perjantai 23. kesäkuuta 2017

Vieraslaji-invaasio

Piha oli alunperin puutarhamainen mökkitontti, joka oli päässyt jo villiintymään pahan kerran. Tontilta tunnistin viime kesänä vadelma- ja viinimarjapensaita, kirsikka- ja omenapuita, ruusupensaita, angervoja, olipa siellä yksi sembramännyn taimikin erittäin hankalassa paikassa pelastustoimien ulottumattomissa.

Pääosa kasvillisuudesta sijaitsi juurikin rakennuspaikalla, eikä pihasuunnittelija nähnyt niitä oikein säilyttämisen arvoisena.

Kaikki siis raakalaismaisesti sileäksi lukuunottamatta pihapetäjiä, sekä tonttia ympäröiviä koivuja, joita harvennettiin jonkin verran. Piikikkäät ruusut saivat myös, miehen paheksunnasta huolimatta vielä armonaikaa, ja ainakin toinen siirretään naapurin kanssa rajalle. Peränurkkaan, koska kukkaset ovat räikeän aniilinpunaiset, eivätkä kelpuuttamamme elegantin valkoiset.

Arvatkaas mitä sieltä möyrityn maan alta puskee itsepäisesti esiin?

No, kimara vieraslajeja:

Kukkuu, minä olen sitkeä ja herkästi leviävä suomentatar ja taustalla vaikuttaa samoilla ominaisuuksilla varustettu  toverini terttuselja, jota myös paskamarjaksi kutsutaan.

Takiainen tässä ruusupuskan juuresta päivää, minä kylläkin olen vanha rohtokasvi, enkä niinkään vieraslaji mutta silti epätoivottu asukas koiraperheen pihassa. Yritin kyllä pitkään teeskennellä ruttojuurta, joka taas vieraslajeiksi luetaan.

Taistelu on julistettu alkaneeksi, kärsikää ja kuolkaa, oi te puutarhainvaasion tehneet vieraslajit.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Autotallin nosto-ovi - päätöksiä pitäisi tehdä

Autokatos muuttui meillä tosiaan autotalliksi pikaisella päätöksellä rakennesuunnittelijan ehdotuksesta. Alunperinkin oli toki tarkoistus rakentaa tuo katos sillä mielellä, että se olisi muutettu myöhemmin talliksi. Autotallin rakenteet ovat El30-paloluokitellut, joka toteutetaan kaksinkertaisella kipsilevytyksellä seiniin ja kattoihin. Joten muutos talliksi tarkoittaa lisäkustannuksia lähinnä villaeristyksissä ja lattiavaluna. Sekä autotallinovena.

Tämä pikainen muutos aiheutti kuitenkin sen, ettei tuota autotallin ovea tullut tutkittua ja suunniteltua kovin tarkkaan, ja haasteet tulivat eteen vasta tarjouskyselyvaiheessa.

Oviaukon kokohan on melko massiivinen kahden auton mentävä reikä eli  5300x2400mm. Suunnittelusta sähköisestä nosto-ovesta tulee siis iso ja painava.  Tallin seinien ollessa pystylaudoitettua mustaa puuta, ulkonäöllisesti paras ratkaisu olisi ollut puuovi, joko samalla mustalla käsiteltynä tai sitten tiikin/tumman tammen sävyisenä. Puuovesta tulee kuitenkin liian painava, niitä pitäisi olla mielummin kaksi pientä. Tämä taas nostaisi ovien hintaa entisestään, kyllä tulee yksi iso ovi edullisemmaksi kuin kaksi pientä.

Puuoven toinen vaihtoehto on sitten alumiiniovi. Eräskin valmistaja epäili silti noin ison oven toimintavarmuutta talvella, vaikka se olisi metallia.  Jos yksikin myyjä uskaltaa tällaisen epäilyksen ääneen lausua kaupan menetyksen uhalla, on se syytä ottaa vakavasti.

Materiaali tulenee olemaan tuota alumiinia ja päätettäväksi jää väri;  joko musta tai tiikin/tumman tammen sävyinen puulaminaattikuvio. Mustassa mietityttää kuinka hyvin pellin väri sitten toimii mustan puuverhoilun kanssa. Ajatuksissa on käynyt jopa, että mustan oven kanssa ovisi laittaa nuo autotallin etupuolen laudoitukset sitten puunsävyisenä, se voisi vähän pehmentää näkymää. Arkkitehdille esitettynä ajatus ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiinsa.
Ideakuvia mustasta puuseinästä mustan nosto-oven kanssa ei juuri löydy, tässä yksi kuva Doorwayltä.  Ei paha yhtään.
Tiikin- tai tammensävyisessä puulaminaattikuviossa taas mietityttää kuinka muovimainen tuo kalvo on. Ja onko taas liian suuri puunvärinen elementti tuossa etupuolella.

Kyllä on nyt taas niin hankala päätös. Vetää haastavuudessaan suorastaan vertoja noille etupuolen ikkunoiden karmeille mutta niin sekin päätös tuli tehtyä.

Tarjouskyselyt lähtivät kuitenkin vetämään useammalle toimittajalle, vastauksia sain hyvin ja osa myyjistä jopa soitteli perään, propsit siitä. Hintaeroa oli lopulta lähes 50% kalleimman ja edullisimman toimittajan välillä, kun otettiin Virosta myös tarjous. Kotimaan sisällä oli myös eroa 30% hinnoissa kalleimman ja edullisimman välillä.  Tässä hintaluokassa puhutaan siis jo tuhansista euroista, ei satasista.

Noh, kalleimmat tietenkin perustelevat omaansa laadulla verraten oven ostoa autokauppaan, että sieltäkin löytyy monenlaatuisia vaihtoehtoja. Onhan se varmasti näinkin, ja nyt kun ymmärtäisi mikä laatutaso on riittävä omakotitalossa eteläisessä Suomessa. Lähtökohtaisestihan suurin osa toimittajista vain kokoonpanee osat tehtaillaan, ja osia taas tulee vain muutamilta tehtailta Euroopasta.

Tarjouskyselyssä pyysin siis nosto-ovea automatiikalla, kahta kaukosäädintä, silmää (esteille oven alasmenolle) ja asennusta rahteineen.

Päätettävät
  • lopullinen toimittaja
  • väri: sileä musta vai tiikinsävyinen puulaminaattikuvio

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 11: autotallin runko pystyssä ja portaat paikoillaan

Tällä viikolla tapahtui taas paljon näkyvää; sisäportaat asennettiin paikoilleen ja urakoitsijamme nosti tuosta vaan tallin vesikattovalmiuteen, josta jatkoimme tuulensuojalevytyksillä viikonloppuna eteenpäin.

Perjantaina nosturiauto kävi taas paikalla ja pudotti Elementon betoniportaat paikoilleen. Samalla siirtyivät harkot katolle ja muutakin tavaraa omalle puolelle rajaa.  Etänä työreissulta täytyi jännittää,  kuinka nosturi saa tavarat tallin ylitse sitä murjomatta, sillä kukaan ei nyt huomannut suunnitella tätä järjestystä toisinpäin eli nostot heti alkuviikkoon.

17.6.2017: Elemento-betoniportaat 980mm leveänä. Metallipinnakaidetta varten jätetty pitkä sivu valamatta mutta päädyssä pilkottaa taas tuo delta-palkki,  mistä johtuen lopullinen kaidekiinnityksen toteutus on vielä mysteerin tasolla.
Lauantaina aamulla toteutettiin plan B aidanperustuksessa. Ruuvipaaluthan törmäsivät heti puolessa metrissä kiviin ja perustustyö tyssäsi siihen. Mutta nyt päästiin läpi harmaan kiven hivenen väkivaltaisin keinoin. Ruuvipaalujen tilalle hakattiin reilun metrin mittaiset ontot rautaputket traktorikaivurilla ja sen päälle tullaan valamaan betonista vahvike, johon myös pilarijalka kiinnitetään.

17.6.2017: Aidanperustus yritys nro II

Autotallin OSB-levyillä levytetty katto peiteltiin pressulla ja "emäntä" ja "isäntä" alkoivat nyt viikonloppuna ihan fyysisiin rakennustöihin, joista jo vähän esimakua saatiinkin. Lapset pääsivät sukulaisten ja ystävien  hoiviin ensimmäiselle pidemmälle yökyläreissulle pohjoiseen, joten meillä on myös ensi vkolla arki-illat vapaata aikaa nakuttaa autotallin tuulensuoja-levytyksiä, eristysvilloja sekä sisälevytyksiä paikoilleen. Autotallin lattiavalun valmistelu eristyksineen on myös meidän vastuulla.

