsinkin loppupäässä toteuma oli toinen. Tällöin voit kilpailuttaa ja ottaa yhdellä rahdilla ison määrän tavaraa ja säästyt rautakaupassa ravaamiselta tai vastaavasti tuhlaamasta rahaa  turhiin rahteihin. 
  • Tarkistaisin vielä tarkemmin tilausvahvistusten yksityiskohdat, oletimme liikaa (esim. ovikynnykset eivät olleetkaan tammiset, mikä ei käynyt mielessäkään, ikkunoista puuttui karmiruuvitulpat ja kiintokalusteissakin tuli jotain yllätyksiä). Vaikka kuinka väsyttää, niin pitäisi vaan jaksaa tarkistaa ja kysyä ettei tule pettymyksiä. 
    • Aivan hasardi yksityiskohta mutta ehkä voisi ottaa kuitenkin mustat ikkunat etupuolelle, oli nimittäin todella vaikea mätsätä tammiviiluiseen oveen muita puulajeja ja jälkikäteen herää kysymys miksi ihmeessä niitä etupuolen ikkunoita ei otettu tammisena vaan ne tulivat tammenväriseksi petsattuna koivuna. Kuinka paljon se olisi tässä konkurssissa maksanut lisää?
  • Pysyisin vielä tiukempana budjetin kanssa. Pidin kyllä erittäin tarkkaa rullaavaa budjettia ja kuluseurantaa, josta näki melko tarkkaan hetken, jolloin tullaan menemään rahoituksen yli ja loput kulut on maksettava sitten ihan tilipusseista mutta silti olisi voinut olla vielä tarkempana ylimääräisten kulujen kanssa ja yli budjetin menevien valintojen kanssa. Joka ikinen säästetty euro siellä rakentamisen alku- ja puolivaiheissa löytyisi silloin kukkarosta sitten loppuvaiheesta, kun pitäisi ostaa niitä verhoja ja kaihtimia ja sen sellaista yhdelle epämääräiselle budjettiriville merkattua tarviketta.

Toteutus

  • Tarkistaisimme jokaisen tehdyn urakkavaiheen tarkasti vastaavan ja urakoitsijan kanssa, ei luotettaisi liikaa vaikka tekijät olisivat kuinka mukavia ja ammattitaitoisia.  
    • Työmaalla pitää tehdä nopeaan tahtiin piirustuksissa näkymättömistä asioista päätöksiä, eli kuviin jää paljon ns. työmaalla ratkaistavia asioita. Ongelmana tässä vaiheessa on, että ymmärrys tulee jälkikäteen. Asioita ja ratkaisuja myös tarkistettiinkin mutta ei ymmärretty niiden merkitystä ennen kuin oli liian myöhäistä.  Pitäisi vaan jaksaa jankuttaa ja kysyä kaikki mahdolliset seuraukset ratkaisuille eikä tehdä nopeita päätöksiä edes aikapaineen alla. 
  • Rajapintatöiden lisäksi toinen osaurakointiin liittyvä ongelma-alue on se, että edellinen tekijä ei välitä omien ratkaisujen seurauksista seuraavissa vaiheissa, koska puuhastelee jo uudella työmaalla. Monta asiaa, joiden tekemisestä olemme maksaneet, on korjattu omin pikku kätösin omalla vähäisellä vapaa-ajalla.  Että miksi niitä töitä ei tehdä niin että seuraavalla on hyvä jatkaa.
  • Tarkistaisin erityisesti kaikki korot moneen kertaan. Niistähän saa lukea rakentamisen yhteydessä mutta merkitys on valjennut tässäkin hitaasti ja karvaasti.
    • Esimerkiksi kellarin lattiavalu sekä etupuolen terassin valu ovat selvästi liian korkeat, ja ovat aiheuttaneet ongelmia. Sisäoviaukot olivat liian matalia ja ulko-oviaukoissa ei ole tarpeeksi kynnystä.  
  • Putkiläpiviennit varsinkin kaksi-kerroksisessa talossa: vahtisin putkivetojen ja läpivientien paikat ja koot erittäin tarkkaan ja tarkistusmittaisin jäljelle jääneet tilat, jotta sinne mahtuu vielä  seinien ja kotelojen tasoitustenkin jälkeen standardisäilytysratkaisut. Olivat ne sitten kiskojärjestelmiä tai kiintokalusteita. Erikoisratkaisut joko maksavat tai hassaavat hyvää säilytystilaa. 
  • Tarkistaisin vielä joka ikisen sähkörasia- ja iv-venttiilipaikan pitäen mielessä tulevan talon sisustuksen. Mahtuuko kaapistot, lipastot, verhot jne.?  Ovatko kaikki johdot siellä missä pitääkin? Voisiko kattoventtiileejä laittaa pikemminkin seiniin, erityisesti rimakaton tapauksessa? Meillä meni muutama pieleen tarkisteluista huolimatta ja yhden sähkörasian sijaintia ei ymmärrä kukaan. 
  • Vaatisin että jakotukkien, putkien yms. läpivientivalut tehdään FISE:n ohjeen mukaan. Eli niille tehdään lattiavalussa varaus ja jälkivaletaan kolot. Paljon helpompi ja siistimpi ratkaisu kuin jälkikäteen korotuksia. Jos niitä nyt edes tehdään, ei olisi tehty meilläkään ellei itse olisi huomannut kysellä perään.  
  • Ylipäänsä ottaisin vielä enemmän valokuvia, ihan kaikista vaiheista. Niitä on otettu satoja mutta silti on jäänyt dokumentoimatta muutamia tärkeitä kohtia. Jos et itse pysty olemaan paikalla kuvaamassa sopisin, että tekijä dokumentoi tietyt vaiheet. No sovittiinhan me näinkin mutta silti puuttuu tärkeitä kuvia esim. maatyövaiheista. Valokuvat ovat myös tärkeitä, mikäli asioita joutuu reklamoimaan jälkikäteen. 

Siinäpä ne päällimmäiset, mieleen jääneet oppitunnit ja pienet harmituksen aiheet ovat  purettuna ruudulle ja me jatkamme eteenpäin urakassa.

Työmaatahan vielä riittää niin sisällä kuin ulkona kaikenlaisissa viimeistelytöissä, ja monen monta laatikkoakin on vielä purkamatta. Koska ei ole mihin purkaa.   

Keskeneräiseen muutto oli tietoinen päätös ja sitä en vieläkään kadu vaikka sekasorron keskellä asutaan, mutta enpä perfektionisteille kyllä suosittelekaan.

En edellään ole ehtinyt juoda sitä unelmoimaani aamukahvia parvekkeella mutta istuin minä siellä yhtenä iltana vartin kuoharilasin kanssa.  Parvekkeenkin keskeneräisyydeltä silmät sulkien.

Kyllä tässä kotona nyt siis ollaan.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Maakylmää helteen keskellä.



Maalämpöpumpusta saadaan taloon edullisesti ja tehokkaasti myös viilennys, ja se päädyttiinkin ottamaan suunnitteluvaiheessa suosituksien perusteella.