17.6.2017: autotallin runko ja pressuilla suojattu katto odottamassa huovitusta

Tämä ei nyt aivan vierasta työtä ole, sillä edellisessä kodissa purimme lähes rungolle tontin vanhan mökin ja korjasimme siitä saunamökin. Netistä piti kuitenkin vähän kerrata vaiheiden järkeviä järjestyksiä ja tekniikkoja opetusvideoiden ja valmistajien oppaiden kautta...

18.6.2017: haastavimmasta seinästä liikkeelle työturvallisuutta uhmaavilla tikasviritelmillä. Ystävällinen, huolestunut naapuri kävikin tarjoamassa telineitään lainaan hetken hommaa katseltuaan.
Tuulensuojalevyjen saumat vielä teipataan, räystäiden alle nidotaan räystäsverkko ja päälle tulee ristikoolaus odottamaan ulkoverhousta.
Ulkoverhouslaudat siis puuttuvat, ja pohdimme kivitimpurimme kanssa pitäisikö talli suojata pressuilla myös sivuilta levytysten jälkeen. Tehdasmaalatut ulkoverhouslaudat tallille ja talolle kilpailutetaan ja otetaan köntässä työmaalle vasta muutaman kuukauden sisällä. Muutoin olisi ulkoverhous tehty sitä mukaan seinä kerrallaan kun tuulensuojalevytkin laitetaan paikoilleen.

Vastaavamme vahvisti kuitenkin, että nuo Gyproc GTS 9 -tuulensuojalevyt kestävät sen verran viistosadetta ettei pressusuojaukseen ole väliaikana tarvetta. Sama tieto löytyy myös valmistajan sivuilta. Jos samanlainen vedenpaisumus, joka viikon alussa vallitsi,  kuitenkin uhkaa, voidaan käydä nuo pressut laittamassa seinien suojiksi ettei mene kalliit materiaalit ja työ hukkaan.

Sunnuntaina saimme lounastarjoilulla varustettuja vieraita 30 vuoden unelma -blogin takaa, jotka olimme ehtineet jo kerran pikaisesti treffata. Oli huippukivaa vaihtaa kokemuksia ja todeta rypevänsä samoissa haasteissa, vertaistukea parhaimmillaan. Vastikään rakentaneilta lähitalojen mukavilta naapureilta on myös tullut paljon hyviä vinkkejä.

Rakennusviikko 12 jatkuu siten taas talon rungon nostolla kivitimpurien osalta, ja me jatkamme iltaisin tätä autotallia eteenpäin. Pian pitäisi kutsua myös portaiden kaiteiden tekijä paikalle viimeistelemään kaidesuunnitelmaa. Maalämpökaivokin tullaan poraamaan lähiaikoina.

Tällä hetkellä talon rakentuminen tuntuu etenevän monella saralla mutta toisaalta onhan jo neljäsosa rakennusajasta ennen suunniteltua muuttovalmiutta käytetty.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Ruokapöydän valaisin - epätoivoista etsintää

Olen nyt jokusen illan kuukkeloinut jälleen niinkin epäolennaista asiaa kuin ruokapöydän valaisin, sen sijaan että käyttäisin aikaani selvittääkseni esim. miten tuuliohjurit - vastikään sanavarastoa täydentämään tullut sana- asennetaan autotallin kattoon, sillä se on kohtapuoliin ihan akuutti kysymys.

Valaisimen etsintä on kai saanut tuntemaan itsensä valheellisen aikaansaavaksi sen sijaan, että tunnustaisi totuuden syvästä päätöksentekouupumuksesta. Mapissa odottavat syyttävinä nippuina lopullisia päätöksiä tai tarkentavia tarjouspyyntöjä niin väliovet, takka, valaisimet kuin autotallin nosto-ovi, ihan vain muutamia asioita mainitakseni.

No tähän asiaan: saarekkeen päälle tulevat siis vanhasta kodista nämä jokusen vuoden vanhat kupariset Frandsenin pallovalot. Niitä on kolmin kappalein ja en tiedä onko se liioittelua 2500 pitkän saarekkeen päällä mutta kolme nyt vaan on harmoninen luku ja näky.
Viitteellistä kuvaa arkkitehtisuunnitelmista
Frandsen Ball with Handle (kuva lumenluxstore.fi)











Ja ylipäänsä, miten nämä roikkuvalot liedellisen saarekkeen yllä, keräävätkö  alta aikayksikön sellaisen tahmean pölyisen rasvakerroksen, jota löytyy  mystisesti aina keittiökaappien päältäkin (miten se sinne joutuu)? Jos jollain on kokemusta, saa valaista vaikka ei se  ehkä päätöstä ei kyllä muuta, saarekkeen päälle tulee riippuvalaisimet.

Nuo lamppuset ovat sitten melkoinen katseenvangitsija, joten hyvin lähellä olevan ruokapöydän päälle tarvitaan jokin keveämpi mutta kuparin kanssa yhteensopiva ratkaisu.
Haluaa siron lasipallerovalaisimen. Mies ei halua (tai ei vielä tiedä kuitenkin haluavansa.)

Tämä olisi tyyliltään täydellinen mutta todella harmillisesti ei enää saatavissa, joten se toimii nyt upeudessaan inspiraation lähteenä.
Mila cluster - Ceiling Lights - Home, Lighting & Furniture:
Mila Cluster BHS.co.uk


Jotain tällaista? Sylintereitä, ei palleroita ja kutkuttava väriyhdistelmä sekä mustat johdot.

Marksljöd Storm (kuva nettivalo.fi)

No sitten olisi tämä, ei kylläkään lasia mutta sen sijaan palleroita ja onko ehkä jo vähän liikaa ruokapöydän päällä:

Dar AUR1564 Aurelia 15 Light Bronze (kuva www.lights4living.com)

Settiä näitä Norman Copenhagenin Amp-lamppuja olen myös aprikoinut vaihtoehdoksi:


Voisikohan sähkäri yhdistää ne tuollaisen kattokotelon alla yhdeksi valaisimeksi?


Vaihtoehdot toteuttaa visioni ovat vähissä... mistähän löytyisi tämä Jakobssonin suunnittelema aarre?

Hans Agne Jakobsson; Brass and Smoked Glass Ceiling Lights, 1960s.:
Hans Agne Jakobsson; Brass and Smoked Glass Ceiling Lights, 1960s (kuva pinterestistä)

Lisää inspiraation lähteitä täällä Pinterestissä,  ja vastaavista tai ihan yllättävistäkin toteuttamiskelpoisista vaihtoehdoista otan mielellään vinkkejä vastaan itseäni enemmän sisustukseen perehtyneiltä tahoilta.

Pitäisikö olla kuitenkin jokin aivan yksinkertainen pyöreä kupuvalaisin?

Vai pärjäisikö sitä ihan ilman ruokapöydän valaisinta?

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Ulkomaalia -perfect black?

Suunnittelin omasta mielestäni erinomaisen hyvin, että valitsemme ensin rappauksen  sävyn ja sitten vasta maalin värikoodin, jälkimmäisessä ollessa enemmän vaihtoehtoja myös mustien sävyjen saralla.

Arvata saattaa, että prosessi menikin toisinpäin johtuen tuon autotallin etenemisestä ja melko ehdottomasta päätöksestä maalata maassa eikä telineiden päällä kaikki mitä voi. Tuli hoppu valita ulkomaali vaikka asiaa oli koko kevät aikaa tutkia.

Sekä talon kivisydämen rappaus että ulkopuuvuoraus tulevat siis mustalla värillä,  ja askarruttaa tosiaan värisävjen yhteensopivuus. Alustavia tunnustelujahan olin jo rappauksesta tehnyt mutta emme kuitenkaan ehtineet raahautua Ston toimitiloihin asti, jotta olisi ollut jotain värikoodia valmiiksi tiedossa. Kuten sanottu, suunnitteluväsymys hieman vaivaa.

Varsinaiset vuorilaudathan on tarkoitus ottaa valmiiksi maalattuina mutta kaikkea pientä sudittavaa ja töpöteltävää kuitenkin on, nyt ihan ensimmäisenä autotallin katon rännien alle jäävien otsalaudat.

Piti siis kiireesti valita
a) maalityyppi ja
b) täydellisen mustan värikoodi,
jotta pääsin tekemään maalaukset viikonloppuna ennen autotallin vesikaton valmistumista -tästähän tuli sellainen yhden naisen urakka näin ollen.

Musta maali joutuu kovalle koetukselle keston suhteen niin eteläisellä seinällä kuin paikoissa, joissa lumi voi pakkautua seinää vasten,  joten kaikenlaiset keveämmät peittosuojat rajautuivat pois. Jäljelle jäi oikeastaan Tikkurilan Pika-Teho ja Teknoksen Nordica Matt, jotka ovat tuossa aika lailla myös kiillon suhteen järjestyksessä. (Matta)mustassa laudoituksessa on kyllä myös riski kaikenlaisen pölyn tarttumisessa ja näkymisessä.

Molemmat ovat vesiohenteisia maaleja, joissa on sidosaineena akrylaatti, muovi eli eivät ole hengittäviä. Puun kuivumismahdollisuudet pitää siis varmistaa kunnon tuuletusraoilla sillä maalikalvon läpi se ei onnistu.

Tikkurilan maaleista oli vanhan kodin kesäkeittiön maalauksesta tiedossa se perfect black -koodi, jahka sen kaivettiin muistin syövereistä (kiitos vielä Miiku avusta). Tämä koodi on 564X. Se näyttää nettikuvissa harmaalta, ja uhkaavasti myös purkissa mutta ainakin Vinhaan sekoitettuna väri oli ihan rehellisen musta. Kuten alla näkyy, hyvä luonnollinen musta, joka sopii sävyltään Suomen luontoon.

Tämän synttärilahjaköökin kun olisi saanut pakettiin ja uuden kodin pihalle.

Teknoksella on valmissävynä musta (T7063) joka on melko lähellä tuota Tikkurilan koodia, ainakin RGB koodeja vertaillessa.  Mustan pitäisi olla siis mahdollisimman neutraali, ei varsinkaan siniseen taittava mutta eipä kyllä ruskeaankaan.

Maaliksi valikoitui sitten Pika Teho ja tältäpä se 564X näyttää viikonlopun sutimisen jäljiltä, kirkkaassa valossa taittaa hyvin tummaan grafiitinharmaaseen mutta yleisilmeeltään musta.



Lautoja maalatessa hyvä muistisääntö on "sydänpuoli säätä vasten" eli sydäpuu tulee ulospäin, koska puu kupertuu ajan myötä päinvastaiseen suuntaan ja se myös halkeilee vähemmän sydänpuolelta. Jotakin rakennustietoa sitä on näemmä päähän tarttunut aikaisempien remonttien myötä. Nämä pohjakäsitellyt otsalaudat maalattiin joka tapauksessa ympäriinsä ja nurjalla puolella on urituskin, joten sydänpuolta ei tarvinnut tarkistella. Toki vielä asennuksen jälkeen joutuu sutia laudoille näyttämään jatkokohdissa ja naulankannoissa tuolla yläilmoissa.

Räystäät ovat mallia "alaräystäs" ja otsapuut tulevat siis mustalla laudalla ja räystäslaudat sitten myöhemmin ruskealla (Tikkurila Sora) kuultokäsittelyllä. Varsinainen avoräystäskin olisi silmää miellyttänyt mutta tämä alaräystäsratkaisu on kuitenkin rauhallisempi ulkonäöltään kannatinpalkkien jäädessä piiloon. Katemateriaaliahan tuossa katossa on sitten bitumihuopa.
Alaräystäs arkkitehdin työkuvassa
Avoräystäs sinänsä olisi ollut meille vaivattomin sen vaatiessa vain näkyviin jäävien puuosien maalauksen, josta siitäkin suurimman osan olisi voinut hyvin suunniteltuna suorittaa maasta käsin. Valmiiksi jo hirvittää miten tuo itse talon räystäslaudoitus sitten toteutetaan korkeimmilta kohdilta, nosturilla vai telineillä mutta jospa se sujuu siinä muun ulkoverhoilun yhteydessä.

Niin, se rappaus, nyt sitä täydellistä mustaa rappausta lähdetään sitten metsästämään maalatun lautakappaleen kera.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 10: maatöitä niin maan perusteellisesti

Viikko 10 alkoi maatöiden merkeissä ja työviikko näissä täytöissä sitten tarkalleen meni mutta toisaalta samalla syntyi jo aihiota pihalle. Kävin varhain aamuisin ennen töitä tontilla keskustelemassa maatyöntekijöiden kanssa päivän hommat. Vaikka ilmeisesti "emäntä" tontilla ei aina riemunkiljahduksia aiheuta, informoitiin minua että hankalimpia tapauksia ovat kuitenkin avaimet käteen-toimitukset, joissa rakennuttajia ei näe kertakaan, ja työntekijät joutuvat arpomaan eri  kuvissa näkymättömien toteutusvaihtoehtojen välillä.

Parasta olisi jos tontilla olisi pystynyt päivystämään edes osan päivästä ottamassa kantaa toteutukseen mutta nyt mentiin näiden aamuisten keskustelujen perusteella. Työntekijä valokuvasi myös työvaiheet, joten putkien paikat saadaan sitä kautta myös taltioitua tulevaisuutta varten vaikka lähtökohtaisesti toki oletetaan niiden kulkevan kuvien mukaisesti.

Meillä nämä maatyöt on myös otettu avaimet käteen-toimituksena eli maaurakoitsija hoitaa hommat puiden kaadosta siihen vaiheeseen, että sorastus on -20 cm tasossa, mukaanlukien siis viemäri- ja salaoja- yms. putkien vedot talon ulkopuolella. Lisänä tässä on myös tehty hieman tuota rannan puolta, taloa ympäröivää lähipiha-aluetta, saunasiipivarauksen pohjaa sekä tietä etupihalta takapihan laidalle, jonne tulee myös parkkipaikka peräkärrylle ja trailerille. Katsoimme, että nämä pohjatyöt on kuitenkin edullisinta tehdä tässä vaiheessa isolla koneella vaikka lasku epäilemättä tulee kirpaisemaan.

Pihasuunnitelma viimeisteltiin tämän vuoksi jo talvella samaan aikaan arkkitehtisuunnitelmien kanssa, vaikka nythän sitä pihaa olisi ollut helpompi maallikolla hahmottaa, kun talon runko on jo pitkällä. Tällä hetkellä talon vasemman puoleisen rinteen pohjatyöt eivät ole toteutumassa pihasuunnitelman mukaan, koska pihasuunnitelmaa ei oltu viety lopullisiin arkkitehti- ja rakennesuunnitelmiin.

Muutokset voidaan vielä onneksi tehdä myöhemminkin mutta lähtökohtaisesti sitä tekisi tietenkin kerralla oikein. Harmillisesti en tätäkään asiaa huomannut ajoissa itse ennen kuin kivitalourakoitsijamme ratkaisua ihmetteli, ja sitten olikin jo liian myöhäistä korjata asiaa heti.

Maanantaina aloitettiin autotallin, kellarin ja etupuolen käytävän täyttöjä,  jonka jälkeen jatkuivat myös bitumihuopien asennukset, kun seinille ylettyi ilman telineitä. Autotallin ja talon sekä tallin väliset täytöt täryytettiin 30 cm täyttövälein 450kg maantiivistäjällä.

7.6.2017: nyt pääsisi tepastelemaan suoraan yläkertaan. Jos uskaltaisi.  Autotallin ovea joudutaan vähän kaventamaan vasemmalta sivulta. Talon vasemmalla puolella on nyt sorastuksessa liian suuri pudotus,   pihasuunnitelmassa tämä oli tasaista  parkkialuetta, jossa pystyisi kääntämään auton näppärästi. Joudumme jälkikäteen nostamaan vedeneristyksiä ja tekemään tasoituksen vasta pihatöiden yhteydessä. 

7.6.2016: onko tässä katastrofin ainekset vaiko jämäkät sivutäytöt, kysyn vaan?
Talon ja tallin väliin tulee betonista valettu käytävä ja portaat alas pihalle ja arkieteiseen.



Keskiviikkona myöhään illalla saapuivat yllättäen kattotuolit. Näiden piti saapua torstaina työaikaan mutta niin vaan oli tuolilasti purettu kaikkien tielle ja osin alle jääneitä tarvikkeita kolhien, luonnollisesti täysin vastoin puhelimessa annettuja ohjeita.

Mikähän siinä on, että tavaroita ei toimiteta sovitusti oikeaan aikaan ja paikkaan, koska täytyyhän se ymmärtää, että sellainen aiheuttaa aina euromääräisiä seurauksia jollekin taholle?

Tämäkin toimitus aiheutti sen, että tarvittiin noin kolme miestä ja kone (ja se asioihin sekaantuva emäntä) nostamaan tuolit sovitulle purkupaikalle ja kyllähän siinä toista tuntia hurahti.