Maakylmällä toimiva viilennyskonvektori (Nibe Fly3 alias Sabiana) on päässyt osoittamaan tehonsa jo kevään helteiden parissa.

Eleltiin tosin ensimmäiset viikot ilman sitä, sillä sähkötöiden yhteydessä kytkentä oli jäänyt tekemättä teknisessä tilassa maalämpöpumpun päässä. Osoiteltiin tuolloin toiveikkaana kaukosäätimellä laitetta ja mietittiin, että mitä hittolaista, ei toimi?

Yläkerta ehtikin lämmetä melko etelä-eurooppalaisiin lukemiin vaikka ikkunat ovatkin parvekkeen suojasssa. Kaihtimethan meiltä edelleen puuttuu. Ovat kai tuotannossa kuitenkin. Tällä viikolla piti tulla.

Kellari/alakerta on pysynyt taas mukavan viileänä eli tuli todennettua, että viilennystarve on tosiaankin vain yläkerrassa, jonne puhallin asennettiin.

Käyttöohjetta ei ole vielä tullut luettua mutta saatiin siitä huolimatta tuohon laitteeseen helposti jo jokin termostaattiperusteinen automaattiohjelma päälle. Aika nopeasti se viilentää sitten yläkerran.  Toimii logiikaltaan vissiin aika lailla samaan tyyliin kuin ilmalämpöpumppu. Eli ei kiirettä lukea käyttöohjeita.

Vehje on muutoin melko hiljainen mitä nyt poistovesiputkissa välillä käy lorina. Nehän meillä on osin koteloimatta, koska tuo laite vaihtoi rakennuttajista johtumattomista syistä kolme kertaa paikkaa ja viimeisellä kerralla ei uskallettu enää koteloida niitä vaan jätetään putket ruokakomeron hyllyn päälle. Uskoakseni eivät sieltä tule näkymään. Hyllyt on vielä tekemättä, niin ei voi vahvistaa päätelmää.

Toisaalta en tiedä olenko paras henkilö ottamaan hiljaisuuteen tai äänekkyyteen kantaa kahden vilkkaan ja äänekkään poikalapsen äitinä. Korvat ovat turtuneet kauan sitten.

Toinen vaihtoehto viilennykselle olisi ollut yhdistää se ilmanvaihtoon mutta teho ei ole yhtä hyvä ja toisekseen arveltiin jo etukäteen viilennystarpeen kohdistuvan vain yläkertaan. Lisäksi se taitaisi syödä sähköäkin enemmän.

Ilmavirtauksenhan tuo laite toki aiheuttaa ja lisäksi se jäähdyttää paikallisesti. Viilennys on kuitenkin riittänyt hyvin makuhuoneeseenkin asti, kun ovi on auki ja lämpimät yöt on saanut nukkua ihan peiton alla.

Lueskelin jälkikäteen myös kolmannesta vaihtoehdosta eli viilentävästä lattialämmityksestä, kuulosti paradoksaalisesta nimestä huolimatta mielenkiintoiselta ratkaisulta sekin mutta vaihtoehto tuli liian myöhään vastaan. Liekö sitten uusi ratkaisu, kun ei tullut puheeksikaan suunnitteluvaiheessa.

Helteet saavat siis jatkua sisätilan olojen puolesta mutta tuo meidän työn alla oleva piha nurmikkoineen ja istutusalueineen kaipaisi kyllä kovasti sellaista pitkäkestoista, lämmintä tihkusadetta. Kesäkuun monsuuneja odotellessa, eiköhän tämä sää viimeistään juhannukseen mennessä normalisoidu.


maanantai 14. toukokuuta 2018

Rakentajan vappuriehaa pihatöiden parissa, osa I.



Pihatyöt alkoivat nopeammin kuin arvattiinkaan, sillä maaurakoitsijalla sattui sopiva sauma töiden tekoon vapun tienoilla ennen toukotöiden aloitusta.

Ja taas raivopäistä raivausta sekä tehotonta sisäistä jätteenkäsittelylogistiikkaa.
Tämähän tarkoitti sitä, että meillä tuli vapun aikaan halvatunmoinen kiire raivata se osa pihaa, jossa oli näitä töitä tarkoitus tehdä. Käytännössä kaikkialla muualla paitsi tontin länsirajalla.

Meillä on vielä pihalla kaikenlaista epämääräistä rakennustavaraa, joille tulee olemaan käyttöä myöhemmin. Niille piti löytää toinen säilytyspaikka tuolla länsirajalla.

Lisäksi siellä on kaatopaikalle lähtevää tavaraa.

Tarpeetonta puutavaraa varten tilattiin ensimmäistä kertaa roskalava tontille, ja käyttökelpoista puuta, ml. kuormalavoja lahjoitettiin myös paikallisille rakentajille.

Olisihan ne laudat ja lankut peräkärrylläkin saatu kuljeteltua, jos olisimme alkaneet työhön hyvissä ajoin. Silloin olisi ehtinyt perata osan myös polttopuuksi mutta eipä tuo parin motillisen tilaaminen koivuklapejakaan nyt konkurssiin aja. Siellä ollaan jo.

Tähän astihan meillä on mennyt jätemaksuihin alle 200 euroa mutta nyt sitten tuplattiin sekin kustannus kertaheitolla. Voin sanoa, että sen järisyttävän lautakasan katselu aiheutti sellaista angstia, että sen häviämisen ilosta oli jo valmista maksamaan vähän enemmän.

Jäteasemalle on menossa kuitenkin vielä erikseen vielä pari peräkärrykuormaa kivijätettä; laattoja ja harkkoja. Jäteasemalle erikseen menevää jätettä ei voinut tietenkään pakata vielä peräkärryyn, koska siellähän odotti Ikean palapeli Pax-kaapeista lastenhuoneisiin. Ne oli haettu Ikean Click and Collect Wait- palvelusta lasten sängyn kera jo aikaisemmin. Ja niitä taas ei ehtinyt kokoamaan näiden pihakiireiden vuoksi mutta ei niillä ollut oikein sopivaa säilytystilaakaan sisällä.

Joten x:ttä kertaa siirrettiin kaatopaikalle menossa olevia harkkoraatoja ynnä muuta jämätavaraa välivarastosta toiseen välivarastoon, tällä kertaa pihatöiden tieltä.

Usein prosessien tehokkutta mitataan kosketuspisteiden määrän perusteella, ja voin sanoa että tässä meidän jätteenkäsittelyssä on kyllä tehottomuus huipussaan.

Ensin on kerätty nuo harkkopalat sieltä täältä maasta kottikärryyn ja viety säilytykseen, sitten ne on taas siirretty kottikärryllä toiseen paikkaan, ja sieltä ne siirrellään vielä kerran peräkärryyn ja jäteasemalle.  Siellä ne taas puretaan käsin jätelavalle. Samaan harkkopalaseen on tullut koskettua ainakin kuusi kertaa. Mutta rakentajan työaikahan on ilmaista...

Miettisin ehkä jatkossa tämän raksajätepolitiikan aivan loppuun asti, ettei tule kovasti tuota turhaa työtä. Parasta olisi viedä koko ajan jätteitä asemalle, sitä mukaan kun niitä syntyy. Toisaalta, aina ei tiedä mitä vielä tarvitsee myöhemmässä vaiheessa johonkin nikkarointiin, ja sitten ottaa pannuun lähteä hakemaan kokonaista eristepakettia peräkärryllä kaupungin kooraudasta, kun olisi tarvinnut vain ihan pienen palasen. Että miksi sekin piti jo heittää roskiin.

Kaivurille töitä: maan muokkaus, saunan purku ja venevajan oikaisu
Pihatyöt oli sovittu alkavan  vapun jälkeen torstaina 16 tn kaivurin (ei täällä maalla millään Avantilla hommia tehdä) ja traktorin saapumisella paikalle. Oman jännityksensä tilanteeseen toi sää, sillä taivas repesi tiistain ja keskiviikon välillä ja maa oli aivan kuravelliä keskiviikkona. Mutta sen jälkeen sää kyllä lämpeni nopeasti ja maa kuivuikin muokkauskuntoon.

Urakka alkoi nostamalla se valtava kasa puujätettä lavalle, joka täyttyikin sitten samoin tein, ja tilasinkin sille noudon. Käytettiin Karpin Käsittelyä, se tuli melkein ensimmäisenä netissä vastaan ja ihan hyvin sujui varsinkin tuo hakupuoli.

Kaivurilla nostettiin myös jalaksilla oleva pieni pihasauna traktorin kyytiin. Se pääsi nyt viettämään eläkepäiviä pienen joen rannassa teinien temmellyspaikkana. Hyvä että rakennuksen sai vielä kiertoon.



Työ jatkui venevajan oikaisulla. Se oli painunut osin maahan, ja valahtanut toiselta sivulta. Kattoparkakin on kokenut kovia, kun sitä aiemmin tuulelta suojanneita puita kaadettiin viime keväänä. Halusimme kuitenkin yrittää sen pelastusoperaatiota, sille vajalle olisi kyllä käyttöä pienen korotuksen jälkeen.

Vajaa nostetiin kulma kerrallaan ylös, ja alle laitettiin soritus sekä ylijäämäharkkoja. Samalla runkoa tuettiin ja oikaistiin lankuilla. Tässä oli Jiin ja konekuskin apuna kokenut eläkeläistimpuri. Nehän ne on parhaita, ei pitäisi päästää eläkkeelle ollenkaan. Seuraava vaihe on sitten korjata katto ja maalata vaja mustaksi.




Sähkötyöt eli ulkovalaistutuksen kaapelia maahan.
Samassa yhteydessä vedettiin pihavaloille ja sähköille kaapelit. Johdot kaivettiin 70 cm syvyyteen kiertämään takapihaa rajoilla sekä rannalla. Etupihalle ei erillisiä ulkovaloja tule, vaan luotamme että talon ja tallin valaistus riittäisi. Siitähän ei ole vielä käyttökokemusta.

Ulkovaloja tulee n. 20 m välein eli ei lopulta kovinkaan montaa, itse asiassa 8 kpl. Pistorasioita tulee myös jokuseen ulkovaloon. Niistä saa vedettyä sitten pimeän ajan valaistukset tuijiin. Meillähän nuo toisten jouluvaloiksi kutsumat ulkovalot ovat siis käytössä sellaiset 8 kk vuodessa.

Lisäksi halusimme pistorasian tulevan laiturin läheisyyteen venevajan seinään. Sitä voi käyttää sitten vaikka veneen pesussa sekä saadaan myös kytkettyä vesipumppu rantaan pihan kastelua varten.

Näin istutus- ja juurrutusvaiheessa sitä vettä tarvitsee, ja toki myöhemmin hyötypuutarhassa mutta muutoin olen sitä mieltä perennojen, pensaiden ja havujen pitää pärjätä omillaan veden saannin suhteeen.  Jos eivät pärjää, on väärä kasvi väärässä paikkaa. Mutta tämä on vain laiskan puutarhurin mielipide.

Teimme itse kaapeliveto- ja ojasuunnitelman kun ei sitä tähän hätään sähkäriltäkään saatu. Katselin lähinnä miten matkat minimoidaan ja mistä ojan saa hyvin kaivettua. Yhdessä kohtaa ojan joutui piirtämään kulkemaan pienen pihatien alta. Ojat kaiveltiin sivuilla istutusalueiden kohdalle, jossa muutoinkin joutuu kaivelemaan syvemmin. Näitä kohtia pitää sitten itse osata jatkossa varoa, ettei lyö lapiolla johtoa poikki.

Ja koska pihasuuunnitelmat vaihtuivat sitten lennossa (kylläkin allekirjoittaneen poissaollessa), niin eihän ne kaikki johdot ihan kohdilleen osuneet. Voi katsoa peiliin jos etsii syyllistä.

Ojaan vedettiin siis sekä ulkovaloille johto, että sähkörasioille oma johto. Lamppujen kohdalla kaapeli nostettiin ilmaan noin 2 m maanpinnan yläpuolelle. Parasta olisi, jos tässä yhteydessä olisi pystynyt valamaan jo lampuille pilareista jalat, joiden läpi johto olisi suoraan vedetty mutta halusimme päästä maatöissä ripeästi eteenpäin ja lampunjalkojen perustukset tehdään sitten jälkikäteen joutessa. Eli avattiin kaivonto, vedettiin johdot ja kiepit maanpinnalle,  ja suljettiin taas kaivanto. Kuvasin ojien sijainnit vielä vastaisuuden varalle hyvin.



Ei viikkoa ilman takaiskua- puuttuva takaiskuventtiili kaivossa.
Heti maatöiden alkaessa kaivurikuski kurkisti meidän viimeiseen kokoomakaivoon. Erinäisten selvittelyn jälkeen sitten selvisi että sekä hulevedet että salaojakaivon vedet oli johdettu yhteen ja samaan kokoomakaivoon, josta oli vielä purkuputki eteenpäin maastoon.

Ratkaisu oli tehty vastoin LVI-suunnitelmia maanrakentajan toimesta. Yllätys.

Purkuputki oli näiden tuloputkien yläpuolella (ei siis alapuolella) ja lisäksi puuttui takaiskuventtiili tai mikä tahansa ratkaisu estämään, ettei vesi pääse salaojiin takaisin kaivon mahdollisesti tulviessa. Sitä ei oltu laitettu, koska sitä ei ollut kuvissa. Kuvissa ei toisaalta oltu myöskään yhdistetty hulevesi- ja salaojaputkea samaan kaivoon. Että osa ratkaisuista oli siis tehty toisin kuin kuvissa ja osaa taas ei, kun eihän se ollut kuvissa. Villi arvaus, että valinnat on tehty aina helpoimman mukaan.

Rakentamisen tässä vaiheessa sitä kuvitteli vielä, että asiat tehdään automaattisesti suunnitelmien mukaan.
Ja jos ei, niin sovitaan yhdessä toisin, ja mieluiten kirjallisesti. Kuinka väärässä olinkaan. 