Lasku tästä pyritään kyllä vyöryttämään sylttytehtaalle mutta mehän voimme jälleen reklamoida vain välikättä eli Lammia, jonka kautta kattotuolit on tilattu.






9.6.2017 aamu: tontilta löytyneitä kiviä kasattiin laiturille tukevaksi pohjaksi

9.6.2017 aamu: kiviä pudoteltiin myös rajaamaan rantaviivaa. Valitettavasti tämä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan sillä rantaa lähestyessä alkoi kymmenien tonnien kaivuri uhkaavasti upota, joten kivet piti pudotella parhaan mukaan eikä niitä saatu ihan  rajalle asti. Huomatkaa naapureiden uusi ihana kasvihuone. Huomatkaa naapureiden ihana ranta meidän kökkökasan vieressä.



9.6.2017: Tie takapihalle päin ja säilytyspaikka peräkärrylle ja trailerille sekä vanhempi rakennusvalvoja koekävelyllä. Pihapetäjä, pysythän hengissä. 


8.6.2017: kaivetut maat tasoiteltiin takapihalle, tämän kanssa sitten eletään hamassa tulevaisuudessa tapahtuviin pihatöihin asti.  Kaivurikuski heitti muutaman kauhallisen soraa kulkuväyläksi savimaan päälle. 
Vajaaksi jääneitä täyttöjä, joiden johdosta joudutaan reklamaatio tekemään maanantaina maatyöurakoitsijalle. Vasemmassa kuvassa oikea korko, keskimmäisessä korko talon toisella puolella. Pahimmillaan talon takapihan kauimmaisessa laidassa on vain muutama sentti soraa styroksien päällä, ne ei kauan ehjänä kestä.
 Lisäksi nuo autotallin sivutäytöt ovat todella vajaat, kuten kuvasta näkyy. Tuohon on toki tulossa lähelle vielä maalämpöpumppu, mutta nuo tallin reunukset olisi pitänyt peittää ja poraamaan olisi silti päässyt.   
Itseäni reklamoin hävyttömän rumista styrokseista, joiden luulin katoavan maan alle alta aikayksikön. Siinäpähän muistuttavat itseä ja nytpä osaisin nuokin merkittävästi siistimmin leikata, mitä taitoa kohta tarvitaankin, kun tehdään autotallin lattiavalun valmistelut.

Loppukevennykseksi ylläolevien murheiden päälle sitten ne aidan ruuvijalat, jotka oli jätetty perjantai-iltapäivän viimeiseksi hommaksi. Eihän tässä voi sanoa kuin että miten meni noin niinku omasta mielestä?

Niinhän siinä taisi käydä että  maaperän kivet tuli vastaan mutta ei tämä rivi nyt kyllä oikein suoraankaan mennyt edes silmämääräisesti eikä tolppien katkominenkaan taida ongelmaa ratkaista. Ihmetellään tähän parempaa ratkaisua sitten maanantaina.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Asiaa aidasta ja perustuksista

Tonttimme pitää aidata koirista johtuen. Vaikka meillä on tuollaisia paikkasidonnaisia paimenkoiria, joille on tässä kuluneen vuoden aikana tontin näkymättömiä rajoja enemmän tai vähemmän onnistuneesti opetettu, ei niiden pysyminen tontinrajojen sisällä ole mitenkään taattua, jollei itse ole ulkona niiden kanssa -varsinkaan jos kissa tai jänis sattuu vilistämään ohitse.

Sisääntulotie ja aidan paikka
vasemmalla työmaa-aidan kohdalla,
kuva otettu jo jokunen vko sitten. 
Lisäksi olemme sopineet jo tonttia ostettaessa, että rakennamme yläpihalle mahdollisimman pian aidan tonttien rajalle, sillä rakennusmonttu on hyvin lähellä tontin meille myyneen naapurin etupihaa. Koko raja tullaan joka tapauksessa aitaamaan, sillä naapurilla on myös koira, ja koirien kiinnostus vaikuttaa molemminpuoliselta.

Raja-aidoistahan pitää olla yhteisymmärrys naapurin kanssa ja usein ne tehdään yhteisellä kustannuksella ja sovitaan kirjallisesti esim. huoltoon liittyvistä toimenpiteistä. Meillä noita aitoja on piirretty myös lupahakemuksen asemapiirustukseen juurikin koirien vuoksi.

Aita on tarkoitus toteuttaa kiinteänä puu-aitana siihen asti, että rinne alkaa viettää. Sen jälkeen se jatkuu matalampana metalliaitana, joka tullaan maastouttamaan rajalle laitettavien havu- ja pensasistutusten sisään. Tämä jatko tehdään myöhemmin.

Puuaidan toteutusta on mietitty pitkin suunnitteluvuotta. Lähtökohtaisesti vaihtoehdot ovat olleet musta pystylauta-aita tai ruskealla puunsuojalla käsitelty rima-aita joko pysty tai vaakasuunnassa. Rima-aita on erittäin työläs suhteessa lauta-aitaan, sillä nuo rimat pitää käsitellä joka puolelta puunsuojalla tai maalilla. Se tarkoittaa tunteja ja tunteja enemmän maalausta lautaan verrattuna. Ja onhan tuo rimakin melko hintavaa lautaan verrattuna.

Kolmas vaihto-ehto olisi lankuista, vaikka kakkosnelosta tehty rima-aita. Tämä lankuista tehty rimoitus on näes vielä mietinnässä parvekkeellekin ohuen riman sijaan. Olisi komea. Olisiko kallis.

Mietimme myös rima-aidan yhdistämistä betonista tehtyyn matalaan muuriin mutta päädyimme tähän yhden materiaalin taktiikkaan. Betonimuuri kyllä voisi sopia pihan pengerryksiin.

Alla vaaka-ja pystymallin aitojen kuvia Pinterestistä
 

Aidasta tulee vähintään 150cm korkea, ja mikäli se on tiivistä lauta-aitaa, pitää tuulikuormakin ottaa huomion. Lisäksi maa on pohjaselvityksen mukaan hyvin routivaa, sillä se on hyvin savipitoista moreenia. Tarvitaan kunnon perustukset ettei aitaa pidä olla vuoden kuluttua oikomassa. Erään löytämäni ohjeen mukaan perustussyvyys saisi olla 1/3 aidan korkeudesta ja jos ei sillä päästä alle routarajan, täytyy tehdä routasuojaukset.
Roudan syvyystietoja täällä.

Perustuksissa olikin tuumailtavaa

Aikaisemmin olemme rakentaneet aidan maahan lyötävillä terästolpilla mutta aita oli merkittävästi köykäisempi kuin tämä suunniteltu ratkaisu. Tukevin vaihtoehto olisi kaivaa maa kunnolla auki ja valaa anturat routaeristyksien päälle.

No sitten olisi maahan kierrettävät tolpat eli ruuvipaalut ja siihen päälle pilarikenkä. Melko kalliita ovat, jos monta tarvitsee. Mutta olisi ehkä yksinkertaisin toteuttaa, vaatii lähinnä vääntövoimaa ja hieman hyvää tuuria ettei tolpan kohdalle osu juuri kiviä. Etuna se, että näitä voisi asentaa sitä mukaa kuin ehtii.

Toisaalta vastaavamme vinkkasi, että maaurakoitsijakin voisi täräyttää paalut koneella paikoilleen, ja päälle voisi valaa vielä betonikakun suorassa pysymisen varmisteluksi.
Kuva paalupiste.com
Kuva puuinfo.fi 

Vielä yksi vaihtoehto olisi kairata päiväksi vuokrattavalla moottorimaakairalla maahan vähintään d170 reiät, laittaa sinne muovi-tai pahviputki muotiksi, raudoittaa, valaa betonilla ja lisätä pilarikenkä. Pohjalle voi tehdä vielä erikseen tuollaisen kuvan mukaisen pienen betonianturan, jos tekee putkea isomman reiän maahan.

Betoniahan tulee talon seinävalujen yhteydessä ja pitäisi olla tontilla paikalla tuolloin asettelemassa jalat paikoilleen oikeaan korkoon. Edullisin vaihtoehto, kun tuota betonia on tulossa talon seinien valua varten neljään otteeseen. Mutta ottaen huomioon tuon kairan vuokran, hintaero betonista valetuilla tolpilla kapenee noihin ruuvipaaluihin nähden ja tätä ei myöskään voi tehdä omassa aikataulussa, mikä on työssäkäyvälle rakennuttajalle haasteellista.

Toki voisi myös kaivaa vaan kuopan ja lörötellä siihen suoraan betonin ja iskeä sitten pilarikengän paikoilleen. Meidän maaperä on vain tällä hetkellä sen verran kuivaa, että kaivanto täyttyy kuitenkin maasta ennen kuin ehtii valua sanoa.