Toki tämä kaivo oli jo matalampana kuin talomme mutta kyllähän tämä ratkaisu alkoi silleen potentiaaliselta riskirakenteelta tuntumaan ja LVI-suunnnittelija asian vahvistikin. Jouduimme tämän sitten omalla kustannuksella korjauttamaan kuvien mukaiseksi, se oli edullisempi ratkaisu kuin kaivaa jättiläismäinen vesikaivo jonnekin putkistojen varrelle.

Sanotaanko että kyllä taas kyrsi. Mitä varten niitä suunnitelmia oikein tehdään, jos niitä ei noudateta?  Ja miksi me maksettiin taas tästäkin korjauksesta? No, saatiin me sentään maafirmalta kuitenkin se toinen putki, ettei tarvinnut sitä vielä lähteä metsästämään.

Sitten päästiin vihdoin tekemään istutus- ja nurmialueita. 
Alunperin oli tarkoitus jättää pihalla pötköttänyt ruoppausmassa korkeammaksi kohdaksi tontilla ja pengertää se mutta lopulta massa päädyttiin levittelemään ympäriinsä ja loppu tarjottiin täyttömaana paikallisille rakentajille. Muutenhan se on hyvää, oksatonta maata mutta melkoisen hapanta, eli saa sitten kalkittaa reilulla kädellä.

Tasoitukset alkoivat tontin perimmäisestä nurkasta. Sinne kaiveltiin istusalueet ja tuotiin puutarha- tai rodomultaa tilalle. Nurmikkoalueilla käytettiin alkuperäistä maata tasoitettuna, ja laitettiin n. 20 cm kerros uutta puutarhamultaa pinnalle.  Soritusta lisättiin sekä rannan tuleville terassialueille että talon ympärille, jossa sora-alue laajennettiin niin, että talolla pääsee vielä  nosturilla ulkomaalaushommiiin. Myöhemmin tuo soralue sitten kivetään.

Pihan tasauksessa ja nurmikkoperustuksissa meni (ja menee) näin ollen -eli näistä valmistelutöistä johtuen- odotettua pidempään, ja itse ehdin tekemään tässä pihatöiden välissä viiden päivän reissunkin helatorstain tienoilla palatakseni yökoneella äitienpäiväksi kotiin.

Teenkin vielä erikseen toisen, kuvapainoitteisen postauksen istutusalueista ja ennen/jälkeen kuvista lähipäivinä. Voipi kiinnostaa puutarhaorientoituneita lukijoita enemmän se.

Stay tuned.

Tilanne äitienpäivänä eli n. 1/3 pihasta pintojen osalta valmiina. 



perjantai 27. huhtikuuta 2018

Leveästi lämpöhaapaa saunaan.

Saunaa paneloitiin jo viime viikolla, sillä se piti valmistella  hyvään malliin tulossa olevia lasiasennuksia varten ennen kuin Jii lähti taas työmatkalle. Saunan paneeleista ja suunnitelmista tarkemmin täällä.  Paneloinnin myötä saatiin sitten pesuhuoneeseen  yhdenlainen saunan tuoksu, lämpökäsitellystä puustahan tulee sellainen jännähkö, etten sanoisi, haju, joka kyllä laimenee ajan myötä. Tai sitten nenä tottuu siihen.

Näissä 190mm leveissä lämpöhaapapaneeleissa on todella pieni tuo rako mutta reuna on hieman pyöristetty, ei niin terävä kuin STS:ssä. Yhdessä edellisessä saunassa meillä oli STS:ää, ja jos ei ole selkänojaa, niin on se profiilin reuna vähän terävä selkää vasten.


Paneelien hankinta oli oma episodinsa. Lämpöhaavasta on tällä hetkellä pulaa, raaka-aine tulee pääosin tuolta itärajan takaa, mikä aiheuttaa omat logistiset haasteensa tänä päivänä, ja sai aikansa etsiä toimittajaa, jolla noita leveitä paneeleja olisi varastossa.  Osa myi ei-oota ilman mitään tietoa hyllyjen täydentymisestä.

Pirkanmaalta sitä kuitenkin löytyi mutta ei ihan sopivan mittaisena, vaan jouduttiin ottamaan ylimittaista, josta jäi ikävästi hukkaa. Se hukka on syvälle kankkulan kaivoon heitettyjä euroja.

Seinä- ja kattopaneelia. Katto jatkuu pesuhuoneen puolelle saman suuntaisesti.

Paneeleiden mitoituksen suunnittelu vaati hieman normaalia enemmän aikaa, koska paneelit tulevat poikittain tilaan nähden. Piti huomioda reunoissa tietenkin saunan eristeellä syvennetty osuus sekä ledlistan päättymiskohta, kuin myös lasilistan oikea sijoituskohta oven saranan leveyden mukaan.

Mustasta peräseinästä tulee kyllä mukava efekti. Paneleeiden ja eristeen pääty pitää vielä peittää jollain listalla. Paksuus on lähes 6 cm, joten normaali n. 4 cm kulmalista ei riitä. 

Lasilista upotettiin kattopaneelien väliin. Seinässä se toki tulee näkymään. Jos kohdan olisi hoksannut suunnitella aiemmin, olisihan sen saanut seinässäkin upotettua laatan päätyyn piiloon. Tai ainakin oletan näin.

Katon koolaukseen kiinnitetty lasilista, joka lähes uppoaa paneeleiden sisään.Se tulee nyt muutamia millejä pintaan.
Näin lasin pitäisi näyttää kauempaa katsottuna lähes uppoavan lasin sisään. Olisi sen varmaan voinut laittaa syvemmällekin kapeammalla koolauksella.

Tarkoitus oli piilonaulata paneelit pontin päältä mutta pontti alkoi halkeilemaan. Piti naulata ne sitten pinnalta. Ei tuo juuri erotu. Ellei tiedä mistä katsoa. Minä tiedän. Ja kamerakuvahan ne paljastaa myös armottomasti.

Panelointi tehtiin lopulta listattomana. Se vaati tietenkin tarkempaa mittailua, ja vei enemmän aikaa. Oli kuitenkin sen arvoista. Seinän ja katon saumaan jätettiin pieni tuuletusrako, kuten muihinkin saumoihin.

Kiuasnurkkaa ja väliseinä pesuhuoneeseen päin. Päälle tulee vielä kirkas lasi.

Ikkunan smyygit vaativat kikkailua, sillä ikkunahan mitoitettiin tosiaan liian leveäksi työkuvissa. Smyygit tehtiin samasta vaneripaneelista kuin peräseinä. Sivusmyygit täytyy asentaa hieman vinoon, jotta saatiin korjattua ikkunan mitoitusvirhe.

Ikkunasta tuleva valo kuitenkin häikäisee silleen sopivasti, että tuskin noihin vinoihin smyygeihin kiinnittää huomiota. Nämä ovat vielä kesken mutta kuvasta näkee haasteen. Smyygit pitää vielä kiinnittää koolausten päälle, ajaa vanerista sivuille päätypala ja käsitellä nuo puupinnalla olevat osat mustalla saunasuojalla.


Hieman haasteelliset ikkunasmyygit vielä työn alla. Sivupala mallailun alla, on siis vielä irti. Ilman listoja olisi tarkoitus selvitä.

Pesuhuoneessa on lednauha-valaistus seinän ja katon rajassa suihkuseinällä ja sen vastakkaisella seinällä. Led-nauhan alumiiniprofiilit kiinnitettiin koolauspuuhun ja ne jäivät nätisti upoksiin. Tätä valaistusta ei olla vielä päästy testaamaan mutta valo tulee kyllä näyttämään seinälaattojen kulmat vähän turhankin hyvin. Se havaittiin jo yläkerran kylpyhuoneessa ja toki siitä laatoittaja varoittelikin. Ei kannata laittaa jos yhtään häiritsee.

Lednauhaprofiili katon rajassa.
Tässä kuvassa näkyy myös hyvin tuon laattasaumavärin värivaihtelu, tietyssä katselekulmassa se on täydellinen ja toisessa aivan liian sinisenharmaa. Opettelen elämään sen kanssa ja odottelen niiden pinttymistä kuranvärisiksi...


Laudesuunnitelmakin valmis. 
Vastakkain olevat lauteet tehdään myös leveästä lämpöhaavasta. Suunnitelma on rakentaa yksinkertaiset penkit laudelaudoista tehdyn lattian päälle.  Se ei ole lattian siivoamisen kannalta yhtään käytännöllistä mutta lasten turvallisuuden näkökulmasta taas seinästä seinään oleva jalkataso on varsin toimiva ratkaisu. Ei tarvitse jännittää, että mukulat tipahtavat jostain välistä lattialle. Jännityksen aiheensa kullakin.

Siivousta helpottamaan ollaan kyllä parissa saunassa jätetty tuo jalkatila/lattia irti rungosta muutamaan osaan jaetuksi kanneksi, jolloin moduleeita voi nostaa tarvittaessa pois. Toisaalta, on siellä lattian alla mahtunut konttailemaan siivoamassakin.

Lattiarunko tulee pääosin seisomaan omien jalkojen varassa. Kiuas upotetaan myös tähän lattiatasoon. Oven edessä taas on leveä jakkara, joka yltää hanalle asti. Hana ei näin ehkä kuumene yhtä paljon, kuin jos se olisi ylempänä.  Se on nyt 80 cm laattalattiapinnasta eli hanan ja jakkaran väliin mahtuu hyvin kiulu.

Tuo kiuasveden hana on siinä rajalla onko se turhake mutta meillähän varauduttiin tosiaan siihen, että tästä saunasta voisi tulla jossain vaiheessa kylpyhuone.



Penkeistä en löytänyt ensin insipiraatiokuvaa vaan päätimme mennä ihan oman suunnitelman mukaan. Päätyihin tulee neliön mallinen jalkakehikko ja samanlainen rakennetaan myös penkin yläosaan käsinojaksi ja niin sisääntulon kuin kiukaan puolella se toimisi myös turvakaiteena.  Laudepenkit voivat tällöin seistä vapaasti eikä niitä ole pakko tukea seiniin.

Mutta olihan tämänkin jo joku keksinyt eli tässä alla löytämäni ja lainaamani kuva vähän vastaavasta ajatuksesta koskien tuota penkin päätyä kiukaan edessä.

 Penkki, jonka päädyssä jalkatuki ja käsinojakehikko. Selkänojaa emme taida laittaa olleenkaan ja se tehdäänkö nuo kehikot kuitenkaan jiiriin, on kysymysmerkki. Ei ole kiva jos ne alkavat vuodessa irvistelemään saunantekijälle.
(Kuva www.puurakennuspaasovaara.fi)
Lauteiden toteutuksesta täytyy tehdä vielä tarkemmat kuvat ja lähteä sen jälkeen metsästämään laudemateriaalia.

Parafiiniöljyä vaiko ei, ihmettelen vain?
Pohdinnassa on vielä lämpökäsiteltyjen lauteiden ja paneeleiden käsittely.

Öljyäminen korostaa noiden paneeleiden kirjavuutta ja tummentaa väriä, mikä ei ole tässä tapauksessa toiveissa. Ne ovat kauniit juuri tuollaisena.

Siitä tulee myös kierre, öljyämisen saa tehdä aika monta kertaa vuodessa, jos sauna on ahkerassa käytössä. Kuten on.

Toisaalta parafiiniöljy suojaa puuta kuivumiselta/halkeilulta ja lialta.

Mutta onko oikeasti tarpeen öljytä paneeleita ja lauteita parafiiniöljyllä?

Tähän ei löydy kyllä oikein yksiselitteistä vastausta mistään lähteestä.  En muista että olisimme kovin monessa edellisessä saunassa lauteita ja paneeleja suojanneet, ellei ole ollut tarkoitus muuttaa niiden väriä. Jättäisikö siis taas tekemättä ja katsoisi miten käy? Harmittaako jälkeenpäin, jos halkeilleissa lauteissa paistaakin laudeliinoista huolimatta hikipersauksien kuva? Se lienee se pahin skenaario?  Vai laittaisiko sitä vain lauteisiin mutta ei paneeleihin?

Raksaaminen on loputonta pienten ja isompien valintojen tekemistä vähäisten faktojen varassa.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Katse pihaan päin.

Armollisesti pihan tilan peittäneen lumen kadottua tuli aika kääntää katse ulkotiloihin. Jotain tarttis tehdä, jos aikoo päästä nauttimaan omakotitalon pääasiallisesta edusta eli ikiomasta kesäisestä pihasta jo tänä vuonna.

Olen kysellyt tarjouksia pihatöistä paikallisilta pihaurakoitsijoilta. Vaikkei tämä tontti kovin iso olekaan (2200 neliötä), on se haastava korkeuseroineen ja rantoineen. Neljäsosa tontista on loivaa rinnettä, missä talokin sijaitsee ja loppuosa viettää vielä hieman rantaa kohti. Lisäksi tontilla on kunnostusta  vaativia vanhoja piharakennuksia, jotka pitää huomioida pihatöissäkin.

Ei voi vain siis pyytää  yksinkertaisesti tasoittamaan maata talon ympäriltä ja kaivamaan reunoille istutusalueet, kuten tasamaan tontilla. Nämä pihatyötkin voivat olla varsin helpot tai sitten vähintäänkin haastavat.

Pihasuunnitelmanhan meillä tästä syystä tehtiinkin jo samaan aikaan taloa suunnitellessa, ja sitä tullaankin pääasiassa noudattamaan. Se huomioitiin myös jo viime kesänä täyttöjä tehdessä, jolloin tehtiin osin pohjia pihalle.

Tarkoitus on tässä vaiheessa vain taputella takapihan nurmikolle tulevat alueet tasaiseksi sekä kaivaa isoimmat istutusalueet, ja tietenkin samalla levitellään jo pintamullat. Lähinnä työn alle otetaan siis rajoille tulevat ja sivun rinteen istutusvyöhykkeet sekä nurmikon kylvö ja toki ulkovalaistusjohdotukset näille alueille.

Myös takapihan terassin sora-aluetta laajennetaan niin, että talon ympärille pääsee pienellä nosturilla jatkossa. Tehdään sitten vain isompi kiveysalue myöhemmin. Vähemmän ruohonleikkuuta. Tämä urakka kattaa nyt tontista noin 1000 neliön alan.