Päätöksiä

Tämän hetkinen suunnitelma on tehdä rajalle tuo musta pystylauta-aita, joka parhaiten kestänee pallonpotkintaa ja sählypallon lämintää sekä tehdä täydentävät rakenteet, kuten roska-ja pyöräkatos osin ruskeasta rimasta ja osin laudasta.

Perustus päätettiin teettää 1500mm ruuvipaaluilla maaurakoitsijan toimesta tällä viikolla ja tarvittaessa valamme sitten betonikakkaraiset päälle jälkikäteen tukevoittamaan aitaa.  Noissa ruuvipaaluissa on valmiina pilarikenkä ja perustussyvyys pitäisi olla vähintäänkin riittävä. 
Etäisyys tolpilla tulee olemaan n. 2000 mm.  Aikanaan tuohon aidan alle tulee sitten meidän puolelta ihan pihakiveys tai asfaltti, ja alusta vedetään nyt soralle aitaan asti. 

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 9: ontelolaatta laskeutui paikoilleen


Kolmas rakennuskuukausi pyörähti käyntiin maanantaina ontelolaatan laskeutumisella eli nyt on välipohja paikoillaan.  Alakerralla on katto ja yläkerralla lattia, joten vaikuttaa ilahduttavasti amatöörirakennuttajlta siltä, että yksi etappi saavutettu.

29.5.2017: lattia!

29.5.2017: mikä kaunis katto!   Pimeys ei ottanutkaan kellaria valtoihinsa.
Mutta perhanan deltapalkki pötköttelee nyt tuossa keskellä kattoa, 
jossa ei pitänyt olla alaslaskua.  Plan B needed!
Viikon aikana tuo välipohja valettiin taas betonilla ja sitten voidaan jatkaa seiniä ylöspäin. Mutta kyllä ihmettelen että pysyykö nuo laatat tuossa nyt ihan oikeasti? Että ei romahda?  Onko varmaa?

Viikon aikana valmisteltiin ontelolaattoja valua varten mm. raudoituksilla ja aukoitusten teoilla. Tässä vaiheessa olisi pitänyt tietää jo tarkkaan takan malli, jotta pystytään päättämään mistä otetaan tuloilma. Nyt sille tehtiin reikä lattiaan ja tarvittaessa sitten jälkikäteen seinään, jos lattian kautta ilmanotto ei onnistu.

Takkasuunnitelma alkaa olla loppusuoralla kaikessa haasteellisuudessaan mutta lopullinen päätös mallista on helpoin tehdä kunhan nuo yläkerran seinät ovat kohoneet sen verran, että näkee ikkuna-aukoitukset ja hahmottaa kuinka takka tulee esim. valon kulun ja näkymien tielle.

Viikon aputyöt

Nakkia napsahti nyt meillekin loppuviikosta tietenni täysin odottamatta ja yllättäen, ja aloittelimme tuota kellarin bitumikermin mekaanista suojausta soratäytön repivää vaikutusta vastaan 50 mm styrox-levyillä. Suojaukset tehdään niiltä osin, kun talon lattia jää maanpinnan alle. Eristävää funktiota niillä ei ole tässä meidän lämpöharkkorakenteessa.

31.5.2017: "Laitatte ne  levyt  kiinni vaan pienellä tujauksella uretaanivaahtoa,
pönkäätte hetkeksi laudalla ja maanpaine hoitaa sitten loput".
 No voe ny...mikä tässä on niin VAIKEEEEETA? Ei pysy kiinni kyllä...

Lisäksi laitoimme samalla viisiin autotallin sokkelin sisäpuolelle paikoilleen 100mm styroxit  (strytoxit, styxoxit... ei ihme että näitä myydään nykyään EPS-levyinä.) Melkoista palapeliähän tuo oli ja uretaanivaahtokin alkoi tarttumaan paremmin, kun sitä laittoi hieman reilummin ja antoi kuivua jokusen minuutin ennen levyn seinään laittoa. Leikkelimme näitä levyjä pieniteräisellä sahalla ja vanhalla työkalupakista kaivetulla villaveitsellä mutta hiljaa mielessäni unelmoin jostain huisin kätevästä kuumaleikkurista.

Autotallin perustushan tulee olemaan isoilta osin täyttökerroksen varassa, sillä sokkeli myötäilee rinnettä. Täytöt olisi tärkeä nyt saada tiiviiksi ja kantaviksi ettei lattia tule painumaan ajan saatossa.
3.6.2017: sokkelieristyksiä autotallissa
Bitumikermien suojauksen lopputöihin joutuu taas ottamaan palkallisen tekijän, kun mies, tuo työparimme tehokkaampi osa lähtee -tadaa- taas parin vkon työmatkoille. Epätoivo iskisi ellei lähipiirissä olisi esimerkkinä muitakin perheitä, joissa on toisella tai molemmilla paljon työmatkustusta ja silti on saatu se talo rakennutettua ajallaan. Se ei siis voi olla mission impossible.

Miehen työkaveripiirin päivystävä metsuri kävi myös parturoimassa meidän ja naapurin rajalla olevien mäntyjen alimpia oksia. Nyt ei tarvitse ahdistua ajatuksesta, että oksia tippuisi myrskyisenä yönä joskus asentuvalle katolle. Jäämme odottamaan millaisen mielenosoituksen pihapetäjät tästä väärään ajankohtaan suoritetusta siistinnästä pistävät pystyyn, kuolevatko vaikka kostoksi.

Ensi viikolla maatöitä

Maatöiden piti alkaa perjantaina autotallin soratäytöillä mutta siirtyivät maaurakoitsijan toimesta maanantaille. Sen lisäksi että maatyöt ovat tuo budjetin liikkuva osa, niin näyttäisi muidenkin blogeista vaklattuna, että ne ovat myös aikataulun yksi suurin epävarmuustekijä.

Mutta päivän viive me vielä kestetään ilman suurempia hampaidenkiristelyjä ja olisihan tuota tullut aivan mahdoton kiire noiden styroxien ja viimeisten siivouksien kanssakin, koska tuli jo tälläkin aikataululla vaikka lauantaina tehtiin 11h työpäivä ja sunnuntaina valjastin jo lapsetkin viimeisiin hommiin, ei kylläkään TES:n mukaisella palkalla.

Jännityksellä sitä tässä odottaa mitenkähän tuo piha tuosta muotoutuu ensi viikolla. Huomenaamulla klo seitsemän onkin aloituspalaveri tontilla ja aion sinne kaivurikuskin painajaiseksi ilmaantua.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Sähkösuunnitelmasekoilua














Sähkösuunnitelmassa, joka siis tehtiin jo muutama kuukausi takaperin, keskityimme omalta osaltamme valaistukseen ja pistorasiapaikkoihin, ja jätimme suunnittelijan käsiin muut asiat. Valaistussuunnittelun lähtökohdista kirjoitinkin täällä ja aika pitkälti näiden ajatusten mukaan mentiin täyttää höökiä eteenpäin, pienin taka-askelin ja mielenmuutoksin toki.

Valaistuksesta

Taulukkoa (mistä suunnittelusta nyt selviäisi ilman ekselöintiä) tarvittiin siinä vaiheessa kun mietittiin valaistuksen, eritoten lednauhojen eri värilämpötiloja, himmentimien tarvetta, käyttöjännitettä, watteja ja mitkä valot toimivat minkäkin kytkimen takaa. Sähkösuunnitelmaa jouduttiin veivaamaan jonkun verran ees taas eritoten valaisinratkaisujen vuoksi, mutta sähkösuunnittelijamme teki kärsivällisesti kaikki muutokset. Vaikkakin tarkat paikat joudutaan määrittämään työmaalla, oli tämäkin suunnitelma hyvä saada osapuolilleen oikein.





Talon ulkovalaistus suunniteltiin myös tässä vaiheessa mutta pihavalaistus jää vielä tarkennettavaksi, varaus sille pääkeskukseen maakaapelilla tehtiin toki. Talon ulkovalaistus tehtiin arkkitehdin ohjeiden mukaan eli talokuutio (parveke/terassirakenteiden sisäänjäävä osio) valaistaan ylhäältä päin spoteilla ja julkisivu eli käytännössä nuo talon "jalat" sitten ylös/alas-valoilla, jotka tulikin jo hankittua ja niistä lisää myöhemmin.  Omin päin jätimme vielä parvekkeen lattianrajaan asennettavan kellertäväsävyisen himmeän led-nauhan lyhtykynttilöiden kanssa loppukesästä ja syksyllä tuomaan tunnelmavaloa. Käytännön asennus on vielä suunniteltava mutta toisaalta tuo koko parvekkeen toteutuskin on vielä kaikille vähintäänkin mysteeri.

Tarkka hinta-arvio valaisimista piti tehdä seuraavaksi, jotta saadaan budjettiin tarkennusta, joten laitoin parille kotimaiselle toimittajalle tarjouskyselyn led-nauhoista ja -spoteista. Ensimmäiset saamani tarjoukset viisinumeroisine lukuineen saivatkin sitten epäilemään koko led-nauhasuunnitelman järkevyyttä, eritoten ajatusta värilämpötilasäädettävistä nauhoista, ajatushan oli siis käyttää päivällä tuota valkoisempaa 4000 K valoa ja illalla sitten keltaisempaa valaistusta.

Tarjousten pohjilta tehtiin budjettisyistä sellainen muutos nauhoihin, että niitä muutettiin värilämpötilasäädettävistä tasaisiksi nauhoiksi, eli nyt värilämpötila joudutaan laittamaan keltaisemman n. 3000 K mukaan, jotta se toimii tarvittaessa myös ilta-aikaan lattia- ja riippuvalaisimien kanssa siitä huolimatta että tuo neutraalimpi valo silmiä enemmän miellyttää.   Himmentimet jätettiin kuitenkin vaikka tuo värilämpötilansäätö jäikin pois, sillä niilläkin saadaan hieman muunneltavuutta valaistukseen.

Tällä saatiin led-nauhapaketin hintaa alaspäin merkittävät n. 4000eur, tosin ei saman toimittajan paketin sisällä, jossa vaikutus taas oli vain n. 400 eur.  Mutta edelleenkin puhutaan nauhojen kohdalla tuhansista euroista ja siihen päälle vielä kaikki spotit.

Spoteista ylipäänsä pohdin vielä toteutusta, tehtäisiinkö se kuitenkin ledpolttimoilla vaiko käyttämällä kiinteitä led-spotteja? Kumpi on lähtökohtaisesti edullisempi ratkaisu? Spottitarjontaa olen tutkinut myös saksalaisista nettikaupoista, ja mahdollisesti sieltäpäin tehdäänkin sitten lopullinen tilaus. Samat valaisimet näyttävät olevat siellä osin jopa kolmanneksen edullisemmat kuin kotimaisissa kaupoissa.

Etupihan ulkovaloille asennetaan ajastin pääkeskukseen, ja takapihaa varten varaus mutta liiketunnistimella toimivia valoja tuskin tulee kuin ehkä vaatehuoneisiin, jos niihinkään. Edellisessä kodissa niitä oli, ja valot syttyivät ja sammuivat tarpeettomasti lasioven läpi ohi kulkiessa, ja naksahtelivat muun aikaa ärsyttävästi.

Autokatoksen tunnistin ei taas tahtonut sytyttää valoa vaikka eteen olisi täräyttänyt rekka-autolla. Saattoihin tuo olla laitteessakin vähän laadullista heikkoutta. Ja toisaalta liiketunnistimia on helppo kytkeä jälkeenpäinkin, eli päätöksiä voi tehdä sitten rakentamisvaiheessa. Löytyy jopa polttimoita, joissa on sisäänrakennettuna tuo tunnistin tai sitten jos yöksi haluaa pientä kulkuvaloa vessareitille, voisi harkita valaisevia pistorasioita.

Hämäräkytkimistä ulkokäytössä on myös vähän huonoa kokemusta johtuen pitkistä, pimeistä öistä. Hämäräkytkin kytkee valon päälle talvella jo iltapäivällä ja se sammuu ajastuksen myötä yöllä, jolloin valo ei ole aamulla päällä. Erillinen ajastin on mielestäni paras ratkaisu, toki sitä saa olla sitten parin viikon välein säätelemässä keväisin ja loppusyksyisin.

Pistorasioista ja katkaisimista

Pistorasioiden ja katkaisimien sijoittelussa olisi auttanut, jos olisi käytössä 3D-mallinnus talon sisätiloista. Ahersin Sweet Home 3D-ohjelmalla yläkerran ja se auttoi vähän hahmottamaan tarpeita, kuin myös nuo huonekortit, joista muutaman olen julkaissutkin. Pääsääntöisesti piti vain ottaa pohjasuunnitelma käteen ja mielikuvituskulkea taloa eri vuorokauden aikaan läpi miettien missä tarvitsee valoa, ja millaista ja mistä niitä laitetaan pois ja päälle. Sinälläänhän tuo meidän pohjaratkaisu on ainakin paperilla melko yksinkertainen, joten sekin helpotti suunnittelua.

Kiintokalustesuunnitelmat ja huonekalujen sijoitus (tai sijoitusvaihtoehdot) piti myös tässä vaiheessa olla lukkoon lyötyjä jotta nuo pistorasiat sai määriteltyä oikeisiin paikkoihin. Epäilen kuitenkin, että esim. pistorasioita tulee nyt vähän liikaakin vaikka en ole koskaan niiden ylenpalttisuutta kuullut valitettavan, mutta sähkötöiden kustannuksista kylläkin.

Seuraavaksi tällä saralla pitäisi päättää pistorasia- ja katkaisinmallit. Luulin edes sen oleva helppo homma, lukuunottamatta kotelon väripäätöstä  kunnes näin kanssabloggaajien esittelemiä muita vaihtoehtoja.

Lednauhojen värilämpötilasäädön pois pudotus suunnitelmasta helpotti asiaa kuitenkin sen verran siten, että  selviämme normaaleilla himmentimillä eikä tarvitse yrittää yhdistää led-nauhojen langattomia säätimiä johonkin yleiseen katkaisinsarjaan.  Tämä nyt laski myös hieman kustannuksia kun ei tarvitse noita vastaanottimiakaan hankkia.

Luultavasti otamme sähköurakan tarjoukseen lasketut kulmikkaat ABB Impressivo -rasiat, emmekä lähde tässä asiassa sen enempää sisistushifistelemään. Nämä rasiat ovat vähän sellaisia, että jos ne ovat epätavallisen upeat, ne kyllä  huomaa ja jos taas eivät, ei niihin toisaalta kiinnitä mitään huomiota.


Syvä huokaus, pidemmän aikaa on kyllä vaivannut  kauhistuttava suunnittelumarssiväsymys, joka varmaan huokuu tästä pökerryttävän pitkästyttävästä tilityksestä....

tiistai 30. toukokuuta 2017

Keittiökomeron ovi -suunnitelma ehkä etenee

Keittiökomeron oviratkaisu on ollut pitkään hartaassa mietinnässä. Alunperin kuviin on piirretty seinän sisään liukuva ovi mutta jotenkin se tuntui puolitiehen jäävältä ratkaisulta. Ovi olisi ollut jokseenkin  erillinen elementti siinä keittiökaapistojen vieressä, kuten alla olevassa kuvassa, jolla ratkaisua luonnosteltiin kalustetoimittajan kanssa.

Kuvassa peräseinän kaapit upotettu peräseinään, tämä upotus vielä mietinnässä.
Vasemmalla näkyy tuo ruokakomero, ja seinä jatkuu eteiseen.
Ja jotenkin nyt alkoi häiritä silmää, ettei tuo liesi ole symmetrisesti allasta vastapäätä, hmhp...

Mietittiinkin ovelle avaramielisesti ihan eri materiaaleja, kuten vaikka peiliä, joka heijastelisi näkymää ulkoa. Tai lasia, sitähän on välitilassakin ikkunan muodossa.

Pinterestissä törmäsin kuviin liukuovista, jotka ovat katosta kiinni. Siitä se ajatus sitten lähti.



Itse seinämähän on vain n. 1300 mm, ja aukko komeroon on leveydeltään 600 mm. Suunnitelmassa on tehdä nyt seinän päällä liukuva ovi, joka on lattiasta kattoon. Auetessaan se liukuisi peräseinän jääkaappipakastimen viereen piiloon. Aukon korkeus on myös määriteltävä, voisiko oviaukko olla kattoon asti auki?