Nurmikko meillä on pyritty rajaamaan isommaksi selkeäksi alueeksi ja kaikkiin vähääkään haastaviin kohtiin tulee sitten helppohoitoisia istutuksia.  Vanhassa kodissa ajeltiin pelkkää nurmikkoa sellaiset vajaa hehtaari pari kertaa viikossa, ja siihen ei kyllä enää kertakaikkiaan riitä paukut. Mielummin sitä rykäisee pari kertaa kesässä läpi istutusalueiden rikkaruohot ja kanttaukset, jos valita voi.

Muut työt, ml. etupihan ja takapihan terassien kiveykset/asfaltoinnit tehdään sitten seuraavina kesinä. Nyt on tärkeintä saada lapsia varten nurmi kasvamaan sekä hidaskasvuisimmat pensaat ja havut istututettua.

Lisäksi jätämme yhden rajan vielä käsittelemättä, sillä tontilla alkaa rakennusprojekti, ja on parempi käydä uusien naapureiden kanssa läpi ensin rajasuunnitelma.

Samoin tuo ranta-alue jää vielä tuonnemmaksi, mutta valmistellaan sekin niin, että lopuista töistä selviää ihan hartiavoimin sekä terasseja ja laituria rakentelemalla.

Otetaan kuitenkin tämä iso peruskokonaisuus työn alle, ja tehdään se hyvin.

Samaan syssyyn puretaan jalaksilla oleva, katosta vuotava pihasauna. Kaksi vuotta lähes meni pura/remppaa-päätöstä tehdessä. Uutta ei samaan kohtaan, aivan rantaan saa rakentaa mutta remontti olisi ollut isompi duuni. Ja jos rakennamme vielä pihasaunan, olisi meillä lopulta kolme saunaa, ja tuo pikkusauna olisi  jäänyt vähälle käytölle.

Mikä näissä pihatöissä oikein maksaa?
Tarjousten perusteella selvisi, että tämän urakan kallein osio on kalkittu ja lannoitettu multa.

Ei niinkään ne kaivuri- ja lapiotyöt, joissa taksat ovat melko vakiot. Eikä ne perennat ja pensaat ja havut.

Meidänkin pihaan menisi arviolta multaa lähes 300 kuutiota eli aika monta kuormaa, ja sen kun kertoo mullan kuutiohinnalla on luotu jälleen hyvät edellytykset sydämentykytykselle ja päätä kiristävälle vanteelle.

Tyypillisestihän noihin pihatöihin ei juuri budjetoida mitään vaikka pitäisi lisätä sillekin vielä 10% siivu talon rakennuskustannusten päälle.

Kymppitonnilla pääsee siis vasta hyvään alkuun.

Täällä muuten hyvä kustannuslaskuri pihatöille.

Sivutäytöt tehty, vihdoinkin.
Ennen kuin pihatyöt päästään aloittamaan, piti saada viimeisteltyä talon sivutäytöt. Nehän jäivät vähän vajaiksi viime kesänä (taisi painaa loma päälle tekijöillä) ja urakoitsijan kanssa oli sovittu niiden viimeistelystä.

Tällä viikolla ne sitten vihdoin tehtiin ja lisätyönä otettiin vielä talon pohjoispuolelle pihan nosto talon sivulla, niin että siinä saa paremmin käännettyä auton. Tai vaikka peräkärryn parkkiin. Saadaan vihdoin ja viimein siirrettyä rakennustarvikkeita katosten alle ja seinän vierustoille, pois tieltä (ja naapurin mailta).

Kohta ne lankkukasat taas siirrellään toiseen paikkaan rappauksen tieltä. Meidän pihalla on ihmeen vähän hyviä säilytyspaikkoja kokoon nähden.


Mursketta tuli kaksi kasetillista, ja etupihakin tasoittui samalla taas. Kesällä tasoitut sora-alueet olivat päässeet pahan kerran kärsimään mm. maalämpöporavärkin ja rännien asennuksessa tarvitun panssarivaunun telaketjunosturin jäljiltä.


Karkeamman kalliomurskeen päälle tuli vielä puuttuvilta osin 0-16 raekoon mursketta, jota kaivurikuski suositteli muutenkin esim. kivituhkan tilalle. Ei kulkeudu niin paljon hiekkaa sisälle. Se oli aika hyvän sävyistäkin, tuollaista betoninharmaata. Kannattaa huomioida mursketa tilatessa, jos se jää siis näkyviin, että eri soranottopaikoilla on aina vähän omansävyistä mursketta tarjolla.

Sivutäytöt tehty ja jossain vaihessa mietittävä mitä tuohon porrastasanteen kohdalle oikein tulee.
Monta kertaa sitä on pällistelty mutta hyvää ratkaisua ei ole välähtänyt päähän. Tällaisetkaan asiat eivät rakennuskuvista näy. Vissin niitä "työmaalla ratkottavia".
Muuttoruljanssille piste.
Sisätyöt eivät etene tällä haavaa raportoimisen arvoisesti, mitä nyt saunaa ja pesuhuoneen kattoa on paneloitu ja siitäpä kuvia myöhemmin. Olemme saaneet sen sijaan tyhjennettyä viikonloppujen aikana raksakämpän kaikista tavaroista, minkä seurauksena epämääräisiä nyssäköitä ja laatikoita ajelehtii nyt pitkin taloa odottamassa säilytysjärjestelmien asennusta.  Tähän kun lisätään lasten ja vähän aikuistenkin välikausivaatehärdelli, on katastrofi taattu.

Tämmöinen  tee se itse- muutto oli kyllä vähintäänkin raskas verrattuna muuttomiesten toteuttamaan urakkaan, jossa kaikki tavarat on pakkailtu isoihin muuttolaatikoihin, huonekalut kääritty taiten pahveihin ja suojamuoveihin ja kuorma vain viuhahtaa ensin ulos ja sitten taas sisään. Mutta selvittiin.

Siivosin tänä viikonloppuna myös raksakämpän. Siihen meni ilman ikkunanpesuja 11 tuntia, josta lähes puolet kului keittiön puunauksessa. Eilen illalla särki istumatyöläisen paikkoja taas niin, ettei pystynyt nukkumaan. Sormetkin olivat ihan jumissa. Nostan kyllä hattua ammattisiivoojille, kovaa työtä. Otettiinkin siihen ikkunanpesuun heidät, jännetuppitulehduksen uhatessa amatöörisiivoojaa.

Sen vaan sanon, että tähän muuttovaiheeseen kannattaa ihan kunnolla varata aikaa ja voimia rakennusprojektissa ellei tosiaan muuta listoja myöten valmiiseen taloon ja ota avaimet-käteen muuttoa.

Viime viikot ovat näes menneet vähän kuin tulipaloja sammutellessa: verhokiskot tuohon huoneeseen, säilytysjärjestelmät tähän komeroon, sitten pihan siivousta ja välillä vähän panelointia sekä muuttotavaroiden noutoa ja parin pahvilaatikon purkua. On semmoinen latinohenkinen raksaus menossa, eikä täsmällinen yksi asia kerralla loppuun asti-metodi, kuten ennen muuttoa. Tuntuu ettei mikään etene vaikka kuinka heiluu illat ja viikonloput uuvuksiin asti.

Blogin kirjoittelu hiipunee tässä samaa tahtia lopputöiden vähentyessä (kai ne silti siis etenevät), sillä se alkaa olla täyttänyt tehtävänsä rakennusprojektin dokumentoinnissa. Vielä en kuitenkaan ihan lopullista pistettä laita kirjoituksille, ja jos jokin toteutus erityisesti askarruttaa, laittakaa rohkeasti kommentteja.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kivitalon langaton sisäverkko- toimiiko?

Toisin kuin aiemmin epäilin, saimme me sitten melko nopeasti nettiyhteyssaatavuuden operaattorin järjestelmiin,  ja sitä myöten yhteyden tilattua ja käyttöön. Alakerrassa.

Langaton nettiyhteys vaati meillä vahvistamista. Yksi valokuidun päässä oleva modeemi-reititin valettujen kiviseinien, ontelolaatan ja äänieristetyn oven takana työhuoneessa ei jaksa kantaa kuin lähialueelle, jos sinnekään. Ei  edes siihen lähivessaan, missä luonnollisesti olisi oleellista, että netti pelittäisi, varsinkin pienempien lasten vanhempien  näkökulmasta.

Entisessä, yksikerroksissa puurunkoisessa talossamme riitti, että laitoimme kaapelin päähän yhden adsl-reitittimen ja lisäksi toiseen päähän taloa toisen reitittimen, joka vahvisti signaalia. Täällä Hiidenpesässä piti tehdä toisenlainen ratkaisu.  Varmasti taas ihan pässinlihaa silloitus-,reititys-,  Ethernet- ja  datasähkötermeineen monelle lukijalle, mutta ei itselle, joten kirjoittelen viritelmästä amatöörin sanankääntein ja termein täällä olettaen rohkeasti, että muitakin nettinoviiseja on lukijakunnassa.

Valokuituyhteys on siis kytketty tekniseen tilaan sähkökaappiin, ja siellä on boksissa nettikaapeleille sähkärin sanoin jatkojohtoyhteydet eri huoneisiin. Nämä on numeroitu, ja vastaavasti rasiat huoneissa.



Sähkäri ehdotti, että modeemi asennettaisiin teknisen tilan sähkökaappiin, ja siitä vedettäisiin piuhat teknisessä tilassa tuohon jakokaappiin eri huoneiden kohdille. Jatkojohdon toisessa päässä eli eri huoneissa kytkettäisiin taas wlan-reititin.

Koska meillä nyt oli muuttovaiheessa käytössä vain yksi Elisalta tullut Zyxelin modeemi-reititin ja yksi vanha Apple Airport reititin, teimme kuitenkin toisen ratkaisun, jotta saimme nettiyhteyden toimimaan yläkerrassakin.

Modeemi kytkettiin normaalisti työ/mediahuoneeseen, ja siitä saa nyt myös piuhayhteyden tarvittaessa.

Sähkökaapissa vedettiin kaapeli huonepaikkojen välillä eli työhuoneesta olohuoneeseen. Olohuoneessa kytkettiin taas sitten reititin seinään.  Tästä saa taas vedettyä johdon tv:eenkin.  Tv toimii meillä myös tuon valokuidun kautta mutta teimme myös varauksen antenniyhteydelle. Just in case.

Johan alkoi netti pelittää.

Ja se nopeus?

88,0 Mbps langattomana. Piisaa. 

Ja onko tämä nyt sitten reititystä vai silloitusta? En tiedä, iso aukko sivistyksessä.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Alakerran aula valmistuu.

Kodinhoitohuoneen säilytysjärjestelmän pääsiäinen asennuspiina sekä porrasmatton liimausta.




Alakerran aula jäi ennen muuttoa vaiheeseen. Aulassa on siis meillä kodinhoitohuoneen jatke. Pesutupa on ovensuussa omassa, jossain vaiheessa myös liukuovilla suljettavassa kopissaan ja loput tilat seinän takana aulassa. Tänne oli suunniteltu jokin seinäkiskojen varassa oleva työskentely-ja säilytystila tilanjakoliukuovien taakse.
Kodinhoidollisiin toimiin varattu tila.


Lattialla vellovaa muuttolaatikko-ja jätesäkkimäärää aikansa katseltuamme päätimme sitten aloittaa säilytysjärjestelmien asennuksen, joka alkoi ihan kalusteiden hankinnasta suuresta sinisestä tavaratalosta.

Peräseinälle suunniteltiin siis Ikean Algot-sarjasta säilytysjärjestelmä.  Sinne tuli 60 cm  syvillä hyllylevyillä pitkä työskentelytaso, jonka toisessa päässä on ompelupiste (luksusta, sanon minä) ja toisessa päässä aina valmis mankelointi- ja silityspiste (jälleen, luksusta). Väliin jää tilaa vaikka viikkailla pyykkiä eli kerätä masentava kasa puhdasta pyykkiä. Tason ylä- ja alapuolella on sitten säilytystilaa korien ja hyllyjen muodossa.

Algotit otettiin nettitilauksena ja noudettiin saman päivän aikana. Oli pääsiäisenä auki sekin talo. Yritin houkutella Jiitä samalla käynnillä vähän keittiötarvikeosastolle. Tuli jo alakertaan sisälle mutta kieltäytyi lamppujen kohdalla etenemästä enää yhtään mihinkään. Ei auttanut järkeily eikä houkuttelu ja kiristystä sekä uhkailua en sitten yrittänytkään perherauhan nimissä. Joutuu käymään sitten itsekseen toisen kerran ostelemassa pikkutarvikkeita.

Tein sitten vähän kiireessä tuolla Ikean suunnitteluohjelmalla (en ymmärrä, kaikki muu toimii heillä kuin junan vessa lukuunottamatta näitä suunnitteluohjelmia, tässä vaiheessa on tosin ollut vielä tapellut Elfan ohjelman kanssa) hyllysuunnitelman tuohon aulaan ja samalla myös yläkerran vaatehuoneen toiselle seinämälle. Toiselle tulee vain vaatetankoja.

Tässä hässäkässä en huomannut tarkistaa, että alakertaan tuli mitoitettua seinäkisko niin, että se rakentui lopulta kolmesta pätkästä yhden noin 2 m pitkän kiskon sijaan, joka olisi vallan hyvin riittänyt. Tämä tarkoitti sitä, että kiinnityskohtia oli noin tuplamäärä.

Meni sitten kokonainen päivä sellaiset 90 ruuvin reikää poratessa kiviseinään. Erinomainen tuuri kävi siinä mielessä, että vain yhdessä kiskonkohdassa osuttiin raudoituksiin.