Tällöin se olisi selkeä, iso elementti.  Materiaalivaihtoehtoja ovelle ovat nyt:
  • Valkoinen kalustelevy - huomaamattomin
  • Puinen pystyrimoitus - silmiinpistävin 
  • Lasi- tai peiliovi mustin kehyksin - kevein mutta epäkäytännöllisin

Rimaovi mahdollistaisi tämän hienon ratkaisun, joka on esitelty 30 vuoden unelma- blogissa ja jota en yhtään nolostelisi kopioida (ei kai haittaa Anna?)
Eli rimoitus voisi jatkua nurkan yli eteisen vaatehuoneeseen tai ulko-oven seinään asti, ja olla myös musta. Meillä olisi tuohon eteiseen vanha tiikkilipasto, jolle musta rimoitus olisi hieno tausta. Eteisen vaatehuoneen liukuovi tulee liukumaan seinän sisälle ja olen kallistumassa ratkaisuun, että se olisi peiliä.

Lattiasta kattoon liukuovella siis lähdetään ja pari tarjouspyyntöä on laitettu liukuovitoimittajille. Rimaliukuoven  ja rimaseinän voisi ehkä jopa nikkaroida itsekin muutaman kirosanan ja tuumaustauon saattelemana, sillä paikan päällä tehden tulisi paras tulos.

Tulisikohan näin kuulkaas  tyylikäs ratkaisu vai tuleeko muita ideoita mieleen?

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 8: kellarin seinät valettu

Kahdeksas raksaviikko sisälsi perjantain seinäjuotoksen valmistelua. Eli jälleen noita sähköputkituksia ja vanhojen paikkojen korjauksiakin, mm. yksi rasia oli jo osunut keskelle kodinhoitohuoneen tason välitilaa kaapin alaosan sijaan. Ensimmäisen kierroksen sähkörasiat olisi pitänyt itse tarkistaa sentilleen  jo kiintokalustesuunnitelmaa vastaan, niin olisi mennyt kerralla oikein. Ehkä tästä taas jotain opimme.

Vesijohtoja ei vedetä tässä vaiheessa vaan ne piikataan jälkikäteen, jolla minimoidaan riskiä, että maassa pyörivät putket ja johdot rikkoutuisivat tässä vaiheessa rakentamista.

Tiistaina saapui myös deltapalkkitoimitus ontelolaattojen asennusta varten mutta eipäs kyllä ihan sovittuun aikaan. Nosturiauto odotteli tontilla 2,5 h mittarin raksuttaessa ja Hiab-auto oli myös odotellut hetken turhaan paikalla, kunnes oli joutunut lähtemään toiseen kohteeseen.

Tästä odotusajasta piti reklamoida ja laskuttaa palkin toimittajaa Peikko Finland:a vaikkakin sieltä jäljet johtavat edelleen sylttytehtaalle eli kuljetusyhtiöön.
Toimittaja lupasi nämä kulut jo hyvittää, joten vaikuttaa lupaavasti jo toiselta hyvin hoidetulta rekkulalta. Peikko Groupilla, joka on siis suomalainen perheyritys, on muuten mielenkiintoinen kasvutarina 50:ssä vuodessa pienestä pajasta kansainväliseksi yritykseksi, arvostan.

Ja mikä se deltapalkki oikein on?
No tämmöinen reikäinen teräsrakenne: 
deltapalkki (kuva peikko.fi)
Deltapalkkia käytetään siis ontelolaattojen asennukseen, eli laatat asennetaan palkkien varaan. Sillä saadaan myös pidennettyä välikaton ontelolaattojen jännevälejä. Palkki valetaan täyteen betonia samaan aikaan kuin ontelolaattojen saumat mutta noissa läpivienneissä voidaan kuljettaa myös vaikka sähköjohtoja. Rakennesuunnittelijahan nämä kiinnitykset ja kannakkeet suunnittelee, ja olettavasti muitakin vaihtoehtoja ontelolaattojen asennukseen löytyy.

24.5.2017: valutukia, portaiden antura ja näkymä khh:een ovesta sisään
Loppuviikosta asennettiin kellarin maanpinnan allejäävien osien ulkopuoliset vedeneristykset eli kumibitumikermit tohotettiin nestekaasupolttimella sulattaen ulkoseiniin ja toivotaan, että siinä pysyy kuin täi tervassa seuraavat 50 vuotta...
Kermien päälle tulee vielä EPS (l. stryrox)-levyt suojaamaan kermejä soralta. Näitä vesieristyksiä ei tehty vielä täyteen korkeuteen vaan välillä tehdään soratäyttöjä, kellarin 2. seinävalu sekä autotallin sokkeli lopulliseen korkeuteen, joiden jälkeen asennetaan sitten loput eristeet ennen viimeisiä maatöitä kohotetun maan päältä. Kokonaisuuden kannalta parempi ratkaisu olisi kyllä ollut tehdä huovitukset kerralla ylös asti.

25.5.2017: bitumikermiä ja betonista valettavien ulkoportaiden kohta talon nurkassa
Perjantaina aamulla olikin sitten se 2. seinäjuotosvalu. Seiniä kasteltiin ensimmäisen kerran jo edellisenä päivänä ja  valun jälkeen kastelua jatketaan myös kahdesti päivässä viiden päivän ajan.  Lauantain pieni sade oli tervetullut näiden kuivien viikkojen lomaan mutta sunnuntaina sai olla taas lorottelemassa vettä.

Sunnuntaina siivottiin myös rakennuspaikka kivenpalasista, puukalikoista sekä lankuista ynnä muusta viikon aikana kertyneesta rakennusroinasta tulevia maatäyttöjä silmällä pitäen.

Viikon kohokohtana raksagrilli korkattiin saatuamme roudattua vanhan hiiligrillin varastosta muutaman muun kesäisen varusteen ohella, ml. väsyneen rakentajan badenbaden-tuoli, jonka mukavuus vetää vertoja vain sen rumuudelle. Loppui siis se viikonloppuinen naapureiden grillausten kuolaus siihen kun sai omat ribsit tulille.

Ensi viikolla tuleekin sitten jo ontelolaatta ja pimeys valtaa kellarin.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Huonekortti - monitoimihuone

Huonekorttien suunnittelu on jatkunut tässä kaiken muun pähkäiltävän ohessa.
Alakerran monitoimihuone tai harrastehuone, kuten sitä pohjapiirustuksessa nimetään, täytyi suunnitella kalustuksen suhteen sähkö- ja lvi-suunnitelmien vuoksi myös jo muutama kuukausi sitten.

Tehopakettihuoneella on nimensä mukaisesti moninaisesti funktioita, ei missään tärkeysjärjestyksessä (paitsi tietenkin tuo ensimmäinen...)
  • Työhuone 
  • Kirjasto
  • Leffahuone
  • Pelihuone
  • Musahuone
  • Ompeluhuone - kahdesti vuodessa?
  • Vierashuone
  • Pukuhuone satunnaisia saunavieraita varten
  • Saunan jälkeinen toinen vilvoittelureitti ulos
Kokoa sillä on toisaalta vain 14,5 neliötä  ja malliltaan se on haastava suorakaide (5450x2700), joten noiden kaikkien asioiden mahdutus huoneeseen pitää miettiä tehokkaasti.  Ensimmäisissä versioissa, jossa saunatilat olivat tuolla (ikkunattomassa) teknisen tilan kohdalla, oli tämäkin huone vielä selkeästi tilavampi mutta saunan ikkunan vuoksi uhrattiin tilaa taas tässä huoneessa.

Kalustelumielessä nuo tarpeet tarkoittavat sitä, että huoneeseen pitäisi änkeä vähintään:
  • työpöytä ja tilaa mapeille ja tulostimelle ja muille tarvikkeille
  • kirjahylly johon mahtuu reilu 30 banaanilaatikkoa kirjoja
  • Tv/ valkokangas, projektori ja kaiuttimet
  • kaikenlaista av-vehjettä
  • sohvasänky
Harrastehuoneen pitkälle seinälle tulee jo olemassa oleva valkoinen Ikean Bestå-kirjahylly lattiasta lähes kattoon, ja  jota lisävarustellaan muutamalla uudella hyllyköllä. Hyllykköseinän keskelle jää suorakaiteen muotoinen hyllytön tila, johon saa joko valkokankaan tai sitten seinälle heitetään suoraan kuva (vieno oma toiveeni). Mahdollisesti katseluetäisyys on liian pieni ja silloin pitää ostaa uusi tv (huokaus)  mutta varastossa on jemmassa vanhan kodin projektori, kokeillaan saada se nyt ensin toimimaan.

Sivulle jätetään aukko kapeaa työpöytää varten, kuten tuossa lastenhuoneen kuvassa alla. Tulostimet, mapit yms saadaan piiloon kaappiin, kunhan kaapin peräseinään tekee levyyn reiän sähkörasioille. Vielä jäin miettimään, olisiko tuohon pöydän tason korkeudelle pitänyt laittaa pistorasia läppärille ja kännykkälaturille, sillä sen ehtisi tehdä, koska kevyt väliseinä tehdään vasta myöhemmin.