Suunnitelmassa ei myöskään näy riittävän tarkasti mittoja ja tuli ängettyä hyllyjä liian tiuhaan. Käytännössä jätettiin toteuttamatta sitten yksi syvä hyllyrivi mutta kyllä nuo tarvikkeet saa käytettyä sitten yläkerrassa. Näyttää siltä, että mitoitussyistä eteinenkin pitää mahdollisesti tehdä Algotilla, eikä Sovellalla tai Elftalla kuten  suunnittelin.  Mutta ihan yllättävän tukevat nuo Algotitkin ovat, korien liukumisessa olisi vain vähän parantamisen varaa.



Koko tämä Algot-härdelli jäi sitten tilanjakoliukuovien taakse. Ne asennettiin noin 1300mm päähän peräseinästä, jotta silityslauta voi olla valmiina töihin sivuseinällä. Lisäksi ovien takanakin mahtuu kulkemaan vaikka olisivat osin kiinni.

Liukuovissa panostettiin tällä kertaa ja otimme Inarialta kehyksettömät mdf-taustaiset peiliovet. Erittäin edullinen ratkaisu olisi taas ollut ihan metallikehyksinen liukuovi mutta halusimme tähän vähän jykevämpää tavaraa.

Ja peilit ovat savulasia.

Ilmeisesti 80-luvusta alkaa olla kulunut riittävän kauan aikaa, kun savulasi tuntui kerrassaan vetoavalta vaihtoehdolta. Alkuperäinen ajatus oli laittaa samaa mattavalkoista lasia kuin viereisessä vessassakin käytettiin mutta tuli sitten tehtyä tälläinen ad hoc-päätös. Jotenkin tuo tila kaipasi mustien portaiden ja tulevan mustan kuraeteisnaulakon lisäksi vielä vastapainoa kaikelle vaaleudelle.

Asennus aloitettiin lyhentämällä kiskoja 10mm mittavirheen vuoksi. Yläkisko ruuvattiin kattoon ja alakisko liimattiin laattalattiaan. Sitten nostettiin ovet paikoilleen. Jonka jälkeen todettiin, että ne pitää nostaa pois, jos haluaa asentaa magneettihidastimet. Yhdet laitettiin nyt testaukseen, vaikutus on melko vähäinen, joten loput jäivät harkintaan.
Spotit jäivät tilan sisälle ja lednauhalippa ulkopuolelle.

Saavat lapset sitten saman lapsuudenmuiston kuin itsekin värillisten peililasien muodossa. Ja joskus vuonna 2050 voivat sitten todeta, että olihan ne sittenkin ihan kivannäköiset, kun tarkemmin ajattelee.

Porrasmaton asennustyö.

Porrasmattosuunnitelma kehittyi vielä viime tipassa. Pudotinkin sen terenauha-ajatuksen maton rajauksessa pois, kun huomasin, että sivulle näkyviin jäävän kumireunuksen voipi värittää tussilla mustaksi tai kuulemma ihan jopa maalata. Tämä oli se kaikkein huomaamattomin vaihtoehto.

Portaiden reunoja joutuu joka tapauksessa korjausmaalaamaan, sillä kärsivät maton leikkauksen yhteydessä (hieman haastavaa korjata muuten tuota ammattimiesten maalausjälkeä, koska maalia on niin paksu kerros, että irti lähtee ihan sellainen kunnon pintapala).

Asentaja saapui aamulla hommiin ja korjasi vielä muutaman tasoitettavan kohdan Ardexin pikatasoitteella. Sitä ennen laatoittajamme oli tasoittanut Weberin 3400 tasoitteella portaiden nostokohdat ja pahimmat reiät.

Sitten leikeltiin portaan sisäkulmasta seuraavaan sisäkulmaan mitoitettuja  matonpalasia ja liimattiin ne Kiillon kontaktiliimalla suoraan Elementon pintaan. Liima levitettiin laastilla mattoon ja pensselillä portaaseen.  Liimakäry oli sellainen, että hieman hirvitti tehdä yläkerrassa etätöitä. Että millaisessa pöllyssä sitä asiakkaiden kanssa oikein keskustelee. En vastaa mistään mitä sinä päivänä lupasin.


Itse asennustyössä meni lopulta noin kolme tuntia, joten asennushinta oli kyllä siihen nähden aivan erityisen kova. Taidan vaihtaa alaa.

Primereita ei siis käytetty eikä pintaakaan tarvinnut sen kummemmin hioa, mitä nyt laastimöykyt ja maalitahrat poistettiin alta rahinalla. Elementojen pintahan on hyvin sileä ja jos ei olisi noita nostokohtia, olisivat ne tosiaankin olleet hyvin kauniit sellaisenaan  ympäriinsä lakattuina. Tai olisi vaikka jättänyt betonipinnan sivuilta ja takaa näkyviin, ja laittanut betoninharmaan maton. Betonipinnan kanssa olisi käynyt sitten hyvin taas myös lasikaiteet.

Mutta eipä jossitella enää.  Se on nyt musta koko portaikko, ja hyvältä näyttää: 


Tuo Flotex-matto ei ole ihan niin pikimustaa kuin olisin halunnut mutta sen korvaa tuo kitkaisuus ja pehmoisuus. Tuntuu että se suorastaan imaisee sukista kiinni, ja on kiva myös paljaan jalan alla. Selkeästi myös lämpimämpi jalan alla kuin puhdas betoni. Lapsiperheen valinta, ei tarvitse pelätä omien lasten ja erityisesti vielä pienempien vieraiden liukastelun puolesta.

Aula-projektin viimeinen vaihe on eteisnaulakon tekeminen. Se on vielä ajatuksen tasolla. Erittäin hyvällä mallilla siis.

Muuta pientä edistystä.

Säilytysjärjestelmien asennuksen lisäksi aika on kulunut tavaroita purkaessa, ja loppuja kimpsuja raksakämpästä pakatessa ja siirrellessä, sitä mukaa kun tulopäässä on saatu raivattua tilaa. Paljon aikaa on mennyt siivotessa. 

Pölyn määrä on ilmeisesti vakio. Vaikka siivosin muuttoa ennen perusteellisesti seinistä alkaen, on joka aamu sama (betoni?)pölykerros odottamassa kaikilla tasoilla. Erityisen hyvin se näkyy mustilla kivitasoilla ja ikkunapuitteissa. Kauanko tässä joutuu vielä imuroimaan päivittäin? Puoli vuotta, vuoden? Kuukauden..?

 Mutta on tässä kuitenkin raksakin edistynyt:
Ikkunapuitteen ja laatan välinen rako saumattiin antrasiitinvärisellä silikonilla.
Ikkunat ovat siis lattian tasolla mutta sen verran ylempänä, että ikkunapuitteet kiertävät ikkunaa joka puolelta tasaisesti.

Ilmanvaihto otettiin käyttöön loppusiivouksen ja muuton jälkeen.
Alakerran makkareissa käy hurja humina huolimatta iv-kojeen perään asennetuista äänenvaimentimista. Asia vaatii nyt perehtymistä. 

Yksi kuivauspatteri käytössä. Otettaisiinko enää vesikiertoista, sähkövastuksellista rättipatteria? No ei mutta siinä on ja päivittäisessä käytössä kyllä.
Toinen pitäisi saada yläkerran kylppäriin mutta hirvittää laattoihin porailu ja painavan patterin kiinnitys heppoisiin kipsilevyseiniin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...