Toisaalta pohdinnassa on edelleen vaihdettaisiinko vielä oven ja ikkunan paikka, ja tuo työpöytä siirtyisi ikkunaseinälle. Valokuiturasiat on kyllä siinä tapauksessa suunniteltu väärin...Alunperin ulko-ovi ja ikkuna sijoitettiin keskelle seinää, jotta kumpaakin nurkkaa olisi vapaampi kalustaa.

Vastapäätä tulee niin ikään kotoa jo löytyvä sohvasänky, joka toimii paitsi vierasänkynä myös elokuvien katselupaikkana.

Huoneeseen tulee äänieristetty ovi, jotta vaikka elokuvien katselu illalla ei häiritse muuta perhettä ja toisaalta siellä voi päivällä työskennellä rauhassa lastenkin tultua koulusta kotiin.

Kännykkäkuuluvuuden varmisteluksi tänne vedetään se ikkunapostauksissa suunniteltu passiivivahvistin ja terassiovesta on poistettu toinen selektiivikalvo.

Katon reunaa kiertää alaslasku, joka peittää taakseen mm. liesituulettimen hormin, joka tulee siis keittiöstä lattian läpi tänne ja edelleen takaisin katolle.  Alaslaskun sisään jäävään ontelolaattakattoon laitetetaan akustiikkalevyt, vaikkapa Kontion turvelevyt.   Alaslaskuun tulee himmennettävät spotit ja lednauha. Ajatus tuli täältä Ideaalin sivuilta:
Kuva Ideaali.fi
Täällä, kuten muissakin makuuhuonessa lattia on Timberwisen mustaharmaata parkettia ja seinät maalattu. Harkittavaksi jää, maalattaisiinko sohvan tai työpöydän taustaseinä tehostevärillä vai pidetäänkö pinnat valkoisena, kun huone on muutenkin kapea ja pitkä.

Huoneen pimennys pitää myös suunnitella, varmaankin ihan pimennysverhoilla, joten verkokiskoasioitakin pitää tutkia jossain välissä. Aika monta vuosikymmentä tässä saikin rauhassa elää ilman syvällistä tietämystä verhokiskoista, ilmeisesti niistä on olemassa jotain ihan tyylikkäitäkin ratkaisuja.

Päätettävät:
  • Työpöydän paikka 
  • Ikkunan ja oven järjestys
  • Verhokiskot

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Raksapäiväkirja vko 7: alakerta kohoaa taas

Rakennusviikot juoksevat kyllä joutuin eteenpäin sillä kohtahan tässä on kaksi kuukautta rakennettu. Viikolla seitsemän kellarin ulkoseinät jatkoivat taas kohoamistaan ja kuiva sää suosi edelleen rakentajia. Jos kesä ja kevät jatkuu tällaisena kuivana voi Lammin myyjän mukaan olla mahdollista jopa tehdä ulkoseinien rappaus syksyllä mutta mitotaan niitä seinien kosteuksia sitten. Eihän tässä vielä ole ehtinyt metsästää sopivan väristä rappaustakaan, sillä tuo kahden eri materiaalin (puun ja kiven) mustan sävyjen yhteensovittaminen voi olla haasteellista.

Sen verran sain selviteltyä, että Ston rappausta suositeltiin Lammilta ja mallia voisi käydä pällistelemässä Tampereella Ston keskuksessa.  Mallipalan saa myös tilattua 25€ panostuksella. Mustan rappauksen päälle suositellaan vielä erikseen Sto Color X Black- maalia. Tästä aiheesta epäilemättä lisää jatkossa.

Tiistai-illalla tontilla poiketessamme pääsimme lasten kanssa todistamaan nosturin toimintaa, sillä se oli useita tunteja aikataulusta myöhässä. Totisesti vaikuttava vehje noin niinkuin lähietäisyydeltä.
16.5.2017: toinen kivierä nousee telineille
Torstaina talon ulkoseinät ovat nousseet jo oikeaan korkeuteen eli alakerran korkeudeksi tulee 2700mm.  Ikkunoiden koko on nyt nähtävissä, ja näin jälkikäteen mietityttää vähän miksi nurkassa sijaitsevan makuuhuoneen etelänpuolen 600 leveää ikkunaa ei tehty vielä hieman isommaksi, hyvin olisi mahtunut leventämään vaikka 200mm? Siihenhän tulee sitten kippi-ikkuna, joka toimii samalla varauloskäyntinä, ainakin hoikemmalle henkilölle.

Toisessa makuuhuoneessa on kiinteän ja kippi-ikkuna yhdistelmä ja monitoimihuoneesta pääseekin oven kautta ulos.  Kellarissa olisi poistumistieksi riittänyt yksi ovi koko tilasta mutta kyllä sitä nukkuu yönsä rauhallisemmin tietäessään,  että lasten huoneistakin pääsee suoraan ikkunoista ulos hätätilanteessa.

Toisaalta tulevaisuuden teinien vanhempana ajatus ei olekaan enää niin rauhoittava...

Kaksikerroksisissa asunnoissa on ylemmän kerroksen jokaisesta makuuhuoneesta oltava varatie ja ylhäällä onkin parvekeovi, joka toimittaa hätätien virkaa. Parvekkeeltahan pitää siten edelleen päästä poistumaan jotain kautta, joko parvekekaiteen toisella puolella pitää olla tasanne, josta voi pudottautua maahan tai sitten pitää järjestää esim. tikkaat. Meillä tulee parvekkeelta pihalle portaat, jotka lisäsimme suunnitelmiin jossain vaiheessa.

Täältä Oulun kaupungin loistavan informatiivisilta sivuilta ammensin tietoa tästäkin aiheesta, suosittelen muitakin maallikkorakennuttajia tutustumaan.

18.5.2017: kellarikerros täydessä korkeudessaan, saunan ikkuna näyttää juuri oikealta ratkaisulta.
Kuten kuvasta näkyy, viikonloppuna on edessä tantereen siivousurakka.

Perjantaina jatkui seinien kasaaminen. Tässäkin kuormassa tuli edelleen normaalia enemmän kolhiintuneita harkkoja, ja tällä kertaa ne kerätään lavaan sivuun. Lammille on tehty reklamaatio asiasta, ja on sovittu, että saamme urakoitsijan kanssa hyvityksen sekä ylimääräisistä työtunneista, jotka menivät kolojen paikkauksiin että näistä uusista syrjään laitetuista kivistä. Erityinen hatunosto Lammille erinomaisesti hoidetusta reklamaatiosta. Hyvin käsitelty reklamaatiohan on tunnetusti parasta asiakassuhteen hoitoa.
20.5.2017: Tulevaa olohuoneen näkymää yläkerrasta telineiden päältä motivoimaan työntekoa. 
Viikonloppuna keräiltiin talon sisältä roskat pois ja raivattiin valmiiksi pihaa, sillä autotallin sisäpuolen ja rakennuksen ulkopuolen täytöt ja maanpinnan tasaus on ajoitettu kuun vaihteeseen. Tontilta löytyneet massiiviset kivet nostellaan samalla rajaamaan rantaviivaa, saan nähdä miten syvään ne lumpsahtavat tuonne pehmeään pohjaan...

Kivi poikineen
Roskalavaa emme ole ottaneet tontille, sillä kohtuullisen ajomatkan päässä sijaitsee kunnan jätteenlajittelukeskus, jonne olemme vieneet aina peräkärryllisen saman tyyppistä jätettä, jolloin on selvinnyt 7 euron maksulla.

Jos tontti on pieni, ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lava mutta pihalla on onneksi mahtunut lajittelemaan jätteitä, vaikka vähän se tuntuu ahtaalta kuivumassa olevan ruoppausmassan viedessä juuri sen kulmauksen, missä olisi ollut tilaa levitellä tarvikkeita.  Massallehan ei varmaan tehdä mitään vielä tänäkään kesänä vaan kuivukoot toisenkin talven vielä rauhassa (multasormille tiedoksi, mahtavan tuntoista multaa.)
20.5.2017: Rakennusjätteiden lajittelupiste ja välivarasto alkaa nousta tähän: on puuta, metallia, muovia, kiveä ja epämääräinen kasa putkenpätkiä maaurakoitsijan jäljiltä.
20.5.2017: kottikärry, tuo rakennuttajan paras työväline....niitä on hyvä olla kaksin kappalein.
Ehkä vähän siistimpää jos oikein tarkkaa katsoo -
 loput laudat saavat odottaa tietoa käytetäänkö niitä vielä ensi viikolla vai raahataanko jo pois.